Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Eihän sinun mihinkään tarvitse muuttaa, kunhan vaihdatutat ulko-ovesi lukkopesän. Älä anna kenellekään vara-avaimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksi viimeistä viestiä kertoo lukutaidottomuudesta ja puusilmäisyydestä.
Rajaton ihminen tunkee, tekee ja luulee maagisesti pikkurillin asennostasi tietävänsä todella mitä sinä haluat, vaikka sanoisit suoraan EI, en halua, tarvitse, älä tee, koska teen sen itse.
Mutta rajaton ei ymmärrä vaikka vääntäisit ratakiskosta.
Ja eikö arjesta tule hiljaista, jos ei ikinä saisi/uskaltaisi kertoa mitä aikoo tehdä viikonloppuna tms. koska täytyy pelätä, että rajaton jyrää ylitsesi ja tekee taas vastoin tahtoasi, koska sitä sinä Todella haluat.
Jos toinen sanoo että kerrankin kun saisi nukkua pitkään ja sitten toinen järjestää niin, että saat nukkua pitkään? En ymmärrä missä kirjoittajalla on ongelma. Samalla täällä valitetaan ettei toinen osaa lukea rivien välistä
Me ollaan varmaan miehen kanssa tuplarajattomat, kun jopa nautimme siitä, että toinen järjestää yllärinä lapsivapaata aikaa silloin tällöin. Ei tarvitse erikseen kysyä.
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.
Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.
Älä viitsi, et tiedä millainen rajaton ihminen oikeasti on niin älä viitsi vähätellä ja ivailla.
Vierailija kirjoitti:
Huonolta kuulostaa. Kyse on todenäköisesti pers.häiriöstä tai bipolaarista, ja jälkimmäisessä auttavat (otetut) lääkkeet. Persoonallisuushäiriöt ovat hitaita hoitaa eikä hlö välttämättä itse kärsi rajattomuudestaan kuin ehkä satunnaisesti. Ja voi myös esittää kärsivänsä. Valitettavasti narsistiset ihmiset nauttivat rajattomuudestaan, muka-oikeutuksestaan.
Oman mielenterveytensä tuossa vain pilaa jos on itse tolkuissaan ja ymmärtää mikä merkitys rajoilla on laadukkaalle, arvokkaalle elämälle ja itsekunnioitukselle. Usein kaksi rajatonta (narsisti/epävakaa) hakeutuvat yhteen.
En tuhlaisi aikaani tuollaiseen.
En tuhlaisi sinuun sikaa. Olet pelkkää turhuutta.
Ihmissuhteet on ihmisten välisiä. Jotkut oppii niissä ja niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).
Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.
Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä diagnoosi tämmöisillä ihmisillä on? Kuulostaa kyllä raskaalta, kaikki tsemppi jotka jaksatte näiden ihmisten kanssa
Minä taas haluaisin kysyä kuinka tuollaista ei huomaa seurusteluaikana ennen kuin muutetaan yhteen?
Meillä ainakin nämä piirteet alkoi näkyä kunnolla vasta yhteenmuuton jälkeen. Sitä ennen seurusteltiin kyllä vuosia, mutta silloin laitoin piirteet vaan liiallisen kiltteyden piiriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse joskus jo paljon aikaisemmin tässä ketjussa ehdotin juuri tuota, ettei aloittaja kertoisi miehelleen mitä aikoi itse tehdä tai hankkia.
Mutta sain aikamoiset haukut ja se ei kuulemma ole oikea tapa. Käsitin niin, että aloittajalla on " oikeus" saada kertoa tai se on jotenkin väärin aloittajaa kohtaan ettei hän saa kertoa, että on esimerkiksi ostamassa kirsikkapuun. Se nyt vain täytyy saada kakaistua ulos.
Vaikka sillä uhalla ja tietäen, että mies sitten innostuu omiin kiemuroihinsa kirsikkapuun kanssa.
