Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatakseni aloittajan kysymykseen: ei, en usko että on toivoa muutoksesta. Ihmiset eivät yleensä näy muuttuvan, jollei lasketa alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän raitistumista.
Ainakaan mies ei muutu, jos et omalla toiminnallasi ja peilaamisellasi näytä hänelle, mikä on pielessä. Itse sain aviomieheni lopettamaan raivarit noin 30 vuodessa. Tai sitten sen teki testosteronin lasku. :)
Samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat vain ani harvoin tällaisissa kuvioissa, koska tällöin tarvittaisiin aktiivista muuttumista ja halua muuttua ihmiseltä, joka on tottunut kontrolloimaan muita käytökseltään. Aika harva tällainen ihminen on valmis muuttumaan tai edes myöntämään, että jotain muutettavaa on.
Avioliittoon kun menee, pitäisi olla ymmärrys että kompromissejä on tehtävä ja oltava valmis muuttumaan toisen edun eli rakkauden vuoksi. Ja kun ei ymmärretä, niin selittää osan lukuisista eroista :/
Avioliitto-koulua kyllä olisin ajamassa, ilman sen läpikäymistä ja perusjuttujen (kuten kommunikaation haastavuus, menneisyyden merkitys ja miehen ja naisen osittainen erilaisuus) ymmärtämistä ei olisi asiaa elinikäiseen liittoon!
Ei. Kenelläkään, yhtään kenelläkään, edes fundamentalistiuskovaisella ei ole velvollisuutta elää avioliitossa saman katon alla luonnehäiriöisen, väkivaltaisen, päihdeongelmaisen tms. kanssa. Ja se ei ole sen normaalin ihmisen epäonnistuminen tai vika.
Hupsista, lonksahditkin eri asiaan.
Olen samaa mieltä, ei ole velvollisuutta elää yhdessä. Enkä niin sanonutkaan, tulkitsit kommenttini väärin.
Puhuin normaaleista ihmisistä. Kaikki sairaat eivät pääsisi kokeesta läpikään, jotkut narskut valitettavasti kyllä osaisivat huijata.
Eroja tulee ihan "normaaleillekin" ihmisille, ja osalle turhasta. Been there...
Jatkan vielä. Pari viestiä taaksepäin joku kirjoitti, että harva luonnehäiriöinen on valmis muuttumaan. Tätä tarkoitin kun sanoin, että jos ei ole valmis katsomaan vammojaan peilistä ja muuttumaan parempaan, ei kannata mennä naimisiin. Tällöin luonnehäiriöiset eivät menisi naimisiin, kun lähtökohtaisesti eivät läpäisisi koetta.
Tuo taas ei pidä paikkaansa, koska luonnehäiriöinen erittäin harvoin tunnistaa omaa tilaansa ja jos tunnistaa, hän voi hakea siihen apua (valitettavan harvoin hakee). Se juuri on osa luonnehäiriötä, ettei kykene itsereflektioon, normaalin empatiaan, noudattamaan yleisiä sääntöjä jne.
Vertauksena vaikka itseni, olen traumatisoitunut lapsuuden kokemuksista, mutta en niin, että olisin muuttunut luonnehäiriöiseksi. Minun on mahdollista nähdä omat trauman tuomat heikkouteni, miten ne vaikuttavat muihin ja itseeni sekä on ollut mahdollista kehittää itseäni ja vuorovaikutustani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Entäs jos sinne roskien joukkoon livahtaisi sinun seuraavan päivän lounas, koska sen luultiin jo olevan vanhentunut tai jotain muuta "avuliasta"? Ehkäpä siksi joku haluaa itse viedä roskat, kun ei voi luottaa siihen, mitä kaikkea sinne roskapussiin hyvää hyvyyttään raivataan kotoa. Hyvin harva alkaa pelätä tuollaista ihan tyhjästä vaan siksi, että toisen on tapana tehdä kaikenlaista epämääräistä roskia viedessään vrt. sipulit ja hiiva.
