Miten lopettaisit kiusaamisen, jos olisit yläkoulun opettaja? Kerro konkreettisia tekoja, joita tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa juoksuttaa kiusaajien vanhempia koululla kahdesti viikossa.

Vanhemmat ei tykkää siitä ja rupeavat komentamaan lapsiaan.

Noihin voisi ottaa yhtä huonot ajat kuin vanhempivartteihin.

Eihän ne nyt oikein sopineet työssäkäyville ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kannattaa juoksuttaa kiusaajien vanhempia koululla kahdesti viikossa.

Vanhemmat ei tykkää siitä ja rupeavat komentamaan lapsiaan.

Noihin voisi ottaa yhtä huonot ajat kuin vanhempivartteihin.

Eihän ne nyt oikein sopineet työssäkäyville ihmisille.

Mitä ope tekee, kun vanhempi ei tosiaan juokse siellä koululla? Voit tehdä lasun, mutta kun ei se mihinkään johda siksi, että suuta on soitettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Entä jos kiusaaja tuntee itsekin olevansa kiusattu ja kyse on keskinäisistä erimielisyyksistä? Näin on hyvin usein. Tilanne on harvoin täysin mustavalkoinen.

Lasten ja nuorten kanssa tilanne on usein tuo. Molemmat osapuolet ovat käyttäytyneet ikävästi. Lapsi näkee vain oman osuutensa ja sitten joskus kiusallaankin kantelee, jotta toinen saisi opettajan ja vanhemmat toisen kimppuun. Sitten on niitä, jotka ovat niin herkkänahkaisia, että ihan kaikki on kiusaamista ja koulun tehtäväksi muodostuu pyörittää loputonta kiusaamisdraamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Minun mielestäni tässä oli jo jotain ekstraa ja paljonkin ajatusta. Tuntuu, että Ap torjuu kaiken ja haluaa osoittaa, että opet ei voi tehdä enempää.

Päinvastoin. Olen valmis tekemään enemmän, kunhan joku kertoo minulle, mitä se on. Yhtäkään uutta keinoa ei ole ketjussa mainittu. Miksi se on niin vaikea uskoa?

Ap

Et ole tainnut kokeilla kiusattuun kohdennettuja toimenpiteitä kiusattuun.

Ja kiusaajaa pitää valvoa välitunnilla, ei kiusattua.

Siinäkin te teette virheen.

Esim. meidän koulussamme yhdellä opettajalla on n. 150 oppilasta kerralla valvottavanaan välitunnin aikana. Toki jonkun hämminkiä aiheuttaneen touhuja seurataan tarkemmin, mutta laskepa, montako sekuntia/oppilas on valvojalla käytössään.

Ap

Onneksi minä tiesin, ettei lasta saa pienluokalle, jos en anna lupaa.

Taisin pelastaa lapseni. Lukee nyt insinööriksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Entä jos kiusaaja tuntee itsekin olevansa kiusattu ja kyse on keskinäisistä erimielisyyksistä? Näin on hyvin usein. Tilanne on harvoin täysin mustavalkoinen.

Lasten ja nuorten kanssa tilanne on usein tuo. Molemmat osapuolet ovat käyttäytyneet ikävästi. Lapsi näkee vain oman osuutensa ja sitten joskus kiusallaankin kantelee, jotta toinen saisi opettajan ja vanhemmat toisen kimppuun. Sitten on niitä, jotka ovat niin herkkänahkaisia, että ihan kaikki on kiusaamista ja koulun tehtäväksi muodostuu pyörittää loputonta kiusaamisdraamaa.

Näinhän kiusaajan vanhemmat ja kiusaaja haluavat nämä tilanteet selittää ja nähdä. Mutta ei. Kyllä ne kiusajat kiusaa ihan ilkeyttään, kiusaamisen ilosta ja alistaakseen. Ja ei, kaikki lapset ei kiusaa.

T. Kiusatun, kiltin lapsen äiti

Olen toiminut erityisopettajana yli 20v Helsingin alueella. Olen monia vuosia miettinyt, miten voisin pitää kotikoulussa omakotitalossani sellaisia lapsia, jotka eivät pysty olemaan yleisopetuksesta. Kyseessä lukemattomia kiusattuja, opinnoissa jäljeenjääneitä adhd/autisminkirjon lapsia.

