Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Yhteenmuutto miehen kanssa on naiselle ajallisesti katastrofi. Vaikka nainen asuu vuokralla, hänen ei kannata luopua asunnostaan tai hän voi vaihtaa sen pienempään. Nainen ja mies voivat vierailla toistensa luona halutessaan, sillä nainen tarvitsee omaa tilaa ja rauhaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Ei tuo ole perhe. Älä jää, mies ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut, eikä tule seisomaan tukenasi, jos eteen tulee oikeasti vaikea paikka, esim. sairaus.

Olemn 39 ja haluan sen lapsen... En tarvitse tähän kenenkään neuvoja. Kiitos vain. En myöskään odota hänen tukea. Hän vastaa vain lapsestaan. Kuten toin esille tämä on meidän valinta.

En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta ei tuo aina ole niin katastrofi kuin miltä äkkiseltään kuulostaa. Jostain syystä näissä keskusteluissa tunnutaan aina olettavan että kaikki naiset on pienituloisia. En minä ole missään vaiheessa ollut "miehen taloudellisen vallan alla" niinkuin joku edellä kirjoitti, vaikka meillä maksettiin kulut 50-50 myös perhevapaiden aikana. Minulla on ihan hyvink säästöjä, sijoituksia, omaisuutta ja isompi eläkekertymä kuin miehelläni. Ei se lapsen hankkiminen aina tarkoita joko miehen varassa elämistä tai nälkärajalla kituuttamista. Keski- ja hyvätuloisen äitiys- ja vanhempainpäiväraha on itseasiassa varsin antelias ja hoitovapaasta selviää säästöillä, ei sitä nyt kouluikään asti tarvitse pitää.

Juuri näin! t: tuo kenelle vastasit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Tunnen itse yksin asuvia miehiä ja naisia, jotka ovat hankkineet ison asunnon, vaikka asuvat yksin. Ja jotkut ovat omakotitaloihmisiä. Ehkä tuossa pikemminkin on kyse siitä, että toivotaan asumiselta eri asioita. Nainen on saattanut nähdä asian niinkin, että omakotitalossa lapset mahtuisivat olemaan yötäkin, ja jos joskus tulee lapsenlapsia, heidän kanssaan se olisi kiva. Jotkut vaan voivat ajatella tuollaisiakin asioita, ja se on ihan yhtä ok kuin jos miettisi, että kaksi ihmistä mahtuu pieneen tehokaksioonkin. Olen itse enemmän niitä tehokaksioihmisiä, mutta ymmärrän toistakin näkökulmaa. Tärkeää varmaan olisi, että parisuhteessa löydettäisiin joku kummankin mielestä hyvä ratkaisu.

Saahan sitä haluta omakotitaloasumista, mutta sitten on syytä etsiytyä sellaisiin töihin joissa se on realistinen tavoite. Uusioperheessä ei minusta voi vaatia toisen siivellä elämistä, koska se on viime kädessä tulonsiirtoa sen maksajan lapsilta siivelläeläjän lapsille.

Miksei tämäkin mies ole etsinyt naisystävää jolla olisi sama tulotaso? Ongelmiahan tuosta vaan tulee jos hyväpalkkainen seurustelee pienipalkkaisen yh:n kanssa. Kannattaisi seurustella ennemmin vaikka lääkärinaisen kanssa joka voi maksaa oman omakotitalon.

Miksi, jos ei se mies halua omakotitaloa? Jos nainen haluaa, niin nainen voi ihan itse mennä sinne lääkiksen pääsykokeisiin eikä yrittää siipeillä toisen palkalla.

Mutta johan se on täällä selvinnyt että jos naisella on pienemmät tulot niin tavoitteena on aina siipeillä. Jos miehet ymmärtäisivät seurustella varakkaampien/parempituloisten naisten kanssa, ei tulisi tällaisia ongelmia. Miksi aina pitää valita se pienipalkkainen nainen ja sitten ihmetellä kun taas sai siipeilijän?

Miten niin on selvinnyt? Tuskin kukaan jotain muutamaa häiriintynyttä trollia lukuunottamatta väittää noin. Mutta silloin, kun se pienempituloinen vaatii parempituloista kustantamaan hänelle elintason johon hänellä ei itsellään ole varaa ja johon se parempituloinen ei itse koe edes tarvetta, on kyse siipeilystä. Ei kaikki pienituloiset ole hyväksikäyttäjiä, ja on ihan hyväksyttävä lähtökohta toivoa ettei se oma rakas sitä olisi. Ja aivan naurettavaa työntää vastuuta omasta käytöksestä sille kumppanille. Jos ei pysty muunlaiseen suhteeseen kuin hyväksikäyttösuhteeseen, voi ihan itse jättää ne parisuhteet kokonaan väliin.

No jos mies toistuvasti löytää itsensä suhteista joissa se pienituloinen yrittää hyötyä hänestä taloudellisesti, niin eikö kannattaisi siinä kumppanin valinnassa tehdä jotain toisella tavalla? Se että yrittää hyötyä rahallisesti kumppanistaan on tottakai väärin, mutta aika vaikea tällaista ihmistä on varmaan alkaa muuttamaankaan. Riski hyväksikäytölle olisi luultavasti aika paljon pienempi jos seurusteli ihmisen kanssa jonka tulotaso on suunnilleen sama.

