Lue keskustelun säännöt.
Sain sukututkimuksen omasta suvustani luettavaksi ja nauratti
16.02.2021 |
1400-luvulle koko isälinjani on asunut n. 70 - 100 kilometrin säteellä, kaikki on olleet jotakin maata tonkivia torpparitaviksia, paria oman mökin omistanutta lukuunottamatta, mitään rikkeitä ei ole ja se oli siinä. Ja mikä parasta, olen itsekin täysi tavisduunari, samoin vanhempani ja siis suvusta kaikki 600 vuoden ajan :D
Kommentit (154)
Okei okei, minä en näistä tutkimusmetodeista ole mitenkään tietoinen, mutta aion kysellä tarkasti miten nämä tiedot on löytyneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä löytyy tavallisistakin perheistä tietoa, jos on tuuria eikä palanu kirjat jossain sodas tai palossa. esim.kaupunkien ja kylien taloista, voi olla säilyny karttoja joista löytyy sukujen nimet.
ihan kaupunkien historiaa ja vanhoja lehtiä tutkimal, voi löytyä kiinnostavia tietoja.kirjastois on myös erilaisia historiikkejä, mistä löytää tietoa.omasta suvusta löytynyt paljon tietoa paikallis historia kirjoista. ap voi olla ylpeä jos on rehellinen suku sehän on hyvä asia!
Toki oma viehätys on keskittyä äiti- ja isälinjoihin. Siinä saa kivasti perspektiiviä esim. eri aikoina annettuihin nimiin suvussa jne. Siinäkin on toki vaara tulkita lähteitä väärin, mitä kauemmaksi mennään. Kokonaisperimästä tämä on toki pieni hippunen.
Tuo, kuinka pitkälle sitä sukua löytyy, riippuu aika monesta asiasta. Jos on kirkko palanut ja kirkonkirjat siinä mukana, voi sukuhistoria loppua jopa 1800-luvulle, jos on huonoa tuuria. Siihen aikaan ei kirkonkirjoista ollut varmuuskopioita missään.
Jos suku on yhdessä paikassa asunut, ja tuon paikan kirkonkirjat ovat säilyneet, on ihan mahdollista, että tietoja löytyy sinne asti kuin ko. paikkakunnalla on kirkonkirjoja pidetty.
Jos taas on esivanhemmat asuneet milloin missäkin, on suurempi mahdollisuus, että jonkun niistä monista paikkakunnista kirkonkirjat olisivat tuhoutuneet.
Käsittääkseni yksittäisten talojen asukkaista on voinut säilyä sukutietoja kirkonkirjojen ulkopuolellakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Talollisista kyllä löytyy jonkin verran tietoja. Netin kautta helpointa päästä niihin kiinni on aloittaa Asutuksen yleisluettelosta (löytyy digitoituna Kansallisarkiston puolelta). Sehän ei sitten ole alkuperäislähde, vaan kooste, mutta siitä on hyvä jatkaa digitoimattoman materiaalin pariin, kun saa osviittaa siitä, missä esi-isät ehkä ovat menneet.
Minulla on yksi paljon tutkittu sukuhaara ja siellä mennään 1500-luvulle lähteiden kanssa. Erittäin vastenmielisiä nämä ”on vaikea uskoa”-kommentit. Se, että omassa suvussa ja monessa muussakaan suvussa ei ole lähteitä, ei tarkoita sitä että niin ei voisi olla. Jos vaan yrittäisitte ihmiset käyttäytyä keskustelupalstoillakin ihmismäisesti. Turhaa kadehtia toisten onnistumisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sukututkimus ulottuu 1300-luvulle asti, mutta onkin kreivi.
Vierailija kirjoitti:
Eikös kaikki ole sitten hyvin? Olet tähän maahan ja paikkaan tarkoitettu.
Isälinja tutkittu. Tajuatko miten vähäinen osa se on juurista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun suvusta on juttuja tiettyjen kaupunkien historiikeissa. Ja sukua voi jäljittää todella pitkälle, pidemmälle kuin normaalisti koska tiedot ovat periytyneet sukupolvelta toiselle ja joku laittanut sitten paperille jo ammoisina aikoina.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on yksi paljon tutkittu sukuhaara ja siellä mennään 1500-luvulle lähteiden kanssa. Erittäin vastenmielisiä nämä ”on vaikea uskoa”-kommentit. Se, että omassa suvussa ja monessa muussakaan suvussa ei ole lähteitä, ei tarkoita sitä että niin ei voisi olla. Jos vaan yrittäisitte ihmiset käyttäytyä keskustelupalstoillakin ihmismäisesti. Turhaa kadehtia toisten onnistumisia.
Mullakin pääsee monissa haaroissa tonne asti, osassa pitemmällekin. Sitten on toki niitäkin joista vaan on kirjat kateissa, tai yhdessä tapauksessa joku pattipää on repinyt kirkonkirjasta sivun pois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olikohan tuolloin edes torppareita saatika oman mökin omistajia.
Tarkoitin "talollisia". Pieniä taloja lienevät olleet. Mielestäni veroäyrit eivät olleet suurimmasta päästä. Torppareita oli myös.
Kaikki kirkonkirjat olivat 1700-luvulla ruotsiksi. Eli ’bonde’ on ollut talonpoika (itsenäinen tilansa omistaja), ’torpare’ torppari, sitten ovat olleet mäkitupalaiset ja ’loiset’.
Sääty-yhteiskunnan neljä säätyä olivat papisto, aatelisto, porvaristo ja talonpojat. Suurin osa kansasta, noin 90 %, kuului rahvaaseen eli ei mihinkään säätyyn (myös talonpojat, joiden tilat eivät olleet huomattavan suuria).
