Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta yhteistä eloa takana. Yhteiset rahat aina ollut. Minä(mies) tienaan reilusti enemmän. Nyt minusta on alkanut tuntua epäreilulta tämä tilanne. Olen aika säästeliäs ja harrastan sijoittamista. Vaimo taas pistää rahaa menemään vailla huolta huomisesta. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Välillä mietin, että onko mitään järkeä sijoittaa ja haalia omaisuutta kun toinen vie erossa puolet kuitenkin.
Mihin se nainen sitä rahaa panee menemään? Minulla on pari satasta ollut lompakossa jo puoli vuotta, en ole saanut kulutettua mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Se tästä nyt enää puuttuu, että pitää maksaa kaikki perheen kulut ja lisäksi tehdä kaikki kotityöt vain siksi, että ollaan perhe eikä huonommintienaavalla ole muuta velvollisuutta kuin käyttää yhteisiä rahoja.
Sisälukutaito on sinulla hukassa. Miten teet ylitöitä, jos sinun pitää ehtiä hakemaan lapset hoidosta ajoissa? Tiedätkö sinä edes, mihin aikaan päiväkodit menee kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Niin no minun ylityöni on pääasiassa yövuoroja, eli kumppani kyllä pääasiassa nukkuu minun ollessani töissä.
Toiseksi, jos toinen itse haluaa ottaa työelämässä kevyemmin eikä koe tarvitsevansa elämäänsä juuri luksusta, ja toinen taas haluaa panostaa työelämässä vähän enemmän saadakseen sitä pientä ekstraa, niin miksi nämä pitäisi jakaa ihan viivottimella tasan? Jos puoliso ei halua tehdä x tuntia lisätöitä saavuttaakseen asian y ja minä taas haluan, niin miksi minun pitäisi tehdä 2x töitä kustantaakseni se sama asia puolisollekin - vaikka hän on nimenomaan itse arvioinut, ettei se hänelle ole sen arvoista että hän tekisi sen eteen töitä? Miksi minun pitää jos hän ei halua? Näitä valintoja se koulutus ja työpaikan hakukin minusta pohjimmiltaan on. Puoliso on saattanut valita vaatimattomamman elintason ja kevyemmän työn ja toinen taas tehnyt hiki päässä töitä sen korkeamman elintason saavuttamiseksi. Miksi se olisi jotenkin hirvittävän väärin, että nämä valinnat huomioidaan myös perheen sisäisessä tulonjaossa?
Omassa lapsuuden perheessä vanhemmilla oli, ja on edelleen, yhteinen tili. Tai tilit. Maksettiin sieltä, mistä pystyttiin, eikä selitetty toiselle rahanmenoa. Autot vaihtuivat silloin tällöin, kun isä halusi kummallekin mukavan menopelin. Isä tienasi enemmän ja oli poissa myös enemmän, äiti teki töitä ja hoiti kotia. Riitoja en muista rahasta olleen.
Miehen vanhemmat taas ovat eri maata. Kumpikin tienaa omansa, sijoittaa omansa tai ostaa oman sijoitusasunnon. Auto ostetaan myös itse; toisella voi olla romu ja toisella 80t maksava auto. Miehen perheessä äiti on hoitanut lasten vaatepuolta lapsuuden, isä ulkoiluvälineitä ja harrastuksia.
Itse koitan elää jotenkin näiden tapojen välimaastossa, mutta lapsiperheenä minusta ei ole tuollaiseen selkeärajaiseen luokitteluun sinun-minun rahoista. Tuntuu älyttömältä. Mies ehkä ei aiemmin osannuy nähdä muuta tapaa, mutta nykyään kyllä jakaa jo enemmän omastaan yhteisiin menoihin.
Ei, sama elintaso on kummallakin. Meillä se tosin on helppoa kun on lähes samat tulotkin, mulla tosin vähän isommat kuin miehellä. On ollut lyhyitä jaksoja kun on toinen ollut työtön, lomautettuna, armeijassa, vuorotteluvapaalla tms.,jolloin toinen on kantanut isomman vastuun, mutta yhdessä hoidetaan ja rahat on yhteiset vaikka omat tilit on molemmilla. Niistä maksamme ns omat menot ja molemmat tietyt yhteiset menot, minä vähemmän kun ostan valtaosin ruoat koko perheelle.
