Mitä sukulaisenne ovat kertoneet kotirintaman asioista sodan aikana. Itse kuulin paljon ikävästäkin toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Ketään ei kiinnosta ikivanhat jorinat. Ne ovat merkityksettömiä.

Sinä tässä nyt olet merkityksetön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan rivissä ollut pappani kertoi, että äärimmilleen jopa sitä tapahtui, että kärkeen laitettu hasardi tyyppi sai omien luodista "vahingossa", että saadaan turvallisuusriski pois pelistä. Ja kyllä niissä hyökkäysten paniikinomaisissa tunnelmissa osui omiin aidostikin vahingossa.

Tahallaan suomalaisen ampunut suomalainen oli varmaan psykopaatti.

Tuskinpa vain, mutta se ammuttu saattoi kyllä olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Tiesitkös muuten, että joskus upseerit määräsivät huonoiksi arvioimiaan sotamiehiä kärkimiehiksi, ihan vain siksi että nämä kaatuisivat ja heistä ei olisi enää haittaa muulle porukalle? Aika ikävää, mutta se on ihan  totta. Miehistöä inhotti tämä raaka tapa, mutta et voinut mitään.

Näitä kutsutaan miinanpolkijoiksi.

Paljon oli varmaan myös selkäänampujia omien taholta. Korttivelat meni siinä!

Vierailija kirjoitti:

tuttuja on karjalan evakoissa,paljon suretti esim.isojen tilojen ja yritysten menetys,koti menetettiin ja samoin esim.viipurin vilkas elämä.heidät asutettiin suomes perähikiälle.

evakot pärjäs suht hyvin.perustivat  yrityksiä tänne suomen puolelle,jotkut löysivät täältä elämän kumppanin.

väkivaltaisuus sodan jälkeen,mustasukkaisuudet kun rintamal ollut menetti tyttöystävän.oman paikkakunnal mies puukotti kuoliaaksi kilpakosijan.

päihde riippuvuudet ja saksalaisiin liittyvät puheet ja salaisuudet esim. rotupuhtausjutut.osa meni naimisiin saksalaisten kanssa ja älykkyys testi ja jonkinlainen arjalaisuuden todistaminen vaadittiin kuulemma.

Harvemmin saksalaiset suomalaisen kanssa naimisiin meni. Kotona odotti usein morsian.

Osa naisista lähti matkaan, kun saksalaiset ajettiin pois, mutta heitä ei otettu matkaan laivaan. Osa pääsi Saksaan ja joutui siellä vankilaan. Suomeenkin oli vainea palata, koska joutuivat tutkintaan maan petturuudesta.

Paskanakki naisilla. Lapsi mahassa ja joka paikasta potkittiin ulos vihollisena. Paikalliset haukkui vihollisen h uoriksi. Lapsilla se vielä kamalampi oli, kun tiedettiin, että isä oli Lapin polttaja.

Sukulaiseni näitä kertoi. Olivat kateellisia ensin, kun naapurin tyttö sai saksalaismiehen. Mutta kun huonosti kävi, kateellisuus muuttui vahingoniloksi ja vihaksi.

Lisää jutyuja, kun pääsen koneen ääreen. Ei tarvitse puhelimella kirjoittaa

Vierailija kirjoitti:

Sotavankeja oli maataloissa töissä. Ja jotkut vangit pani talon tyttären paksuksi. Näitä on tiedossa useita tapauksia.

Kuultu tositapaus: Sotavanki oli pyytänyt isännältä, saako syödä omenia. Isäntä sanoi, että saat syödä niin monta omenaa, kuin suuhun mahtuu kerralla. Vanki ahtoi suunsa täyteen omenia. Mutta ei sitten saanutkaan pois niitä ja alkoi tukehtumaan. Isäntä hätääntyi ja leikkasi puukolla posken auki ja omenat saatiin pois. Vanki ei tukehtunut ja jäi sillä kertaa henkiin. Useat vangithan kuolivat myöhemmin Venäjän omilla pakkotyöleireillä palautuksen jälkeen. Venäläisen järjen mukaan sotavanki oli petturi ja tuomittiin vankileirille. (Tarkoituksellisesti käytän sanaa Venäjä, enkä NL).

Sellaistakin väitetään tapahtuneen, että talon emäntä ja teini-ikäinen tytär olisivat olleet raskaana samalle vangille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuttuja on karjalan evakoissa,paljon suretti esim.isojen tilojen ja yritysten menetys,koti menetettiin ja samoin esim.viipurin vilkas elämä.heidät asutettiin suomes perähikiälle.

evakot pärjäs suht hyvin.perustivat  yrityksiä tänne suomen puolelle,jotkut löysivät täältä elämän kumppanin.

väkivaltaisuus sodan jälkeen,mustasukkaisuudet kun rintamal ollut menetti tyttöystävän.oman paikkakunnal mies puukotti kuoliaaksi kilpakosijan.

päihde riippuvuudet ja saksalaisiin liittyvät puheet ja salaisuudet esim. rotupuhtausjutut.osa meni naimisiin saksalaisten kanssa ja älykkyys testi ja jonkinlainen arjalaisuuden todistaminen vaadittiin kuulemma.