Tämä on mahdollisesti silmiäavaavin ketju, joka täällä on tullut vastaan. Vähän menee ohi, mutta omalla kohdalla rajaton tapaus on isoäiti. Teini-ikään asti käytös meni normaalin isoäidillisen hössöttämisen piikkiin, mutta muutettuani omilleni rajaton persoona tuli kunnolla esiin. Hän saattoi tuppautua kotiini milloin tahansa kutsumatta kokkaamaan, siivoamaan yms. Periaatteessa siis kaunis ajatus, mutta hän ei suostunut ymmärtämään, että niin ei tehdä kutsumatta. Joka kerta kun olen joutunut tekemään rajoja selväksi, on tullut saarna että aina on tehnyt kaikkensa minun eteeni ja olen kiittämätön. Tämä on mahdollisesti ahdistavinta, kun itsellekin iskee huono omatunto toisen hyvän tarkoituksen torppaamisesta.
Hän on myös arvostellut elämänvalintojani lähes kaikilla osa-alueilla (työt, koulutukset, vapaa-ajan aktiviteetit) ja tehnyt selväksi että olisin onnellisempi jos noudattaisin hänen ohjeitaan. On myös ilmoittanut, ettei voi ymmärtää miten pidän elämästäni sellaisena kuten sitä elän.
Kertakaikkiaan terapeuttista lukea muiden kokemuksia ja harvoin voin samaistua yhtä hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Minä en saa kerätä puolisoni likaisia tai puolipidettyjä vaatteita lattialta, vaikka niitä joka huoneessa lattia, tuolit, sohvat ja pöydät täynnä. Koska hän ei sitten niitä löydä. Miten toimia? Hän ei halua erota.
Entä sinä, haluatko itse asua sikolätissä? Minä en haluaisi eikä toisen halu olla eroamatta painaisi siinä mitään.
onko rajaton puoliso uusi narsisti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)
Uskomatonta saivartelua nyt taas. Ei kai kyseessä ole mikään pakkomielle itse vaihtaa pyyhkijänsulkia tai whatever, vaan se, että toinen ihminen ei kunnioita asetettuja rajoja. Tietäisit kyllä, mistä on kyse jos olisit kokenut sen, mutta pointtina on, että se mitä minä haluan on merkityksetöntä kun toinen "tietää" paremmin ja tekee sen vaikka olen kieltänyt. Kun se on jatkuva käytösmalli, niin se on ahdistavaa ja tukahduttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Ymmärrän, mutta mitä niin pyhää niissä perhanan pyyhkijänsulissa on, että pitää loukkaantua ja saada riita aikaiseksi? Miksi ei voi ohittaa, että ai niin, minä kyllä pyysin, että vaihdan itse, mutta anti olla, nythän ne on vaihdettu.
Näitä tilanteita pitkässä liitossa tulee miljoonia, ihan puolin ja toisin. Vaikka kumpikaan ei ole rajaton tai muukaan tyyppi.
Jos olisi kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta, niin loukkaantumisen ymmärtää.
Olen itse varmaan liiankin suurpiirteinen ja huoleton, olen sitten jotenkin mäntti kun en ymmärrä, että pitäisi loukkaantua kun en ymmärrä loukkaantua.
Ajattelen niin, että mitä vähemmän vääntöä ja pilkunviilaamista parisuhteessa on sitä helpompaa ja sujuvampaa kaikille. Että kun armahtaa itseään ja sitä kumppania, että emme ole kumpikaan täydellisiä, se auttaa paljon.
Jos löytyy rakkautta löytyy ymmärrystä toisen vajavaisuuksiin.
Tai sitten pitää miettiä olemmeko sopivat toisillemme kun koko ajan joku hiertää.
Ei aikuinen ihminen voi elää niin, että jokaiseen hänen pyyntöönsä aina suostutaan, tai käsitetään, että joku ohimennen sanottu pyyntö/toivomus on nyt ihan ehdoton. Monesti joutuu pettymään, mutta monesti myös ilahtumaan.
Ei mene niinkuin Stromsössä, puolin eikä toisin, mutta ei tehdä siitä numeroa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Ymmärrän, mutta mitä niin pyhää niissä perhanan pyyhkijänsulissa on, että pitää loukkaantua ja saada riita aikaiseksi? Miksi ei voi ohittaa, että ai niin, minä kyllä pyysin, että vaihdan itse, mutta anti olla, nythän ne on vaihdettu.
