Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

uppista

Vierailija kirjoitti:

Lisään vielä, että musta on tullut aikuinen, joka ei osaa vetää rajoja. 

Olen juuri se epäreilu tyyppi, joka vasta suuttuneena vetää rajat kun toisella ei ole ollut hajuakaan että mulla on tarvetta rajanvetoon.

Olen sitä nyt yrittänyt työstää ja opetella ja tosi usein hämmästyn, ettei se toinen seonnutkaan kun laitoin rajan, joskus jopa kiittää että hyvä kun sanoit! 

Täällä ollut samaa ongelmaa. Hymyillen ja nyökytellen vedän jaksamiseni äärirajoille kunnes uuvun ja kilahdan. Ja muut ovat (ymmärrettävästi) hämmentyneenä kun kaikki on ollut ok ja toinen yhtäkkiä sekoaa. 

Olen saanut työstää tätä tosi paljon. Yksi hyvä neuvo on tullut itseasiassa tältä palstalta, ihmiset ovat yleensä ihan ok asian kanssa kun kieltäytyy jämäkästi mutta ystävällisesti, ja ennenkaikkea SELITTELEMÄTTÄ. Eli ei sanota että en nyt pääse kissanristiäisiisi, koska olen väsynyt työviikon jälkeen ja tarvitsen lepoa. Tämä on toiselle kutsu alkaa neuvottelemaan "tulet vain käymään", "kyllä sinä nyt tämän jaksat", "Marja-tätikin niin kovasti haluaa sinut nähdä" ja lopputulos on se että vietän lauantai-iltani akkujen lataamisen sijaan jutellen minua 20 vuotta vanhempien Marja-tädin tuttavien kanssa heidän sairaushistoriastaan. 

Sen sijaan sanotaan yksinkertaisesti "Kiitos kutsusta, mutta en pääse. Viettäkää hauskat juhlat kuitenkin.". Joku saattaa yrittää vängätä, mutta kun vastaa reippaasti hymyillen aina uudestaan että nyt ei onnistu, mutta kiva että kutsuit. Normaaleille ihmisille riittää yksi kieltäytyminen ja muut lopettaa yleensä 2-3 kerran jälkeen koska et ole antanut heille mitään mihin tarttua ja jankuttaminen tekee heistä itsestään noloja. 

Vierailija kirjoitti:

Jos olen juuri levittänyt vaikka ruuanlaittotarvikkeet ja leikkuulaudat keittiöön, niin yleensä ihmiset tajuavat että se paikka ja tila on nyt minun käytössäni, eikä kukaan lähde tunkemaan siihen saman paikkaan. Mieheni ei tällaista hahmota. Hän saattaa tulla ihan viereen ja ruveta SAMAAN AIKAAN järjestelemään sitä keittiön yläkaappia, joka siinä leikkuulautani yläpuolella. Luulen yleensä että hän ottaa vain yhden kupin ja lähtee, mutta hän onkin päättänyt vaihtaa kuppien ja lautasten paikat keskenään ja omasta mielestään nyt on ihan loistava hetki. Joudun ääneen sanomaan, että minä leikkaan nyt tässä sipuleita ja paikka on 5 minuutin päästä vapaa. Tai jos katson televisiosta minua kiinnostavaa dokumenttia, mies saattaa tulla imuroimaan ja keskustelemaan siihen minun ja ruudun väliin. Hän ei oikeasti itse hahmota, että siinä voisi olla jotain ongelmaa, koska hänen mielestäänhän se imurointi on juuri nyt tärkeintä mitä huoneessa pitää tapahtua.

Kuulostaapa tutulta oman rajattoman ex-miehen kanssa. Saatoin esim. levitellä leivontatarvikkeet keittiöön ja sillä aikaa kun olin vessassa, mies oli auttanut keräämällä kaikki pöytätasolla olleet kulhot ja kupit tiskikoneeseen ja laittanut koneen päälle. Joten en päässytkään leipomaan, kun kaikki (puhtaat) kulhot ja vispilät olivat astianpesukoneessa 2 tunnin ohjelmalla. Tai ainakin olisin saanut tehdä lisätöitä  pysäyttämällä koneen ja huuhtelemalla astioista pesuainejäämät pois. Ja tietysti nämä lisätyöt saa tehdä ihan itse, mies ei laita tikkua ristiin kun on kerran jo "auttanut" laittamalla astiat koneeseen. 

