Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?

Paras esimerkki rajattomalta puolisolta: 

sain joululahjaksi siskoltaan kuorintavoidesetin. Setti oli pakattu yhteen ja samaan pakkaukseen, eli kuorintavoide, kosteusvoide ja lapanen, joka oli kätevä myös aurinkovoiteen levitykseen. Olin unohtanut paketin miehen luo, ja seuraavalla kerralla se löytyi purettuna hänen asunnoltaan. Kuorintavoide oli ammeen reunalla, voide miehen yöpöydällä ja kuorintalapanen oli laitettu siivouskomeroon koska miehen mielestä "en tarvitse sitä". 

Jotenkin tyypillistä, että se mistä ei mies mitään tiedä, ei nainenkaan tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

onko rajaton puoliso uusi narsisti?

Minä näen asian niin että rajattomuus on juuri hyvä sana kuvaamaan ihmistä joka ei osaa erottaa itseänsä toisesta. Eli ei tunnista toisten rajoja, eikä omiaankaan. Narsisti on edelleen henkilö joka ei kykene tuntemaan rakkautta, ja on kateellinen kaikille jotka siihen kykenevät. Sellainen joka kahmii itselleen toisista välittämättä, ja joka esittää rakkautta, silti koko ajan tietäen että häneltä puuttuu aito onnellisuuteen kykeneminen samalla kun hän näkee toisten siihen kykenevän. Rajaton ihminen voi aivan hyvin rakastaa, hänen keinonsa vain ovat vääränlaiset. Tämä pieni ero erottaa narsistin. Narsismille samantyyppistä on psykopatia. Joskin psykopaatti ei ole kiinnostunut rakkaudesta, toisin kuin narsisti.

Hyvin kirjoitettu. Paksu- ja ohutnahkaiseen narsismiin kuuluu rajattomuus. Kumpikin narsisti sijoittuu janan ääripäihin , kumpikaan ei ymmärrä että heidän toiminta on väärin. He luulevat että muutkin toimivat samoin kuin he itse , siksi mikään keskustelu tai selittäminen ei "mene tajuntaan". Ihmisen täytyy ymmärtää käytöksensä vääryys ennen kuin pystyy korjaamaan sen , jos ymmärrystä ei ole mitään käytöksen korjausta ei tapahdu kuin kertaluonteisesti. Eli jos ei joka kerta kerro "teit väärin" sama kaavamainen käytös eli rajojen ylitys jatkuu. Täällä joku yrittää kieltää ettei rajojen rikkominen ole narsismia , mutta se juuri on yksi narsismin tunnusmerkeistä.

Eivät he tietenkään edes voi nähdä tilanteen ongelmallisuutta, koska ovat lapsuudesta asti tottuneet siihen. He pitävät sitä rakkautena.

Ja tähän kunnlisätään rajattomuuden perusta: ei näe, että muilla ihmisillä on erilaiset tarpeet ja tahdot - niin kuinka heillä voisi ikimaailmassa olla ymmärrystä rajattomuudesta?

Vierailija kirjoitti:

Minulle ovat entiset kumppanit tehneet seuraavat asiat: 

- Yhdellekään ei ole ulkonäköni kelvannut ei kirveelläkään. Olen aina ollut aika boheemi, joten rastat, tatuoinnit ja lävistykset on melkein uhkavaatimuksin kielletty "koska ne eivät ole sinua varten", "näytät halvalta niissä". En tiedä miten halvalta tai rikkaalta minun olisi esimerkiksi 23 vuotiaana pitänyt näyttää. 

- Avopuoliso hakee minut yhtäkkiä katsomaan mailejaan. "Silläkään ei ollut sinulle töitä.." ja kun luin hänen kirjoittamaansa hakutekstiä, olin pudota polvilleni! Se oli niin noloa luettavaa ja vielä enemmän suututti, että hän toimi selkäni takana. Uskon ja toivon, että viestin saanut oli tajunnut tämän ja sen vuoksi kirjoitti kieltävän vastalauseensa. 

