Miten lopettaisit kiusaamisen, jos olisit yläkoulun opettaja? Kerro konkreettisia tekoja, joita tekisit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusaaja vaihtaa aina automaattisesti koulua.

Entä jos kiusaaja tuntee itsekin olevansa kiusattu ja kyse on keskinäisistä erimielisyyksistä? Näin on hyvin usein. Tilanne on harvoin täysin mustavalkoinen.

Lasten ja nuorten kanssa tilanne on usein tuo. Molemmat osapuolet ovat käyttäytyneet ikävästi. Lapsi näkee vain oman osuutensa ja sitten joskus kiusallaankin kantelee, jotta toinen saisi opettajan ja vanhemmat toisen kimppuun. Sitten on niitä, jotka ovat niin herkkänahkaisia, että ihan kaikki on kiusaamista ja koulun tehtäväksi muodostuu pyörittää loputonta kiusaamisdraamaa.

Toivottavasti et ole ope mutta pahoin pelkään että olet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

On paljon koulusta kiinni, viihtyykö siellä kukaan. Jos vaihtuvuus on ollut noin pientä, tarkoittaa se, että siellä tehdään paljon oikeita asioita. Luultavasti lapsesikin viihtyi koulussa. Kouluissa joissa on pahoinvointia, ei opetkaan viihdy ja vaihtuvuus voi olla 30-40% vuodessa. Esim. Tyttöni alakoulussa on enää 5 samaa opettajaa 18:sta, vaikka aikaa on kulunut vain 4 vuotta.

Nekin vaihtaa koulua, ei alaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yläkoulun äikän ope, ja minun metodini on simppelisti: leikki. Kiusaaminen on yhteisön kieroutuma, ja se pitää oikaista yhteisössä, ei millään koulupsykologilla.

Leikitän uusia seiskojani paljon syksyllä koulun alkaessa: ihan perinteisiä seuraleikkejä piirissä. Tai jopa piilosta koulun käytävillä iltapäivän myöhäisenä tuntina. Myös teetän paljon kontaktiharjoituksia vaihtuvilla pareilla, pienten sketsien tekoa ja improilua jne. Hion ryhmästä sellaisen, että kaikilla on hauskaa olla siinä. Ryhmä, joka nauraa yhdessä, ei yleensä kiusaa.

Leikki jatkuu pieninä hengähdystaukoina myös ylemmillä luokillani, mutta lisäksi käymme paljon keskusteluja ja teetän pieniä projekteja vaihtuvissa kokoonpanoissa, joista pidän kirjaa. Oppilaat tottuvat toisiinsa ja toistensa tiettyyn läheisyyteen työskentelyssä. (Huom. tämä oli siis ennen korona-aikaa!)

Koulussa pitäisi paljon enemmän työskentelyn kautta yhdistää oppilaita toisiinsa, eikä niin että kokoonnutaan kuuntelemaan luentoa tai enintään on jokin työpaja. Yhteistyön pitäisi nivoutua jokaiseen päivään.

Kuvaat opettajan perustyötä, jota tehdään aina, ei vastaus kysymykseeni. Kiusaamista tapahtuu kaikesta tuosta huolimatta.

Ap

Minun mielestäni tässä oli jo jotain ekstraa ja paljonkin ajatusta. Tuntuu, että Ap torjuu kaiken ja haluaa osoittaa, että opet ei voi tehdä enempää.

Päinvastoin. Olen valmis tekemään enemmän, kunhan joku kertoo minulle, mitä se on. Yhtäkään uutta keinoa ei ole ketjussa mainittu. Miksi se on niin vaikea uskoa?

Ap

Et ole tainnut kokeilla kiusattuun kohdennettuja toimenpiteitä kiusattuun.

Ja kiusaajaa pitää valvoa välitunnilla, ei kiusattua.

Siinäkin te teette virheen.

Esim. meidän koulussamme yhdellä opettajalla on n. 150 oppilasta kerralla valvottavanaan välitunnin aikana. Toki jonkun hämminkiä aiheuttaneen touhuja seurataan tarkemmin, mutta laskepa, montako sekuntia/oppilas on valvojalla käytössään.

