Lue keskustelun säännöt.
30v nainen ja olen alkoholisti, mikä sinun mielestäsi ajaa ihmisen tähän?
Vivi
17.02.2021 |
Olen tosiaan havahtunut siihen että minä, oikeasti ihan kaunis ja fyysisestikin hyvässä kunnossa oleva 30v nuori nainen olen alkoholisti.
Mikä sinun mielestäsi ajaa ihmisen jo tässä iässä tähän? Käyn töissä ja kulissit ovat toistaiseksi vielä jokseenkin kunnossa. Ennen sitä kuuluisaa pohjaa kun kaikki on mennyt haluaisin kuitenkin korjata tilanteen. Kaipaisin neuvoja, järkipuhetta tai ihan mitä vaan joka nostaisi minut tästä pakonomaisesta alkoholinkäytöstä jota en enää koe edes loppupeleissä mukavaksi.
Olen yrittänyt päättää että nyt loppuu. ”Ottaa itseäni niskasta kiinni” jotta loppuisi. Olen käynyt katkaisuhoidossa pariin kertaan jotta homma loppuisi. Viimeisimpänä olen miesystäväni kanssa asettanut haasteen olla juomatta muutaman kuukauden ja sillä ns voittanut ja saanutkin palkinnon mitä ollaan sovittu, kun tosiaan olin selvinpäin. Mutta silti aina palannut pikkuhiljaa samaan vanhaan ja ongelma on nyt pahempi kuin koskaan. Jos edes kaksi iltaa viikossa menee selvinpäin niin hyvä. Minimi määrä on 8 siideriä oli töitä tai ei. Jos on viikonloppu niin menee vähintään tuplasti.
Apua, neuvoja, vertaistukea, myös sitä syyllistämistä, mutta myös jokseenkin ymmärrystä asian kokeneilta. Sääliä enkä päähän silittelyä kaipaa. Vaan faktoja. Lauseita, jotka saisivat minut heräämään lopullisesti ja parantumaan. Kiitos.
Kerro mistä sinun mielestäsi johtuu nuoren ihmisen alkoholismi?
Kommentit (124)
Vierailija kirjoitti:
Miksi/ mihin Steffi alkoi syödä kipulääkkeitä?
Moottoripyöräkolarin takia. Bill ajoi autolla Steffyn päälle.
Saippuasarja ottaa kantaan Amerikkaa riivaavaan särkylääkeongelmaan.
Katson sarjaa myös YouTubesta. Mainostauolla tuli yhteystiedot auttavaan puhelimeen.
Suomen lähetys laahaa lähes vuoden jäljessä eikä mainoskatkoilla lävähdä infoa avun tarjoajista.
Olkaa onnellisia, että ette elä 1990-lukulla. Silloin alkoholistin puolisona elämä oli yhtä teatteria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On monia syitä, mitkä ajavat alkoholismiin.
Yksi on perinnöllinen alttius riippuvuuksiin.
Monilla on nuoruudessa kpstea biletysvaihe elämässä, siitä jää helposti ryyppy päälle.
Monet lääkitsevät itseään alkoholilla eri syistä, se johtaa helpodti riippuvuuteen.
Toiset saavat alkoholista myös paremmat fiilikset kuin toiset.
Kuinka suhtaudumme sairaaseen joka kieltäytyy lääkityksestä ? Alkoholistin lääkitys on raittius mutta usein hän kieltäytyy siitä.
Minä join turruttaakseni tunteeni. Yksinäisyyden, läheisyyden kaipuun, riittämätömyyden tunteen ja nouruudesta asti vaivanneen henkisen tuskan. Pari vuotta sitten vähensin ja nyt lähes kuivilla.
Eihän se olo todellakaan helpota alkoholin lopettamisen myötä, vaan tunnen sen kaiken tuskan yhtä vahvasti kuin joskus silloin kauan sitten. Joskus sitä miettii, että mikä ihmeen hyöty on olla ryyppäämättä?
