Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jossain viestissä sanottiin, että puolisolla on omassa päässään luotu kuva toisesta eikä mikään puhe pysty muuttamaan sitä kyvaa. Olen ollut samassa tilanteessa ja se oli tosi ahdistavaa. Hän ei ollut hyväntahtoinen eikä auttavainen, joten hänen kanssaan asia ilmeni niin, että hän jankutti minua tunnustamaan ajatuksia, asenteita, tunteita ja tekoja, joita ei ole olemassa sekä tonki tavaroitani.

Jotain vikaa pitää olla ihmisessä, joka ei halua aidosti tutustua toiseen vaan tekee puolisosta nuken tai statistin. Tämä eksäni on tällä hetkellä yhdessä köyhästä maasta tulevan naisen kanssa.

 

Onkohan meillä ollut sama mies?

Se on aika kamalaa löytää itsensä tilanteessa jossa miettii päänsä puhki, kuinka todistaa ettei ajattele, tunne, tai ole tehnyt jotain mitä hullu kuvittelee ja uskoo si

On. Tosi iso osa ihmisistä elää oikeasti todella toksisissa ja vahingollisissa ihmissuhteissa, joissa on mitä moninaisempaa henkistä väkivaltaa. Eron ymmärtää oikeastaan vasta sitten, kun on ollut poissa tuollaisista suhteista, joko itsekseen tai sellaisten ihmisten kanssa, jotka välittävät aidosti ja joiden kanssa hauskanpito ei ole ilkeämielistä. Sellaisiakin ihmisiä on

Rajattomalla ei ole sääntöjä itseään koskien; saa tehdä ohareita, olla jopa yön poissa kotoa kertomatta missä, ei keskustele mistään, varsinkin raha-asioissa päättää itse, ei ota toista huomioon, ei tee osuuttaan kotitöistä, jne...

Kuitenkin puolison täytyy olla "kunnolla"! Häneltä vaaditaan täydellisyyttä mutta se naamioidaan välinpitämättömyydeksi tyyliin "sinä saat tehdä kuinka vaan haluat, ei minulta tarvitse kysyä". (mutta totuus on että kostaa, jos teet vastoin hänen toiveitaan)

Pahimmillaan tähän voi liittyä hienovarainen kiristys/uhkailu. Turvallisuuden tunne katoaa, tilalle tulee ahdistus ja pelko. Millainen hirviö nauttii kun tekee puolisolleen tuollatavalla??

Tähän kuuluu myös erolla uhkailu, kukaan muu ei sinua huolisi- sumutus ym.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.&#1

no et nyt selvästi ole kokenut, mitä tämä käytös on täydessä mittakaavassa. rikkoo hitaasti vahvemmankin. ja olo on kamala.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äideillä eli aiemmilla sukupolvilla oli kai rajattomuutta enemmänkin ja on osattava nähdä heidät aikansa lapsina.

Ennen nettiaikaa eläneet muistanee, miten tiedon ja virikkeiden hankinta oli hankalampaa.

Vanhemmat oli rajattomia, mutta laukkuani penkoessaan oli myös se että halusivat virikkeitä omaan päähän.

Ei niillä ollut ollut muuta kuin ikkunat metsään päin, ja postiautolla sitten lähdettiin maailmalle.

Nykyään jokainen voi saada virikkeitä päänsä tyhjyyteen vaikka netistä, vaikka jonkun muun tyhjyydestä.

Noh, ei tuo kyllä selitä mitään. Minun isovanhempani keksivät järkevämpiä virikkeitä. Mummo 1: kirjat, lehdet, jälkeläisille soittelu, käsityöt, maalaaminen, kirjoittaminen, askartelu, uskovaisten omat jutut, mökkeily, leivonta. Pappa1: tv, kirjat, lehdet, pyöräily, ulkoilu, piirtely, rakentelu ja askartelu. Mummo2: pasianssi, kortin

Minulle opetettiin, että toisten tavaroita ei saa penkoa. Ihmisillä on yksityisyys. Toisten päiväkirjoja ja yksityisiä kirjeitä ei lueta.

En ole lukenut koko ketjua, mutta noista kukkasipuleista tulee mieleen, että kaikki kulminoituu kunnioituksen puutteeseen: ei kunnioiteta toisen tahtoa, tunteita tai toivomuksia.

