Onko sinulla ja puolisollasi eri elintaso?

Vierailija kirjoitti:

Meillä(kin) mies tienaa enemmän. Yhteiset säännölliset menot maksetaan puoliksi. Mies maksaa enemmän yhteisiä epäsäännöllisiä menoja, eli voisi sanoa, että nostaa näin meidän elintasoa - joskaan ei esim asumisen kohdalla, eli muun muassa siihen meillä olisi varaa vaikka molemmat tienattaisiin sen verran kuin minä. Jos roolit olisi toisinpäin, eli itse tienaisin enemmän, niin todennäköisesti silloin mietittäisiin rahankäyttö vähän toisella tavalla. Tämä siitä syystä, että en itse koe näitä epäsäännöllisiä elintasoa nostavia menoja (tarkoittaen siis kahviloita, ravintoloita, yms) niin tärkeänä. En näistä nipota, koska toki tykkään käydä ja toisaalta mielestäni mies saa niihin meitä varten rahojaan laittaa, koska on omat rahansa tienannut. Jos kuitenkin minä olisin se, joka niitä maksaisi, haluaisin vähentää sitä. Koen, että siinä on liikaa rahanmenoa. Ehkä silloin pitäisi miettiä, onko reilua maksaa säännölliset menot 50/50, vai pitäisikö niitä viilata tulojen mukaan.

Noin päinhän se toimii. Ongelma tosiaan tulisi siinä, kun sinä tienaisit enemmän (ja sijoittaisit rahat tai käyttäisit ne omaan harrastukseesi) ja teidän yhteiset kahvi- ja ravintolahetket loppuisivat tai miehen pitäisi rahoittaa ne teille. Jos taas rahoittaisit teille jonkun uuden yhteisen harrastuksen, ongelmaa ei syntyisi. Huonommin tienaavasta ei tunnut reilulta rahoittaa yhteisiä juttuja, kun toinen säästää itselleen tai käyttää rahat yksin itseensä. 

Meillä laitettiin rahat yhteen kun alkoi tulla riitoja rahasta ja mietittiin miten tilanne korjataan. Olin meistä se suurituloisempi kolme vuotta ennen kuin sairastuin ja mies alkoi meidän perhettä elättää omilla tuloillaan. En koskaan ajatellut että nyt minun rahat menevät, vaan ne oli ja on aina ollut meidän rahoja. En yhtään ihmettele, että ihmiset eroavat kun puhutaan noin kylmästi puolisoista... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Tosiasiahan on, että kun nainen kertoo työpaikalla olevansa raskaana, hän on heti työnantajalle taakka. Jo raskausaika on työnantajalle uhka, koska erilaiset vaivat ja poissaolot ovat yleisiä. Lisäksi äiti on ainoa, joka voi imettää, joten pienen vauvan kanssa kotona on yleensä aina äiti. Määräaikaiset työsuhteet yleensä katkaistaan ja vakituisissakin saattaa joutua alempitasoisiin tehtäviin palattuaan töihin. Palkankorotuksista ei uskalla edes mainita vuosiin perhettä perustaessa. Mies taas yleensä saa työpaikaltaan vain onnitteluja, vaikka isomman vauvan kanssa olisikin sitten muutaman kuukauden perhevapailla. Ylennyksiä, palkankorotuksia ym. tulee ihan samaan tahtiin kuin ennen lapsia.

Vauva ei ole mikään pelkkä äidin päätös ja projekti, joten kyllä nykyään nämä haittapuolet pitäisi jo todeta ja noteerata perheen yhteisessä taloudessa.

Ja tämä korjaantuu vain sillä, että hoitovapaat aletaan käyttää puoliksi.

Mitä jos mies ei suostu? Haluaa laittaa 4 kk ikäisen hoitoon? Tai ei selviä.vauvanhoidosta? Meillä esim.mies ei vaan selvinnyt eikä osannut vauvaa hoitaa. Teki omia juttujaan vaikka vauva huusi nälkäänsä vieressä. Tai jos äiti on työtön tai mies?

