Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Minun kokemukseni mukaan tämä "nainen hoitaa kodin ja lapset" on taas vain tällä palstalla sitkeästi elävä myytti. Sanoisin, että tavallisin malli on sellainen että toinen vanhempi vie lapsen ja toinen hakee. Näin se täyden työpäivän tekeminen on mahdollista kummallekin vanhemmalle. Lasten harrastuskuskauksiin tuntuisi että miehet ovat siellä jopa enemmistössä. Tuo hohdokas puhe miesten upeista urapolusita on sekin vähän niin ja näin... Valtaosa käy kuitenkin ihan normaaleissa töissä.
Joo olet kyllä ihan oikeassa tuosta että useimmat miehet käyvät ihan tavallisissa töissä, mutta usein sitä miehen työtä pidetään silloinkin tärkeämpänä koska mies tienaa enemmän. Valitettavasti ainakin minun "kuplassani" tämä on ihan normi, eikä tule kuuloonkaan että miehen pitäisi pystyä lähtemään töistä jonain tiettynä aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ihan yhtä väsyttäviä on nekin jankkaukset, joissa mies tuo leivän pöytään ja nainen vaan tuhlaa. Niissä unohdetaan aina naisen tulot, jotka hän käyttää koko perheen hyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Minun kokemukseni mukaan tämä "nainen hoitaa kodin ja lapset" on taas vain tällä palstalla sitkeästi elävä myytti. Sanoisin, että tavallisin malli on sellainen että toinen vanhempi vie lapsen ja toinen hakee. Näin se täyden työpäivän tekeminen on mahdollista kummallekin vanhemmalle. Lasten harrastuskuskauksiin tuntuisi että miehet ovat siellä jopa enemmistössä. Tuo hohdokas puhe miesten upeista urapolusita on sekin vähän niin ja näin... Valtaosa käy kuitenkin ihan normaaleissa töissä.
Tämä! Ajattelinkin, että olenko nyt jossain ihan omassa kuplassani, kun meidän tuttavapiirissä se menee juuri noin että molemmat kuskaa lapsia päiväkotiin ja takaisin, pitää vanhempainvapaita, käyttää neuvolassa, jää vuorollaan kotiin lasten sairastuessa jne. Kiva tietää ettei olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
No jos tilanne sinulle sopii niin turhahan sitä on kenenkään täällä enempää mietiskellä. Ongelmahan on perheissä, joissa pienituloinen ei ole tyytyväinen asemaansa ja tulonjakoon ja pitää sitä epäreiluna, ei sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Minun kokemukseni mukaan tämä "nainen hoitaa kodin ja lapset" on taas vain tällä palstalla sitkeästi elävä myytti. Sanoisin, että tavallisin malli on sellainen että toinen vanhempi vie lapsen ja toinen hakee. Näin se täyden työpäivän tekeminen on mahdollista kummallekin vanhemmalle. Lasten harrastuskuskauksiin tuntuisi että miehet ovat siellä jopa enemmistössä. Tuo hohdokas puhe miesten upeista urapolusita on sekin vähän niin ja näin... Valtaosa käy kuitenkin ihan normaaleissa töissä.
Tämä! Ajattelinkin, että olenko nyt jossain ihan omassa kuplassani, kun meidän tuttavapiirissä se menee juuri noin että molemmat kuskaa lapsia päiväkotiin ja takaisin, pitää vanhempainvapaita, käyttää neuvolassa, jää vuorollaan kotiin lasten sairastuessa jne. Kiva tietää ettei olla yksin.
Vaikea ihan uskoa esim. vanhempainvapaiden osalta, kun tilastot todistavat ihan muuta. Että ehkä tosiaan jonkinlainen pienehkö kupla on kyseessä. Kannattaa lukea esim. väestön ajankäyttötutkimuksia, niin niistä saa hiukan laajempaa kuvaa siitä, miten maa makaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on sama elintaso, kuten avioliitossa kuulukin olla. Tienaan asianajana yli puolet enemmän kuin humanistimieheni.
N56
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Minä en todellakaan ole mikään edustusrouva, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaitakaan, alle kolme vuotta yhteensä kahdessa erässä. Mutta niin vaan silti päädyimme tilanteeseen, että minun ollessani kotona lasten kanssa mies pystyi panostamaan uraansa, teki pitkää päivää ja hänen tulotasonsa nousi reilusti sinä aikana. Tämä on aika yleinen kuvio ja tilanne monissa perheissä, luonnollisesti sitten kuopuksen ollessa reilu yksivuotias, mies ei "voinut" pitää hoitovapaata koska ei kuulemma olisi pärjätty taloudellisesti kun hänen tulonsa ovat niiin paljon paremmat (tosiasiassa nettotulojen ero joitain satoja). Yritin esittää laskelmat siitä, että hyvin pärjättäisiin, mutta ei auttanut.
