Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?
Luin Me naisista jutun, jossa naiset kertoivat elävänsä köyhemmin kuin puolisonsa, vaikka elävät perheenä. Onko tämä oikeasti tavallista?
Jos teillä on raha-asiat noin, miten kauan olette eläneet yhdessä, oletteko naimisissa ja onko teillä lapsia?
Itse olen elänyt puolisoni kanssa 20 vuotta, hän on koko ajan tienannut 2-3 kertaa minun kuukausituloni. Meillä on aina laskettu tulot yhteen ja eletty yhteisten tulojen mukaista elintasoa. 2 lasta.
Kommentit (1158)
Meillä mies ei maksa mitään lasten (2 lasta) kuluja, harrastuksia, iltapäiväkerhoa, vaatteita. Maksaa kyllä talon kulut (mutta ei minun asuntolainaa, meillä on erilliset lainat), mutta ne ovat vain noin puolet lasten kuluista. Miehellä on paljon parempi palkka ja hän on myös huolissaan siitä, ostanko tarpeeksi ruokia kaupasta. On vaatimassa aina, että maksan osani jostain mitättömästä kodinkoneesta (vaikka esim. tehosekoittimesta). Ja tiedän kyllä, että tämä on taloudellista väkivaltaa. Ja miksi annan sen tapahtua.....koska lapset. Asia ei tule korjaantumaan keskustelulla, ainoa vaihtoehto on ero. Mutta en halua jättää lapsia joka toinen viikko pelkästään tämän ihmisen valtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Vierailija kirjoitti:
Joo on, olen käyttänyt välttämättömien kulujen lisäksi vuodessa n. 3 000 euroa omiin menoihini: salikortti, jotain vaatteita, jotain harrastusjuttuja, autoon jonkin verran bensaa. Vaimon nettotulot n 30 000, välttämättämät menonsa n. 15 000. Loput karvanpoistoon, manikyyri, pedikyyri, jalkahoitaja, hieronta, käsiväskyä ja meikkiä, tyttöjen ravintola iltaa.
Onko nuo vaimosi tekemät investoinnit kuitenkin mieluisia, vai olisiko sinulle ihan sama, vaikka vaimolla olisi karvat joka puolella, ei hoidettu käsiä ja jalkoja ja laitettu kynsiä. jos hän ei meikkaisi eikä pukeutuisi kuten pukeutuu? Olisiko sinulle ihan ok vaikka joku verkkarit ja college-huppari päällä, Kuomat jalassa ja Animalain kangaskassi olalla kulkeva naturelli nainen?
Nimittäin jos kuitenkin tykkäät, että nainen noihin mainitsemiisi asioihin rahaa laittaa, niin ei ainakaan kannata antaa ymmärtää, että sinua kovasti hyväksikäytetään. Asioista tietoisena olet mennyt suhteeseen ja jatkanut siinä. Onko nainen muuten kotoisin Venäjältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Ei vaan auton omistaja käy kaupassa tai sinne mennään yhdessä sillä autolla. Usko pois, niinkin pihejä löytyy, jotka eivät vie puolisoa ruokaostoksille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Minä kuljen bussilla, pyörällä ja kävellen. Seurustelukumppani osti auton ja haluaisi nyt jatkuvasti ajaa sillä joka paikkaan. Itse en ole yhtään innostunut. En kyllä itse edes haluaisi autoa, enkä kokisi yhdessä asuessakaan olevani huonommassa asemassa ajaessani pyörällä omasta tahdostani
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo on, olen käyttänyt välttämättömien kulujen lisäksi vuodessa n. 3 000 euroa omiin menoihini: salikortti, jotain vaatteita, jotain harrastusjuttuja, autoon jonkin verran bensaa. Vaimon nettotulot n 30 000, välttämättämät menonsa n. 15 000. Loput karvanpoistoon, manikyyri, pedikyyri, jalkahoitaja, hieronta, käsiväskyä ja meikkiä, tyttöjen ravintola iltaa.
Tykkäisitkö, Jos naisen panostus omaan ulkonäköön olisi yksi kampaajareissu vuodessa?
