Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Minusta omat rahat on parempi vaihtoehto kuin yhteiset. Ihan jo senkin takia, jos vaikka tulee äkillinen ero tms. ja onhan se tavallaan vapautta että sulla on omat rahat jolla voit tehdä mitä haluat. Jotenkin tosi vanhanaikaista, että joutus "anella" tai neuvotella omista rahoistaan toisen kanssa :S varsinkin jos on tosi erillaiset kulutustavat ja käsitykset mikä on tärkeää ! Tietenkin lapsiperheissä asia voi olla toisin. Tottakai kuitenkin maksaisin isompituloisena mielelläni asioita joihin toisella ei ole varaa, jos pystyisin. Ihan jo siksi, että rakastan toista ja haluan hänelle kaikkea hyvää. Silti on ihan ok että rahat eivät ole yhteiset. Kunhan ei mene siihen, että jokainen sentti lasketaan pilkulleen puoliksi ja laiteta ylös kuka on velkaa ja kelle. Se jos mikä, ois raskasta. Meillä se menee esim. niin että se maksaa enemmän, kummalla on enemmän rahaa (eli esim asumiskuluissa enemmän tienaava maksaa enemmän, toinen sitten maksaa enemmän ruokaostoksissa jne.) Jossain kohtaa tilanne voi mennä toisinpäin ja oletus on että silloin tietenkin tuemme toinen toistamme vastaavasti. Omien vanhempien elämässä yhteiset rahat ja iso tuloero on saanut aikaan niin paljon riitoja joita lapsena on joutunut sivusta katsomaan, että en itse siihen ihan heti haluaisi lähteä. Koska käytännössä se kumpi hoitaa raha-asioita on aina valta-asemassa. En halua sellaista. 

Vierailija kirjoitti:

Lähtökuopissa kirjoitti:

Olen melko hyvätuloinen ja maksanut monta kymmentä vuotta ylivoimaisesti suurimman osan perheen menoista. Vaimo ei ole monista mahdollisuuksista huolimatta pystynyt saavuttamaan minimiansiotasoa parempaa tilannetta. Aikansa se meni kun elämä pyöri mm lasten harrastusten parissa. Nyt alkaa kuitenkin mitta olla täysi. Toisen tuhlailevampi rahan käyttö ja minimaalinen osallistuminen yhteisiin menoihin ja kotitöihinkin on saanut pohtimaan miten sitä jatkossa haluaa elää. Taidan katsoa mitä vaihtoehtoja on tälle nykysysteemille, jossa toinen tienaa 90% tuloista ja toinen hoitaa 90% valittamisesta.

Teilläkin on ongelma ihan jossain muualla kuin rahassa. 

Vaimon tuhlailu on ongelma. Vaimon osallistumattomuus kotitöihin on ongelma. Ne olisivat ongelmia siinäkin tapauksessa että sinä olisit työtön ja vaimo tienaisi hyvin. Ja valittaminen on varmasti myös paha ongelma, ja se kertoo siitä että vaimo ei ole onnellinen suhteessanne, etkä ole sinäkään. Pitäisikö vaan puhua siitä että rakastetaanko tässä toisiaan ja jos niin, miten pitäisi asiat hoitaa niin että molemmat on tyytyväisiä, tai jos rakkaus on jo kuollut ja kuopattu, että miten laitetaan lusikat jakoon. Ei tuo tilanne ole kummallekaan eduksi, teillä on aika vähän elämää elettävänä enää ennen vanhusvuosia, joten ei kannata tuhlata niitä epätyydyttävään elämiseen ihmisen kanssa josta ei edes pidä.

Tämä vastaus kiteyttää hyvin tilanteen. Maksumiehenä oleminen ei haittaa niin pitkään, kun on jonkunlainen tunne siitä että molemmat elää samaa elämää. Tilanne muuttuu vähitellen, kun alkaa tuntua että itse on lähinnä vain maksaja ja päävastuullinen myös monista muista perusasioista. Ja kun päälle saa vielä kuunnella valitusta, alkaa suurpiirteisempikin rahankäyttäjä miettiä miksi ihmeessä jatkaa tätä.    

