Mitä sukulaisenne ovat kertoneet kotirintaman asioista sodan aikana. Itse kuulin paljon ikävästäkin toiminnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin perhe oli palannut kotiin Kannakselle jatkosodan aikana. Mummo paistoi leipää kun ovelle päsähti pari venäläistä sotilaskarkuria. Olivat pyytäneet kiltisti että liebuskaa ja mummo oli antanut leipää. Olivat sanoneet että hjuva maatuska ja lähteneet, en tiedä miten heille oli sitten käynyt.

Meidän mummo olis antanut lyijyä.

No niinpä. Mun mummo oli yksin kotona lasten kanssa.

Hän eli muuten 87-vuotiaaksi. Eikä tainnut katua hyväsydämisyyttään.

maanviljelys taloissa jossa miehet oli rintamal tuli vaikeuksia kun naisväki yritti viljellä maata moni menetti talonsa kun ei  pystyny maksaan velkoja ja työskenteleen viljelyksen paris, maataloa joka vasta hankittu vaikka lain mukaan piti jotenkin jäädyttää velat, tätä ei aina noudatettu.

mustaa kauppaa ja keinottelua esiintyi kanssa.

monen kotirintaman perheen aika meni ruokaa hankkies ja tekies määrättyjä teollisuus töitä esim.miesten  tilalla tehtaissa.

kotoa moni lähetti rintamal ruokaa että olis parempi mahdollisuus jaksaa ja selvitä elossa.

läheisel paikkakunnal vangit tekivät maatalous töitä, maal ei oltu inhottavia vankeja kohtaan kun nämä auttoivat töissä.oli yksi kaunis romanssi venäläisen sotilaan ja suomalaisen naisen välil. tekivät jo papereita, lakimiehen avul avioliittoo ja elämää sodan jälkeen varten, mut mies vissiin tapettiin kun palautettiin venäjäl, oli lehdes tää juttu, nainen jäi kaipaamaan, ei vissiin avioitunut ollenkaan. vaan kasvatti lapsen joka suhteesta syntyi.

Todella hyvä ketju, niin hyvine kuin huonoine puolineen. Tämä tieto on kuitenkin tärkeää tallentaa ja jakaa, kriisi-aika kun tulee, moni nyky-ihminen on hätää kärsimässä kun ei tiedä edes miten puutteellisissa oloissa voisi elää tai olla. Elämä on kuitenkin jatkunut ja maailma mennyt eteenpäin. Tosin ihmiskunta ei liene paljoa viisastunut, ainakaan kun päivän lööppejä tuossa selaili...

Vierailija kirjoitti:

Joo ruoka oli rintamalla vähissä kuten tietty kotonakin, ja kun joku sai ruokatavarapaketin kotoa niin yleinen tapa oli jakaa se koko korsuporukalle. Kun oli nälkä niin haaveiltiin vain leivästä, ei sen erikoisemmista herkuista.

Jotkut olivat varastaneet leipää varastolta ja kätkeneet lumihankeen, toiset taas kävivät kuokkimassa yhteisestä perunamaasta pakin täytettä ja meinasivat joutua vartiomiehen ampumaksi. Nälkä oli kova.

Näitä luin korsuelämää muistelleesta kokoelmakirjasta Sotasavotta.

Ukkini puhui tästä samasta jakamisen kulttuurista. Kun paketti tuli kotoa, tehtiin niin kristillinen tasajako kuin mahdollista korsuporukan kesken. Ryhmähenki oli kova. Porukan "pettämisestä" kuulemma vedettiin samantien turpaan ja se oli pahin synti mitä pystyi tekemään. Siksi myös ketään ei yleensä jätetty jälkeen vaikka olisi ollut kuinka pahat paikat. Nykyäänhän jokainen on oman onnensa seppä, mutta ajatkin on toiset.

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Miksi juoksivat tielle paljastaen itsensä pakoon päässeelle? (joka voi kertoa eteenpäin)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Miksi juoksivat tielle paljastaen itsensä pakoon päässeelle? (joka voi kertoa eteenpäin)

Ehkä niille penaalin terävemmille onnistui saada puheenlahjoilla ihan vapaaehtoisestikin. Ja kuka asiaa olisi tutkinut tai tekijöitä tunnistanut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Miksi juoksivat tielle paljastaen itsensä pakoon päässeelle? (joka voi kertoa eteenpäin)

Tuossa vaiheessa Suomen itsenäisyys oli Saksan hyväntahtoisuuden varassa sekä ruuan että sotatarvikkeiden suhteen. Pohjoisessa Suomessa oli enemmän saksalaisia kuin suomalaisia työikäisiä miehiä. Uskotko, että ilmoitus johti johonkin tutkintaan noissa oloissa? Naisrauha on tuntematon käsite monilla rintamilla tänäkin päivänä.