En yritä kiistää kokemaasi tai väittää vastaan, mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että miten sinun kotonaolosi konkreettisesti mahdollisti miehen aiempaa isomman panostuksen uraan? Kysyn, koska oma puolisoni on tehnyt äitiyslomieni aikaan yhtä pitkää päivää ja edennyt urallaan aika samaa tahtia kuin ennen äitiyslomiani tai niiden jälkeen. Toki ymmärrän, että se joka ei pidä pitkiä vapaita etenee pikkulapsivuosina urallaan enemmän kuin se joka pitää, mutta ihmettelen mistä tuo äkillinen hypähdys uralla johtui. Ihan vaan siksi, koska itse en ole vastaavaa ilmiötä huomannut. Toki tämä riippuu varmasti alastakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Minä en todellakaan ole mikään edustusrouva, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaitakaan, alle kolme vuotta yhteensä kahdessa erässä. Mutta niin vaan silti päädyimme tilanteeseen, että minun ollessani kotona lasten kanssa mies pystyi panostamaan uraansa, teki pitkää päivää ja hänen tulotasonsa nousi reilusti sinä aikana. Tämä on aika yleinen kuvio ja tilanne monissa perheissä, luonnollisesti sitten kuopuksen ollessa reilu yksivuotias, mies ei "voinut" pitää hoitovapaata koska ei kuulemma olisi pärjätty taloudellisesti kun hänen tulonsa ovat niiin paljon paremmat (tosiasiassa nettotulojen ero joitain satoja). Yritin esittää laskelmat siitä, että hyvin pärjättäisiin, mutta ei auttanut.
En yritä kiistää kokemaasi tai väittää vastaan, mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että miten sinun kotonaolosi konkreettisesti mahdollisti miehen aiempaa isomman panostuksen uraan? Kysyn, koska oma puolisoni on tehnyt äitiyslomieni aikaan yhtä pitkää päivää ja edennyt urallaan aika samaa tahtia kuin ennen äitiyslomiani tai niiden jälkeen. Toki ymmärrän, että se joka ei pidä pitkiä vapaita etenee pikkulapsivuosina urallaan enemmän kuin se joka pitää, mutta ihmettelen mistä tuo äkillinen hypähdys uralla johtui. Ihan vaan siksi, koska itse en ole vastaavaa ilmiötä huomannut. Toki tämä riippuu varmasti alastakin.
Tutkimus kertoo, että pikkulapsiaikana itse asiassa miesten panostaminen työhönsä esim. ylitöiden muodossa lisääntyy. Siinä saattaisi olla osaselitys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Ei tarvitse olla edustusrouva edesauttaakseen miehen uraa. Aika monessa perheessä on ihan itsestäänselvyys että äiti hakee aina lapset päivähoidosta jotta mies voi tehdä pitkää päivää ja edetä urallaan. Naiset usein valitsevat työpaikan ja jopa ammattialan tämän mukaan. Sen sijaan en ole kuullut yhdestäkään miehestä joka olisi miettinyt ammatinvalintaansa sen mukaan että ehtii varmasti hakemaan lapset päivähoidosta.
Minun kokemukseni mukaan tämä "nainen hoitaa kodin ja lapset" on taas vain tällä palstalla sitkeästi elävä myytti. Sanoisin, että tavallisin malli on sellainen että toinen vanhempi vie lapsen ja toinen hakee. Näin se täyden työpäivän tekeminen on mahdollista kummallekin vanhemmalle. Lasten harrastuskuskauksiin tuntuisi että miehet ovat siellä jopa enemmistössä. Tuo hohdokas puhe miesten upeista urapolusita on sekin vähän niin ja näin... Valtaosa käy kuitenkin ihan normaaleissa töissä.
Tämä! Ajattelinkin, että olenko nyt jossain ihan omassa kuplassani, kun meidän tuttavapiirissä se menee juuri noin että molemmat kuskaa lapsia päiväkotiin ja takaisin, pitää vanhempainvapaita, käyttää neuvolassa, jää vuorollaan kotiin lasten sairastuessa jne. Kiva tietää ettei olla yksin.
Kannattaa katsella tilastoista paljonko miehet pitävät Suomessa perhevapaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen yhden pariskunnan, jolla iso elintasoero. Uusperhekuvio, jossa puolisoilla eri suuruiset palkat ja molemmat huolehtivat omista kuluistaan. Aiempien liittojen lasten kustannuksista huolehtii biovanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Tilasto vääristyy osin sen vuoksi, että yleensä naiset tienaavat vähemmän.
Mutta toisaalta, miehet voivat olla keskimääräistä anteliaampia. Minä olin mieheni tavatessani tosi yllättynyt, kun kaveripiiri auttoi toisiaan rahallisesti. Tai ravintolassa joku tarjosi kaikille koko illallisen. Tai joku maksoi luottotiedottoman kaverin kännyliittymän.