Näitä on todella vaikea ymmärtää ja tosi vaikea selittää kenellekään joka ei ole elänyt vastaavassa tilanteessa. Kun normaali ihminen näkee keittiön pöytätasolla leivontakulhoja, mitta-astioita, vispilöitä ja jauhopussin ja sokeria, hän olettaa että joku on alkamassa ehkä leipomaan ja joko jättää tavarat siihen tai kysyy onkin jokin työ kesken tai alkamassa. Rajaton ihminen ilmeisesti olettaa että koska hänen silmäänsä pöytä näyttää sotkuiselta, se on sotkuinen ja hän auttaa siivoamalla sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen juuri levittänyt vaikka ruuanlaittotarvikkeet ja leikkuulaudat keittiöön, niin yleensä ihmiset tajuavat että se paikka ja tila on nyt minun käytössäni, eikä kukaan lähde tunkemaan siihen saman paikkaan. Mieheni ei tällaista hahmota. Hän saattaa tulla ihan viereen ja ruveta SAMAAN AIKAAN järjestelemään sitä keittiön yläkaappia, joka siinä leikkuulautani yläpuolella. Luulen yleensä että hän ottaa vain yhden kupin ja lähtee, mutta hän onkin päättänyt vaihtaa kuppien ja lautasten paikat keskenään ja omasta mielestään nyt on ihan loistava hetki. Joudun ääneen sanomaan, että minä leikkaan nyt tässä sipuleita ja paikka on 5 minuutin päästä vapaa. Tai jos katson televisiosta minua kiinnostavaa dokumenttia, mies saattaa tulla imuroimaan ja keskustelemaan siihen minun ja ruudun väliin. Hän ei oikeasti itse hahmota, että siinä voisi olla jotain ongelmaa, koska hänen mielestäänhän se imurointi on juuri nyt tärkeintä mitä huoneessa pitää tapahtua.

Kuulostaapa tutulta oman rajattoman ex-miehen kanssa. Saatoin esim. levitellä leivontatarvikkeet keittiöön ja sillä aikaa kun olin vessassa, mies oli auttanut keräämällä kaikki pöytätasolla olleet kulhot ja kupit tiskikoneeseen ja laittanut koneen päälle. Joten en päässytkään leipomaan, kun kaikki (puhtaat) kulhot ja vispilät olivat astianpesukoneessa 2 tunnin ohjelmalla. Tai ainakin olisin saanut tehdä lisätöitä  pysäyttämällä koneen ja huuhtelemalla astioista pesuainejäämät pois. Ja tietysti nämä lisätyöt saa tehdä ihan itse, mies ei laita tikkua ristiin kun on kerran jo "auttanut" laittamalla astiat koneeseen. 

Näitä on todella vaikea ymmärtää ja tosi vaikea selittää kenellekään joka ei ole elänyt vastaavassa tilanteessa. Kun normaali ihminen näkee keittiön pöytätasolla leivontakulhoja, mitta-astioita, vispilöitä ja jauhopussin ja sokeria, hän olettaa että joku on alkamassa ehkä leipomaan ja joko jättää tavarat siihen tai kysyy onkin jokin työ kesken tai alkamassa. Rajaton ihminen ilmeisesti olettaa että koska hänen silmäänsä pöytä näyttää sotkuiselta, se on sotkuinen ja hän auttaa siivoamalla sen?

Mikä diagnoosi tämmöisillä ihmisillä on?  Kuulostaa kyllä raskaalta, kaikki tsemppi jotka jaksatte näiden ihmisten kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olen juuri levittänyt vaikka ruuanlaittotarvikkeet ja leikkuulaudat keittiöön, niin yleensä ihmiset tajuavat että se paikka ja tila on nyt minun käytössäni, eikä kukaan lähde tunkemaan siihen saman paikkaan. Mieheni ei tällaista hahmota. Hän saattaa tulla ihan viereen ja ruveta SAMAAN AIKAAN järjestelemään sitä keittiön yläkaappia, joka siinä leikkuulautani yläpuolella. Luulen yleensä että hän ottaa vain yhden kupin ja lähtee, mutta hän onkin päättänyt vaihtaa kuppien ja lautasten paikat keskenään ja omasta mielestään nyt on ihan loistava hetki. Joudun ääneen sanomaan, että minä leikkaan nyt tässä sipuleita ja paikka on 5 minuutin päästä vapaa. Tai jos katson televisiosta minua kiinnostavaa dokumenttia, mies saattaa tulla imuroimaan ja keskustelemaan siihen minun ja ruudun väliin. Hän ei oikeasti itse hahmota, että siinä voisi olla jotain ongelmaa, koska hänen mielestäänhän se imurointi on juuri nyt tärkeintä mitä huoneessa pitää tapahtua.

