Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.
Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.
He kansoittavat eläkeläisköyhien tilastoja. Niin se menee. Perhe-elämässä kannattaisi totisesti katsoa nokkaansa pidemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Tienaamme suunnilleen saman verran, mies hieman enemmän eli joutuisin kompensoimaan enemmän hänen vapaita. Jos mies pitää isyysloman ja maksan hänelle sitten kompensaation siitä, niin miehelle jäisi hyvitettävää ehkä 1500-2000 euroa. Tämä summa tulee varmasti hyvitettyä tavalla tai toisella muutenkin suhteemme aikana. En ihan sanoisi tätä vielä yhden hengen projektiksi 1500-3000 euron takia. Sinä voit sanoa.
Minä katsoisin että mies joka ei huolehdi tuosta, ei välttämättä huolehdi muutenkaan tasapuolisesti lapsen kuluista. Mutta en itse lähtisi tuollaiseen muutenkaan, ihmiset ovat erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Tienaamme suunnilleen saman verran, mies hieman enemmän eli joutuisin kompensoimaan enemmän hänen vapaita. Jos mies pitää isyysloman ja maksan hänelle sitten kompensaation siitä, niin miehelle jäisi hyvitettävää ehkä 1500-2000 euroa. Tämä summa tulee varmasti hyvitettyä tavalla tai toisella muutenkin suhteemme aikana. En ihan sanoisi tätä vielä yhden hengen projektiksi 1500-3000 euron takia. Sinä voit sanoa.
Minä katsoisin että mies joka ei huolehdi tuosta, ei välttämättä huolehdi muutenkaan tasapuolisesti lapsen kuluista. Mutta en itse lähtisi tuollaiseen muutenkaan, ihmiset ovat erilaisia.
Tämä kirjoittaja haluaa ymmärtääkseni lasta niin kovasti, että vaihtoehtona oli sen tekeminen yksin. Lapsia itseisarvona pitävälle se kumppanin tasapuolinen osallistuminen ei välttämättä ole niin kriittinen kynnyskysymys kuin sellaiselle, joka haluaa tehdä lapset vain tietynlaiseen suhteeseen ja jää mieluummin ilman kuin tekee tässä kompromissin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Tienaamme suunnilleen saman verran, mies hieman enemmän eli joutuisin kompensoimaan enemmän hänen vapaita. Jos mies pitää isyysloman ja maksan hänelle sitten kompensaation siitä, niin miehelle jäisi hyvitettävää ehkä 1500-2000 euroa. Tämä summa tulee varmasti hyvitettyä tavalla tai toisella muutenkin suhteemme aikana. En ihan sanoisi tätä vielä yhden hengen projektiksi 1500-3000 euron takia. Sinä voit sanoa.
Minä katsoisin että mies joka ei huolehdi tuosta, ei välttämättä huolehdi muutenkaan tasapuolisesti lapsen kuluista. Mutta en itse lähtisi tuollaiseen muutenkaan, ihmiset ovat erilaisia.
Yleensä vanhempainvapaan aikana mies tarjoaa naiselle elatusta. En ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, jolle olisi maksettu hyvitystä tulonmenetyksestä rahana. Onko sinulle? Nämä eläkkeet mistä vouhotetaan, niin eläkekertymä laskee muutaman euron tuona aikana. On aivan eri asia olla kotiäiti 7 vuotta, kuin hoitaa lasta 3-9 kk.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.
Näitähän on nyt eläkeläisnaisissa nyt pilvin pimein. Useamman lapsen tehneitä, kouluttamattomia naisia. He ovat kansaneläkeläisiä, saavat sen minimin joka ei oikein riitä edes välttämättömään. Tietysti jotkut ovat sitten perineet rahaa mieheltään tai saavat leskeneläkettä tms. Mutta kyllä hirvittävän köyhiä eläkeläisiä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisen kannattaa varautua siihen että hoitaa lapsen yksin, päiväkotihaut joka päivä ja kouluasiat ja että maksaa yksin kulut. Mies monesti vain luistaa hommasta ja eron tullessa ei ehkä enää tapaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miehellä on isommat tulot ja jaamme kaikki kustannukset puoliksi. Käytännössä elämme siis minun eli pienituloisemman tulotason mukaan. Jos rahat olisivat yhteisiä, meillä olisi varaa vaikka mihin, mutta nyt ei ole. Asia ei vaivaa miestä mitenkään, minä toisinaan harmittelen tilannetta, mutta kun ei tässä kurjuudessa kuitenkaan eletä, niin asia ei ole aiheuttanut suurempaa kriisiä. Lapsia meillä ei ole.