No ei se tuolle kirjoituksen miehelle vaikuttanut olevan mikään ongelma. Kumppani pyysi häntä ostamaan omakotitalon ja hän totesi että ehei, en ala enää maksumieheksi. Hyväksikäyttötilannetta ei tapahtunut. Kaikki tyytyväisiä, paitsi ehkä se nainen joka ei hyötynytkään parempituloisesta kumppanista. En tajua miksi pitäisi suoraan rankata treffikumppaneista pois kaikki itseä pienempituloiset, kun siltä siipeilyltä välttyy ihan tehokkaasti sanalla "ei".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Olisi varmaan heti kannattanut kertoa, että kyse onkin oikeastaan kumppanuusvanhemmuudesta. Sehän muuttaa koko asian. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Tunnen itse yksin asuvia miehiä ja naisia, jotka ovat hankkineet ison asunnon, vaikka asuvat yksin. Ja jotkut ovat omakotitaloihmisiä. Ehkä tuossa pikemminkin on kyse siitä, että toivotaan asumiselta eri asioita. Nainen on saattanut nähdä asian niinkin, että omakotitalossa lapset mahtuisivat olemaan yötäkin, ja jos joskus tulee lapsenlapsia, heidän kanssaan se olisi kiva. Jotkut vaan voivat ajatella tuollaisiakin asioita, ja se on ihan yhtä ok kuin jos miettisi, että kaksi ihmistä mahtuu pieneen tehokaksioonkin. Olen itse enemmän niitä tehokaksioihmisiä, mutta ymmärrän toistakin näkökulmaa. Tärkeää varmaan olisi, että parisuhteessa löydettäisiin joku kummankin mielestä hyvä ratkaisu.

Saahan sitä haluta omakotitaloasumista, mutta sitten on syytä etsiytyä sellaisiin töihin joissa se on realistinen tavoite. Uusioperheessä ei minusta voi vaatia toisen siivellä elämistä, koska se on viime kädessä tulonsiirtoa sen maksajan lapsilta siivelläeläjän lapsille.

Miksei tämäkin mies ole etsinyt naisystävää jolla olisi sama tulotaso? Ongelmiahan tuosta vaan tulee jos hyväpalkkainen seurustelee pienipalkkaisen yh:n kanssa. Kannattaisi seurustella ennemmin vaikka lääkärinaisen kanssa joka voi maksaa oman omakotitalon.

Miksi, jos ei se mies halua omakotitaloa? Jos nainen haluaa, niin nainen voi ihan itse mennä sinne lääkiksen pääsykokeisiin eikä yrittää siipeillä toisen palkalla.

Mutta johan se on täällä selvinnyt että jos naisella on pienemmät tulot niin tavoitteena on aina siipeillä. Jos miehet ymmärtäisivät seurustella varakkaampien/parempituloisten naisten kanssa, ei tulisi tällaisia ongelmia. Miksi aina pitää valita se pienipalkkainen nainen ja sitten ihmetellä kun taas sai siipeilijän?

Miten niin on selvinnyt? Tuskin kukaan jotain muutamaa häiriintynyttä trollia lukuunottamatta väittää noin. Mutta silloin, kun se pienempituloinen vaatii parempituloista kustantamaan hänelle elintason johon hänellä ei itsellään ole varaa ja johon se parempituloinen ei itse koe edes tarvetta, on kyse siipeilystä. Ei kaikki pienituloiset ole hyväksikäyttäjiä, ja on ihan hyväksyttävä lähtökohta toivoa ettei se oma rakas sitä olisi. Ja aivan naurettavaa työntää vastuuta omasta käytöksestä sille kumppanille. Jos ei pysty muunlaiseen suhteeseen kuin hyväksikäyttösuhteeseen, voi ihan itse jättää ne parisuhteet kokonaan väliin.

No jos mies toistuvasti löytää itsensä suhteista joissa se pienituloinen yrittää hyötyä hänestä taloudellisesti, niin eikö kannattaisi siinä kumppanin valinnassa tehdä jotain toisella tavalla? Se että yrittää hyötyä rahallisesti kumppanistaan on tottakai väärin, mutta aika vaikea tällaista ihmistä on varmaan alkaa muuttamaankaan. Riski hyväksikäytölle olisi luultavasti aika paljon pienempi jos seurusteli ihmisen kanssa jonka tulotaso on suunnilleen sama.

No ei se tuolle kirjoituksen miehelle vaikuttanut olevan mikään ongelma. Kumppani pyysi häntä ostamaan omakotitalon ja hän totesi että ehei, en ala enää maksumieheksi. Hyväksikäyttötilannetta ei tapahtunut. Kaikki tyytyväisiä, paitsi ehkä se nainen joka ei hyötynytkään parempituloisesta kumppanista. En tajua miksi pitäisi suoraan rankata treffikumppaneista pois kaikki itseä pienempituloiset, kun siltä siipeilyltä välttyy ihan tehokkaasti sanalla "ei".

Olisihan mies voinut ruveta seurustelemaan naisen kanssa, jolla on jo omakotitalo. Miksi hänen piti ottaa pienipalkkainen yh?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Olisi varmaan heti kannattanut kertoa, että kyse onkin oikeastaan kumppanuusvanhemmuudesta. Sehän muuttaa koko asian. 

Koska kyse ei ole kumppanuusvanhemmuudesta. Elämme parisuhteessa ja lapsi tekee meistä perheen, mutta olemme päättäneet olla yhdistämättä talouksiamme miehen toiveesta. Tämä kävi minulle myös. Itsellisyys aiheutti läheisissäni ja yleisesti somessa kakkamyrskyn ja tämä sitten näköjään aiheuttaa vielä isompia rasautuksia ihmisissä. Tietenkin poikkeavat perhemuodot uhkaa ihannetta, jossa eletään yhteisestä tilistä, niin sitten siihen puututaan aggressiivisesti, että kukaan ei poikkeaisi ruodusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Ei tuo ole perhe. Älä jää, mies ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut, eikä tule seisomaan tukenasi, jos eteen tulee oikeasti vaikea paikka, esim. sairaus.

