Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1211)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.
Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.
Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.
Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.
Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.
Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.
Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.
Tämäkin on käsitelty ketjussa jo useampaan kertaan.
Kyse ei ole yksittäisistä väärinkäsityksistä joita sattuu kerran viikossa, vaan ihan päivittäistä toisen ylikävelyä. On raskasta miettiä koko ajan puheitaan ja salailla ihan arkisia asioita, ettei toinen vain alkaisi säätämään ja sähläämään ja sotkemaan asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli työkaveri, jolla oli tapana tuoda kahvitunnille kestityksiä - kuten toki muillakin silloin tällöin. Työkaverin tuomiset olivat vaan jokaviikkoisia ja runsaita, ja ajan myötä tästä alkoi tulla kummallinen fiilis, jonka tosin ajattelin olevan omassa päässäni.
Jossain vaiheessa työkaveri valitteli minulle, että harmi kun muilla ei oikein ole niin tapana tuoda pullaa ynnä muuta, ja että kaikkia ei aina edes kahvihuoneessa näy. Eivätkö muut viitsi vaivautua? Eivätkö muut ajattele toisia yhtä lailla? Kun tällä tavalla voi kuitenkin pyyteettömästi tuottaa hyvää mieltä ja yhteishenkeä kaikille, mitä hän niin kovasti vain toivoo. Jälleen minulle jäi oudon ristiriitainen olo näistä puheista (ja syyllinen, kun niin harvoin olin tuonut pullaa).
Työkaveri siirtyi sittemmin toiseen yksikköön. Eräänä päivänä hän tavatessamme kertoi, että tässä yksikössä on "Ritva", josta hänellä on kyllä hirveän huono tunne - Ritva muun muassa melkein joka toinen päivä tuo leipomuksiaan kahvitunnille. Huomautin, että sinäkinhän tapaat hyvin usein viedä jotain tarjolle kahville, mikäs tämä juttu nyt on. Työtoverini puuskahti, että no tietysti hän juuri siksi tietää mihin se Ritva pyrkii - siksihän hän itsekin leipoo: että muut saisivat hänestä paremman kuvan ja olisivat hänelle kiitollisia. Kyllä se Ritva on kiero!
Että se siitä pyyteettömyydestä...ja samaan aikaan tietysti todella surullista. Ja erittäin omituista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tajusin tän ketjun myötä, että tälle toiminnalle meidän perheessä on nimikin.
Aluksi se tuntui kivalta, huomioonottavalta "ompa kiva, kun toinen siivoaa niin innolla, että heittää roskiin pilkkomani sipulit leikkuulaudalta sillä aikaa, kun vastasin puhelimeen". Aluksi käytöksestä tuli kiitettyäkin, koska se tuntui mahtavalta edellisen elämäni kokemuksiin nähden ja että joku huolehti, joku halusi tehdä puolestani asioita.
Pikkuhiljaa tuli olo, että olen täysin kyvytön, enkä osaa enää mitään itse. Päätäntävalta kaikista pikkuasioistakin katosi jotenkin, kun kaikki tehtiin mun puolesta. Pahimmillaan mies saattoi tulla syrjäyttämään mut jostain tekemisestä, esim. leikkasin ruohoa ja kävin välillä juomassa, mies olikin jo jatkamassa. Tai jos ostin kukkia, jotka haluan istuttaa johonkin paikkaan X, mies oli saattanut laittaa ne paikkaan Y kysymättä ja ihmetteli sitten miksi en ylistäkään häntä taivaisiin. Tai otin pakastettavasta isosta laatikosta mansikoita kulhoon jääkaappiin lapsen kakkua varten ja kun alan tehdä kakkua, nekin on pakastettu.
Meillä tilanne on kuitenkin korjaantunut sellaiseksi, että vain jos puolisolla on vaikeaa (esim. kun oli lomautettuna) tää tämmönen toiminta valtaa alaa. Jonkinlainen selviytymiskeino ilmeisesti. Tähän on päästy niinkin epärakentavasti, että muutaman kerran sain ihan hirveän raivarin asiasta. Että en jaksa tätä, että mun edestä tehdään koko ajan asioita joita en edes pyydä. En halua olla jatkuvasti passattavana ja haluan itse päättää juonko aamulla kahvia vai teetä.
Sitä eroa huomaivuuden ja tällaisen käytöksen välillä on vaikea erottaa, jos sitä ei ole kokenut itse.