Harvemmin saksalaiset suomalaisen kanssa naimisiin meni. Kotona odotti usein morsian.

Osa naisista lähti matkaan, kun saksalaiset ajettiin pois, mutta heitä ei otettu matkaan laivaan. Osa pääsi Saksaan ja joutui siellä vankilaan. Suomeenkin oli vainea palata, koska joutuivat tutkintaan maan petturuudesta.

Paskanakki naisilla. Lapsi mahassa ja joka paikasta potkittiin ulos vihollisena. Paikalliset haukkui vihollisen h uoriksi. Lapsilla se vielä kamalampi oli, kun tiedettiin, että isä oli Lapin polttaja.

Sukulaiseni näitä kertoi. Olivat kateellisia ensin, kun naapurin tyttö sai saksalaismiehen. Mutta kun huonosti kävi, kateellisuus muuttui vahingoniloksi ja vihaksi.

Lisää jutyuja, kun pääsen koneen ääreen. Ei tarvitse puhelimella kirjoittaa

Juuri tästä kerrotaan Tommi Kinnusen kirjassa Ei kertonut katuvansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli vasta sotilaspoika kotirintamalla.

Erääseen latoon arveltiin mennen desantin. Isäni määrättiin sinne tarkastamaan poliisin kanssa. Aika hävytöntä, että tuo poliisi sanoi, että mene sinä ensin sisään! Onneksi siellä ei ollut ketään. Akseli gallen kallelan poika kuoli ihan juuri tuolla tavalla.

Härski teko pelkuripoliisilta. Mutta Gallen-Kallela ei ollut pelkuri, vaan pelasti heittäytymisellään nyt jo edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin, joka oli tuolloin muistaakseni kapteeni tai majuri. Gallen-Kallela taisi olla ensimmäisiä kaatuneita upseereita.

Tämä tapahtuma on sattunut hieman lähteestä riippuen joko 30.11. tai 1.12. 1939.  Ehrnrooth oli ratsuväen upseeri ja oli tuohon aikaan sotilasarvoltaan ratsumestari, joka vastaa arvoltaan maavoimien kapteenia. Majuriksi hänet ylennettiin 14.1. 1940.

Mummo ja vaari olivat maanviljelijöitä pienessä syrjäkylässä. Vaari soti molemmat sodat eikä paljon niistä ajoista puhunut muuta kuin että pahinta oli jättää mummo yksin kotiin pienten lasten kanssa. Lapsia syntyi 7 vuosina -39-52. Kylälle jäivät sotaan kelpaamattomat kylähullut ja niitä sai vielä pelätä. Mummo hoiti lehmät, hevosen, muut eläimet, maatyöt, talonhoidon ja lapset. Siinä samalla raskaudet ja synnytykset.

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Tiesitkö muuten, että talvisodassa kuoli suhteellisesti eniten upseereita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut jostain, että viralliset ruoka-annokset siviileille oli laskettu tahallaan niin pieniksi että oli pakko kaikkien osta mustasta pörssistä.

Maalaiset pkmittivät ja huijasivat valtavasti. Tienasivat sillä.

Mummoni ei ymmärtänyt puukenkämuotia 70-luvulla. Sota-aikaan ei ollut materiaaleja ja kengät joututtiin tekemään puusta ja paperista.

Elintarvikkeet olivat säännöstelyn alaisia, koska niistä oli todellinen pula. Niille jotka tekivät raskasta fyysistä työtä suunnattiin enemmän elintarvikkeita kuin ns henkisen työn tekijöille. 

Keväällä 1942 elintarviketilanne oli niin huono, että Suomessa kärsittiin jo nälänhädästä ennenkuin meri avautui ja runsaammat elintarviketoimitukset Saksasta voitiin käynnistää.

Vierailija kirjoitti:

Sairaalat olivat täynnä sotililta ja monen siviilin sairaudet jäivät huonolle hoidolle.äitini puolelta hänen isoäitinsä ja enonsa kuolivat ilmeisesti syöpiin ilman hoitoa.

Isän puolelta mun isoisä kuoli kylläkin sairaalassa. Ei kylläkään syöpään, mutta vasta 50 oli.

Ei 40-luvulla tainnut muutenkaan kovin paljon syöpähoitoja olla.

