Lue keskustelun säännöt.
30v nainen ja olen alkoholisti, mikä sinun mielestäsi ajaa ihmisen tähän?
Vivi
17.02.2021 |
Olen tosiaan havahtunut siihen että minä, oikeasti ihan kaunis ja fyysisestikin hyvässä kunnossa oleva 30v nuori nainen olen alkoholisti.
Mikä sinun mielestäsi ajaa ihmisen jo tässä iässä tähän? Käyn töissä ja kulissit ovat toistaiseksi vielä jokseenkin kunnossa. Ennen sitä kuuluisaa pohjaa kun kaikki on mennyt haluaisin kuitenkin korjata tilanteen. Kaipaisin neuvoja, järkipuhetta tai ihan mitä vaan joka nostaisi minut tästä pakonomaisesta alkoholinkäytöstä jota en enää koe edes loppupeleissä mukavaksi.
Olen yrittänyt päättää että nyt loppuu. ”Ottaa itseäni niskasta kiinni” jotta loppuisi. Olen käynyt katkaisuhoidossa pariin kertaan jotta homma loppuisi. Viimeisimpänä olen miesystäväni kanssa asettanut haasteen olla juomatta muutaman kuukauden ja sillä ns voittanut ja saanutkin palkinnon mitä ollaan sovittu, kun tosiaan olin selvinpäin. Mutta silti aina palannut pikkuhiljaa samaan vanhaan ja ongelma on nyt pahempi kuin koskaan. Jos edes kaksi iltaa viikossa menee selvinpäin niin hyvä. Minimi määrä on 8 siideriä oli töitä tai ei. Jos on viikonloppu niin menee vähintään tuplasti.
Apua, neuvoja, vertaistukea, myös sitä syyllistämistä, mutta myös jokseenkin ymmärrystä asian kokeneilta. Sääliä enkä päähän silittelyä kaipaa. Vaan faktoja. Lauseita, jotka saisivat minut heräämään lopullisesti ja parantumaan. Kiitos.
Kerro mistä sinun mielestäsi johtuu nuoren ihmisen alkoholismi?
Kommentit (124)
Turhautumista
Syyllisyyttä
Häpeää
Käsittelemättömiä asioita
Pelkoja
Jyrkkää ajattelua
Armottomuus itseä kohtaan
Ei tiedosta asioita, jotka vaikuttaa
Pelko, että jos näyttää heikkoutensa, ei kestä sitä itse tai muut hylkää
Trauma
Haluaa irti ahdistuksesta. Känni helpottaa oloa.
Psykoterapia auttaa. Opetella olemaan itselle armollinen. Voi käydä kurkkaamassa al anon tai Aa.
Ole itse itsellesi armollinen. Olet arvokas.
Olet hyvä juuri noin kuin olet.
Ja sen alkoholin vaan jättää sitten, kun alkaa olla selvemmillä vesillä oman itsen kanssa. Ei tarvitse pakottaa. Sit vaan alkaa haluta parempaa oloa itselleen ja luopuu haitallisista asioista. Se vaan ne er niin, kun antaa mennä. Löytää sen oman itsensä, sen aidon mitä oli lapsena. Se on siellä jossain. 🧚♀️
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs asiakas (en viitsi tässä yhteydessä kertoa missä yhteydessä) muutti toiselle paikkakunnalle, koska aina löytyi joku, joka tarjosi vaikka hän ei itse edes ostanut.
Toivottavasti muutosta oli hänelle apua.
Hanki edes yksi ystävä, joka ei käytä alkoholia. Siinä minun neuvoni. Pärjäilehän Saija.
(En tiedä miksi kirjoitin tuon).
Ihan mutulla paljon psykologiasta lukeneena sanoisin, että kaipaat traumojen parannusta. Se tapahtuu sitä kautta, että pienillä asioilla on päivittäin itselleen vastuussa omasta hyvinvoinnista, asettaa paremmin rajoja, opettelee tunnetaitoja yms. Suosittelen lukemaan Nicole LePeran Instagramia ja tilaamaan hänen maaliskuussa ilmestyvän kirjansa The Work missä puhutaan kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja addiktioista mm. trauman näkökulmasta.