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

Missä vaiheessa huomasit, että vaimosi on ahne hyväksikäyttäjä, jolla on minitulot?

Onko kaikilla tähän ketjuun kirjoittaneella miehellä kymppitonnin bruttotulot kuukaudessa?

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

Pidä pääsi, hyvä mies, vaikka pahalta vaimon puolesta tuntuisikin. Kuulostaa nimittäin siltä, että oma suunnitelmasi on kaikin puolin järkevämpi kuin vaimosi vastaava. Rouva kun laulelee sen lauluja, kenen leipää hän syö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".

Kyllä meillä taisi olla, varsinkin kun olin hoitovapaalla (osittaisella) ja viimeisen lapsen jälkeen yhden talven opintovapaalla.  Ekan hoitovapaan aikana käytin kaikki säästöni, toisen ja kolmannen kohdalla laskettiin että työhönmeno plus 2 ja lopulta 3 lapsen pk-kustannukset ei kannattaneet. Hoitovapaat oli kuitenkin lyhyitä ja osittain kävin myös töissä.

Miehellä oli aina varaa ostaa itselleen uusia polkupyöriä, teknisiä vimpaimia, käydä kavereiden kanssa elokuvissa ja ylipäätänsä käyttää rahaa mihin halusi (toki halusi myös yhteiseen hyvään aina välillä). 

Ehkä eniten oli eroa siinä, että esikoisen syntyessä meillä oli sama palkka, nuorimmaisen lähtiessä lopullisesti päiväkotiin mies tienasi minua lähes 3000 euroa enemmän eli oli minun hoitaessa lapsia kotona edennyt uralla komeasti.

Sittenpä tuo vaihtoikin naista ja lähti. Nyt hyödyn siitä enemmän elatusmaksujen muodossa kuin koskaan aikaisemmin. Ja onhan tuo omakin ura nyt lähtenyt nousuun. Ikävä puoli tietysti on siinä, että isä ei koskaan oppinut ottamaan vastuuta lapsista eli vaikka erosta on jo vuosia, niin kaikki vastuu on edelleen mulla. Jälkeenpäin ajateltuna myös voimakkaasti miehen vanhempien vanhanaikainen perinteinen roolimalli vaikutti meidän elämään.

Tämän voi nähdä usealta eri kantilta tottakai. Joku sanoo että elin hänen siivellään, mutta toisaalta mahdollistin hänelle kyllä komean urakehityksen niinä vuosina. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".

Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?

Lähtökuopissa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lähtökuopissa kirjoitti:

Olen melko hyvätuloinen ja maksanut monta kymmentä vuotta ylivoimaisesti suurimman osan perheen menoista. Vaimo ei ole monista mahdollisuuksista huolimatta pystynyt saavuttamaan minimiansiotasoa parempaa tilannetta. Aikansa se meni kun elämä pyöri mm lasten harrastusten parissa. Nyt alkaa kuitenkin mitta olla täysi. Toisen tuhlailevampi rahan käyttö ja minimaalinen osallistuminen yhteisiin menoihin ja kotitöihinkin on saanut pohtimaan miten sitä jatkossa haluaa elää. Taidan katsoa mitä vaihtoehtoja on tälle nykysysteemille, jossa toinen tienaa 90% tuloista ja toinen hoitaa 90% valittamisesta.

Teilläkin on ongelma ihan jossain muualla kuin rahassa. 