Näitä tilanteita pitkässä liitossa tulee miljoonia, ihan puolin ja toisin. Vaikka kumpikaan ei ole rajaton tai muukaan tyyppi.
Jos olisi kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta, niin loukkaantumisen ymmärtää.
Olen itse varmaan liiankin suurpiirteinen ja huoleton, olen sitten jotenkin mäntti kun en ymmärrä, että pitäisi loukkaantua kun en ymmärrä loukkaantua.
Ajattelen niin, että mitä vähemmän vääntöä ja pilkunviilaamista parisuhteessa on sitä helpompaa ja sujuvampaa kaikille. Että kun armahtaa itseään ja sitä kumppania, että emme ole kumpikaan täydellisiä, se auttaa paljon.
Jos löytyy rakkautta löytyy ymmärrystä toisen vajavaisuuksiin.
Tai sitten pitää miettiä olemmeko sopivat toisillemme kun koko ajan joku hiertää.Ei aikuinen ihminen voi elää niin, että jokaiseen hänen pyyntöönsä aina suostutaan, tai käsitetään, että joku ohimennen sanottu pyyntö/toivomus on nyt ihan ehdoton. Monesti joutuu pettymään, mutta monesti myös ilahtumaan.
Ei mene niinkuin Stromsössä, puolin eikä toisin, mutta ei tehdä siitä numeroa.
Tuleeko teillä paljonkin noita tilanteita? Pitäisikö nyt pysähtyä miettimään jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Entäs jos sinne roskien joukkoon livahtaisi sinun seuraavan päivän lounas, koska sen luultiin jo olevan vanhentunut tai jotain muuta "avuliasta"? Ehkäpä siksi joku haluaa itse viedä roskat, kun ei voi luottaa siihen, mitä kaikkea sinne roskapussiin hyvää hyvyyttään raivataan kotoa. Hyvin harva alkaa pelätä tuollaista ihan tyhjästä vaan siksi, että toisen on tapana tehdä kaikenlaista epämääräistä roskia viedessään vrt. sipulit ja hiiva.
Itse miettisin pystynkö elämään tämän ihmisen kanssa. Jos oma elämä olisi pelkkää toisen vahtimista. Jos toinen tekisi ihan päättömiä tekoja.
Jos menee todella vaikeaksi, kuten näköjään joillakin menee, että ei voi lainkaan luottaa toisen tekemisiin niin silloin ei ole enää kysymys kahden ihmisen tasavertaisesti suhteesta.
Jos puhutaan rajattomuudesta niin yhtä rajaton on silloin rajattoman ihmisen kumppani kun ei osaa päätellä mihin hänen pitää suostua ja milloin pitää puhaltaa peli poikki.
Rajattomuutta on myös suostua liian pitkän aikaa elämään vaikeassa ja epäluotettavassa suhteessa.
Jos kumppani on vain lisärasite. Eikä itse tunne saavansa mitään vastinetta. Tai tarpeeksi saakka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Entäs jos sinne roskien joukkoon livahtaisi sinun seuraavan päivän lounas, koska sen luultiin jo olevan vanhentunut tai jotain muuta "avuliasta"? Ehkäpä siksi joku haluaa itse viedä roskat, kun ei voi luottaa siihen, mitä kaikkea sinne roskapussiin hyvää hyvyyttään raivataan kotoa. Hyvin harva alkaa pelätä tuollaista ihan tyhjästä vaan siksi, että toisen on tapana tehdä kaikenlaista epämääräistä roskia viedessään vrt. sipulit ja hiiva.
Itse miettisin pystynkö elämään tämän ihmisen kanssa. Jos oma elämä olisi pelkkää toisen vahtimista. Jos toinen tekisi ihan päättömiä tekoja.
Jos menee todella vaikeaksi, kuten näköjään joillakin menee, että ei voi lainkaan luottaa toisen tekemisiin niin silloin ei ole enää kysymys kahden ihmisen tasavertaisesti suhteesta.Jos puhutaan rajattomuudesta niin yhtä rajaton on silloin rajattoman ihmisen kumppani kun ei osaa päätellä mihin hänen pitää suostua ja milloin pitää puhaltaa peli poikki.