Kotitaloon tuli hevonen sodasta palautettuna ja ristittiin uudelleen Hitleriksi. Koko loppuelämänsä ajan peltotöissä Hitler maastoutui kun lentokone lensi yli. Oli opetettu sodassa ollessaan niin meni polvilleen kun kuuli lentokoneen.

Mökkirannastamme vietiin paljon upseereja ja näiden perheitä sodan jälkeen ruotsiin. Sieltä jatkoivat Amerikkaan ja muualle. Uskon että on muutakin porukkaa kuljetettu. A s e kätköstä, isosta sellaisesta on puhuttu, mutta ei ole vielä löytynyt. Kuljettanutta "kalastajaa" kuulusteltiin, mutta ei koskaan myöntänyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Kotitaloon tuli hevonen sodasta palautettuna ja ristittiin uudelleen Hitleriksi. Koko loppuelämänsä ajan peltotöissä Hitler maastoutui kun lentokone lensi yli. Oli opetettu sodassa ollessaan niin meni polvilleen kun kuuli lentokoneen.

Ukkosen jyrinän kuullessaan sodassa olleet hevoset muuttuivat levottomiksi ja osa alkoi tärisemään, kertoili mummoni.

Kun Karjalan evakoita oltiin kotiuttamassa muualle Suomeen, Lappeenrannassa kaupunginjohtaja oli mennyt rautatieasemalle evakkojunan tullessa ja sanonut että Lappeenranta ei ota evakkoja vastaan. Evakot menivät sitten Lahteen ja veivät sinne Torkkelin paperin, Starkjohanin ja monta muuta menestyvää yritystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö että suomi oli maailman suurin metamfetamiinin ostaja jatkosodan aikaan. Saksalaiset olivat keksineet jalostaa siitä pervitiini-nimistä "piristysainetta", jota käytettiin rintamalla yleisesti. Sotien jälkeen suomessa oli satoja huumeriippuvaisia, joille siviilielämästä muodostui todella vaikeaa.

Jotkut sortuu huumeisiin, jos tilaisuus on.

Minun lähisukulaisissani ei tuollaisia ollut. Raittiita kaikki lähisuvun sotilaat. (Raittiusaate oli opittu kotona, sillä poikien isoisä oli alkoholisti ja poikien isä päätti olla raitis, samoin pojat)

Ei kyse ollut siitä, että sortuivat huumeisiin tilaisuuden tullen. Pervitiiniä käytettiin rintamalla lääkkeenä piristämään että jaksoivat kun joskus piti vuorokausia pysyä valveilla. Eivät edes tienneet, että se on huumausainetta vaan pitivät lääkkeenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaalat olivat täynnä sotililta ja monen siviilin sairaudet jäivät huonolle hoidolle.äitini puolelta hänen isoäitinsä ja enonsa kuolivat ilmeisesti syöpiin ilman hoitoa.

Isän puolelta mun isoisä kuoli kylläkin sairaalassa. Ei kylläkään syöpään, mutta vasta 50 oli.

Ei 40-luvulla tainnut muutenkaan kovin paljon syöpähoitoja olla.

Olisi pitänyt saada oireenmukaista hoitoa eli kipua helpottavaa yms.

Kyllä kuvantaa ja leikata osattiin. Diagnoosia ei saatu.

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Vanha totuus on, että alhaalla uhrataan kaikki, huipulla ei paljoakaan. Esimerkiksi talvisodan aattona monilla varakkaammilla (pääasiassa suomenruotsalaisilla) tyypeillä oli veneet valmiina Turun suunnalla, millä olisi sitten menty Ruotsiin ja jätetty muut oman onnensa nojaan. Sinne oli lastattu omaisuus ja vastaava. Kun sota ei ollutkaan ohi hetkessä, nämä purkivat veneensä vähin äänin eikä asiasta puhuttu. 

Hyvä provo mutta talvisodan aikaan meri oli jäässä eli venepakolaisuus olisi ollut silloin mahdoton toteuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osallistuiko nuo  varakkaat suvut sotaan ollenkaan? siis ne jotka omistaa puoli helsinkiä ja koko rannikon ?

Siis ne nuoret miehet niissä suvuissa.

Osallistui, mutta osalle järjestyi takalinjan pesti. Mutta rehellisyyden nimissä hyvin moni näistä nuorukaisista halusi ja pääsi eturintamaan vanhempien toiveista huolimatta. Ja kaatui.

Tämä suomen ologarkki Brörn Wahlroos ei varusmiespalveluksen aikana nukkunut yhtään yötä kasarmilla. Eliittiin kuuluva suku järjesti tämän erikoisen reservinupseriksi eli hän teki yhdenteviä siistejä sisätöitä seurustellen kanta upseerien kanssa koko varusmiespalveluksen.

Nyt puhutaan sota-ajasta. B Wahlroos ei ollut syntynyt edes silloin kun oli sota.