Haen heitä joka aamu kouluun, omalla kustannuksella, syötän omalla kustannuksella, jne.

Haluaisin, että heillä olisi jokin turvallinen oma opiskelupaikka. Miten tämän voisi toteuttaa? Omat rahani eivät riitä kotiopetukseen heille kaikille, eivätkä myös heidän vanhemmat ole valmiita/pysty tätä rahoittamaan.

Vanhempien mielestä opettaja on vastuussa myös kouluajan ulkopuolisesta kiusaamisesta. Yläkoulussa luokanvalvojan tehtävään annettu työaika on tunti viikossa. Silti olen iltamyöhällä saanut yhteydenottoja, että luokka räkyttää toisilleen snäpissä. Eivätkö vanhemmat oikeasti voi itse takavarikoida puhelimia jälkikasvultaan, jolloin räkyttämään jäävät vain ne, joiden vanhemmat eivät välitä? Opettajanko tehtävä on puuttua asiaan klo 20 lauantai-iltana? Todistetusti olen senkin tehnyt. Onpa sitten, millä oikaista otsikoita.

Oikeasti liian suuri osa vanhemmuuden tehtävistä on siirretty kouluille ilman mitään resursseja. Enää ei ole tarkkiksia, kuten jotkut luulevat. Edes oppimisvaikeuksiset eivät pääse pieneen ryhmään, vaan ovat integroituina yhä monitarpeisempiin ja suurempiin ryhmiin. Opettajat ovat uupuneita sylkykuppeja, joiden pitäisi kyetä ihmeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaajalle 2 viikon ajaksi seuralainen (valvoja) välituntien ajaksi, johan loppuu kiusaaminen. Jos jatkaa valvontajakson jälkeen, erottaminen koulusta. Paluun jälkeen jos vielä jatkaa niin pitäisi siirtää erityisluokalle, jossa saa erityistä tukea. Samaan aikaan psykoterapiaan. Kyllä kiusaaminen loppuu, kun löydetään juurisyyt (syy aina kiusaajassa) ja suojellaan uhreja.

Kenet opettaja voi nimetä valvojaksi? Kuka rekrytoi hänet? Opettaja ei voi erottaa oppilasta eikä määrää erityisluokkasiirrosta. Sellaisua erityisluokkia ei ole edes olemassa. Opettaja ei voi lähettää oppilaita psykoterapiaan.

Ap

Eihän tässä pointtina ollut mitenkään opettajan vastuu. Opettajan vastuu on opettaa ja puuttua tunnilla tapahtuvaan häirintään. Suurimmaksi osaksi kiusaaminen tapahtuu tuntien ulkopuolella. 

Tämä on myös jännä, että vaikka joku kiusaamistapaus tapahtuisi viikonloppuna, illalla tai jopa kesälomalla niin vanhempien mielestä se kuuluu aina koululle selvitettäväksi. Vanhemmat eivät koskaan näe tilannetta niin, että heillä myös olisi velvollisuus puuttua tilanteeseen muutenkin kuin lähettämällä haukkumisviesti opelle että miksi et ole puuttunut. Ope ei tietenkään tiedä mitään kun tapaus ollut vapaa-ajalla mutta silti olisi pitänyt pystyä kotoa käsin lauantai-iltana puuttumaan asiaan. 

Myös jos alkaa selvittää vapaa-ajalla tapahtunutta, saa tästäkin haukut. Yhden riitatilanteen selvitin ja oppilaiden kanssa sovittiin jatkotoimenpiteistä. Tähän siis suostuivat kaikki mukana olleet oppilaat ja olivat ihan tyytyväisiä Seuraavana päivänä sain kuulla rehtorilta, että eräs vanhempi oli laittanut hänelle vihaista viestiä, että opettajan tehtävänä ei ole puuttua oppilaan vapaa-aikaan. Nykyään kuuntelen vain oppilaan huolen vapaa-ajan tapahtuneesta ja ilmoitan koteihin, että tällaista on tapahtunut. En lähde ratkomaan koulun ulkopuolisia asioita, kun niskaan sataa pelkkää pskaa.[

No eihän niitä nyt koulun kuulukaan ratkoa. Asiat eivät todellakaan ole mustavalkoisia ”kiusaaja” ”kiusattu” asetelmia.