Kuulostaapa tutulta oman rajattoman ex-miehen kanssa. Saatoin esim. levitellä leivontatarvikkeet keittiöön ja sillä aikaa kun olin vessassa, mies oli auttanut keräämällä kaikki pöytätasolla olleet kulhot ja kupit tiskikoneeseen ja laittanut koneen päälle. Joten en päässytkään leipomaan, kun kaikki (puhtaat) kulhot ja vispilät olivat astianpesukoneessa 2 tunnin ohjelmalla. Tai ainakin olisin saanut tehdä lisätöitä  pysäyttämällä koneen ja huuhtelemalla astioista pesuainejäämät pois. Ja tietysti nämä lisätyöt saa tehdä ihan itse, mies ei laita tikkua ristiin kun on kerran jo "auttanut" laittamalla astiat koneeseen. 

Näitä on todella vaikea ymmärtää ja tosi vaikea selittää kenellekään joka ei ole elänyt vastaavassa tilanteessa. Kun normaali ihminen näkee keittiön pöytätasolla leivontakulhoja, mitta-astioita, vispilöitä ja jauhopussin ja sokeria, hän olettaa että joku on alkamassa ehkä leipomaan ja joko jättää tavarat siihen tai kysyy onkin jokin työ kesken tai alkamassa. Rajaton ihminen ilmeisesti olettaa että koska hänen silmäänsä pöytä näyttää sotkuiselta, se on sotkuinen ja hän auttaa siivoamalla sen?

Mikä diagnoosi tämmöisillä ihmisillä on?  Kuulostaa kyllä raskaalta, kaikki tsemppi jotka jaksatte näiden ihmisten kanssa

Olen tuo leipoja ja mieskin on ex, mutta koko pitkän suhteen aikana en tajunnut että kyse on rajattomuudesta. Syyttelin itseäni siitä kun pahoitan hyvän miehen mielen vaikka toinen haluaa vain auttaa. Kun jaksaminen loppui ja halusin erota, syyttelin itseäni siitäkin että jätän hyvän ja kiltin miehen joka niin omistautuvasti minua aina haluaa auttaa. Asia taisi konkretisoitua minulle vasta kun luin tätä ketjua ja niin monia samanlaisia kokemuksia. 

Olisi muuten hauska kuulla mitä ap:lle kuuluu jos vielä luet ketjua joskus :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.

Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.

Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.

Sitten vaan lasua matkaan, jos epäilee lapsia kohdeltavan huonosti. Rajaton saattaa myös mielellään hylätä lapsensa, joten sitten ei tule myöskään ongelmaa. 

Ei mitään lasua matkaan, vaan lapsia ei tule päästää kahden kesken sellaisen persoonan kanssa, joka on vaaraksi heille. Itse en päästäisi lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä taas. Kiitos heti alkuun teille kaikille, jotka olette jakaneet ajatuksianne ja tilanteita. Ette usko, miten paljon apua on siitä kun saa ulkopuolista vertailupohjaa. Tsemppiä teille, ja etenkin sinulle joka selvittelee tilannetta äitinsä kanssa.

Meillä tilanteet jatkuvat. Viikonloppuna sanoin, että istutan uuden ostamani kirsikkapuun talvella kuolleen tilalle. Kun olin illalla kylvettämässä lasta, mies huikkasi ovelta että minne se omenapuu tulee. Vastasin että odota, se on kirsikkapuu ja siinä on pari juttua jotka pitää muistaa, älä istuta sitä liian syvään. Joojoo, ja mies oli jo kadonnut. Ja istutti puun n. 20 cm entistä syvemmälle. Mainitsin tästä. Miehen mielestä puu ei ole yhtään syvällä.

Näitä tilanteita en vaan ymmärrä. Siis kuka tahansa näkee, että se puun mullanpinta on nyt syvällä uuden mullan alla. Miehen mielestä ei ole, ja loukkaantui että taaskaan ei kelvannut ja teki turhaa työtä. Kaiva sitten ylös, tiuskaisi. Niin kaivoinkin, eihän siihen muuta voinut. Mutta kun minä en taaskaan käskenyt miestä tuohon. Puutarha on oma harrastukseni, josta minä nautin, mies ei.