Jo ennen säätyjen lakkauttamista alkoi tapahtua säätykiertoa. Varakkaiden ja menestyneiden käsityöläisten (puusepät, sepät, kauppiaat jne.) lapset saatettiin laittaa kouluun, mikäli vanhempien varat sallivat. 25-vuotiaat naiset saivat itsemääräämisoikeuden joskus 1870-luvulla, eivätkä olleet enää miespuolisten sukulaistensa holhouksessa. Tämä edellytti, että nainen elätti itseään kunniallisella tavalla tai oli vanhempiensa ainoana lapsena perinyt heidät. Näin saattoi nainen siirtyä ”herrasväkeen”, mutta kuului taustaltaan kuitenkin ns. rahvaaseen. Tällaisesta itsellisestä naisesta käytettiin titteliä ’Mamselli’ erotuksena piioista, katutytöistä jne.
Mitä tulee verotukseen, talonpojat maksoivat kyllä veroja. Aatelisilla oli vapautus veronmaksusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea uskoa tätä tarinaa. Tavallisella sukupuulla pääsee helposti 1700-luvun alkuvuosikymmeniin. Joitain osumia voi saada 1600-luvulle. Omassa tutkimuksessa on vanhin arvailtu esi-isä 1500-luvun puolelta, mutta sille ei kyllä ole tiukkoja lähteitä.
Vanhempiin lähteisiin on oltava jo aatelisia sukupuussa.
Aivan. Omassa sukupuussa päästään pitkälle keskiaikaan, mutta se johtuu juurikin parista haarasta mitkä johtavat rälssisukuihin. Suhtaudun kyllä noihin tietoihin lähinnä viitteellisinä, vuosisatojen takaiset lähteet ovat mitä ovat ja polku on voinut lähteä vikasuuntaan missä kohtaa vaan.
Eipä näistä voi tietää kenen tenavat on paperille laitettu muutenkaan. Itse oon ajatellut tän niin, että se mikä löytyy lähteitä tonkimalla on esitys siitä mitä olisi voinut olla. Se totuus jota on haluttu kertoa. Muutenhan ei voi tietää kuka on isä, tai aina edes kuka on äiti jos niitä lapsia on laitettu toisten nimiin, kuten monasti tehtiin skandaalien välttämiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ite sain DNA:lla (poliisit otti sen) jäljitettyä, että olen Väinämöisen perillinen, Kalevalasta.
Mulla on vaan dna:n liittymä.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sukututkimus ulottuu 1300-luvulle asti, mutta onkin kreivi.
Mulla kulkee monet haarat Odiniin asti.
Vierailija kirjoitti:
kyllä löytyy tavallisistakin perheistä tietoa, jos on tuuria eikä palanu kirjat jossain sodas tai palossa. esim.kaupunkien ja kylien taloista, voi olla säilyny karttoja joista löytyy sukujen nimet.
ihan kaupunkien historiaa ja vanhoja lehtiä tutkimal, voi löytyä kiinnostavia tietoja.kirjastois on myös erilaisia historiikkejä, mistä löytää tietoa.omasta suvusta löytynyt paljon tietoa paikallis historia kirjoista. ap voi olla ylpeä jos on rehellinen suku sehän on hyvä asia!
Se nyt vaan ei ole mitenkään mahdollista, ettei noin monesta sukupolvesta löytyisi rikollisiakin tai vähintään siveysrikoksista tuomittuja.
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Vierailija kirjoitti:
Tuo, kuinka pitkälle sitä sukua löytyy, riippuu aika monesta asiasta. Jos on kirkko palanut ja kirkonkirjat siinä mukana, voi sukuhistoria loppua jopa 1800-luvulle, jos on huonoa tuuria. Siihen aikaan ei kirkonkirjoista ollut varmuuskopioita missään.
Jos suku on yhdessä paikassa asunut, ja tuon paikan kirkonkirjat ovat säilyneet, on ihan mahdollista, että tietoja löytyy sinne asti kuin ko. paikkakunnalla on kirkonkirjoja pidetty.
Jos taas on esivanhemmat asuneet milloin missäkin, on suurempi mahdollisuus, että jonkun niistä monista paikkakunnista kirkonkirjat olisivat tuhoutuneet.
Huomaa myös hyvin miten vauraassa Länsi-Suomessa on hoidettu nää kirjaukset aivan eri ryhdillä kuin köyhässä Itä-Suomessa. Oma tausta kun on molemmista niin eron näkee selvästi. Idässä myös oli jatkuvasti venäläisten ryöstöretkiä, niin senkin takia heikommin säilynyt mitään.
Vierailija kirjoitti:
Moni on väittänyt, että vain aatelisista yms. voi löytyä tietoa 1400-luvulle asti. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen alueella tuskin on 1400-luvulla aatelisia kovin paljon ollutkaan. Esim. yksi minun esi-isäni on aateloitu 1700-luvulla. Varhaisempaakin tietoa hänen suvustaan löytyy, vaikka eivät aatelisia vielä olleetkaan, ainakin 1600-luvulle asti.
Juu, mutta suomalaisten aatelisjuuret onkin 1400-luvulla olleet ihan muualla Euroopassa.
Tavallisten ihmisten tietoja ei tosiaan löydy noin kaukaa Suomessa. Aatelisista sen sijaan voi löytyäkin.
Isälinja on vain yksi lukuisista sukuhaaroista. Laskennallisesti tuolta ajalta pitäisi löytyä vähintään tuhansia esivanhempia, jos kaikki sukulinjat lasketaan. Tokihan vain harvaa sukulinjaa pääsee kovin pitkälle.