Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään.
Erittäin hyvä pointti!
Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.Näihin suhteisiin ei ajauduta. Ne alkavat ihan niin kuin mikä tahansa normaali suhde. Kun suhde jatkuu, käy ilmi ennen pitkää, että suhteessa ja ihmisessä on jotain "vikaa". Ja se siitä tekee sitten ongelmallisen, että missä vaiheessa on erottava. Mitä pitää sietää, muuttuko toinen, miten tähän ylipäätään jouduttiin? Normaali ihminen on aika kuutamolla tuossa vaiheessa.
Dr Phil joskus sanoi, ettei sellaista voi varoa, mitä ei voi edes kuvitella olevan olemassa. Toinen tekee sellaisia tekoja, joita ei itse voinut kuvitella olevan olemassakaan. Sitä on täysin hölmistynyt ja kompassi sekaisin siinä vaiheessa.
Ja ihminen pitää sitä hulluna, että on tilanteesssa, jossa sanoo, ettet koske roskapussiin tai eroamme.
Olen eri. Suhde varmaan alkaa kuin mikä tahansa suhde, mutta eikö ole normaalia, että peliin aletaan katsoa, jos on paljon riitoja tai epäselvyyksiä. Ihmetellään, mitä teen väärin kun toinen noin suuttui? Sitten yritetään alkaa ennakoimaan, jotta ei tekisi väärin, ja sitä kautta syntyy kaikkia tuhoavia käytösmalleja, kuten toisen ajatusten lukemista.
Tätä on se parisuhdedynamiikka. Jokin asia menee pieleen, ja kumuloituu, ja voisi olla hsuht helpostikin purettavissa terapiassa. Kaikki lähtee siitä, että lähtee puhtaalta pöydältä, aidosti toista kuunnellen. Se onnistuu tervepäisiltä, mutta ei siltä rajattomalta, jolla on jotain häikkää persoonallisuudessa.
Minäpä kerron oman kokemukseni sellaisesta narsistisella tavalla rajattomasta. Mentiin terapiaan vaatimuksestani heti ensimmäisten ongelmien tultua esiin, ehkä neljä-viisi kuukautta suhteen alusta. Terapeutit kävivät läpi jotain kaavaa, eivät paneutuneet asiaan lainkaan. Vastapuoli esitti sitä normaalia ja mukavaa ihmistä terapiassa, jota esitti minulle ja muillekin. Terapia loppui aika nopeasti, en saanut sieltä mitään vinkkiä siitä että minun pitäisi tiiviimmin puolustaa fyysisiä ja henkisiä rajojani vaikka sen vuoksi sinne mentiin niin niiden rikkominen ohitettiin täysin. Jatkoin tuon kokemuksen jälkeen peiliinkatsomista viisi vuotta ennen kuin tajusin, että takuulla olen kaikkeni yrittänyt eikä tämä tästä parane vaan pahenee. Jos terapiassa olisi sanottu, että minua kohdellaan väärin ja että minulla on oikeus pitää rajani, olisin eronnut jo ensimmäisen vuoden aikana. Terapia hämärsi rajojen vetoa entisestään.
Valitettavasti huonoakin terapiaa on tarjolla :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Turhahan tätä on yrittää selittää, kun niille, jotka eivät rajatonta puolisoa ole kokeneet, eivät ymmärrä.
Annetut esimerkit ovat pikkujuttuja, niin pyyhkijänsulat kuin roskapussit. Helppo ajatella, että mitä väliä, kuka tekee tai vie, mikä ongelma tuo nyt on.
jne. (loppu poistettu)
Minulla ei ole koskaan ollut rajatonta puolisoa mutta luulen ymmärtäväni erittäin hyvin. Moni muukin tässä keskustelussa selvästi ymmärtää. Monilla ihmisillä on luultavasti sen verran satunnaisia kokemuksia toisten rajattomuudesta että äly ja empatiakyky riittää ymmärtämiseen. Minulla itselläni tosin saattaa olla se ongelma, että haluan pitää rajani supervahvoina ja koen muiden käytöksen ehkä liiankin helposti omia rajojani loukkaavana.