Tässä näkee, että kyse on kontrollista. Kun hän on lomautettuna, hänellä ei ole elämäänsä sillä kohta kontrollia, ja hän alkaa kontrolloida kaikkea ympärillään.
Anxiety eli ahdistuneisuus, asiat ahdistavat ja ahdistusta yritetään lievittää kontrolloimalla. Puoliso parka, ja lapset.
En kaipaa sääliä. Meillä on nykyään hyvä olla yhdessä. Se, että stressaavassa elämäntilanteessa palaa vahingolliseen, mutta tuttuun toimintamalliin on hyvin yleistä. Itse näissä tilanteissa alan suorittaa ja vaatia itseltäni liikaa.
Mies on vuosien varrella muuttunut ja kasvanut ja tätä käytöstä on vain, kun on jotain hankaluuksia ja tiedostaa homman itsekin. Lapsuudesta tuttu selviytymistapa hänelle. Tämä on kuitenkin vaatinut häneltä itseltä halua ja kykyä työstää asiaa. Onneksi niin, koska hän on muuten hyvä ihminen ja minulle tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Juurikin näin: täällä usein mussutetaan kun mies ei tajua vihjeitä.
Tässähän nimenomaan sanottiin miehelle selvästi että älä hae, haen itse. Ei siinä ole mitään ristiriitaista viestiä.
Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.
Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.
Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.
Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.
Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.
Tässä on hyvä esimerkki oikeutuksen tunnelukosta. Vaimon vastuulla on ennakoida ja miettiä jokainen sana tarkkaan, että sopu säilyy. Miehen vastuulla ei ole mikään. Eli jos vaimo sanoo, että älä vaihda sulkia, ja mies menee ja vaihtaa, niin vaimon vika kun ylipäätään tuli maininneeksi sulat.
Myös: miten hemmetin huonoja parisuhteita joku voi pitää ihan normaaleina.
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
Joku tässä ketjussa käytti vertauksena soralastia. Se oli erittäin osuva. Esimerkin pyyhkijänsulat ovat yksi sorajyvä. Yhden sorajyvän alle jääminen ei satu tai haittaa. Mutta kun se oli esimerkki, yksittäinen sorajyvä. Sen lisäksi on rekkalastillinen muita esimerkkejä, muita sorajyviä. Kun päällesi kaadetaan rekkalastillinen soraa, vaikka vähitellen, jossain vaiheessa alkaa paino tuntua ja happi loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatakseni aloittajan kysymykseen: ei, en usko että on toivoa muutoksesta. Ihmiset eivät yleensä näy muuttuvan, jollei lasketa alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän raitistumista.
Ainakaan mies ei muutu, jos et omalla toiminnallasi ja peilaamisellasi näytä hänelle, mikä on pielessä. Itse sain aviomieheni lopettamaan raivarit noin 30 vuodessa. Tai sitten sen teki testosteronin lasku. :)
Samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat vain ani harvoin tällaisissa kuvioissa, koska tällöin tarvittaisiin aktiivista muuttumista ja halua muuttua ihmiseltä, joka on tottunut kontrolloimaan muita käytökseltään. Aika harva tällainen ihminen on valmis muuttumaan tai edes myöntämään, että jotain muutettavaa on.
Avioliittoon kun menee, pitäisi olla ymmärrys että kompromissejä on tehtävä ja oltava valmis muuttumaan toisen edun eli rakkauden vuoksi. Ja kun ei ymmärretä, niin selittää osan lukuisista eroista :/
Avioliitto-koulua kyllä olisin ajamassa, ilman sen läpikäymistä ja perusjuttujen (kuten kommunikaation haastavuus, menneisyyden merkitys ja miehen ja naisen osittainen erilaisuus) ymmärtämistä ei olisi asiaa elinikäiseen liittoon!
Ei. Kenelläkään, yhtään kenelläkään, edes fundamentalistiuskovaisella ei ole velvollisuutta elää avioliitossa saman katon alla luonnehäiriöisen, väkivaltaisen, päihdeongelmaisen tms. kanssa. Ja se ei ole sen normaalin ihmisen epäonnistuminen tai vika.
Hupsista, lonksahditkin eri asiaan.
Olen samaa mieltä, ei ole velvollisuutta elää yhdessä. Enkä niin sanonutkaan, tulkitsit kommenttini väärin.