Jos mies ei selviä oman vauvansa hoitamisesta, niin hänen pitää maksaa siitä sille, joka lapsen hoitaa. Se vasta kalliiksi tuleekin, jos hän haluaa neljän kuukauden ikäisen vauvan hoitoon, jos nyt edes hoitopaikkaa löytyy.  Ihan kammottavalta kuulostaa tuo nälkäisen vauvan itkettäminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Tosiasiahan on, että kun nainen kertoo työpaikalla olevansa raskaana, hän on heti työnantajalle taakka. Jo raskausaika on työnantajalle uhka, koska erilaiset vaivat ja poissaolot ovat yleisiä. Lisäksi äiti on ainoa, joka voi imettää, joten pienen vauvan kanssa kotona on yleensä aina äiti. Määräaikaiset työsuhteet yleensä katkaistaan ja vakituisissakin saattaa joutua alempitasoisiin tehtäviin palattuaan töihin. Palkankorotuksista ei uskalla edes mainita vuosiin perhettä perustaessa. Mies taas yleensä saa työpaikaltaan vain onnitteluja, vaikka isomman vauvan kanssa olisikin sitten muutaman kuukauden perhevapailla. Ylennyksiä, palkankorotuksia ym. tulee ihan samaan tahtiin kuin ennen lapsia.

Vauva ei ole mikään pelkkä äidin päätös ja projekti, joten kyllä nykyään nämä haittapuolet pitäisi jo todeta ja noteerata perheen yhteisessä taloudessa.

Ja tämä korjaantuu vain sillä, että hoitovapaat aletaan käyttää puoliksi.

Mitä jos mies ei suostu? Haluaa laittaa 4 kk ikäisen hoitoon? Tai ei selviä.vauvanhoidosta? Meillä esim.mies ei vaan selvinnyt eikä osannut vauvaa hoitaa. Teki omia juttujaan vaikka vauva huusi nälkäänsä vieressä. Tai jos äiti on työtön tai mies?

Jos mies ei selviä oman vauvansa hoitamisesta, niin hänen pitää maksaa siitä sille, joka lapsen hoitaa. Se vasta kalliiksi tuleekin, jos hän haluaa neljän kuukauden ikäisen vauvan hoitoon, jos nyt edes hoitopaikkaa löytyy.  Ihan kammottavalta kuulostaa tuo nälkäisen vauvan itkettäminen.

Voit olla ihan varma, ettei vanhempi, joka itkettää 4 kk ikäistä vauvaansa, myöskään panosta siihen lapseen muutenkaan rahallisesti tai emotionaalisesti. Hänelle on ihan se ja sama miten sitä lasta hoidetaan.

- kylmän vanhemman lapsi

Ei ole lapsia, eikä ole tulossakaan. Meillä ei ole yhteiset varat, vaikka 10v ollaan kihloissa jo oltu. Mies maksaa omat menonsa, omat ruokansa ja sähkölaskun. Minä omat menoni ja ruokani, sähkölaskun tilalla suurinpiirtein saman hintaisen vakuutuslaskun. Tulot on kutakuinkin samaa luokkaa, mutta miehen sairauden takia eletään eri elintasoa kun miehellä ei juurikaan ole koskaan rahaa ja minulla taas on. Omasta mielestäni asia ei ole minun ongelmani ja koska tulot ovat suurinpiirtein samat, ei ole minun tehtävä miestä elättää.

Teille, jotka nyt olette sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin mennä heti äitiysloman jälkeen töihin niin näyttäkääs sellainen työpaikka johon 3kk sitten synnyttänyt äiti voi palata hyvillä mielin joutumatta silmätikuksi? Tässä asiassa kun työnantajilla ei asenteet ole ihan yhtä tasa-arvoiset, valitettavasti. Töissä kun pitää kyetä samaan työpanokseen kun muutkin. On varmaan niitäkin äitejä joilla ei mitkään hormonit enää tuossa vaiheessa heittele ja onnea heille jos niin onnekkkaita ovat. 

Vaikka äidillä nyt on oikeus palata töihin jo heti äitiysloman 3kk jälkeen niin uskokaa pois että se vielä hyvin hyvin harvassa tapauksessa onnistuu joutumatta silmätikuksi. 

Omassa yrityksessähän voi työskennellä vaikka suoraan sairaalasta.

Puolisoilla on yhteinen talous ja yhteiset rahat. Kämppäkavereilla on erilliset taloudet.

