Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Muutin pieneen yksiöön, sinne ei sovi kuin minä. Ratkaisee monta pulmaa. On minulla suurempikin koti, se jääköön suurimmalle osalle kertomatta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän ja en. Itse muutin käytännössä jo 16-vuotiaana pois kotoa mutta vanhemmat on aina korostaneet että koti on koti ja sinne voi aina palata. Olen palannutkin mm. koulun asuntolasta kesälomille ja myöhemmin vaikeassa elämäntilanteessa n. 22-vuotiaana. Olisi tuntunut tosi pahalta, jos en olisikaan ollut tervetullut. Ei ole tarvinnut maksaa vuokraa tai ruokakustannuksia, vanhemmat eivät varmaan olisi edes suostuneet jos olisin ehdottanut, vaikka ollaan aina oltu vähävaraisia. Mutta kotitöihin tietysti aina osallistuin, tein ruokaa ja leivoin jne. Itse tosin itsenäistyin niin varhain, että olin ehkä aikuisempi kuin monet muut tuossa iässä.
Ihan on aikuisen naisen iässä tuo tyttäresi. Aikuiset hoitavat itse asiansa. Ei sinun kotisi tarvitse hollitupa olla. Sano suorat sanat sille! Siinäpähän oppii mitä elämä on.
Minulla on periaate, että kun lapsilla on omat perheet, niin sitten pitää jo pärjätä omin neuvoin. Ehkä kuoleman tapauksessa voisin auttaa.
Näiden kommenttien perusteella voi vain toivoa,ettei kansa enää lisääntyisi. Tyhjäksi kaunis maa ei jää,vaan asuttuu lapsiystävällisillä asukkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Hmm, mielestäni nyt kannattaa nostaa kissa pöydälle varovaisin sanakääntein, mutta niin että teet selväksi tuntemuksesi.
Nyt on korkea aika asettaa niitä rajoja, sillä seuraava askel on muutaman vuoden päästä edessä: tyttäresi ja hänen perheensä on luonasi täysihoidossa aina tarpeen tullen. Itsenäistyminen tekee joskus kipeää, mutta teet karhunpalveluksen jos et sitä opeta.
Niin ne lintuemotkin tuuppaa poikasensa maailmalle, meidän ihmisten on tehtävä samoin. Rakkauden tähden opetamme lapset pärjäämään, teemme itsestämme tarpeettomia. Anna hänen kokea pystyvyyden tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nauttia pian vuoden omasta rauhasta Koronaan vedoten. Suosittelen! Sanon lasten perheille jos suunnittelevat kyläilyä, että on ollut vähän nuhaa etten nyt uskalla tavata ketään. Säilyy rauha, siisteys ja omat aikataulut. En oikeastaan kaipaa lapsia, heidän lapsiaan ja puolisoltaan. Minulla on omat ystävät, he riittää.
Miksi olet alun perin hankkinut lapsia?
Nimenomaan hankin LAPSIA, en aikuisia ihmisiä passattavaksi ikuisiksi ajoiksi ja lokkeilemaan oman maun mukaan silloin kun keksii, että nyt sopisi heille. Asuminen maksaa minullekin.
Siis hankit lapsia ajatuksella, että olet heidän kanssaan 18 vuotta ja sitten se ihmissuhde päättyy siihen? Ei aikuisia lapsia tarvitse tietenkään passata, jos ei halua, mutta kuulostaa kyllä erikoiselta, että kaikki vanhemman tunteet lapsia kohtaan kuolee siinä vaiheessa, kun he täysi-ikäistyvät.
Vierailija kirjoitti:
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Ilolla luopuisin lasteni tapaamisista. Riemulla seuraisin sivusta kuinka viettävät omaa elämää reippaasti pärjäten ja ilman minun palveluksia. Saisin kuolla rauhassa ja vailla huolia. Se olisi suurin lahja lapsiltani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen saanut nauttia pian vuoden omasta rauhasta Koronaan vedoten. Suosittelen! Sanon lasten perheille jos suunnittelevat kyläilyä, että on ollut vähän nuhaa etten nyt uskalla tavata ketään. Säilyy rauha, siisteys ja omat aikataulut. En oikeastaan kaipaa lapsia, heidän lapsiaan ja puolisoltaan. Minulla on omat ystävät, he riittää.
Miksi olet alun perin hankkinut lapsia?
Nimenomaan hankin LAPSIA, en aikuisia ihmisiä passattavaksi ikuisiksi ajoiksi ja lokkeilemaan oman maun mukaan silloin kun keksii, että nyt sopisi heille. Asuminen maksaa minullekin.
Siis hankit lapsia ajatuksella, että olet heidän kanssaan 18 vuotta ja sitten se ihmissuhde päättyy siihen? Ei aikuisia lapsia tarvitse tietenkään passata, jos ei halua, mutta kuulostaa kyllä erikoiselta, että kaikki vanhemman tunteet lapsia kohtaan kuolee siinä vaiheessa, kun he täysi-ikäistyvät.