Rajattomuutta on myös suostua liian pitkän aikaa elämään vaikeassa ja epäluotettavassa suhteessa.
Jos kumppani on vain lisärasite. Eikä itse tunne saavansa mitään vastinetta. Tai tarpeeksi saakka.
Siksihän tämä ketju alun perin aloitettiin että onko mitään toivoa siitä, että asiat muuttuisivat vai onko ainoa keino erota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Ymmärrän, mutta mitä niin pyhää niissä perhanan pyyhkijänsulissa on, että pitää loukkaantua ja saada riita aikaiseksi? Miksi ei voi ohittaa, että ai niin, minä kyllä pyysin, että vaihdan itse, mutta anti olla, nythän ne on vaihdettu.
Näitä tilanteita pitkässä liitossa tulee miljoonia, ihan puolin ja toisin. Vaikka kumpikaan ei ole rajaton tai muukaan tyyppi.
Jos olisi kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta, niin loukkaantumisen ymmärtää.
Olen itse varmaan liiankin suurpiirteinen ja huoleton, olen sitten jotenkin mäntti kun en ymmärrä, että pitäisi loukkaantua kun en ymmärrä loukkaantua.
Ajattelen niin, että mitä vähemmän vääntöä ja pilkunviilaamista parisuhteessa on sitä helpompaa ja sujuvampaa kaikille. Että kun armahtaa itseään ja sitä kumppania, että emme ole kumpikaan täydellisiä, se auttaa paljon.
Jos löytyy rakkautta löytyy ymmärrystä toisen vajavaisuuksiin.
Tai sitten pitää miettiä olemmeko sopivat toisillemme kun koko ajan joku hiertää.Ei aikuinen ihminen voi elää niin, että jokaiseen hänen pyyntöönsä aina suostutaan, tai käsitetään, että joku ohimennen sanottu pyyntö/toivomus on nyt ihan ehdoton. Monesti joutuu pettymään, mutta monesti myös ilahtumaan.
Ei mene niinkuin Stromsössä, puolin eikä toisin, mutta ei tehdä siitä numeroa.Tuleeko teillä paljonkin noita tilanteita? Pitäisikö nyt pysähtyä miettimään jotain?
Siis mitä tilanteita. Puhuin siis siitä, että pitkässä liitossa tulee miljoonia erilaisia tilanteita puolin ja toisin. Jos kaikista tehdään numero ja loukkaannutaan ei tulisi mitään. Kumpikin olemme epätäydellisiä, onneksi.☺ ja ymmärrämme sen.
Tulee myös hauskoja ja mukavia vastapainoksi.
Olen siis varmaan liian huoleton ja suurpiirteinen monen mielestä täällä palstalla, en omasta mielestäni. Sitä tarkoitin.
Ei minulla ole ongelmaa rajattomasta kumppanista, toivottavasti ei kumppanillakaan minusta.
En tiedä mitä pitäisi miettiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Entäs jos sinne roskien joukkoon livahtaisi sinun seuraavan päivän lounas, koska sen luultiin jo olevan vanhentunut tai jotain muuta "avuliasta"? Ehkäpä siksi joku haluaa itse viedä roskat, kun ei voi luottaa siihen, mitä kaikkea sinne roskapussiin hyvää hyvyyttään raivataan kotoa. Hyvin harva alkaa pelätä tuollaista ihan tyhjästä vaan siksi, että toisen on tapana tehdä kaikenlaista epämääräistä roskia viedessään vrt. sipulit ja hiiva.
Itse miettisin pystynkö elämään tämän ihmisen kanssa. Jos oma elämä olisi pelkkää toisen vahtimista. Jos toinen tekisi ihan päättömiä tekoja.