Nykyisin löytyy yhteinen tilikin jonne kumpikin maksaa saman verran kuukaudessa ja sieltä maksetaan talo laina ja yllättävämpiä menoja.
Aika tasan menee ja vaikka ei menisikään, niin yhteistä kaikki on. Rahasta ei ole tarvinnut riidellä. Joskus maksan matkan ja silloin mies hoitaa reissussa ruoat jne tai toisinpäin. Yhteistä talouttaan tässä ollaan oltu jo kohta 30 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta yhteistä eloa takana. Yhteiset rahat aina ollut. Minä(mies) tienaan reilusti enemmän. Nyt minusta on alkanut tuntua epäreilulta tämä tilanne. Olen aika säästeliäs ja harrastan sijoittamista. Vaimo taas pistää rahaa menemään vailla huolta huomisesta. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Välillä mietin, että onko mitään järkeä sijoittaa ja haalia omaisuutta kun toinen vie erossa puolet kuitenkin.
Eikö sinulla käynyt missään vaiheessa mielessä, että avioehto kannattaisi tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Ei vaan auton omistaja käy kaupassa tai sinne mennään yhdessä sillä autolla. Usko pois, niinkin pihejä löytyy, jotka eivät vie puolisoa ruokaostoksille.
Tai minusta se ilmeisin vaihtoehto on että se puoliso lainaa sitä autoa kauppareissulle, ei kai se aikuinen ihminen saattajaa sinne kauppaan tarvitse. Tosin jos toinen kulkee vaikka työmatkat muutenkin bussilla ja kauppa on siinä vieressä, niin en käsitä miksei siellä voisi kotimatkalla käydä. Ei se bussilla kaupassa käynti nyt niin ylivoimaista ole. Mutta se on kyllä aika kitsasta, jos ei kumppani saa edes lainata autoa.
Oivoi, eihän se pihi nyt autoaan kenellekään lainaa. Minä en kyllä raahaa bussilla kymmenen kilon kauppakasseja, jos perheessä on auto.
Joo no minä en katsoisi edes seurustelusuhteessa sellaista joka ei autoaan lainaa, eikä se ole edes rahasta kiinni. Kenenkään rahoja en tarvitse, mutta en yhtään kestä ihmisiä jotka palvovat tavaroitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Niin no minun ylityöni on pääasiassa yövuoroja, eli kumppani kyllä pääasiassa nukkuu minun ollessani töissä.
Toiseksi, jos toinen itse haluaa ottaa työelämässä kevyemmin eikä koe tarvitsevansa elämäänsä juuri luksusta, ja toinen taas haluaa panostaa työelämässä vähän enemmän saadakseen sitä pientä ekstraa, niin miksi nämä pitäisi jakaa ihan viivottimella tasan? Jos puoliso ei halua tehdä x tuntia lisätöitä saavuttaakseen asian y ja minä taas haluan, niin miksi minun pitäisi tehdä 2x töitä kustantaakseni se sama asia puolisollekin - vaikka hän on nimenomaan itse arvioinut, ettei se hänelle ole sen arvoista että hän tekisi sen eteen töitä? Miksi minun pitää jos hän ei halua? Näitä valintoja se koulutus ja työpaikan hakukin minusta pohjimmiltaan on. Puoliso on saattanut valita vaatimattomamman elintason ja kevyemmän työn ja toinen taas tehnyt hiki päässä töitä sen korkeamman elintason saavuttamiseksi. Miksi se olisi jotenkin hirvittävän väärin, että nämä valinnat huomioidaan myös perheen sisäisessä tulonjaossa?
Käytkö sinä sitten viemässä lapset aamulla hoitoon vai haetko heidät illalla? Puolet tuosta kuuluu sinulle, sillä se on työlästä, kun lapset ovat pieniä. Kun lapset sairastaa, niin heräätkö sinä aamulla hoitamaan heitä, kun vaimosi menee töihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Se tästä nyt enää puuttuu, että pitää maksaa kaikki perheen kulut ja lisäksi tehdä kaikki kotityöt vain siksi, että ollaan perhe eikä huonommintienaavalla ole muuta velvollisuutta kuin käyttää yhteisiä rahoja.
