Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Ex-vaimoni oli jonkun sortin turvenuija. Niin outo tapa päätellä asioita. Esim. kun joku henkilö oli saman niminen jonkun toisen kanssa, niin tämä tolvana yleisti, että se on täysin samanlainen henkilö, ovat yksi ja sama henkilö. Tässä saman nimisessä henkilöissä, joka oli hänelle täysin tuntematon, oli sitten tietysti juuri ne samat huonot puolet kuin siinä hänen tuntemassa saman nimisessä henkilössä. Hän meni ihan täysin etunimen mukaan, että kaikki "Jaanat" ovat samanlaisia. Käsittämättömän yksinkertainen ihminen.
Sitten kun mentiin Lappiin, niin tämä heitti yhtäkkiä: "Me kun mennään pohjoiseen, niin eiks me mennä koko ajan ylämäkeen?"
Avioerosta nyt 20 vuotta aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju. Kiitos hyvistä kuvauksista jotka auttoi hahmottamaan asioita. Terveisin rajattoman perheen syntipukki.
Samoin kiitokset myös minulta! Olen lukenut tätä usein ja ajan kanssa. Erittäin hyvä keskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohhoh! Vasta nyt ketjua lukiessani tunnistin piirteitä eksästäni! Hänellä tosin ei mennyt persoonallisuushäiriön tasolle asti, mutta toden totta hänellä oli vaikeuksia erottaa minun tarpeitani omistaan.
Hän muunmuassa koko kymmenvuotisen suhteen ajan heitti pois minulle kuuluvia tavaroita jos en ollut hänen mielestään "tarvinnut niitä aikoihin". Tottakai joskus meni kuukausia ennenkuin osasin kaivata jotain esimerkiksi vyölaukkua ja sitten kun etsiskelin sitä juoksulenkkiä varten helteellä (jolloin avaimia tai puhelimia ei kuumuuden vuoksi voinut pitää verkkatakin taskussa kuten viileämmällä säällä), hän iloisesti kertoi heittäneensä sen roskiin ajat sitten. Välillä hävitykseen meni kalliitakin tavaroita kuten merkkiaurinkolasit (jos olin käyttänyt hänen mielestään viime aikoina vain toisia aurinkolaseja, eikä hänkään halunnut omistaa kuin yhdet joten minullekin piti riittää va
Herrajestas kuinka raivostuttavaa! Ja huonoa käytöstä, toisen yliajamista. Jäiks.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen sitten varmaan rajaton. Mutta ajattelen, että on kohteliasta ja huiomaavasta toista kohtaan kysyä ennen päätöstä myös toisen mielipide. Koska rakastan mistäni ja välitän hänestä, olemme suhteessa myös tasa-arvoiset, olisi itsekästä vain tehdä töröttää kaikkea ilman, että kysyy mitä toinen jonkin asiaan sanoo.
Samoin jos jollain asialla ei ole minulle merkitystä miten se tehdään niin miksi minun pitäisi alkaa sanoa siihen jyrkkä oma mielipide.
Monesti näissä parisuhteissa joissa tulee paljon ihmeellisiä väärinkäsityksiä on silloin yhdessä ihimiset joilla on kovin erilainen ajatusmaailma ja empatiataso.
Jonkun toisen kumppanin kanssa kummatkin voisivat pärjätä ihan hyvin.
Eli liian erilaiset ihmiset ovat yhdessä.Eksäni oli vähän samanlainen, ilmeisesti vilpittömästi kuvitteli olevansa huomioiva mies kun jätti kaikki päätökset, i
Puhun nyt ihan eri asioista kuin siitä, etten ottaisi osaa perheen yhteisistä päätöksistä. Nämä ovat kaksi eri asiaa: puoliso joka laistaa KAIKKI päätökset kuin puoliso, joka osallistuu päätöksiin, mutta ei päsmäröi niissä asioissa joissa voi helposti ottaa toisen huomioon. Minä esimerkiksi tein kaiken ns. paperityön ja soittelin asiapuhelut, otin selvää asioista, varasin matkat, muistuttelin asioista joita piti hoitaa yms. Yhdessä myös oli asuntolaina ja maksoimme puoliksi kaikki kulut, hoidin yhdessä valitun asunnon oston yksin kun hän oli matkatöissä, mies oikeastaan saattoi luottaa, että minä muistan ja huolehdin. Hän oli enemmän huoleton. Ei kylläkään laistanut silloin asioista, hoiti oman osuutensa kyllä.