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju oli todella elvyttävä ja valaiseva lukea.
Omalla kohdallani ei ole muita ollutkaan kuin rajattomasti käyttäytyviä miehiä. Minua on lapsesta asti kutsuttu raivottareksi, herkästi suuttuvaksi ja inhottavaksi, mutta olen jo ajat sitten ymmärtänyt, että se on ollut ensin rajattomasti käyttäytyvän äidin ja myöhemmin yhtä rajattomasti käyttäytyvien miesten tapoja yrittää hallita minua. Toinen lähipiirini bravuuri on ollut pitää minua riidanhaastajana, joka ei anna tuumaakaan periksi, koska en ole ymmärtänyt miksi olisi pitänyt. Eks oli sanonut siskolleen miten minulla on tarve olla oikeassa, mutta sinänsä hauskaa, että tämäkin tuli asiasta mikä koski henkilökohtaista aluettani, ei eksää itseään edes. Kuka tahansahan suuttuisi, jos toinen talloo jatkuvasti yli ja en todellakaan anna periksi, koska joutuisin taipumaan muuten koko ajan. Jaksoin riidellä jostain toisten mielestä pikkujutusta, mutta itselleni oli iso asia saada menemään läpi, että jotain asiaa ei tehdä niin kuin puoliso sanelee.
Itsellänihän on vuosia ollut kummallinen tunne parisuhteessa ja tämän ketjun myötä hahmotin kauttaaltaan mistä on kyse. Olin yöllä selaillut tätä, ja aamulla ensimmäiseksi kun puoliso kun heräsi, hän alkoi jauhaa miten minulle tarvitsee löytää työpaikka (asia mikä ei ole ajankohtainen opiskeluitteni takia).
Oletko kokeillut (varmaan olet) sanoa: "Arvostan huolenpitoasi ja olen kiitollinen että osoitat rakkauttasi tällä tavalla. Tällaista apua en kuitenkaan kaipaa, kiitos vain. Työpaikka-asialla ei ole kiire ollenkaan, minusta sinä voisit rentoutua ja jättää työpaikka-asian minun asiakseni. Kiitos vielä, uskon että sinulla oli hyvä tarkoitus"
En ole se, kenelle kommenttisi osoitat mutta pakko kommentoida omalta osaltani:
Miten olisi rehellisyys? Miksi pitää valheellisesti suitsuttaa kiitollisuutta ja ja arvostusta, kun tunne on ihan jotakin muuta? Kyseessä on kahden aikuisen suhde eikä vanhempi-lapsi -suhde.
Koska a) Ihminen toimii parhaiten silloin kun ei ole piikkipuolustuksessa. Siksikin palaute kannattaa tehdä hampurilaismallilla: ensin +, sit -, lopuksi +. Kumppanikin on ihminen johon "tehoaa" paremmin positiivinen lähestymistapa, raivo ei aina auta ollenkaan. Joskus kyllä se on oikein hyvä ja toimiva juttu.
b) Miksi ei voi ajatella, että kumppani tarkoittaa oikeasti hyvää? Vaikka toimiikin väärin. Hän ehkä aidosti ajattelee, että hänen apuaan tarvitaan? Jos taas ajattelee että kumppani tahtoo pahaa, niin miksi enää jäädä sellaisen myrkyllisen ihmisen seuraan? Masokismi? Kulissit?
c) Jos se tunne on rehellisesti jotain muuta kuin kiitollisuus, sen lisäksi että sen kertoo voi tutkia myös itseään, että miksi näin. Herättääkö kumppanin toiminta jotain alkukantaisia tunteita, koska historiasta löytyy vastaavuutta?
Ja ei, tarkoitus ei ole syyllistää nyt "syytöntä". Vaan auttaa näkemään, että tilanteet on aina monimutkaisempia kuin näyttää. Sekin on mahdollista, että oma reaktio on ylimitoitettu. Toki se voi olla alimitoitettukin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ketju oli todella elvyttävä ja valaiseva lukea.