Ilmeisesti Suomessa on "pariskuntia", jotka oikeasti ovat vain kämppiksiä. Kummallista, että joku häpäisee itseään suostumalla pelkäksi kämppä- ja panokaveriksi toiselle ilman normaaleja sitoutumisen vaatimuksia. Ei sellainen ole mikään parisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka nyt olette sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin mennä heti äitiysloman jälkeen töihin niin näyttäkääs sellainen työpaikka johon 3kk sitten synnyttänyt äiti voi palata hyvillä mielin joutumatta silmätikuksi? Tässä asiassa kun työnantajilla ei asenteet ole ihan yhtä tasa-arvoiset, valitettavasti. Töissä kun pitää kyetä samaan työpanokseen kun muutkin. On varmaan niitäkin äitejä joilla ei mitkään hormonit enää tuossa vaiheessa heittele ja onnea heille jos niin onnekkkaita ovat. 

Vaikka äidillä nyt on oikeus palata töihin jo heti äitiysloman 3kk jälkeen niin uskokaa pois että se vielä hyvin hyvin harvassa tapauksessa onnistuu joutumatta silmätikuksi. 

Omassa yrityksessähän voi työskennellä vaikka suoraan sairaalasta.

No sitä nyt ei kannata näitä päätöksiä tehdessä ajatella. Päätökset on syytä tehdä ihan vain oman perheen näkökulmasta, ei mahdollisten työpaikan kahvipöytäkeskustelujen.  

Vierailija kirjoitti:

Mulla palkka noin 2000€ käteen kuussa ja miehelläni noin 5000€. Meillä maksaa se kenellä on rahaa eli mies, ei koskaan ainuttakaan riitaa rahasta, yhdessä 19 vuotta.

Itse tienaan käteen noin 1500 ja mies 4000 eikä koskaan riitaa rahasta. Yhteiset ollut aina, yhdessä ollaan oltu yli 20 vuotta ja yhteensä 5 lasta ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka nyt olette sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin mennä heti äitiysloman jälkeen töihin niin näyttäkääs sellainen työpaikka johon 3kk sitten synnyttänyt äiti voi palata hyvillä mielin joutumatta silmätikuksi? Tässä asiassa kun työnantajilla ei asenteet ole ihan yhtä tasa-arvoiset, valitettavasti. Töissä kun pitää kyetä samaan työpanokseen kun muutkin. On varmaan niitäkin äitejä joilla ei mitkään hormonit enää tuossa vaiheessa heittele ja onnea heille jos niin onnekkkaita ovat. 

Vaikka äidillä nyt on oikeus palata töihin jo heti äitiysloman 3kk jälkeen niin uskokaa pois että se vielä hyvin hyvin harvassa tapauksessa onnistuu joutumatta silmätikuksi. 

Omassa yrityksessähän voi työskennellä vaikka suoraan sairaalasta.

No sitä nyt ei kannata näitä päätöksiä tehdessä ajatella. Päätökset on syytä tehdä ihan vain oman perheen näkökulmasta, ei mahdollisten työpaikan kahvipöytäkeskustelujen.  

Jos saattaa maailmaan lapsen, pitää kyllä olla sen verran sydäntä ja selkärankaa että ne päätökset tehdään lapsen näkökulmasta. Ihan viheliäistä vanhemmilta alkaa heikentää lapsen elämänlaatua jo heti sen ensimetreiltä. Jos ei ole valmis vanhemmaksi, ei siihen hommaan ole mikään pakko ryhtyä. 

Mulla on kokemusta avoliitosta, jossa oli 2 elintasoa. Mies tienasi minua paremmin ja ei suostunut ostamaan meille yhteisiä juttuja. Minun rahani olivat hänenkin rahojaan, mutta toisinpäin asia ei käynyt. Erotessamme hän karjui, että "en mä ole mikään iskä, joka haluaa maksella asioita. Yrtit vaan loisia ja hyötyä musta.". Hyötyä? Hän yritti kyllä hyötyä minusta. Siinä kohtaa viimeistään tajusin, että tuo tyyppi yritti käyttää minua törkeästi hyväkseen. Ei vain taloudellisesti, vaan myös muillakin osa-alueilla. Tyyppi oli itsekäs sängyssä ja muutenkin oli henkistä väkivaltaa.