Minä opettajana vedän kyllä sen rajan, etten todellakaan ala pyöriä missään Instagramissa, Snäpissä tai TikTokissa vahtimassa, ettei ketään oppilastani kiusata. Mulla on omakin elämä enkä aio käyttää sitä noissa palveluissa. Mutta hyvä kun mainitsit. Aika moni opettaja nykyään ajattelee, ettei voi olla opettaja, jos ei ole kuin iilimato nuorten maailmassa ja kaikissa samoissa jodeleissa missä ne. Loputon suo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Minun mielestäni tässä oli jo jotain ekstraa ja paljonkin ajatusta. Tuntuu, että Ap torjuu kaiken ja haluaa osoittaa, että opet ei voi tehdä enempää.

Päinvastoin. Olen valmis tekemään enemmän, kunhan joku kertoo minulle, mitä se on. Yhtäkään uutta keinoa ei ole ketjussa mainittu. Miksi se on niin vaikea uskoa?

Ap

Et ole tainnut kokeilla kiusattuun kohdennettuja toimenpiteitä kiusattuun.

Ja kiusaajaa pitää valvoa välitunnilla, ei kiusattua.

Siinäkin te teette virheen.

Esim. meidän koulussamme yhdellä opettajalla on n. 150 oppilasta kerralla valvottavanaan välitunnin aikana. Toki jonkun hämminkiä aiheuttaneen touhuja seurataan tarkemmin, mutta laskepa, montako sekuntia/oppilas on valvojalla käytössään.

Ap

Yläkoulussa on senverran paljon opettajia että tarpeen tullen järjestyy vaikka valvojien määrän tuplaus jos se vaan halutaan tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Minä opettajana vedän kyllä sen rajan, etten todellakaan ala pyöriä missään Instagramissa, Snäpissä tai TikTokissa vahtimassa, ettei ketään oppilastani kiusata. Mulla on omakin elämä enkä aio käyttää sitä noissa palveluissa. Mutta hyvä kun mainitsit. Aika moni opettaja nykyään ajattelee, ettei voi olla opettaja, jos ei ole kuin iilimato nuorten maailmassa ja kaikissa samoissa jodeleissa missä ne. Loputon suo.

En minäkään toki roiku oppilaiden ryhmissä, mutta vanhemmat lähettelevät näyttökaappauksia ja odottavat välitöntä puuttumista asiaan. Teet niin tai näin, haukut on varmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Entä jos kiusaaja tuntee itsekin olevansa kiusattu ja kyse on keskinäisistä erimielisyyksistä? Näin on hyvin usein. Tilanne on harvoin täysin mustavalkoinen.

Lasten ja nuorten kanssa tilanne on usein tuo. Molemmat osapuolet ovat käyttäytyneet ikävästi. Lapsi näkee vain oman osuutensa ja sitten joskus kiusallaankin kantelee, jotta toinen saisi opettajan ja vanhemmat toisen kimppuun. Sitten on niitä, jotka ovat niin herkkänahkaisia, että ihan kaikki on kiusaamista ja koulun tehtäväksi muodostuu pyörittää loputonta kiusaamisdraamaa.

Näinhän kiusaajan vanhemmat ja kiusaaja haluavat nämä tilanteet selittää ja nähdä. Mutta ei. Kyllä ne kiusajat kiusaa ihan ilkeyttään, kiusaamisen ilosta ja alistaakseen. Ja ei, kaikki lapset ei kiusaa.

T. Kiusatun, kiltin lapsen äiti

Tuohan opetajien lempi fraasi, että asiat ei ole mustavalkoisia, molemmissa vikaa, kiusattu liian herkkä jne. Tämä on se syy miksi kiusaamista ei saada loppumaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Minun mielestäni tässä oli jo jotain ekstraa ja paljonkin ajatusta. Tuntuu, että Ap torjuu kaiken ja haluaa osoittaa, että opet ei voi tehdä enempää.