Mutta mikä aiheuttaa tämän kunnioituksen puutteen? Onko se vain me-myself-and-I -asennetta? Vai minä-tiedän-jaosaan-kaiken-paremmin -asennetta?

Luin tätä ketjua ja huvittavaa on kun isosta osasta kommenteista näkyy ketkä muut ovat rajattomia...

Mielestäni kuulostaa läheisriippuvaiselta elikkäs samalta kuin äitini elikkäs ihmiseltä, jonka identiteetti muodostuu siitä, että uhrautuu muiden puolesta. Se näyttää joskus ulkopuolisille auttamiselta tai rakkaudelta, mutta on oikeasti itsekäs addiktio, ja se on todella raskasta ja tukahduttavaa kohteelle

Vierailija kirjoitti:

En ihan käsitä. Jos sille puolisolle tähdentää, että älä MISSÄÄN tilanteessa koske minun tavaroihini tai siirtele niitä: vaatteisiin, astioihin, mihinkään lattialla lojuvaan roinaan, KOSKAAN. Vain tiskikoneessa olevat astiat ja pyykkikorissa olevat vaatteet pestään. Jokainen siivoaa omat tavaransa. Eikö silti usko? Jos puolison vastuulla on esim. pyykkääminen, siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen järjestely yleisesti, mahdotonhan siinä on erottaa mihin saa koskea ja mihin ei. Se, että tekee pyytämättä asioita toisen puolesta tai tekee asiat toistuvasti toisin kuin on käsketty, kuulostaa niin oudolta, että luulisin sen olevan piirre josta on mahdotonta päästä eroon...

Terveessä parisuhteessa yhdessä asuvaa puolisoa ei ensinnäkään KÄSKETÄ, eikä häntä voida KIELTÄÄ koskemasta tai siirtämästä toisen tavaroita. Se on myös hänen kotinsa ja se yhteiselom kuuluu joustaa molempiin suuntiin. Naurettavaa esittää, että lattialla lojuvia vaatteita ei saisi toinen omassa kodissaan siivota pois ja vielä esittää se niin, että hän ei noudata "sun rajoja", vaikka todellisuudessa tuollaista rajaa sinulla ei ole oikeutta edes asettaa. 

no toi on ihan narsistista toimintaa. Ei muuta. Kannattaa tutustua kirjallisuuteen aiheesta. Selvä merkki toi että puhutaan kuin pikkulapselle. Näin koitetaan saada yliote toisesta.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa hyvin yleinen uhrinarsismi/läheisriippuvuus. "Teen vaan sinun parhaaksi" vaikka oikeasti kyse on manipulaatiosta ja kontrollista. Suosittelen eroa ja ehkä sen jälkeen paluuta jos on jotain toivoa koska kyse on tavallaan riippuvuudesta mitä roikkumalla ja terapialla vaan jatkaa. Riippuvuus pitää lyödä poikki ja katsoa tepsiikö se yhtään.

Myös myöhempään "voiko muiden huomioon ottaminen olla ongelma". Voi. Liiallinen muiden huomioonottaminen on ongelma jos se perustuu siihen että ihminen ei osaa kunnolla tehdä itse päätöksiä. Se ei ole silloin muiden huomioonottamista vaan muiden rasittamista omalla päätöskyvyttömyydellä mikä on vaan piilotettu huomioonottamiseksi.

Aivan sairaat neuvot ja absurdi analyysi. En voi käsittää miten joku ihminen kokee voivansa antaa tällaisia "neuvoja" täysin lonkalta. Jos kirjoittaja lukee tämän vielä joskus, toivon todella, että miettisit pitkään onko mikään tuosta kirjoituksestasi totta. Miksi esität täysin hatusta vedetyn analyysin ja sille eroa ja paluuta mukamas jonain toimivana ja yleisesti hyväksyttävänä toimintamallina, kukaan ammattilainen ei ikinä maailmassa esittäisi jotain noin typerää. Mistä mielesi keksi väitteen "suomessa hyvin yleinen"? Tuollekaan ei löydy mitään dataa joilla voisit kantasi perustella. 