En oikein käsittänyt miksi täytyy.Itse tekisin niin, että kertoisin miehelle juuri niitä yksinkertaisempia (ja itselle vähemmän mieluisia D) hommia. Antaisin miehen rauhassa soheltaa niiden kanssa tai tekisin sitten joskus hiljaa itse, tilanteen mukaan. En puuttuisi silloin miehen toimiin tai toimettomuuteen.
Pitäisin visusti suuni kiinni niistä jutuista joihin en halua miehen sekaantuvan. Mitkä ovat minulle tärkeitä ja jotka haluan hoituvan juuri niinkuin itse haluan.
Jos siis eläisin tuontyyppisen miehen kanssa.
Neuvosi on kieltämättä loogisesti ajatellen kätevä ja varmasti monelta osin toimivakin, mutta ymmärrän myös tarpeen puhua kotonaan ihan tavallisista arjen puuhista. Tavallisten asioiden salailu omassa kodissa joka ikinen päivä on todella uuvuttavaa pidemmän päälle. Toki on AP:n tilanne muutenkin, joten tässä ei oikein voi voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.
Missä kohtaa noissa esimerkeissä on rajattomuutta tai yhtään mitään ketjuun liittyvää? Minusta kuulostaa ihan normaalilta parisuhteelta, mutta jos sinua häiritsee jokin teidän suhteessa, niin kannattaa varmaan keskustella puolison kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
SickSick kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).
Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.
Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(
Tämä ei ollut rajattomuutta vaan pelkkää ilkeyttä ja mölliyttä. Tai joku diagnoosi jollekin muulle taipumukselle kuin rajattomuus.
Onneksi pääsit tuosta tyypistä eroon, herää kysymys miten ihmeessä menit ylipäänsä yhteen.
Aina herää kysymys eikö joillakin naisilla ole yhtään ihmistuntemusta, hälytyskelloja, jotain seulaa tai rajaa minkälaisten miesten kanssa pariudutte.
Ei nuo piirteet nyt ihan yhtäkkiä puhkea, kai niitä oli jo seurusteluaikana.
Monet miehet, joista täälläkin nyt kerrotaan, ovat niin omituisia ja outoja, jos kertomukset ovat totta, että tuskin ovat onnistuneet nämä piirteensä piilottamaan alussakaan.
Miten ne siitä jatkossa muuksi muuttuisivat, eivät ainakaan parempaan päin.
Vierailija kirjoitti:
SickSick kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).
Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.
Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(
Tämä ei ollut rajattomuutta vaan pelkkää ilkeyttä ja mölliyttä. Tai joku diagnoosi jollekin muulle taipumukselle kuin rajattomuus.
Onneksi pääsit tuosta tyypistä eroon, herää kysymys miten ihmeessä menit ylipäänsä yhteen.Aina herää kysymys eikö joillakin naisilla ole yhtään ihmistuntemusta, hälytyskelloja, jotain seulaa tai rajaa minkälaisten miesten kanssa pariudutte.
Ei nuo piirteet nyt ihan yhtäkkiä puhkea, kai niitä oli jo seurusteluaikana.
Monet miehet, joista täälläkin nyt kerrotaan, ovat niin omituisia ja outoja, jos kertomukset ovat totta, että tuskin ovat onnistuneet nämä piirteensä piilottamaan alussakaan.
Miten ne siitä jatkossa muuksi muuttuisivat, eivät ainakaan parempaan päin.
Ei minulla ainakaan nuorena ollut sellaisia hälytyskelloja tai kuudetta aistia millä olisin tiedostanut miehen rajattomuuden. Luulin vuosikausia että mies on vain todella kiltti ja minä olen tässä se ilkimys kun en osaa ottaa vastaan miehen hyväntahtoista apua. Meni pitkälle päälle kolminkympin ennen kuin aloin tajuamaan että kaikki vika ei ehkä olekaan minussa ja on ihan ok erota parisuhteesta jonka tuntee raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.Missä kohtaa noissa esimerkeissä on rajattomuutta tai yhtään mitään ketjuun liittyvää? Minusta kuulostaa ihan normaalilta parisuhteelta, mutta jos sinua häiritsee jokin teidän suhteessa, niin kannattaa varmaan keskustella puolison kanssa.