AP:n kertomuksista tulee sellainen vaikutelma, että puoliso härnää tahallaan hämmentämällä asioita. Samaa tunnistan myös muista kertomuksista, joita on esiintynyt toisissa rajattomuudesta kertovista avauksista. Esimerkiksi lahjatoiveita kysyttäessä lopulta kuitenkin annetaan jotain aivan päinvastaista/sopimatonta/tarpeetonta.
Usein tällaiset ihmiset tosi tarkkaan kuuntelee tai havainnoi, mitä toinen toivoo tai tarvitsee ja sen jälkeen sekoittaa asiat ihan päinvastaisella tavalla. Täysin tietoista ja sumuttaja ei välttämättä edes hae ylistystä ja kiitosta itselleen vaan viihdyttää itseään aiheuttamalla toisessa ihmisessä hämmennystä ja kiusaantueisuutta. Pila on onnistunut, jos vastapuolesta irtoaa reaktio ja parhaimmassa tapauksessa pilan kohde joutuu itse huonoon valoon muiden silmissä.
Itse kokeilisin samaa peliä. Ainakin ihan mielenkiinnosta. Ennen juhlia oikeat vaatteet jemmataan johonkin valmiiksi, väärät laitetaan esille. Rajaton tekee jekkunsa suihkun aikana, mutta pilailun kohde kävelee ykköset yllä ajallaan juhliin. Harhautetaan rajaton säätämään ihan väärien asioiden parissa ja keskitytään itse olennaiseen.
Pidemmän päälle tuollaisista ihmisistä kannattaa kuitenkin pyrkiä eroon. Ikävää jos kuviossa on lapsia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.
Joihinkin näistä esimerkkitapauksista voisi tosiaan kommentoida, ettei omalle kohdalle tulisi tuollaista tilannetta kotona. Esim. kun jokainen ottaa leipänsä kaapista itse eikä leipää laiteta pöytään, niin kenenkään ei tarvitse kysyä, laitetaanko pöytään vaaleaa vai tummaa leipää.
Ja jos joku unohtaa juuston ruokapöydälle, niin se, joka huomaa sen, korjaa sen jääkaappiin.
Eri perheet, eri tavat.
Niin, tietysti kaikesta polemiikista vältyttäisiin, jos esimerkiksi pöytää ei kateta lainkaan. Jokainen ottaa omat kipponsa ja tarvikkeensa kaapista. No sitten tietysti keittää sen oman soppansakin. Ai niin, aikatauluja ruokailussa ei ole. Jokainen syö koska lystää ja ostaa kaupasta mistä tykkää omilla rahoillaan...oikeastaan samassa huushollissakaan ei voi asua kun yhteisiä asioita ei silloin oikein ole.
Kyllä mielestäni on ihan luonnollista kattaa pöytään lautaset sun muut leipineen. Ja juustot sun muut laittaa takaisin paikoilleen. Poikkeuksia on tietenkin joskus eikä niistä yksittäisistä meteliä nosteta, mutta noin yleensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auttanu mikään, vuosia yritettiin, kyseessähän on jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Juokse!
Vierailija kirjoitti:
Äideillä eli aiemmilla sukupolvilla oli kai rajattomuutta enemmänkin ja on osattava nähdä heidät aikansa lapsina.
Ennen nettiaikaa eläneet muistanee, miten tiedon ja virikkeiden hankinta oli hankalampaa.
Vanhemmat oli rajattomia, mutta laukkuani penkoessaan oli myös se että halusivat virikkeitä omaan päähän.
Ei niillä ollut ollut muuta kuin ikkunat metsään päin, ja postiautolla sitten lähdettiin maailmalle.
Nykyään jokainen voi saada virikkeitä päänsä tyhjyyteen vaikka netistä, vaikka jonkun muun tyhjyydestä.