Alkoholistimiehen seura on ainakin mut saanu juomaan ihan hillittömiä ajanjaksoja elämässä. Sitten vaikka ero tulee, jää se päälle itelle, kun siitä on tullut tapa. Alkolla on hieno slogani: ei tippa tapa, vaan tapa!!
Nyt olen kuivilla ja pysyn myös. Se valinta tehdään siinä kohti missä on Alkon ovi. Samoin siiderihylly: mennään ohi! Eikä retkahdeta renttuihin!!
Täällä toinen kolmikymppinen...mä juon "vain" kerran viikossa, mutta määrät on kasvanu ja menee monesti 15 illassa. Mä oon ite ihan loppu.
Olen eläkeläinen ja kai tää on se millä täytän tyhjyyttä ja koen että on "tekemistä"
Oon koittanut lopettaa, mut helposti lähen illanviettoon jos joku kysyy ja se yritys kaatuu viimeistään silloin. Omassa suvussa paljon alkoholisteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vaan yksi ratkaisu, nollatoleranssi, ei tippaakaan edes juhlissa, alat harrastaa jotain uutta, ratsastus on ainakin terapeuttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olin ikäisenäsi samassa tilanteessa. Tuli katkolla käyntejä, sairaalareissujakin. Join palkkani saman tien ja makasin ties minkälaisten miesten kanssa. Elämäni oli jatkuvaa krapulaa ja kammottavia mokia, joita en vieläkään pysty muistelemaan ilman kauhun tunnetta.
Tapasin nuoren miehen, jota rakastin. Ryyppäsimme yhdessä ja erikseen. Hän oli pahemmassa jamassa kuin minä, ja sitten hän kuoli 37-vuotiaana. Se oli alkoholismin aiheuttamassa mielenhäiriössä tehty itsemurha.
Minä jouduin oikeasti valitsemaan, elänkö vai kuolen.
Joku isompi voima taisi haluta, että eläisin. Nyt olen ollut jo vuosikausia syvästi kiitollinen terveistä, krapulattomista aamuista, kun muistan kaiken eilisestä, enkä ole jossain vieraassa kämpässä jonkun röllipeikon vieressä.
En tiedä, mikä sinua auttaisi. Juomisen syy on juominen. Se, että ostat viinaa kotiin, juot ja uskottelet osaavasi tällä kertaa juoda vain sopivasti.
Edellä on jo ihan hyviä vastauksia ja ehdotuksia. Sinä itse voit tehdä asialle jotain, kukaan muu ei voi auttaa sinua.
"Sinä itse voit tehdä asialle jotain, kukaan muu ei voi auttaa sinua." Juuri tämä on itselläni ollut se suurin ongelmakohta. Että mulla itselläni pitäisi jostain tyhjästä tulla se halu lopettaa kaikki tämä paska, eikä mitkään katkaisuhoidot ja psykiatristen hoitsujen kanssa juttelut oo koskaan auttaneet, joten en halua niitä ainakaan enää.
Ja parempia ja motivoituneita päiviä tulee kyllä. Mutta ne myös aina menee.
On todella vaikeaa ja mielestäni myös inhimillistä, ettei tunne halua tehdä muutosta kun ei koe sille mitään motivoivaa syytä. Ei ystäviä, ei parisuhdetta, ei lapsia. Ei ketään kenen kanssa olla oma itsensä.
Toki tämäkin on varmasti kaikki pelkkää selittelyä koska eihän kaikilla nuokaan asiat auta, vaan juodaan ne ystävät, miehet, lapset, talot ja perheet, eli ehkä minä vaan huijaan itseäni taas!
En vaan pääse jotenkin eroon siitä kaiken turhaksi kokemisen tunteesta. En ymmärrä kuinka kukaan voi nauttia elämästä. Enkä halua olla ihmisten kanssa tekemisissä sellaisena ankeuttajana joka selvinpäin olen, joten olen omissa oloissani kännissä yksin aina kun töiltäni voin. Toivottavasti en koskaan menetä työpaikkaani. Pelkään oikein eläkkeelle pääsemistä. Toiset oottaa sitä, mä pelkään.