-M29
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholismi ei ole sairaus. Se on itseaiheutettu riippuvuus. Pidä näppisi irti alkoholista, niin et koskaan tule riippuvaiseksi.
Huvittavaa nähdä, miten moni ihminen uhriutuu ja väittää, että itseaiheutettu riippuvuus (alkoholi, tupakka, huumeet, porno, tietokonepelit) on mukamas jokin "sairaus".
Toivottavasti nuo valittajan saavat syövän (oikea fyysinen sairaus) niin että heräävät todellisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko sulla asioita mitä pakenet turrutukseen? Saatko mistään muusta iloa ja sisältöä?
Oon itse 33v nainen. Mulla ei varsinaisesti tuota ongelmaa olla ilman, mutta kun otan niin vedän yleensä tilttiin asti, en muista illoista mitään, oon hölmöillyt aiemmin urakalla (olin tosin mielialalääkitykselläkin). Jostain syystä mun seuraan hakeutuneet miehet on olleet myös päihdeongelmaisia. Mä vedän kevyesti pari litraa kirkasta viinaa viikonlopussa, arkisin sit masentaakin, kärsin myös paniikkihäiriöstä. Litra viinaa 50 kiloiselle naiselle iltaa kohden! Joskus riitti viinipullo, sitä aiemmin pari siideriä.
Viime viikonloppuna onnistuttiin miehen kanssa vetämään 5 litraa viinaa... Luojan kiitos mies sai uuden lääkityksen eli tuen häntä ihan hyvillä mielin raitistelussa, tää kulutus on ollut aivan järkyttävää. Laskin kalorit ja annosmäärät ja vetää hiljaiseksi.
Sinkkuna ja yksin ollessa en juurikaan juo, ei edes tee mieli. Elän terveellisesti ja urheilen ja nautin siitä, toistaiseksi olen hoikka ja suht hyväkuntoinen. Pystyn myös olemaan tiettyyn rajaan asti hyvin ilman alkoholia vaikka olen seurassa joka juo. Kukaan ei uskoisi kuinka paljon juon ja kaikki jotka ovat nähneet ovat sanoneet ettei ole ennen nähnyt niin pientä naista joka kykenee juomaan kun raavas mies. En ole ylpeä siitä.Mä ainakin aiemmin paikkasin sillä huonoa itsetuntoa ja jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Mulla on aina ollut muutenkin mielenterveys- ja uniongelmia. Joskus olen myös viikon päätteeksi juonut vain että sammun ja saan nukuttua. Olen kamala jännittäjä ja stressaaja.
Oon myös joutunut hätäleikkaukseen telottuani itseni kännissä niin pahasti. Se hidasti
vähäksi aikaa, sit taas lisääntyi. Pohja ei kai ole vielä tullut vastaan.
Koska se pohja tulee vastaan kellekin ja löytääkö elämään tarpeeksi syitä olla juomatta? Mitä sen tilalle?
Ekaksi tulee mieleen että ala uskomaan jumalaan. Kyllä se sulle avun tuo!
Jaahas. Isäni teki itsemurhan kun olin teini ja sisareni hävisi taistelun pitkää ja vakavaa sairautta vastaan. Jumala ei vastannut mulle silloin eikä sen jälkeen, suorastaan pakoili, aiemmin uskoin. Jos jumala teettää tuommoista surua pienelle ihmiselle joka on taipaleensa alussa ja jättää äidin ilman kumppania ja lapset ilman isää, niin ei ole mun jumala.
Sori mut vtuttaa tommoset tyhjäpäät.T tuon kirjoittaja
Olen pahoillani!