Olemn 39 ja haluan sen lapsen... En tarvitse tähän kenenkään neuvoja. Kiitos vain. En myöskään odota hänen tukea. Hän vastaa vain lapsestaan. Kuten toin esille tämä on meidän valinta.

En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta ei tuo aina ole niin katastrofi kuin miltä äkkiseltään kuulostaa. Jostain syystä näissä keskusteluissa tunnutaan aina olettavan että kaikki naiset on pienituloisia. En minä ole missään vaiheessa ollut "miehen taloudellisen vallan alla" niinkuin joku edellä kirjoitti, vaikka meillä maksettiin kulut 50-50 myös perhevapaiden aikana. Minulla on ihan hyvink säästöjä, sijoituksia, omaisuutta ja isompi eläkekertymä kuin miehelläni. Ei se lapsen hankkiminen aina tarkoita joko miehen varassa elämistä tai nälkärajalla kituuttamista. Keski- ja hyvätuloisen äitiys- ja vanhempainpäiväraha on itseasiassa varsin antelias ja hoitovapaasta selviää säästöillä, ei sitä nyt kouluikään asti tarvitse pitää.

Mutta miksi, miksi ihmeessä se lapsen hoito on ainoastaan äidin meno, joka äidin pitää kustantaa säästöillään!?? Tämä ei mene minulle jakeluun ei sitten millään. Miksi äidin pitää uhrata tulonsa, urakehityksensä ja eläkekertymänsä ja maksaa samalla puolet kaikista yhteisistä menoista, vaikka sitten säästöillään? Eikö se lapsi ole miehen ollenkaan? En vaan ymmärrä. Ei se välttämättä ole taloudellinen katastrofi, tottakai on hyvätuloisia naisia joille se ei ole ongelma, mutta ei se tee tilanteesta yhtään reilumpaa.

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Nyt oikeesti kumia ku**in päälle ja sassiin. Mielummin niin jopa, että pistät ukon kiertoon. Jos tilanne on tämä nyt, niin miten kuvittelet asian olevan 10-20 vuoden päästä?

Niinpä.

Sitäpaitsi, millainen pa*kahousu on mies, joka ei viitsi edes miettiä äititsvapaan kompensaatiota lapsensa äidille. Hyi stana.

T: M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Tunnen itse yksin asuvia miehiä ja naisia, jotka ovat hankkineet ison asunnon, vaikka asuvat yksin. Ja jotkut ovat omakotitaloihmisiä. Ehkä tuossa pikemminkin on kyse siitä, että toivotaan asumiselta eri asioita. Nainen on saattanut nähdä asian niinkin, että omakotitalossa lapset mahtuisivat olemaan yötäkin, ja jos joskus tulee lapsenlapsia, heidän kanssaan se olisi kiva. Jotkut vaan voivat ajatella tuollaisiakin asioita, ja se on ihan yhtä ok kuin jos miettisi, että kaksi ihmistä mahtuu pieneen tehokaksioonkin. Olen itse enemmän niitä tehokaksioihmisiä, mutta ymmärrän toistakin näkökulmaa. Tärkeää varmaan olisi, että parisuhteessa löydettäisiin joku kummankin mielestä hyvä ratkaisu.

Saahan sitä haluta omakotitaloasumista, mutta sitten on syytä etsiytyä sellaisiin töihin joissa se on realistinen tavoite. Uusioperheessä ei minusta voi vaatia toisen siivellä elämistä, koska se on viime kädessä tulonsiirtoa sen maksajan lapsilta siivelläeläjän lapsille.

Miksei tämäkin mies ole etsinyt naisystävää jolla olisi sama tulotaso? Ongelmiahan tuosta vaan tulee jos hyväpalkkainen seurustelee pienipalkkaisen yh:n kanssa. Kannattaisi seurustella ennemmin vaikka lääkärinaisen kanssa joka voi maksaa oman omakotitalon.

Miksi, jos ei se mies halua omakotitaloa? Jos nainen haluaa, niin nainen voi ihan itse mennä sinne lääkiksen pääsykokeisiin eikä yrittää siipeillä toisen palkalla.

Mutta johan se on täällä selvinnyt että jos naisella on pienemmät tulot niin tavoitteena on aina siipeillä. Jos miehet ymmärtäisivät seurustella varakkaampien/parempituloisten naisten kanssa, ei tulisi tällaisia ongelmia. Miksi aina pitää valita se pienipalkkainen nainen ja sitten ihmetellä kun taas sai siipeilijän?

Miten niin on selvinnyt? Tuskin kukaan jotain muutamaa häiriintynyttä trollia lukuunottamatta väittää noin. Mutta silloin, kun se pienempituloinen vaatii parempituloista kustantamaan hänelle elintason johon hänellä ei itsellään ole varaa ja johon se parempituloinen ei itse koe edes tarvetta, on kyse siipeilystä. Ei kaikki pienituloiset ole hyväksikäyttäjiä, ja on ihan hyväksyttävä lähtökohta toivoa ettei se oma rakas sitä olisi. Ja aivan naurettavaa työntää vastuuta omasta käytöksestä sille kumppanille. Jos ei pysty muunlaiseen suhteeseen kuin hyväksikäyttösuhteeseen, voi ihan itse jättää ne parisuhteet kokonaan väliin.

