Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan?
Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.
Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä
Näin, koska perheen ajatellaan olevan yhteen pussiin pelaava yksikkö. On automaattinen ajattelumalli, että perheen sisällä kaikki sen jäsenet elelevät samaa elintasoa riippumatta siitä, kuka ne eurot sinne kotiin kantaakaan. Tästä johtuen tuollainen "kahden kerroksen" elintaso yksikön sisällä on perin hämmentävä - siksi aihe on varmasti noussut nyt otsikoihin. Tuollaisen kun ei kaiken logiikan mukaan pitäisi olla edes mahdollista, vaikka onkin.
No sitten kannattaisi päivittää ne oletukset tälle vuosituhannelle, ja ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ja parisuhteet keskenään erilaisia. Uusperheiden, sopimusvanhemmuuden, useamman kuin kahden vanhemman perheiden ynnä muiden perinteitä rikkovien perhemuotojen yleistyessä ei kukaan normiälyinen enää kuvittele voivansa ahtaa kaikki perheet samaan muottiin. Sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.
Suomessahan ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Erilaisia "löyhiä liittymiä" voi perustaa aivan oman mielensä mukaan, erityisesti jos avioliitto ahdistaa. Avioliitto ei millään lailla vie yksilöllisyyttä. Ongelma on se, että nämä "perinteitä rikkovien perhemuotojen" kannattajat haluavat muuttaa toimivan konseptin (miksi perinteitä pitää rikkoa, mikä niissä niin ärsyttää?), johon suurin osa ihmisistä on aivan tyytyväisiä.
Kuka on sanonut, että avioliitto ahdistaa? Ei avioliitto enää nykypäivänä tarkoita johonkin tiettyyn muottiin ahtautumista. Hyvin monenlaiset parit voivat haluta mennä naimisiin, kukin omista syistään. Ei ole mitään perustetta, miksei avioliitostakin voisi tehdä oman näköistä. Monella tavallahan se on jo mahdollista - iso osa pareista tekee esimerkiksi avioehdon. Nyt pitäisi vielä hyväksyä sekin, että osa haluaa pysyä avioliitossakin yksilöinä.
Näistä kommenteista saa sellaisen kuvan, että ahdistaa ja vahvasti, erityisesti tuo yksilöllisyyden menetys, jota jankutat. Oletan, että menneisyydessäsi on alisteinen suhde tai vanhempiesi avioliitto ei ollut onnistunut. Joka tapauksessa pelkäät kuollaksesi "yksilöllisyyden menetystä" avioliitossa. Huolesi on huomioitu ja haluan nyt rauhoittaa sinua ja kerran vielä sanoa, että avioliiton solmiminen ei johda yksilöllisyyden häviämiseen. Sen sijaan erilaisissa ideologisissa porukoissa pyöriminen johtaa aivan varmasti sen yksilöllisyyden häviämiseen. Eli suosittelen, että otat nyt vähän etäisyyttä sellaisiin ja kehität omaa kriittistä ajatteluasi.
No nyt meni kyllä vähän harhojen puolelle sinulla, oletko ajatellut että tarpeesi tehdä yliampuvia tulkintoja ventovieraiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista kertoo aika paljon enemmän sinusta kuin näistä muista ihmisistä. :D
En.
No eipä yllätä. Keskustelua lienee turha kuitenkaan jatkaa sellaisista lähtökohdista, joissa toinen yrittää keskustella asiallisestu ketjun aiheesta ja toinen sortuu jatkuvasti hutkimaan olkinukkeja ja menemään henkilökohtaisuuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
En ole tuo jolle vastasit, mutta sinulla ei ole valtaa määritellä muiden puolesta mikä on heille asiallinen ja sopiva kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ainakin omassa tuttavapiirissäni suurin osa on tavannut kouluaikoina ja toisen jatkokoulutus/yrityksen aloitus on kustannettu toisen työllä. Päivähoitoon (kunnalliselle) ei saa edes viedä alle 9kk vanhaa lasta, ja harvempi alle 2v lasta hoitoon laittaakaan. Jos lapsia on kaksikin, niin tämä on jo neljä vuotta pois työelämästä ja yleensä äidille.
Tarkoittanet, vähemmän arvostetut työt, joista ei makseta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
En ole tuo jolle vastasit, mutta sinulla ei ole valtaa määritellä muiden puolesta mikä on heille asiallinen ja sopiva kumppani.