No nimenomaan ei häiritse. Jos minä sanon, etthaluaisin nukkua pitempään ja mies sitten antaa minun nukkua pitempään niin ei siitä mitään konfliktia tule.
Mutta kun joillakin täällä on mielestäni ihan normi parisuhdemeininkiä ja he kuitenkin kärsivät kun mies on sellainen tai tällainen.
No jos esimerkiksi jonkun mies menisi päiväunille ja pyytäisi vaimoa myös, niin monihan närkästyisi siitä. Mies silloin määräilee hänen elämäänsä ja milloin hän haluaa nukkua päiväunet. Mies on rajaton kun luulee ja päättelee omatoimisesti vaimonkin tarvitsevan päiväunta.
Vaikka vaimo toisaalta itsekin haluaisi, mutta nimenomaan ja periaatteesta ei siihen aikaan kun mies haluaa tai kun mies nukkuu päiväunet.
Minulla on sellainen kuva, että myönteinenkin asia miehen taholta on väärä ja muuttuu vastenmieliseksi. Jos ja kun joku teko tai ehdotus tulee miehen taholta.
Vaikka siitä olisi ollut puhettakin, jopa vaimon suulla. Mutta sen täytyy tapahtua nimenomaan vaimon ehdoilla.
Mies ei saa laittaa sormiaan tai ajatuksiaan siihen soppaan.
Tai siis silloin siitä syntyy soppa. Pahanmakuinen.
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.
Taisitpa tietää itsekin että esimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä rajattomuuden kanssa ja halusit päästä vähän kehaisemaan kuinka erinomainen vaimoke oletkaan.
Vastaavat esimerkit rajattoman ihmisen toiminnasta olisi esimerkiksi sellaisia, että sanot viikonloppuna meneväsi päiväunille, mutta mies tuleekin perässä imuroimaan juuri makuuhuonetta niin ettet saa nukkua, koska mies on päätellyt sinun olevasi väsynyt kotitöistä ja haluaa auttaa. Tai että jos sanot punaviinin olleen hyvää, mies ajattelee sinun tykkäävän punaviineistä todella paljon ja ostaa sinulle syntymäpäivälahjaksi 24 kallista pulloa punaviiniä, punaviini-teemaisen taulun keittiöön ja viinimaistelukurssin, vaikka oikeasti tykkäät vain juoda tavallisia viinejä kotona joskus hyvän ruoan kanssa ja viikonlopunkin viettäisit mielummin vaikka päiväunien parissa kuin viininmaistelukursseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.Missä kohtaa noissa esimerkeissä on rajattomuutta tai yhtään mitään ketjuun liittyvää? Minusta kuulostaa ihan normaalilta parisuhteelta, mutta jos sinua häiritsee jokin teidän suhteessa, niin kannattaa varmaan keskustella puolison kanssa.
No nimenomaan ei häiritse. Jos minä sanon, etthaluaisin nukkua pitempään ja mies sitten antaa minun nukkua pitempään niin ei siitä mitään konfliktia tule.
Mutta kun joillakin täällä on mielestäni ihan normi parisuhdemeininkiä ja he kuitenkin kärsivät kun mies on sellainen tai tällainen.
No jos esimerkiksi jonkun mies menisi päiväunille ja pyytäisi vaimoa myös, niin monihan närkästyisi siitä. Mies silloin määräilee hänen elämäänsä ja milloin hän haluaa nukkua päiväunet. Mies on rajaton kun luulee ja päättelee omatoimisesti vaimonkin tarvitsevan päiväunta.
Vaikka vaimo toisaalta itsekin haluaisi, mutta nimenomaan ja periaatteesta ei siihen aikaan kun mies haluaa tai kun mies nukkuu päiväunet.
Minulla on sellainen kuva, että myönteinenkin asia miehen taholta on väärä ja muuttuu vastenmieliseksi. Jos ja kun joku teko tai ehdotus tulee miehen taholta.