Puhuin normaaleista ihmisistä. Kaikki sairaat eivät pääsisi kokeesta läpikään, jotkut narskut valitettavasti kyllä osaisivat huijata.
Eroja tulee ihan "normaaleillekin" ihmisille, ja osalle turhasta. Been there...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
Joku tässä ketjussa käytti vertauksena soralastia. Se oli erittäin osuva. Esimerkin pyyhkijänsulat ovat yksi sorajyvä. Yhden sorajyvän alle jääminen ei satu tai haittaa. Mutta kun se oli esimerkki, yksittäinen sorajyvä. Sen lisäksi on rekkalastillinen muita esimerkkejä, muita sorajyviä. Kun päällesi kaadetaan rekkalastillinen soraa, vaikka vähitellen, jossain vaiheessa alkaa paino tuntua ja happi loppua.
Ymmärrän, ymmärrän. Mutta jos kuitenkin, kaikesta tästä ylläolevasta huolimatta, haluaa jatkaa tämänkaltaisen miehen kanssa yhteiselämää ei ole muuta keinoa kuin opetella itse miettimään mitä sanoo ääneen. Silloin sorakuorma olisi hiukan pienempi, uskon niin. Ilman yhtään sorajyvää tuskin silti selviää.
Tai sitten lähteä suhteesta.
Vaihtoehdot helpottaa omia tuntemuksia ovat opetella miettimään mitä kannattaa sanoa ääneen jos jää suhteeseen tai ei jäädä suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastatakseni aloittajan kysymykseen: ei, en usko että on toivoa muutoksesta. Ihmiset eivät yleensä näy muuttuvan, jollei lasketa alkoholistin tai huumeidenkäyttäjän raitistumista.
Ainakaan mies ei muutu, jos et omalla toiminnallasi ja peilaamisellasi näytä hänelle, mikä on pielessä. Itse sain aviomieheni lopettamaan raivarit noin 30 vuodessa. Tai sitten sen teki testosteronin lasku. :)
Samaa mieltä. Ihmiset muuttuvat vain ani harvoin tällaisissa kuvioissa, koska tällöin tarvittaisiin aktiivista muuttumista ja halua muuttua ihmiseltä, joka on tottunut kontrolloimaan muita käytökseltään. Aika harva tällainen ihminen on valmis muuttumaan tai edes myöntämään, että jotain muutettavaa on.
Avioliittoon kun menee, pitäisi olla ymmärrys että kompromissejä on tehtävä ja oltava valmis muuttumaan toisen edun eli rakkauden vuoksi. Ja kun ei ymmärretä, niin selittää osan lukuisista eroista :/
Avioliitto-koulua kyllä olisin ajamassa, ilman sen läpikäymistä ja perusjuttujen (kuten kommunikaation haastavuus, menneisyyden merkitys ja miehen ja naisen osittainen erilaisuus) ymmärtämistä ei olisi asiaa elinikäiseen liittoon!
Ei. Kenelläkään, yhtään kenelläkään, edes fundamentalistiuskovaisella ei ole velvollisuutta elää avioliitossa saman katon alla luonnehäiriöisen, väkivaltaisen, päihdeongelmaisen tms. kanssa. Ja se ei ole sen normaalin ihmisen epäonnistuminen tai vika.
Hupsista, lonksahditkin eri asiaan.
Olen samaa mieltä, ei ole velvollisuutta elää yhdessä. Enkä niin sanonutkaan, tulkitsit kommenttini väärin.
Puhuin normaaleista ihmisistä. Kaikki sairaat eivät pääsisi kokeesta läpikään, jotkut narskut valitettavasti kyllä osaisivat huijata.
Eroja tulee ihan "normaaleillekin" ihmisille, ja osalle turhasta. Been there...
Jatkan vielä. Pari viestiä taaksepäin joku kirjoitti, että harva luonnehäiriöinen on valmis muuttumaan. Tätä tarkoitin kun sanoin, että jos ei ole valmis katsomaan vammojaan peilistä ja muuttumaan parempaan, ei kannata mennä naimisiin. Tällöin luonnehäiriöiset eivät menisi naimisiin, kun lähtökohtaisesti eivät läpäisisi koetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
Joku tässä ketjussa käytti vertauksena soralastia. Se oli erittäin osuva. Esimerkin pyyhkijänsulat ovat yksi sorajyvä. Yhden sorajyvän alle jääminen ei satu tai haittaa. Mutta kun se oli esimerkki, yksittäinen sorajyvä. Sen lisäksi on rekkalastillinen muita esimerkkejä, muita sorajyviä. Kun päällesi kaadetaan rekkalastillinen soraa, vaikka vähitellen, jossain vaiheessa alkaa paino tuntua ja happi loppua.