Mikä idea tuossa on? Jaatte kaikki henkiset jutut, kehonne toistenne kanssa mutta sitten rahoja ei, se on liian intiimiä liian suurta annettavaksi rakkaimmalle ihmiselle maailmassa?
Kumpikin käy töissä, mutta toisen työpanoksesta jostain syystä maksetaan paljon enemmän, mutta hänkään ei pysty nauttimaan rahoistaan sinun kanssasi koska sinä sattumalta saat pienenpää palkkaa? Ei mitään logiikkaa. Aikooko mies viedä rahat kuollessaan mukanaan hautaan pehmusteeksi vai mitä? elämä on liian lyhyt tuollaiseen typeryyteen. Se on vain rahaa, sitä tulee ja menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
Varmaan sellaisessa tilanteessa kannattaa ihan keskustella sen puolison kanssa. Ihmiset arvostavat eri asioita, toiset rahaa, toiset aikaa. Ikävyyksiä on tiedossa jos parisuhteessa on liian erilaisen ihmisen kanssa jonka kanssa ei ole selkeästi sovittu asioita. Meillä oli sovittu alusta asti että minä en hakeudu uralle joka vaatii aikaa, vaan panostan suhteeseemme ajallisesti ja mies hoitaa sen puolen että minulta ei koskaan puutu rahaa. Tietysti tässä oli miehellä riski, koska olisinhan voinut ottaa eron milloin tahansa ja lähteä rahojen kanssa kävelemään. Toki se ei olisi miehen elämässä taloudellisesti tuntunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Tienaamme suunnilleen saman verran, mies hieman enemmän eli joutuisin kompensoimaan enemmän hänen vapaita. Jos mies pitää isyysloman ja maksan hänelle sitten kompensaation siitä, niin miehelle jäisi hyvitettävää ehkä 1500-2000 euroa. Tämä summa tulee varmasti hyvitettyä tavalla tai toisella muutenkin suhteemme aikana. En ihan sanoisi tätä vielä yhden hengen projektiksi 1500-3000 euron takia. Sinä voit sanoa.
Minä katsoisin että mies joka ei huolehdi tuosta, ei välttämättä huolehdi muutenkaan tasapuolisesti lapsen kuluista. Mutta en itse lähtisi tuollaiseen muutenkaan, ihmiset ovat erilaisia.
Yleensä vanhempainvapaan aikana mies tarjoaa naiselle elatusta. En ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, jolle olisi maksettu hyvitystä tulonmenetyksestä rahana. Onko sinulle? Nämä eläkkeet mistä vouhotetaan, niin eläkekertymä laskee muutaman euron tuona aikana. On aivan eri asia olla kotiäiti 7 vuotta, kuin hoitaa lasta 3-9 kk.
Olen kuullut. Parisuhteessa jossa on erilliset rahat mies korvasi naiselle rahalliset menetykset sillä välin kun nainen hoiti lasta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
No tämä. Kyllä minusta tulojen tasaamisen edellytyksenä pitäisi olla tasapuolinen ponnistelu perheen hyvinvoinnin eteen. Pikkulapsiaikana tämä voi muutaman vuoden tarkoittaa kotonaoloa, mutta sen jälkeen se tarkoittaa minusta sitä, että jos mielii sitä luksusta elämäänsä niin sitten pitää nähdä vaivaa sen omankin uran eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
No tämä. Kyllä minusta tulojen tasaamisen edellytyksenä pitäisi olla tasapuolinen ponnistelu perheen hyvinvoinnin eteen. Pikkulapsiaikana tämä voi muutaman vuoden tarkoittaa kotonaoloa, mutta sen jälkeen se tarkoittaa minusta sitä, että jos mielii sitä luksusta elämäänsä niin sitten pitää nähdä vaivaa sen omankin uran eteen.