Ei tietenkään tykkäisi, siksi hän on jostain käynyt hakemassakin tuollaisen naisen, jonka harrastus on itsensä laittaminen ja käsilaukkujen ostaminen. Tuo kirjoittaja mainitsi naisen ravintolakäynnit ystävien kanssa, mutta ei omiaan - joko hän kätevästi "unohti" mainita osan omista menoistaan, tai sitten sitä sosiaalista elämää ei itsellä olekaan. Ja jos näin on, alan epäillä, että tuonkin suhteen perusta on pohjimmiltaan joku muu kuin keskinäinen kiinnostus, rakkaus ja kumppanuus. Mistähänpäin muuten vaimo on kotoisin? Mietin vaan...
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Minä kuljen bussilla, pyörällä ja kävellen. Seurustelukumppani osti auton ja haluaisi nyt jatkuvasti ajaa sillä joka paikkaan. Itse en ole yhtään innostunut. En kyllä itse edes haluaisi autoa, enkä kokisi yhdessä asuessakaan olevani huonommassa asemassa ajaessani pyörällä omasta tahdostani
Älä hanki lapsia, sitten perheen ruokaostosten raahaaminen pyörällä käy työstä.
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Minä kuljen bussilla, pyörällä ja kävellen. Seurustelukumppani osti auton ja haluaisi nyt jatkuvasti ajaa sillä joka paikkaan. Itse en ole yhtään innostunut. En kyllä itse edes haluaisi autoa, enkä kokisi yhdessä asuessakaan olevani huonommassa asemassa ajaessani pyörällä omasta tahdostani
Älä hanki lapsia, sitten perheen ruokaostosten raahaaminen pyörällä käy työstä.
Minulla on kaksi lasta. Millä lailla ostosten raahaaminen käy työstä? Voihan ne sitten viedä bussilla, jos ei pyörällä halua kuljettaa.
Miksi ajatellaan, että nainen tarvitsee itsensä huolehtimiseen hirveästi rahaa. Minä en ainakaan tarvitse. Maksimissaan kahdesti vuodessa kampaajalla, säännölliset lääkärin- ja hammaslääkärintarkastukset, jalkahoito muutaman kerran vuodessa. Käsilaukkuja ei tarvitse yhtenään ostaa. Lämpimät ja hyvälaatuiset vaatteet ja kengät tärkeät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai silläkin on väliä, että miksi ne tulot on kovin erilaiset. Jos toinen on kouluttautunut pitkään, tekee vaativaa työtä ja paljon ylitöitä, niin miksi puolison pitäisi saada ne täysin samat asiat jos hän on itse aina valinnut mennä sieltä missä aita on matalin? Eri juttu jos molemmat on yrittäneet aika samalla panoksella ja toinen nyt vaan on ilman omaa syytään menestynyt huonommin. Tai on yhdessä valittu pistää toisen ura edelle tai että toinen tekee lyhyttä päivää ollakseen lapsia vastassa koulupäivän jälkeen tms. Mutta jos on koulutus-, ura- ja työpaikkavalinnoilla nimenomaan itse hyväksynyt sen matalamman elintason, niin en tajua miten se kumppanin palkkakuitti yhtäkkiä muuttaa tilanteen.
Jos perheessä on lapsia, ylitöitä tekevä jättää oman osansa puolison tehtäväksi. Eihän ylitöitä voi tehdä, jos hänen pitää hakea lapset hoidosta ajoissa tai jäädä sairaan lapsen kanssa kotiin.
Se tästä nyt enää puuttuu, että pitää maksaa kaikki perheen kulut ja lisäksi tehdä kaikki kotityöt vain siksi, että ollaan perhe eikä huonommintienaavalla ole muuta velvollisuutta kuin käyttää yhteisiä rahoja.
20 vuotta yhteistä eloa takana. Yhteiset rahat aina ollut. Minä(mies) tienaan reilusti enemmän. Nyt minusta on alkanut tuntua epäreilulta tämä tilanne. Olen aika säästeliäs ja harrastan sijoittamista. Vaimo taas pistää rahaa menemään vailla huolta huomisesta. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Välillä mietin, että onko mitään järkeä sijoittaa ja haalia omaisuutta kun toinen vie erossa puolet kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei. me olemme perhe ja perheellä on yhteiset tilit. Ei ole koskaan mietitty saako toinen ostaa jotain kun ei ole ansainnut yhtä paljon kuin se toinen. Ihan pöyristyttäviä nuo tarinat joissa toinen syö kaurapuuroa ja toinen kallista sisäfilettä ja toinen ajelee kalliilla autolla sillä valin toinen raahaa kauppakasseja kotiin joko kävellen tai bussilla. Tai vain toinen pääsee lomille ja toinen ei kun ne "omat" rahat ei riitä enää siihen. Itsekkyyden huippu. Jos perheenjäsenillä on eri elintaso, ei kyse ole enää mistään oikeasta perheestä vaan pelkistä kämppiksistä.