Noh, ei tuo kyllä selitä mitään. Minun isovanhempani keksivät järkevämpiä virikkeitä. Mummo 1: kirjat, lehdet, jälkeläisille soittelu, käsityöt, maalaaminen, kirjoittaminen, askartelu, uskovaisten omat jutut, mökkeily, leivonta. Pappa1: tv, kirjat, lehdet, pyöräily, ulkoilu, piirtely, rakentelu ja askartelu. Mummo2: pasianssi, kortinpeluu, käsityöt, lehdet, ihmisten kanssa juttelu, vapaaehtoistyöt, lettukestit. Pappa2: tv, ihmisten kanssa juttelu, marjastus, pyöräily, käsityöt. Tässä vain ne, mitä äkkiä tulee mieleen. Ja omilla vanhemmillani oli omissa touhuissaan niin kiire, ettei niitä edes kiinnostaneet minun asiani, harvoin edes nähtiin.
Itse asiassa ennen nettiä ihmiset tekivät paljon enemmän asioita oikeasti. Silloin myös nähtiin ihmisiä enemmän oikeasti. Kyllä se toisten tavaroiden penkominen on ihan vain rajattomuutta yhdistettynä uteliaisuuteen. Taustalla voi olla ihan hyväntahtoinenkin ajatus, mutta rajattomuutta se silti on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se on ihan käsittämätöntä, miten rajattomasti käyttäytyvä miehen sukulainen pystyy pilaamaan päivän koko perheeltä halutessaan. Merkkipäivät on ihan suosikkikohteita. Esimerkiksi nyt koronan aikaan oli lapsella synttärit, ja miehen rajaton sukulainen oli ihan paineessa siitä että ei voinut tulla meille säätämään silloin. Hän kehysti asiansa sitten niin, että koska hän ei pääse paikalle, lapsi saa häneltä lahjaksi kakkukahvit tietyssä kahvilassa. Ei koska tahansa, vaan juuri sinä oikeana syntymäpäivänä. Ja sinne pitää sitten tulostaa hänen lähettämänsä kuva kortiksi (meillä ei ole edes itsellä printteriä ja hän tietää tämän) ja soittaa hänelle videopuhelu, jossa näkyy kiitollinen lapsi kakkuineen ja kortteineen. Sukulainen kiusasi ja kiristi miestä asiasta kunnes tämä lupasi, ja koko synttäripäivä olikin sitten yhtä kireää hoputusta, että päästään sinne kahvilaan ja saadaan se homma hoidettua.
Jokainen varmaan t
Tämä on todella ongelma. Kun jos itse saa lopultakin itsensä kuntoon tai oppii edes keksimään tekosyitä ja vastaavia keinoja pärjätä näiden kanssa, mutta minkäs teet, jos puoliso aina vastaa puhelimeen tai soittaa heti takaisin? Aina rientää heti avuksi, kun hyppyyttäjä on "pulassa", vaikkei oikeasti edes ole mitään hätää tai se hätä on itse aiheutettu tai liioiteltu? Aina antaa vaikka paidan päältään, tuhlaa vähät rahansa, jättää omat hommansa tekemättä, kun tietyt henkilöt juoksuttavat tai odottavat palveluksia? Kun näin käy, niin kaikki muut suunnitelmat saa jäädä.
Luulin aiemmin, että puoliso olisi tässä rajanvedossa minua parempi, varsinkin kun itse olen kokenut ehkä pahimmat rajojen ylitykset juuri hänen taholtaan, mutta ihan vasta havahduin ettei niin olekaan. Hän on ihan yhtä huono tai hyvä kuin minäkin. On vain täysin kiinni siitä, ketä kohtaan. Ihan kuin minullakin. Todella raskasta, kun ei mitenkään pysty vaikuttamaan asiaan, mutta tämä asia vaikuttaa paljon minuun. Voin karsia elämästäni kaikki huonot kaverit ja luovia oman suvun kanssa, mutta en mitenkään pysty samaan puolison puolelta tulevien ihmisten kanssa ilman eroamista. He siis saavat jatkaa rajojeni tallomista. Onko tähän mitään toimivia ratkaisuja? Tilanne on tosi stressaava, pelkään jo puhelimen ääniä nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sinnepäin ehkä. Mutta entisen miehen kanssa en yhtään tajunnut tehneeni väärin tai ärsyttävästi kun kysyin haluatko pöytään tummaa vai vaaleaa leipää. Kysyin siis siksi jos esimerkiksi toinen leipä oli jo avattu paketti tai vanheni ensin. Turhaan sitten otin sen toisenkin esiin ja säästin myöhemmäksi.
Mies kerran kivahti, että häntä sitten ärsyttää kun aina kysyn "haluatko tummaa vai vaaleaa leipää".