Minulla on valta määritellä oma mielipiteeni asiallisesta miehestä = sellainen jonka mielestä on aiheellista kantaa taloudellinen vastuu puoliksi lapsensa äidin kanssa. Sinulla ei ole mitään valtaa määritellä minun mielipidettäni, joten koitahan uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tarkoitus ei ollut nyt olla liian pessimistinen, enkä halua maalata mitään kauhukuvia...Lapsen tulo muuttaa kuviot miehenkin osalta ja ties mitä siitä vielä kehkeytyy. Sitä paitsi se, että mies on lähtenyt mukaan lapsettomuushoitoihin, osoittaa kuitenkin aikamoista sitoutumista. Eli onnea vauvansaantiin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Meillä miehellä on isommat tulot ja jaamme kaikki kustannukset puoliksi. Käytännössä elämme siis minun eli pienituloisemman tulotason mukaan. Jos rahat olisivat yhteisiä, meillä olisi varaa vaikka mihin, mutta nyt ei ole. Asia ei vaivaa miestä mitenkään, minä toisinaan harmittelen tilannetta, mutta kun ei tässä kurjuudessa kuitenkaan eletä, niin asia ei ole aiheuttanut suurempaa kriisiä. Lapsia meillä ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokainen valitkoon kumppaninsa ihan itse. Mutta näistä asioista kannattaa keskustella ja sopia ennen yhteen muuttamista ja perheen perustamista. Ja ymmärtää, että arvojen yhteensopivuus on loppupeleissä yksi isoimmista kriteereistä, joita voi parisuhdekumppanille olla. Jos toisen asenne on se, että tulemme molemmat olemaan tässä suhteessa taloudellisesti omillamme kaikissa tilanteissa, niin sitten kannattaa siinä vaiheessa uskoa korviaan ja miettiä, onko siihen ihan oikeasti valmis esimerkiksi yhteisten lasten äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ainakin omassa tuttavapiirissäni suurin osa on tavannut kouluaikoina ja toisen jatkokoulutus/yrityksen aloitus on kustannettu toisen työllä. Päivähoitoon (kunnalliselle) ei saa edes viedä alle 9kk vanhaa lasta, ja harvempi alle 2v lasta hoitoon laittaakaan. Jos lapsia on kaksikin, niin tämä on jo neljä vuotta pois työelämästä ja yleensä äidille.
Minun tuttavapiirissäni molemmat käy töissä ja useimmat ovat tehneet lapset 30+ iässä. Kumppani on tavattu joko opiskelujen loppusuoralla/jälkeen tai opiskelupiireistä, jolloin on hirmu vaikea puhua opiskelun mahdollistamisesta kun molemmat on opiskelleet suunnilleen samanmittaisen korkeakoulututkinnon. Ja äitiysloma on olleet useimmilla aika lyhyet, naiset luo uraa siinä missä miehetkin. Mutta joo, onhan se varmaan niin että tuollaisessa kuvaamassasi järjestelyssä tuloja on syytä vähän tasata. En nyt tiedä onko kyseessä kuitenkaan varsinaisesti mahdollistaminen, koska kyllähän moni opiskelee ilman työssäkäyvää kumppania ja etenee uralla ilman sitä kotona olevaa puolisoa (lyhyt äitiysloma poislukien).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ei tuo ole perhe. Älä jää, mies ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut, eikä tule seisomaan tukenasi, jos eteen tulee oikeasti vaikea paikka, esim. sairaus.
Olemn 39 ja haluan sen lapsen... En tarvitse tähän kenenkään neuvoja. Kiitos vain. En myöskään odota hänen tukea. Hän vastaa vain lapsestaan. Kuten toin esille tämä on meidän valinta.
En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta ei tuo aina ole niin katastrofi kuin miltä äkkiseltään kuulostaa. Jostain syystä näissä keskusteluissa tunnutaan aina olettavan että kaikki naiset on pienituloisia. En minä ole missään vaiheessa ollut "miehen taloudellisen vallan alla" niinkuin joku edellä kirjoitti, vaikka meillä maksettiin kulut 50-50 myös perhevapaiden aikana. Minulla on ihan hyvink säästöjä, sijoituksia, omaisuutta ja isompi eläkekertymä kuin miehelläni. Ei se lapsen hankkiminen aina tarkoita joko miehen varassa elämistä tai nälkärajalla kituuttamista. Keski- ja hyvätuloisen äitiys- ja vanhempainpäiväraha on itseasiassa varsin antelias ja hoitovapaasta selviää säästöillä, ei sitä nyt kouluikään asti tarvitse pitää.
