Mitä sukulaisenne ovat kertoneet kotirintaman asioista sodan aikana. Itse kuulin paljon ikävästäkin toiminnasta.

Kaupunkilaislapset lähti kesäksi maalle ja joutuivat siellä töihin, koska jokainen tarvittiin avuksi. Se oli monelle karmea kokemus, omat kesät kun oli siihen asti olleet lukemista ja lepoa, korkeintaan piti kasvimaata vähän kitkeä ja kukkia kastella.

Lapissa syntyi  paljon saksalaissotilaiden lapsia.

Mun isoisä oli saksalainen ja tapasin hänet yhden kerran vuonna 1992.

Oli tosi hyvä ja liikuttava kohtaaminen.

Hän kuoli n. kolme kuukautta tapaamisemme jälkeen.

Nytkö pitäs hävetä?

Vierailija kirjoitti:

Onko tuosta Björnin varusmiesajasta jotain linkkiä missään ? Tosin  uskon kyllä että tuollaista voi tapahtu,hyvinkin.

Kirjassa "Wahlroos, epävirallinen elämänkerta"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Tiesitkös muuten, että joskus upseerit määräsivät huonoiksi arvioimiaan sotamiehiä kärkimiehiksi, ihan vain siksi että nämä kaatuisivat ja heistä ei olisi enää haittaa muulle porukalle? Aika ikävää, mutta se on ihan  totta. Miehistöä inhotti tämä raaka tapa, mutta et voinut mitään.

En ole koskaan kuullut. Isäni tosin eteni vain vänrikiksi sodan aikaan. Nyt reservin luutnantti.

Kysyin juuri. Hän sanoi, että hänellä ei ole tietoa, että ikäviä tyyppejä olisi laitettu ikäviin paikkoihin.

Hän kertoi, että heidän lähellään, mutta eri korsussa oli vankipataljoona, joilla oli kiikarikiväärit. Ne leuhkivat aina, kuinka moneen olivat osuneet. Olivat kuulemma saaneet valita lähteä rintamalle vankilasta.

Oliko armeijalla Talvisodassa yhtäkään kiikaritähtäintä? Joka tapauksessa ne olisi annettu vain parhaimmille tarkka ampujaksi sopiville ampujille joilla oli siviilistäkin urheiluammuntataustaa. Häyhä mm. kehitti taitonsa Suojeluskunnan harjoituksissa ja kilpailuissa rauhan aikana.

Ei haettu vankilasta tulleille joilla sitä ei taatusti ollut.

Vierailija kirjoitti:

Kartano pyysi nuorisoa töihin ruokapalkalla. Ruokailu työpäivän päätteeksi. Ekana päivänä oli hyvä lihapitoinen ateria.

Toisena päivänä täyttä moskaa. (olivat halunneet huijata ekan päivän aterialla lisää työväkeä paikalle.)

Samaa paskaahan isännät ovat syöttäneet rengeille ja piioille kautta aikojen lihomalla itse näiden laihalla ruokapalkalla tekemästä työstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Vanha totuus on, että alhaalla uhrataan kaikki, huipulla ei paljoakaan. Esimerkiksi talvisodan aattona monilla varakkaammilla (pääasiassa suomenruotsalaisilla) tyypeillä oli veneet valmiina Turun suunnalla, millä olisi sitten menty Ruotsiin ja jätetty muut oman onnensa nojaan. Sinne oli lastattu omaisuus ja vastaava. Kun sota ei ollutkaan ohi hetkessä, nämä purkivat veneensä vähin äänin eikä asiasta puhuttu. 

Varmasti oli veneitä valmiina. Mutta mikä logiikka oli tuossa, että kun sota kesti pitempään, sinne ei lähdettykään? Jos idea oli mennä Ruotsiin turvaan lyhyeksi aikaa niin nehän olisi lähteneet sinne heti eikä vaan pitäneet valmiudessa niitä veneitään?

Tai jos ideana oli suojautua pitkältä sodalta niin miksi eivät lähteneet? Varmaan jotkut yksittäiset lähtikin, mutta useimmat jäivät.

Pelkäsivät talonsa ryöstettävän pakomatkan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kartano pyysi nuorisoa töihin ruokapalkalla. Ruokailu työpäivän päätteeksi. Ekana päivänä oli hyvä lihapitoinen ateria.

Toisena päivänä täyttä moskaa. (olivat halunneet huijata ekan päivän aterialla lisää työväkeä paikalle.)