Kun sitten ihmettelin ja selitin miksi niin hän sanoi " laitat vaan mitään kyselemättä molemmat tai mitä vaan".Ilmeisesti hän luuli, että olin niin päättämätön tai ei vaan halunnut " vaivautua" vastaamaan. Ei ollut siitä kyse. Halusin olla huomaavainen ja toisaalta taloudellinen.
Monesti olen huomannut, että huomaavaisuus ja toisen kannalta asioiden ajatteleminen katsotaankin jotenkin huonoksi piirteeksi. Tai ärsyttäväksikin. Onko sitten eräänlainen kaikkivoipuus ja itsenäisyys parempi piirre. Kumpikintekee miten lystää sen kummemmin toiselta kyselemättä.
En tänä päivänä käsitä miksi miehellen olisi ollut niin vaikeaa vain vastata. Olin kai sitten tämä rajaton ihminen.
No lopetin sitten kyselyn siihen.
Jos mies olisi sanonut, että haluaisi tummaa leipää ja sinä olisit laittanut pöytään vaaleaa ja todennut, että "kyllä vaalea leipä on paremman makuista" ja jos mies olisi vastannut, että haluaisi kyllä sitä tummaa leipää, niin sinä olisit suuttunut, että onpa sinulla huono maku, eikö nyt kunnon leipä kelpaa ja minä tässä näen vaivaa ja oletpa kiittämätön ja lähtenyt oikein mielenosoituksellisesti kauppaan että haen nyt sitten herralle tummaa leipää ja tullut kaupasta voileipäkeksien kanssa, niin silloin olisit ollut rajaton.
Ei se ole rajattomuutta, että kysyy ja haluaa ottaa toisen toivomukset huomioon. Rajatonta on jatkuvasti kävellä toisen yli ja väittää, että tietää toisen toiveet ja mieltymykset paremmin kuin toinen itse, ja sitten suuttua ja uhriutua niin ettei toinen enää uskalla sanoa mitä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Googletin keskustelun esiin pitkästä aikaa kun tuli mieleen kamppailut rajattoman ex-miehen kanssa. Hienoa että keskustelu on edelleen aktiivinen. Olisi myös kiva kuulla mitä ap:lle kuuluu, jos joskus vielä luet ketjua.
Lueskelin viimeiset 10 sivua ja on erikoista huomata kuinka paljon ketjuun mahtuu ihmisiä joilla ei ole mitään käsitystä eikä halua ymmärtää mistä rajattomuudessa on kyse, ja silti haluavat tyrkyttää mielipiteensä ja neuvonsa. Ovatkohan nämä rajattomia myös.
Ovat.
Jepjeo kirjoitti:
Voi voi teitä suurissa ongelmissanne.. Shokki suorastaan.
Tosi hyvä esimerkki rajattoman ajattelusta: "Minä tiedän paremmin kuin sinä mikä sinulle on merkittävä ongelma, ja vielä vähättelen sinun näkemystäsi." Kiitos väärinkirjoitettu jepjep!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä te akat ootte helkutin tyhmiä kun sekaannutte aina joihinkin kahjoihin.Syyttäkää vaan ihan itseänne kun ette erota kuka on dingdong ja kuka ei.Mitäs läksit.
Kyllä sinulla on ollut rajattoman tyhmä.akka.No, puolustukseksi voidaan sanoa että hyvä kun erosit.Jouduitko opettaa myös potalle.
Hullu se on.Mutta juokse silti.
Vierailija kirjoitti:
Ex-vaimoni oli jonkun sortin turvenuija. Niin outo tapa päätellä asioita. Esim. kun joku henkilö oli saman niminen jonkun toisen kanssa, niin tämä tolvana yleisti, että se on täysin samanlainen henkilö, ovat yksi ja sama henkilö. Tässä saman nimisessä henkilöissä, joka oli hänelle täysin tuntematon, oli sitten tietysti juuri ne samat huonot puolet kuin siinä hänen tuntemassa saman nimisessä henkilössä. Hän meni ihan täysin etunimen mukaan, että kaikki "Jaanat" ovat samanlaisia. Käsittämättömän yksinkertainen ihminen.
Sitten kun mentiin Lappiin, niin tämä heitti yhtäkkiä: "Me kun mennään pohjoiseen, niin eiks me mennä koko ajan ylämäkeen?"