Omalla kohdallani ei ole muita ollutkaan kuin rajattomasti käyttäytyviä miehiä. Minua on lapsesta asti kutsuttu raivottareksi, herkästi suuttuvaksi ja inhottavaksi, mutta olen jo ajat sitten ymmärtänyt, että se on ollut ensin rajattomasti käyttäytyvän äidin ja myöhemmin yhtä rajattomasti käyttäytyvien miesten tapoja yrittää hallita minua. Toinen lähipiirini bravuuri on ollut pitää minua riidanhaastajana, joka ei anna tuumaakaan periksi, koska en ole ymmärtänyt miksi olisi pitänyt. Eks oli sanonut siskolleen miten minulla on tarve olla oikeassa, mutta sinänsä hauskaa, että tämäkin tuli asiasta mikä koski henkilökohtaista aluettani, ei eksää itseään edes. Kuka tahansahan suuttuisi, jos toinen talloo jatkuvasti yli ja en todellakaan anna periksi, koska joutuisin taipumaan muuten koko ajan. Jaksoin riidellä jostain toisten mielestä pikkujutusta, mutta itselleni oli iso asia saada menemään läpi, että jotain asiaa ei tehdä niin kuin puoliso sanelee.
Itsellänihän on vuosia ollut kummallinen tunne parisuhteessa ja tämän ketjun myötä hahmotin kauttaaltaan mistä on kyse. Olin yöllä selaillut tätä, ja aamulla ensimmäiseksi kun puoliso kun heräsi, hän alkoi jauhaa miten minulle tarvitsee löytää työpaikka (asia mikä ei ole ajankohtainen opiskeluitteni takia).
Oletko kokeillut (varmaan olet) sanoa: "Arvostan huolenpitoasi ja olen kiitollinen että osoitat rakkauttasi tällä tavalla. Tällaista apua en kuitenkaan kaipaa, kiitos vain. Työpaikka-asialla ei ole kiire ollenkaan, minusta sinä voisit rentoutua ja jättää työpaikka-asian minun asiakseni. Kiitos vielä, uskon että sinulla oli hyvä tarkoitus"
En ole se, kenelle kommenttisi osoitat mutta pakko kommentoida omalta osaltani:
Miten olisi rehellisyys? Miksi pitää valheellisesti suitsuttaa kiitollisuutta ja ja arvostusta, kun tunne on ihan jotakin muuta? Kyseessä on kahden aikuisen suhde eikä vanhempi-lapsi -suhde.
Oikeastaan et ole aivan oikeassa. Parisuhteessa meinaan on paljon aineksia vanhempi-lapsi- suhteesta. Esim. siinä mielessä, että kumpikin osapuoli on omalla tavallaan epäkypsä ihminen alkukantaisine tarpeineen, joihin kumppanista odotetaan täyttäjää.
Vai etkö ole koskaan ajatellut, että tuo ihana rakastettu tekee minut onnelliseksi ja täyttää tarpeeni? Se on oikeasti epäkypsää ja kertoo, miten taannumme rakastuessamme lapsen tasolle. Tarvitsemme ja kaipaamme loputonta hyväksyntää siltä rakkautemme kohteelta. Ymmärrettävää, ja tämä kannattaa tajuta, vasta sitten voimme kasvaa kypsiksi aikuisiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Turhahan tätä on yrittää selittää, kun niille, jotka eivät rajatonta puolisoa ole kokeneet, eivät ymmärrä.
Annetut esimerkit ovat pikkujuttuja, niin pyyhkijänsulat kuin roskapussit. Helppo ajatella, että mitä väliä, kuka tekee tai vie, mikä ongelma tuo nyt on.
Parisuhde/yhdessäeläminen sisältää loputtomasti pikkuasioita. Pieniä tekemisiä, viemisiä ja tuomisia, aikataulujärjestelyjä jne.
Kun TOISTUVASTI/JATKUVASTI puoliso ei tee, kuten pyydän, vaan tekee juuri niin, kuin en pyydä, niin kyllä alkaa ihmistä syödä. Miettii missä vika. Ei ole enää väärinkäsitystä. Miksi puoliso haluaa tehdä tahallaan (on tahallista, kun toistuu jatkuvasti) toisin kuin toivon?
