Mitä sukulaisenne ovat kertoneet kotirintaman asioista sodan aikana. Itse kuulin paljon ikävästäkin toiminnasta.

Mun isä sanoo, että ei heillä ollut tapana jakaa ruokapaketteja, kun kaikki kuitenkin niitä kodeistaan saivat.

Olisi kuulemma ollut epähygieenistäkin. Isän veli sai hienoa homejuustoa ja luuli saaneensa pilaantunutta juustoa.

Kuinka vanhat vanhemmat ap:lla on, jos ovat sodassa olleet jo aikuisia?

Vierailija kirjoitti:

Mustanpörssinkauppa vei isoisäni leivättömän pöydän ääreen yhdessä isänsä kanssa laajamittaisesta mustanpörssin kaupasta jatkosodan aikana. Joku alemmasta portaasta vuoti kiinnijäätyään ikävästi.

Kyseessä ei ollut mikään satunnainen kahvisäkki, vaan ihan reippaasti kymmeniä kuorma-autoja tavaraa. Isoisä esitti harmistuksensa takavarikoidusta konjakista vielä 1990.

No ei siinä, isoisä ansaitsee kyllä 10 pistettä ja täystuho-merkin toiminnastaan varsinaisessa sodassa. Kunniamerkeistä voidaan päätellä, että joku muu oli myös samaa mieltä.

Ylennystä ei tuomitulle toki tippunut.

Melko aikaansaava tyyppi, etten sanoisi.

Olivatko omia merkkejä - vai joltain vohkittu...

Jotkut ruotsalais-suvut olivat pitäneet Ruotsin kansalaisuuden koko Suomen itsenäisyyden ajan. He eivät joutuneet rintamalle. Talvisodan alettua Ruotsiin ja sitten jatkosodan aikana tekemään mustan pörssin kauppaa ja ri kastumaan Suomeen. Voisin vielä nimetä

sukuja Turusta.

T. Ukko

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan näitä. Vanha totuus on, että alhaalla uhrataan kaikki, huipulla ei paljoakaan. Esimerkiksi talvisodan aattona monilla varakkaammilla (pääasiassa suomenruotsalaisilla) tyypeillä oli veneet valmiina Turun suunnalla, millä olisi sitten menty Ruotsiin ja jätetty muut oman onnensa nojaan. Sinne oli lastattu omaisuus ja vastaava. Kun sota ei ollutkaan ohi hetkessä, nämä purkivat veneensä vähin äänin eikä asiasta puhuttu. 

Hyvä provo mutta talvisodan aikaan meri oli jäässä eli venepakolaisuus olisi ollut silloin mahdoton toteuttaa. 

Ei ollut marraskuussa, lumetkin satoi vasta joulukuussa ja meri alkoi jäätyä kunnolla vasta vuodenvaihteessa. Tarkasta asia netistä, jos haluat. Sieltä löytyy tilastot vuosisadan alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli vasta sotilaspoika kotirintamalla.

Erääseen latoon arveltiin mennen desantin. Isäni määrättiin sinne tarkastamaan poliisin kanssa. Aika hävytöntä, että tuo poliisi sanoi, että mene sinä ensin sisään! Onneksi siellä ei ollut ketään. Akseli gallen kallelan poika kuoli ihan juuri tuolla tavalla.

Härski teko pelkuripoliisilta. Mutta Gallen-Kallela ei ollut pelkuri, vaan pelasti heittäytymisellään nyt jo edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin, joka oli tuolloin muistaakseni kapteeni tai majuri. Gallen-Kallela taisi olla ensimmäisiä kaatuneita upseereita.

Ei se juttu noin mennyt. Venäläinen lentäjä alasammuttu oli mennyt latoon piiloon. Em. upseerit huutelivat ovelta, että tule ulos, mennään . Gallen- Kallela raotti ladon ovea, venäläinen ampui. Ei siinä mitään poliisia ollut. Em. tapahtui Kannaksella. E. kertoi tapahtuman Turussa 1960-luvulla reserviupseerien illan vietossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isäni oli vasta sotilaspoika kotirintamalla.

Erääseen latoon arveltiin mennen desantin. Isäni määrättiin sinne tarkastamaan poliisin kanssa. Aika hävytöntä, että tuo poliisi sanoi, että mene sinä ensin sisään! Onneksi siellä ei ollut ketään. Akseli gallen kallelan poika kuoli ihan juuri tuolla tavalla.

Härski teko pelkuripoliisilta. Mutta Gallen-Kallela ei ollut pelkuri, vaan pelasti heittäytymisellään nyt jo edesmenneen jalkaväenkenraali Adolf Ehrnroothin, joka oli tuolloin muistaakseni kapteeni tai majuri. Gallen-Kallela taisi olla ensimmäisiä kaatuneita upseereita.

Ei se juttu noin mennyt. Venäläinen lentäjä alasammuttu oli mennyt latoon piiloon. Em. upseerit huutelivat ovelta, että tule ulos, mennään . Gallen- Kallela raotti ladon ovea, venäläinen ampui. Ei siinä mitään poliisia ollut. Em. tapahtui Kannaksella. E. kertoi tapahtuman Turussa 1960-luvulla reserviupseerien illan vietossa.