Ap

Yläkoulussa on senverran paljon opettajia että tarpeen tullen järjestyy vaikka valvojien määrän tuplaus jos se vaan halutaan tehdä.

Ei järjesty. Nämä eivät ole mielipidekysymyksiä. Kaikki resurssit ovat jo käytössä. Kaikilla opettajilla ei ole esim. ruokataukoa päivän aikana tällä hetkellä.

Ap

Yläkoulussa, jota itse kävin oli 30 opettajaa ja noin 280 oppilasta. Välituntivalvojia taisi olla aina 3 (2 sisällä 1 ulkona). Tarvetta enempään ei ollut mutta olisi sieltä opettajanhuoneesta löytynyt tarvittaessa apuja.

Jos opettajakunnalta on viety kaikki mahdollisuudet kurinpidollisiin toimiin, heidän tehtävänään on palauttaa ne toimet takaisin. Vaatia saada tehdä työtään oikein ja ammatillisesti. Pitää ylös päin niin kovaa ja kauan meteliä, että asia otetaan tosissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

Tutkimusten mukaan 20 % vastavalmistuneita opettajista työskenteli muulla kuin opetusalalla 5 vuoden päästä valmistumisestaan. Eli vaihtajia on.

Kaikkihan ei saa virkaa, jolloin pakko hakea muualta töitä. Paljon hakijoita toisin kuin esim. sosiaalityöntekijöillä.

Tämähän on yksi iso kuormitustekijä. Opettaja tekee yhden määräaikaisuuden siellä, toisen täällä, ja hänen pitäisi osata ja jaksaa aina ryhmäyttää ja motivoida oppilaat, vaikka häntä ei kukaan perehdytä eikä ryhmäytä. Päinvastoin sijaiseen ei tarvitse tutustua eikä hänen kanssaan vaihtaa kuulumisia. Pitää osata huomata oppilaiden kiusaaminen ja ulkopuolelle sulkeminen ja puuttua siihen, vaikka itse olisi yhtä lailla suljettu ulkopuolelle omassa työyhteisössään eikä siihen kukaan puutu.

Haluaisin, että opettajille ja rehtorille annettaisiin enemmän valtaa ja mahdollisuuksia rangaista ilman virkavirhesyytöksiä. Ei tietenkään mitään karttakepillä lyömis-tai tukistamisoikeutta mutta esim. keinoja pakottaa jatkohoitoon vaikka vanhemmat vastustavat. Tarkkailuluokat takaisin ja enemmän pienryhmiä

Vierailija kirjoitti:

Jos opettajakunnalta on viety kaikki mahdollisuudet kurinpidollisiin toimiin, heidän tehtävänään on palauttaa ne toimet takaisin. Vaatia saada tehdä työtään oikein ja ammatillisesti. Pitää ylös päin niin kovaa ja kauan meteliä, että asia otetaan tosissaan. 

Koska tunnetusti työolot paranevat kun työntekijät valittavat, eiku... tämä on niin iso, kallis ja lainsäädäntöön liittyvä asia, että tätä asiaa pitäisi ajaa ihan kaikkien eteenpäin.

Opettajia ei tähänkään asti ole missään kuunneltu, kun aina ne opetustyöstä täysin pihalla olevat konsultit tuntuu tietävän paremmin kuin opettajat, oppilaat ja vanhemmat että millaista koulussa on. Tästä esimerkkinä nyt vaikka nämä jättimäiset avoimen oppimisympäristön koulut, joihin kaikessa hiljaisuudessa on alettu rakentaa seiniä sisätiloihin.

On se sitten niin vaikeaa siihen kiusaamiseen puuttua... Kiusaajat vain hyötyvät tästä nykyisestä menosta.

Tämä ei tapahtunut koulussa, vaan kuntouttavassa työtoiminnassa. Tuli erään henkilön kanssa kahnausta siellä, ja keskusteltiin sitten asiasta keskenään yhdessä valmentajan kera. Kävi ilmi, että molemmat oltiin oltu kiusattuja aiemmin (mikä on vaikuttanut siihen, miten käyttäytyy muiden seurassa ja miten kokee jonkun toisen käytöksen), ja kahnaukset johtuivat myös väärinkäsityksistä. Hyvä siis, että päästiin keskustelemaan asiasta puolueettoman henkilön läsnäollessa. Mutta meistä kumpikaan ei tosiaan ollut/ole mitään kiusaajia, joten tämänkaltainen menettely toimi tosi hyvin.