Vierailija kirjoitti:

Äidin perhe oli palannut kotiin Kannakselle jatkosodan aikana. Mummo paistoi leipää kun ovelle päsähti pari venäläistä sotilaskarkuria. Olivat pyytäneet kiltisti että liebuskaa ja mummo oli antanut leipää. Olivat sanoneet että hjuva maatuska ja lähteneet, en tiedä miten heille oli sitten käynyt.

Jos pääsivät Ruotsiin, niin saattoi käydä hyvin. Noin muutoin... ennuste on aika huono. Suomessa vankileirillä sentään pysyivät hengissä. Mutta kun sodan jälkeen palautettiin Venäjälle, niin osa teloitettiin ja loput vietiin Siperiaan pakkotyöhön.

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Luonnollisesti näin, kun heitä on eniten. En tosin tiedä, missä tehtävässä olevia kuolee suhteessa eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sodassakin eniten kuolee rivimiehiä.

Luonnollisesti näin, kun heitä on eniten. En tosin tiedä, missä tehtävässä olevia kuolee suhteessa eniten?

Suhteessa eniten kuolee upseereja.

Mun äiti oli kansakoulun toisella luokalla ja kertoi errä koulu oli kiinni talvisodan alusta loppuun asti.

Oppikoulut myöhemmin oli kiinni välillä ja välillä auki. Oppikouluja käytettiin sotilaiden majotramiseen.

Bussissa kerran karjalaismummo kertoi, että päätyivät evakkoon Savoon. Talon hevonen oli pakko-otettu sotilaskäyttöön. Sodan jälkeen ei ollut enää paluuta kotiin, maapalanen saatiin ja talo laitettiin. Velikin palasi hengissä. Suurin tunteita ja vieläkin kyyneleitä nostattava asia oli, kun saatiin viesti, että hevosen saa hakea. Kuinka tuntemisen valo syttyi kovia kokeneen hevosen silmiin, kun se pääsi oman perheensä luo. Vaikka koti, omat laitumet ja pellot oli iäksi menetetty. Hevosen onni oli vieläkin elävänä vanhan naisen mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Miksi juoksivat tielle paljastaen itsensä pakoon päässeelle? (joka voi kertoa eteenpäin)

Tuossa vaiheessa Suomen itsenäisyys oli Saksan hyväntahtoisuuden varassa sekä ruuan että sotatarvikkeiden suhteen. Pohjoisessa Suomessa oli enemmän saksalaisia kuin suomalaisia työikäisiä miehiä. Uskotko, että ilmoitus johti johonkin tutkintaan noissa oloissa? Naisrauha on tuntematon käsite monilla rintamilla tänäkin päivänä.

Uskon, että ilmoitus olisi auttanut. Suurin osa saksalaisista ei ollut psykopaatteja.

Eli tavallisia perheenisiä suurin osa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Miksi juoksivat tielle paljastaen itsensä pakoon päässeelle? (joka voi kertoa eteenpäin)

Tuossa vaiheessa Suomen itsenäisyys oli Saksan hyväntahtoisuuden varassa sekä ruuan että sotatarvikkeiden suhteen. Pohjoisessa Suomessa oli enemmän saksalaisia kuin suomalaisia työikäisiä miehiä. Uskotko, että ilmoitus johti johonkin tutkintaan noissa oloissa? Naisrauha on tuntematon käsite monilla rintamilla tänäkin päivänä.

Uskon, että ilmoitus olisi auttanut. Suurin osa saksalaisista ei ollut psykopaatteja.

Eli tavallisia perheenisiä suurin osa.

Eiköhän nuo ole suurimmalta osin liene olleet ihan parikymppisiä poikamiehiä. 

