Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.

Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.

Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.

Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.

Älä viitsi, et tiedä millainen rajaton ihminen oikeasti on niin älä viitsi vähätellä ja ivailla.

Ottihan joku nokkiinsa, kun kumppani järjesti lapsivapaata aikaa. Ei vaan sattunut kysymään lupaa tuollaiselle yllätykselle. Itse hyppisin riemusta, jos minulle tehtäisiin joskus niin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.

Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.

Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.

Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.

Taisitpa tietää itsekin että esimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä rajattomuuden kanssa ja halusit päästä vähän kehaisemaan kuinka erinomainen vaimoke oletkaan. 

Vastaavat esimerkit rajattoman ihmisen toiminnasta olisi esimerkiksi sellaisia, että sanot viikonloppuna meneväsi päiväunille, mutta mies tuleekin perässä imuroimaan juuri makuuhuonetta niin ettet saa nukkua, koska mies on päätellyt sinun olevasi väsynyt kotitöistä ja haluaa auttaa. Tai että jos sanot punaviinin olleen hyvää, mies ajattelee sinun tykkäävän punaviineistä todella paljon ja ostaa sinulle syntymäpäivälahjaksi 24 kallista pulloa punaviiniä, punaviini-teemaisen taulun keittiöön ja viinimaistelukurssin, vaikka oikeasti tykkäät vain juoda tavallisia viinejä kotona joskus hyvän ruoan kanssa ja viikonlopunkin viettäisit mielummin vaikka päiväunien parissa kuin viininmaistelukursseilla. 

No en halunnut kehaista kylläkään, pikemminkin hiukan olla pisteliäs.

Mutta nyt kyllä kehaisen itseäni: jos mieheni toimisi niinkuin tuossa kerrot, niin miettisin kyllä aika tarkkaan haluanko olla hänen kanssaan.

Jos mies alkaa oikeasti toimia rasittavasti niin voin kyllä olla hänen kanssaan ystävä ja ystävällinen, en halua loukata häntä, mutta emme luultavasti olisi parisuhteessa.

Tämähän minua ihmetyttääkin. Miksi olla noin vaikeissa suhteissa? Tai jos on niin sitten ei sille voi mitään, mies on mikä on. Mies ei kykene olemaan muunlainen, jostain omasta traumastaan tai muusta syystä ilmeisesti. On todettava, että tämän miehen nyt sain ja menin hänen kanssaan yhteen.

Mietittävä plussat ja miinukset. Jos plussia kuitenkin enemmän niin mietittävä jaksaako ne miinukset.

Ei se mies valittamalla muutu.

Sitähän tässä ketjussa tehdään, pohditaan erotako vai olisiko toivoa rakentaa suhteesta parempaa. Kaikki eivät eroa heti kun suhteessa ilmenee ongelmia, vaan monet meistä pohtivat asioita, yrittävät keskustella sekä puolison kanssa että muiden ihmisten kanssa näkökulmaa saadakseen, käyvät ehkä pariterapiassa. Tähän ketjuun kirjoittaminen on osa sitä prosessia.

Kannattaa lukea ketjua vähän enemmän jos aihe kiinnostaa, niin alkaa aukeamaan ehkä paremmin mistä asiassa on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.

Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.

Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.

Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.

Älä viitsi, et tiedä millainen rajaton ihminen oikeasti on niin älä viitsi vähätellä ja ivailla.

Ottihan joku nokkiinsa, kun kumppani järjesti lapsivapaata aikaa. Ei vaan sattunut kysymään lupaa tuollaiselle yllätykselle. Itse hyppisin riemusta, jos minulle tehtäisiin joskus niin!

Ei, vaan joku kertoi hänen miehensä närkästyneen kun oli järjestänyt miehelle lapsivapaan aamun, mutta ei kerrottu miksi miksi mies pahoitti mielensä tai että liittyykö se mitenkään ketjun aiheeseen. Muutama provoilija otti viestin tikunnokkaan että saa vääntää mustaa valkoiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.

Voi siis olla esim. näin.

1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.

2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.

1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.

2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.

1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.

2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.

Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.

Apua, vähän ohiksena, mutta ihan kuin anoppini... Hänen kuulleen ei voinut jutustella mitään tuollaista tai seuraavana päivänä pihassa seisoi vaikka kuuraketti. Ja sitä loukkaantumisen määrää, kun uskaltauduit sanomaan, että olisin halunnut ostaa itse/ ei ollut tarkoitus vihjata että sinun on ostettava ja tämä ei ole ihan sitä olen ajatellut.