Puoliso näyttää ajattelevan, että tietää paremmin kuin minä itse, mitä haluan, tarvitsen, toivon.
Oma parisuhteeni meni tähän ja eroon.
Baarissa pyysin miestä tilaamaan mulle keskarin, sanoin että ei nelosta. Kun tulin vessasta, puoliso sanoo, että tilasi mulle nelosta, koska "sitä sä kuitenkin oikeesti halusit". Kaverit naureskeli vieressä; eihän tuosta suutu kuin nipottaja.
Kaljan vahvuutta tärkeämpi on periaate: et tiedä, mitä haluat, joten minä päätän puolestasi. Vaikka kerrot, mitä haluat, et tarkoita sitä. Minä tiedän ajatuksesi ja tunteesi paremmin kuin sinä itse.
Näin on. Hassua, kuinka moni jää tässäkin ketjussa roikkumaan lillukanvarsiin, eivätkä näe metsää puilta.
Hassua ja kadehdittavaakin.
Aika idealistisia kuvia ihmisillä asioiden selvittelyn helppoudesta. Ei ole kauaa, kun miehen kanssa väännettiin jotain riitaa. Mies ei käsittääkseni täytä mitään häiriintyneisyyden kriteerejä eikä ole ongelmatapaus, vähän vaan itsekkyyteen kallellaan kuten moni ihminen on.
Kerroin, että asia x on sellainen minkä tekeminen tuntuu minusta todella pahalta ja pyysin (kuten joskus aiemminkin), ettei tekisi niin. Sitten tuli se klassinen, mutta kun mä nyt vaan oon tällainen. Jatkoin, että minäkin olen sitä ja tätä, mutta ihmissuhteissa ei vaan voi aina toimia niin kuin itsestä tuntuu vaan pitää huomioida muutkin. No jatkaa että ei voi mitään, hän nyt vaan on sellainen kuin on. Sanoin, että se miten hän toimii, saa minut tuntemaan itseni roskaksi, että sitäkö hän haluaa. No, hän nyt vaan on tällaisena syntynyt.
Kun ei se normaalinkaan ihmisen kanssa aina ole helppoa niin luonnehäiriöisen ihmisen kanssa se on niiiiiin paljon vaikeampaa, että suurimmassa osassa mahdotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
Etkö ihan totta ymmärtänyt, vai jätitkö vaan lukematta, ja kiirehdit kommentoimaan? Puoliso halusi jakaa elämäänsä miehensä kanssa juttelemalla pyyhkijänsulista, mutta sanoi ihan erikseen, että haluaa käydä itse vaihtamassa sulat koska on muitakin ostoksia.
Jos luet lisää ja yrität oikeasti ymmärtää, sinulle selviää minkälaisesta suhteesta on kyse ja että kyse on järjestelmällisestä käyttäytymismallista jossa puolison toiveita ei kunnioiteta.
Se että noin avoimesti heti kärkeen kärjistät ja esität tuulesta temmatun ikävän tulkinnan järjellisen keskustelevan kommentin sijaan on ikävää. Jos olet samanlainen ihmissuhteissasi kehoittaisin pysähtymään ja miettimään käytöstäsi.
Mikä ero on normaalin huolehtivaisuuden ja rajattoman välillä?
Jotenkin ei nuo esimerkit aukea mulle. Kun miehelle sanoo, että älä opeta kuin lapselle tai toteaa, ettei tykkää tuosta käytöksestä niin eikö sillä jo lopu väärä käytös?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ero on normaalin huolehtivaisuuden ja rajattoman välillä?
Jotenkin ei nuo esimerkit aukea mulle. Kun miehelle sanoo, että älä opeta kuin lapselle tai toteaa, ettei tykkää tuosta käytöksestä niin eikö sillä jo lopu väärä käytös?