Kahden aikuisen ihmissuhde on kahden ihmisen vastuulla. Voin ystävystyä lapseni kanssa mikäli hän kykenee tarjoamaan asioita, joita ystävyydestä odotan: vastavuoroisuutta, kunnioitusta, yhteisiä mielenkiinnon kohteita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Ilolla luopuisin lasteni tapaamisista. Riemulla seuraisin sivusta kuinka viettävät omaa elämää reippaasti pärjäten ja ilman minun palveluksia. Saisin kuolla rauhassa ja vailla huolia. Se olisi suurin lahja lapsiltani.
Miten sinä seuraisit sitä sivusta? Stalkkaisit heidän tekemisiään facebooksita, googlettelisit nimiä netistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että kun nykyajan nuoret pääsevät joka asian suhteen sen verran paljon helpommalla kuin meikäläinen aikanaan, että ei ole tarve heitä enää hyysätä ekstraa. En aio jättää edes perintöä, vaan käytän se itseeni. Ja omat lapseni hoisin, se riittää.
Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta minä olen huomannut ettei nuoriso arvosta mitään mitä heille antaa. Olkoon ilman. Minun ei kannata olevan pankkiautomaatti, lastenhoitaja, siivooja ja lomakeskus.
Itseasiassa nykynuorilla voi joillakin mittareilla olla paljon vaikeampaa kuin vanhemmalla ikäluokalla on ollut nuoruudessaan. Nykyään töihin ei tuosta noin vaan mennä ilman koulutusta, toisin kuin joskus menneinä vuosina oli jos mitä hommaa suoraan kansakoulun penkiltä. Työmaailman kilpailu nykypäivänä on äärimmäisen kovaa, vaikka se hyvä koulutuskin löytyisi. Oma isäni jätti nuorena jopa peruskoulun kesken (isänsä luvalla), sai töitä ja pääsi lopulta etenemään yrityksen osakkaaksi. Ei onnistu nykypäivänä tuosta vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Ilolla luopuisin lasteni tapaamisista. Riemulla seuraisin sivusta kuinka viettävät omaa elämää reippaasti pärjäten ja ilman minun palveluksia. Saisin kuolla rauhassa ja vailla huolia. Se olisi suurin lahja lapsiltani.
Miten sinä seuraisit sitä sivusta? Stalkkaisit heidän tekemisiään facebooksita, googlettelisit nimiä netistä?
Ihan nyt mikä lasteni perheille parhaiten sopisi. Whatsapp ryhmään/ Facebookiin/Instagramiin/blogiin tmv kuva ja päivitys kerta vuoteen tai kahteen, tai vaikka kerran kymmeneen vuoteen tyydyttäisi uutishimoni. Mutta ei sekään pakollista olisi jos vaivaa tuottaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Ilolla luopuisin lasteni tapaamisista. Riemulla seuraisin sivusta kuinka viettävät omaa elämää reippaasti pärjäten ja ilman minun palveluksia. Saisin kuolla rauhassa ja vailla huolia. Se olisi suurin lahja lapsiltani.
Sinun pitää vain ilmoittaa lapsillesi, että et halua tavata heitä enää. Olen varma, että toiveesi silloin toteutuu. Eivät he sitä itse huomaa, koska oletus on, että vanhemmat ovat ainakin jossain määrin kiinnostuneita lapsistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Ilolla luopuisin lasteni tapaamisista. Riemulla seuraisin sivusta kuinka viettävät omaa elämää reippaasti pärjäten ja ilman minun palveluksia. Saisin kuolla rauhassa ja vailla huolia. Se olisi suurin lahja lapsiltani.
No miksi ihmeessä teit lapsia? Äly hoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä osalle tuntuu aikuisten lasten viikonloppu- ja lomavierailutkin olevan liikaa. Haluatteko te pitää ollenkaan yhteyttä omiin aikuisiin lapsiinne ja lapsenlapsiinne jos haluatte, mitä ne yhteydenpitomuodot sitten voisivat olla, jos lapsi asuu toisella paikkakunnalla? Näkeminen taitaa näissä tapauksissa aina vaativan sitä, että lapsi tulee perheineen lapsuudenkotiinsa yöksi. Tai tekin voitte tietysti mennä lapsen tykö yöksi, mutta tämäkin tuntuu olevan +60-vuotialle epämiellyttävä vahtoehto, koska se edellyttää matkustamista ja toisten nurkissa yöpymistä.
Itse kyllä toivoisin, että vanhempani ilmoittaisivat, jos vierailumme ovat ei-toivottuja.
Ilolla luopuisin lasteni tapaamisista. Riemulla seuraisin sivusta kuinka viettävät omaa elämää reippaasti pärjäten ja ilman minun palveluksia. Saisin kuolla rauhassa ja vailla huolia. Se olisi suurin lahja lapsiltani.
Miten sinä seuraisit sitä sivusta? Stalkkaisit heidän tekemisiään facebooksita, googlettelisit nimiä netistä?
Ihan nyt mikä lasteni perheille parhaiten sopisi. Whatsapp ryhmään/ Facebookiin/Instagramiin/blogiin tmv kuva ja päivitys kerta vuoteen tai kahteen, tai vaikka kerran kymmeneen vuoteen tyydyttäisi uutishimoni. Mutta ei sekään pakollista olisi jos vaivaa tuottaisi.