Jos menee todella vaikeaksi, kuten näköjään joillakin menee, että ei voi lainkaan luottaa toisen tekemisiin niin silloin ei ole enää kysymys kahden ihmisen tasavertaisesti suhteesta.Jos puhutaan rajattomuudesta niin yhtä rajaton on silloin rajattoman ihmisen kumppani kun ei osaa päätellä mihin hänen pitää suostua ja milloin pitää puhaltaa peli poikki.
Rajattomuutta on myös suostua liian pitkän aikaa elämään vaikeassa ja epäluotettavassa suhteessa.
Jos kumppani on vain lisärasite. Eikä itse tunne saavansa mitään vastinetta. Tai tarpeeksi saakka.Siksihän tämä ketju alun perin aloitettiin että onko mitään toivoa siitä, että asiat muuttuisivat vai onko ainoa keino erota.
Hyvä vanha keino on laittaa paperille plussat ja miinukset.
Mitä kumppaninsa ja parisuhteessa on hyvää ja mikä ei niin hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Ymmärrän, mutta mitä niin pyhää niissä perhanan pyyhkijänsulissa on, että pitää loukkaantua ja saada riita aikaiseksi? Miksi ei voi ohittaa, että ai niin, minä kyllä pyysin, että vaihdan itse, mutta anti olla, nythän ne on vaihdettu.
Näitä tilanteita pitkässä liitossa tulee miljoonia, ihan puolin ja toisin. Vaikka kumpikaan ei ole rajaton tai muukaan tyyppi.
Jos olisi kysymys jostakin henkilökohtaisesta asiasta, niin loukkaantumisen ymmärtää.
Olen itse varmaan liiankin suurpiirteinen ja huoleton, olen sitten jotenkin mäntti kun en ymmärrä, että pitäisi loukkaantua kun en ymmärrä loukkaantua.
Ajattelen niin, että mitä vähemmän vääntöä ja pilkunviilaamista parisuhteessa on sitä helpompaa ja sujuvampaa kaikille. Että kun armahtaa itseään ja sitä kumppania, että emme ole kumpikaan täydellisiä, se auttaa paljon.
Jos löytyy rakkautta löytyy ymmärrystä toisen vajavaisuuksiin.
Tai sitten pitää miettiä olemmeko sopivat toisillemme kun koko ajan joku hiertää.Ei aikuinen ihminen voi elää niin, että jokaiseen hänen pyyntöönsä aina suostutaan, tai käsitetään, että joku ohimennen sanottu pyyntö/toivomus on nyt ihan ehdoton. Monesti joutuu pettymään, mutta monesti myös ilahtumaan.
Ei mene niinkuin Stromsössä, puolin eikä toisin, mutta ei tehdä siitä numeroa.Tuleeko teillä paljonkin noita tilanteita? Pitäisikö nyt pysähtyä miettimään jotain?
Siis mitä tilanteita. Puhuin siis siitä, että pitkässä liitossa tulee miljoonia erilaisia tilanteita puolin ja toisin. Jos kaikista tehdään numero ja loukkaannutaan ei tulisi mitään. Kumpikin olemme epätäydellisiä, onneksi.☺ ja ymmärrämme sen.
Tulee myös hauskoja ja mukavia vastapainoksi.Olen siis varmaan liian huoleton ja suurpiirteinen monen mielestä täällä palstalla, en omasta mielestäni. Sitä tarkoitin.
Ei minulla ole ongelmaa rajattomasta kumppanista, toivottavasti ei kumppanillakaan minusta.
En tiedä mitä pitäisi miettiä.
Eikä sun ehkä tarvikkaan miettiä näitä asioita, jos ei ole sulle tuttua juttua. Täällä puhutaan ihan oikeista ongelmista eikä mistään satunnaisista tapauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kiusaa, alistaa, syyllistää yms ja on aina ollut täntyyppinen niin mussa ainakin herää paniikki ja aggressio eikä musta olis vastakappaleeksi.
Narsisti?
Onpa silmiäavaava ketju! Oma läheinen ystäväni on myös tällainen jota voisi kutsua rajattomaksi ihmiseksi. Käytös on ahdistanut vuosikymmenet mutta en ole löytänyt sanaa sille kummalliselle tunkeilevalle toiminnalle, joka vaikuttaa hyvää tarkoittavalta mutta kuitenkin ahdistaa ja aiheuttaa syyllisyyden tunteita, kun ei "kelpuuta" toisen apua. Rajaton on oikein hyvä sana kuvaamaan tätä toimintaa.