Vaimon tuhlailu on ongelma. Vaimon osallistumattomuus kotitöihin on ongelma. Ne olisivat ongelmia siinäkin tapauksessa että sinä olisit työtön ja vaimo tienaisi hyvin. Ja valittaminen on varmasti myös paha ongelma, ja se kertoo siitä että vaimo ei ole onnellinen suhteessanne, etkä ole sinäkään. Pitäisikö vaan puhua siitä että rakastetaanko tässä toisiaan ja jos niin, miten pitäisi asiat hoitaa niin että molemmat on tyytyväisiä, tai jos rakkaus on jo kuollut ja kuopattu, että miten laitetaan lusikat jakoon. Ei tuo tilanne ole kummallekaan eduksi, teillä on aika vähän elämää elettävänä enää ennen vanhusvuosia, joten ei kannata tuhlata niitä epätyydyttävään elämiseen ihmisen kanssa josta ei edes pidä.

Tämä vastaus kiteyttää hyvin tilanteen. Maksumiehenä oleminen ei haittaa niin pitkään, kun on jonkunlainen tunne siitä että molemmat elää samaa elämää. Tilanne muuttuu vähitellen, kun alkaa tuntua että itse on lähinnä vain maksaja ja päävastuullinen myös monista muista perusasioista. Ja kun päälle saa vielä kuunnella valitusta, alkaa suurpiirteisempikin rahankäyttäjä miettiä miksi ihmeessä jatkaa tätä.    

Ei tietenkään haittaa, kun maksumiehenä olemisella saa vastineeksi tyytyväisen puolison, joka kantaa omalla panoksellaan kortta yhteiseen kekoon. Jos kokee toisen vain odottavan kädet ojossa eikä antavan mitään vastineeksi, niin moniko siinä ihan aikuisten oikeasti makselee elämistä hymyssä suin? Tällainen tilanne monillekin kehittyy vuosien saatossa ja silloin parisuhteet ovat kriisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Tunnen itse yksin asuvia miehiä ja naisia, jotka ovat hankkineet ison asunnon, vaikka asuvat yksin. Ja jotkut ovat omakotitaloihmisiä. Ehkä tuossa pikemminkin on kyse siitä, että toivotaan asumiselta eri asioita. Nainen on saattanut nähdä asian niinkin, että omakotitalossa lapset mahtuisivat olemaan yötäkin, ja jos joskus tulee lapsenlapsia, heidän kanssaan se olisi kiva. Jotkut vaan voivat ajatella tuollaisiakin asioita, ja se on ihan yhtä ok kuin jos miettisi, että kaksi ihmistä mahtuu pieneen tehokaksioonkin. Olen itse enemmän niitä tehokaksioihmisiä, mutta ymmärrän toistakin näkökulmaa. Tärkeää varmaan olisi, että parisuhteessa löydettäisiin joku kummankin mielestä hyvä ratkaisu.

Saahan sitä haluta omakotitaloasumista, mutta sitten on syytä etsiytyä sellaisiin töihin joissa se on realistinen tavoite. Uusioperheessä ei minusta voi vaatia toisen siivellä elämistä, koska se on viime kädessä tulonsiirtoa sen maksajan lapsilta siivelläeläjän lapsille.

Miksei tämäkin mies ole etsinyt naisystävää jolla olisi sama tulotaso? Ongelmiahan tuosta vaan tulee jos hyväpalkkainen seurustelee pienipalkkaisen yh:n kanssa. Kannattaisi seurustella ennemmin vaikka lääkärinaisen kanssa joka voi maksaa oman omakotitalon.

Miksi, jos ei se mies halua omakotitaloa? Jos nainen haluaa, niin nainen voi ihan itse mennä sinne lääkiksen pääsykokeisiin eikä yrittää siipeillä toisen palkalla.

Mutta johan se on täällä selvinnyt että jos naisella on pienemmät tulot niin tavoitteena on aina siipeillä. Jos miehet ymmärtäisivät seurustella varakkaampien/parempituloisten naisten kanssa, ei tulisi tällaisia ongelmia. Miksi aina pitää valita se pienipalkkainen nainen ja sitten ihmetellä kun taas sai siipeilijän?