Toisesta käsittämättömästä ja sietokykyni yli menevästä asiasta saatiin eilen riita aikaiseksi. Mies ei voinut käsittää, miksi haluan pilata päivän itkemällä, kun hän on tehnyt kaiken hyvässä tarkoituksessa vain minua varten. Kaikki olisi ollut hyvin, jos en vain turhaan itkisi. Hän on ollut siitä asti kuin myrskyn merkki ja paiskonut ovia raivoissaan. Mikään ei kuulemma kelpaa minulle. Tuntuu niin pahalta, että tällaista tapahtuu omassa kodissa. Mietin vieläkin pääni puhki, olenko minä tässä oikeasti se ongelma. Silti ymmärrän, että ihan kaikki tilanteet etenevät niin, että mies tulee ja mies tekee, eikä kuuntele sanaa ei. Ja on vihainen ja loukkaantunut kun häntä ei arvosteta. Täällä on ihan hirveä tunnelma.

Tämä on niitä päiviä, kun mietin että jos erottaisiin, miten sen tekisin. Miten se tehdään silloin, kun ei ole pettämistä, väkivaltaa tai mitään sellaista, jonka kaikki ymmärtävät ongelmaksi? Yhteisymmärryksessä se ei onnistuisi. Ja kumminkin lapsella on isäänsä läheinen suhde, en voi voi vain pakata tavaroita ja lähteä lapsen kanssa. Voinko mitenkään erota hylkäämättä lastani osittain? Koska sitä en tee ikinä.

En yhtään ymmärrä, mitä tällaisen ihmisen päässä liikkuu? Miehellä on fiilis, ettei mikään kelpaa vaimolle. Miksi hän sitten tekee asioita?

Itse olen ollut pitkässä avioliitossa miehen kanssa, jolle mikään ei kelvannut. Teit niin tai näin, niin aina se oli väärin päin. Niiden aviovuosien jälkeen minusta tuli passiivinen. En tehnyt mitään ilman selkeää pyyntöä.

Miksi ap:n miehelle ei ole tapahtunut näin?

Ap:n mies kuulostaa asbergeriltä. Auttaisiko asiaan että ap ei enää kertoisi mitä aikoo tehdä ja tällöin mies ei älyäisi asiaa hoitaa. Kun mies ei tiedä että uusi kirsikkapuu on hankinnassa niin ei sellaista hae eikä istuta. Jättää miehelle sitten helpot hommat kuten ruohon leikkauksen (voiko ruohoa ajaa väärin?), kasvien kastelut jne palikkatyöt jotka kuka vaan voi tehdä. Esim saunan pesu, lattioiden luutonta, tiskikoneen täyttö, imurointi ja näistä sitten mainitsee niin että on itse astumassa ovesta ulos, eli ukkeli voi sillä välin tehdä näitä asioita kun itse on poissa paikalta. Tällöin haittaa jos esim imurointi keskeytyy taikka saunan pesu jonkun ihme syyn vuoksi. Pääasia että tälläisen asiat tulee kotona hoidettua ja vapaalla tyylillä.

Jos täällä vielä on muita rajattomien puolisoita, onko teillä ongelmaa miehen ostelun kanssa. Oma ex-mies osteli holtittomasti kaikkea minua "ilahduttaakseen". Minua ei tietenkään ilahduttanut että vähistä rahoista tuhlataan kymppejä tai satasia täysin turhaan roinaan. Rahan tuhlauksen lisäksi pienen asunnon kaapit olivat täynnä mitä ihmeellisempää tavaraa mitä ei kukaan koskaan käyttänyt. 

Eikä kyseessä edes ollut romanttiset lahjat, vaan esimerkiksi tv-shopin ylihintaiset turhakkeet joiden piti helpottaa minun arkeani. Jotka eivät sitten oikeasti liittyneet arkeeni millään tavalla. Kuten vaikkapa älyttömän hintainen epilaattori, vaikka sheivasin säärikarvani, joten käyttämättä jäi. 

Lopulta pakotin miehen palauttamaan näitä ostoksiaan ja tunsin itseni ilkeäksi ja kohtuuttomaksi ihmiseksi, kun toinen haluaa vain ilahduttaa. 

Itse joskus jo paljon aikaisemmin tässä ketjussa ehdotin juuri tuota, ettei aloittaja kertoisi miehelleen mitä aikoi itse tehdä tai hankkia.