Etkö osaa lukea vai oletko kännissä?

Minun setäni oli tullut rintamalta kotipaikallaan käymään. Oli huolimattomasti jättänyt ladatun aseen seinälle, joka vahingossa laukesi ja luoti kimposi seinästä pikkuveljen päähän. Tämä luoti oli pikkuveljen päässä montakymmentä vuotta. Ilmeisesti epilepsia puhkesi tämän luodin seurauksena. Oli varmaan liian vaarallista poistaa tätä luotia. 

Mummini kolme veljeä taistelivat sodassa. Kaksi heistä kuoli, molemmat omien luodista. Toinen tapaus oli ilmeisesti onnettomuus ja toisessa omat hyökkäsivät luullen venäläisiksi. Sotakaveri kertoi asiasta 50 v myöhemmin perheelle, oli käsketty pitämään salassa. Joitakin epäilyksiä asiasta perheellä oli jo ollut, mutta saivat vahvistuksen.

Vierailija kirjoitti:

Osallistuiko nuo  varakkaat suvut sotaan ollenkaan? siis ne jotka omistaa puoli helsinkiä ja koko rannikon ?

Siis ne nuoret miehet niissä suvuissa.

Kyllä. Meillekin tuli YH:n aikana Kannakselle Kuolemajärvelle Uudenmaan ruotsalaisia. Päällikkönä oli jääkärivääpeli. He jäivät kotiimme, kun otimme hatkat.

Mummuni veljet olivat sodassa. En muista missä päin rintamaa olivat olleet, mutta olivat molemmat olleet tiedustelijoita, kun venäläiset yllättivät. Molemmat joutuivat perääntymään ja uimaan joen yli pakoon. Vanhempi veljistä oli uidessaan katsonut taakseen, jolloin pikku veli oli uinut perässä. Päästessään maihin veljeä ei enää näkynyt. Oli ammuttu jokeen ja joki kuljetti minne lieneen.

Oli raskasta kotiväelle, kun ei saanut omiaan haudata. Joku ruumis oli kotiin toimitettu, mutta mummun äiti oli tunnistanut ettei ole oma poika tämä. Hänet haudattiin kuitenkin mummun veljen nimellä, vaikka äitinsä uskoi loppuun saakka ettei haudassa lepää oma poika. Ruumis oli kuulemma tunnistamattomassa kunnossa ollut, vaan äiti oli HAMPAITA tutkiessaan ollut sitä mieltä, ettei ole oma poika.

Mummuni itse oli niin nuori lapsi vielä tuolloin, ettei juuri muista mitään nuilta ajoilta.

Onko tuosta Björnin varusmiesajasta jotain linkkiä missään ? Tosin  uskon kyllä että tuollaista voi tapahtu,hyvinkin.

Vierailija kirjoitti:

Mummini kolme veljeä taistelivat sodassa. Kaksi heistä kuoli, molemmat omien luodista. Toinen tapaus oli ilmeisesti onnettomuus ja toisessa omat hyökkäsivät luullen venäläisiksi. Sotakaveri kertoi asiasta 50 v myöhemmin perheelle, oli käsketty pitämään salassa. Joitakin epäilyksiä asiasta perheellä oli jo ollut, mutta saivat vahvistuksen.

Tiedän tapauksen, jossa kylän ensimmäinen sankarivainaja ei kaatunut vastustajan, vaan omien luodista. Hermostuneet miehet olivat nähneet pimeässä heiluvan hahmon ja ampuneet samantien kai kysymättä edes tunnussanaa. No oma mieshän se oli ollut halkoja hakemassa. Asia jäi mukana olleiden rintamamiesten tietoon, kotiin sitä ei kerrottu vahingossakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mummuni veljet olivat sodassa. En muista missä päin rintamaa olivat olleet, mutta olivat molemmat olleet tiedustelijoita, kun venäläiset yllättivät. Molemmat joutuivat perääntymään ja uimaan joen yli pakoon. Vanhempi veljistä oli uidessaan katsonut taakseen, jolloin pikku veli oli uinut perässä. Päästessään maihin veljeä ei enää näkynyt. Oli ammuttu jokeen ja joki kuljetti minne lieneen.

Oli raskasta kotiväelle, kun ei saanut omiaan haudata. Joku ruumis oli kotiin toimitettu, mutta mummun äiti oli tunnistanut ettei ole oma poika tämä. Hänet haudattiin kuitenkin mummun veljen nimellä, vaikka äitinsä uskoi loppuun saakka ettei haudassa lepää oma poika. Ruumis oli kuulemma tunnistamattomassa kunnossa ollut, vaan äiti oli HAMPAITA tutkiessaan ollut sitä mieltä, ettei ole oma poika.

Mummuni itse oli niin nuori lapsi vielä tuolloin, ettei juuri muista mitään nuilta ajoilta.