Miten niin on selvinnyt? Tuskin kukaan jotain muutamaa häiriintynyttä trollia lukuunottamatta väittää noin. Mutta silloin, kun se pienempituloinen vaatii parempituloista kustantamaan hänelle elintason johon hänellä ei itsellään ole varaa ja johon se parempituloinen ei itse koe edes tarvetta, on kyse siipeilystä. Ei kaikki pienituloiset ole hyväksikäyttäjiä, ja on ihan hyväksyttävä lähtökohta toivoa ettei se oma rakas sitä olisi. Ja aivan naurettavaa työntää vastuuta omasta käytöksestä sille kumppanille. Jos ei pysty muunlaiseen suhteeseen kuin hyväksikäyttösuhteeseen, voi ihan itse jättää ne parisuhteet kokonaan väliin.

No jos mies toistuvasti löytää itsensä suhteista joissa se pienituloinen yrittää hyötyä hänestä taloudellisesti, niin eikö kannattaisi siinä kumppanin valinnassa tehdä jotain toisella tavalla? Se että yrittää hyötyä rahallisesti kumppanistaan on tottakai väärin, mutta aika vaikea tällaista ihmistä on varmaan alkaa muuttamaankaan. Riski hyväksikäytölle olisi luultavasti aika paljon pienempi jos seurusteli ihmisen kanssa jonka tulotaso on suunnilleen sama.

No ei se tuolle kirjoituksen miehelle vaikuttanut olevan mikään ongelma. Kumppani pyysi häntä ostamaan omakotitalon ja hän totesi että ehei, en ala enää maksumieheksi. Hyväksikäyttötilannetta ei tapahtunut. Kaikki tyytyväisiä, paitsi ehkä se nainen joka ei hyötynytkään parempituloisesta kumppanista. En tajua miksi pitäisi suoraan rankata treffikumppaneista pois kaikki itseä pienempituloiset, kun siltä siipeilyltä välttyy ihan tehokkaasti sanalla "ei".

Olisihan mies voinut ruveta seurustelemaan naisen kanssa, jolla on jo omakotitalo. Miksi hänen piti ottaa pienipalkkainen yh?

Huoh. Kun se mies ei halua omakotitaloa.

Huoh huoh. Tuossa tapauksessa nainen ei olisi edes ruinannut mieheltä omakotitalon ostoa, kun hänellä olisi se jo omasta takaa. Kumpikin olisi jatkossa elänyt tyytyväisenä omassa asunnossaan välillä seukkaillen.

Siis jos minä en halua ostaa puolisolleni purjevenettä, minun täytyy deittailla vain ihmisiä joilla on jo purjevene? Jos en halua ostaa ravihevosta, niin pitää deittailla vain ihmisiä joilla on jo ravihevonen? Jo menee vaikeaksi elämä, kun deittikumppanilla täytyy olla kaikki ne asiat joihin minä en koe tarpeelliseksi kuluttaa rahojani, tai muuten minun on vaan hyväksyttävä se että minulta aletaan niitä vaatia.

No ei vaan, minä olen jo naimisissa. Jään odottamaan innolla milloin se kumppani keksii alkaa vaatimaan purjevenettä, ravihevosta, huvilaa Etelä-Ranskasta ja 16-henkistä banjo-orkesteria. Minä kun en tonttuna tajunnut, että minulla on velvollisuus nämä hankkia jos ei puolisolla näitä valmiiksi ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".

Eli varakkaampi sanelee elämäntyylin ja harrastukset. Tästäkin voi lähteä liikkeelle. Minusta tuo vaan alkaa kuulostaa enemmän joltain vanhemman ja teinin suhteelta, tai sitten vaan siltä, että liian erilaiset ihmiset eivät sovi yhteen, ja sitten "raha ratkaisee" kuka päättää. Kyllähän se asettaa sen pienempituloisen vähän kummalliseen asemaan, jossa joutuu koko ajan kyselemään lupia ja oikeutetusta milloin mihinkin asiaan. Olen itse ollut suhteessa parempituloinen osapuoli, ja soin kyllä kumppanilleni hänen toivomiaan asioita, vaikka ne eivät minun harrastusmieltymysteni mukaisia aina olleetkaan. Eli jos kumppanini toivoisi Lapin matkaa, voisin sen kustantaa, jos varaa olisi, koska minusta olisi kiva ilahduttaa kumppaniani. Ja sitten hän ehkä tykkäisi myös hiihtää kanssani kotikulmilla. Ihannetilanne tietenkin on se, että on suhteessa niin samanhenkisen kanssa, ettei mitään suuria näkemyseroja tulekaan tällaisissa asioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan? 

Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.

Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä

Näin, koska perheen ajatellaan olevan yhteen pussiin pelaava yksikkö. On automaattinen ajattelumalli, että perheen sisällä kaikki sen jäsenet elelevät samaa elintasoa riippumatta siitä, kuka ne eurot sinne kotiin kantaakaan. Tästä johtuen tuollainen "kahden kerroksen" elintaso yksikön sisällä on perin hämmentävä - siksi aihe on varmasti noussut nyt otsikoihin. Tuollaisen kun ei kaiken logiikan mukaan pitäisi olla edes mahdollista, vaikka onkin.

No sitten kannattaisi päivittää ne oletukset tälle vuosituhannelle, ja ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ja parisuhteet keskenään erilaisia. Uusperheiden, sopimusvanhemmuuden, useamman kuin kahden vanhemman perheiden ynnä muiden perinteitä rikkovien perhemuotojen yleistyessä ei kukaan normiälyinen enää kuvittele voivansa ahtaa kaikki perheet samaan muottiin. Sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Suomessahan ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Erilaisia "löyhiä liittymiä" voi perustaa aivan oman mielensä mukaan, erityisesti jos avioliitto ahdistaa. Avioliitto ei millään lailla vie yksilöllisyyttä. Ongelma on se, että nämä "perinteitä rikkovien perhemuotojen"  kannattajat haluavat muuttaa toimivan konseptin (miksi perinteitä pitää rikkoa, mikä niissä niin ärsyttää?), johon suurin osa ihmisistä on aivan tyytyväisiä.

Kuka on sanonut, että avioliitto ahdistaa? Ei avioliitto enää nykypäivänä tarkoita johonkin tiettyyn muottiin ahtautumista. Hyvin monenlaiset parit voivat haluta mennä naimisiin, kukin omista syistään. Ei ole mitään perustetta, miksei avioliitostakin voisi tehdä oman näköistä. Monella tavallahan se on jo mahdollista - iso osa pareista tekee esimerkiksi avioehdon. Nyt pitäisi vielä hyväksyä sekin, että osa haluaa pysyä avioliitossakin yksilöinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".

Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?

Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.

Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.

Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".

Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?

Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.

Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.

Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?

Sanoinko että nainen aina mahdollistaa? Totesin että asiat eivät aina ole niin yksinkertaisia. Ja muutenkin, tuhlaaminen on todella subjektiivista. Jonkun mielestä on tuhlausta laittaa rahaa parempilaatuiseen ruokaan, jonkun mielestä on tuhlaamista asua asunnossa jossa on jokaiselle oma huone, jonkun mielestä on tuhlaamista käydä lomalla.

Oma mieheni tuhlaa ihan surutta. Ostelee tuhansien arvoisia osia maastopyöräänsä, osti minulle kalliin taideteoksen ystävänpäivälahjaksi, osti lapsille uudet lasketteluvälineet. Minä tulisin toimeen vähemmälläkin, mutta koska rahasta ei ole pulaa, niin mitäpä tässä valittamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

On mielipidekysymys, onko hiihtoloma Lapissa turhaa rahanmenoa ja "rahan laittamista haisemaan". Teillä on vaan erilaiset lomanviettotoiveet. En sanoisi kummankaan olevan toista huonompi vaihtoehto, ne ovat vaan erilaisia.

Mutta maksaja päättää, mihin ja milloin rahat "tuhlataan".