Ei lopu , siitähän tässä on nyt keskusteltu 30 sivun verran. Jos asia ratkeaisi puhumalla, ei kenelläkään olisi tällaisia ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
On jo todettu moneen kertaan että rajatonta käytöstä on vaikea ymmärtää ellei ole sitä joutunut itse kokemaan. Esimerkeiksi purettuja pieniä tapahtumia on helppo vähätellä. Minunkin rajaton eksäni mm. pölähti ovelleni tuntia ennen sovittua aikaa, koska ”HÄNELLÄ oli tylsää”,eli siis käveli sen yli että minulle EI sovi ennen sitä tiettyä kellon aikaa. On se sitten kumma hiiltyä siitä kun hänhän halusi vaan iloisesti yllättää.. jep jep. No myönnän että tuo oli rajattomuuden lisäksi myös rehellisesti tyhmä ja itsekeskeinen. Mutta pointti oli, että minullakin on ollut elämäni aikana useampi poikaystävä, joista vain tällä yhdellä on ilmennyt rajatonta käytöstä. Eli kyllä se vaan on ihan todellinen ongelma, eikä normaalia käytöstä josta tehdään ns. nyt ”tikusta asiaa”. Huomaa kyllä sitten kun osuu kohdalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
onko rajaton puoliso uusi narsisti?
Minä näen asian niin että rajattomuus on juuri hyvä sana kuvaamaan ihmistä joka ei osaa erottaa itseänsä toisesta. Eli ei tunnista toisten rajoja, eikä omiaankaan. Narsisti on edelleen henkilö joka ei kykene tuntemaan rakkautta, ja on kateellinen kaikille jotka siihen kykenevät. Sellainen joka kahmii itselleen toisista välittämättä, ja joka esittää rakkautta, silti koko ajan tietäen että häneltä puuttuu aito onnellisuuteen kykeneminen samalla kun hän näkee toisten siihen kykenevän. Rajaton ihminen voi aivan hyvin rakastaa, hänen keinonsa vain ovat vääränlaiset. Tämä pieni ero erottaa narsistin. Narsismille samantyyppistä on psykopatia. Joskin psykopaatti ei ole kiinnostunut rakkaudesta, toisin kuin narsisti.
Hyvin kirjoitettu. Paksu- ja ohutnahkaiseen narsismiin kuuluu rajattomuus. Kumpikin narsisti sijoittuu janan ääripäihin , kumpikaan ei ymmärrä että heidän toiminta on väärin. He luulevat että muutkin toimivat samoin kuin he itse , siksi mikään keskustelu tai selittäminen ei "mene tajuntaan". Ihmisen täytyy ymmärtää käytöksensä vääryys ennen kuin pystyy korjaamaan sen , jos ymmärrystä ei ole mitään käytöksen korjausta ei tapahdu kuin kertaluonteisesti. Eli jos ei joka kerta kerro "teit väärin" sama kaavamainen käytös eli rajojen ylitys jatkuu. Täällä joku yrittää kieltää ettei rajojen rikkominen ole narsismia , mutta se juuri on yksi narsismin tunnusmerkeistä.
Periaatteessa samaa mieltä. Valitettavasti tuntemani narsistinen henkilö ei piittaa rajoista, vaikka ne sanoisi joka kerta. Päinvastoin, hän käyttää niin myös valtaa, että kun tietää, missä raja menee, ylittää sen jatkuvasti kuin kiusatakseen, koska sillä saa reaktion toisesta ja syyn haukkua tätä toista agressiiviseksi tai milloin miksikin. Tämä on toki eri tilanne kun tämän ketjun aihe, jossa henkilö esittää tekevänsä palveluksen kun tekee oman mielen mukaan (mutta tosiasiassa tekee sen kuitenkin itsensä takia, vaikka verhoaa sen auttamiseksi). Kaksi eri käyttäytymismallia, mutta molemmat tähtäävät kontrolliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
Etkö ihan totta ymmärtänyt, vai jätitkö vaan lukematta, ja kiirehdit kommentoimaan? Puoliso halusi jakaa elämäänsä miehensä kanssa juttelemalla pyyhkijänsulista, mutta sanoi ihan erikseen, että haluaa käydä itse vaihtamassa sulat koska on muitakin ostoksia.