Lapsia noissa "liitoissa" ihmettelen - kumman puolison mukaan heidän elintasonsa määräytyy? Saavatko he sisäfilettä vai kaurapuuroa päivälliseksi? Sääliksi käy.
Kuinka mies voi käyttäytyä tuolla tavalla kuin esimerkissä? Naiselle kaurapuuroa ja kuittaillaan lomista. Aivan uskomatonta käytöstä. Rakkautta ei ole ollenkaan.
No joo, tuo on kyllä hanurista jos toinen syö kaurapuuroa ja toinen vieressä pihviä. Mutta osa noista esimerkeistä on aika erikoisia. "Toinen ajaa kalliilla autolla ja toinen kantaa kauppakasseja bussilla" - siis mitä? Onko joku oikeasti sitä mieltä, että puolisolle pitäisi ostaa oma auto??? Kyllä suurimmassa osassa perheistä piisaa ihan yksi auto ja kaupungissa ei monella ole sitäkään, mistä lähtien se nyt on ollut huutava vääryys ettei joku saa ilmaiseksi puolisolta hienoa autoa?
Ei vaan auton omistaja käy kaupassa tai sinne mennään yhdessä sillä autolla. Usko pois, niinkin pihejä löytyy, jotka eivät vie puolisoa ruokaostoksille.
Tai minusta se ilmeisin vaihtoehto on että se puoliso lainaa sitä autoa kauppareissulle, ei kai se aikuinen ihminen saattajaa sinne kauppaan tarvitse. Tosin jos toinen kulkee vaikka työmatkat muutenkin bussilla ja kauppa on siinä vieressä, niin en käsitä miksei siellä voisi kotimatkalla käydä. Ei se bussilla kaupassa käynti nyt niin ylivoimaista ole. Mutta se on kyllä aika kitsasta, jos ei kumppani saa edes lainata autoa.
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan?
Ei tarvitse olla sama elintaso. Tai riippuu miten sen elintason määrittelee. Jos syöttää sille kumppanille pelkkää purkkihernaria ja pakottaa sen nukkumaan patjalla lattialla, niin kyllä siitä voi oikeusistuin älähtää. Mutta mitään velvollisuutta ei ole ostaa muotivaatteita, uutta autoa, ravintolaillallisia tai etelänmatkoja vaikka sellaisia itselleen hankkisikin.
Lain mukaan pitää. Tarkastapa vaikka ihan itse.
Minkä lain? Täällä vedotaan johonkin omituiseen lakiin, jota kukaa ei ole kuitenkaan kyennyt todentamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli näin. Miehen tulot moninkertaiset omiini nähden. Kaksi yhteistä lasta. Hän ei ollut “kiinnostunut antamaan minulle rahojaan”. Mitä enemmän hän tienasi, sitä itsekkäämmäksi hän tuli. Nyt olemme eronneet.
Miksi miehen olisi pitänyt antaa rahansa sinulle, jos oli katto pään päällä ja ruokaa?
Ei vaimo ja lasten äiti ole mikään au pair, jonka täytyy tuohon perheessä tyytyä.
Lasten elatuksesta huolehditaan yhdessä, sen pitäisi olla selvää. Mutta etkö tosiaan näe mitään epäoikeudenmukaisuutta siinä, että aikuinen elatuskykyinen nainen kuppaa toiselta rahaa? Eikö tasa-arvon vaatimus edellytä, että molemmat tienaavat omansa?
Perhe on yksikkö, jonka sisällä tapahtuu kaikenlaista vaihdantaa ja työnjakoa. On vähän vieras ajatus, että nainen olisi joku erityinen kuppaaja ja loinen, jos haluaa esim. Pakollisten menojen hoitamista suhteessa tuloihin. Tiedän perheen, jossa huonotuloisempi äiti saa hattu kourassa olla anelemassa mieheltään rahaa esim. talvikenkien ostoo , jos ei halua kirpparilla käydä. Muulla perheellä uudet pelit ja vehkeet kaikin puolin. Ei tuo minusta ole oikeidenmukaista myöskään enkä suostuisi sellaiseen perhe-elämään. En ikinä kohtelisi miestäni niin.