Miksi sinulla on oikeus määritellä kuinka kaikki ponnistelevat perheen hyvinvoinnin eteen? Entä jos puoliso panostaa perheeseen muilla tavoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Tienaamme suunnilleen saman verran, mies hieman enemmän eli joutuisin kompensoimaan enemmän hänen vapaita. Jos mies pitää isyysloman ja maksan hänelle sitten kompensaation siitä, niin miehelle jäisi hyvitettävää ehkä 1500-2000 euroa. Tämä summa tulee varmasti hyvitettyä tavalla tai toisella muutenkin suhteemme aikana. En ihan sanoisi tätä vielä yhden hengen projektiksi 1500-3000 euron takia. Sinä voit sanoa.
Minä katsoisin että mies joka ei huolehdi tuosta, ei välttämättä huolehdi muutenkaan tasapuolisesti lapsen kuluista. Mutta en itse lähtisi tuollaiseen muutenkaan, ihmiset ovat erilaisia.
Yleensä vanhempainvapaan aikana mies tarjoaa naiselle elatusta. En ole vielä koskaan kuullut kenestäkään, jolle olisi maksettu hyvitystä tulonmenetyksestä rahana. Onko sinulle? Nämä eläkkeet mistä vouhotetaan, niin eläkekertymä laskee muutaman euron tuona aikana. On aivan eri asia olla kotiäiti 7 vuotta, kuin hoitaa lasta 3-9 kk.
Olen kuullut. Parisuhteessa jossa on erilliset rahat mies korvasi naiselle rahalliset menetykset sillä välin kun nainen hoiti lasta kotona.
Harvinaisempaa tämä taitaa olla kuitenkin? Tuli mieleen, että laskelmassa pitää ottaa tietenkin huomioon miehen lapset, joita on kaksi, ja kaikkien elinkustannukset. Näin tehdään elatusavunkin kanssa. Näyttää vahvasti siltä, että saattaisin jopa joutua itse maksunaiseksi miehen suuntaan, jos oikein tiukasti näitä aletaan laskemaan. Hmm. Toivottavasti mies ei lue tätä ketjua. :D t: tuo kenen taloudesta puoli Suomea on huolissaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Minä en todellakaan ole mikään edustusrouva, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaitakaan, alle kolme vuotta yhteensä kahdessa erässä. Mutta niin vaan silti päädyimme tilanteeseen, että minun ollessani kotona lasten kanssa mies pystyi panostamaan uraansa, teki pitkää päivää ja hänen tulotasonsa nousi reilusti sinä aikana. Tämä on aika yleinen kuvio ja tilanne monissa perheissä, luonnollisesti sitten kuopuksen ollessa reilu yksivuotias, mies ei "voinut" pitää hoitovapaata koska ei kuulemma olisi pärjätty taloudellisesti kun hänen tulonsa ovat niiin paljon paremmat (tosiasiassa nettotulojen ero joitain satoja). Yritin esittää laskelmat siitä, että hyvin pärjättäisiin, mutta ei auttanut.
En yritä kiistää kokemaasi tai väittää vastaan, mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että miten sinun kotonaolosi konkreettisesti mahdollisti miehen aiempaa isomman panostuksen uraan? Kysyn, koska oma puolisoni on tehnyt äitiyslomieni aikaan yhtä pitkää päivää ja edennyt urallaan aika samaa tahtia kuin ennen äitiyslomiani tai niiden jälkeen. Toki ymmärrän, että se joka ei pidä pitkiä vapaita etenee pikkulapsivuosina urallaan enemmän kuin se joka pitää, mutta ihmettelen mistä tuo äkillinen hypähdys uralla johtui. Ihan vaan siksi, koska itse en ole vastaavaa ilmiötä huomannut. Toki tämä riippuu varmasti alastakin.
Tutkimus kertoo, että pikkulapsiaikana itse asiassa miesten panostaminen työhönsä esim. ylitöiden muodossa lisääntyy. Siinä saattaisi olla osaselitys.