Siipeilyä se on sekin, jos parempituloinen ei suostu siihen matalampaan elintasoon, joka on pienempituloisesta hyvä. Jos menot jyvitetään sinun-minun ruoka ja sähkö, niin kumman velvollisuus on pitää kirjaa menoista ja kulutuksesta? Onko toisen suhteeseen tuoma tieto-taito rahanarvoista pääomaa vai sellaista, joka pitää luovuttaa korvauksetta toisen hyödyksi?

Olen kyllä ehdottomasti samaa mieltä tuosta, että jos kulut halutaan jakaa tasan niin elintaso määritetään sen mukaan mihin pienempituloisella on varaa. Jos parempituloinen haluaa parempaa ja hienompaa, niin silloin hän maksaa ilman muuta enemmän. Kritisoin nimenomaan vaan tuota asetelmaa, jossa se pienituloinen vaatii parempaa elintasoa kuin hänellä on varaa JA parempaa kuin se parempituloinen kokee tarpeelliseksi. Ja tässä sillä parempituloisellakin oli "vaan" viiden tonnin bruttopalkka. Ei sillä pk-seudun hintatasolla ja Suomen verotuksella herroiksi eletä.

Kulujen jakamisen käytännön toteutukseen en osaa ottaa kantaa. Meillä tuollaiset laskut menee yhteiseltä tililtä, jonne molemmat laittaa rahaa sovitussa suhteessa. Ei meillä mitään vesilitroja tai telkunkatseluminuutteja lasketa, tuskin kenenkään muunkaan taloudessa? Suhteeseen tuodusta tieto-taidosta voi varmaan sopia tapauskohtaisesti. Itse lähtisin siitä, ettei siitä makseta mitään ekstraa. Ja itse olen parisuhteessa se osapuoli, jonka koulutuksella on selvästi enemmän hyötyarvoa jokapäiväisessä elämässä. Tuntuisi aika absurdilta laskuttaa siitä rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Ei tuo ole perhe. Älä jää, mies ei ole sinusta oikeasti kiinnostunut, eikä tule seisomaan tukenasi, jos eteen tulee oikeasti vaikea paikka, esim. sairaus.

Olemn 39 ja haluan sen lapsen... En tarvitse tähän kenenkään neuvoja. Kiitos vain. En myöskään odota hänen tukea. Hän vastaa vain lapsestaan. Kuten toin esille tämä on meidän valinta.

En tiedä taloudellista tilannettasi, mutta ei tuo aina ole niin katastrofi kuin miltä äkkiseltään kuulostaa. Jostain syystä näissä keskusteluissa tunnutaan aina olettavan että kaikki naiset on pienituloisia. En minä ole missään vaiheessa ollut "miehen taloudellisen vallan alla" niinkuin joku edellä kirjoitti, vaikka meillä maksettiin kulut 50-50 myös perhevapaiden aikana. Minulla on ihan hyvink säästöjä, sijoituksia, omaisuutta ja isompi eläkekertymä kuin miehelläni. Ei se lapsen hankkiminen aina tarkoita joko miehen varassa elämistä tai nälkärajalla kituuttamista. Keski- ja hyvätuloisen äitiys- ja vanhempainpäiväraha on itseasiassa varsin antelias ja hoitovapaasta selviää säästöillä, ei sitä nyt kouluikään asti tarvitse pitää.

Jos et olisi pitänyt hoitovapaata niin olisitte joutuneet maksamaan lapsen hoidosta. Mielestäni hoitovapaata olevan ei tarvitse osallistua 50/50 kuluihin koska hoitaa ne yhteiset lapset. Tosin Suomessa päivähoito taitaa olla puoli-ilmaista, täällä Briteissä se maksaa melkein 2000e kuussa joten vanhempien on pakko punnita kannattaaako toisen jäädä kotiin vai tehdäkö töitä pistääkseen koko palkan lastenhoitoon ja työmatkoihin. Täällä asuvana kokisin todella epäreiluna että kotona olevan pitäisi elättää itsensä omilla säästöillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Tunnen itse yksin asuvia miehiä ja naisia, jotka ovat hankkineet ison asunnon, vaikka asuvat yksin. Ja jotkut ovat omakotitaloihmisiä. Ehkä tuossa pikemminkin on kyse siitä, että toivotaan asumiselta eri asioita. Nainen on saattanut nähdä asian niinkin, että omakotitalossa lapset mahtuisivat olemaan yötäkin, ja jos joskus tulee lapsenlapsia, heidän kanssaan se olisi kiva. Jotkut vaan voivat ajatella tuollaisiakin asioita, ja se on ihan yhtä ok kuin jos miettisi, että kaksi ihmistä mahtuu pieneen tehokaksioonkin. Olen itse enemmän niitä tehokaksioihmisiä, mutta ymmärrän toistakin näkökulmaa. Tärkeää varmaan olisi, että parisuhteessa löydettäisiin joku kummankin mielestä hyvä ratkaisu.

Saahan sitä haluta omakotitaloasumista, mutta sitten on syytä etsiytyä sellaisiin töihin joissa se on realistinen tavoite. Uusioperheessä ei minusta voi vaatia toisen siivellä elämistä, koska se on viime kädessä tulonsiirtoa sen maksajan lapsilta siivelläeläjän lapsille.

