30v nainen ja olen alkoholisti, mikä sinun mielestäsi ajaa ihmisen tähän?

Minkälaisessa työssä olet. Toivottavasti et ole sosiaalityöntekijä tai vastaava.

Katkaisuhoito, terapia, AA-ryhmät. Lue myös kirjallisuutta, esim. Juhani Seppäsen Selvästi juovuksissa on hyvä kirja ihmiselle jolla kulissit on vielä pystyssä.

Sinnittelemällä et tule asiaa ratkaisemaan. Taustalla on asioita joista sinun pitää puhua ja pohtia sitä, miksi juot - ja hyväksyä myös se että tässä kohtaa juot myös siksi että siitä on tullut sinulle tapa ja aivotoimintasi on muuntunut riippuvuutta ylläpitävään suuntaan. Juot siis myös siksi että juot.

Jos olet töissä, harkitse aluksi vaikka kognitiivista lyhytterapiaa. Siihen menevät rahat säästät nopeasti alkon käytön loputtua jos tosiaan juot 8 sidua arkipäivinä ja viikonloppuna tuplat.

T. Riippuvuustutkimusta tehnyt psykologi ja alkoholistin tytär

Sopiva geeniperimä ja usein toistunut käyttö. Jos kuulut samaan ihmisryhmään kuin minä, niin alkoholi vapauttaa mielihyvähormoneja enemmän kuin muilla. On mitattu että se vaihtelee jopa 5-200%. Voi miettiä kumpi alkoholiin mieltyy enemmän se jolla nousee 5% vai se jolla 200%. Jälkimmäinen on lähes taivaskokemus. Sitten sitä haluaa toistaa ja toistaa. Sitten pikkuhiljaa aivot adaptoituu jne. Mutta alkusyy on tuo , että tulee hyvä olo.

Onko jompikumpi vanhemmistasi alkoholisti?

Taipumus periytyy vahvasti.

Vierailija kirjoitti:

Sopiva geeniperimä ja usein toistunut käyttö. Jos kuulut samaan ihmisryhmään kuin minä, niin alkoholi vapauttaa mielihyvähormoneja enemmän kuin muilla. On mitattu että se vaihtelee jopa 5-200%. Voi miettiä kumpi alkoholiin mieltyy enemmän se jolla nousee 5% vai se jolla 200%. Jälkimmäinen on lähes taivaskokemus. Sitten sitä haluaa toistaa ja toistaa. Sitten pikkuhiljaa aivot adaptoituu jne. Mutta alkusyy on tuo , että tulee hyvä olo.

Ja nyt olen ollut 2 vuotta raittiina.

Vierailija kirjoitti:

Täällä samaa ongelmaa. Yllättävää kyllä, luin selkeimmän kuvauksen riippuvuusmekanismin synnystä Keskittymiskyvyn elvytysoppaasta. Kokemasi mielihyvä ehdollistuu alkoholin nauttimiseen. Siis asiat, jotka ennen tuottivat hyvää oloa, eivät enää toimi, ellet juo alkoholia. Tämä tietysti johtaa joko ankeaan harmauteen (ei alkoholia) tai entistä suurempaan juomiseen. Pitää olla riittävän pitkä väli, että kierre murtuu. Muutenkin on hyvä ymmrtää, että on olemassa fyysinen ja psyykkinen riippuvuus, joista jälkimmäinen on vaikeampi hoitaa. Omalla kohdalla olen mielestäni alkoholisti, vaikka juon alle suurkulutuksen rajan viikko- ja kertatasolla. Mutta ajttelen alkoholia tosi paljon ja heti virkistää mieltä, jos tiedän, että tänään saan ottaa oluen.

Tsemppiä!

Alkoholi latistaa selvänä koettuja tunteita. Toisaalta monet sanovat, ettei alkoholin jättämisen jälkeen tullutkaan sitä kirkasta ja hyvää oloa, vaan harmaa elämänankeus jatkui. Ehkä kyse on siis enemminkin terveysajattelusta kuin siitä, että alkaa tuntua mukavammalta selvänäkin.

Itse olen huomannut, että aivoni ovat helposti riippuvuuteen taipuvaiset ja tarvitsen todella kovan tunnekokemuksen ennen kuin mikään oikein tuntuu miltään. Alkoholi auttaa tähän, kun se vahvistaa jo olemassa olevia tunteita. Minulla on auttanut ikä ja sen asian hyväksyminen, että olen tunne-elämältäni aika ankea, että elämä on harmaata, mikään ei oikein tunnu miltään. Järjellä vain yritän itselleni hokea, että alkoholin käyttö ei ole terveellistä.