Jos luet lisää ja yrität oikeasti ymmärtää, sinulle selviää minkälaisesta suhteesta on kyse ja että kyse on järjestelmällisestä käyttäytymismallista jossa puolison toiveita ei kunnioiteta.
Se että noin avoimesti heti kärkeen kärjistät ja esität tuulesta temmatun ikävän tulkinnan järjellisen keskustelevan kommentin sijaan on ikävää. Jos olet samanlainen ihmissuhteissasi kehoittaisin pysähtymään ja miettimään käytöstäsi.
En jaksanut lukea kuin ekan sivun ja viimeisen. En vaan ymmärrä ilmiötä tai en ole moiseen törmännyt.
Minusta riittää kun sanoo suoraan jostain käytöksestä sillä usein kyllä sillä korjaantuu. Annan esimerkkejä;
Mies käyttäytyi ruokakaupassa säännöllisesti kuin neuvoisi lasta miten tavarat laitetaan koriin. Aikani kuulin ja ärsyynnyin todeten, etten ole lapsi ja itseasiassa olen vanhempi kuin hän eikä ole väliä miten ne siinä korissa on kunhan eivät rikkoudu. Ei tarvi neuvoa kuin lasta. Siihen loppui korikoulutus kaupassa.
Miesystävä mustasuukkaisuuksissaan heitti kommentin, joka loukkasi minua. Oli samaa vihjaillut jo aikaisemmin. Pistin vastauksen, että mikäli sama toistuu niin suhde loppuu. Siihen loppui heitot.
Eikö noista voi puhua? Ymmärrän kyllä sen kuinka joku vanhempi puuttuu lapsensa elämään, vaikka sekään ei ole kivaa, mutta luulisi, että kun pari kertaa toteaa suorat sanat niin oppi menisi perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä ero on normaalin huolehtivaisuuden ja rajattoman välillä?
Jotenkin ei nuo esimerkit aukea mulle. Kun miehelle sanoo, että älä opeta kuin lapselle tai toteaa, ettei tykkää tuosta käytöksestä niin eikö sillä jo lopu väärä käytös?
Avioerojen määrä vähenisi 95 %, jos ihmiset toimisivat tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
Etkö ihan totta ymmärtänyt, vai jätitkö vaan lukematta, ja kiirehdit kommentoimaan? Puoliso halusi jakaa elämäänsä miehensä kanssa juttelemalla pyyhkijänsulista, mutta sanoi ihan erikseen, että haluaa käydä itse vaihtamassa sulat koska on muitakin ostoksia.
Jos luet lisää ja yrität oikeasti ymmärtää, sinulle selviää minkälaisesta suhteesta on kyse ja että kyse on järjestelmällisestä käyttäytymismallista jossa puolison toiveita ei kunnioiteta.
Se että noin avoimesti heti kärkeen kärjistät ja esität tuulesta temmatun ikävän tulkinnan järjellisen keskustelevan kommentin sijaan on ikävää. Jos olet samanlainen ihmissuhteissasi kehoittaisin pysähtymään ja miettimään käytöstäsi.
En jaksanut lukea kuin ekan sivun ja viimeisen. En vaan ymmärrä ilmiötä tai en ole moiseen törmännyt.
Minusta riittää kun sanoo suoraan jostain käytöksestä sillä usein kyllä sillä korjaantuu. Annan esimerkkejä;
Mies käyttäytyi ruokakaupassa säännöllisesti kuin neuvoisi lasta miten tavarat laitetaan koriin. Aikani kuulin ja ärsyynnyin todeten, etten ole lapsi ja itseasiassa olen vanhempi kuin hän eikä ole väliä miten ne siinä korissa on kunhan eivät rikkoudu. Ei tarvi neuvoa kuin lasta. Siihen loppui korikoulutus kaupassa.
Miesystävä mustasuukkaisuuksissaan heitti kommentin, joka loukkasi minua. Oli samaa vihjaillut jo aikaisemmin. Pistin vastauksen, että mikäli sama toistuu niin suhde loppuu. Siihen loppui heitot.