Avioerosta nyt 20 vuotta aikaa.
Joo, hän kyllä ilman muuta kuulostaa ennemmin todella tyhmältä kuin rajattomalta. Tosin myös ap:n miehestä mietin samaa, että olisiko tuo ihan tyhmyyttä ensisijaisesti. Käyttääkö myös Bonuswaytä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jossain viestissä sanottiin, että puolisolla on omassa päässään luotu kuva toisesta eikä mikään puhe pysty muuttamaan sitä kyvaa. Olen ollut samassa tilanteessa ja se oli tosi ahdistavaa. Hän ei ollut hyväntahtoinen eikä auttavainen, joten hänen kanssaan asia ilmeni niin, että hän jankutti minua tunnustamaan ajatuksia, asenteita, tunteita ja tekoja, joita ei ole olemassa sekä tonki tavaroitani.
Jotain vikaa pitää olla ihmisessä, joka ei halua aidosti tutustua toiseen vaan tekee puolisosta nuken tai statistin. Tämä eksäni on tällä hetkellä yhdessä köyhästä maasta tulevan naisen kanssa.
Onkohan meillä ollut sama mies?
Se on aika kamalaa löytää itsensä tilanteessa jossa miettii päänsä puhki, kuinka todistaa ettei ajattele, tunne, tai ole tehnyt jotain mitä hullu kuvittelee ja uskoo sinun tehneen.
Kyllä sitä on ollut lapanen ku
Mun mies tekee samaa! Miten tuohon pitäisi reagoida? Ei tunnu kivalle kun syytellään siitä, mitä et ole ajatellut edes! Onko kaasuvalotusta? Ahdistavaa.
Vierailija kirjoitti:
AP:n kertomuksista tulee sellainen vaikutelma, että puoliso härnää tahallaan hämmentämällä asioita. Samaa tunnistan myös muista kertomuksista, joita on esiintynyt toisissa rajattomuudesta kertovista avauksista. Esimerkiksi lahjatoiveita kysyttäessä lopulta kuitenkin annetaan jotain aivan päinvastaista/sopimatonta/tarpeetonta.
Usein tällaiset ihmiset tosi tarkkaan kuuntelee tai havainnoi, mitä toinen toivoo tai tarvitsee ja sen jälkeen sekoittaa asiat ihan päinvastaisella tavalla. Täysin tietoista ja sumuttaja ei välttämättä edes hae ylistystä ja kiitosta itselleen vaan viihdyttää itseään aiheuttamalla toisessa ihmisessä hämmennystä ja kiusaantueisuutta. Pila on onnistunut, jos vastapuolesta irtoaa reaktio ja parhaimmassa tapauksessa pilan kohde joutuu itse huonoon valoon muiden silmissä.
Itse kokeilisin samaa peliä. Ainakin ihan mielenkiinnosta. Ennen juhlia oikeat vaatteet jemmataan johonkin valmiiksi, väärät laitetaan esille. R
Tällaista käytöstä voisi kutsua vaikka pehmosadismiksi siinä missä on pehmopornoakin. Periaatteessa kiusaamista, mutta kun siihen sekoitettaan tuollainen "minä välitän sinusta ja huomioin tarpeitasi" -leikki, jossa vedetään koko ajan matto jalkojen alta, on kyseessä julma ja kaiken turvallisuuden tunteen nakertava sadismi. Vähän sama kuin myrkyttäisi kumppaniaan päivittäin, kun ruokkii tätä
Normi kiusaaja eli perheen ulkopuolinen henkilö on erilainen, sillä häneen ei koskaan opi kohdistamaan luottamusta tai odotuksia, vaa näyttäytyy yksinkertaisesti kiusankappaleena. Tuollainen perheen sisäinen kiusaaja, siellä missä suhteen pitäisi olla turvallinen ja luottamuksellinen, tekee elämästä helvettiä. Itselle herää ainakin hyvin vahva reaktio esimerkiksi siitä, että en ikinä antaisi tuollaisen ihmisen koskettaa itseäni, mistään sängyn jakamisesta puhumattakaan. Oksettavaa
Viisasta tekstiä, allekirjoitan täysin.
T. Lapsuutensa arvaamattoman isän ja erittäin näkyvästi Kärsivän Marttyyri-äidin lapsi