- Puoliso hallitsi kaikkea kertomatta minulle mitään suuremmista kuvioista ja naureskeli pilkallisesti kysymyksilleni. Hän lisäksi hallitsi aivojani. Tein kaiken valtaosin väärin, mutta hänen mielestään minun ei tarvinnut tietää talouden raha-asioista, nettiliittymästä tai vakuutuksista sen enempää kuin päättää siitäkään, saanko lähteä perjantaina baariin, mökille tai elokuviin kavereitten kanssa. Kaikki piti tehdä kuten hän sanoo, ja elin valtavan syyllisyyden kanssa kaikki ne vuodet. Olin 21 vuotias silloin. Kun murtauduin ulos olohuoneesta nähtyäni 81 elokuvaa, niin siitäpä vasta riita syntyi. Sain vastaavanlaisia lauselmia kuin muutkin täällä "se tarkoittaa vain hyvää ja sun parasta", kun mies dramaattisena kaivoi mun käsilaukkua aamulla ja heitti tupakkani roskikseen. Olin toiminut häneltä kysymättä. 

- Miehen mielestä jalkapohjani piti rasvata ensimmäisen seksikerran jälkeen. Hän myös oikoi tukkaani, selasi kuvani läpi ja kertoi mikä toimii, mikä ei. 

- Järjesti asuntoani oman mielensä mukaan. 

Ymmärräthän, että olet ollut mieleltään sairaitten ihmisten kanssa parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Paras esimerkki rajattomalta puolisolta: 

sain joululahjaksi siskoltaan kuorintavoidesetin. Setti oli pakattu yhteen ja samaan pakkaukseen, eli kuorintavoide, kosteusvoide ja lapanen, joka oli kätevä myös aurinkovoiteen levitykseen. Olin unohtanut paketin miehen luo, ja seuraavalla kerralla se löytyi purettuna hänen asunnoltaan. Kuorintavoide oli ammeen reunalla, voide miehen yöpöydällä ja kuorintalapanen oli laitettu siivouskomeroon koska miehen mielestä "en tarvitse sitä". 

Jotenkin tyypillistä, että se mistä ei mies mitään tiedä, ei nainenkaan tiedä. 

Tyypillistä kenelle?

Mahtava ketju. Kiitos kaikille kirjoittajille! Tsemppiä!!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tulee enemmänkin fiilis, että näillä muita rajattomiksi leimaavilla ei ole kaikki inkkarit kanootissa. Halutaan kontrolloida niin paljon, että mitään yllättävää ei saa sattua. Kaikki pitäisi kysyä ja varmistaa etukäteen. Jos esim. haluaa yllättää toisen iloisesti ja yllätys menee vähän pieleen, seurauksena ei ole sen vähempää kuin mielenvikaiseksi leimaaminen. Sen sijaan että toinen olisi kiitollinen kauniista ajatuksesta.

Juuri näin. Kontrollointi tässä juuri haisee.

Kontrolloinninsta tietysti on kyse. Tässä keskustelussa on toistaiseksi noin tusinan verran ihmisiä, jotka eivät ymmärrä että jokainen haluaa tunteen siitä että pystyy kontrolloimaan omia asioitaan ja kommunikoiman puolison kanssa omista haluistaan ja tarpeistaan ja tulee myös ymmärretyksi. Varmasti myös moni mies asuu rajattoman puolison kanssa. Miettikää nyt kaikki, jotka ymmärrätte että miestä tässä nolataan ja kontrolloidaan (mikä on käsittämätöntä), mitä näissä esimerkeissä oikeasti tapahtuu ja peilatkaa omaan elämäänne silloin kun koette että teidän apuanne ja ponnisteluanne ei arvosteta. Jokainen normaali ihminen ymmärtää!   Asian voisi kuvata myös niin, että joku kokee oikeudekseen sekaantua toisen ihmisen asioihin.  

up

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju oli todella elvyttävä ja valaiseva lukea. 