Minun naispiirissäni kukaan ei koskaan maksa toisen puolesta.
Onko tuo yleistäkin että naiset ei auta kavereitaan taloudellisesti? Miehenä omissa kaveriporukoissa on aina varakkaammat tarjonneet esim. juotavia baari-illoissa pienituloisimmille kavereille ja olen aina luullut että se on ihan yleinen käytäntö kaikissa kaverisuhteissa sekä miehillä että naisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Tilasto vääristyy osin sen vuoksi, että yleensä naiset tienaavat vähemmän.
Mutta toisaalta, miehet voivat olla keskimääräistä anteliaampia. Minä olin mieheni tavatessani tosi yllättynyt, kun kaveripiiri auttoi toisiaan rahallisesti. Tai ravintolassa joku tarjosi kaikille koko illallisen. Tai joku maksoi luottotiedottoman kaverin kännyliittymän.
Minun naispiirissäni kukaan ei koskaan maksa toisen puolesta.
Onko tuo yleistäkin että naiset ei auta kavereitaan taloudellisesti? Miehenä omissa kaveriporukoissa on aina varakkaammat tarjonneet esim. juotavia baari-illoissa pienituloisimmille kavereille ja olen aina luullut että se on ihan yleinen käytäntö kaikissa kaverisuhteissa sekä miehillä että naisilla.
On ihan yleistä. Naiset auttavat sitten taas ystäviään muulla tavoin ja panostavat taloudellisesti perheisiinsä ja sukulaisiinsa.
Meillä oli valitettavasti sama tilanne. Kerran sain exän osallistumaan harrastuslaskuihin ja kaksi kertaa ulkovaatteiden ostoon. Muutoin ihan kaikki oli minun kukkarosta. mies tienasi 2-4 kertaa enemmän kuin minä. Sitten erotessa iski kauhea kriisi kun joutuu maksamaan elatusmaksuja, joita ei kylläkään laskettu niinkuin kuuluu, vaan mies maksaa paljon vähemmän mitä ihan oikeasti olisi kuulunut maksaa. Ja oma taloudellinen tilanne parani eron myötä, kun minun ei tarvitse enää maksaa todella kallista autoa itselleni miehen oman egon takia, eikä pulittaa 50/50 periaatteella luksuslomia. Minulle kun riittää normaali auto, jossa on edulliset käyttökulut, ja minun ei tarvitse ökyillä lomilla.
tyhmä ja lankku esim. taka-aasiasta yrittää aina kovasti vieruslompakolle ja yrittää nostaa "statusta". kun toimintaa ei ole kummassakaan päässä, onhan se rumaa kun sitten itku kurkussa säntäilee ympäri kortteleita ja kauppakeskuksia.
ehkä siinä on opiksi muillekkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).
Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".
On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.
Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".
Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?
Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.
Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.
Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?
Joo, tämä. Minäkin olen ihan lopen väsynyt näihin "nainen mahdollistaa" -jankkauksiin. Iso osa pareista tapaa nykyisin kolmekymppisenä kun opiskelut on jo opiskeltu, ja usein naiset menee jo varhain takaisin töihin ja lapset päivähoitoon. Aika harvinainen on sellainen asetelma, että edustusrouva hoitaa kodin ja lapset ja mies vaan takoo rahaa.
Minä en todellakaan ole mikään edustusrouva, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaitakaan, alle kolme vuotta yhteensä kahdessa erässä. Mutta niin vaan silti päädyimme tilanteeseen, että minun ollessani kotona lasten kanssa mies pystyi panostamaan uraansa, teki pitkää päivää ja hänen tulotasonsa nousi reilusti sinä aikana. Tämä on aika yleinen kuvio ja tilanne monissa perheissä, luonnollisesti sitten kuopuksen ollessa reilu yksivuotias, mies ei "voinut" pitää hoitovapaata koska ei kuulemma olisi pärjätty taloudellisesti kun hänen tulonsa ovat niiin paljon paremmat (tosiasiassa nettotulojen ero joitain satoja). Yritin esittää laskelmat siitä, että hyvin pärjättäisiin, mutta ei auttanut.
En yritä kiistää kokemaasi tai väittää vastaan, mutta ihan mielenkiinnosta haluaisin tietää, että miten sinun kotonaolosi konkreettisesti mahdollisti miehen aiempaa isomman panostuksen uraan? Kysyn, koska oma puolisoni on tehnyt äitiyslomieni aikaan yhtä pitkää päivää ja edennyt urallaan aika samaa tahtia kuin ennen äitiyslomiani tai niiden jälkeen. Toki ymmärrän, että se joka ei pidä pitkiä vapaita etenee pikkulapsivuosina urallaan enemmän kuin se joka pitää, mutta ihmettelen mistä tuo äkillinen hypähdys uralla johtui. Ihan vaan siksi, koska itse en ole vastaavaa ilmiötä huomannut. Toki tämä riippuu varmasti alastakin.