Mutta sain aikamoiset haukut ja se ei kuulemma ole oikea tapa. Käsitin niin, että aloittajalla on " oikeus" saada kertoa tai se on jotenkin väärin aloittajaa kohtaan ettei hän saa kertoa, että on esimerkiksi ostamassa kirsikkapuun. Se nyt vain täytyy saada kakaistua ulos.

Vaikka sillä uhalla ja tietäen, että mies sitten innostuu omiin kiemuroihinsa kirsikkapuun kanssa.

En oikein käsittänyt miksi täytyy.

Itse tekisin niin, että kertoisin miehelle juuri niitä yksinkertaisempia (ja itselle vähemmän mieluisia D) hommia. Antaisin miehen rauhassa soheltaa niiden kanssa tai tekisin sitten joskus hiljaa itse, tilanteen mukaan. En puuttuisi silloin miehen toimiin tai toimettomuuteen.

Pitäisin visusti suuni kiinni niistä jutuista joihin en halua miehen sekaantuvan. Mitkä ovat minulle tärkeitä ja jotka haluan hoituvan juuri niinkuin itse haluan.

Jos siis eläisin tuontyyppisen miehen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan yrittää. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.

Läheisriippuvat ovat tuollaisi.

Meillä mies aina valittaa kun on töissä niin kiire, ettei ehdi nukkumaan tai pitämään hauskaa. Järjestin sitten viikonlopuksi lapset isovanhemmille hoitoon (itse olin töissä) jotta hän saisi lauantaina nukkua pitkään. Hitonmoinen kitinä siitä ettei ole tällaista pyytänyt. Ilmeisesti olen siis läheisriippuvainen. Olen nyt vain oppinut etteivät toiset vain osaa olla tyytyväisiä; jos et huomioi niin sitten kitistään ettet ota toista huomioon ja jos huomioit niin se on jotakin tunkeilua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos. Meillä on lapsia kuvioissa, se tekee asiasta vaikean joka suuntaan. Eli myös niin, etä jos lähdetään eri teille, lapsilla tulisi olemaan enemmän aikaa yksin tämän rajattoman vanhemman kanssa.

Meilläkin kävi niin, että ongelmien mittakaava paljastui vasta lasten jälkeen, siihen asti eleltiin vieraskoreasti.

Toinen vastaaja, miten käytännössä sopivan terapeutin voi löytää? Meilläkin on hyvin selvää, että minkätyyppisiä ongelmat ovat, ja tarvittaisiin todella suoraa puhetta ja selviä neuvoja.

Sitten vaan lasua matkaan, jos epäilee lapsia kohdeltavan huonosti. Rajaton saattaa myös mielellään hylätä lapsensa, joten sitten ei tule myöskään ongelmaa. 

Ei mitään lasua matkaan, vaan lapsia ei tule päästää kahden kesken sellaisen persoonan kanssa, joka on vaaraksi heille. Itse en päästäisi lapsiani.

Juu todella vaaralliselta kuulostaa. Osti ilman lupaa vaimo haluaman kirsikkapuun. Ei muuta kuin rajoitetut tapaamisoikeudet.

Kaksi viimeistä viestiä kertoo lukutaidottomuudesta ja puusilmäisyydestä.

Rajaton ihminen tunkee, tekee ja luulee maagisesti pikkurillin asennostasi tietävänsä todella mitä sinä haluat, vaikka sanoisit suoraan EI, en halua, tarvitse, älä tee, koska teen sen itse.

Mutta rajaton ei ymmärrä vaikka vääntäisit ratakiskosta.

Ja eikö arjesta tule hiljaista, jos ei ikinä saisi/uskaltaisi kertoa mitä aikoo tehdä viikonloppuna tms. koska täytyy pelätä, että rajaton jyrää ylitsesi ja tekee taas vastoin tahtoasi, koska sitä sinä Todella haluat.

Ohhoh! Vasta nyt ketjua lukiessani tunnistin piirteitä eksästäni! Hänellä tosin ei mennyt persoonallisuushäiriön tasolle asti, mutta toden totta hänellä oli vaikeuksia erottaa minun tarpeitani omistaan.