Sisälukutaito on sinulla hukassa. Miten teet ylitöitä, jos sinun pitää ehtiä hakemaan lapset hoidosta ajoissa? Tiedätkö sinä edes, mihin aikaan päiväkodit menee kiinni?
Olen eri, mutta meidän lähin pk on auki 6-18. Sitäpaitsi mummit, kummit ja kaverit on keksitty. Pakko olla, kun oma työ sisältää pakollisia ylitöitä ja puolisolla on vuorotyö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Niin no minun ylityöni on pääasiassa yövuoroja, eli kumppani kyllä pääasiassa nukkuu minun ollessani töissä.
Toiseksi, jos toinen itse haluaa ottaa työelämässä kevyemmin eikä koe tarvitsevansa elämäänsä juuri luksusta, ja toinen taas haluaa panostaa työelämässä vähän enemmän saadakseen sitä pientä ekstraa, niin miksi nämä pitäisi jakaa ihan viivottimella tasan? Jos puoliso ei halua tehdä x tuntia lisätöitä saavuttaakseen asian y ja minä taas haluan, niin miksi minun pitäisi tehdä 2x töitä kustantaakseni se sama asia puolisollekin - vaikka hän on nimenomaan itse arvioinut, ettei se hänelle ole sen arvoista että hän tekisi sen eteen töitä? Miksi minun pitää jos hän ei halua? Näitä valintoja se koulutus ja työpaikan hakukin minusta pohjimmiltaan on. Puoliso on saattanut valita vaatimattomamman elintason ja kevyemmän työn ja toinen taas tehnyt hiki päässä töitä sen korkeamman elintason saavuttamiseksi. Miksi se olisi jotenkin hirvittävän väärin, että nämä valinnat huomioidaan myös perheen sisäisessä tulonjaossa?
Käytkö sinä sitten viemässä lapset aamulla hoitoon vai haetko heidät illalla? Puolet tuosta kuuluu sinulle, sillä se on työlästä, kun lapset ovat pieniä. Kun lapset sairastaa, niin heräätkö sinä aamulla hoitamaan heitä, kun vaimosi menee töihin?
Haen lapset silloin kun en ole ylitöissä. Puoliso vie ja ylityöpäivinäni myös hakee. Sairastumiset hoidetaan päiväohjelman mukaan, se kumpi ei "voi" olla pois töistä menee töihin ja toinen jää kotiin. Tietysti puoliso menee töihin jos minä olen ylityövuoron jälkeen vapaalla, mikä kysymys tuo edes oli?
Ja mistä päättelit, että puolisoni on vaimo?
Meillä mies tienaa kuukaudessa nettona n.1000€ enemmän kuin mä. Meillä on yksi yhteinen tili jonne mä laitan 400€ joka kuukausi eli oma osuuteni asumismenoista. Miehellä on nettipankkitunnukset siihen tiliin ja hän maksaa sähkön, veden yms. ja siltä tililtä menee talolainan lyhennys. Talo ja laina puoliksi kummankin nimissä.
Lisäksi molemmilla on omat tilit josta sitten maksetaan omat jutut. Mies maksaa enemmän talon menoja ja mä maksan enemmän ruokia. Samaa elintasoa eletään vaikka mies tienaakin enemmän. Ja jos mä tienaisin enemmän, niin totta kai mä maksaisin enemmän. Ihmeellinen oletus, että kukaan nainen ei suostuisi siihen, että pitäisi naisena maksaa enemmän kuin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Miksi se suurituloinen sitten ei ole valinnut puolisoa jolla on yhtä suuret tulot? Aika kurjalta kuulostaa jos esimerkiksi lomamatkoilla ei voi käydä yhdessä, eikö olisi mukavampaa sellaisen ihmisen kanssa jonka kanssa voi reissata ja pitää samaa elintasoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Niin no minun ylityöni on pääasiassa yövuoroja, eli kumppani kyllä pääasiassa nukkuu minun ollessani töissä.