Kahnaukset ja sellaiset siis voivat johtua myös väärinkäsityksistäkin, mikä esim. työpaikallakin voi äityä pahaksi, kun ihmiset saattavat leiriytyä omiksi puolikseen siellä jomman kumman taakse, jos siis alunperin vaikka toinen on ottanut toisen ns. hampaisiinsa väärinkäsityksen vuoksi. Yhteenkin tapaukseen lopulta puuttumalla asia saatiin lopulta selvitettyä.

Kiusaamiset ovatkin sitten ihan erikseen, mutta kyllä pitäisi tosiaan niiden kiusaajienkin kanssa päästä keskustelemaan, että mitä siellä käytöksen takana on. Silloin, kun lapsuudessa näihin kiusaamisiin puututtiin joissain tapauksissa, niin puhuttelut eivät auttaneet ainakaan toisessa tapauksessa. Eli kyllä pitäisi siis kunnolla vaan pureutua niihin juurisyihin ja saada se kiusaaminen loppumaan ja pitää siis huoli, että varmasti loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä ketjusta kyllä näkee, kuinka kujalla moni on siitä, että opettajalla ei ihan oikeasti ole tämän päivän koulussa lain mukaan hirveästi oikeuksia ja virkavirhesyytöksiä napsahtelee tosi pienestä. Opettaja ei yksiselitteisesti voi erottaa ketään, pakottaa oppilasta puhumaan psykalle/kuraattorille/kellekään, vaihtaa kenenkään luokkaa, jättää oppilaita luokkaan valvomatta ja itsellä ainakin välitunnit menee luokasta toiseen siirtymiseen, enkä voi luokkaan jäädä itse valvomaan yksittäisiä oppilaita kesken päivää.

Luokanopettajan näkökulmasta sanoisin, että aika monessa kodissa nykyään Suomessa on vanhemmuus hukassa, on kaikenlaisia perheviritelmiä, fyysisesti/henkisesti poissaolevia vanhempia, suorittajavanhempia ja pahinta se, että tosi moni ei oikeasti näe miten ne ongelmat kumpuaa siitä, että vanhemmat ei ymmärrä mitä terveet rajat ja rakkaus tarkoittaa. Siksi huudetaan opettajia puuttumaan mahdottomiin tilanteisiin, kun omat keinot vanhempina ei riitä.

Ohis: juu, ei tarvitse sanoa että olen leipiintynyt ope, tiedän sen :D Lopetin opetyöt vuodenvaihteessa ja vaihdoin projektihommiin, palkka 1000e enemmän kuussa, lomat paljon mielekkäämmin, iltaisin olen aidosti vapaalla, ei pelkoa virkavirheistä, ei Wilma täynnä vanhempien valitusta, saan vaikuttaa työaikoihin ja oikeasti vaan elämä on tosi paljon mukavampaa, kun hyppäsin pois koulumaailmasta.

Itse sain läpi opevuosieni paljon kiitosta niin rehtorilta, oppilailta kuin vanhemmiltakin siitä, että aidosti välitin lapsista ja lapsien oppimisesta (totta) ja osasin pitää työrauhan luokassa ja puutuin epäkohtiin (totta). Mutta ei näillä palkoilla itseni kannata Suomessa luokanopena töitä tehdä, työn arvostus on yhteiskunnan taholta surkea ja odotukset osan vanhempien ja päättäjien tahoilta täysin epärealistisia. Kuormituin liikaa.

Tsemppiä opeille jotka jaksatte, olette kyllä omissa silmissäni ihan käsittämättömän suuria sankareita.

Sorry mutta en jaksa uskoa. Oikeasti kun opet pysyy viroissaan eläkeikäön asti ja vaihtuvuus todella vähäistä. Kun katson vaikka omaa vanhaa kouluani niin samat opet edelleen siellä. Täyttä valetta että opet menee muualle töihin.