Omalla kohdallani ei ole muita ollutkaan kuin rajattomasti käyttäytyviä miehiä. Minua on lapsesta asti kutsuttu raivottareksi, herkästi suuttuvaksi ja inhottavaksi, mutta olen jo ajat sitten ymmärtänyt, että se on ollut ensin rajattomasti käyttäytyvän äidin ja myöhemmin yhtä rajattomasti käyttäytyvien miesten tapoja yrittää hallita minua. Toinen lähipiirini bravuuri on ollut pitää minua riidanhaastajana, joka ei anna tuumaakaan periksi, koska en ole ymmärtänyt miksi olisi pitänyt. Eks oli sanonut siskolleen miten minulla on tarve olla oikeassa, mutta sinänsä hauskaa, että tämäkin tuli asiasta mikä koski henkilökohtaista aluettani, ei eksää itseään edes. Kuka tahansahan suuttuisi, jos toinen talloo jatkuvasti yli ja en todellakaan anna periksi, koska joutuisin taipumaan muuten koko ajan. Jaksoin riidellä jostain toisten mielestä pikkujutusta, mutta itselleni oli iso asia saada menemään läpi, että jotain asiaa ei tehdä niin kuin puoliso sanelee. 

Itsellänihän on vuosia ollut kummallinen tunne parisuhteessa ja tämän ketjun myötä hahmotin kauttaaltaan mistä on kyse. Olin yöllä selaillut tätä, ja aamulla ensimmäiseksi kun puoliso kun heräsi, hän alkoi jauhaa miten minulle tarvitsee löytää työpaikka (asia mikä ei ole ajankohtainen opiskeluitteni takia). 

Monimutkaisia juttuja. Ja toki se on niinkin, ettei koskaan toinen ole 100% syyllinen ja toinen 100% syytön, vaan se yhteinen kehä ja kierre saattaa tuoda molemmista huonoja puolia esiin. Vaikka se pääsyypää olisikin selvästi toinen.

Pakko kysyä: miten jaksat tuollaista vuodesta toiseen? Eikö tunnu pahalta olla se vastaanpanija 24/7? Entä miten miehesi edelleen on kanssasi, jos kerran olet hänestä riidanhaastaja? Jatkuvasti riita ja inttäminen päällä?

Onko siis oikeasti niin, että ihmiset elää vuosikymmeniä tällaisissa liitoissa, eivätkä tee asioille oikeasti mitään? Onko rakkaus niin isoa, että painaa elämäntyytyväisyyttä enemmän? Kaikkeen tottuu, ja pahemminkin voisi olla? Mietin näitä asioita, en ole sanomassa JSS.

Oletko kokeillut (varmaan olet) sanoa: "Arvostan huolenpitoasi ja olen kiitollinen että osoitat rakkauttasi tällä tavalla. Tällaista apua en kuitenkaan kaipaa, kiitos vain. Työpaikka-asialla ei ole kiire ollenkaan, minusta sinä voisit rentoutua ja jättää työpaikka-asian minun asiakseni. Kiitos vielä, uskon että sinulla oli hyvä tarkoitus"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?

Ei ole diagnoosi, vaan käytösmalli, ja siinähän se oli jo tiivistetty.

Kyvyttömyys erottaa omat tunteet, ajatukset ja tarpeet toisen vastaavista.

Ne ovat niitä läheisiä, jotka tulevat toisen kotiin kuin omaansa ja aina pitää heidän aikataulujensa mukaan käydä.

En ymmärrä vieläkään. Mitä tuollainen kyvyttömyys oikein tarkoittaa? Mitä ihmettä? Kuulostaa keksityltä jutulta, onko tarkoitus nostaa itsensä toisen yläpuolelle?

Perehdy läheisriippuvuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.

Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.

Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.

Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.

Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.

Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.

Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.

Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.

Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.

Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.

Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.

Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.

Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.

Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?

Olen tuo, jolle vastaat.

Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.

Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.

Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.

Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D

Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.

Turhahan tätä on yrittää selittää, kun niille, jotka eivät rajatonta puolisoa ole kokeneet, eivät ymmärrä.

Annetut esimerkit ovat pikkujuttuja, niin pyyhkijänsulat kuin roskapussit. Helppo ajatella, että mitä väliä, kuka tekee tai vie, mikä ongelma tuo nyt on.

Parisuhde/yhdessäeläminen sisältää loputtomasti pikkuasioita. Pieniä tekemisiä, viemisiä ja tuomisia, aikataulujärjestelyjä jne.

Kun TOISTUVASTI/JATKUVASTI puoliso ei tee, kuten pyydän, vaan tekee juuri niin, kuin en pyydä, niin kyllä alkaa ihmistä syödä. Miettii missä vika. Ei ole enää väärinkäsitystä. Miksi puoliso haluaa tehdä tahallaan (on tahallista, kun toistuu jatkuvasti) toisin kuin toivon?