Jos minä vaikka kerroin katselleeni punaista pipoa taatusti anoppi toi sinisen, koska HÄNEN mielestään se oli parempi. Tai jos puhuin, että meidän täytyisi ostaa toinen kaappipakastin, meille ilmestyy arkkupakastin, koska HÄNEN mielestään se on järkevämpi. (Esimerkit keksittyjä.)

Noh, jossain kohtaa kyllä opin pitämään suuni kiinni, ja jos vaikka kyseli mitä lapset tarvitsee, vastasin ettei just nyt mitään, koska kumminkin olisi tullut jotain muuta kuin mistä tarve on.

Minun anoppini tekee samaa. Hän on aivan ihana, mutta hänellä on ihan hirveä hinku tehdä kaikki ostokset. Mieheni on sanonut että hänellä on ihan ongelma sen kanssa että pitää päästä ostoksille, ja kaikki syyt kelpaavat, joten jos kuuleekin että lapsi kadotti yhden lapasen eilen, niin hän on pinkomassa ostoksille heti. Tämä on huomaavaista joo, mutta myös todella raskasta koska hän päättää ihan kaiken puolestani, ja sitten mieheni kuittaa asian näin "hän on jo niin vanha niin anna nyt hänen ostaa kun hän saa siitä iloa". 

Muuten joo, mutta mä en haluaisi kulkea lapsien kanssa jotka näyttävät siltä kun ovat karanneet sirkuksesta. Hän rakastaa värejä, ja meillä on aivan eri tyyli. Minulla on kaksoset ja minun silmään on sattunut jo muutaman vuoden nämä sekametelisotkut joissa lapset ovat kävelleet, ja nyt kevättakki kun jäi pieneksi sanoin että MINÄ haluan ihan itse käydä ostamassa. Mieheni laittoi viestiä kun olin lääkärissä kiinni, että mikä pojan koko on. Vastasin että MINÄ haluan ostaa sen takin. "Joo mutta äiti ostaa, saadaan ilmaiseksi, jos et tykkää siitä voit palauttaa". Niin mutta minä haluan mennä sinne kaupoille ja valkkailla mieleiseni ja kuluttaa siihen muutaman tunnin omaa aikaa, oikein odotin sitä puuhana, ja olin jo ennakkoon katsonut yhtä yksiväristä kivaa takkia mistä pidin, ja olisin ostanut molemmille kaksosille eri väriset. No, kotiin tullessa mulla on kirkkaan vihreä dinosaurus takki, siis sellainen tosi kirkas ja lapsi ei tykkää dinosauruksista. Laput otettu jo irti jne.

Sama kun lapset oli yksi viikonloppu hoidossa, niin olivat vaihtaneet meidän matkarattaat toisiin mistä pitivät enemmän. Ne oli heidän mielestä paljon paremmat. Minä itse pidin alkuperäisistä matkarattaista. Sit jos mainitsee jotain niin kuulostaa kiittämättömältä jne.

Vierailija en kirjoitti:

SickSick kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton  ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.

Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).

Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.

Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai  omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(

Tämä ei ollut rajattomuutta vaan pelkkää ilkeyttä ja mölliyttä. Tai joku diagnoosi jollekin muulle taipumukselle kuin rajattomuus.

Onneksi pääsit tuosta tyypistä eroon, herää kysymys miten ihmeessä menit ylipäänsä yhteen.

Aina herää kysymys eikö joillakin naisilla ole yhtään ihmistuntemusta, hälytyskelloja, jotain seulaa tai rajaa minkälaisten miesten kanssa pariudutte.

Ei nuo piirteet nyt ihan yhtäkkiä puhkea, kai niitä oli jo seurusteluaikana.

Monet miehet, joista täälläkin nyt kerrotaan, ovat niin omituisia ja outoja, jos kertomukset ovat totta, että tuskin ovat onnistuneet nämä piirteensä piilottamaan alussakaan.

Miten ne siitä jatkossa muuksi muuttuisivat, eivät ainakaan parempaan päin.