Asiat harvoin ovat näin yksinkertaisia. Jos esim vaimo on tukenut taloudellisesti miestään kun tämä kouluttautui ja perusti firman, hoitanut lapset ja kodin oman työnsä päälle, sillä välin kun mies on tehnyt pitkää päivää saadakseen yrityksensä menestymään, niin onko mielestäsi niin että siinä vaiheessa kun miehen firma menestyy, niin ne ovat ainoastaan hänen tulojaan?

Huoh, aina tämä sama "nainen mahdollistaa". Meillä EI ollut lapsia kun opiskelin, itseasiassa hän ilmestyi kuvioon kun valmistumiseen oli alle 8 kk. Joten hän ei todellakaan mahdollistanut mitään seuraavaan viiteenkään vuoteen, päin vastoin minä maksoin hänen opiskeluaikansa (toinen tutkinto) "vähän paremman elämän" kuin normaalisti opiskelijalla on varaa.

Ihan palkkarenki olen, joski hyvätuloinen sellainen. Ja mitä lastenhoitoon yms tulee, niin 90% se olin minä joka vei heidät päiväkotiin/eskariin jos en ollut työmatkalla, ja sen päälle hain noin joka kolmas kerta. Kämpän hommista olen tehnyt aina noin 40%. Penskojen vaatteista maksan kolmasosan, kaikki harrastuskamat aina, kuskaan harrastuksiin jne.

Joka tapauksessa on todella ärsyttävää että hän on saanut käsityksen "koska ukolla on rahaa, minulla on oikeus törsätä". Sain tuon ajatusmaailman kuriin muutamaksi vuodeksi, mutta taas näemmä tullut pintaan parin ronskin palkankorotukseni myötä. Miksi helkutissa pitää tuhlata?

Teidän rahankäyttöihanteenne ja elämäntyylitoiveenne eivät vaan sovi yhteen. Ei siinä sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan? 

Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.

Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä

Näin, koska perheen ajatellaan olevan yhteen pussiin pelaava yksikkö. On automaattinen ajattelumalli, että perheen sisällä kaikki sen jäsenet elelevät samaa elintasoa riippumatta siitä, kuka ne eurot sinne kotiin kantaakaan. Tästä johtuen tuollainen "kahden kerroksen" elintaso yksikön sisällä on perin hämmentävä - siksi aihe on varmasti noussut nyt otsikoihin. Tuollaisen kun ei kaiken logiikan mukaan pitäisi olla edes mahdollista, vaikka onkin.

No sitten kannattaisi päivittää ne oletukset tälle vuosituhannelle, ja ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ja parisuhteet keskenään erilaisia. Uusperheiden, sopimusvanhemmuuden, useamman kuin kahden vanhemman perheiden ynnä muiden perinteitä rikkovien perhemuotojen yleistyessä ei kukaan normiälyinen enää kuvittele voivansa ahtaa kaikki perheet samaan muottiin. Sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Suomessahan ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Erilaisia "löyhiä liittymiä" voi perustaa aivan oman mielensä mukaan, erityisesti jos avioliitto ahdistaa. Avioliitto ei millään lailla vie yksilöllisyyttä. Ongelma on se, että nämä "perinteitä rikkovien perhemuotojen"  kannattajat haluavat muuttaa toimivan konseptin (miksi perinteitä pitää rikkoa, mikä niissä niin ärsyttää?), johon suurin osa ihmisistä on aivan tyytyväisiä.

Kuka on sanonut, että avioliitto ahdistaa? Ei avioliitto enää nykypäivänä tarkoita johonkin tiettyyn muottiin ahtautumista. Hyvin monenlaiset parit voivat haluta mennä naimisiin, kukin omista syistään. Ei ole mitään perustetta, miksei avioliitostakin voisi tehdä oman näköistä. Monella tavallahan se on jo mahdollista - iso osa pareista tekee esimerkiksi avioehdon. Nyt pitäisi vielä hyväksyä sekin, että osa haluaa pysyä avioliitossakin yksilöinä.