Ohis: se ei hirveästi omaa elämääni heilauta jos et usko etten enää opeta :D :D Jotenkin hyvät kiusaajavibat tulee toki vastauksestasi. Mutta jos aidosti haluat sivistää itseäsi etkä pitää omaa kokemustasi elämäsi ainoana tietolähteenä, niin parin sekunnin googlailulla löydät vaikkapa suomalaisen tutkimuksen, jossa viidennes nuorista opettajista Suomessa vaihtaa alaa. Ymmärrettävistä syistä. Itse en enää nuori ope ole yli 30-vuotiaana tokikaan. Sanoisin kyllä valitettavasti kokemuksen äänellä, että moni tosi pätevä opettaja on alaa vaihtanut tai sitä erittäin vakavasti harkitsee. Jos mietityttää että miksi näin, niin sitten ei varmaan tunne tämän päivä koulujärjestelmää tai vaikkapa alakoulussa opettavien palkkoja. Vuosikymmeniä opettaneet erikseen, voi olla vaikeaa alaa enää vaihtaa siinä vaiheessa. Itsellä onneksi onnistui helposti.

Niin tutkimuksissa opet haluaa vaihtaa alaa, mutta tosiasissa eivät vaihda. Ei ne nuoretkaan puhumattakaan vanhat. Työn edut on on niin loistavat, että niistä kyllä pidetään kiinni . Katsoin huvikseen lasteni entistä koulua netistä ja ihan samat opet siellä on yhä.

Niin, yhä, yhden ihmisen kokemus omasta/lasten koulusta ei ole totuus Suomen tuhansista opettajista. Enpä nyt koe mahdolliseksi alkaa tuntemattomalle todistaa, että tosiaan alaa kyllä vaihdetaan ja esim. huomattavan paljon kasvatustieteen maistereita löytyy firmojen HR-puolelta.

Alakoulun open palkka n. 2500e, yhtään mitään ei korvata vaikka tekisit 60h/viikko (mitä itse tein marras-joulukuun kun luokalla oli yksi äärimmäisen työllistävä oppilas vanhempineen) koska työaikaa ei ole, kesäloma on yhtä pitkä kuin muillakin, kesäkeskeytyksen historiaan kannattaa tutustua jos sitä luulee opettajan loma-ajaksi (rahat jyvitetty muilta palkkakuukausilta historiallisista syistä, saman voisi tehdä millä tahansa muulla alalla jos ihmiset suostuisivat siihen, että elo-toukokuun palkoista nipistetään ja maksetaan ne heinäkuussa kun muuten olisi palkatonta vapaata).

Olet n. 25h viikossa jakamattomassa vastuussa yksin n. 30 oppilaasta, ei kahvitaukoja, 15 min aikaa lounaalle jonka otat samoista astioista 500 räkivän lapsen kanssa, opetuksen lisäksi suunnittelet tunnit, luokanopena annat 200-300 arvosanaa joista jokaikiselle pitää olla kirjallinen todistusaineisto koska vanhemmat voivat niitä vaatia jne plus toki arvioita kaikki kokeet, ryhmätyöt, kirjoitukset, vihkot ja käyt vielä niitä kasvatuskeskusteluja, laitat positiivista palautetta Wilmaan, vahdit jälki-istuntoja kun olet ensin tehnyt byrokratian, istut joka viikko opetiimissa ja joka toinen viikko lisäksi koko koulun kokouksessa, oppilaanhuoltoryhmässä, moniammatillisessa ryhmässä, laadit pedagogiset asiakirjat ja hoidat vanhempien kuulemisen ja oppilaan kanssa oppimissuunnitelmasta keskustelun, pidät jokaiselle oppilaille henk koht arviointikeskustelun syksyllä ja vanhempien kanssa keväällä, oppilaita tosiaan se 30 eli 30*30min 900min, pelkistä keskusteluista tulee yli 10h työtä joka kevät ja syksy plus ne keskustelut pitää suunnitella ja sopia tapaamisajat myös.. Mitkä näistä eduista ovat sellaisia, jotka ovat niin hyviä että opettajan työstä ei kannata vaihtaa pois? :D

Sain jo opiskeluaikana 2600e toisen alan töistä, jossa kuormitus oli ihan eri luokkaa ja edut oikeasti hyvät ja hulppeat ja työnantaja piti huolta alaistensa työhyvinvoinnista, koulutti ja työ oli leppoisaa. Siksi en varmaan itse opeksi jäänytkään, koska tiesin paremmasta :) Kaikki tekemäni työt kaupan kassalla oloa myöten ovat olleet rentoa chillailua alakoulun luokanopettajuuteen verrattuna.