Tässä muutamia esimerkkejä:
Ystävä on päättänyt että minun pitäisi edetä uralla ja vaihtaa työpaikkaa. Tämän seurauksena tyrkyttää jatkuvasti työpaikkoja joita minun pitäisi hakea. Siis työpaikkoja josta en ole kiinnostunut ja/tai eivät sovi osaamiseeni. Ja olen ihan tavallinen keski-ikäinen ihminen joka osaa hakea halutessaan töitä itsekin ja käyttää tarvittaessa itse omia verkostojaan. Kieltäytymiseen on ihan turha perustella mitään, koska hän on päättänyt etten hae hänen ehdottamiaan työpaikkoja huonon itsetuntoni takia.
On myös mm. tullut ovelle myöhään illalla tekemään hakemuksia kanssani. Siis ilman että asiasta on sovittu yhtään mitään tai edes puhuttu yhtään mitään sellaista sivuavaa. Hän vain päätti että tarvitsen apua hakemusten kanssa (joita en olllut kirjoittamassa), joten hän tunki ovelleni tarjoamaan apuaan. Kohteliaana päästin sisälle ja keitin iltakahvit kun oli ovelle asti tullut, mutta loukkaantui kun kahvittelun jälkeen sanoin meneväni nukkumaan enkä alkanut tekemään hakemuksia hänen kanssa.
Hän on myös kertonut yhteiselle tutulle minun olevani kiinnostunut hakemaan heiltä töitä. Tämä on alallani ihan normaalia, työpaikat menevät usein suhteiden kautta, mutta normaalia ei ole se että tuollaista puhutaan keskustelematta ihmisen kanssa! Olin siis itse täysin tietämätön asiasta. Tilanne oli melko kiusallinen kun yhteinen tuttava tuli kyselemään millaisista työtehtävistä heillä olisin kiinnostunut.
Ystävä myös tietää itseäni paremmin missä minä haluan asua. Olemme mm. keskustelleet kaupungissa olevasta persoonallisesta talosta ja keskustelun lomassa pohdiskelin asuntojen hintoja yleisestä mielenkiinnosta. Keskustelua seuranneena päivänä hän lähetti minulle erikseen viestin, jossa kertoi ettei minun kannattaisi ostaa kyseisestä talosta asuntoa, koska haluan muuttaa toiseen kaupunkiin ja omistusasunnon myyminen voi olla vaikeaa (asun jo omistusasunnossa). Tiesi jo kaupunginkin mihin kuulemma haluan muuttaa.
Kerroin haluavani ostaa uuden television. Ystävä kantoi ovelleni vanhan televisionsa ja tyrkytti sen minulle. Otin vastaan koska omani oli jo mennyt rikkinäisenä kierrätykseen, vaikka ei ihan mieluinen ollutkaan. Rahaa yritin antaa, ei ottanut. Kun olin vihdoinkin ostamassa haluaamani televisiota, kysyin haluaako ystävä vanhansa takaisin. Ei halunnut, mutta loukkaantui kun annoin sen eteenpäin ja kertoili tuttavapiirissä kuinka hänen antama televisio ei kelvannut minulle. Nyt olen läksyni oppinut ja en enää ota häneltä mitään vastaan.
Nämä on pieniä esimerkkejä, mutta ovat vain jäävuoren huippu ja vastaavia tempauksia tulee lähestulkoon aina kun hänen kanssaan on tekemisissä. En usko hänellä olevan mitään persoonallisuushäiriötä, vaan jonkinlainen tunnelukko ja opittuja käytösmalleja. Hauskinta on että kumppaninsa on ihan samalainen, voivat yhdessä järjestellä kaikkien muiden elämää kuinka parhaaksi näkevät :-)
Vierailija kirjoitti:
Tämäntyyppistä ongelmaa on siis ollut ihan aina kyllä, mutta ne eivät ole vaikuttaneet mihinkään tärkeään ennen lapsia, minkä jälkeen melkein kaikki on yhtä ongelmaa.