Eikö noista voi puhua? Ymmärrän kyllä sen kuinka joku vanhempi puuttuu lapsensa elämään, vaikka sekään ei ole kivaa, mutta luulisi, että kun pari kertaa toteaa suorat sanat niin oppi menisi perille.
Pointsit sulle rehellisestä tunnustuksesta, ettet ole lukenut keskustelua ja silti tuot esille oman ratkaisuehdotuksesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
On jo todettu moneen kertaan että rajatonta käytöstä on vaikea ymmärtää ellei ole sitä joutunut itse kokemaan. Esimerkeiksi purettuja pieniä tapahtumia on helppo vähätellä. Minunkin rajaton eksäni mm. pölähti ovelleni tuntia ennen sovittua aikaa, koska ”HÄNELLÄ oli tylsää”,eli siis käveli sen yli että minulle EI sovi ennen sitä tiettyä kellon aikaa. On se sitten kumma hiiltyä siitä kun hänhän halusi vaan iloisesti yllättää.. jep jep. No myönnän että tuo oli rajattomuuden lisäksi myös rehellisesti tyhmä ja itsekeskeinen. Mutta pointti oli, että minullakin on ollut elämäni aikana useampi poikaystävä, joista vain tällä yhdellä on ilmennyt rajatonta käytöstä. Eli kyllä se vaan on ihan todellinen ongelma, eikä normaalia käytöstä josta tehdään ns. nyt ”tikusta asiaa”. Huomaa kyllä sitten kun osuu kohdalle.
Enemmän tuo on moukkamaisuutta ja itsekkyyttä minusta. Moni mies tarvii koulimista. Sanoo suoraan ja ellei mene oppi perille niin ukko vaihtoon.
Aika moni näistä esimerkeistä kuulostaa lähinnä siltä, että kommunikaatiotyylit eivät kohtaa. Tulee jatkuvia väärinymmärryksiä.
Mutta kyllä se varmaan itse tietää paremmin, milloin meno tuntuu rajattomalta, eikä se välttämättä tekstistä välity niin hyvin.
Oma kokemukseni rajattomuudesta on rajattoman vanhemman kanssa. Tai ainakin se on sellaista, jollaiseksi olen rajattomuuden ymmärtänyt. Eli vanhempi olettaa, että totta kai pidän samoista asioista ja haluan samoja asioita kun hänkin haluaa. Se on ollut lapsuudesta asti näin: jos oma makuni tai mielipiteeni koskaan erosi hänen mielipiteestään, hän oli pöyristynyt, ja kiukutteli jälkeenpäin. Yksi hämmentävä esimerkki tästä on se, että äiti kertoo ystävilleen omia haaveitaan ja mielipiteitään kuten ne olisivat minun. Muistan kun lukiolaisena kuulin äitini kertovan puhelimessa, että meidän Nellinoora aikoo lääkikseen. (En ole koskaan halunnut lääkäriksi.) Nykypäivän esimerkkejä olisi, että meidän Nellinoora sanoo, että Sanna Marin on ihan kamala pääministeri (en ole koskaan sanonut tuollaista) tai meidän Nellinoora on vela, ei ole ikinä halunnutkaan lapsia (no, olisinhan minä ehkä halunnut ja ehkä voisin vielä ehtiäkin jos tapaisin oikean miehen, mutta ei äitini ole minun lapsihaaveistani koskaan mitään edes kysynytkään).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
On jo todettu moneen kertaan että rajatonta käytöstä on vaikea ymmärtää ellei ole sitä joutunut itse kokemaan. Esimerkeiksi purettuja pieniä tapahtumia on helppo vähätellä. Minunkin rajaton eksäni mm. pölähti ovelleni tuntia ennen sovittua aikaa, koska ”HÄNELLÄ oli tylsää”,eli siis käveli sen yli että minulle EI sovi ennen sitä tiettyä kellon aikaa. On se sitten kumma hiiltyä siitä kun hänhän halusi vaan iloisesti yllättää.. jep jep. No myönnän että tuo oli rajattomuuden lisäksi myös rehellisesti tyhmä ja itsekeskeinen. Mutta pointti oli, että minullakin on ollut elämäni aikana useampi poikaystävä, joista vain tällä yhdellä on ilmennyt rajatonta käytöstä. Eli kyllä se vaan on ihan todellinen ongelma, eikä normaalia käytöstä josta tehdään ns. nyt ”tikusta asiaa”. Huomaa kyllä sitten kun osuu kohdalle.