Ei näitä ihan heti alussa huomaa. Kuten ei monta muutakaan toisen omituisuutta. Syyllistäminen nyt ei kyllä ketään auta. Aluksi varmaan moni käyttäytyy paremmin ennenkuin kaikenlainen kontrollointi ym uskalletaan aloittaa. Ihminen on taipuvainen uskomaan hyvään ja kun huomaa jonkun pienen ikävän asian, ajattelee aluksi että se nyt oli vaan joku aivopieru. Kunnes sitten ajan myötä niitä tulee lisää ja erilaisia. Miten et yhtään ymmärrä miten parisuhteessa asiat kehittyy, ehkä lemppaat itse toisen pois kun ensimmäinen ikävä asia ilmaantuu? Joko olet löytänyt täydellisen parin itse tai oletkin sinkku aina vaan.

SickSickSick kirjoitti:

Vierailija en kirjoitti:

SickSick kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton  ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.

Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).

Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.

Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai  omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(

Tämä ei ollut rajattomuutta vaan pelkkää ilkeyttä ja mölliyttä. Tai joku diagnoosi jollekin muulle taipumukselle kuin rajattomuus.

Onneksi pääsit tuosta tyypistä eroon, herää kysymys miten ihmeessä menit ylipäänsä yhteen.

Aina herää kysymys eikö joillakin naisilla ole yhtään ihmistuntemusta, hälytyskelloja, jotain seulaa tai rajaa minkälaisten miesten kanssa pariudutte.

Ei nuo piirteet nyt ihan yhtäkkiä puhkea, kai niitä oli jo seurusteluaikana.

Monet miehet, joista täälläkin nyt kerrotaan, ovat niin omituisia ja outoja, jos kertomukset ovat totta, että tuskin ovat onnistuneet nämä piirteensä piilottamaan alussakaan.

Miten ne siitä jatkossa muuksi muuttuisivat, eivät ainakaan parempaan päin.

Ei näitä ihan heti alussa huomaa. Kuten ei monta muutakaan toisen omituisuutta. Syyllistäminen nyt ei kyllä ketään auta. Aluksi varmaan moni käyttäytyy paremmin ennenkuin kaikenlainen kontrollointi ym uskalletaan aloittaa. Ihminen on taipuvainen uskomaan hyvään ja kun huomaa jonkun pienen ikävän asian, ajattelee aluksi että se nyt oli vaan joku aivopieru. Kunnes sitten ajan myötä niitä tulee lisää ja erilaisia. Miten et yhtään ymmärrä miten parisuhteessa asiat kehittyy, ehkä lemppaat itse toisen pois kun ensimmäinen ikävä asia ilmaantuu? Joko olet löytänyt täydellisen parin itse tai oletkin sinkku aina vaan.

Tätä samaa aina saa parisuhdeväkivallasta selittää, ei se ala niin, että ekoilla treffeillä lyödään. Vaan jossain muutenkin epäselvässä tilanteessa läimäistään, itsekin olisi ehkä voinut toimia niin. Sitten se pikkuhiljaa pahenee ja ei siitä niin vaan lähdetä.

SickSickSick kirjoitti:

Vierailija en kirjoitti:

SickSick kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton  ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.

Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).

Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.

Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai  omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(

Tämä ei ollut rajattomuutta vaan pelkkää ilkeyttä ja mölliyttä. Tai joku diagnoosi jollekin muulle taipumukselle kuin rajattomuus.

Onneksi pääsit tuosta tyypistä eroon, herää kysymys miten ihmeessä menit ylipäänsä yhteen.

Aina herää kysymys eikö joillakin naisilla ole yhtään ihmistuntemusta, hälytyskelloja, jotain seulaa tai rajaa minkälaisten miesten kanssa pariudutte.

Ei nuo piirteet nyt ihan yhtäkkiä puhkea, kai niitä oli jo seurusteluaikana.

Monet miehet, joista täälläkin nyt kerrotaan, ovat niin omituisia ja outoja, jos kertomukset ovat totta, että tuskin ovat onnistuneet nämä piirteensä piilottamaan alussakaan.

Miten ne siitä jatkossa muuksi muuttuisivat, eivät ainakaan parempaan päin.

Ei näitä ihan heti alussa huomaa. Kuten ei monta muutakaan toisen omituisuutta. Syyllistäminen nyt ei kyllä ketään auta. Aluksi varmaan moni käyttäytyy paremmin ennenkuin kaikenlainen kontrollointi ym uskalletaan aloittaa. Ihminen on taipuvainen uskomaan hyvään ja kun huomaa jonkun pienen ikävän asian, ajattelee aluksi että se nyt oli vaan joku aivopieru. Kunnes sitten ajan myötä niitä tulee lisää ja erilaisia. Miten et yhtään ymmärrä miten parisuhteessa asiat kehittyy, ehkä lemppaat itse toisen pois kun ensimmäinen ikävä asia ilmaantuu? Joko olet löytänyt täydellisen parin itse tai oletkin sinkku aina vaan.