Miehistä on kivempi jauhaa pskaa töissä työkavereitten kanssa mitä kannella kotona huutavaa vauvaa. Ylitöiden aika on ennen lapsen syntymää, jos niitä on pakko tehdä. Lapsen synnyttyä miehellä on isompi tarve kotona mitä töissä, joten siinä vaiheessa ylitöiden tekeminen on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
No tämä. Kyllä minusta tulojen tasaamisen edellytyksenä pitäisi olla tasapuolinen ponnistelu perheen hyvinvoinnin eteen. Pikkulapsiaikana tämä voi muutaman vuoden tarkoittaa kotonaoloa, mutta sen jälkeen se tarkoittaa minusta sitä, että jos mielii sitä luksusta elämäänsä niin sitten pitää nähdä vaivaa sen omankin uran eteen.
Miksi sinulla on oikeus määritellä kuinka kaikki ponnistelevat perheen hyvinvoinnin eteen? Entä jos puoliso panostaa perheeseen muilla tavoin?
No äärimmäisen harvassa tapauksessa se "muu panostus" vastaa pitkää päivää vaativassa työssä. Siis pikkulapsiajan jälkeen. Ja enhän minä muiden ihmisten sopimuksia ole kritisoinutkaan, tehköön parit miten lystää kunhan ovat tyytyväisiä. Tässä ketjussa on vaan tullut ilmi, että aika monessa perheessä ei olla. Tämäkin keskusteluhaara lähti sellaisen henkilön kommentista, joka koki epäreiluksi sen ettei puoliso ole huolehtinut omasta tulotasostaan. Tietty jos jollekin on okei että toinen vääntää niska limassa töitä ja toinen ottaa rennosti ja rällää vaan rahat menemään, niin eihän se ulkopuolisille kuulu. Mutta kumpikaan osapuoli ei minusta voi sitä yksin päättää, että nyt tiskaus ja imurointi saa riittää minun panoksekseni tähän perheeseen ja sinä käyt töissä ja maksat kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.Toivoisin että tästä pidettäisiin nykyään isompaa ääntä. Itse olen kotirouva ja jo naimisiinmennessä meillä oli selvää kuinka minä pärjäisin taloudellisesti joko eron tai miehen kuoleman myötä. Meillä asia on huomioitu avioehdossa, sijoituksissa ja omaisuudessa.
No kuinkahan pitäisi menetellä tilanteessa, jossa nainen ei ole halunnut tai jaksanut keskittyä työn tekemiseen niin paljon, että olisi saavuttanut perustoimeentuloa kummemman palkkatason? Työpaikkaa ja alaakin on vaihdettu aina kun työssä on tullut haasteellisia aikoja tai on muuten vaan alkanut kyllästyttää. Eikä toimettomat jaksotkaan ole haitanneet, koska ”mun miehellähän on tosi hyvä palkka”. Palkkatason saa semmoisella toiminnalla pysymään kyllä erittäin matalana.
No tämä. Kyllä minusta tulojen tasaamisen edellytyksenä pitäisi olla tasapuolinen ponnistelu perheen hyvinvoinnin eteen. Pikkulapsiaikana tämä voi muutaman vuoden tarkoittaa kotonaoloa, mutta sen jälkeen se tarkoittaa minusta sitä, että jos mielii sitä luksusta elämäänsä niin sitten pitää nähdä vaivaa sen omankin uran eteen.
Miksi sinulla on oikeus määritellä kuinka kaikki ponnistelevat perheen hyvinvoinnin eteen? Entä jos puoliso panostaa perheeseen muilla tavoin?
No äärimmäisen harvassa tapauksessa se "muu panostus" vastaa pitkää päivää vaativassa työssä. Siis pikkulapsiajan jälkeen. Ja enhän minä muiden ihmisten sopimuksia ole kritisoinutkaan, tehköön parit miten lystää kunhan ovat tyytyväisiä. Tässä ketjussa on vaan tullut ilmi, että aika monessa perheessä ei olla. Tämäkin keskusteluhaara lähti sellaisen henkilön kommentista, joka koki epäreiluksi sen ettei puoliso ole huolehtinut omasta tulotasostaan. Tietty jos jollekin on okei että toinen vääntää niska limassa töitä ja toinen ottaa rennosti ja rällää vaan rahat menemään, niin eihän se ulkopuolisille kuulu. Mutta kumpikaan osapuoli ei minusta voi sitä yksin päättää, että nyt tiskaus ja imurointi saa riittää minun panoksekseni tähän perheeseen ja sinä käyt töissä ja maksat kaiken.