Ymmärrän, ymmärrän. Mutta jos kuitenkin, kaikesta tästä ylläolevasta huolimatta, haluaa jatkaa tämänkaltaisen miehen kanssa yhteiselämää ei ole muuta keinoa kuin opetella itse miettimään mitä sanoo ääneen. Silloin sorakuorma olisi hiukan pienempi, uskon niin. Ilman yhtään sorajyvää tuskin silti selviää.
Tai sitten lähteä suhteesta.Vaihtoehdot helpottaa omia tuntemuksia ovat opetella miettimään mitä kannattaa sanoa ääneen jos jää suhteeseen tai ei jäädä suhteeseen.
Olet oikeassa, että tuollaisessa tilanteessa ei kannata puhua ääneen.
Valitettavasti rajaton ihminen tukee toisen reviirille, puhui tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi v*tussa ei puhuta suoraan kontrolloinnista vaan rajattomuudesta, kuulostaa keksityltä ja hankalalta uudissanalta. Tämä kukkasipulihenkilö olisi voinut vaan sanoa menevänsä hoitamaan asioitaan, miksi siitä piti hyvissä ajoin tiedottaa, että pyyhkijänsulat on vaihdettava ja kukkasipuleita ostettava. Harvaa miestä mitkään sipulit kiinnostaa. Sitten tiedoksi, että joskus voi olla parisuhteessa henkilöiden toimintamallit hiotuneet sellaiseksi, että se toinen minkä pitäisi asioita tehdä, joko omiaan tai yhteisiä, ei saa juuri mitään aikaisiksi ja saattaa stressata itsekin, että joku asia pitäisi hoitaa. Ei haluaisi, että joku toinen joutuu vaivautumaan, mutta itsekään ei jaksaisi. Silloin on ihan hyvä, että ottaa jeesiä vastaan ja koska miehet ei ole ajatustenlukijoita, niin selvittää itse mitä haluaa ja onko sitä siellä kaupassa ja voi laittaa toisen noutamaan ne. Tossa suhteessa vaan vaikuttaa olevan pahoja ongelmia jos saa aikaan riidan tuollaisesta, jos toinen taas tekee yllättäviä temppuja kiusallaan niin sitten siitä sanotaan sille henkilölle suoraan ja tehdään selväksi, ettei haluta toisen toimivan näin ja hyvä sanoa vielä syy siihen. Sitten on mahdollisuus edes johonkin keskusteluun asiasta. Tuo koko kukkasipulihomma oli sen kokoluokan juttu, että ei olis tarvinnut avautumista aiheesta tänne, sulat tais mennä oikein ja on noista kahdesta tärkeempi asia ja kukkasipulit voit käydä vaihtamassa itse jos ei luota miehen kykyyn hoitaa asiaa.
Samaa mieltä. Miehiä ei tosiaan kukkasipulit kiinnosta ja tää ukkoparka yritti kiinnostua, ja pieleen meni. Toki tää on vain yksi esimerkki, mutta en näe tuossa miehen kontrollointia tai vallankäyttöä, vaan säälittävää yritystä jeesata puolisoa, joka ilmoitti ongelmasta: pyyhkijänsulat vaihdettava. Miehet tarttuu usein innolla ongelmiin, jotka on helppo ratkaista, se on ihan ok. Ne on ratkaisukeskeisiä. Jos siinä näkee kontrollointia, on saanut feminismi-viruksen ajatusmaailmaansa. Se vääristää johtopäätösten tekoa.
Minulla on äärimmäisen ratkaisukeskeinen mies. Tarttuu ongelmiin ja toimii.
Mutta ei hän ylitseni kävele, vaaan kysyy minulta, mitä minä haluan, ja ratkaisee ongelmat tämän mukaan.
Tässä sinulle esimerkki ihmisestä, joka ei yritä kontrolloida toista.
Niin, mutta minun järjelläni tässähän nyt aloittaja halusi pyyhkijänsulat ja oli puhunut miehen kuullen myös kukkasipuleista.
Hän siis halusi kummatkin, ne olivat hänen tarpeensa.