MInä taas miettisin, mihin se nainen on rahansa hassannut. Ei ole pakko ostaa liian kallista asuntoa, autoa jne. vaan voi tylysti ilmoittaa parempituloiselle, että tähän minulla ei ole varaa. Mutta ei, halutaan elää parempituloisen elintason mukaan miettimättä sitä, että silloin koko oma tili menee itselle liian kalliiden hankintojen maksamiseen.
Parempituloiselle ei kelpaa se pienituloisen elintaso. Ei meilläkään mies tykkää, kun kiellän lämmittämästä saunaa kuin korkeintaan kerran viikossa, teen paljon puuroja ja kasviskeittoja ruuaksi ja nalkutan jatkuvasti valojen sammuttamisesta. Kaupasta ostetaan halvinta kinkkua leivälle eikä sitä, josta mies tykkää.
Parempituloinen maksaa itse sen erotuksen.
Parempituloinen maksaa erotuksen, jos molemmat saavat syödä sitä kinkkua. Jos taas ei anna siitä toiselle, maksakoon kokonaan yksin.
Jos toinen haluaa syödä jotain todella kallista lihaa, niin en todellakaan oleta, että hänen pitäisi sitä samaa lihaa kustantaa myös minulle. Ihan tavallinenkin liha kelpaa.
Minä taas en katselisi päivääkään ihmistä, joka ostaa itselleen herkkuja eikä tarjoa minulle, tai reissaisi ilman minua koska voi. Enhän itsekään tekisi niin. Miksi ihmeessä kukaan kohtelisi rakastamaasi ihmistä noin?
Tämän ketjun luettuani en yhtään ihmettele syntyvyyden jatkuvaa laskua.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajatellaan, että nainen tarvitsee itsensä huolehtimiseen hirveästi rahaa. Minä en ainakaan tarvitse. Maksimissaan kahdesti vuodessa kampaajalla, säännölliset lääkärin- ja hammaslääkärintarkastukset, jalkahoito muutaman kerran vuodessa. Käsilaukkuja ei tarvitse yhtenään ostaa. Lämpimät ja hyvälaatuiset vaatteet ja kengät tärkeät.
No joko tuo yksi tuhansilla euroilla naisensa karvanpoistoa ja kynsihoitoa kustantava keksi koko jutun, tai sitten sillä on joku itänaapurista tms haettu bimbo. Itse olen aika tarkka ulkonäöstäni, mutta ihan pystyn kyllä opiskelijabudjetilla maksamaan kampaajan, vaatteet ja kengät. Ja kynsilakkahan maksaa parisen euroa, meikitkään eivät mitään kalliita ole. Mutta luultavasti valtaosa noista tarinoista naisen kalliista kauneudenhoitokuluista on jotain keksittyjä juttuja, joita kirjoittelevat ikisinkkumiehet, jotka ovat katsoneet liikaa amerikkalaista tosi-tv:tä.
Sijaltainen_nousisi kirjoitti:
Ei ole. Ja tiesittekö että lainkin mukaan puolisoilla ON OLTAVA sama elintaso samoin kuin ovat elatusvelvollisia toisiaan kohtaan?
Minkä lain mukaan ja missä maassa? Suomessa ei avioliittolaki tunne tuollaista vaatimusta.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta yhteistä eloa takana. Yhteiset rahat aina ollut. Minä(mies) tienaan reilusti enemmän. Nyt minusta on alkanut tuntua epäreilulta tämä tilanne. Olen aika säästeliäs ja harrastan sijoittamista. Vaimo taas pistää rahaa menemään vailla huolta huomisesta. En oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Välillä mietin, että onko mitään järkeä sijoittaa ja haalia omaisuutta kun toinen vie erossa puolet kuitenkin.
Meillä taas oli toisinpäin - minä säästin, tosin en sijoituksiin, vaan perheen kanssa tehtäviä matkoja varten (halusin itse matkustella ja näyttää lapsille maailmaa), ja mies sitten tuhlasi niin, että raha vaan tuntui valuvan hänen sormiensa lomasta.
Tykkäisitkö, Jos naisen panostus omaan ulkonäköön olisi yksi kampaajareissu vuodessa?