Tällainen sun ja mun rahat on monessa suhteessa vallankäyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole lapsia, eikä ole tulossakaan. Meillä ei ole yhteiset varat, vaikka 10v ollaan kihloissa jo oltu. Mies maksaa omat menonsa, omat ruokansa ja sähkölaskun. Minä omat menoni ja ruokani, sähkölaskun tilalla suurinpiirtein saman hintaisen vakuutuslaskun. Tulot on kutakuinkin samaa luokkaa, mutta miehen sairauden takia eletään eri elintasoa kun miehellä ei juurikaan ole koskaan rahaa ja minulla taas on. Omasta mielestäni asia ei ole minun ongelmani ja koska tulot ovat suurinpiirtein samat, ei ole minun tehtävä miestä elättää.

Ymmärrätkö elättämisen konseptin? 

Vierailija kirjoitti:

ei ongelmaa niin kauan kun mies maksaa ja nainen loisii. toisinpäin ei onnistuisi

Ja ihan varmasti onnistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Tosiasiahan on, että kun nainen kertoo työpaikalla olevansa raskaana, hän on heti työnantajalle taakka. Jo raskausaika on työnantajalle uhka, koska erilaiset vaivat ja poissaolot ovat yleisiä. Lisäksi äiti on ainoa, joka voi imettää, joten pienen vauvan kanssa kotona on yleensä aina äiti. Määräaikaiset työsuhteet yleensä katkaistaan ja vakituisissakin saattaa joutua alempitasoisiin tehtäviin palattuaan töihin. Palkankorotuksista ei uskalla edes mainita vuosiin perhettä perustaessa. Mies taas yleensä saa työpaikaltaan vain onnitteluja, vaikka isomman vauvan kanssa olisikin sitten muutaman kuukauden perhevapailla. Ylennyksiä, palkankorotuksia ym. tulee ihan samaan tahtiin kuin ennen lapsia.

Vauva ei ole mikään pelkkä äidin päätös ja projekti, joten kyllä nykyään nämä haittapuolet pitäisi jo todeta ja noteerata perheen yhteisessä taloudessa.

Ja tämä korjaantuu vain sillä, että hoitovapaat aletaan käyttää puoliksi.

Mitä jos mies ei suostu? Haluaa laittaa 4 kk ikäisen hoitoon? Tai ei selviä.vauvanhoidosta? Meillä esim.mies ei vaan selvinnyt eikä osannut vauvaa hoitaa. Teki omia juttujaan vaikka vauva huusi nälkäänsä vieressä. Tai jos äiti on työtön tai mies?

Jos mies ei selviä oman vauvansa hoitamisesta, niin hänen pitää maksaa siitä sille, joka lapsen hoitaa. Se vasta kalliiksi tuleekin, jos hän haluaa neljän kuukauden ikäisen vauvan hoitoon, jos nyt edes hoitopaikkaa löytyy.  Ihan kammottavalta kuulostaa tuo nälkäisen vauvan itkettäminen.

Tätä juuri itse sellaisessa suhteessa elävät joissa menot jaetaan, eivät tajua. Ja jota eivät tajua hoitovapasudistuksen kannattajat. Mitä jos mies ei suostu jäämään hoitamaan lasta eikä suostu maksamaan hoitajaa kotiin vauvalle? Mitä silloin tapahtuu? Erohan on ainoa vaihtoehto jotta äiti voi jäädä hoitamaan vauvaa ja saada ruokaa ja ettei vauvaa huostaanoteta. Minä esim olin työtön ennen äippälomaa kun määräaikainen työsuhde loppui juuri 1 kk ennen raskauden alkua. Mies ei olisi suostunut jäämään kotiin 4 kk ikäisen vauvan kanssa eikä olisi satavarmasti suostunut hoitajan palkkaamiseen. Eli miten tuollainen tilanne hoitovapaaudistajuen mielestä ratkaistaan? Nämä ihmiset elävät jossain kuplassa luullen kaikkien perheiden olevan onnellisia ja tasapainoisia.