No ihan sama kuin monella vaikka ylipaino. Tosin ylipainoista 30 v naista ei moni sano nuoreksi, mutta alkoholistia taas sanoo. :D Tosin alkoholin näen itse huonompana ku ylipainon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei. Olin ikäisenäsi samassa tilanteessa. Tuli katkolla käyntejä, sairaalareissujakin. Join palkkani saman tien ja makasin ties minkälaisten miesten kanssa. Elämäni oli jatkuvaa krapulaa ja kammottavia mokia, joita en vieläkään pysty muistelemaan ilman kauhun tunnetta.
Tapasin nuoren miehen, jota rakastin. Ryyppäsimme yhdessä ja erikseen. Hän oli pahemmassa jamassa kuin minä, ja sitten hän kuoli 37-vuotiaana. Se oli alkoholismin aiheuttamassa mielenhäiriössä tehty itsemurha.
Minä jouduin oikeasti valitsemaan, elänkö vai kuolen.
Joku isompi voima taisi haluta, että eläisin. Nyt olen ollut jo vuosikausia syvästi kiitollinen terveistä, krapulattomista aamuista, kun muistan kaiken eilisestä, enkä ole jossain vieraassa kämpässä jonkun röllipeikon vieressä.
En tiedä, mikä sinua auttaisi. Juomisen syy on juominen. Se, että ostat viinaa kotiin, juot ja uskottelet osaavasi tällä kertaa juoda vain sopivasti.
Edellä on jo ihan hyviä vastauksia ja ehdotuksia. Sinä itse voit tehdä asialle jotain, kukaan muu ei voi auttaa sinua.
"Sinä itse voit tehdä asialle jotain, kukaan muu ei voi auttaa sinua." Juuri tämä on itselläni ollut se suurin ongelmakohta. Että mulla itselläni pitäisi jostain tyhjästä tulla se halu lopettaa kaikki tämä paska, eikä mitkään katkaisuhoidot ja psykiatristen hoitsujen kanssa juttelut oo koskaan auttaneet, joten en halua niitä ainakaan enää.
Ja parempia ja motivoituneita päiviä tulee kyllä. Mutta ne myös aina menee.
On todella vaikeaa ja mielestäni myös inhimillistä, ettei tunne halua tehdä muutosta kun ei koe sille mitään motivoivaa syytä. Ei ystäviä, ei parisuhdetta, ei lapsia. Ei ketään kenen kanssa olla oma itsensä.
Toki tämäkin on varmasti kaikki pelkkää selittelyä koska eihän kaikilla nuokaan asiat auta, vaan juodaan ne ystävät, miehet, lapset, talot ja perheet, eli ehkä minä vaan huijaan itseäni taas!
En vaan pääse jotenkin eroon siitä kaiken turhaksi kokemisen tunteesta. En ymmärrä kuinka kukaan voi nauttia elämästä. Enkä halua olla ihmisten kanssa tekemisissä sellaisena ankeuttajana joka selvinpäin olen, joten olen omissa oloissani kännissä yksin aina kun töiltäni voin. Toivottavasti en koskaan menetä työpaikkaani. Pelkään oikein eläkkeelle pääsemistä. Toiset oottaa sitä, mä pelkään.
Hei. Olen lainaamasi tekstin kirjoittaja. Noin se minullakin meni. En millään ymmärtänyt, miten elämästä voisi nauttia ilman viinaa. Sellainen oli pelkkää tyhmien nynnyjen juttua, jollaista en halunnut kuullakaan. Halusin jännää ja remakkaa elämää ryypäten ja juhlien. Nyt lähes kuusikymppisenä tiedän täysin varmasti, että alkoholismissa/ suurkulutuksessa on kyse elämästä ja kuolemasta.
Kukaan lääkäri, hoitaja tms. ei voi kaataa sinuun raittiutta, jos et sitä itse halua. Ei se sinulle ulkopuolelta tule. Puoliso, lapset, koti, työpaikka jne eivät ole oikeita lopettamissyitä. Sinä lopetat vain oman itsesi takia.