Puoliso näyttää ajattelevan, että tietää paremmin kuin minä itse, mitä haluan, tarvitsen, toivon.

Oma parisuhteeni meni tähän ja eroon.

Baarissa pyysin miestä tilaamaan mulle keskarin, sanoin että ei nelosta. Kun tulin vessasta, puoliso sanoo, että tilasi mulle nelosta, koska "sitä sä kuitenkin oikeesti halusit". Kaverit naureskeli vieressä; eihän tuosta suutu kuin nipottaja.

Kaljan vahvuutta tärkeämpi on periaate: et tiedä, mitä haluat, joten minä päätän puolestasi. Vaikka kerrot, mitä haluat, et tarkoita sitä. Minä tiedän ajatuksesi ja tunteesi paremmin kuin sinä itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mikä diagnoosi se tämä tällainen on? Mitä oikein tarkoitat?

Ei ole diagnoosi, vaan käytösmalli, ja siinähän se oli jo tiivistetty.

Kyvyttömyys erottaa omat tunteet, ajatukset ja tarpeet toisen vastaavista.

Ne ovat niitä läheisiä, jotka tulevat toisen kotiin kuin omaansa ja aina pitää heidän aikataulujensa mukaan käydä.

En ymmärrä vieläkään. Mitä tuollainen kyvyttömyys oikein tarkoittaa? Mitä ihmettä? Kuulostaa keksityltä jutulta, onko tarkoitus nostaa itsensä toisen yläpuolelle?

Perehdy läheisriippuvuuteen.

Tarkoitus ei ole nostaa itseä toisen yläpuolelle vaan että oltaisiin kaksi erillistä yksilöä samalla tasolla keskenään. Rajaton holhoaa toista ja asettaa hänet alisteiseen asemaan. 

Kuvittele kaksi ympyrää samalle korkeudelle. Ne limittyvät toisiinsa jonkin verran, koska ihmiset elävät yhdessä. Molemmilla on kuitenkin myös oma koskematon alueensa. Rajaton yrittää nielaista toisen pallon kokonaan sisäänsä, ei näe sitä, että on ja pitää olla myös se erillinen alue. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.

Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.

Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.

Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.

Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.

Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.

Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.

Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.

Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.

Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.

Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.

Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.

Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.

Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?

Olen tuo, jolle vastaat.

Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.

Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.

Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.

Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D

Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.

Turhahan tätä on yrittää selittää, kun niille, jotka eivät rajatonta puolisoa ole kokeneet, eivät ymmärrä.

Annetut esimerkit ovat pikkujuttuja, niin pyyhkijänsulat kuin roskapussit. Helppo ajatella, että mitä väliä, kuka tekee tai vie, mikä ongelma tuo nyt on.

Parisuhde/yhdessäeläminen sisältää loputtomasti pikkuasioita. Pieniä tekemisiä, viemisiä ja tuomisia, aikataulujärjestelyjä jne.

Kun TOISTUVASTI/JATKUVASTI puoliso ei tee, kuten pyydän, vaan tekee juuri niin, kuin en pyydä, niin kyllä alkaa ihmistä syödä. Miettii missä vika. Ei ole enää väärinkäsitystä. Miksi puoliso haluaa tehdä tahallaan (on tahallista, kun toistuu jatkuvasti) toisin kuin toivon?

Puoliso näyttää ajattelevan, että tietää paremmin kuin minä itse, mitä haluan, tarvitsen, toivon.

Oma parisuhteeni meni tähän ja eroon.

Baarissa pyysin miestä tilaamaan mulle keskarin, sanoin että ei nelosta. Kun tulin vessasta, puoliso sanoo, että tilasi mulle nelosta, koska "sitä sä kuitenkin oikeesti halusit". Kaverit naureskeli vieressä; eihän tuosta suutu kuin nipottaja.

Kaljan vahvuutta tärkeämpi on periaate: et tiedä, mitä haluat, joten minä päätän puolestasi. Vaikka kerrot, mitä haluat, et tarkoita sitä. Minä tiedän ajatuksesi ja tunteesi paremmin kuin sinä itse.

Näin on. Hassua, kuinka moni jää tässäkin ketjussa roikkumaan lillukanvarsiin, eivätkä näe metsää puilta.