Samaa paskaahan isännät ovat syöttäneet rengeille ja piioille kautta aikojen lihomalla itse näiden laihalla ruokapalkalla tekemästä työstä.

Pienviljelijän poikana kasvanut isäni sanoi, ettei maatalon töitä jaksa tehdä ilman ravitsevaa ruokaa ja siksi paikkakunnan ison talon sotavangitkin saivat normaalit ateriat. Mutta varmaan niitä kaikenlaisia muista hyötyjiä silloinkin on ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Tiesitkös muuten, että joskus upseerit määräsivät huonoiksi arvioimiaan sotamiehiä kärkimiehiksi, ihan vain siksi että nämä kaatuisivat ja heistä ei olisi enää haittaa muulle porukalle? Aika ikävää, mutta se on ihan  totta. Miehistöä inhotti tämä raaka tapa, mutta et voinut mitään.

En ole koskaan kuullut. Isäni tosin eteni vain vänrikiksi sodan aikaan. Nyt reservin luutnantti.

Kysyin juuri. Hän sanoi, että hänellä ei ole tietoa, että ikäviä tyyppejä olisi laitettu ikäviin paikkoihin.

Hän kertoi, että heidän lähellään, mutta eri korsussa oli vankipataljoona, joilla oli kiikarikiväärit. Ne leuhkivat aina, kuinka moneen olivat osuneet. Olivat kuulemma saaneet valita lähteä rintamalle vankilasta.

Oliko armeijalla Talvisodassa yhtäkään kiikaritähtäintä? Joka tapauksessa ne olisi annettu vain parhaimmille tarkka ampujaksi sopiville ampujille joilla oli siviilistäkin urheiluammuntataustaa. Häyhä mm. kehitti taitonsa Suojeluskunnan harjoituksissa ja kilpailuissa rauhan aikana.

Ei haettu vankilasta tulleille joilla sitä ei taatusti ollut.

Häyhähän ei kiikaritähtäintä käyttänyt eikä tarvinnut.

Kun joku kertoo, miten sota-aikana syntyi paljon lapsia emännille, niin olivatko isännät tosiaan lomilla niin usein. Tuli mieleen tuo, kun joku kertoi, miten isoäiti hoiti maatilan, eläimet, synnytykset ja kasvavan lapsikatraan.

Mutta varmasti se on ollut rankkaa aikaa, ei ole ollut aikaa tehdä kuin välttämättömät asiat, ja lapset ovat joutuneet töihin ja huolehtimaan pikkusisaruksista heti, kun ovat kyenneet.

Tiesittekö että saksalaiset sotilaat "toivat" suuseksin Suomeen? 

Vierailija kirjoitti:

Lapissa syntyi  paljon saksalaissotilaiden lapsia.

Mun isoisä oli saksalainen ja tapasin hänet yhden kerran vuonna 1992.

Oli tosi hyvä ja liikuttava kohtaaminen.

Hän kuoli n. kolme kuukautta tapaamisemme jälkeen.

Nytkö pitäs hävetä?

Ei mitään häpeämistä.

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että saksalaiset sotilaat "toivat" suuseksin Suomeen? 

Ei pidä paikkaansa.

T. Ukko

Vierailija kirjoitti:

Mummoni oli nuori naimaton nainen sodan aikana. Hän toimi ilmantorjuntalottana. Lotille oli jaettu aseet. Mummon mukaan asetta ei tarvittu vihollisten takia vaan varsinkin erään paikallisen isännän takia, joka yritti päästä yön turvin lotan kimppuun.

Ilmatorjuntalotat päivysti aina kahdestaan ja hankala ajatella, että olisivat olleet jossain sellaisessa paikassa, jossa oli isäntiä ympärillä. Suomen puolella ilmatorjunnassa oli pikkupoikia ja lotat oli rintamalla, siellä taas ei ollut paikallisia asukkaita enää jäljellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kartano pyysi nuorisoa töihin ruokapalkalla. Ruokailu työpäivän päätteeksi. Ekana päivänä oli hyvä lihapitoinen ateria.

Toisena päivänä täyttä moskaa. (olivat halunneet huijata ekan päivän aterialla lisää työväkeä paikalle.)

Samaa paskaahan isännät ovat syöttäneet rengeille ja piioille kautta aikojen lihomalla itse näiden laihalla ruokapalkalla tekemästä työstä.

Ei työtä jaksa, jos ei ole saanut kunnolla syödäkseen. Onneksi kommunistinen Kiina näytti aikoinaan mallia, siellä kuoli muutama miljoona työläistä nälkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaisetkin hankkivat hyötyeläimiä.