Toiseksi, jos toinen itse haluaa ottaa työelämässä kevyemmin eikä koe tarvitsevansa elämäänsä juuri luksusta, ja toinen taas haluaa panostaa työelämässä vähän enemmän saadakseen sitä pientä ekstraa, niin miksi nämä pitäisi jakaa ihan viivottimella tasan? Jos puoliso ei halua tehdä x tuntia lisätöitä saavuttaakseen asian y ja minä taas haluan, niin miksi minun pitäisi tehdä 2x töitä kustantaakseni se sama asia puolisollekin - vaikka hän on nimenomaan itse arvioinut, ettei se hänelle ole sen arvoista että hän tekisi sen eteen töitä? Miksi minun pitää jos hän ei halua? Näitä valintoja se koulutus ja työpaikan hakukin minusta pohjimmiltaan on. Puoliso on saattanut valita vaatimattomamman elintason ja kevyemmän työn ja toinen taas tehnyt hiki päässä töitä sen korkeamman elintason saavuttamiseksi. Miksi se olisi jotenkin hirvittävän väärin, että nämä valinnat huomioidaan myös perheen sisäisessä tulonjaossa?
Valitettavasti ei kyllä useinkaan ole niin että matalampi koulutus tarkoittaisi kevyttä työtä, ja toisaalta monella korkeakoulutetulla on helppo ja hyväpalkkainen työ.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies ei maksa mitään lasten (2 lasta) kuluja, harrastuksia, iltapäiväkerhoa, vaatteita. Maksaa kyllä talon kulut (mutta ei minun asuntolainaa, meillä on erilliset lainat), mutta ne ovat vain noin puolet lasten kuluista. Miehellä on paljon parempi palkka ja hän on myös huolissaan siitä, ostanko tarpeeksi ruokia kaupasta. On vaatimassa aina, että maksan osani jostain mitättömästä kodinkoneesta (vaikka esim. tehosekoittimesta). Ja tiedän kyllä, että tämä on taloudellista väkivaltaa. Ja miksi annan sen tapahtua.....koska lapset. Asia ei tule korjaantumaan keskustelulla, ainoa vaihtoehto on ero. Mutta en halua jättää lapsia joka toinen viikko pelkästään tämän ihmisen valtaan.
Tällaisia ovat ne liitot, joissa eletään eri elintasoja. Kyse ei ole rakkaudesta vaan jonkinlaisesta riippuvuudesta tai pelosta.
Toivottavasti tilanteesi paranee ja pääset joskus eroamaan avioliitostasi!
On. Minulla elintaso on 82 cm, vaimolla 68 cm.
Useimmiten on eri elintaso, mutta lauantaisin saunan jälkeen ne on aika lähellä toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi
Noo, ei pidä yleistää. Kyllä meillä minä olen elättänyt koko perheen, kun miehellä on ollut paljon työttömyys jaksoja. Mies taas oli vastuussa enemmän, kun minä olin vauvalomalla.
Kyllä luulen, että naiset elättää paljonkin perheitä ja yksinhuoltajat vastaa lähes yksin lasten elatuksesta ja nämä yh on yleensä naisia.
Enkä ymmärrä, miten tänne AV:lle vastaavat naiset on kaikki onnistuneet saamaan noin hyvä palkkaisia miehiä, että mies tienaa montakertaa enemmän.
Meillä molemmilla suunnilleen sama palkka ja aina välillä siis vain toinen ollut töissä ja elättämnyt sen toisenkin.
Ja toisaalta, naisille ei makseta juurikaan palkkaa ja miehet saa hanttihommistakin parempaa palkkaa, kun korkealle koulutettu nainen.
Naisten töistä ei makseta, eikä niitä arvosteta. Tämän asian ovat viisaat miehet joskus aikoinaan päättäneet .
Exän kanssa oli yhteinen tili, oltiin yhdessä opiskeluajoista alkaen ja kaikki mitä vuosien varrella hankittiin oli yhteistä. Erossa kaikki jaettiin puoliksi.
Nyt elän uusperheessä, mulla noin 1000e isommat tulot kuussa. Kumpikin laittaa saman verran yhteiselle taloustilille mistä maksetaan kauppalaskut, asuntolaina ja asumiskulut. Kumpikin maksaa oman lapsensa harrastuskulut, vaatteet jne.
Oivoi, eihän se pihi nyt autoaan kenellekään lainaa. Minä en kyllä raahaa bussilla kymmenen kilon kauppakasseja, jos perheessä on auto.