Isoäitini muisteli usein, miten paljon piti kotirintamalla tehdä työtä, ja tuntui olevan katkera, ettei siitä muistettu antaa kovin konkreettista kiitosta myöhempinä vuosikymmeninä. Eikä tarkoittanut vain omia ja naapureiden maatalon töitä joita tehtiin välillä talkoillakin, vaan sitä että lisäksi määrättiin ammustöihin ja muuhun mitä rintamalle piti lähettää. Ei kyllä puhunut muuten mistään räikeistä sen ajan epäkohdista, oli sen luonteinen ettei sellaisista sitten vain puhuttu enää jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

oikarainen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mummoni asui Rovaniemen maalaiskunnassa, jossa oli jatkosodan aikaan suuri määrä saksalaisia sotilaita. Nuoria naisia katosi jäljettömiin. Busseja ei kulkenut ja hevosetkin oli suurimmaksi osaksi otettu armeijan käyttöön. Naiset kulkivat polkupyörällä 20 km maalaiskylästä kaupunkiin. Kerran kylän opettajatar oli pyörällä matkalla Rovaniemelle, kun hän havaitsi etempää tien poikki viritetyn köyden. Mitään miettimättä nainen käänsi pyörän ympäri ja lähti ajamaan tulosuuntaansa. Metsästä tielle juoksi joukko asepukuisia saksalaisia. Naapurin tyttö katosi ja hänen jäänteensä löytyivät metsästä vasta seuraavana kesänä. Näistä ei silloin puhuttu, kuten ei seksuaalirikoksista sodissa sen jälkeenkään.

Miksi juoksivat tielle paljastaen itsensä pakoon päässeelle? (joka voi kertoa eteenpäin)

Ehkä niille penaalin terävemmille onnistui saada puheenlahjoilla ihan vapaaehtoisestikin. Ja kuka asiaa olisi tutkinut tai tekijöitä tunnistanut?

Rovaniemelle syntyi paljon saksalaisten lapsia. Nuoret tytöt hurmaantuivat vieraskielisistä miehistä. Hyvällä heitä ei katsottu ja sodan jälkeen kohdeltiin melko karskisti

Rovaniemeläinen

Täällä onkin tullut jo esille muutamia ikäviä faktoja kuten nyt vaikkapa esimerkiksi tuo karjalaisten syrjiminen ja suoranainen viha heitä kohtaan sekä huonojen sotamiesten lähettäminen varmaan kuolemaan. Yksi mistä ei hirveästi ole puhuttu, on että sotainvalidit saivat myös paskaa niskaan jo sodan aikana. Tämä siitä syystä, että esimerkiksi sokeutunut tai jalaton nuorukainen ei kyennyt elättämään kunnolla itseään, tai näin saatettiin käsittää. Vanhojen suomalaisten perinteiden mukaisesti tällaista yksilöä alettiin sitten haukkumaan, arvostelemaan ja joskus syrjimäänkin, koska hänet katsottiin holhokiksi. Joka tapauksessa pahasti invalidisoitunut sysättiin täysin perheen hoidettavaksi, jotka hekin sitten saattoivat raivota tälle onnettomalle. Eräässä haastattelussa yksi pahasti mm kasvoihinsa haavoittunut mies kertoi, miten ensimmäinen reaktio kotiin palattua oli ollut suora huutaminen, että helvettiäkö tuommoisen piti edes eloon jäädä kun on tuollainen vaivainen. Sotainvalideille toki oli tukimuotojakin, mutta ne oli enemmän kaupungeissa ja syvällä maalla, jossa elämä oli taistelua joka päiväisestä leivästä, invalidi katsottiin lähinnä rasitteeksi. 

tuttuja on karjalan evakoissa,paljon suretti esim.isojen tilojen ja yritysten menetys,koti menetettiin ja samoin esim.viipurin vilkas elämä.heidät asutettiin suomes perähikiälle.

evakot pärjäs suht hyvin.perustivat  yrityksiä tänne suomen puolelle,jotkut löysivät täältä elämän kumppanin.

väkivaltaisuus sodan jälkeen,mustasukkaisuudet kun rintamal ollut menetti tyttöystävän.oman paikkakunnal mies puukotti kuoliaaksi kilpakosijan.

päihde riippuvuudet ja saksalaisiin liittyvät puheet ja salaisuudet esim. rotupuhtausjutut.osa meni naimisiin saksalaisten kanssa ja älykkyys testi ja jonkinlainen arjalaisuuden todistaminen vaadittiin kuulemma.