Kun nimien oli sitten vaihdettavat sulat ja tuonut kukkasipuleista se ei ollutkaan oikein.
Miten tilanne olisi ollut eri jos aloittaja olisi itse vaihdattanut ne sulat? Jos sulat nyt miehen toimesta hoidettuna olivat kuiteniin sopivat.
Sipulit menivät sivussa, mies nyt ajatteli, että hakee nekin kun kerran oli ollut puhetta. Ne eivät ole kenenkään elämää mullistava ongelma vaikka sipulinyssäkkä terassilla nyt jököttää.Täällä on ollut joskus puhetta, että vaimo on ollut kiukkuinen, kun mies ei ymmärrä vihjailevaa viestiä.
Jos vaimo sanoo esimerkiksi että roskapussi on täynnä ja mies ei tätä vihjettä ymmärrä ja ei vie pussia roskikseen niin on huono mies.
Mutta jos vaimo sanoo, että pyyhkijänsulat olisivat vaihdon tarpeessa ja mies ne sitten käy vaihtamassa niin on huono mies ja vaimoa suututtaa isosti.Miten on mahdollista toimia oikein kun joku viesti pitäisi miehen ymmärtää ja sitten taas jotain viestiä ei?
Olen tuo, jolle vastaat.
Kyllä minunkin mieheni toteaisi, että hän voi vaihtaa pyyhkijänsulat puolestani. Jos minä sanon, että ei, älä tee sitä - niin hän ei sitä tee.
Hän voi myös viedä roskapussin, mutta jos sanon, että älä vieb- niin hän ei vie.
Koska hän kunnioittaa minun toiveita. Koska hän tietää, että minulla on oikeuksia.
Vähän hassu ajatus, että roskien vieminen olisi oikeus josta pidetään vimmalla kiinni ja jos toinen tekee niin loukkaannutaan :D
Mutta joo, onhan se oikeus, ymmärrän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies on vähän marttyyri. Ahkeroi kodissa enemmän kuin minä, koska minä olen laiska ja hänellä pakkomielle olla reipas. Olen sanonut useasti, että pyydä mua tekemään asioita jos/kun en tajua, teen mielelläni. Mutta ei, tekee mieluummin itse ja hieman katkeroituu. Minusta se on hänen valintansa. Onneksi ei ole niin marttyyri tai katkera että pilaisi elämäämme. Päinvastoin, siistimpi koti ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsestäni tällaisia ns. rajattomuuden piirteitä teini-ikäisenä. Parhaiten muistan tunteen, mikä tuli, kun minua ei kehuttukaan siitä, miten hienosti olin asiat tehnyt ja hoitanut toisten puolesta. Se tuntui suunnattomalta henkilökohtaiselta loukkaukselta, tavalta viestittää minulle, että olen epäonnistunut ihmisenä enkä kelpaa. Siksi reagoin siihen aina syvästi loukkaantumalla ja tein sen niin voimakkaasti syyllistäen, että lopulta minulta pyydettiin anteeksi.
Terapia auttoi tähänkin. En tämän asian takia sinne mennyt, mutta se tuli hoidettua muiden asioiden mukana.
Teineillä on monestikin vielä hakusessa omat ja toisenkin rajat, sekä valtava kuvitelma omasta oikeassaolemisestaan. Kuuluu ihan ikään. Minäkin olin tuollainen, mutta kun kasvoin ja aikuistuin opin paremmat mallit. En tarvinnut terapiaa.
Taas tämä palstalle tyypillinen asenne. "Koska minä koin asian näin, niin kukaan muu ei ole voinut kokea asiaa jollain toisella tavalla. Vain minun totuuteni on se ainoa totuus maailmassa." Tuollaiseen puusilmäisyyteen voisi ehkä terapiaa harkitakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hittolaine. Mitä kyökkipsykologiaa täällä nyt taas harrastetaan? Rajaton puoliso? Joko tästä on jokin menestyskirja kirjoitettu new age-hengessä?
Kuka se haluaisi sellaisen rajallisen puolison sitten?
Vierailija kirjoitti:
Ei hittolaine. Mitä kyökkipsykologiaa täällä nyt taas harrastetaan? Rajaton puoliso? Joko tästä on jokin menestyskirja kirjoitettu new age-hengessä?
Kuka se haluaisi sellaisen rajallisen puolison sitten?