JA ei tosiaan huolta, en tällä leipääntymisellä opeta kenenkään teidän lasta vaan poistuin koulumaailmasta iloisin mielin.

Se täytyy kyllä sanoa, että aina kun joku oppilas on pitänyt esitelmän kiusaamisesta tai lukenut ääneen kirjoitelmansa siitä, että on tullut kiusatuksi (tähän ei ketään pakoteta, mutta joskus kiusattu haluaa tehdä tämän, siirryttyään yläkouluun tai toiseen kouluun), niin ainakin oppilaat aina kuuntelevat hipihiljaa ja kunnioittavasti. Kukaan ei huutele eikä naureskele.

Ehkä sekin on jo jotain, että puhumme asiasta, muistutamme. Että kiusaamista ei hyväksytä ja tuemme kiusattuja, aina.

Vierailija kirjoitti:

Se täytyy kyllä sanoa, että aina kun joku oppilas on pitänyt esitelmän kiusaamisesta tai lukenut ääneen kirjoitelmansa siitä, että on tullut kiusatuksi (tähän ei ketään pakoteta, mutta joskus kiusattu haluaa tehdä tämän, siirryttyään yläkouluun tai toiseen kouluun), niin ainakin oppilaat aina kuuntelevat hipihiljaa ja kunnioittavasti. Kukaan ei huutele eikä naureskele.

Ehkä sekin on jo jotain, että puhumme asiasta, muistutamme. Että kiusaamista ei hyväksytä ja tuemme kiusattuja, aina.

Aika järkyttävää laittaa kiusattu pitämään kiusaajilleen esitelmää. Toivottavasti jäät pian eläkkeelle, etkä ole enään kiusaamassa oppilaira.

Luin joskus jutun opettajasta joka pisti kiusaajan kirjottamaan siitä ku kiusaa ja kuinka se on mukavaa ja lukemaan sen luokan edessä. Nopeasti kiusaajaa hävetti ku ymmärsi ettei siinä oo mitään hauskaa eikä sitä voi perustella. Kuulostaa julmalta mut nii on kiusaaminenki jote tekisin noin.

Miksi puhutaan koulukiusaamisesta, koska kouluhan on vain yksi platform kiusaamiselle. Lähes poikkeuksetta kyse on nykyään kokoaikaisesta kiusaamisesta.

Kertokaapa, mitä pitäisi tehdä. Itse en näe kuin sen, että yrittää kasvattaa lapsiin empatiakykyä. Teinien kanssa joskus myös vetoaminen auttaa... ei aina, mutta joskus olen kyynel silmäkulmassa vetoamalla saanut sanailkeän teinin lopettamaan "vihjailun" tunneillani. Tottakai komentaminen, rangaistukset, kuraattorit, rehtorin huutokonsertti, vanhemmat koululle jne. on aina käytössä, mutta kun ne ei mikään välttämättä pure. Lisäksi osa kiusaamisesta jää piiloon täysin, koska kiusatut ei myönnä asiaa. Sitten on vielä oma kastinsa nämä yliherkät, itse samalla kiusaavat ja dominoivata pompottajat, joille kiusaamista on se, ettei toiset tottele komentelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu myös vähän kiusaamisen tasosta. Kuraattoria suosittelisin minäkin.

Koulukuraattorille tai koulupsykologille ei voi ketään pakottaa. Itse asiassa näiden tahojen kanssa ei saa edes keskustella oppilaasta ilman vanhempien lupaa. Ja jos oppilas / huoltaja ei halua näitä palveluja käyttää, niin sitten niitä ei käytetä. Ei ole mitenkään opettajan päätettävissä oleva asia.