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Näihin suhteisiin ei ajauduta. Ne alkavat ihan niin kuin mikä tahansa normaali suhde. Kun suhde jatkuu, käy ilmi ennen pitkää, että suhteessa ja ihmisessä on jotain "vikaa". Ja se siitä tekee sitten ongelmallisen, että missä vaiheessa on erottava. Mitä pitää sietää, muuttuko toinen, miten tähän ylipäätään jouduttiin? Normaali ihminen on aika kuutamolla tuossa vaiheessa. 

Dr Phil joskus sanoi, ettei sellaista voi varoa, mitä ei voi edes kuvitella olevan olemassa. Toinen tekee sellaisia tekoja, joita ei itse voinut kuvitella olevan olemassakaan. Sitä on täysin hölmistynyt ja kompassi sekaisin siinä vaiheessa. 

Ja ihminen pitää sitä hulluna, että on tilanteesssa, jossa sanoo, ettet koske roskapussiin tai eroamme. 

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Mulla on ollut narsisti pomo. Kyllä me alaiset mielestäni ihan normaaleja oltiin, mutta suurin osa osastosta joutui ramppaamaan työpsykologilla lopulta. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Näihin suhteisiin ei ajauduta. Ne alkavat ihan niin kuin mikä tahansa normaali suhde. Kun suhde jatkuu, käy ilmi ennen pitkää, että suhteessa ja ihmisessä on jotain "vikaa". Ja se siitä tekee sitten ongelmallisen, että missä vaiheessa on erottava. Mitä pitää sietää, muuttuko toinen, miten tähän ylipäätään jouduttiin? Normaali ihminen on aika kuutamolla tuossa vaiheessa. 

Dr Phil joskus sanoi, ettei sellaista voi varoa, mitä ei voi edes kuvitella olevan olemassa. Toinen tekee sellaisia tekoja, joita ei itse voinut kuvitella olevan olemassakaan. Sitä on täysin hölmistynyt ja kompassi sekaisin siinä vaiheessa. 

Ja ihminen pitää sitä hulluna, että on tilanteesssa, jossa sanoo, ettet koske roskapussiin tai eroamme. 

Olen eri. Suhde varmaan alkaa kuin mikä tahansa suhde, mutta eikö ole normaalia, että peliin aletaan katsoa, jos on paljon riitoja tai epäselvyyksiä. Ihmetellään, mitä teen väärin kun toinen noin suuttui? Sitten yritetään alkaa ennakoimaan, jotta ei tekisi väärin, ja sitä kautta syntyy kaikkia tuhoavia käytösmalleja, kuten toisen ajatusten lukemista.

Tätä on se parisuhdedynamiikka. Jokin asia menee pieleen, ja kumuloituu, ja voisi olla hsuht helpostikin purettavissa terapiassa. Kaikki lähtee siitä, että lähtee puhtaalta pöydältä, aidosti toista kuunnellen. Se onnistuu tervepäisiltä, mutta ei siltä rajattomalta, jolla on jotain häikkää persoonallisuudessa.

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Sitähän se on. Olen itse ns. kusipäinen rajaton, eli katson oikeudekseni luvata asioita, joita en pidä, odotan muiden olevan aina minua varten, testaan rajoja enkä usko ei-sanaa jne. 

Olen ns. ylikiltin rajattoman lapsi, eli vanhempani kohdistivat minuun odotuksia joita en voinut toteuttaa, esim.

- Äiti luuli minun osaavan kokata, koska HÄN osasi kokata, vaikka minulle ei oltu opetettu edes puuron keittämistä -> jos hän vaati kokkaamaan, niin opin sanomaan "joojoo" ja tilaamaan pitsat. Pääsin näin vähemmällä. Tärkeintä oli vain sanoa "joojoo" kaikkeen, lopputuloksesta huolimatta.

Lisäksi odotan usein, että muut olisivat olemassa minua varten. Saatan kontaktoida kymmenen vuotta sitten tapaamaani ihmistä vain pyytääkseni häneltä palvelusta, ja loukkaannun jos se ei onnistu. Olen oppimassa tästä eroon pikku hiljaa, mutta RASKASTA ON :D

Olen jääräpäinen ja teen kuten haluan, vaikka olisin sopinut jonkun kanssa jotain muuta, kuten pizzaesimerkissä. 