Enemmän tuo on moukkamaisuutta ja itsekkyyttä minusta. Moni mies tarvii koulimista. Sanoo suoraan ja ellei mene oppi perille niin ukko vaihtoon.
Joo mutta siitä päästään taas siihen ettei koulimisesta tule noiden kanssa loppua koskaan, kun käytösmalli toistuu heti jossain toisessa asiassa. Niin kävi lopulta tuonkin kanssa, olin joutunut ojentamaan sitä niin paljon etten ikinä aiemmin ketään ja tunsin siksi itseni pahaksi ihmiseksi. Ja lisäksi enemmän äidiksi kuin tasavertaiseksi kumppaniksi. Eli ongelma on hyvinkin todellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luin ekan sivun enkä ymmärtänyt yhtään mitään. Miehen pitäisi siis elää suhteessa täysin omaa elämää ja olla kylmäkö ja samalla ymmärtää vaistomaisesti naisen ajatukset?
Etkö ihan totta ymmärtänyt, vai jätitkö vaan lukematta, ja kiirehdit kommentoimaan? Puoliso halusi jakaa elämäänsä miehensä kanssa juttelemalla pyyhkijänsulista, mutta sanoi ihan erikseen, että haluaa käydä itse vaihtamassa sulat koska on muitakin ostoksia.
Jos luet lisää ja yrität oikeasti ymmärtää, sinulle selviää minkälaisesta suhteesta on kyse ja että kyse on järjestelmällisestä käyttäytymismallista jossa puolison toiveita ei kunnioiteta.
Se että noin avoimesti heti kärkeen kärjistät ja esität tuulesta temmatun ikävän tulkinnan järjellisen keskustelevan kommentin sijaan on ikävää. Jos olet samanlainen ihmissuhteissasi kehoittaisin pysähtymään ja miettimään käytöstäsi.
En jaksanut lukea kuin ekan sivun ja viimeisen. En vaan ymmärrä ilmiötä tai en ole moiseen törmännyt.
Minusta riittää kun sanoo suoraan jostain käytöksestä sillä usein kyllä sillä korjaantuu. Annan esimerkkejä;
Mies käyttäytyi ruokakaupassa säännöllisesti kuin neuvoisi lasta miten tavarat laitetaan koriin. Aikani kuulin ja ärsyynnyin todeten, etten ole lapsi ja itseasiassa olen vanhempi kuin hän eikä ole väliä miten ne siinä korissa on kunhan eivät rikkoudu. Ei tarvi neuvoa kuin lasta. Siihen loppui korikoulutus kaupassa.
Miesystävä mustasuukkaisuuksissaan heitti kommentin, joka loukkasi minua. Oli samaa vihjaillut jo aikaisemmin. Pistin vastauksen, että mikäli sama toistuu niin suhde loppuu. Siihen loppui heitot.
Eikö noista voi puhua? Ymmärrän kyllä sen kuinka joku vanhempi puuttuu lapsensa elämään, vaikka sekään ei ole kivaa, mutta luulisi, että kun pari kertaa toteaa suorat sanat niin oppi menisi perille.
Olisi kannattanut jaksaa lukea.
Alue: Aihe vapaa
Eiköhän se ole puoliso, jonka pitää vastata tuohon kysymykseen: Miksi haluat tehdä tahallasi toisin kuin toivon?
Miten muuten voit edelleen luottaa puolisoosi niin paljon, että pyydät häntä ostamaan juomasi? Eikö olisi
parempi ostaa itse, kun tietää kuitenkin, että toinen ostaa väärin?
Kissa pöydälle, ratkaisukeskeisyys in