Isovanhemmat ostivat lehmän. Torilla muutoin heinää suurissa paaleissa. Kerran joku huijari oli täyttänyt sisäosan tilillä. Todella ikävää.

Paalauskoneita ei ollut kuin vasta 70-luvulla.

Kyllä paalauskoneita oli. Ne olivat tosin käsikäyttöisiä. Olen palaannut sellaisella koneella.

T.Ukko

Vierailija kirjoitti:

Minun setäni oli tullut rintamalta kotipaikallaan käymään. Oli huolimattomasti jättänyt ladatun aseen seinälle, joka vahingossa laukesi ja luoti kimposi seinästä pikkuveljen päähän. Tämä luoti oli pikkuveljen päässä montakymmentä vuotta. Ilmeisesti epilepsia puhkesi tämän luodin seurauksena. Oli varmaan liian vaarallista poistaa tätä luotia. 

Outo juttu, mutta ei ne aseiden kanssa sieltä lomalle tulleet.

Vierailija kirjoitti:

Bussissa kerran karjalaismummo kertoi, että päätyivät evakkoon Savoon. Talon hevonen oli pakko-otettu sotilaskäyttöön. Sodan jälkeen ei ollut enää paluuta kotiin, maapalanen saatiin ja talo laitettiin. Velikin palasi hengissä. Suurin tunteita ja vieläkin kyyneleitä nostattava asia oli, kun saatiin viesti, että hevosen saa hakea. Kuinka tuntemisen valo syttyi kovia kokeneen hevosen silmiin, kun se pääsi oman perheensä luo. Vaikka koti, omat laitumet ja pellot oli iäksi menetetty. Hevosen onni oli vieläkin elävänä vanhan naisen mielessä.

Mutta mieti, että siellä Savossa joku perhe menetti osan elannostaan, kun evakoille piti antaa maata. Harva meistä ilahtuisi, jos nyt ilmoitettaisiin, että palkkasi puolittuu, maahantu lija saa työpaikkasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun setäni oli tullut rintamalta kotipaikallaan käymään. Oli huolimattomasti jättänyt ladatun aseen seinälle, joka vahingossa laukesi ja luoti kimposi seinästä pikkuveljen päähän. Tämä luoti oli pikkuveljen päässä montakymmentä vuotta. Ilmeisesti epilepsia puhkesi tämän luodin seurauksena. Oli varmaan liian vaarallista poistaa tätä luotia. 

Outo juttu, mutta ei ne aseiden kanssa sieltä lomalle tulleet.

Toisinaan tulivat kivääri tai pistooli mukanaan. Muistan, kun isäni tuli mukanaan kivääri ja reppu, jossa riippui pakki ja kenttäpullo. Päässä oli lakki, jota sanottiin verikauhaksi, koska siinä oli lippa.

T.Ukko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Tiesitkös muuten, että joskus upseerit määräsivät huonoiksi arvioimiaan sotamiehiä kärkimiehiksi, ihan vain siksi että nämä kaatuisivat ja heistä ei olisi enää haittaa muulle porukalle? Aika ikävää, mutta se on ihan  totta. Miehistöä inhotti tämä raaka tapa, mutta et voinut mitään.

En ole koskaan kuullut. Isäni tosin eteni vain vänrikiksi sodan aikaan. Nyt reservin luutnantti.

Kysyin juuri. Hän sanoi, että hänellä ei ole tietoa, että ikäviä tyyppejä olisi laitettu ikäviin paikkoihin.

Hän kertoi, että heidän lähellään, mutta eri korsussa oli vankipataljoona, joilla oli kiikarikiväärit. Ne leuhkivat aina, kuinka moneen olivat osuneet. Olivat kuulemma saaneet valita lähteä rintamalle vankilasta.

Oliko armeijalla Talvisodassa yhtäkään kiikaritähtäintä? Joka tapauksessa ne olisi annettu vain parhaimmille tarkka ampujaksi sopiville ampujille joilla oli siviilistäkin urheiluammuntataustaa. Häyhä mm. kehitti taitonsa Suojeluskunnan harjoituksissa ja kilpailuissa rauhan aikana.

Ei haettu vankilasta tulleille joilla sitä ei taatusti ollut.

En puhu talvisodasta, vaan jatkosodasta.

Isäni on sen ikäinen, että ehti olla jatkosodassa 3 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että saksalaiset sotilaat "toivat" suuseksin Suomeen? 

Ei pidä paikkaansa.

T. Ukko

Suuseksi tuli pornofilmien myötä.