Hän muunmuassa koko kymmenvuotisen suhteen ajan heitti pois minulle kuuluvia tavaroita jos en ollut hänen mielestään "tarvinnut niitä aikoihin". Tottakai joskus meni kuukausia ennenkuin osasin kaivata jotain esimerkiksi vyölaukkua ja sitten kun etsiskelin sitä juoksulenkkiä varten helteellä (jolloin avaimia tai puhelimia ei kuumuuden vuoksi voinut pitää verkkatakin taskussa kuten viileämmällä säällä), hän iloisesti kertoi heittäneensä sen roskiin ajat sitten. Välillä hävitykseen meni kalliitakin tavaroita kuten merkkiaurinkolasit (jos olin käyttänyt hänen mielestään viime aikoina vain toisia aurinkolaseja, eikä hänkään halunnut omistaa kuin yhdet joten minullekin piti riittää vain yhdet), vaatteita, keittiötarvikkeita... en leiponut kovin usein, mutta kyllä ärsytti kun yhtäkkiä huomaa että vispilät ja kulhot on heitetty roskiin. Hän myös omine lupinensa teki "karsintaa" kirjahyllyssämme eikä todellakaan käynyt läpi vain omia kirjojaan. Sinne meni itselleni hyvin tärkeitä teoksia.

Hän myös kerran vain yhtäkkiä ojensi kännykkänsä ja halusi minun käyvän viestinsä läpi. Ihmettelin tätä ja sitten tulikin selitys että koska hän tarjosi omia henkilökohtaisia viestejään minun luettavakseni, olisi minun pitänyt vuorostani ojentaa puhelimeni hänelle tutkittavaksi. Kielsi epäilevänsä mitään pettämistä tms. Kuulema halusi vain että olemme avoimia ja kaikki on yhteistä. Joo ei.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeistä viestiä kertoo lukutaidottomuudesta ja puusilmäisyydestä.

Rajaton ihminen tunkee, tekee ja luulee maagisesti pikkurillin asennostasi tietävänsä todella mitä sinä haluat, vaikka sanoisit suoraan EI, en halua, tarvitse, älä tee, koska teen sen itse.

Mutta rajaton ei ymmärrä vaikka vääntäisit ratakiskosta.

Ja eikö arjesta tule hiljaista, jos ei ikinä saisi/uskaltaisi kertoa mitä aikoo tehdä viikonloppuna tms. koska täytyy pelätä, että rajaton jyrää ylitsesi ja tekee taas vastoin tahtoasi, koska sitä sinä Todella haluat.

Jos toinen sanoo että kerrankin kun saisi nukkua pitkään ja sitten toinen järjestää niin, että saat nukkua pitkään? En ymmärrä missä kirjoittajalla on ongelma. Samalla täällä valitetaan ettei toinen osaa lukea rivien välistä

Vierailija kirjoitti:

Mikä diagnoosi tämmöisillä ihmisillä on?  Kuulostaa kyllä raskaalta, kaikki tsemppi jotka jaksatte näiden ihmisten kanssa

Minä taas haluaisin kysyä kuinka tuollaista ei huomaa seurusteluaikana ennen kuin muutetaan yhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeistä viestiä kertoo lukutaidottomuudesta ja puusilmäisyydestä.

Rajaton ihminen tunkee, tekee ja luulee maagisesti pikkurillin asennostasi tietävänsä todella mitä sinä haluat, vaikka sanoisit suoraan EI, en halua, tarvitse, älä tee, koska teen sen itse.

Mutta rajaton ei ymmärrä vaikka vääntäisit ratakiskosta.

Ja eikö arjesta tule hiljaista, jos ei ikinä saisi/uskaltaisi kertoa mitä aikoo tehdä viikonloppuna tms. koska täytyy pelätä, että rajaton jyrää ylitsesi ja tekee taas vastoin tahtoasi, koska sitä sinä Todella haluat.

Jos toinen sanoo että kerrankin kun saisi nukkua pitkään ja sitten toinen järjestää niin, että saat nukkua pitkään? En ymmärrä missä kirjoittajalla on ongelma. Samalla täällä valitetaan ettei toinen osaa lukea rivien välistä

Et viitsinyt kysyä halusiko toinen, että järjestät sitä lepo aikaa?

Omassa miehessäni on ehkä vähän näitä piirteitä myös. Olen kuitenkin oppinut tunnistamaan ne ja ottanut asian esille ja huomauttanut, että hän kävelee taas omien mielipiteideni yli. Ja mies tunnistaa kyllä itsekin, että toista opittua käyttäytymismalli. Opin huomaamaan kuvion tarkkailemalla anopin käytöstä suhteemme alussa. Hän on ihan mukava ja kultainen ihminen ja on elänyt hyvin rankan elämän, joten käytökselle on varmasti syynsä. Silti se herätti alussa suurta ihmetystä.