Tuo kaiken turhaksi kokemisen tunne ja elämästä nauttimisen vaikeus eivät ole juomisesi syitä, vaan sen seuraus. Viina rapauttaa mielenterveyden takuuvarmasti, minä olen kokenut sen. Seuranani oli jatkuva, tunkkainen masennus ja tunne kaiken epämielekkyydestä.
Ehkä sinulla on vielä juomatonta viinaa ja sinun pitää juoda. Menet ostamaan alkoholia haaveillen, että tällä kertaa juominen onnistuu ja voit jatkaa kohtuukäyttäjänä. Että juominen voisi olla taas normaalia, hilpeän hauskaa. Ehkä arkielämäsi on automatisoitunut palvelemaan seuraavaa juomiskertaa? Pidät huolen, että ehdit hakea juotavaa ja töissä odotat vain kotiinpääsyä ja illan juomista?
Vierailija kirjoitti:
Minkä kokoisia siidereitä juot 8 kappaletta?
Litran tuoppeja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on kokemusta asiasta. Olen alkoholisti, mutta raitis sellainen.
Raitistumisen jälkeen olen löytänyt itseni. Nautin elämästäni. Olen kiitollinen alkoholismistani, sillä sen kääntöpuolet raitistumisen jälkeen ovat olleet ihania.
Suosittelen, että ap hakeudut Mylly- tai Minnesota-malliseen hoitoon. 12 askelta toimii.
Ekat pari vuotta joutuu tekemään rankasti töitä, mutta sit helpottuu ja alkaa mielekäs, nautinnollinen elämä ilman orjuutta.
Alkoholismi on pirullinen sairaus, mutta toisaalta siitä toipuminen on mahdollista. Toipuvat alkkikset on keskimäärin suht iloista ja rentoo porukkaa. Ja kavereita löytyy ympäri maailmaa ihan joka paikasta, jos tykkää käydä aa- ja na-kokouksissa.
Tsemppiä!
Sama mielenhäiriö kuin homouteen ja kasvissyöntiinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "päivä kerrallaan elämme" auttaa alkoholistia.
Mä en tajunnut tätä myöskään, kunnes sit tuli jonkinmoinen valaistumiskokemus yhdessä aa-palaverissa kuunnellessani jonku kanssajuopon kokemusta. Harvoin elämässä oon moista valaistumista kokenutkaan, mut tän slouganin syvällinen ymmärtäminen muutti koko elämäni.
Ei liity niinkään juomiseen tai päihteiden lopettamiseen vaan ylipäänsä koko elämisen mieltämiseen.
Onnellisuus on juuri sitä, että elää tässä hetkessä, päivä kerrallaan, keskittyen siihen, mitä juuri nyt tapahtuu.
Kai sama ajatus löytyy myös suurista uskonnoista, mindfulnessista jne.
Alkoholisteille asia on vain helpommin opeteltavissa, koska se on ainoa tie, joka on tarjolla. Ei-alkoholistit kykenee murehtimaan eilisestä ja huomisesta, mutta alkoholistille murehtiminen on iso riski.
Täällä vähän sinua vanhempi mies. Juodaanko yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Minnesota on konkassa.
Minnesota-mallisia paikkoja on muitakin kuin tuo hiukan kamala Minnesota-hoitopaikka Lapualla: Myllyhoito, Avominne, Tuhkimo jne.
Tuhkimo on just hyvä minnemallinen mesta. Toi konkkaan mennyt paikka oli vanhanaikainen ja aika raisu hoitopaikka.
Elämän tylsyys, tunne että olet täysi looseri eikä sinusta ole mihinkään.
Ovat kuulemma kalliita nämä avominnet? Köyhällä ei ole varaa.
Toiset käyttävät mielialalääkkeitä ja toiset alkoholia; pitkälti samoista syistä.
Selviytyäkseen illasta, seuraavasta yöstä ja päivästä; elämästä.
t. alkoholistin lapsi