Hyvin selitetty. Tällä palstalla tuntuu olevan kummallisen paljon ihmisiä joilla ei ole mikäänlaista reflektointikykyä, ei ymmärretä miten ihmissuhteet toimivat ja miten ihmismieli voi reagoida erilaisissa elämäntilanteissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee enemmänkin fiilis, että näillä muita rajattomiksi leimaavilla ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Halutaan kontrolloida niin paljon, että mitään yllättävää ei saa sattua. Kaikki pitäisi kysyä ja varmistaa etukäteen. Jos esim. haluaa yllättää toisen iloisesti ja yllätys menee vähän pieleen, seurauksena ei ole sen vähempää kuin mielenvikaiseksi leimaaminen. Sen sijaan että toinen olisi kiitollinen kauniista ajatuksesta.

Jep. Veikkaan että näille marisijoille joku lahjan ostaminen on yhtä tuskaa. Jos antaa vahingossa vääränlaisen lahjan hyvästä yrityksestä huolimatta, alkaa syväanalyysi. Analyysissa todetaan miten toinen on rajaton eikä näe eroa oman ja toisen lahjamakujen välillä ja täysi ihmishirviö josta kannattaa erota heti.

Täällähän oli jo lahjojen ostaminen mainittu. Miten puoliso tekee virheen, kun toinen kumppani toivoo moottoripyörää, mutta puoliso rajattomuuksissaan ostaakin auton ja pieleenhän se semmonen menee.

No kuvittele et sun lempiväri on punainen ja toivoit lahjaksi nimenomaan punaista laukkua tms ja kumppanisi täysin tietoisena toiveestasi ostaa sulle sinisen laukun koska hänestä se on parempi väri. Vihaat sinistä ja et halua käyttää laukkua. Puoliso suuttuu kun ei kelpaa, kun laukku oli kalliskin.

Jos puoliso ostaa esim. sen väärän värisen laukun vastoin lahjan saajan toivetta, ainoa keino on pyytää antajaa palauttamaan se, tai olla käyttämättä. Jos lahjan antaja suuttuu, suuttukoon.

Myötäily on mahdollistamista.

Sana pätee näihin auttajiin. Se pitää vaan tehdä selväksi, että tämä ei käy, näin ei saanut tehdä, ja toista kertaa et tee enää näin. Jos toinen tekee silti, pitää kyseinen asia lopettaa kokonaan. Esim. Jos se puoliso ei osaa tuoda sieltä kaupasta mitä pyydetään, niin jatkossa minä hoidan ostokset. Enkä maksa osuuttani vääristä ostoksista. Jos minä pyydän tiskiainetta ja toinen tuo kilon omenia, hän voi pitää ne itse.

Siis ei sana pätee vaan sama pätee.

Sana pelkästään ei kai yleensä näille riitä, toiminnan pitää olla linjassa sanomisten kanssa. Vähän niinkuin pikkulapsen kanssa toimitaan.

Miten menee nykyään ap? Onko yhtään helpompaa?

Ap, mitä kuuluu? Tulisitpa vielä päivittämään kuulumisianne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihan käsitä. Jos sille puolisolle tähdentää, että älä MISSÄÄN tilanteessa koske minun tavaroihini tai siirtele niitä: vaatteisiin, astioihin, mihinkään lattialla lojuvaan roinaan, KOSKAAN. Vain tiskikoneessa olevat astiat ja pyykkikorissa olevat vaatteet pestään. Jokainen siivoaa omat tavaransa. Eikö silti usko? Jos puolison vastuulla on esim. pyykkääminen, siivoaminen ja tavaroiden paikoilleen järjestely yleisesti, mahdotonhan siinä on erottaa mihin saa koskea ja mihin ei. Se, että tekee pyytämättä asioita toisen puolesta tai tekee asiat toistuvasti toisin kuin on käsketty, kuulostaa niin oudolta, että luulisin sen olevan piirre josta on mahdotonta päästä eroon. Kun nyt mietin, niin oman puolisoni äiti on ehkä vähän tuollainen, puolisoni on vaan tehnyt hänelle omat rajansa niin selviksi, ettei anopin käytöksestä ole minulle harmia. Varmaan tulisi meille omilla avaimillaan siivoamaan ja toisi ruokia ym. tavaroita, joita olettaisi meidän tarvitsevan, jos hänellä vain olisi avain.