Mutta miksi, miksi ihmeessä se lapsen hoito on ainoastaan äidin meno, joka äidin pitää kustantaa säästöillään!?? Tämä ei mene minulle jakeluun ei sitten millään. Miksi äidin pitää uhrata tulonsa, urakehityksensä ja eläkekertymänsä ja maksaa samalla puolet kaikista yhteisistä menoista, vaikka sitten säästöillään? Eikö se lapsi ole miehen ollenkaan? En vaan ymmärrä. Ei se välttämättä ole taloudellinen katastrofi, tottakai on hyvätuloisia naisia joille se ei ole ongelma, mutta ei se tee tilanteesta yhtään reilumpaa.
Ei mun tarvitse käyttää säästöjä. Mikä olisi mielestäsi sopiva kompensaatio? T: tuo kenen elämänvalintoja tässä kritisoidaan
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitkoon kumppaninsa ihan itse. Mutta näistä asioista kannattaa keskustella ja sopia ennen yhteen muuttamista ja perheen perustamista. Ja ymmärtää, että arvojen yhteensopivuus on loppupeleissä yksi isoimmista kriteereistä, joita voi parisuhdekumppanille olla. Jos toisen asenne on se, että tulemme molemmat olemaan tässä suhteessa taloudellisesti omillamme kaikissa tilanteissa, niin sitten kannattaa siinä vaiheessa uskoa korviaan ja miettiä, onko siihen ihan oikeasti valmis esimerkiksi yhteisten lasten äitinä.
Samaa mieltä. Tosin epäilen, että erillisten rahojen perheissäkin on hyvin harvassa ne parit, joissa oikeasti ajatellaan kumppanin olevan omillaan kaikissa tilanteissa. Minun käsittääkseni useimmat ajattelee, että kulut jaetaan 50-50 tai muussa ennalta sovitussa suhteessa niin kauan kuin molemmilla on siihen varaa. Sitten jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu, niin toinen maksaa enemmän. Toki se voi silti tarkoittaa elintasosta tinkimistä. Ei kaikissa perheissä ole mitenkään selvää, että toinen pystyy esimerkiksi lyhentämään asuntolainaa yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tarkoitus ei ollut nyt olla liian pessimistinen, enkä halua maalata mitään kauhukuvia...Lapsen tulo muuttaa kuviot miehenkin osalta ja ties mitä siitä vielä kehkeytyy. Sitä paitsi se, että mies on lähtenyt mukaan lapsettomuushoitoihin, osoittaa kuitenkin aikamoista sitoutumista. Eli onnea vauvansaantiin :)
Miehen luona asuu jo kaksi lasta. Ihmettelen miten aikuisten lastensaantikuviot näin paljon kiinnostavat ventovieraita. Elämässä voi aina sattua ja tapahtua, mutta viime kädessä minä vastaan itsestäni ja lapsestani. Viranomaiset taas pakottavat miehen hoitamaan lakisääteisen osuutensa, jos niikseen tulee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ei tuo ole perhe. Älä jää, mies ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut, eikä tule seisomaan tukenasi, jos eteen tulee oikeasti vaikea paikka, esim. sairaus.
Olemn 39 ja haluan sen lapsen... En tarvitse tähän kenenkään neuvoja. Kiitos vain. En myöskään odota hänen tukea. Hän vastaa vain lapsestaan. Kuten toin esille tämä on meidän valinta.
En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta ei tuo aina ole niin katastrofi kuin miltä äkkiseltään kuulostaa. Jostain syystä näissä keskusteluissa tunnutaan aina olettavan että kaikki naiset on pienituloisia. En minä ole missään vaiheessa ollut "miehen taloudellisen vallan alla" niinkuin joku edellä kirjoitti, vaikka meillä maksettiin kulut 50-50 myös perhevapaiden aikana. Minulla on ihan hyvink säästöjä, sijoituksia, omaisuutta ja isompi eläkekertymä kuin miehelläni. Ei se lapsen hankkiminen aina tarkoita joko miehen varassa elämistä tai nälkärajalla kituuttamista. Keski- ja hyvätuloisen äitiys- ja vanhempainpäiväraha on itseasiassa varsin antelias ja hoitovapaasta selviää säästöillä, ei sitä nyt kouluikään asti tarvitse pitää.