Olen hieman järkyttynyt siitä miten helposti ihmiset antavat julki parisuhdeneuvoja ja vielä esittävät joko kehäpäätelmiä tai naurettavia yleistyksiä. Kirjoittajan jälkimmäinen osio on yhtä tyhmä kuin aikaisempikin kommentti. Jos ihminen ottaa muut huomioon päätöksenteossa, ei hän ole silloin kykenemätön itsenäiseen päätöksentekoon. Päätöskyvyttömyyttä ei voi naamioida huomioonottamiseksi, eikä niin kukaan teekään. Kirjoittaja ei ymmärrä eroa itsekkäällä ja itsenäisellä päätöksenteolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa hyvin yleinen uhrinarsismi/läheisriippuvuus. "Teen vaan sinun parhaaksi" vaikka oikeasti kyse on manipulaatiosta ja kontrollista. Suosittelen eroa ja ehkä sen jälkeen paluuta jos on jotain toivoa koska kyse on tavallaan riippuvuudesta mitä roikkumalla ja terapialla vaan jatkaa. Riippuvuus pitää lyödä poikki ja katsoa tepsiikö se yhtään.

Myös myöhempään "voiko muiden huomioon ottaminen olla ongelma". Voi. Liiallinen muiden huomioonottaminen on ongelma jos se perustuu siihen että ihminen ei osaa kunnolla tehdä itse päätöksiä. Se ei ole silloin muiden huomioonottamista vaan muiden rasittamista omalla päätöskyvyttömyydellä mikä on vaan piilotettu huomioonottamiseksi.

Aivan sairaat neuvot ja absurdi analyysi. En voi käsittää miten joku ihminen kokee voivansa antaa tällaisia "neuvoja" täysin lonkalta. Jos kirjoittaja lukee tämän vielä joskus, toivon todella, e

Kyllä oman kokemuksen kautta pätevöityy yleensä psykologksi, koska oikeilta terapeuteilta ei irtoa mitään. Terapeutit kuuntelee, kun asiakas puhuu. Jos neuvoja tulee, ne on hyvin yksinkertaisia. Toksisessa parisuhteessa kun on ollut, sitä tulee kahlattua tarkasti alan kirjallisuutta ja muuta. Yleensä kokemusperäistä kertomukset ja niiden analysointi kertoo ja antaa eniten. Sitä oppii näkemään mitä on esimerkiksi rajattomuus ja manipulointi, narsistin empatia. Juuri sanat 'sinun parasta vain ajattelin". Näistä sanoista käy ilmi, että toinen otti toiselta vallan tehdä itse asioita, halusi korostaa itseään ja saada kiitosta ja huomiota. Ja kun sitä kiitosta ei tullutkaan, "auttaja" uhriutuu, jolloin syyttää pettymyksestään noilla sanoilla vastapuolta.

Nim. Tekniikan DI,  ilman mitään psykologian koulutusta, mutta puolison ongelmien takia aikalailla pätevöitynyt narsisminja pettämisasiantuntija.

Voin sanoa omalla kokemuksella, että narsistin empatia on kaikkea muuta kuin yleisesti kuvitellaan. Oman puolison kohdalla tämä oli kaikkein vaikein rasti ymmärtää, minkälainen on narsistin empatia. Narsisti voi olla hyvin empaattisen oloinen ihminen. Empaatti ja narsisti  syntyvät samanlaisessa ympäristössä ja siksi he monesti ovat parisuhteessa.

Seurasin tätä keskustelua aikoinaan kiinnostuneena. Vieläköhän ap käy täällä? Miten on mennyt, positiivisesti vai väsyitkö ?

Tämä oli ihan mahtava! Yhden tapailukumppanin kanssa jouduttiin käymään ns. kukkasipulikeskustelu. Ei auttanut, mutta oli helpompi yrittää tämän ketjun tuella!

Vanha keskustelu, mutta olipahan paljon asiaa. 

Mieheni on rajaton, mutta anoppi vuelä rajattomampi.

Anoppi haluaa vaatetttaa ja ruokkia perheemme oman makunsa mukaan. Hän tietää mikä meille sopii ja hän tietää paremmin. Meillä onvähän säilutystilaa ja joka viikki, välillä kaksinin kertaa mies kantoi äidiltään kasseja joissa omi vaatteita niin meille, kuin lapsillekin. Siinä oli minulle ihan järkyttävä työmaa ja saatiin sitten roudata näitä kierrätyskeskukseen.