Mutta... miten voit sanoa, että Jumala teetti noita ikäviä asioita sinulle? Hänkö käski isäsi tehdä itsarin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiesitkö, että tuolla alkoholinkulutuksella on maksasi vaarassa. Lähipiirissäni on ollut kaksi naista jotka ovat tissutelleet vuosikausia ja yhtä-äkkiä on tullut huono-olo ja iho muuttunut keltaiseksi. Tutkimuksissa on todettu huiman korkeat maksa-arvot eli paha maksan vajaatoiminta. Kun maksa tuhoutuu, niin siihen ei auta kuin maksansiirto. Ylimääräisiä maksoja ei ole niin vain tarjolla, varsinkaan alkoholilla maksansa tuhonneille. Nuorempi heistä kuoli 4kk maksan vajaatoiminta diagnoosin saamisen jälkeen.
Jos kertoisin syyn siihen, tämä keskustelu lukittaisiin ja poistettaisiin välittömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko joku sisäinen tyhjyyden tunne/käsittelemättömät ongelmat jotka pyrit tukahduttamaan edes hetkeksi alkoholilla ja sitten olet jäänyt koukkuun.
Syyt juomiseen eivät kuulu tähän. Keino lopettaa kuuluu. Laitat sen pullon pois ja menet a-klinikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se "päivä kerrallaan elämme" auttaa alkoholistia.
Juuri se auttaa, jos pystyy ajattelemaan että „juuri tänään en ota“. Keskittyy vaan siihen mitä on tässä ja nyt. On ihan liian iso vaatimus luvata ettei juo enää koskaan, ja siinä ei koskaan voi saada onnistumisen kokemuksia koska vasta viimeisenä elinpäivänä tietäisi, onko onnistunit vai ei. Monille alkkiksille kuten itsellenikin se, että juuri tänään en juo, on paras vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Se on sairaus, kuten tiedät kun olet katkaisussakin jo ollut. Hakeudu uudelleen katkaisuhoidon, terveyskeskuksen tms. kautta vertaistuen pariin. Menkää miehesi kanssa yhdessä, saatte molemmat tukea.
Miksi edes ostat holia kotiisi? Miksi kiusaat ja viettelet tällaisella itseäsi?
Suurin osa riippuvaisuuksista juontaa lapsuuteen. Tavalla tai toisella. En tiedä, onko ap:n kohdalla asia näin, mutta kannustaisin häntä mahdollisuuksien ja jaksamisen mukaan juttelemaan vanhempiensa kanssa, miten lapsuus meni.
Jotakinhan menneisyyden haamua alkoholilla usein lääkitään.
Tsemppiä ap:lle!
Sinä pystyt siihen 💪👍🌞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholi on vahvasti addiktoiva aine, ja kuka tahansa, joka alkaa juomaan alkoholia, voi tulla siitä riippuvaiseksi. Tietysti on kaikenlaisia syitä sille, miksi joku toinen tarttuu hanakammin pulloon kuin toinen. Ja riippuvuus kehittyy toisilöa nopeammin ja toisilla hitaammon. Mutta ei alkoholismin syntymiseen vältäämättä tarvita mitään sen kummempaa syytä. Tämä kannattaa muistaa niitä syitä miettiessä, että ehkä mitään syväluotaavaa syytä ei ole. Ensin juominen tulee tavaksi ja sitten siitä tulee riippuvaiseksi.
Eihän kukaan tupakankaan kohdalla mieti, mitkä syyt ajoivat tupakoimaan. Paitsi ehkä kokeilunhalu tai vastaava. Miksi alkoholiriippuvuudelle pitäisi aina olla joku muu syy kuin se, ettäon alkanut käyttää addiktoivaa ainetta ja addiktio syntynyt?
Vierailija kirjoitti:
No onko sulla asioita mitä pakenet turrutukseen? Saatko mistään muusta iloa ja sisältöä?
Oon itse 33v nainen. Mulla ei varsinaisesti tuota ongelmaa olla ilman, mutta kun otan niin vedän yleensä tilttiin asti, en muista illoista mitään, oon hölmöillyt aiemmin urakalla (olin tosin mielialalääkitykselläkin). Jostain syystä mun seuraan hakeutuneet miehet on olleet myös päihdeongelmaisia. Mä vedän kevyesti pari litraa kirkasta viinaa viikonlopussa, arkisin sit masentaakin, kärsin myös paniikkihäiriöstä. Litra viinaa 50 kiloiselle naiselle iltaa kohden! Joskus riitti viinipullo, sitä aiemmin pari siideriä.