Olen korvannut sitä mielihyvää liikunnalla. Jos juo edellisenä päivänä, seuraavana päivänä ei urheilu oikein onnistu tai ainakaan siitä ei saa tehoja irti. Käytän edelleen alkoholia kerran viikossa, mutta määrä on pudonnut paljon. 

Vierailija kirjoitti:

Uskoontulo. Täyty pyhällä hengellä, älä alkoholilla. Jeesus rakastaa Sinua.

www.tuleuskoon.fi

Eikö sir Jesse muuttanut veden viiniksi?

Vierailija kirjoitti:

No onko sulla asioita mitä pakenet turrutukseen? Saatko mistään muusta iloa ja sisältöä?

Oon itse 33v nainen. Mulla ei varsinaisesti tuota ongelmaa olla ilman, mutta kun otan niin vedän yleensä tilttiin asti, en muista illoista mitään, oon hölmöillyt aiemmin urakalla (olin tosin mielialalääkitykselläkin). Jostain syystä mun seuraan hakeutuneet miehet on olleet myös päihdeongelmaisia. Mä vedän kevyesti pari litraa kirkasta viinaa viikonlopussa, arkisin sit masentaakin, kärsin myös paniikkihäiriöstä. Litra viinaa 50 kiloiselle naiselle iltaa kohden! Joskus riitti viinipullo, sitä aiemmin pari siideriä.

Viime viikonloppuna onnistuttiin miehen kanssa vetämään 5 litraa viinaa... Luojan kiitos mies sai uuden lääkityksen eli tuen häntä ihan hyvillä mielin raitistelussa, tää kulutus on ollut aivan järkyttävää. Laskin kalorit ja annosmäärät ja vetää hiljaiseksi.

Sinkkuna ja yksin ollessa en juurikaan juo, ei edes tee mieli. Elän terveellisesti ja urheilen ja nautin siitä, toistaiseksi olen hoikka ja suht hyväkuntoinen. Pystyn myös olemaan tiettyyn rajaan asti hyvin ilman alkoholia vaikka olen seurassa joka juo. Kukaan ei uskoisi kuinka paljon juon ja kaikki jotka ovat nähneet ovat sanoneet ettei ole ennen nähnyt niin pientä naista joka kykenee juomaan kun raavas mies. En ole ylpeä siitä.

Mä ainakin aiemmin paikkasin sillä huonoa itsetuntoa ja jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Mulla on aina ollut muutenkin mielenterveys- ja uniongelmia. Joskus olen myös viikon päätteeksi juonut vain että sammun ja saan nukuttua. Olen kamala jännittäjä ja stressaaja.

Oon myös joutunut hätäleikkaukseen telottuani itseni kännissä niin pahasti. Se hidasti

vähäksi aikaa, sit taas lisääntyi. Pohja ei kai ole vielä tullut vastaan.

Koska se pohja tulee vastaan kellekin ja löytääkö elämään tarpeeksi syitä olla juomatta? Mitä sen tilalle?

Ekaksi tulee mieleen että ala uskomaan jumalaan. Kyllä se sulle avun tuo!

Haluaisin kysyä alkoholistilta että miten pystyy juomaan joka päivä? Eikö ole krapulaa? Miten voi tehdä töitä krapulassa?

Itselle tulisi niin paha krapula 8 * 0,35 siideristä etten pääsisi seuraavana päivänä sängystä ylös ja olen perusterve sekä liikunnallinen. En edes jaksaisi juoda noin paljon. Tulisi oksennus.

Tunnen alkoholisteja ja he pystyvät juomaan joka päivä ja käyvät vielä töissäkin. Vuosia näin...

Onko Jumala kuitenkin ihmisen oma tahto ja pyrkimys parempaan

Toivottavasti et ole tai teistä runsaasti juovista kukaan lääkäreitä tai sairaanhoitajia.

Kaiken maailman hourupäisiä seliselityksiä sitä saa kuulla, yksinkertaisesti kuitenkin on kyse äärettömästä ja kaiken edelle menevästä itsekkyydestä. Kenenkään muun ololla ei ole väliä kunhan saa itselle hetkeksi hyvän olon.

Opettele empaattiseksi ja lopeta kaikenlaisten alkoholituotteiden osto.

Mikään muu ei auta.