Anoppi halua amyös ruokkia perheemme.. Hän teki sellaisia kolmen ainesosan kastikkeita tai keittoja ja keitti perunatkin valmiiksi. Parasta tietenkin se, että näissä ruuissa oli usein sellaisia ainesosia joita lapseni ja minä emme voi syödä allergian takia.

Väänsin lukemattomia kertoja miejeni kanSa siitä että hänen pitäisi vääntää äidilleen ratakiskosta että tästä auttamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos haluaa kokata, kutsukoon sinne syömään eikä tuputa meille kaikenlaista ruokaa kun ollaan vaikka lähdössä reissuun eikä ole edes syöjiä.

Mieheni ei saanut sanottua ja sanoin lopulta itse ja nyt myös ymmärrän miksi mies ei ollut uskaltanut. Anoppi kilahti aivan totaalisesti vaikka hyvin asiallisesti selitin asiat. Kukaan ei ole koskaan loukannut häntä sillä tavalla. Hän vääristeli kaikki sanomani, tykitti miehelle viestejä ja syytti että minä ajan miestäni itsemurhaan. Vaati mieheltäni kaikki ikinä antamansa lahjat, soitteli suvun läpi mustamaalaten minut jne. Oivalsin että anoppi kokee että vaatteiden ja ruuan torjuminen on yhtä kuin että hänet torjuttaisiin.

Ymmärrän miestäni nyt sata kertaa paremmin mutta äitinsä kilahduksesta hänkin kunnolla tajusi että tuo dynamiikka on sairas ja hänen täytyy alkaa muuttaa omaa toimintaansa jottei siirrä samaa omiin lapsiinsa. 

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kuulostaa läheisriippuvaiselta elikkäs samalta kuin äitini elikkäs ihmiseltä, jonka identiteetti muodostuu siitä, että uhrautuu muiden puolesta. Se näyttää joskus ulkopuolisille auttamiselta tai rakkaudelta, mutta on oikeasti itsekäs addiktio, ja se on todella raskasta ja tukahduttavaa kohteelle

Hmph munkin äiti on tälläinen muiden puolesta uhrautuja, elää avioliitossa julkinarsistin kanssa, mä ymmärsin vasta myöhään teini iässä että äiti teki niin paljon uhrauksia tuhoten omaa hyvinvointia että lakkasin itse pyytämästä apua tai keskustelemasta mistään omiin tunteisiin yms liittyvistä asioista, en halunnut kuormittaa äitiä varsinkaan kun elettiin pelon ja kontrollin ilmapiirissä, myöhemmin musta itsestäni tuli väärällä tavalla muiden puolesta uhrautuja, niin paljon että rikoin myös oman identeettini, oikeastaan se näkyi jo lapsena. 

"Vieraskoreaa" yhdessäoloa ennen lapsia? Millaisissa liitoissa ihmiset oikein elää? Eikö mies ja nainen enää osaa rentoutua yhdessä?

Ois hauska tietää, joka ap:n mies on lähtenyt ostelemaan kukkaspuleita vähän rennommin asioihin suhtautuvalle naiselle.

Miksi nuoret naiset on nykyään niin kireitä?  Minun sukupolveni piti miehistä enemmän. t. nainen 68 v

Vierailija kirjoitti:

Vanha keskustelu, mutta olipahan paljon asiaa. 

Mieheni on rajaton, mutta anoppi vuelä rajattomampi.

Anoppi haluaa vaatetttaa ja ruokkia perheemme oman makunsa mukaan. Hän tietää mikä meille sopii ja hän tietää paremmin. Meillä onvähän säilutystilaa ja joka viikki, välillä kaksinin kertaa mies kantoi äidiltään kasseja joissa omi vaatteita niin meille, kuin lapsillekin. Siinä oli minulle ihan järkyttävä työmaa ja saatiin sitten roudata näitä kierrätyskeskukseen.

Anoppi halua amyös ruokkia perheemme.. Hän teki sellaisia kolmen ainesosan kastikkeita tai keittoja ja keitti perunatkin valmiiksi. Parasta tietenkin se, että näissä ruuissa oli usein sellaisia ainesosia joita lapseni ja minä emme voi syödä allergian takia.