Voi siis olla esim. näin.
1: Mun pitää jossain vaiheessa vaihtaa pyyhkijänsulat mun autoon.
2: Ok, no minä ajan huomenna ennen töitä ostamaan sinulle ne.
1: Ei, älä. Käyn myöhemmin itse, kun haluan samalla ostaa kukkasipuleita.
2: (seuraavana iltana) Vaihdon sinun autoon ne pyyhkijänsulat. Eteisessä on myös niitä kukkasipuleita.
1: ??? Eikös sovittu että minä käyn, ei olisi tarvinnut. Ja nuo on narsisseja, ajattelin tulppaaneita. Onpa harmi että ajoit turhaan.
2: Miksi et voi edes kiittää kun minä kaikkeni teen sinun eteen? :((((( Sinun pitäisi olla onnellinen kun autan sinua.Ei siis ole mitään hakkaamista eikä muuta selkeää, mutta ihan jatkuvasti normaalit käytännön asiat tuottavat kitkaa koska toinen ei hahmota omia ja toisen asioita eikä sanaa ei.
Marttyyri maista käytöstä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Entäs jos sinne roskien joukkoon livahtaisi sinun seuraavan päivän lounas, koska sen luultiin jo olevan vanhentunut tai jotain muuta "avuliasta"? Ehkäpä siksi joku haluaa itse viedä roskat, kun ei voi luottaa siihen, mitä kaikkea sinne roskapussiin hyvää hyvyyttään raivataan kotoa. Hyvin harva alkaa pelätä tuollaista ihan tyhjästä vaan siksi, että toisen on tapana tehdä kaikenlaista epämääräistä roskia viedessään vrt. sipulit ja hiiva.
Itse miettisin pystynkö elämään tämän ihmisen kanssa. Jos oma elämä olisi pelkkää toisen vahtimista. Jos toinen tekisi ihan päättömiä tekoja.
Jos menee todella vaikeaksi, kuten näköjään joillakin menee, että ei voi lainkaan luottaa toisen tekemisiin niin silloin ei ole enää kysymys kahden ihmisen tasavertaisesti suhteesta.Jos puhutaan rajattomuudesta niin yhtä rajaton on silloin rajattoman ihmisen kumppani kun ei osaa päätellä mihin hänen pitää suostua ja milloin pitää puhaltaa peli poikki.
Rajattomuutta on myös suostua liian pitkän aikaa elämään vaikeassa ja epäluotettavassa suhteessa.
Jos kumppani on vain lisärasite. Eikä itse tunne saavansa mitään vastinetta. Tai tarpeeksi saakka.Siksihän tämä ketju alun perin aloitettiin että onko mitään toivoa siitä, että asiat muuttuisivat vai onko ainoa keino erota.
Ainakin kaikki lähtee yleensä siitä, että henkilö itse tunnistaa ongelman käytöksessään, jolloin on mahdollista aloittaa itsetutkiskelu ja prosessointi. Mikäli henkilö kieltää kaiken eikä mieti asiaa niin eipä silloin voi kun ihmettä odottaa tapahtuvaksi.
-eri
En tiedä onko rajattomuutta vai mitä, mutta kovin tutulta kuulostaa. Kuten tuolla on jo sanottu, ei sitä tosiaan ymmärrä ennen kuin itse kokee. Sorakuorma oli tosiaankin hyvä vertaus.