Minä haluan. Haluan, että puoliso kunnioittaa minun tunteitani, tahtoani ja toiveitani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan itsestäni tällaisia ns. rajattomuuden piirteitä teini-ikäisenä. Parhaiten muistan tunteen, mikä tuli, kun minua ei kehuttukaan siitä, miten hienosti olin asiat tehnyt ja hoitanut toisten puolesta. Se tuntui suunnattomalta henkilökohtaiselta loukkaukselta, tavalta viestittää minulle, että olen epäonnistunut ihmisenä enkä kelpaa. Siksi reagoin siihen aina syvästi loukkaantumalla ja tein sen niin voimakkaasti syyllistäen, että lopulta minulta pyydettiin anteeksi.
Terapia auttoi tähänkin. En tämän asian takia sinne mennyt, mutta se tuli hoidettua muiden asioiden mukana.
Teineillä on monestikin vielä hakusessa omat ja toisenkin rajat, sekä valtava kuvitelma omasta oikeassaolemisestaan. Kuuluu ihan ikään. Minäkin olin tuollainen, mutta kun kasvoin ja aikuistuin opin paremmat mallit. En tarvinnut terapiaa.
Hieno juttu, haluaisitko palkinnon?
Myös teini-ikäiset voivat kärsiä psyykkisesti. Suurimmalla osalla mainitsemasi asiat kuuluvat teini-ikään, mutta on myös niitä, jotka voivat pahoin kurjien kotiolojen vuoksi. Jätetäänkö heidät auttamatta siksi, että itse pärjäsit ilman terapiaa?
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Koska mies ei noudattanut pyyntöä, ettei niitä vaihda.
Miksi tämä on näin vaikea ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä siinä on sitten oli niin vaikea asia, että aloittaja suuttui, vaikka aloittaja olikin sanonutkin itse vaihtavavansa sulat?
Asia: pyyhkijänsulat pitäisi vaihtaa.
Tapahtui: pyyhkijänsulat tuli vaihdettua ja olivat asialliset.
Mitä väliä, vaikka aloittajan piti ne vaihtaa, mutta mies hoiti asian?Tavallinen arkinen asia, sama se kumpi hoiti kunhan tuli hoidetuksi.
En mäkään tätä tajua, et jos oikeasti toinen tekee hyvän jutun, niin miksi siitä loukkaantuu. Ymmärsin hyvin sorakasa-vertauksen, se oli hyvä! Mut tätä en osaisi laskea sorajyväksi. Ihan eri asia toisen manipulointi tai esim. et pistää sipulit roskiin ym, sehän on täysin järjetöntä.
Miksi pitäisi saada vaihtaa ne sulat nimen oman omin kätösin? Eikö toisen tekoon luoteta, vaihtaako mies huonosti? Jotenkin ylpeältä kuulostaa, että kenenkään muu teko ei voi olla oikein, vain ITSE pitää saada tehdä! Kyllä mä annan toisen paahtaa kotihommia just niin paljon kuin vain jaksaa, anti mennä vain. Voin katsoa vaikka Netflixiä senkin ajan kun ne pyyhkijät vaihtuu.
Me emme tiedä miksi sulkia ei voinut vaihtaa. Ehkä halusi tietynlaiset ja halusi hakea ne itse jotta tulee oikeat. Ehkä oli jotain muutakin fiksattavaa mikä olisi ollut järkevä tehdä ennen sulkien vaihtoa. Ehkä ei ollut vain koskaan vaihtanut itse sulkia ja halusi opetella tekemään sen.
Emme voi tietää, eikä tiennyt mieskään kun ei kysynyt onko kiellolle jokin syy, vaan toimi ihan kuten itse halusi toisen mielipiteestä välittämättä.
Palaan taas tähän, jo tarjottuun keinoon, olen kyllä eri.
Koska aloittaja tuntee miehensä ja jos aloittajalle ne itse vaihdetut pyyhkijänsulat ovat noin tärkeä toimenpide, että miehen vaihtamana tulee paha mieli, niin itsensä ja miehensä tuntien EI OLISI PUHUNUT ÄÄNEEN MITÄÄN.
Ei sulista eikä kukkasipuleista. Sen verran pitää osata olla kaukaa viisas.
Jos epäilee saati jo tietää miten mies toimii niin jos tarkoitus kuitenkin on elää tämän miehen kanssa ainoa keino on muuttaa omaa toimintaa.
Muuten tulee koko ajan pahaa mieltä ja riitaa.