Miksei tämäkin mies ole etsinyt naisystävää jolla olisi sama tulotaso? Ongelmiahan tuosta vaan tulee jos hyväpalkkainen seurustelee pienipalkkaisen yh:n kanssa. Kannattaisi seurustella ennemmin vaikka lääkärinaisen kanssa joka voi maksaa oman omakotitalon.

Miksi, jos ei se mies halua omakotitaloa? Jos nainen haluaa, niin nainen voi ihan itse mennä sinne lääkiksen pääsykokeisiin eikä yrittää siipeillä toisen palkalla.

Mutta johan se on täällä selvinnyt että jos naisella on pienemmät tulot niin tavoitteena on aina siipeillä. Jos miehet ymmärtäisivät seurustella varakkaampien/parempituloisten naisten kanssa, ei tulisi tällaisia ongelmia. Miksi aina pitää valita se pienipalkkainen nainen ja sitten ihmetellä kun taas sai siipeilijän?

Miten niin on selvinnyt? Tuskin kukaan jotain muutamaa häiriintynyttä trollia lukuunottamatta väittää noin. Mutta silloin, kun se pienempituloinen vaatii parempituloista kustantamaan hänelle elintason johon hänellä ei itsellään ole varaa ja johon se parempituloinen ei itse koe edes tarvetta, on kyse siipeilystä. Ei kaikki pienituloiset ole hyväksikäyttäjiä, ja on ihan hyväksyttävä lähtökohta toivoa ettei se oma rakas sitä olisi. Ja aivan naurettavaa työntää vastuuta omasta käytöksestä sille kumppanille. Jos ei pysty muunlaiseen suhteeseen kuin hyväksikäyttösuhteeseen, voi ihan itse jättää ne parisuhteet kokonaan väliin.

No jos mies toistuvasti löytää itsensä suhteista joissa se pienituloinen yrittää hyötyä hänestä taloudellisesti, niin eikö kannattaisi siinä kumppanin valinnassa tehdä jotain toisella tavalla? Se että yrittää hyötyä rahallisesti kumppanistaan on tottakai väärin, mutta aika vaikea tällaista ihmistä on varmaan alkaa muuttamaankaan. Riski hyväksikäytölle olisi luultavasti aika paljon pienempi jos seurusteli ihmisen kanssa jonka tulotaso on suunnilleen sama.

No ei se tuolle kirjoituksen miehelle vaikuttanut olevan mikään ongelma. Kumppani pyysi häntä ostamaan omakotitalon ja hän totesi että ehei, en ala enää maksumieheksi. Hyväksikäyttötilannetta ei tapahtunut. Kaikki tyytyväisiä, paitsi ehkä se nainen joka ei hyötynytkään parempituloisesta kumppanista. En tajua miksi pitäisi suoraan rankata treffikumppaneista pois kaikki itseä pienempituloiset, kun siltä siipeilyltä välttyy ihan tehokkaasti sanalla "ei".

Olisihan mies voinut ruveta seurustelemaan naisen kanssa, jolla on jo omakotitalo. Miksi hänen piti ottaa pienipalkkainen yh?

Huoh. Kun se mies ei halua omakotitaloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Olisi varmaan heti kannattanut kertoa, että kyse onkin oikeastaan kumppanuusvanhemmuudesta. Sehän muuttaa koko asian. 

Koska kyse ei ole kumppanuusvanhemmuudesta. Elämme parisuhteessa ja lapsi tekee meistä perheen, mutta olemme päättäneet olla yhdistämättä talouksiamme miehen toiveesta. Tämä kävi minulle myös. Itsellisyys aiheutti läheisissäni ja yleisesti somessa kakkamyrskyn ja tämä sitten näköjään aiheuttaa vielä isompia rasautuksia ihmisissä. Tietenkin poikkeavat perhemuodot uhkaa ihannetta, jossa eletään yhteisestä tilistä, niin sitten siihen puututaan aggressiivisesti, että kukaan ei poikkeaisi ruodusta.

Lapsi tekee teistä pariskunnan jolla on lapsi. Ei minulla ole mitään tuota teidän mallianne vastaan, kuulostaa siltä että kaikki voittaa. Mutta kun kertoo tämmöisiä juttuja niin kannattaa kertoa kaikki faktat, eikä jättää olennaista kertomatta eli sitä, että ette edes asu yhdessä vaan teillä on täysin erilliset taloudet. Siltikin olen sitä mieltä, että jos ajatellaan reiluutta ja tasapuolisuutta, lapsen isän olisi jotenkin syytä kompensoida sitä, että sinä hoidat lapsenne ja käytät enemmän aikaa ja rahaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Siis millä rahalla kahden teinin pienituloinen yh ajatteli ostaa omakotitalon? Niin, kumppanin rahoilla tietysti. Tuo on jo sen verran röyhkeää, että laittaisin kiertoon.

Mä olin aikoinaan pienituloinen 3 lapsen yhäiti kun menin yhteen nykyisen mieheni kanssa. Mulla oli kuitenkin rahaa eron jäljiltä ja saatoin ostaa meidän ensimmäisen talomme tontin niillä rahoilla. Yhdessä rakennettiin ja vuosien mittaan on yhdessä maksettu pois (nyt jo 3. yhteinen talo). 

Eli ei yh äidit aina ole mitään tyhjätaskuja lokkeja. Ilman mua mun miehellä ei varmaan vieläkään olisi edes ensimmäistä taloa, sen verran tiukempi taloudenhoitaja olen ollut kuluneet 25v 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Otetaan erän esimerkki tosielämästä.