Anopilla on läheinen lapseton sisar, johon hänellä on hyvin pieni ikäero. Anoppi siskoineen onkin varsinainen tehokaksikko ja kun aloimme seurustelemaan oli sisar-kaksikko tarjoamassa apua siivoamiseen, rivarin pienen pihan rapsuttamiseen, ikkunanpesuun jne. Kieltäydyin kuitenkin aina tarjouksesta, koska olin elänyt jo vuosikausia omillani ja oppinut huolehtimaan omista asioistani. Ajattelin kuitenkin, että onpa hyvä että he ovat valmiita auttamaan, jos joskus tulee joku hätätilanne.

Tällainen tulikin muutaman vuoden päästä kun raksafirma rakensi meille taloa. Meillä oli reilu yksivuotias lapsi ja mies joutui käytännössä olemaan kaiken vapaa-ajan rautakauppa-asioilla tai raksalla siivoamassa tai tekemässä pieniä juttuja valmiiksi rakentajia varten. Kaikki meni ihan mukavasti, hoidin kotihommat ja iltaisin kaikki lapseen liittyvät jutut. Ulkoilimme, kävimme leikkipuistoissa ja kyläilimme.

Pahaksi onneksi jouduin yllättäen suurehkoon leikkaukseen pari kuukautta ennen talon valmistumista. En voinut kunnolla kävellä, enkä nostella mitään. Ajattelin, että kerrankin anopista ja hänen siskostaan voisi olla apua ja pyysimme, että jos he voisivat joskus omien aikataulujen puitteissa käydä meillä iltaisin ja viedä lapsen vaikka taloyhtiön leikkipaikalle tai rattailla läheiseen leikkipuistoon, ettei lapsen tarvitsisi olla koko aikaa sisällä kanssani pienessä kaksiossa.

Tämäpä ei tehokaksikolle sopinut. He olisivat kyllä olleet jo menossa puutarhaliikkeen kautta talon pihalle tekemään kukkapenkkejä ja asentamaan taloon verhotankoja. Talossa ei tosin ei edes ollut vielä pihaa, vaan pelkkä hiekkakenttä täynnä raksafirman tavaroita, lautoja, rakennustelineitä jne. Myöskään talo ei vielä ollut siinä vaiheessa, että verhotankoja olisi voinut edes asentaa, eikä meillä ollut edes varmuutta haluammeko verhoja lainkaan.

Lapsi ei loppujen lopuksi päässyt kertaakaan leikkipuistoon, pakkasin vointini mukaan itse koko kaksion tavarat lapsen pyöriessä jaloissa. Heidän mielestään emme siis tarvinneet tässäkään tilanteessa lapsenhoitoapua, vaan apua kukkapenkkien ja verhotanko kanssa. Ajan myötä näihin hössötyksiin on oppinut suhtautumaan huumorilla, mutta asian ollessa ajankohtainen ei kauheasti naurattanut, kun oma vointi oli kehno ja olisi kerrankin tarvinnut apua.

Mulla on suoranainen trauma lapsuudesta rajattomien vanhempien ja sisarusten takia (ja kyllä, olen ollut itsekin samanlainen sitä tajuamatta). Vielä aikuisenakin pelkään/ahdistun jatkuvasti parisuhteessa/töissä/lääkärissä/yms kun helposti oletan, että mua ei kuunnella, mua ei uskota, mua ei oteta tosissaan. Olen liian usein lapsena/nuorena kokenut, että joku tekee mun puolesta tai mulle jotain, mitä hän pitää tärkeämpänä mulle tai mitä muka oikeasti halusin. Koko persoonani ja rajani ja haluni/tarpeeni on jyrätty, analysoitu toisiksi tai todettu vääriksi. Jos tätä ei ole itse elänyt ja kokenut, voi olla vaikea käsittää, että kyse ei ole vain huolehtivan vanhemman tms erehdyksestä tai yrityksestä auttaa/kasvattaa. Kyse on vallankäytöstä, toisen lyttäämisestä. siitä kehittyy jatkuvaa huolta, että menettää vaikka jotain, kun kukaan ei usko, että se on sulle tärkeä tai tarvit johonkin (kuten noi sukkikset jotka mainittiin). Joutuu olemaan aina varuillaan, vaatimaan ja selittämään suorastaan epätoivoisesti omia tarpeitaan/rajojaan eikä voi silti vakuuttua, että tuli uskotuksi ja ymmärretyksi.

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeistä viestiä kertoo lukutaidottomuudesta ja puusilmäisyydestä.