Vaikka siitä olisi ollut puhettakin, jopa vaimon suulla. Mutta sen täytyy tapahtua nimenomaan vaimon ehdoilla.
Mies ei saa laittaa sormiaan tai ajatuksiaan siihen soppaan.
Tai siis silloin siitä syntyy soppa. Pahanmakuinen.
Okei, olin väärässä. Oletkin vain vähän yksinkertainen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SickSick kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika monella täällä menee auttaminen ja toisen puolesta toimiminen kontrollimielessä sekaisin. Kontrolloiva/rajaton luulee, että on yksi ainoa tapa tehdä asiat ja se on hänen tapansa, ja siksi hän "uhrautuu" ja tekee toisen puolesta, kun tämä ei osaa. Ja tämän toisen pitäisi olla kiitollinen. Oikeastihan on kyse siitä, että hän on jotenkin turvaton ja haluaa suojella itseään eikä toisen hyväntahtoisesta auttamisesta.
Alan hieman ymmärtää. Ehkä ongelma tässä on se, että monet tässä ketjussa syyttävät puolisoaan, vaikka näyttävät itse kontrolloivilta (just nämä vääränlaiset kukkasipulit ja leipurit).
Ei ole. Vaan ongelma on se, että toinen toimii juuri niin kuin itse haluaa (kaataa pullataikinan pois, tulee kauppatreffeille ostoskassit kädessä, ostaa jotain muuta kuin oli pyydetty, ei usko sanaa "ei" jne.) eikä kykene näkemään omassa toiminnassaan mitään vikaa. Eikä tuollainen alkuun sille näytäkään, mutta sitten kun hetken päästä tajuaa, eikä keskustelu asiasta onnistu, keskustelemalla asia ei muutu. Joo on omaa vikaa, että jää tuollaiseen suhteeseen, mutta entäpä jos kyseessä on ihminen, johon ei voi tehdä pesäeroa? Oma vanhempi tai tuli jo lapsia.
Rajaton eksä teki tuota että lähti kauppaan, kerroin mitä sieltä tarvitsen. Yksikään tuote ei ollut se mitä pyysin, eikä selitys ollut että siellä ei ollut niitä. Kontrollointiahan tuo on. Joskus myös sabotoi ja hajotti tavaroita " vahingossa" , esim istui uusien silmälasieni päälle, värjäsi vaatteita, kutisti niitä vaikka olin sanonut että ei kestä kuivuria, laittoi ruokaan laktoosia sisältäviä tuotteita vaikka hyvin tietää etten voi sitä syödä. Tuli naaman eteen syömään itse jotain hyvää kun tiesi että olen erityisellä ruokavaliolla/dieetillä. Otti suurieleisesti kaljaa sunnuntaina tyytyväisenä ähkien kun tiesi että en itse varmasti voi ottaa työn takia. Vei kotoani riidan päätteeksi puhelimeni ja varmaan ratsasi sieltä kaiken. Ottanut auton- ja kotiavaimiani eikä palauttanut ennekuin uhkasin rikosilmoituksella. Jos haki töistä, ajoi muiden paikoille oven eteen suurieleisesti ja puhui kovalla äänellä puhelimeen, veti tupakkaa ja näyttävästi tunki pussaamaan kaikkien nähden, kai omistajuuttaan osoittaakseen. Onneksi päässyt tästä tyypistä eroon :(
Tämä ei ollut rajattomuutta vaan pelkkää ilkeyttä ja mölliyttä. Tai joku diagnoosi jollekin muulle taipumukselle kuin rajattomuus.
Onneksi pääsit tuosta tyypistä eroon, herää kysymys miten ihmeessä menit ylipäänsä yhteen.Aina herää kysymys eikö joillakin naisilla ole yhtään ihmistuntemusta, hälytyskelloja, jotain seulaa tai rajaa minkälaisten miesten kanssa pariudutte.
Ei nuo piirteet nyt ihan yhtäkkiä puhkea, kai niitä oli jo seurusteluaikana.