Vierailija kirjoitti:

Yhteinen talous. Tienaan puolet miestäni vähemmän. Mutta myös kulutan selkeästi vähemmän, olen säästäväinen. Eli tavallaan voisin käyttää rahaa, mutta en käytä. En osaa sanoa onko luonteessani vai alitajuista, koska tienaan vähemmän. Yhteiselämää 20v.

Meillä on myös juuri näin.

Yhteiset rahat ja minä tienaan vähemmän mutta myös kulutan vähemmän.

Eikä johdu miehestä, hän aina sanoo että kaikki on yhteistä.

Mutta en vaan kehtaa ostaa ( enkä oikeastaan edes halua) itselleni mitään kovin kalliita asioita.

Matkoja joskus tehdään ja niitä maksetaan kummalla milloinkin on rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Puolisoilla on yhteinen talous ja yhteiset rahat. Kämppäkavereilla on erilliset taloudet.

Ilmeisesti Suomessa on "pariskuntia", jotka oikeasti ovat vain kämppiksiä. Kummallista, että joku häpäisee itseään suostumalla pelkäksi kämppä- ja panokaveriksi toiselle ilman normaaleja sitoutumisen vaatimuksia. Ei sellainen ole mikään parisuhde.

Niin, itselläni on niin huono itsetunto että ajattelen yhä etten muuta,ansaitse. Luulin toisin kun oli parempi vaihe elämässä mutta pieleen meni. Nyt en ala ikinä enää suhteeseen. Ikävä kyllä pelkään asenteeni vaikuttavan lapseeni (tyttö), olen sitä mieltä etteivät miehet osaa oikeasti rakastaa, aina on joku hyöty seksi tai kotityöt mielessä jos suhteeseen alkavat. Suomessa ainakin on niin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Tosiasiahan on, että kun nainen kertoo työpaikalla olevansa raskaana, hän on heti työnantajalle taakka. Jo raskausaika on työnantajalle uhka, koska erilaiset vaivat ja poissaolot ovat yleisiä. Lisäksi äiti on ainoa, joka voi imettää, joten pienen vauvan kanssa kotona on yleensä aina äiti. Määräaikaiset työsuhteet yleensä katkaistaan ja vakituisissakin saattaa joutua alempitasoisiin tehtäviin palattuaan töihin. Palkankorotuksista ei uskalla edes mainita vuosiin perhettä perustaessa. Mies taas yleensä saa työpaikaltaan vain onnitteluja, vaikka isomman vauvan kanssa olisikin sitten muutaman kuukauden perhevapailla. Ylennyksiä, palkankorotuksia ym. tulee ihan samaan tahtiin kuin ennen lapsia.

Vauva ei ole mikään pelkkä äidin päätös ja projekti, joten kyllä nykyään nämä haittapuolet pitäisi jo todeta ja noteerata perheen yhteisessä taloudessa.

Ja tämä korjaantuu vain sillä, että hoitovapaat aletaan käyttää puoliksi.

Mitä jos mies ei suostu? Haluaa laittaa 4 kk ikäisen hoitoon? Tai ei selviä.vauvanhoidosta? Meillä esim.mies ei vaan selvinnyt eikä osannut vauvaa hoitaa. Teki omia juttujaan vaikka vauva huusi nälkäänsä vieressä. Tai jos äiti on työtön tai mies?

Jos mies ei selviä oman vauvansa hoitamisesta, niin hänen pitää maksaa siitä sille, joka lapsen hoitaa. Se vasta kalliiksi tuleekin, jos hän haluaa neljän kuukauden ikäisen vauvan hoitoon, jos nyt edes hoitopaikkaa löytyy.  Ihan kammottavalta kuulostaa tuo nälkäisen vauvan itkettäminen.