Sinä et nyt oikein näe metsää puilta. Näillä sinun toimenpiteillä voi ehkä ratkaista yhden ongelman, liittyen nyt sitten vaikka niihin vaatteisiin. Jos elää niin, ettei _ikinä_ koske toisen vaatteisiin, ja tämä kontrolloiva puoliso jaksaa pitää tämän mielessä, niin vaatteista ei enää tule ongelmia. Mutta sama asia pulpahtaa esiin jossain muualla, koska se perimmäinen ongelma ei ole vaatteet, vaan se rajattomuus. Se on kuin yrittäisi teipata jotain pahasti reikiintynyttä vesiämpäriä. Toki jos ongelma ei ole pahimmasta päästä, voi tiukalla järkipuheella saada jotain tulosta aikaiseksi.

Tarkoitatko kontrolloivalla puolisolla nyt tuota "rajatonta"? Lähinnä minusta vaikuttaa, että sinä olet se, joka kontrolloi ja määrää, ja hän se, joka yrittää epätoivoisesti mutta huonolla menestyksellä olla mieliksi.

Mene nyt oikeasti hel*ettiin siitä.

Sinusta vaikuttaa ja sinusta kuulostaa ja sinusta näyttää. Ja sinä tiedät siellä jossain luolassasi ja pöpilässäsi nyt kaikista kaiken.

Painu v**uun pilaamasta tätä ketjua!

Tämä ketju on tärkeä meille, kenellä on inhottavia kokemuksia rajattomista kumppaneista.

Sinä taidat itse olla tuollainen rajaton yksilö.

V*tu olet kyllä syvältä.

Pidä turpasi kiinni, kun et YMMÄRRÄ MISTÄÄN MITÄÄN! KUVITTELET JA LUULET!

Häivy helv*ttiin jo!

Ilmoitin asiattomaksi. Enkä todellakaan ole tuo henkilö, joka on täällä esittänyt kritiikkiä. Sinä voisit poistua.

Ai miten kamala tyyppi tuo jolle vastasit. Olisi kyllä todella ahdistavaa asua samassa huushollissa.

Vierailija kirjoitti:

Ap, mitä kuuluu? Tulisitpa vielä päivittämään kuulumisianne.

Minäkin haluaisin kuulla miten teillä menee? Pariterapia, yksin terapiaan, mitä?

Olen miettinyt eroa mieheni rajattomuuden takia -mikä valitettavasti näyttäytyy myös kontrolloivuutena. Meillä suurin ongelma tuntuu olevan se, että mies ei tunnu ymmärtävän, että ollaan kaksi eri ihmistä eikä mikään symbioosi.

Miehen äiti on marttyyrin, syyllistävä ja narsistinen piirteitä omaavan ihmisen perikuva. Silloin kun asuimme samassa kaupungissa niin syyllisti "kun kukaan ei koskaan käy", vierailimme hänen luonaan viikottain. Juhannuksena en vastannut hänen soittoon, kun meillä olo vieraita niin olo soittanut miehelle, että on pettynyt minuun, kun en vastannut hänelle, yksinäiselle ihmiselle. En koe velvollisuutenani olla tavoitettavissa kenellekään 24/7. Seuraavalla viikolla mies oli menossa kylään äidilleen ja pyysi minua mukaan. Sanoin, että en halua. Mies veti tästä raivarit. Ei kertakaikkisen hyväksynyt etten halunnut mennä. Sanoin, että kaikilla on oikeus sanoa ei.

Mies myös vastaa puolestani, että meille voi tulla kylään. Ei ennen edes kysynyt onko minulle ok tai onko minulla muita suunnitelmia.

Mies myös esim. sanoo etten saa mennä yksin uimaan, koska se on vaarallista. Saattaa kommentoida, että pue tuo ja tuo vaate ja että minulla ei ole tarpeeksi päällä. Haloo olen aikuinen ihminen?

Tässä nyt muutamia esimerkkejä, mutta tällaista esim.on rajattoman kanssa, joka ei tunnista omia eikä muiden rajoja.