Tähän on monta syytä ja osin kyse on tietysti ihan normaalista urakehityksestä, jossa minä jäin tietenkin monta vuotta jälkeen. Hankittiin lapset aika nuorena, ja urakehitys oli aika nopeaa miehellä uran alkuvaiheilla.
Lisäksi hän esimerkiksi pystyi ottamaan vastaan projektin, johon sisältyi paljon matkustamista ja ylitöitäkin, ei se olisi onnistunut jos minä olisin myös tehnyt pitkää päivää töissä samaan aikaan. Sillä oli iso vaikutus siihen, että mies sai palkankorotuksia ja teki itsestään tärkeän töissään. Ja siis hän on ihan tavallinen virkamies kuitenkin, ei erikoisen hyvin tienaava.
Yksi asia tuli mieleen, miten näiden pienipalkkaisten tai kotia ja lapsia hoitaneiden naisten käy, kun eläkeikä koittaa?
Itse olin rahoitusalalla 43 v, lapsia ei saatu. Eläke on vain 1700 euroa brutto, mutta asumiskulut pienet omistusasunnossa.
Ja se pitäisi myös huomioida, että kaikki avioliitot päättyvät joskus. Joko kuolemaan tai eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.
Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.
Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.
Ei se ole naisesta huolehtimista jos kantaa taloudellisen taakan puoleksi lapsensa äidin kanssa. Mutta ikävä että sinä et ole asiallista miestä kohdannut. Toivon tietenkin että saat lapsen, koska sellaisen haluat.
Hän hoitaa osuutensa lapsesta.
Kysyn sinultakin, että mikä on sopiva kompensaatio? Jokin puhtaana käteen ratkaisu? Tuloni tippuvat n. 1000 e/kk, jos tämä sitten tasataan meidän kesken eli minä vastaan 500 e/kk ja mies 500 e/kk tulojen tippumisesta? Vanhempainvapaani kestäisi n. 6 kk eli maksettavaa olisi 3000 euroa. Äitiyslomalla saan täyden palkan. Eihän mies ole valinnut minun ammattia, niin miten tämä tulisi kompensoida? Todellisten elinkustannusten perusteella ja mitä siihen sitten lasketaan? Jos mies ei pidä isyyslomaa, niin lapsi menee yksityiseen pph vanhempainvapaan jälkeen ja se maksetaan puoliksi.
Jos sinulla on isompi palkka kuin miehellä, niin sitten arvioisin miehen palkan mukaan. Muuten kompensaation tulisi olla puolet menetyksestäsi, myös eläkekertymä huomioiden. On ihan teistä kiinni kuinka haluatte kompensaation maksettavan, maksaako mies esim sen verran kuukaudessa sinun tilillesi, vai jotain laskujasi vai könttäsummana. Meillä asiat olivat paljon yksinkertaisempia, koska meillä on yhteiset rahat. Mutta lapsen ei tulisi olla vain yhden hengen urakka, ei hoidoltaan, kasvatukseltaan tai taloudellisilta rasituksiltaan, jos se kerran kahden hengen kesken halutaan.
Tienaamme suunnilleen saman verran, mies hieman enemmän eli joutuisin kompensoimaan enemmän hänen vapaita. Jos mies pitää isyysloman ja maksan hänelle sitten kompensaation siitä, niin miehelle jäisi hyvitettävää ehkä 1500-2000 euroa. Tämä summa tulee varmasti hyvitettyä tavalla tai toisella muutenkin suhteemme aikana. En ihan sanoisi tätä vielä yhden hengen projektiksi 1500-3000 euron takia. Sinä voit sanoa.
Minä en todellakaan ole mikään edustusrouva, olen korkeammin koulutettu kuin mieheni, enkä ole pitänyt pitkiä hoitovapaitakaan, alle kolme vuotta yhteensä kahdessa erässä. Mutta niin vaan silti päädyimme tilanteeseen, että minun ollessani kotona lasten kanssa mies pystyi panostamaan uraansa, teki pitkää päivää ja hänen tulotasonsa nousi reilusti sinä aikana. Tämä on aika yleinen kuvio ja tilanne monissa perheissä, luonnollisesti sitten kuopuksen ollessa reilu yksivuotias, mies ei "voinut" pitää hoitovapaata koska ei kuulemma olisi pärjätty taloudellisesti kun hänen tulonsa ovat niiin paljon paremmat (tosiasiassa nettotulojen ero joitain satoja). Yritin esittää laskelmat siitä, että hyvin pärjättäisiin, mutta ei auttanut.