P.S. tuo alun mainintasi ulkonäöstä meni kyllä mahdollisimman alas. Täytyykö olla noin pinnallinen vielä kaiken itsekkyyden lisäksi.

Ihan sama mitä tunteita siellä taustalla on, tärkeintä on, että käsittelet niitä selvin päin.

Ensin lopetat alkoholin ostamisen, sitten voit miettiä, syyllistää, syyllistyä, piehtaroida itsesäälissä ja etsiä syitä. Kunhan et unohdu noihin tunteisiin pitkäksi aikaa, se ei ole sen parempaa kuin itsensä tuhoaminen ryyppäämällä. 

Olin myös kolmekymppisenä huolissani itsestäni, niin olivat läheisenikin. Kävin katkolla, AAssa, pohdin ja pohdin. En vieläkään tiedä, mikä minut ajoi juomaan, mutta lopetin sen jouduttuani pitkäksi aikaa sairaalaan. Olin alle 30-vuotias, opiskelut loppusuoralla ja elämä edessä, paitsi että makasin letkuissa ja lääkäri sanoi, että ehkä voimme harkita elinsiirtojonoa. Tietysti ehkä, koska edelläni olisi myös niitä tarvitsijoita, jotka eivät omilla toimilla ole tuhonnut maksaansa, enkä mitenkään pysty antamaan 100% lupausta (pystyykö kukaan lupaamaan mitään 100% varmuudella?) siitä, että pysyisin jatkossa erossa alkoholista. Maksani toipui kuitenkin niin hyvin, ettei tarvitse kantaa syyllisyyttä siitä, että olisin vienyt jonkun "syyttömän" siirtoelimen, pärjään omallani. 

Käveleminen oli huteraa, en selvinnyt arjen askareista yksin. Veljeni muutti hetkeksi luokseni. En ole nyt 13 vuoteen koskenut alkoholiin, enkä tiedä mitä tapahtuisi jos kokeilisin. En haluakaan tietää.

Mitään syytä en ole keksinyt, kaiken piti olla hyvin. Olin kyllä yksinäinen ja syömishäiriö määritti elämääni. Pidin itseäni anorektikkona, joka ryyppää. Lopulta olin alkoholisti, joka pelkää myös ruokaa. Olen lopettaut syiden etsimisen, en koe tekeväni sillä tiedolla yhtään mitään. Riittää, että olin tarpeeksi typerä ja häiriintynyt, mutta nyt menee paremmin. En pelkää, että tarttuisin pulloon enää ikinä, juomattomuus on ollut helppoa. Ruokailu on ihan toinen tarina, mutta ei siitä nyt tässä.

Neuvoni on, että päätät selkeästi, että se ryyppääminen on nyt loppu. Se ei sovi sinulle, ei siinä sen kummempaa. En minäkään tosin olisi parikymmentä vuotta sitten uskonut, että päädyn sairaalaan letkuihin. Piti ihan itse kokea, että kyllä sinne pohjalle päätyy kauniit ja nuoret, kyllä siellä on tilaa.

Mukavaa kevättä!

Nyt vain korkki kiinni ja eläkepäiviä odottelemaan. Sitten saat ryypiskellä niin paljon kuin kunto ja mieli sietää.

Kun et ole enää toheloimassa krapulaisena työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin kysyä alkoholistilta että miten pystyy juomaan joka päivä? Eikö ole krapulaa? Miten voi tehdä töitä krapulassa?

Itselle tulisi niin paha krapula 8 * 0,35 siideristä etten pääsisi seuraavana päivänä sängystä ylös ja olen perusterve sekä liikunnallinen. En edes jaksaisi juoda noin paljon. Tulisi oksennus.

Tunnen alkoholisteja ja he pystyvät juomaan joka päivä ja käyvät vielä töissäkin. Vuosia näin...

Suurkulutusvaiheessa krapulat ovat siedettäviä. Kun lopulta fyysisesti alkoholisoituu , niin sitten ylös päästäkseen on krapulaa loivennettava alkoholilla. Itse tarvitsin 3-4 olutta että saatoin tehdä yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Naisen maksa ei ole tasa-arvoinen, se kestää alholia vähemmän kuin miehen maksa. Maksa ei kauheasti varoittele etukäteen, sitten oletkin keltainen ja *poks maksa*.

Läheiset kärsivät juomisestasi.

Terveyssyihin vetoaminen ei yleensä auta. Monon alkoholistin kroppa kestää hyvin jopa 40 vuotta melko rankkaakin juomista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onko sulla asioita mitä pakenet turrutukseen? Saatko mistään muusta iloa ja sisältöä?