En oikein piittaa muista ihmisistä enkä usko muiden piittaavan minusta. Jokainen sählää omalla tahollaan omia asioitaan ja yhtymäkohdissa tallotaan toisia varpaille. Vähän kuin sysäisi joukon sokeita ihmisiä samaan tilaan ja katsoisi, miten ne törmäilevät toisiinsa ja tallovat toisiaan varpaille. Mutta sokeus ei olisi oikeaa vaan sosiaalista sokeutta. Ja jokainen olisi niin ylimielinen, ettei todellakaan pyytäisi anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Näihin suhteisiin ei ajauduta. Ne alkavat ihan niin kuin mikä tahansa normaali suhde. Kun suhde jatkuu, käy ilmi ennen pitkää, että suhteessa ja ihmisessä on jotain "vikaa". Ja se siitä tekee sitten ongelmallisen, että missä vaiheessa on erottava. Mitä pitää sietää, muuttuko toinen, miten tähän ylipäätään jouduttiin? Normaali ihminen on aika kuutamolla tuossa vaiheessa. 

Dr Phil joskus sanoi, ettei sellaista voi varoa, mitä ei voi edes kuvitella olevan olemassa. Toinen tekee sellaisia tekoja, joita ei itse voinut kuvitella olevan olemassakaan. Sitä on täysin hölmistynyt ja kompassi sekaisin siinä vaiheessa. 

Ja ihminen pitää sitä hulluna, että on tilanteesssa, jossa sanoo, ettet koske roskapussiin tai eroamme. 

Olen eri. Suhde varmaan alkaa kuin mikä tahansa suhde, mutta eikö ole normaalia, että peliin aletaan katsoa, jos on paljon riitoja tai epäselvyyksiä. Ihmetellään, mitä teen väärin kun toinen noin suuttui? Sitten yritetään alkaa ennakoimaan, jotta ei tekisi väärin, ja sitä kautta syntyy kaikkia tuhoavia käytösmalleja, kuten toisen ajatusten lukemista.

Tätä on se parisuhdedynamiikka. Jokin asia menee pieleen, ja kumuloituu, ja voisi olla hsuht helpostikin purettavissa terapiassa. Kaikki lähtee siitä, että lähtee puhtaalta pöydältä, aidosti toista kuunnellen. Se onnistuu tervepäisiltä, mutta ei siltä rajattomalta, jolla on jotain häikkää persoonallisuudessa.

Minäpä kerron oman kokemukseni sellaisesta narsistisella tavalla rajattomasta. Mentiin terapiaan vaatimuksestani heti ensimmäisten ongelmien tultua esiin, ehkä neljä-viisi kuukautta suhteen alusta. Terapeutit kävivät läpi jotain kaavaa, eivät paneutuneet asiaan lainkaan. Vastapuoli esitti sitä normaalia ja mukavaa ihmistä terapiassa, jota esitti minulle ja muillekin. Terapia loppui aika nopeasti, en saanut sieltä mitään vinkkiä siitä että minun pitäisi tiiviimmin puolustaa fyysisiä ja henkisiä rajojani vaikka sen vuoksi sinne mentiin niin niiden rikkominen ohitettiin täysin. Jatkoin tuon kokemuksen jälkeen peiliinkatsomista viisi vuotta ennen kuin tajusin, että takuulla olen kaikkeni yrittänyt eikä tämä tästä parane vaan pahenee. Jos terapiassa olisi sanottu, että minua kohdellaan väärin ja että minulla on oikeus pitää rajani, olisin eronnut jo ensimmäisen vuoden aikana. Terapia hämärsi rajojen vetoa entisestään. 

Vierailija kirjoitti:

Kaffepulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siitä peiliinkatsomisestahan sen johtuu, että näistä suhteista ei lähdetä nollatoleranssilla. Yritetään ymmärtää toista, antaa uusia mahdollisuuksia ja miettiä omaa osuutta tapahtumiin. Jos koko peili unohdtettaisiin, olisi paljon helpompi suojella itseään. 

Erittäin hyvä pointti!

Eli voisiko olla niin, että on yhdenlaista rajattomuutta se liika ”ymmärtäminen” ja mukautuminen. Terveet rajat omaava ihminen ei edes ajaudu tällaisiin suhteisiin.