Nainen ja mies. Ikää noin 48 molemmilla. Nainen eronnut ja kaksi lasta kotona. Vuokra-asunto.

Mies eronnut, yksi lapsi, joka käy toisinaan isällään. Elarit äidille +muuta rahaa.

Miehen bruttotulot noin 2000 euroa/kk, miehen 5500 euroa/kk. Miehellä oma hyvä asuntona, muttei tarpeeksi iso naiselle ja naisen lapsille.

Nainen ehdotti miehelle, että ostetaan omakotitalo pääkaupunkiseudulta. Naisen lapset jo 15 ja 17 vuotiaita.

Mies päätteli, että ei jaksa ruveta taas maksamaan, kuten edellisessäkin liitossa kävi.

Ihan ulkopuolisena päättelen, että ei miehen nyt kannata laittaa mitää yhteistaloutta pystyyn, jossa rahat imuroidaan johonkin omakotitalounelmaan, kun naisen lapset ovat lentämässä pian pois joka tapauksessa muutaman vuoden päästä. Tähän on syynä myös suomalainen tulonsiirtopolittiika, koska mies muuttuisi elättäjäksi.

Parempi vain tapailla miehen asunnolla ja viettää muuten mukavaa aikaa, kunnes naisen lapset ovat omillaan.

Ihan hulluutta olisi muuttaa yhteen tuossa elämänvaiheessa - miehen näkökulmasta.

Tarinan naisena en edes ehdottaisi yhteistä asuntoa ennen kuin lapset olisivat lentäneet pesästä, koska siinä vaiheessa riittäisi hyvin se halvempi ja/tai pienempikin asunto kahdelle aikuiselle. Siellä voisivat sitten vierailla sekä naisen että miehen lapset, kun heitä ei enää tarvitsisi pitää vakinaisina asukkaina. Jännä huomata, miten naisilla ei yleensä tämän kaltaisissa asioissa ole maalaisjärkeä ajatella asioita pidemmällä tähtäimellä. Vai onko tuo juurikin sitä perinteistä hyötymislogiikkaa?

Tunnen itse yksin asuvia miehiä ja naisia, jotka ovat hankkineet ison asunnon, vaikka asuvat yksin. Ja jotkut ovat omakotitaloihmisiä. Ehkä tuossa pikemminkin on kyse siitä, että toivotaan asumiselta eri asioita. Nainen on saattanut nähdä asian niinkin, että omakotitalossa lapset mahtuisivat olemaan yötäkin, ja jos joskus tulee lapsenlapsia, heidän kanssaan se olisi kiva. Jotkut vaan voivat ajatella tuollaisiakin asioita, ja se on ihan yhtä ok kuin jos miettisi, että kaksi ihmistä mahtuu pieneen tehokaksioonkin. Olen itse enemmän niitä tehokaksioihmisiä, mutta ymmärrän toistakin näkökulmaa. Tärkeää varmaan olisi, että parisuhteessa löydettäisiin joku kummankin mielestä hyvä ratkaisu.

Saahan sitä haluta omakotitaloasumista, mutta sitten on syytä etsiytyä sellaisiin töihin joissa se on realistinen tavoite. Uusioperheessä ei minusta voi vaatia toisen siivellä elämistä, koska se on viime kädessä tulonsiirtoa sen maksajan lapsilta siivelläeläjän lapsille.

Miksei tämäkin mies ole etsinyt naisystävää jolla olisi sama tulotaso? Ongelmiahan tuosta vaan tulee jos hyväpalkkainen seurustelee pienipalkkaisen yh:n kanssa. Kannattaisi seurustella ennemmin vaikka lääkärinaisen kanssa joka voi maksaa oman omakotitalon.

Miksi, jos ei se mies halua omakotitaloa? Jos nainen haluaa, niin nainen voi ihan itse mennä sinne lääkiksen pääsykokeisiin eikä yrittää siipeillä toisen palkalla.

Mutta johan se on täällä selvinnyt että jos naisella on pienemmät tulot niin tavoitteena on aina siipeillä. Jos miehet ymmärtäisivät seurustella varakkaampien/parempituloisten naisten kanssa, ei tulisi tällaisia ongelmia. Miksi aina pitää valita se pienipalkkainen nainen ja sitten ihmetellä kun taas sai siipeilijän?

Miten niin on selvinnyt? Tuskin kukaan jotain muutamaa häiriintynyttä trollia lukuunottamatta väittää noin. Mutta silloin, kun se pienempituloinen vaatii parempituloista kustantamaan hänelle elintason johon hänellä ei itsellään ole varaa ja johon se parempituloinen ei itse koe edes tarvetta, on kyse siipeilystä. Ei kaikki pienituloiset ole hyväksikäyttäjiä, ja on ihan hyväksyttävä lähtökohta toivoa ettei se oma rakas sitä olisi. Ja aivan naurettavaa työntää vastuuta omasta käytöksestä sille kumppanille. Jos ei pysty muunlaiseen suhteeseen kuin hyväksikäyttösuhteeseen, voi ihan itse jättää ne parisuhteet kokonaan väliin.

No jos mies toistuvasti löytää itsensä suhteista joissa se pienituloinen yrittää hyötyä hänestä taloudellisesti, niin eikö kannattaisi siinä kumppanin valinnassa tehdä jotain toisella tavalla? Se että yrittää hyötyä rahallisesti kumppanistaan on tottakai väärin, mutta aika vaikea tällaista ihmistä on varmaan alkaa muuttamaankaan. Riski hyväksikäytölle olisi luultavasti aika paljon pienempi jos seurusteli ihmisen kanssa jonka tulotaso on suunnilleen sama.