Väänsin lukemattomia kertoja miejeni kanSa siitä että hänen pitäisi vääntää äidilleen ratakiskosta että tästä auttamisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Jos haluaa kokata, kuts

Tulee mieleen, että anoppisi ei ollut oppinut antamaan rakkautta muulla lailla kuin ruoalla ja tavaroilla. Se on ollut hänelle ainoa kanava. Halasiko hän teitä koskaan?

Löi ja piti kylmässä paskasissa caatteissa nälässä kusin alkeni 10-vuotiaaksi ja änkytin.

Tuosta on 55 vuotta. Korkeakoulutettu. Sukulaiskontekteja minulla ei ole. Lähimmäiset  kelpuutan, kunhan pysyvät hienotunteisen etäällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan yrittää. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.

Miksi sanot ääneen asiat, mitkä aiot itse hoitaa? Kyllä tuo saattaa kuulostaa toisen korviin avunpyynnöltä. Ja mistä hän olisi voinut tietää, että halusit tulppaaneja, kun hän toi narsisseja. Vaikuttaa enemmänkin siltä, että sinä haluat näyttää hänelle, että hän ei osaa toimia oikein, mutta sinä osaat ja saat siitä syyn

Tää nyt kuulostaa ihan taas siltä kontrolloinnilta: mitä toinen saa ja ei saa sanoa.  Uskoisin tuossa olevan täysin siitä kyse että hän tiedottaa sinua mitä on tekemässä seuraavaksi ilman sen kummempia pyyntöjä. Oletuksia ei kannata tehdä vaan pyytää selvää kysymystä jos haluaa apua ennenkuin lähtee tekemään itse mitään sooloillen. Yleensä kun kyse toisen haluista, tavoitteista ja tekenisestä niin ihminen toimii itse sen saavuttamiseksi ja kysyy vasta sitten apua kun tarvitsee. Hienoa että haluaa olla avulias mutta se voi olla haitaksi jos toinen ei sitä edes pyydä. Tuollainen käytös saa aikaan draaman. Parempi on siis keskittyä omaan tekemiseen kuin tulla sössöttämään ja hoitamaan toisen asioita toisen puolesta. Täysin vuorovaikutuksesta ja kuuntelemisesta kiinni varsinkin kun toinen sanoo ei, ja itse hoitaa. :D tuo on semmosta narsismissakin tuttua kontrollointia ja draaman aiheuttamista.

Hän halaa kyllä, koska halaavat vähän kaikkia kätteltyn sijaan. Perheellä on kuitenkin paljon tällaisia tapoja, joista jotenkin puuttuu aitous. 

En ole koskaan kuullut hänen sanovan lapsilleen tai lapsenlapsilleen rakastavansa. Suklaata ja vaatteita ja tavaraa tuputtaa, mutta ei osaa olla rennosti yhdessä edes pienten kanssa ja oikeasti läsnä. Tuo antaminen on tosiaan hänelle ilmeisesti se ainoa osaamansa tapa osoittaa rakkautta. 

Hän ei myöskään osaa vilpittönästi kutsua käymään. Hän verhoaa nämä aina jonkin syyn tai verukkeen taa kehittänällä tietoteknisen ongelman tai sekoittamalla televisionsa. Aina samat ongelmat. Ei voi suoraan sanoa että kaipaisi seuraa tai että on ikävä. Ja jos mies ei vaikka muista vastata viestiin, alkaa aina syyllistää "Oletko unohtanut minut, vanhan äitisi" tms. 

Anopilla on ollut traumaattinen lapsuus. Ja mies kertoo isänsä omleen kyllä normaalimpi, mutta opettaneen lapset ikäänkuin "suojelemaan äitiään" ja sen takia meilläkin on ollut valtavasti parisuhdeongelmia kun mies valehteli älyttömistä asioista ikäänkuin suojellakseen ja välttääkseen esim. omista tarpeista ja toiveista kertomista. Kirjoitan tämän menneessä aikamuodossa, koska meillä on tapahtunut kehitystä ja mieheni ei ole tiannut valehdella aikoihin kun olen laittanut siihen ihan ehdottoman rajan.