Mieheni tekee myös sitä, että alkaa vaikka keskellä yötä yhtäkkiä pesemään pyykkiä. Itse olen menossa nukkumaan niin mies alkaa valittaa, että minun pitää auttaa häntä ripustamaan pyykit ja syyllistää etten koskaan auta. Tai mies haluaa leipoa pitsaa ja jättää keittiön siivoamatta. Sitten sanoo, että minun pitää auttaa. Hän puuhailee projektejaan ja olettaa, että minä olen mukana niissä.

Hänen sukulaiset on meillä myös jatkuvasti kylässä eikä minulla ole sananvaltaa siihen. Hän ei koskaan sano ei sukulaisille.

Mies saattaa myös kysyä mitä tehdään viikonloppuna. Sovimme, että mennään leffaan. Sitten leffailtana mies yht äkkiä haluaakin mennä pelaamaan jääkiekkoa. Lähtee pelaamaan sitä. Minä suutun, kun olisin voinut sopia omia menoja, jos olisin tiennyt, että mies meneekin pelaamaan jääkiekkoa.

Vierailija kirjoitti:

Niin siis nämä tapahtumathan eivät jää rajattoman kanssa eläessä johonkin yhteen satunnaiseen konfliktiin kuukaudessa, vaan niitä tulee 20 päivässä.

Olet lähdössä ulos ja valitset sitä varten vaatteet tuolille, ja menet suihkuun. Kun tulet suihkusta, vaatteet ovat kadonneet. Kysyt puolisolta, joka kertoo laittaneensa ne pesukoneeseen, joka on käynnissä. Siellä ovat ainoat mustat sukkahoususi märkinä, ja puoliso sanoo "olisit onnellinen kun autan sinua".

Olet leipomassa pullaa kun tänään on tulossa kavereita talkoisiin. Liotat viimeisen hiivapalan lämpimään veteen kun lapsi kaatuu olohuoneessa. Menet lohduttamaan ja vaihtamaan vaipan. Kun tulet takaisin, keittiön työpöytä on siivottu. Kysyt, missä taikinakulho on. Tiskikoneessa, ja hän on kaatanut siinä olleen likaisen nesteen pois. "Olisit sanonut että sinulla on jotain kesken. Olisit iloinen kun autan siivoamisessa." Kun puoliso tajuaa että mokasi, uuden hiivan hankkimisesta tulee päivän tärkein tehtävä, vaikka sanot että sitä ei enää tarvita. Kun kaverit tulevat pihaan talkoita varten, puoliso häviää kuin pieru saharaan hiivaa ostamaan, jotta saisit leipoa. Mitä et muutenkaan enää ehdi tehdä, ja talkooväki ihmettelee siellä mitä tehdään kun isäntä on hiivakaupoilla.

Siitä huolimatta rajaton puoliso jatkossakin ihan koko ajan sekaantuu asioihisi samalla tavalla ja on hämillään, kun hänen hyvä työnsä ei saa kiitosta.

Rajattomuutta tuossa näe. ADHD joka yrittää miellyttää. Ilmeisesti kokee olevansa kanssasi riittämätön ja menee överiksi.

Puurot ja vellit sekaisin.

Rajattomuuteen liittyy selvästi narsistiset piirteet. Eli voitaisiinko puhua vain narsismista.

Häröily ei ole rajattomuutta.

Esimerkki omasta elämästä :

Olen häröilijä. Adhd. Olen myös intuitiivinen joten yksityiskohdat on vaikeita. Yritin mutta vaatimukset muuttuivat järjettömiksi.

En ollut kuitenkaan rajaton. Exäni oli. Kun ei kyennyt puuttumisellaan asioihini kontrolloimaan minua, muuttui käyttytyminen passiivis-aggressiiviseksi, myöhemmin avoimen aggressiiviseksi.

Mentalisaatiokyky puuttuu. Kannattaa googlettaa, avasi silmiä esim. oman äidin käytöksen suhteen.

lapsena käytiin autolla kirjastossa koko perhe kun sinne ei päässyt helpolla. kasasin itselleni kirjoja. kotona sitten huomasin että osa kirjoista joita olin halunnut lainata, puuttui ja tilalla oli kirjoja joita en halunnut.

Siitä se niinku lähti. Paljon lisää myöhemmin. Tein juuri sopimuksen hautapaikasta varmistaakseni ettei minua tulla hautaamaan samaan paikkaan kuin vanhempani.