No ei se tuolle kirjoituksen miehelle vaikuttanut olevan mikään ongelma. Kumppani pyysi häntä ostamaan omakotitalon ja hän totesi että ehei, en ala enää maksumieheksi. Hyväksikäyttötilannetta ei tapahtunut. Kaikki tyytyväisiä, paitsi ehkä se nainen joka ei hyötynytkään parempituloisesta kumppanista. En tajua miksi pitäisi suoraan rankata treffikumppaneista pois kaikki itseä pienempituloiset, kun siltä siipeilyltä välttyy ihan tehokkaasti sanalla "ei".

Olisihan mies voinut ruveta seurustelemaan naisen kanssa, jolla on jo omakotitalo. Miksi hänen piti ottaa pienipalkkainen yh?

Huoh. Kun se mies ei halua omakotitaloa.

Huoh huoh. Tuossa tapauksessa nainen ei olisi edes ruinannut mieheltä omakotitalon ostoa, kun hänellä olisi se jo omasta takaa. Kumpikin olisi jatkossa elänyt tyytyväisenä omassa asunnossaan välillä seukkaillen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Olisi varmaan heti kannattanut kertoa, että kyse onkin oikeastaan kumppanuusvanhemmuudesta. Sehän muuttaa koko asian. 

Koska kyse ei ole kumppanuusvanhemmuudesta. Elämme parisuhteessa ja lapsi tekee meistä perheen, mutta olemme päättäneet olla yhdistämättä talouksiamme miehen toiveesta. Tämä kävi minulle myös. Itsellisyys aiheutti läheisissäni ja yleisesti somessa kakkamyrskyn ja tämä sitten näköjään aiheuttaa vielä isompia rasautuksia ihmisissä. Tietenkin poikkeavat perhemuodot uhkaa ihannetta, jossa eletään yhteisestä tilistä, niin sitten siihen puututaan aggressiivisesti, että kukaan ei poikkeaisi ruodusta.

Miksi koet että siihen puututaan aggressiivisesti? Kyseessä on äidin kannalta epäreilu tilanne, koska hän joutuu kantamaan enemmän taloudellista vastuuta lapsesta. Se, että se on sinulle ok, ei vähennä tosiasiaa että se on epäreilua.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Olisi varmaan heti kannattanut kertoa, että kyse onkin oikeastaan kumppanuusvanhemmuudesta. Sehän muuttaa koko asian. 

Koska kyse ei ole kumppanuusvanhemmuudesta. Elämme parisuhteessa ja lapsi tekee meistä perheen, mutta olemme päättäneet olla yhdistämättä talouksiamme miehen toiveesta. Tämä kävi minulle myös. Itsellisyys aiheutti läheisissäni ja yleisesti somessa kakkamyrskyn ja tämä sitten näköjään aiheuttaa vielä isompia rasautuksia ihmisissä. Tietenkin poikkeavat perhemuodot uhkaa ihannetta, jossa eletään yhteisestä tilistä, niin sitten siihen puututaan aggressiivisesti, että kukaan ei poikkeaisi ruodusta.

Sori väärinymmärryksestä. Sain sen käsityksen kun kirjoitit, että tilanteenne "on lähellä kumppanuusvanhemmuutta". Joka tapauksessa teidän tilanteenne ja suhteenne on ihan erilainen kuin mistä tässä ketjussa puhutaan, ja aiemmista viesteistäsi sai tähän ketjuun peilaten vähän erilaisen käsityksen. Tottakai erilaisia tilanteita ja perhekuvioita voi olla. Oma tilanteesi vaan ei ole vertailukelpoinen niihin, joissa asutaan yhdessä yhteistaloudessa.

No on ja ei. Nainen vaatii sellaista elintasoa mihin hänellä ei olisi varaa, kustannuttaen minulla kaiken ylimääräisen - "tänä vuonna ME mennään Lappiin 10 pv hiihtolomalle" (noin 3500€).

Minulle riittäisi tuon reissun sijaan ihan kotikulmilla hiihtely yms ja säästäen nuo rahat. Vaikka tienaan puhtaana 3.5x sen mitä hän, mieluiten en nyt ihan kaikkea laittais haisemaan "siksi kun voi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sijaltainen_nousisi kirjoitti:

Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan? 

Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.

Laki tuntee puolisoiden välisen elatusvelvollisuuden, ei kuitenkaan sama elintaso -termiä

Näin, koska perheen ajatellaan olevan yhteen pussiin pelaava yksikkö. On automaattinen ajattelumalli, että perheen sisällä kaikki sen jäsenet elelevät samaa elintasoa riippumatta siitä, kuka ne eurot sinne kotiin kantaakaan. Tästä johtuen tuollainen "kahden kerroksen" elintaso yksikön sisällä on perin hämmentävä - siksi aihe on varmasti noussut nyt otsikoihin. Tuollaisen kun ei kaiken logiikan mukaan pitäisi olla edes mahdollista, vaikka onkin.

No sitten kannattaisi päivittää ne oletukset tälle vuosituhannelle, ja ymmärtää että ihmiset ovat yksilöitä ja perheet ja parisuhteet keskenään erilaisia. Uusperheiden, sopimusvanhemmuuden, useamman kuin kahden vanhemman perheiden ynnä muiden perinteitä rikkovien perhemuotojen yleistyessä ei kukaan normiälyinen enää kuvittele voivansa ahtaa kaikki perheet samaan muottiin. Sekä mikä sopii yhdelle ei välttämättä sovi toiselle.