Tätä juuri itse sellaisessa suhteessa elävät joissa menot jaetaan, eivät tajua. Ja jota eivät tajua hoitovapasudistuksen kannattajat. Mitä jos mies ei suostu jäämään hoitamaan lasta eikä suostu maksamaan hoitajaa kotiin vauvalle? Mitä silloin tapahtuu? Erohan on ainoa vaihtoehto jotta äiti voi jäädä hoitamaan vauvaa ja saada ruokaa ja ettei vauvaa huostaanoteta. Minä esim olin työtön ennen äippälomaa kun määräaikainen työsuhde loppui juuri 1 kk ennen raskauden alkua. Mies ei olisi suostunut jäämään kotiin 4 kk ikäisen vauvan kanssa eikä olisi satavarmasti suostunut hoitajan palkkaamiseen. Eli miten tuollainen tilanne hoitovapaaudistajuen mielestä ratkaistaan? Nämä ihmiset elävät jossain kuplassa luullen kaikkien perheiden olevan onnellisia ja tasapainoisia.

Varsinainen olkiukko. Kukaan ei ole ehdottanut, että vauva olisi pakko laittaa hoitoon tai että isän on jäätävä kotiin vauvan ollessa pari kuukautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teille, jotka nyt olette sitä mieltä että nainen voi aivan hyvin mennä heti äitiysloman jälkeen töihin niin näyttäkääs sellainen työpaikka johon 3kk sitten synnyttänyt äiti voi palata hyvillä mielin joutumatta silmätikuksi? Tässä asiassa kun työnantajilla ei asenteet ole ihan yhtä tasa-arvoiset, valitettavasti. Töissä kun pitää kyetä samaan työpanokseen kun muutkin. On varmaan niitäkin äitejä joilla ei mitkään hormonit enää tuossa vaiheessa heittele ja onnea heille jos niin onnekkkaita ovat. 

Vaikka äidillä nyt on oikeus palata töihin jo heti äitiysloman 3kk jälkeen niin uskokaa pois että se vielä hyvin hyvin harvassa tapauksessa onnistuu joutumatta silmätikuksi. 

Omassa yrityksessähän voi työskennellä vaikka suoraan sairaalasta.

No sitä nyt ei kannata näitä päätöksiä tehdessä ajatella. Päätökset on syytä tehdä ihan vain oman perheen näkökulmasta, ei mahdollisten työpaikan kahvipöytäkeskustelujen.  

Jos saattaa maailmaan lapsen, pitää kyllä olla sen verran sydäntä ja selkärankaa että ne päätökset tehdään lapsen näkökulmasta. Ihan viheliäistä vanhemmilta alkaa heikentää lapsen elämänlaatua jo heti sen ensimetreiltä. Jos ei ole valmis vanhemmaksi, ei siihen hommaan ole mikään pakko ryhtyä. 

Ehkäpä sana "perhe" tässä asiassa pitää sisällään myös ja eritoten sen lapsen edun.

Kyllä ja ei. Me olemme uusperhe, joten ihan kaikki rahat eivät voi olla yhteisiä, koska molemmilla on elätettäviä lapsia edellisistä liitoista.

Mieheni tienaa selvästi enemmän kuin minä ja hänen menonsa ovat paljon pienempiä kuin minun lähinnä lasten harrastusten takia. Toisaalta minunkin tuloni oli selvästi yli suomalaisten keskitason. Lasteni isä tienaa vielä enemmän kuin mieheni. En tämän takia koe reiluna yhteisiä rahoja. Ei ole mieheni homma maksaa esim. lapseni kallista harrastusta, kun minä ja lapsen isä olemme sen kykeneviä maksamaan. Lapsi on harrastanut jo pienestä asti, ei nykyinen mieheni ollut harrastusta aloittaessa siitä päättämässä. Minä taas en ole valmis sijoittamaan autoon kovin paljon rahaa, joten mies maksaa sellaisen kuin haluaa.

Isommat hankinnat maksetaan yhdessä tai se maksaa joka hankinnan haluaa, mutta lopuilla rahoilla saa tehdä mitä lystää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tulotasoni ja urakehitykseni otti melkoista osumaa molempien lasten vuoksi samalla, kun miehen ura ei kärsinyt perheestä mitenkään. Jos hän nyt vaatisi kulujen jakoa tasan 50-50, vaatisin kyllä kompensaatiota menetetyistä tuloista.

Sinähän olet jo kompensaatiosi saanut, jos mies vasta ehdottais tässä vaihessa 50-50 mallia :D Tähän mennessä hän on maksellut sun puolesta.

Ettäs kehtaat!