Viime viikonloppuna onnistuttiin miehen kanssa vetämään 5 litraa viinaa... Luojan kiitos mies sai uuden lääkityksen eli tuen häntä ihan hyvillä mielin raitistelussa, tää kulutus on ollut aivan järkyttävää. Laskin kalorit ja annosmäärät ja vetää hiljaiseksi.
Sinkkuna ja yksin ollessa en juurikaan juo, ei edes tee mieli. Elän terveellisesti ja urheilen ja nautin siitä, toistaiseksi olen hoikka ja suht hyväkuntoinen. Pystyn myös olemaan tiettyyn rajaan asti hyvin ilman alkoholia vaikka olen seurassa joka juo. Kukaan ei uskoisi kuinka paljon juon ja kaikki jotka ovat nähneet ovat sanoneet ettei ole ennen nähnyt niin pientä naista joka kykenee juomaan kun raavas mies. En ole ylpeä siitä.Mä ainakin aiemmin paikkasin sillä huonoa itsetuntoa ja jännitystä sosiaalisissa tilanteissa. Mulla on aina ollut muutenkin mielenterveys- ja uniongelmia. Joskus olen myös viikon päätteeksi juonut vain että sammun ja saan nukuttua. Olen kamala jännittäjä ja stressaaja.
Oon myös joutunut hätäleikkaukseen telottuani itseni kännissä niin pahasti. Se hidasti vähäksi aikaa, sit taas lisääntyi. Pohja ei kai ole vielä tullut vastaan.
Koska se pohja tulee vastaan kellekin ja löytääkö elämään tarpeeksi syitä olla juomatta? Mitä sen tilalle?
Tää viesti oli kuin mun kynästä, poislukien mielialalääkitys, ja pääsin irti tuosta sekoilusta 30-vuotiaana. Tapasin elämäni rakkauden, tulin nopeasti raskaaksi ja kas - viina jäi elämästäni!
Lapsuureni oli traumaattinen, enkö ollut käsitellyt asiaa. Ehkä se selitti minun kohdallani tuon tilttijuomisen, sekä se, että ennen perheellistymistä elämäni oli kovin "tyhjää", siinä ei ollut suurempaa merkitystä.
Vaihda alkoholi seksiin. Luonnon omaa huumetta.
Lue Annie Gracen kirja Selvin päin. Se takoo faktat päähäsi. Lukiessa ei tarvitse vielä olla selvin päin mutta tulet olemaan. Mun 20 vuoden putki loppui tuon avulla.
Alkoholi aiheuttaa riippuvuutta. Kun olet sairastunut alkoholismiin, et voi enää ottaa. Kun et ota enää yhtään, vapaudut alkoholismin paradoksista: samalla voi juoda liikaa ja liian vähän. Se riivasi ainakin minun mieltäni niin, että ajatuksesta vapautuminen oli raittiuden alkuhankaluuksien arvoista.
Mielenkiintoista...
Olen läheltä seurannut mitä tuollainen juopottelu voi tehdä itselle ja läheisille pahimmillaan.
Muu ei ole pakko kuin kuolla tässä elämässä.
Mullekaan se sopiva vertaistuki ei löytynyt AA:sta. Mut tärkeintä, että löytyi. Päihteenhimon katoaminen on kyllä käänteentekevä hetki.
Se oman riippuvuuden tunnustaminen ja addiktion luonteen tajuaminen noin sairautena on varmaan ne kulmakivet. Iloisille juopoille voi olla mahdollista palata kohtuukäyttöön, alkoholistille/addiktille ei. Vain raittius on realistinen vaihtoehto. Kun sen hyväksyy, ei tarvitse sinnitellä ja kärvistellä.