Suomessahan ei ole mikään pakko mennä naimisiin. Erilaisia "löyhiä liittymiä" voi perustaa aivan oman mielensä mukaan, erityisesti jos avioliitto ahdistaa. Avioliitto ei millään lailla vie yksilöllisyyttä. Ongelma on se, että nämä "perinteitä rikkovien perhemuotojen"  kannattajat haluavat muuttaa toimivan konseptin (miksi perinteitä pitää rikkoa, mikä niissä niin ärsyttää?), johon suurin osa ihmisistä on aivan tyytyväisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan perustamassa perhettä ja mies ei halua yhdistää taloutta. Olemme selvästi aikuisia ja tienaamme saman verran ja ihan ok palkka, mutta tulen ottamaan takkiini vanhempainvapaan ja mahdollisesti hoitovapaan aikana, koska mies ei osallistu minun elättämiseen eikä lapsen elatukseen omaa osuuttaan enempää, eikä halua pitää isyysvapaita. Aiemmissa suhteissani olen joutunut elättämään miestä ilman, että asiasta on sovittu, niin tämä on ihan ok tilanne. Olen aina ollut hieman kateellinen ystävilleni, jotka elävät oikeasti yhteistaloudessa perheenä.

Erikoista. Mitä mies sitten ajattelee vauvanhoidon osalta - mistä hän ajattelee sinun saavan oman osuutesi kasaan? Vai haluaisiko hän, että vauva laitetaan hoitoon? Itse en kyllä perustaisi perhettä miehen kanssa, jonka lähtökohta on se, että ei osallistu lapsen kuluihin kuin puoleksi edes äitiyslomien yms aikana. Muutenkin tuo, jos kokee oman lapsenkin vain kulueränä ja miettii tätä "elätettävänä" - ei lupaa hyvää. Joko mies on vähän k'sipäinen luonne tai sitten hän on ns. "kirjolla" eikä vaan tajua, mitä perhe, rakkaus lapseen ja halu pitää huolta jälkeläisestään tarkoittaa. Kummassakin tapauksessa hankkisin lapsen mieluummin vaikka yksin.

Näin minäkin ajattelin ennen. Itsellisyys oli minulle myös vaihtoehto (kävin koko prosessin myös läpi, mutta en tullut raskaaksi), mutta se, että on kaksi hoivaavaa ja maksavaa vanhempaa on niin iso etu, että en kokenut ongelmana tulojen tippumista äitiyslomalla. Hän osallistyy kyllä mm. lapsettomuushoitojen kuluihin, mutta hän ei elätä minua. Hänellä asuu kaksi lasta luonaan, niin tietää kyllä mitä lapset on. Asumme myös erillämme, niin en ole sen tarkemmin laskenut, että minkä verran hänen olisi syytä elättää myös minua lapsen lisäksi. Toin meidän tilanteen esille, koska aihe sitä kosketti mitä suurimmassa määrin. Tämä on lähellä kumppanuusvanhemmuutta, mutta meillä on myös parisuhde olemassa. Olemme tosiaan molemmat ok tuloisia, niin ei sillä tavalla ole huolta omasta taloudesta, vaikka toinen ei minua elättäisi vanhempainvapaalla. Kiitos kuitenkin kaikille meidän tilannetta moralisoineille. Muistan olla kertomatta omalle tuttavapiirille totuutta.

Olisi varmaan heti kannattanut kertoa, että kyse onkin oikeastaan kumppanuusvanhemmuudesta. Sehän muuttaa koko asian. 

Koska kyse ei ole kumppanuusvanhemmuudesta. Elämme parisuhteessa ja lapsi tekee meistä perheen, mutta olemme päättäneet olla yhdistämättä talouksiamme miehen toiveesta. Tämä kävi minulle myös. Itsellisyys aiheutti läheisissäni ja yleisesti somessa kakkamyrskyn ja tämä sitten näköjään aiheuttaa vielä isompia rasautuksia ihmisissä. Tietenkin poikkeavat perhemuodot uhkaa ihannetta, jossa eletään yhteisestä tilistä, niin sitten siihen puututaan aggressiivisesti, että kukaan ei poikkeaisi ruodusta.

Lapsi tekee teistä pariskunnan jolla on lapsi. Ei minulla ole mitään tuota teidän mallianne vastaan, kuulostaa siltä että kaikki voittaa. Mutta kun kertoo tämmöisiä juttuja niin kannattaa kertoa kaikki faktat, eikä jättää olennaista kertomatta eli sitä, että ette edes asu yhdessä vaan teillä on täysin erilliset taloudet. Siltikin olen sitä mieltä, että jos ajatellaan reiluutta ja tasapuolisuutta, lapsen isän olisi jotenkin syytä kompensoida sitä, että sinä hoidat lapsenne ja käytät enemmän aikaa ja rahaa siihen.

Ja ainakin lasten kuluissa. Itse olen eronnut, välit ovat hyvät eksään, joka on käytännössä rahaton. Maksan itse lasten kuluista käytännössä 100% pois lukien niiden päivien ruokakulut kun he ovat isällään. Ajattelen, että minulle on suurempi intressi, että lapset voivat harrastaa ja että heillä on hyvin asiat, kuin se, että varmasti tulee kulut tasattua. joten ehkä noissa erillistalouksissakin olisi hyvä pitää periaatteena sitä, että jos toisen tulot romahtavat, niin toinen kuitenkin maksaa lasten asiat, että he saavat tarvitsemansa asiat.