Monet miehet, joista täälläkin nyt kerrotaan, ovat niin omituisia ja outoja, jos kertomukset ovat totta, että tuskin ovat onnistuneet nämä piirteensä piilottamaan alussakaan.
Miten ne siitä jatkossa muuksi muuttuisivat, eivät ainakaan parempaan päin.Ei minulla ainakaan nuorena ollut sellaisia hälytyskelloja tai kuudetta aistia millä olisin tiedostanut miehen rajattomuuden. Luulin vuosikausia että mies on vain todella kiltti ja minä olen tässä se ilkimys kun en osaa ottaa vastaan miehen hyväntahtoista apua. Meni pitkälle päälle kolminkympin ennen kuin aloin tajuamaan että kaikki vika ei ehkä olekaan minussa ja on ihan ok erota parisuhteesta jonka tuntee raskaaksi.
Oletko siis tämä, jonka tekstiä lainasin? Jos olit, niin miten tuo ko. mies oli alussa kiltti? Kun hänestä on nyt kuoriutunut ilkeä? Vai koitko nuo samat piirteet alussa kiltteydeksi?
Onko mies muuttunut nyt erilaiseksi?
Jos oli tuollainen alussakin niin ei noita voi olla huomaamatta.
Läheisriippuvuus!!!!
Meillä kävi nyt niin että mies uupui. Tähän jatkuvaan paapomiseen.
Ongelmana vaan se että ei edellenkään tajua että ois terapian tarpeessa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.Missä kohtaa noissa esimerkeissä on rajattomuutta tai yhtään mitään ketjuun liittyvää? Minusta kuulostaa ihan normaalilta parisuhteelta, mutta jos sinua häiritsee jokin teidän suhteessa, niin kannattaa varmaan keskustella puolison kanssa.
Ymmärrän tämän pointin, ja sehän terveessä parisuhteessa toimiikin näin, mutta sitten kun on läheisriippuvuutta taustalla niin jotenkin se elämä menee siihen että alkaa elää sitä liikaa sen kumppanin kautta, kumppanin tarpeiden ja toiveiden ja alkaa lukemaan niitä kokoajan , ja se alkanut jopa itseä ahdistamaan kun aina tuodaan sitä mitä olen toivonut; koska siinä on joku ihme juttu että se ei ole täysin pyyteetöntä vaan siellä on se oma haava jota ei ole käsitelty ja jota yritetään ns paikata tällä jatkuvalla paapomisella ja toisen toiveiden toteuttamisella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.Missä kohtaa noissa esimerkeissä on rajattomuutta tai yhtään mitään ketjuun liittyvää? Minusta kuulostaa ihan normaalilta parisuhteelta, mutta jos sinua häiritsee jokin teidän suhteessa, niin kannattaa varmaan keskustella puolison kanssa.
No nimenomaan ei häiritse. Jos minä sanon, etthaluaisin nukkua pitempään ja mies sitten antaa minun nukkua pitempään niin ei siitä mitään konfliktia tule.
Mutta kun joillakin täällä on mielestäni ihan normi parisuhdemeininkiä ja he kuitenkin kärsivät kun mies on sellainen tai tällainen.
No jos esimerkiksi jonkun mies menisi päiväunille ja pyytäisi vaimoa myös, niin monihan närkästyisi siitä. Mies silloin määräilee hänen elämäänsä ja milloin hän haluaa nukkua päiväunet. Mies on rajaton kun luulee ja päättelee omatoimisesti vaimonkin tarvitsevan päiväunta.
Vaikka vaimo toisaalta itsekin haluaisi, mutta nimenomaan ja periaatteesta ei siihen aikaan kun mies haluaa tai kun mies nukkuu päiväunet.
Minulla on sellainen kuva, että myönteinenkin asia miehen taholta on väärä ja muuttuu vastenmieliseksi. Jos ja kun joku teko tai ehdotus tulee miehen taholta.
Vaikka siitä olisi ollut puhettakin, jopa vaimon suulla. Mutta sen täytyy tapahtua nimenomaan vaimon ehdoilla.