Mun eksä oli juuri tuommoinen kaikkensa minun puolesta tekevä. Tuntui olevan täysin kyvytön lukemaan tilanteita ja toimimaan niiden mukaan. Joko vain ajatteli kaiken todella erikoisesti tai sitten oli oikeasti vähän ilkeä. En vieläkään tiedä. Kaikki oudot tilanteet oli puettu hyväntahtoisuuden kaapuun. Saattoi vaikkapa masinoida yllättäen jonkun ihmeellisen tempauksen, johon koko perheen pitäisi osallistua, ja jota sitten jääräpäisesti ajettiin eteenpäin muiden suunnitelmista huolimatta. Pahimmillaan oli hirveä huuto ja kiristys sekä määrätty kotiarestiin, kännykän takavarikkoon sekä karkkipäivän menetykseen puoli perhettä. Sitten kun kaikilla oli paha mieli, hän suureen ääneen valittaa ja nyyhkii, kuinka minun TOIVEESTANI yrittää järjestää kivaa, ja tämä on taas kiitos! Ehkä meillä oli joskus ollut puhetta ko. aktiviteetista, ja nyt vuosia myöhemmin keksi sen olevan minun hartain toive. Tai vaatimalla vaati minulta mielipidettä johonkin arkiseen valintatilanteeseen, mikä oli minulle täysin yhdentekevä, ja kun sitten lopuksi painostuksen jälkeen myönnyin sanomaan jotakin, sitä toteutettiin järkähtämättä. Saattoi päivällinen myöhästyä, kun piti monesta kaupasta käydä etsimässä juuri sitä oikean merkkistä lihaliemikuutiota tai oltiin vähällä jäädä laivasta tai lentokoneesta kun vieraassa kaupungissa ajeltiin ympäriinsä etsimässä tismalleen oikeanlaista ravintolaa. Taas melkein myöhästyttiin kulta, sinun oikkujesi takia.
Toki myös saattoi tupsahtaa yllättäen työpaikalleni tuomaan ruokaa, jota en sinne tarvitse, tai kesken hieronnassa olon pelmahtaa siihen hierontapöydän viereen kyselemään kauanko kestää ja moneksi laitetaan sauna. Kun nyt sopivasti sattui kulkemaan lähistöllä. Ja jos ei kulkua ollut, niin soitteli jatkuvasti töihin vaikkapa kysyäkseen kuinka monta kananmunaa laitetaan makaronilaatikkoon, kertoakseen olevansa hieman huolestunut kun kissa äsken yskäisi, tai ilmoittaakseen käyneensä kaupassa ja ostaneensa maitoa, ettei minun tarvitse kotimatkalla kantaa. Jotenkin näki noiden asioiden välittömän tiedottamisen yhtä tärkeänä, kuin jostakin isosta onnettomuudesta ilmoittamisen. Jos pistin oman puhelimen äänttömälle, soitti työpuhelimeen tai kollegan työpuhelimeen. Puhelimista puheenollen, piti myös oikeutenaan tutkia minun ja lasten puhelimet, koska välittää meistä ja haluaa olla varma, että olemme turvassa.
Ja sitten kun näistä ennemmin tai myöhemmin tuli riitaa, hän oli kovin loukkaantunut tai jopa raivoissaan koska tarkoitti vain hyvää, sekä vaati tarkat ohjeet, miten seuraavan kerran tässä tilanteessa toimitaan. Lisäksi piti esittää tarkat toimintaohjeet, mikäli kuvatussa tilanteessa onkin mukana lisämuuttuja X, Y, Z, Paavi tai ufohyökkäys. Mitä tahansa näissä keskusteluissa sanoi, sitä käytettiin myöhemmin minua vastaan, jopa vuosia myöhemmin. Napattiin joku vuosia vanha mitätön sivulause pois asiayhteydestä ja käytettiin sitä verukkeena lasten tai minun elämäni hankaloittamiseen. Sinun ohjeidesi mukaan olen toiminut, sinun mieliksesi haluan vain olla ja tehdä. Aina käytiin samat keskustelut, ikinä mikään ei muuttunut. Käytiin perheneuvolat ja terapiat. Ero tuli hänelle järkytyksenä, koska on aina kaikkensa minun eteeni tehnyt ja itsensä uhrannut. Nykyisin sama jatkuu lapsista huolehtimisen verukkeella, mutta toki tämä on nyt helpompaa erillisissä osoitteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.
Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.
Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.
Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.
Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.
Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.
Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.
Tämähän ei siis ollut tarina vaihdetuista pyyhkijänsulista, vaan takan on isompi kuva. Ja sinulla on ilmeisesti hahmotushäiriö.
Joo siis sen ymmärrän. Mut sitä en, et mikä pakkomielle jollekin on nimenomaan itse ne vaihtaa. Mut se on toki toinen keskustelu sit jo ;)