Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi

Miksi olet noin katkera?

Onko tosiasian toteaminen katkeruutta? Sitä sopii miettiä.

Olisi tosiaan mukava tietää, että kuinka moni tähän vastanneista naisista suostuisi elättämään miestänsä, jos tienaisi tätä enemmän. Lisäksi miehenä minusta on kiva tietää, että nainen on minun kanssani jostain muusta syystä kuin rahasta. Siksi meidän taloudessa eletään suht. vaatimattomasti vaikka minulla olisi varaa enempäänkin, mutta avovaimolla ei. 

Meillä oli niin, että minä maksan yhteistaloudesta kaiken muun paitsi miehen osuuden lainasta, koska mies opiskeli vielä. Suhde päättyi ennen opintojen päättymistä, joten ei päästy kahden tienaajan malliin koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Ei ole avioehtoa. Lisäksi omistan tontista ja talosta 50%. En olisi muuten tähän suostunutkaan.

Jos omistat jotain, mutta et maksa lainaa siitä, se voidaan tulkita lahjaksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi

Miksi olet noin katkera?

Onko tosiasian toteaminen katkeruutta? Sitä sopii miettiä.

Olisi tosiaan mukava tietää, että kuinka moni tähän vastanneista naisista suostuisi elättämään miestänsä, jos tienaisi tätä enemmän. Lisäksi miehenä minusta on kiva tietää, että nainen on minun kanssani jostain muusta syystä kuin rahasta. Siksi meidän taloudessa eletään suht. vaatimattomasti vaikka minulla olisi varaa enempäänkin, mutta avovaimolla ei. 

Meillä oli niin, että minä maksan yhteistaloudesta kaiken muun paitsi miehen osuuden lainasta, koska mies opiskeli vielä. Suhde päättyi ennen opintojen päättymistä, joten ei päästy kahden tienaajan malliin koskaan.

Osuuden mistä lainasta? Ja mitä tälle velan kohteena olevalle omaisuudelle (jos oli sellaista) kävi erossa?

Avioliitossa meillä olivat yhteiset rahat, tai ainakin niin minun annettiin ymmärtää, kun mies yritti ja minä kävin töissä kodin ulkopuolella. Minä maksoin suurimman osan kaikesta kulutuksesta kodin sisällä ja vielä rahoitin miehen yritystä ja tein siinä töitä. Jos mies sai rahaa jäämään käteen, ne hän kulutti surutta itseensä. Tästä selvittyäni lasten kanssa päätin, ettei koskaan enää.

Nykyään uuden puolison kanssa, elämme kumpikin omassa taloudessa. Minä vuokralla lasten kanssa ja hän todella "retro" talossa suoraan -70 luvulta. Minun elintasoni on huomattavasti parempi ja nautin siitä. Hän puolestaan nauttii puuhastelusta ja pönttöuunin lämmityksestä, rahansa hän sijoittaa ja tuskailee pörssin nousuja ja laskuja. Minulla tuollaisia huolia ei ole, mutta seuraava työpätkä huolestuttaa jo kummasti. 

En koe tätä ongelmaksi, mutta hitusen minua mietityttää, miksi rahoistaan ei voi nauttia nyt, vaan odottaa jotain suurta ja ihmeellistä, mitä ei välttämättä koskaan tule.

Me tienaamme suht koht saman verran (bruttopalkka ja osingot yms) n. 5000 e/kk kumpikin. Maksamme yhteiset menot ja loput ovat omaa rahaamme. Rahasta ei ole ollut riitaa, vaikka mieheni on joskus tienannut vähemmän kuin minä. Yksi yhteinen lapsi, jonka opiskelumenoja ulkomaiseen yliopistoon on maksettu yhdessä. Tietenkin. Yhteinen rivitaloasunto on. Myös avioehto on sen vuoksi, että toisen puolison sukulaiset eivät vie toisen puolison rahoja missään tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.

Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi

Miksi olet noin katkera?

Onko tosiasian toteaminen katkeruutta? Sitä sopii miettiä.

Olisi tosiaan mukava tietää, että kuinka moni tähän vastanneista naisista suostuisi elättämään miestänsä, jos tienaisi tätä enemmän. Lisäksi miehenä minusta on kiva tietää, että nainen on minun kanssani jostain muusta syystä kuin rahasta. Siksi meidän taloudessa eletään suht. vaatimattomasti vaikka minulla olisi varaa enempäänkin, mutta avovaimolla ei. 

Jo kieli jota käytät on aika vastenmielistä ja kertoo siitä nollasummapelistä, joksi parisuhteen ja perhe-elämän näet. Minusta on omituista, että kaltaisessanne tilanteessa ei voi vain elää mukavas elämää, joka yhteisillä rahoilla mahdollistuu. Ainahan yhteistalous tulee molemmille halvemmaksi kuin yksin eläminen. Miksi on mukavampaa periaatteesta elää vaatimattomammin, ettei vaan tule sitä mahdollisuutta että joku hyötyy toisesta? En vain ymmärrä.