Mummoni veli kaatui talvisodassa ja ruumis jäi venäläisille. Se haudattiin johonkin kuoppaan muiden kaatuneiden suomalaisten kanssa. Kun välirauha tuli, ruumiit kaivettiin ylös ja toimitettiin kotiin. Mummoni ei ollut mukana, mutta hänen äitinsä ja siskonsa kävivät tunnistamassa ruumiin. Se oli tietysti ollut jo lähes tunnistamaton, mutta päällä oli ollut tuttu villapaita, josta vainaja oli tunnistettu.

On vaikea käsittää sitä aikaa, kun se tuntuu ihan järjettömän kovalta. En ihmettele, että moni ei halunnut muistella niitä aikoja ja muisti aina kehua, miten hyvään suuntaan elämä kehittyi sodan jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Tiesitkös muuten, että joskus upseerit määräsivät huonoiksi arvioimiaan sotamiehiä kärkimiehiksi, ihan vain siksi että nämä kaatuisivat ja heistä ei olisi enää haittaa muulle porukalle? Aika ikävää, mutta se on ihan  totta. Miehistöä inhotti tämä raaka tapa, mutta et voinut mitään.

Jostain luin, että tuollaisiin k*sipäisiin upseereihin tai aliupseereihin saattoi osua "harhaluoti". Se on täysin ymmärrettävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tuttuja on karjalan evakoissa,paljon suretti esim.isojen tilojen ja yritysten menetys,koti menetettiin ja samoin esim.viipurin vilkas elämä.heidät asutettiin suomes perähikiälle.

evakot pärjäs suht hyvin.perustivat  yrityksiä tänne suomen puolelle,jotkut löysivät täältä elämän kumppanin.

väkivaltaisuus sodan jälkeen,mustasukkaisuudet kun rintamal ollut menetti tyttöystävän.oman paikkakunnal mies puukotti kuoliaaksi kilpakosijan.

päihde riippuvuudet ja saksalaisiin liittyvät puheet ja salaisuudet esim. rotupuhtausjutut.osa meni naimisiin saksalaisten kanssa ja älykkyys testi ja jonkinlainen arjalaisuuden todistaminen vaadittiin kuulemma.

Harvemmin saksalaiset suomalaisen kanssa naimisiin meni. Kotona odotti usein morsian.

Osa naisista lähti matkaan, kun saksalaiset ajettiin pois, mutta heitä ei otettu matkaan laivaan. Osa pääsi Saksaan ja joutui siellä vankilaan. Suomeenkin oli vainea palata, koska joutuivat tutkintaan maan petturuudesta.

Paskanakki naisilla. Lapsi mahassa ja joka paikasta potkittiin ulos vihollisena. Paikalliset haukkui vihollisen h uoriksi. Lapsilla se vielä kamalampi oli, kun tiedettiin, että isä oli Lapin polttaja.

Sukulaiseni näitä kertoi. Olivat kateellisia ensin, kun naapurin tyttö sai saksalaismiehen. Mutta kun huonosti kävi, kateellisuus muuttui vahingoniloksi ja vihaksi.

Lisää jutyuja, kun pääsen koneen ääreen. Ei tarvitse puhelimella kirjoittaa

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2017/02/21/auf-wiedersehen-finnland

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen lukenut jostain, että viralliset ruoka-annokset siviileille oli laskettu tahallaan niin pieniksi että oli pakko kaikkien osta mustasta pörssistä.

Maalaiset pkmittivät ja huijasivat valtavasti. Tienasivat sillä.

Mummoni ei ymmärtänyt puukenkämuotia 70-luvulla. Sota-aikaan ei ollut materiaaleja ja kengät joututtiin tekemään puusta ja paperista.

Elintarvikkeet olivat säännöstelyn alaisia, koska niistä oli todellinen pula. Niille jotka tekivät raskasta fyysistä työtä suunnattiin enemmän elintarvikkeita kuin ns henkisen työn tekijöille. 

Keväällä 1942 elintarviketilanne oli niin huono, että Suomessa kärsittiin jo nälänhädästä ennenkuin meri avautui ja runsaammat elintarviketoimitukset Saksasta voitiin käynnistää.

Lopputalvesta 1942 kymmenen suomalaista viljalaivaa ja 20 muunmaalaista alusta oli juuttunut ahtojäihin Gotlannin tasalle ja Suomeen tulossa olleet pääsivät satamiin vasta huhtikuun alkupäivinä. Ensimmäisten laivojen kiinnittyessä samalaituriin, oli maan elintarvikevarastoissa syötävää viljaa 10 päivän tarve.

https://www.jyrkinen.fi/historia/elintarviketilanne-1941-1942.html

Vierailija kirjoitti:

Kaupunkilaisetkin hankkivat hyötyeläimiä.

Isovanhemmat ostivat lehmän. Torilla muutoin heinää suurissa paaleissa. Kerran joku huijari oli täyttänyt sisäosan tilillä. Todella ikävää.

Paalauskoneita ei ollut kuin vasta 70-luvulla.

Näitä on ollut kiinnostaa lukea! Lisää please!

^