Kyllä opettaja voi keskustella oppilashuoltoryhmään kuuluvien tahojen kanssa, ei tarvita lupaa vanhemmilta. Saa keskustella myös muiden oppilasta opettavien opettajien kanssa. Olisipa erikoista, ettei kouluyhteisössä voisi tieto kulkea toimijoiden välillä vanhempien sitä vastustaessa. Pakottaa ei voi palveluita käyttämään, mutta tieto onneksi kulkee.

Vierailija kirjoitti:

Luin joskus jutun opettajasta joka pisti kiusaajan kirjottamaan siitä ku kiusaa ja kuinka se on mukavaa ja lukemaan sen luokan edessä. Nopeasti kiusaajaa hävetti ku ymmärsi ettei siinä oo mitään hauskaa eikä sitä voi perustella. Kuulostaa julmalta mut nii on kiusaaminenki jote tekisin noin.

Onneksi kiusaajan vanhemmat ei nostaneet meteliä. Oppilasta ei saa nöyryyttää, ei edes kiusaajaa. (vaikka se tekisi hyvää iiliskotille)

Antaisin sille lempiherkkuaan, eli banaanin.

Vastuu kiusaamisen ehkäisystä on yksiselitteisesti rehtorilla ja opettajilla. Varsinkin kun suoranaisesta fyysisestä väkivallasta puhutaan, niin ne keinot on vain löydyttävä tyhjänpäiväisen lässytyksen ja vastuunpakoilun síjaan. Pahoinpideltyjen oppilaiden vanhemille ohje: tee AINA rikosilmoitus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi puhutaan koulukiusaamisesta, koska kouluhan on vain yksi platform kiusaamiselle. Lähes poikkeuksetta kyse on nykyään kokoaikaisesta kiusaamisesta.

Kertokaapa, mitä pitäisi tehdä. Itse en näe kuin sen, että yrittää kasvattaa lapsiin empatiakykyä. Teinien kanssa joskus myös vetoaminen auttaa... ei aina, mutta joskus olen kyynel silmäkulmassa vetoamalla saanut sanailkeän teinin lopettamaan "vihjailun" tunneillani. Tottakai komentaminen, rangaistukset, kuraattorit, rehtorin huutokonsertti, vanhemmat koululle jne. on aina käytössä, mutta kun ne ei mikään välttämättä pure. Lisäksi osa kiusaamisesta jää piiloon täysin, koska kiusatut ei myönnä asiaa. Sitten on vielä oma kastinsa nämä yliherkät, itse samalla kiusaavat ja dominoivata pompottajat, joille kiusaamista on se, ettei toiset tottele komentelua.

Olisin tykännyt kommentistasi, mutta siis millaisia ovat nämä yliherkät? Toivottavasti et tarkoittanut erityisherkkiä, jotka ovat ihan eri asia. En tosiaan tiedä, millaisia ovat nämä kuvaamasi "yliherkät".

Erityisherkät pitäisi hyväksyä osana yhteiskuntaa yhtälailla kuin kaikki muutkin. Erityisherkillä on juurikin kuvaamasi kaltaista empatiakykyä, eli mm. kykyä asettua toisen asemaan. Ehkä mm. traumatisoituneet/kiusatut erityisherkät voivat olla "vaikeitakin tapauksia", mutta kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Jos opettajakunnalta on viety kaikki mahdollisuudet kurinpidollisiin toimiin, heidän tehtävänään on palauttaa ne toimet takaisin. Vaatia saada tehdä työtään oikein ja ammatillisesti. Pitää ylös päin niin kovaa ja kauan meteliä, että asia otetaan tosissaan. 

Yllä on jonkun kirjoitus, minusta järkevä kommentti. Se on kuitenkin saanut enemmän ala- kuin yläpeukkuja. Eikö tuo ole aika outoa ? Muutenkin tästä keskustelusta huokuu asenne "mikään ei onnistu".

Arpoisin parit ryhmätöihin ynm, kaikenlaisesta naamanvääntelystä ja epäasiallisesta käytöksestä poistaisin luokasta ja pudottaisin käytösnumeroa (aineen numeroa jos ei tekisi osuuttaan). En esittäisi sokeaa ja kuuroa vaan vaatisin kiusaamisesta tilille en menisi siihen ilkeästi hymyillen mukaan.

T: kiusattu