Mutta miksi, miksi ihmeessä se lapsen hoito on ainoastaan äidin meno, joka äidin pitää kustantaa säästöillään!?? Tämä ei mene minulle jakeluun ei sitten millään. Miksi äidin pitää uhrata tulonsa, urakehityksensä ja eläkekertymänsä ja maksaa samalla puolet kaikista yhteisistä menoista, vaikka sitten säästöillään? Eikö se lapsi ole miehen ollenkaan? En vaan ymmärrä. Ei se välttämättä ole taloudellinen katastrofi, tottakai on hyvätuloisia naisia joille se ei ole ongelma, mutta ei se tee tilanteesta yhtään reilumpaa.
Ei mun tarvitse käyttää säästöjä. Mikä olisi mielestäsi sopiva kompensaatio? T: tuo kenen elämänvalintoja tässä kritisoidaan
Olen eri kuin tuo, mutta minusta sopiva kompensaatio olisi se että arvioitaisiin puolison kanssa yhdessä kuinka paljon raskaus ja pikkulapsiaika rasittaa äidin taloutta (myös eläke huomioiden) ja tasattaisiin se puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
No joo, jos tämä on jossain piireissä yleistä niin meillä ei kyllä ole ja hyvä niin. Myönnän kyllä, että saatan elää tasa-arvoisten ja edistyksellisten parien ympäröimässä kuplassa. Ehkä sekin vaikuttaa, että sattuneesta syystä useimmat tuntemani naiset ovat pitkälle koulutettuja ja työelämässä menestyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Juuri näin.
Meille sattui molemmille samaan aikaan tarjoutumaan parempi työpaikka joka edellytti matkustamista ja pitkiä päiviä. Koska miehelleni tarjottu palkka oli suurempi kuin minulle kieltäydyin tarjouksesta jotta pystyin tekemään 8-16 työtä ja huolehtimaan lapsista ja kodista. Kyllä mä katson että olen mahdollistanut miehelleni urakehityksen ja paremman tulotason omani kustannuksella. Onneksi on mies joka on tämän aina ymmärtänyt ja arvostanut panostani, parempi palkka on tullut koko perheen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen valitkoon kumppaninsa ihan itse. Mutta näistä asioista kannattaa keskustella ja sopia ennen yhteen muuttamista ja perheen perustamista. Ja ymmärtää, että arvojen yhteensopivuus on loppupeleissä yksi isoimmista kriteereistä, joita voi parisuhdekumppanille olla. Jos toisen asenne on se, että tulemme molemmat olemaan tässä suhteessa taloudellisesti omillamme kaikissa tilanteissa, niin sitten kannattaa siinä vaiheessa uskoa korviaan ja miettiä, onko siihen ihan oikeasti valmis esimerkiksi yhteisten lasten äitinä.
Samaa mieltä. Tosin epäilen, että erillisten rahojen perheissäkin on hyvin harvassa ne parit, joissa oikeasti ajatellaan kumppanin olevan omillaan kaikissa tilanteissa. Minun käsittääkseni useimmat ajattelee, että kulut jaetaan 50-50 tai muussa ennalta sovitussa suhteessa niin kauan kuin molemmilla on siihen varaa. Sitten jos toinen jää työttömäksi tai sairastuu, niin toinen maksaa enemmän. Toki se voi silti tarkoittaa elintasosta tinkimistä. Ei kaikissa perheissä ole mitenkään selvää, että toinen pystyy esimerkiksi lyhentämään asuntolainaa yksin.
Kukin päättää itse mihin suostuu. Joissain tilanteissa on vaikea nähdä, että esim. 50/50-jako olisi käytännössä millään tavalla reilu, jos tuloerot ovat suuret. Minä en suostuisi menemään perhe-elämässä mihinkään paarialuokkaan, jonka osallistuminen miehen ja lasten menoihin ja tekemisiin tyssäisi siihen, että minun tuloni yksinään eivät sitä mahdollistaisi. Ei kiitos. Jollekin muulle tuollainen tilanne sopii ja eihän siinä mitään - vakka ja kansi ja niin edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Minun kokemukseni mukaan tämä "nainen hoitaa kodin ja lapset" on taas vain tällä palstalla sitkeästi elävä myytti. Sanoisin, että tavallisin malli on sellainen että toinen vanhempi vie lapsen ja toinen hakee. Näin se täyden työpäivän tekeminen on mahdollista kummallekin vanhemmalle. Lasten harrastuskuskauksiin tuntuisi että miehet ovat siellä jopa enemmistössä. Tuo hohdokas puhe miesten upeista urapolusita on sekin vähän niin ja näin... Valtaosa käy kuitenkin ihan normaaleissa töissä.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.