Rajaton ihminen tunkee, tekee ja luulee maagisesti pikkurillin asennostasi tietävänsä todella mitä sinä haluat, vaikka sanoisit suoraan EI, en halua, tarvitse, älä tee, koska teen sen itse.

Mutta rajaton ei ymmärrä vaikka vääntäisit ratakiskosta.

Ja eikö arjesta tule hiljaista, jos ei ikinä saisi/uskaltaisi kertoa mitä aikoo tehdä viikonloppuna tms. koska täytyy pelätä, että rajaton jyrää ylitsesi ja tekee taas vastoin tahtoasi, koska sitä sinä Todella haluat.

No joo, sitten ei jää kuin kaksi vaihtoehtoa: jatkaa samaan malliin tai erota.

Mies tuosta miksikään muttuu.

Mutta en vaan millään käsitä miten se mies pikkurillin asennosta osaa päätellä, että olen hiljaa mielessäni päättänyt mennä ostamaan kirsikkapuun? Jos en ole siitä mitään miehelle maininnut ja käyn sen ostamassa vaikka oman työpäiväni aikana.

En sano mitään kirsikkapuusta kun tulen kotiin. Menen istuttamaan sitten itse enkä edelleenkään kerro, että menen istuttamaan kirsikkapuuta.

Jos mies sattuu tulemaan kesken istutuksen niin jatkan vain hommiani loppuun. Jos mies alkaa hakea lapiota ja tuppaa mukaan niin olen sillä aikaa jo tehnyt homman loppuun.

Mieluummin tietenkin istutan sen puun kun mies ei ole kotona tai tekee jotain omia hommiaan.

Ideana on se, että voi puhua keskenään normaalisti, mutta pitää sisällään ne itselle tärkeät asiat.

Ei kai nyt kenelläkään parisuhteessa ihan jokaikinen asia ole niin tärkeä ja spesiaali, että siitä saa paskahalvauksen jos toinen sen haluaakin tehdä?

Ettei kai nyt kokoaikaisesti silti tarvitse vaieta ja lakata puhumasta.

Meillä on ainakin paljon sellaista juttua, joka nyt ei liity mihinkään tekemiseen tai ostamiseen tms.

Kunhan jutellaan niitä näitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viimeistä viestiä kertoo lukutaidottomuudesta ja puusilmäisyydestä.

Rajaton ihminen tunkee, tekee ja luulee maagisesti pikkurillin asennostasi tietävänsä todella mitä sinä haluat, vaikka sanoisit suoraan EI, en halua, tarvitse, älä tee, koska teen sen itse.

Mutta rajaton ei ymmärrä vaikka vääntäisit ratakiskosta.

Ja eikö arjesta tule hiljaista, jos ei ikinä saisi/uskaltaisi kertoa mitä aikoo tehdä viikonloppuna tms. koska täytyy pelätä, että rajaton jyrää ylitsesi ja tekee taas vastoin tahtoasi, koska sitä sinä Todella haluat.

Jos toinen sanoo että kerrankin kun saisi nukkua pitkään ja sitten toinen järjestää niin, että saat nukkua pitkään? En ymmärrä missä kirjoittajalla on ongelma. Samalla täällä valitetaan ettei toinen osaa lukea rivien välistä

Et viitsinyt kysyä halusiko toinen, että järjestät sitä lepo aikaa?

No sitten ei pidä puhua toiselle, että voi kun sais joskus nukkua pitkään.

Mikä vaikeus siinä oli oikeastaan on olla ottamatta vastaan sitä toisen järjestämää vapaa-aikaa?

Minä voisin olla ihan hyvin tuollainen vaimo. Jos mieheni sanoisi, että hän haluaisi nukkua pitkään, hänellä on univajetta, niin minä kyllä olettaisin, että hän kertoo sen siksi, että hän todella haluaisi nukkua pitkään.

Minä sitten antaisin hänen nukkua pitkään, mikä siinä silloin miestäni ärsyttäisi?

Miksi ihminen joka toivoo saavansa nukkua pitkään ärsyyntyy jos kumppani toimii sen mukaisesti?

Tässä alkaa jo tuntua, että ongelma on ihan muussa kuin siinä "rajattomassa" kumppanissa. Ongelma on, ettette osaa, pysty tai halua ottaa vastaan mitään apua kumppanilta. Hän tekee kaikki "väärin" teki mitä ja miten hyvänsä. Ainoa oikea tapa on oma tapa.