Tottakai on maksanut kun toinen on ollut kotona hoitamassa yhteistä lasta?? Urakehitystä ei kuule sillä pelasteta että mies on muutaman kuukauden maksanut vähän enemmän perheen menoista.

Onko naisen urakehitys vain miehen harteilla??? Missä naisen oma vastuu?? Eikö molemmille kuuluisi puoliksi se taloudellinen haitta? Miksi se kuuluu vain miehelle?? Eikö lapset ole sinunkin? Ja muutaman kuukauden vain maksellut, niinkö? Ei muutamassa kuukaudessa urakehitys noin dramaattisesti pieleen mene.

Ja kerropa mikä olisi sinun mielestä sopiva, oikeudenmukainen korvaus? Jään huvittuneena odottelemaan.

Tosiasiahan on, että kun nainen kertoo työpaikalla olevansa raskaana, hän on heti työnantajalle taakka. Jo raskausaika on työnantajalle uhka, koska erilaiset vaivat ja poissaolot ovat yleisiä. Lisäksi äiti on ainoa, joka voi imettää, joten pienen vauvan kanssa kotona on yleensä aina äiti. Määräaikaiset työsuhteet yleensä katkaistaan ja vakituisissakin saattaa joutua alempitasoisiin tehtäviin palattuaan töihin. Palkankorotuksista ei uskalla edes mainita vuosiin perhettä perustaessa. Mies taas yleensä saa työpaikaltaan vain onnitteluja, vaikka isomman vauvan kanssa olisikin sitten muutaman kuukauden perhevapailla. Ylennyksiä, palkankorotuksia ym. tulee ihan samaan tahtiin kuin ennen lapsia.

Vauva ei ole mikään pelkkä äidin päätös ja projekti, joten kyllä nykyään nämä haittapuolet pitäisi jo todeta ja noteerata perheen yhteisessä taloudessa.

Ja tämä korjaantuu vain sillä, että hoitovapaat aletaan käyttää puoliksi.

Mitä jos mies ei suostu? Haluaa laittaa 4 kk ikäisen hoitoon? Tai ei selviä.vauvanhoidosta? Meillä esim.mies ei vaan selvinnyt eikä osannut vauvaa hoitaa. Teki omia juttujaan vaikka vauva huusi nälkäänsä vieressä. Tai jos äiti on työtön tai mies?

Jos mies ei selviä oman vauvansa hoitamisesta, niin hänen pitää maksaa siitä sille, joka lapsen hoitaa. Se vasta kalliiksi tuleekin, jos hän haluaa neljän kuukauden ikäisen vauvan hoitoon, jos nyt edes hoitopaikkaa löytyy.  Ihan kammottavalta kuulostaa tuo nälkäisen vauvan itkettäminen.

Tätä juuri itse sellaisessa suhteessa elävät joissa menot jaetaan, eivät tajua. Ja jota eivät tajua hoitovapasudistuksen kannattajat. Mitä jos mies ei suostu jäämään hoitamaan lasta eikä suostu maksamaan hoitajaa kotiin vauvalle? Mitä silloin tapahtuu? Erohan on ainoa vaihtoehto jotta äiti voi jäädä hoitamaan vauvaa ja saada ruokaa ja ettei vauvaa huostaanoteta. Minä esim olin työtön ennen äippälomaa kun määräaikainen työsuhde loppui juuri 1 kk ennen raskauden alkua. Mies ei olisi suostunut jäämään kotiin 4 kk ikäisen vauvan kanssa eikä olisi satavarmasti suostunut hoitajan palkkaamiseen. Eli miten tuollainen tilanne hoitovapaaudistajuen mielestä ratkaistaan? Nämä ihmiset elävät jossain kuplassa luullen kaikkien perheiden olevan onnellisia ja tasapainoisia.

Varsinainen olkiukko. Kukaan ei ole ehdottanut, että vauva olisi pakko laittaa hoitoon tai että isän on jäätävä kotiin vauvan ollessa pari kuukautta.

Äitiysloma loppuu, kun vauva on noin neljän kuukauden ikäinen. Vanhempainvapaalle voi jäädä vanhemmista kumpi tahansa. Jos mies ei halua elättää vaimoaan ja lastaan, niin kyllä hänen itsensä pitää silloin jäädä vauvan kanssa kotiin.