Miten ihmeessä "yhteistalous tulee molemmille halvemmaksi kuin yksin eläminen"? Jos toisella ei ole millä maksaa, mutta vaatii yhtä sun toista? Enkä näe tuon ihmisen kielenkäytössä mitään ongelmaa. Herää kysymys, miksi sinä puolustelet taloudellista hyväksikäyttöä noinkin kiivaasti?

Ohis

Eron jälkeen on rahaa on alkanut säästyä ihan huomaamatta. Parisuhteessa tuli käytettyä paljon enemmän rahaa mm. ulkona syömiseen, kaukomatkoihin jne. Nyt yksin en viitsi käydä ravintoloissa muuta kuin joskus ystävien kanssa ja olen matkustanut lähinnä Euroopassa vain. Autoa en tarvitse, joten siihenkään ei mene enää rahaa. Ja muutenkin ruokakustannukset on pienetynyt tosi paljon, kun syön nykyään enemmän kasvisruokaa, ja tyyliin linssit, pavut ja kikherneet eivät paljon maksa. 

Kun muuttaa yhteen jonkun kanssa ja erityisesti jos aikoo hankkia lapsia, niin raha-asioista ja vastuiden jakautumisesta eri tilanteissa tulisi puhua varmaankin paljon nykyistä enemmän. Jos näkemykset ovat kovin erilaisia, niin kannattanee harkita kahdesti. Rakkauden huumassa nämä asiat jäävät usein käsittelemättä ja sitten arki paljastaa ne, usein ikävällä tavalla.

Ei. Aloitettiin persaukisina nuorina ja nyt ollaan hyvin toimeentulevia keski-ikäisiä. Molemmilla samankaltainen suhtautuminen rahankäyttöön ja yhteiset prioriteetit, myös yhteinen tulo- ja menovirta ja elintaso.

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Meillä on pitkä parisuhde, lapsetkin jo aikuisia. Miehellä on koko ajan ollut sama työpaikka ja vakaa tulot, minun työura on ollut paljon kuoppaisempi. Osan aikaa olen tienannut paljon vähemmän, melko pitkään saman verran ja jonkun aikaa minulla tulot oli isommat.

Hoitovapaita lukuunottamatta menot on laitettu puoliksi ja muuten kumpikin on saanut käyttää rahansa miten lystää. Elintaso meillä on ollut yhteinen. Me kokeiltiin joskus alkuvuosina yhteisiä rahoja eli kummankin tulot meni samalle tilille, mutta se ei ollut meidän juttu ollenkaan. Meille sopii malli, jossa minä teen kuun lopussa kirjanpidon ja veloitan mieheltä hänen osansa kuluista. Laskut maksan minä ja pääosan kauppaostoista.

Lyhyesti sanottuna on. Mutta haluankin pitää raha-asiamme pitkälti erillään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on eri elitasot, vaikka mies tienaa noin 8000 e/kk ja minä 3000 e/kk. Yllättäen minun elintasoni on korkeampi eli mies ei käytä rahoja itseensä, minä olen paljon huolettomampi sen suhteen, mitä rahalla teen. Mies ostaa punaliputettuja tuotteita, nysvää tarjouksia eikä osta mitään vertailematta, minä voin tehdä heräteostoja. Mies ei erityisemmin nauti reissaamisesta, suostuu mukaan, jos minä maksan. Asuntona on kolmio, johon minulla olisi varaa yksinkin, mies on sanonut, että ei välitä isommasta kodista, joten minä saan rauhassa haaveilla omakotitalosta. Sitä ei hankita, koska se ei ole molempien unelma eikä perhe toimi niin, että toinen tahtoo asioita ja toinen ne maksaa.

Meillä voisi olla kesämökki, hieno talo, vene jne., mutta mies ei niitä halua. Hän ei tarjoa minulle kalliita illallisia eikä itsekään sellaisia käy syömässä, ei ulkomaanmatkoja tai sviittiviikonloppuja. Olemme perhe, jossa kumpikin päättää rahoistaan eikä ulospäin ole tarvetta esitellä sen parempituloisen tarjoamaa elintasoa.

====

Ovatko miehen rahat kiinni sijoituksissa vai pankkitilillä?

Onko tämä taas niitä liittoja, jotka mahdollisesti loppuessaan jättävät naisen puille paljaille, koska nainen on käyttänyt kaikki rahansa mukavaan elämään ja jopa kustantanut miehelleen ulkomaanmatkat ja ravintolat?

Älkää nyt jumaliste naiset lähtekö tuollaiseen!

Jos mies ei maksa osuuttaan lomamatkoista, niin istukoon kotona ja ihailkoon pankkitilinsä saldoa.

Jos nainen sen mukavan elämän haluaa, niin miksi miehen se pitäisi maksaa, jos miehelle riittää vähempikin? Tai jos mies ei halua niitä lomamatkoja, niin miksi hänen ne pitäisi kustantaa? Tätä en ole koskaan ymmärtänyt!

Etkä vastausta tule saamaan. Todella moni nainen on selvästi hyväksikäyttäjä, jonka mielestä itse täytyy saada määritellä mihin molempien rahat käytetään. Sairasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.

Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.

Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies maksaa lainat ja laskut, minä ruuat ja muut juoksevat pikkukulut. Toiminut yli 20 vuotta, miehellä paljon suurempi palkka ja lisäksi muita tuloja.

===

Mikäli teillä on avioehto, voit joutua ikävään tilanteeseen mahd avioerossa, mies omistaa asunnon ja auton, ja sinä syödyt ruuat ja käytetyt vessapaperit.

Eihän tuossa sanottu kenen nimissä asunto ja asuntolaina on? Ne voi hyvinkin olla molempien nimissä.

Meillä on vaikka lainan kuoletus on aina mennyt mun tililtäni, yksi tili kun oli pakko ilmoittaa pankille lyhennystiliksi. En siis omista talosta yhtään enempää kuin miehenikään:)

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Älä viitsi! Oikeesti nyt. Sulla on se 1,8 lasta ja etköhän lykännyt ne virikehoitoon heti ku pystyit :D Nuokin asiat todennäköisesti kaikki sun omasta päätöksestäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.

Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?

Hänen käsityksensä oli, että on minun ja lasten rahat ja hänen rahansa. Odotin hänen osallistuvan yhteisiin ja lasten menoihin suhteessa enemmän, koska tulot olivat niin paljon paremmat. Tämän hän koki rahojen antamiseksi minulle. Ikinä en itselleni mutään pyytänyt.

No, perhekäsityksemme oli kovin erilainen. Nyt hän saa tulla yksin onnelliseksi rahoineen.

Vastaavassa tilanteessa mun veli ryhtyi tekemään osa-aikaista työtä, tulot putosi samoiksi kuin mitä vaimollaan oli, mutta vapaata oli paljon enemmän. Hänelläkin vaimo oli olettanut, että mies maksaa ison osan perheen menoista, mutta niin ei käynyt eikä veli suostunut siihen, että hän käyttää vapaa-aikansa kotitöihin vain siksi, että sitä aikaa oli enemmän kuin vaimolla. Erohan siitä tuli ja mies palasi tekemään täyttä työpäivää ilman, että joku yritti hyötyä siitä työstä.

Veljelläsi on aika kylmä suhtautuminen omiin lapsiin ja heidän tarpeisiin. Hyvä, kun vaimo älysi erota.

On aivan uskomatonta, miten huonosti naiset panostavat ammattiin ja ura-asioihin, tienaavat surkeasti ja jäävät vielä kotiin elätettäviksi. Ovat riippakiviä miehillekin. Sanoo täti-ihminen, joka jäi hyvin palkatusta asiantuntijatyöstä tienaamalleen työeläkkeelle täysien TEL-vuosien jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avioliitoissa puolisoilla toisistaan elatusvelvollisuus. Siitä mikä on elintaso, voidaan sopia keskenään, mutta sen tulee olla molemmilla sama. Ihan avioliittolain mukaan näin. Suomessakin korkein oikeus antanut noottia miehelle joka laputti jääkaappiin itselleen paremmat ruoat kuin vaimolleen.

Tähän olisi nykyaikana syytä puuttua lainsäädännöllä. Ei tämä vastaa enää nykyaikaa. Mutta arvaa vaan moniko "tasa-arvoinen feministi" haluaa pitää viimeiseen asti tästä kiinni, kun hyödyttää naisia.

Voisko joku alapeukuttaja perustella kantaansa? Selvää on, ettei nykyaikana tällaiselle ole tarvetta. Ihmisten oletetaan elättävän itsensä ja meillä on sosiaalitukijärjestelmä, jos siihen ei kykene.

Mikä siinä ajatuksessa uhkaa, ettei voi taloudellisesti hyväksikäyttää toista laillisesti? Eikö teillä ole mitään ylpeyttä?

Sosiaalitukijärjestelmässämmekin puolison tulot otetaan muuten yleensä huomioon.

Meillä on varmasti erilainen kösitys siitä, mikä on taloudellista hyväksikäyttöä. Useimmille ihmisille ylpeyttä aiheuttaa se, että voidaan kaikki hyvin perheenä ja pidetään toisistamme mahdollisimman hyvää huolta, euroja sen kummemmin laskematta. 

Höpsistä. Missä se ylpeys on silloin kun pitää kokata perheelle tai imuroida? Vai hymyssä suin teet enemmän kuin toinen ihan vaan koska haluat pitää niin hyvää huolta kaikista? Et. Vaadit tasa-arvoa. Tasapuolisuutta. Alkaa ininä jostain saakelin joulukorteista

Heti kun toinen tienaa enemmän, ollaan lokkeina lompakolla. Oksettavaa.

Meillä on sinänsä hassu tilanne, että bruttona mies tienaa 1000e enemmän mutta nettona meille jää saman verran tuloja käteen. Minä saan palkan lisäksi lapsilisät ja Kelasta joustavaa hoitorahaa. Mies maksaa siis menoista suuremman osan kun tienaakin enemmän :)