Oon itse 33v nainen. Mulla ei varsinaisesti tuota ongelmaa olla ilman, mutta kun otan niin vedän yleensä tilttiin asti, en muista illoista mitään, oon hölmöillyt aiemmin urakalla (olin tosin mielialalääkitykselläkin). Jostain syystä mun seuraan hakeutuneet miehet on olleet myös päihdeongelmaisia. Mä vedän kevyesti pari litraa kirkasta viinaa viikonlopussa, arkisin sit masentaakin, kärsin myös paniikkihäiriöstä. Litra viinaa 50 kiloiselle naiselle iltaa kohden! Joskus riitti viinipullo, sitä aiemmin pari siideriä.

Viime viikonloppuna onnistuttiin miehen kanssa vetämään 5 litraa viinaa... Luojan kiitos mies sai uuden lääkityksen eli tuen häntä ihan hyvillä mielin raitistelussa, tää kulutus on ollut aivan järkyttävää. Laskin kalorit ja annosmäärät ja vetää hiljaiseksi.

Sinkkuna ja yksin ollessa en juurikaan juo, ei edes tee mieli. Elän terveellisesti ja urheilen ja nautin siitä, toistaiseksi olen hoikka ja suht hyväkuntoinen. Pystyn myös olemaan tiettyyn rajaan asti hyvin ilman alkoholia vaikka olen seurassa joka juo. Kukaan ei uskoisi kuinka paljon juon ja kaikki jotka ovat nähneet ovat sanoneet ettei ole ennen nähnyt niin pientä naista joka kykenee juomaan kun raavas mies. En ole ylpeä siitä.

Mä ainakin aiemmin paikkasin sillä huonoa itsetuntoa ja jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Mulla on aina ollut muutenkin mielenterveys- ja uniongelmia. Joskus olen myös viikon päätteeksi juonut vain että sammun ja saan nukuttua. Olen kamala jännittäjä ja stressaaja.

Oon myös joutunut hätäleikkaukseen telottuani itseni kännissä niin pahasti. Se hidasti

vähäksi aikaa, sit taas lisääntyi. Pohja ei kai ole vielä tullut vastaan.

Koska se pohja tulee vastaan kellekin ja löytääkö elämään tarpeeksi syitä olla juomatta? Mitä sen tilalle?

Ekaksi tulee mieleen että ala uskomaan jumalaan. Kyllä se sulle avun tuo!

Jaahas. Isäni teki itsemurhan kun olin teini ja sisareni hävisi taistelun pitkää ja vakavaa sairautta vastaan. Jumala ei vastannut mulle silloin eikä sen jälkeen, suorastaan pakoili, aiemmin uskoin. Jos jumala teettää tuommoista surua pienelle ihmiselle joka on taipaleensa alussa ja jättää äidin ilman kumppania ja lapset ilman isää, niin ei ole mun jumala.

Sori mut vtuttaa tommoset tyhjäpäät.

T tuon kirjoittaja

Hmm olen 185/85 mies ja minä huolestun jo mikäli arkivuorokauden aikana otan kolmannen oluen (joskus harvoin kun ei jaksa lähteä kauppaan hakemaan maitoa/limsaa eikä vesi maistu). 8 siideriä naiselle päivässä on kyllä jo aikamoista tahtia. Pienessä pöhnässä tai kevytdarrassa koko ajan!?

Tämä aloittaja. 30 v kaunis nainen ei ole yhteistyöhaluinen. Ei vastaa mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä et ymmärrä tunteitasi ja mitä siinä taustalla on. Käsittelemättömät asiat, ja oma historiasi.

Millainen lapsuus oli? Ihan normaali vai?

Niin meillä kaikilla, paitsi kun ei ole. Sitä luulee että on normaalia, mutta kun ei tiedä paremmasta.

Millaisten tilanteiden jälkeen sinun on pakko juoda? Mitä tapahtuu aina ennen kun otat ja ryyppäät?

Mitä tunteita sinulla on ennen sitä dokaamista. Mistä ne tulee?

Tässähän ne tärkeimmät kysymykset ovatkin. Mahdollisesti pakenet alkoholilla jotain tunteita, joita et pysty käsittelemään. Juomisesta tulee nopeasti huono addiktoiva tapa, johon tukeudut, kun olet niin aiemminkin tehnyt, ja pian huomaat alkoholisoituneesi.