Näihin suhteisiin ei ajauduta. Ne alkavat ihan niin kuin mikä tahansa normaali suhde. Kun suhde jatkuu, käy ilmi ennen pitkää, että suhteessa ja ihmisessä on jotain "vikaa". Ja se siitä tekee sitten ongelmallisen, että missä vaiheessa on erottava. Mitä pitää sietää, muuttuko toinen, miten tähän ylipäätään jouduttiin? Normaali ihminen on aika kuutamolla tuossa vaiheessa. 

Dr Phil joskus sanoi, ettei sellaista voi varoa, mitä ei voi edes kuvitella olevan olemassa. Toinen tekee sellaisia tekoja, joita ei itse voinut kuvitella olevan olemassakaan. Sitä on täysin hölmistynyt ja kompassi sekaisin siinä vaiheessa. 

Ja ihminen pitää sitä hulluna, että on tilanteesssa, jossa sanoo, ettet koske roskapussiin tai eroamme. 

Erinomaisesti tiivistetty. En itse osannut kuvitellakaan sellaista käytöstä ennen kuin kohtasin rajattoman. Usein mietin, että ei hitto onko tämä todellista. Joskus, että tämän on pakko olla piilokamera, että eihän kukaan oikeasti toimi noin. Ei todellakaan heti tajunnut, että rajat pitää näyttää niin ylikorostetun selkeästi, kun ei kenellekään muulle ole koskaan tarvinnut.

Ja nuo jotka huutelevat, että asia ratkeaa, kun sanot sille, ettei koske sun tavaroihin, eivät selvästikään tiedä mistä puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju oli todella elvyttävä ja valaiseva lukea. 

Omalla kohdallani ei ole muita ollutkaan kuin rajattomasti käyttäytyviä miehiä. Minua on lapsesta asti kutsuttu raivottareksi, herkästi suuttuvaksi ja inhottavaksi, mutta olen jo ajat sitten ymmärtänyt, että se on ollut ensin rajattomasti käyttäytyvän äidin ja myöhemmin yhtä rajattomasti käyttäytyvien miesten tapoja yrittää hallita minua. Toinen lähipiirini bravuuri on ollut pitää minua riidanhaastajana, joka ei anna tuumaakaan periksi, koska en ole ymmärtänyt miksi olisi pitänyt. Eks oli sanonut siskolleen miten minulla on tarve olla oikeassa, mutta sinänsä hauskaa, että tämäkin tuli asiasta mikä koski henkilökohtaista aluettani, ei eksää itseään edes. Kuka tahansahan suuttuisi, jos toinen talloo jatkuvasti yli ja en todellakaan anna periksi, koska joutuisin taipumaan muuten koko ajan. Jaksoin riidellä jostain toisten mielestä pikkujutusta, mutta itselleni oli iso asia saada menemään läpi, että jotain asiaa ei tehdä niin kuin puoliso sanelee. 

Itsellänihän on vuosia ollut kummallinen tunne parisuhteessa ja tämän ketjun myötä hahmotin kauttaaltaan mistä on kyse. Olin yöllä selaillut tätä, ja aamulla ensimmäiseksi kun puoliso kun heräsi, hän alkoi jauhaa miten minulle tarvitsee löytää työpaikka (asia mikä ei ole ajankohtainen opiskeluitteni takia). 

 Oletko kokeillut (varmaan olet) sanoa: "Arvostan huolenpitoasi ja olen kiitollinen että osoitat rakkauttasi tällä tavalla. Tällaista apua en kuitenkaan kaipaa, kiitos vain. Työpaikka-asialla ei ole kiire ollenkaan, minusta sinä voisit rentoutua ja jättää työpaikka-asian minun asiakseni. Kiitos vielä, uskon että sinulla oli hyvä tarkoitus"

En ole se, kenelle kommenttisi osoitat mutta pakko kommentoida omalta osaltani:

Miten olisi rehellisyys? Miksi pitää valheellisesti suitsuttaa kiitollisuutta ja ja arvostusta, kun tunne on ihan jotakin muuta? Kyseessä on kahden aikuisen suhde eikä vanhempi-lapsi -suhde.