Olen samaa mieltä että parisuhteissa pitää asiat päättää yhdessä. Sitä parisuhde merkitsee, ainakin minun mielestäsi, työskennellään yhdessä yhteisen hyvän eteen. Yhdessä voi päättää sitten yksityiskohdat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Minä en todellakaan ole mikään edustusrouva, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaitakaan, alle kolme vuotta yhteensä kahdessa erässä. Mutta niin vaan silti päädyimme tilanteeseen, että minun ollessani kotona lasten kanssa mies pystyi panostamaan uraansa, teki pitkää päivää ja hänen tulotasonsa nousi reilusti sinä aikana. Tämä on aika yleinen kuvio ja tilanne monissa perheissä, luonnollisesti sitten kuopuksen ollessa reilu yksivuotias, mies ei "voinut" pitää hoitovapaata koska ei kuulemma olisi pärjätty taloudellisesti kun hänen tulonsa ovat niiin paljon paremmat (tosiasiassa nettotulojen ero joitain satoja). Yritin esittää laskelmat siitä, että hyvin pärjättäisiin, mutta ei auttanut.
En yritä kiistää kokemaasi tai väittää vastaan, mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että miten sinun kotonaolosi konkreettisesti mahdollisti miehen aiempaa isomman panostuksen uraan? Kysyn, koska oma puolisoni on tehnyt äitiyslomieni aikaan yhtä pitkää päivää ja edennyt urallaan aika samaa tahtia kuin ennen äitiyslomiani tai niiden jälkeen. Toki ymmärrän, että se joka ei pidä pitkiä vapaita etenee pikkulapsivuosina urallaan enemmän kuin se joka pitää, mutta ihmettelen mistä tuo äkillinen hypähdys uralla johtui. Ihan vaan siksi, koska itse en ole vastaavaa ilmiötä huomannut. Toki tämä riippuu varmasti alastakin.
Tutkimus kertoo, että pikkulapsiaikana itse asiassa miesten panostaminen työhönsä esim. ylitöiden muodossa lisääntyy. Siinä saattaisi olla osaselitys.
Miehistä on kivempi jauhaa pskaa töissä työkavereitten kanssa mitä kannella kotona huutavaa vauvaa. Ylitöiden aika on ennen lapsen syntymää, jos niitä on pakko tehdä. Lapsen synnyttyä miehellä on isompi tarve kotona mitä töissä, joten siinä vaiheessa ylitöiden tekeminen on itsekästä.
Miehet perustelee tätä sillä, että on pakko tehdä ylitöitä kun pitää elättää perhe. Tällä voi vaimentaa kaikki vaimon vastalauseet aiheesta.
Jos aletaan jaottelemaan, niin miehellä on suuri omaisuus ja tienestit, paljon rahaa takoava yritys ja minä olen työtön. Käytännössä auttelen miestä ja mies elättää myös minutkin. Lapsia ei ole ja naimisissa olemme.
Nämä anekdootit nyt ovat anekdootteja. Ei minun ystäväpiirissäni ainakaan ole niin suuria tuloeroja naisten kesken, että joku rikkaampi nainen nyt baarissa tarjoaisi huomattavan pienituloisemmille kavereilleen drinksut. Jos käyn jonkun naispuolisen ystävän kanssa ulkona, niin voin kyllä itse heittää kahvit tai viinilasillisen ja usein toisinkin päin. Toisaalta taas moni tuo kylään tullessaan kukat tai jotain syötävää, itse kutomansa sukat tms. Ja jos tarvitsisin taloudellista jeesiä, niin sitä epäilemättä saisin ja antaisin, niin mies- kuin naispuolisilta kavereilta.