Näistä kommenteista saa sellaisen kuvan, että ahdistaa ja vahvasti, erityisesti tuo yksilöllisyyden menetys, jota jankutat. Oletan, että menneisyydessäsi on alisteinen suhde tai vanhempiesi avioliitto ei ollut onnistunut. Joka tapauksessa pelkäät kuollaksesi "yksilöllisyyden menetystä" avioliitossa. Huolesi on huomioitu ja haluan nyt rauhoittaa sinua ja kerran vielä sanoa, että avioliiton solmiminen ei johda yksilöllisyyden häviämiseen. Sen sijaan erilaisissa ideologisissa porukoissa pyöriminen johtaa aivan varmasti sen yksilöllisyyden häviämiseen. Eli suosittelen, että otat nyt vähän etäisyyttä sellaisiin ja kehität omaa kriittistä ajatteluasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan? 

Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.

Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä

Näin, koska perheen ajatellaan olevan yhteen pussiin pelaava yksikkö. On automaattinen ajattelumalli, että perheen sisällä kaikki sen jäsenet elelevät samaa elintasoa riippumatta siitä, kuka ne eurot sinne kotiin kantaakaan. Tästä johtuen tuollainen "kahden kerroksen" elintaso yksikön sisällä on perin hämmentävä - siksi aihe on varmasti noussut nyt otsikoihin. Tuollaisen kun ei kaiken logiikan mukaan pitäisi olla edes mahdollista, vaikka onkin.

No sitten kannattaisi päivittää ne oletukset tälle vuosituhannelle, ja ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ja parisuhteet keskenään erilaisia. Uusperheiden, sopimusvanhemmuuden, useamman kuin kahden vanhemman perheiden ynnä muiden perinteitä rikkovien perhemuotojen yleistyessä ei kukaan normiälyinen enää kuvittele voivansa ahtaa kaikki perheet samaan muottiin. Sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Suomessahan ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Erilaisia "löyhiä liittymiä" voi perustaa aivan oman mielensä mukaan, erityisesti jos avioliitto ahdistaa. Avioliitto ei millään lailla vie yksilöllisyyttä. Ongelma on se, että nämä "perinteitä rikkovien perhemuotojen"  kannattajat haluavat muuttaa toimivan konseptin (miksi perinteitä pitää rikkoa, mikä niissä niin ärsyttää?), johon suurin osa ihmisistä on aivan tyytyväisiä.

Kuka on sanonut, että avioliitto ahdistaa? Ei avioliitto enää nykypäivänä tarkoita johonkin tiettyyn muottiin ahtautumista. Hyvin monenlaiset parit voivat haluta mennä naimisiin, kukin omista syistään. Ei ole mitään perustetta, miksei avioliitostakin voisi tehdä oman näköistä. Monella tavallahan se on jo mahdollista - iso osa pareista tekee esimerkiksi avioehdon. Nyt pitäisi vielä hyväksyä sekin, että osa haluaa pysyä avioliitossakin yksilöinä.

Näistä kommenteista saa sellaisen kuvan, että ahdistaa ja vahvasti, erityisesti tuo yksilöllisyyden menetys, jota jankutat. Oletan, että menneisyydessäsi on alisteinen suhde tai vanhempiesi avioliitto ei ollut onnistunut. Joka tapauksessa pelkäät kuollaksesi "yksilöllisyyden menetystä" avioliitossa. Huolesi on huomioitu ja haluan nyt rauhoittaa sinua ja kerran vielä sanoa, että avioliiton solmiminen ei johda yksilöllisyyden häviämiseen. Sen sijaan erilaisissa ideologisissa porukoissa pyöriminen johtaa aivan varmasti sen yksilöllisyyden häviämiseen. Eli suosittelen, että otat nyt vähän etäisyyttä sellaisiin ja kehität omaa kriittistä ajatteluasi.

No nyt meni kyllä vähän harhojen puolelle sinulla, oletko ajatellut että tarpeesi tehdä yliampuvia tulkintoja ventovieraiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista kertoo aika paljon enemmän sinusta kuin näistä muista ihmisistä. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan? 

Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.

Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä

Näin, koska perheen ajatellaan olevan yhteen pussiin pelaava yksikkö. On automaattinen ajattelumalli, että perheen sisällä kaikki sen jäsenet elelevät samaa elintasoa riippumatta siitä, kuka ne eurot sinne kotiin kantaakaan. Tästä johtuen tuollainen "kahden kerroksen" elintaso yksikön sisällä on perin hämmentävä - siksi aihe on varmasti noussut nyt otsikoihin. Tuollaisen kun ei kaiken logiikan mukaan pitäisi olla edes mahdollista, vaikka onkin.

No sitten kannattaisi päivittää ne oletukset tälle vuosituhannelle, ja ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ja parisuhteet keskenään erilaisia. Uusperheiden, sopimusvanhemmuuden, useamman kuin kahden vanhemman perheiden ynnä muiden perinteitä rikkovien perhemuotojen yleistyessä ei kukaan normiälyinen enää kuvittele voivansa ahtaa kaikki perheet samaan muottiin. Sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Suomessahan ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Erilaisia "löyhiä liittymiä" voi perustaa aivan oman mielensä mukaan, erityisesti jos avioliitto ahdistaa. Avioliitto ei millään lailla vie yksilöllisyyttä. Ongelma on se, että nämä "perinteitä rikkovien perhemuotojen"  kannattajat haluavat muuttaa toimivan konseptin (miksi perinteitä pitää rikkoa, mikä niissä niin ärsyttää?), johon suurin osa ihmisistä on aivan tyytyväisiä.

Kuka on sanonut, että avioliitto ahdistaa? Ei avioliitto enää nykypäivänä tarkoita johonkin tiettyyn muottiin ahtautumista. Hyvin monenlaiset parit voivat haluta mennä naimisiin, kukin omista syistään. Ei ole mitään perustetta, miksei avioliitostakin voisi tehdä oman näköistä. Monella tavallahan se on jo mahdollista - iso osa pareista tekee esimerkiksi avioehdon. Nyt pitäisi vielä hyväksyä sekin, että osa haluaa pysyä avioliitossakin yksilöinä.

Näistä kommenteista saa sellaisen kuvan, että ahdistaa ja vahvasti, erityisesti tuo yksilöllisyyden menetys, jota jankutat. Oletan, että menneisyydessäsi on alisteinen suhde tai vanhempiesi avioliitto ei ollut onnistunut. Joka tapauksessa pelkäät kuollaksesi "yksilöllisyyden menetystä" avioliitossa. Huolesi on huomioitu ja haluan nyt rauhoittaa sinua ja kerran vielä sanoa, että avioliiton solmiminen ei johda yksilöllisyyden häviämiseen. Sen sijaan erilaisissa ideologisissa porukoissa pyöriminen johtaa aivan varmasti sen yksilöllisyyden häviämiseen. Eli suosittelen, että otat nyt vähän etäisyyttä sellaisiin ja kehität omaa kriittistä ajatteluasi.

No nyt meni kyllä vähän harhojen puolelle sinulla, oletko ajatellut että tarpeesi tehdä yliampuvia tulkintoja ventovieraiden ihmisten henkilökohtaisista ominaisuuksista kertoo aika paljon enemmän sinusta kuin näistä muista ihmisistä. :D

En.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Ehkä haluaisit vielä miettiä tuota perheenperustamista. Olisiko turvallisempaa olla yhdessä sellaisen miehen kanssa, joka nimenomaan haluaisi pitää sinusta ja lapsesta huolta? Sellaisia kuitenkin on vielä.

Mies huolehtii lapsistaan kyllä. Minä ja hän emme jaa taloutta. Olen tosiaan 39 ja olemme lapsettomuushoidoissa. Kuten varmaan olet huomannut, niin on ihan yleistä, että miehet eivät halua ottaa huolehtiakseen naista. :D Itse en ole tällaista huolehtijaa 25 vuoteen löytänyt, niin olen haltioissani, että tämä mies haluaa ja pystyy huolehtimaan jälkikasvustaan.