Mies ei saa laittaa sormiaan tai ajatuksiaan siihen soppaan.
Tai siis silloin siitä syntyy soppa. Pahanmakuinen.Okei, olin väärässä. Oletkin vain vähän yksinkertainen ihminen.
Olen varmaan sitten yksinkertainen. Onnellisia ovat yksinkertaiset.
Mutta monet naiset täällä ovat kyllä todella vaikeita ja moniselkoisia. Ihan käsittämättömiä väärinkäsityksiä jostain pikkuasiasta, joilla ei ole hyttysenpaskankaan vertaa.
Voi valita onko oikeassa vai onnellinen.
Voi valita myös ovatko parisuhteessa vai ei. Jos mies on noin vaikea niin voi valita yksinolon.
Mutta pahoin pelkään, että samat ongelmat ovat mahdollisesti seuraavassa parisuhteesaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mekin olemme rajattomia molemmat. Kun toinen kertoo viikonloppuna, että taidanpa mennä päivä-unille, tuleppa sinäkin niin minäpä änkeän siihen hänen kylkeensä.
Tai jos sanon, että olipas hyvää punaviinia se xxxx niin mies tuo tullessaan juuri sitä punaviiniä. Ihan sovussa sen sitten juomme, ei miehen olisi tarvinnut älytä tajuta, että en minä mitään punaviiniä hänen halua tuovan.Olemme senverran vissiin yksinkertaisia, että jos toinen ääneen sanoo jonkun toiveen, niin toinen saa sen toiveen tai vihjeen toteuttaa ja siitä ei tule kolmatta maailmansotaa.
Aika vaikeaa olisi olla parisuhteess, jos jommankumman tarvitsisi pelätä toisen reaktiota tavallisiin asioihin.Taisitpa tietää itsekin että esimerkeilläsi ei ole mitään tekemistä rajattomuuden kanssa ja halusit päästä vähän kehaisemaan kuinka erinomainen vaimoke oletkaan.
Vastaavat esimerkit rajattoman ihmisen toiminnasta olisi esimerkiksi sellaisia, että sanot viikonloppuna meneväsi päiväunille, mutta mies tuleekin perässä imuroimaan juuri makuuhuonetta niin ettet saa nukkua, koska mies on päätellyt sinun olevasi väsynyt kotitöistä ja haluaa auttaa. Tai että jos sanot punaviinin olleen hyvää, mies ajattelee sinun tykkäävän punaviineistä todella paljon ja ostaa sinulle syntymäpäivälahjaksi 24 kallista pulloa punaviiniä, punaviini-teemaisen taulun keittiöön ja viinimaistelukurssin, vaikka oikeasti tykkäät vain juoda tavallisia viinejä kotona joskus hyvän ruoan kanssa ja viikonlopunkin viettäisit mielummin vaikka päiväunien parissa kuin viininmaistelukursseilla.
No en halunnut kehaista kylläkään, pikemminkin hiukan olla pisteliäs.
Mutta nyt kyllä kehaisen itseäni: jos mieheni toimisi niinkuin tuossa kerrot, niin miettisin kyllä aika tarkkaan haluanko olla hänen kanssaan.
Jos mies alkaa oikeasti toimia rasittavasti niin voin kyllä olla hänen kanssaan ystävä ja ystävällinen, en halua loukata häntä, mutta emme luultavasti olisi parisuhteessa.
Tämähän minua ihmetyttääkin. Miksi olla noin vaikeissa suhteissa? Tai jos on niin sitten ei sille voi mitään, mies on mikä on. Mies ei kykene olemaan muunlainen, jostain omasta traumastaan tai muusta syystä ilmeisesti. On todettava, että tämän miehen nyt sain ja menin hänen kanssaan yhteen.
Mietittävä plussat ja miinukset. Jos plussia kuitenkin enemmän niin mietittävä jaksaako ne miinukset.
Ei se mies valittamalla muutu.
Kyllä raajat olisi hyvä olla. En haluaisi olla pelkän torson kanssa.