Päinvastoin. Olen valmis tekemään enemmän, kunhan joku kertoo minulle, mitä se on. Yhtäkään uutta keinoa ei ole ketjussa mainittu. Miksi se on niin vaikea uskoa?

Ap

Et ole tainnut kokeilla kiusattuun kohdennettuja toimenpiteitä kiusattuun.

Ja kiusaajaa pitää valvoa välitunnilla, ei kiusattua.

Siinäkin te teette virheen.

Esim. meidän koulussamme yhdellä opettajalla on n. 150 oppilasta kerralla valvottavanaan välitunnin aikana. Toki jonkun hämminkiä aiheuttaneen touhuja seurataan tarkemmin, mutta laskepa, montako sekuntia/oppilas on valvojalla käytössään.

Ap

Yläkoulussa on senverran paljon opettajia että tarpeen tullen järjestyy vaikka valvojien määrän tuplaus jos se vaan halutaan tehdä.

Ei järjesty. Nämä eivät ole mielipidekysymyksiä. Kaikki resurssit ovat jo käytössä. Kaikilla opettajilla ei ole esim. ruokataukoa päivän aikana tällä hetkellä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

Tutkimusten mukaan 20 % vastavalmistuneita opettajista työskenteli muulla kuin opetusalalla 5 vuoden päästä valmistumisestaan. Eli vaihtajia on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä opettajana vedän kyllä sen rajan, etten todellakaan ala pyöriä missään Instagramissa, Snäpissä tai TikTokissa vahtimassa, ettei ketään oppilastani kiusata. Mulla on omakin elämä enkä aio käyttää sitä noissa palveluissa. Mutta hyvä kun mainitsit. Aika moni opettaja nykyään ajattelee, ettei voi olla opettaja, jos ei ole kuin iilimato nuorten maailmassa ja kaikissa samoissa jodeleissa missä ne. Loputon suo.

En minäkään toki roiku oppilaiden ryhmissä, mutta vanhemmat lähettelevät näyttökaappauksia ja odottavat välitöntä puuttumista asiaan. Teet niin tai näin, haukut on varmat.

Miten nykyvanhemmat on noin sormiper seessä? Ite ei voi tehdä millekään mitään. Luovutan...Tervomaan sanoin. Joo mä luovutan...

Luuserivanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

Tutkimusten mukaan 20 % vastavalmistuneita opettajista työskenteli muulla kuin opetusalalla 5 vuoden päästä valmistumisestaan. Eli vaihtajia on.

Kaikkihan ei saa virkaa, jolloin pakko hakea muualta töitä. Paljon hakijoita toisin kuin esim. sosiaalityöntekijöillä.

Vierailija kirjoitti:

Olen toiminut erityisopettajana yli 20v Helsingin alueella. Olen monia vuosia miettinyt, miten voisin pitää kotikoulussa omakotitalossani sellaisia lapsia, jotka eivät pysty olemaan yleisopetuksesta. Kyseessä lukemattomia kiusattuja, opinnoissa jäljeenjääneitä adhd/autisminkirjon lapsia.

Haen heitä joka aamu kouluun, omalla kustannuksella, syötän omalla kustannuksella, jne.

Haluaisin, että heillä olisi jokin turvallinen oma opiskelupaikka. Miten tämän voisi toteuttaa? Omat rahani eivät riitä kotiopetukseen heille kaikille, eivätkä myös heidän vanhemmat ole valmiita/pysty tätä rahoittamaan.

Eli näiden alapeukuttajien mielestä nämä lapset tulisi jättää koulumaailman ulkopuolelle? Ovat lapsia, jotka eivät tule kouluun ellen heitä hae kotoa. Ihmettelen, jos sympatia lapsia kohtaan on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

On paljon koulusta kiinni, viihtyykö siellä kukaan. Jos vaihtuvuus on ollut noin pientä, tarkoittaa se, että siellä tehdään paljon oikeita asioita. Luultavasti lapsesikin viihtyi koulussa. Kouluissa joissa on pahoinvointia, ei opetkaan viihdy ja vaihtuvuus voi olla 30-40% vuodessa. Esim. Tyttöni alakoulussa on enää 5 samaa opettajaa 18:sta, vaikka aikaa on kulunut vain 4 vuotta.