Kannattaa ihmeessä ilmoittaa heille, ettei kiinnosta pitää yllä minkäänlaisia välejä heidän kanssaan. Kuulostat kyllä niin karmaisevalta tyypiltä, että ei ole varmastikaan suuri menetys.
Olemme ilmeisesti mieheni kanssa hyvin outoja, kun halusimme asunnon, johon tuli erikseen vierashuone, jota mieheni vanhemmat voivat pääsääntöisesti käyttää (asuvat 500km päässä, omani asuvat 20km päässä ja käyvät päiväseltään). Olen henkisesti varautunut siihen, että kun appivanhemmat eläköityvät, niin voi olla, että he viettävät meillä parikin kuukautta vuodessa. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma, että sukulaiset kyläilevät usein ja vaikka olisivat sen kk tai pari kerrallaan, jos oikeasti on läheiset välit... Voisin majoittaa myös miehen opiskelevaa veljeä esim työharjoittelun ajan jokusen kuukauden, jos hän sitä pyytäisi... Oma lapsi olisi aina tervetullut lapsuudenkotiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Olemme ilmeisesti mieheni kanssa hyvin outoja, kun halusimme asunnon, johon tuli erikseen vierashuone, jota mieheni vanhemmat voivat pääsääntöisesti käyttää (asuvat 500km päässä, omani asuvat 20km päässä ja käyvät päiväseltään). Olen henkisesti varautunut siihen, että kun appivanhemmat eläköityvät, niin voi olla, että he viettävät meillä parikin kuukautta vuodessa. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma, että sukulaiset kyläilevät usein ja vaikka olisivat sen kk tai pari kerrallaan, jos oikeasti on läheiset välit... Voisin majoittaa myös miehen opiskelevaa veljeä esim työharjoittelun ajan jokusen kuukauden, jos hän sitä pyytäisi... Oma lapsi olisi aina tervetullut lapsuudenkotiinsa.
Vähän samoilla linjoilla. Joskus tietysti on se tilanne, että omat vanhemmat/sisarukset/lapset ovat syystä tai toisesta epämiellyttäviä ihmisiä. Silloin on aika ymmärrettävää, että ei halua nähdä kovin tiiviisti tai asua saman katon alla. Mutta kyllä se vähän hassulta kuulostaa, että samassa lauseessa sanotaan, että välit ovat hyvät/läheiset, mutta halutaan viettää aikaa yhdessä korkeintaan parin tunnin ajan kerrallaan ja yökyläilystä on hirveä vaiva.
Tavallaan en ymmärrä aloittajan asennetta. En ole lukenut koko ketjua, eli en välttämättä tiedä kaikkia yksityiskohtia, mutta esim. AMK:n työharjoittelu on käsittääkseni jotain 5-6 kk, eli kyse on kuitenkin aika lyhyestä ajasta. Opiskelijalle sillä on iso merkitys täytyykö tuolta ajalta maksaa kahta vuokraa, ja on käytännössä todella hankalaa, jos joutuu irtisanomaan tai alivuokraamaan opiskelupaikkakunnalla sijaitsevan asuntonsa harjoittelun ajaksi, ja taas vastaavasti vuokraamaan lyhyeksi aikaa toisen asunnon harjoittelupaikkakunnalta (on varmaan paikkakuntakohtaista onko asuntoja tarjolla tällaiseen tilapäisasumiseen). Lisäksi, jos vanhempien kotipaikkakunnalla on parempia harjoittelupaikkoja, on ehdottomasti opiskelijan etu mennä sinne.
Voin ainakin omasta kokemuksesta sanoa, että kun aikuisena asuu tilapäisesti vanhempien luona, hommassa on ihan erilainen dynamiikka kuin silloin kun lapsi oli vielä lapsi. Kun itse olen joutunut aikuisiällä asumaan lyhyitä jaksoja lapsuudenkodissani, esim. ollessani vastavalmistunut, lähtökohtaisesti autoin vanhempia siivouksessa ym. omakotitalon töissä, ja lisäksi maksoin omat kuluni. Vanhemmat eivät pyytäneet minulta ruokarahaa, sillä he tiesivät taloudellisessa tilanteessani olevan parantamisen varaa, mutta tämä oli heidän itse tekemänsä päätös. En notkunut vapaa-ajalla vanhempien nurkissa vaan olin omissa touhuissani, ja huomioin vanhempieni aikataulut ja mieltymykset mennessäni ja tullessani.
Jos minun vanhempani eivät suostuisi siihen, että tulisin pakollisen harjoittelun ajaksi tilapäisesti lapsuudenkotiin asumaan sillä oletuksella, että käyttäydyn kuin aikuinen enkä taannu 15-vuotiaan tasolle, olisin kyllä aika pettynyt ja varmaan suoraan sanoen tyrmistynyt. Kaikki perheet ovat tietenkin erilaisia, mutta meillä meininki on ollut aina sellainen, että vanhempani tukevat meitä lapsia ja ovat sillä asenteella, että kotiin saa aina tulla. He myös haluavat aina parastani, ja eivät varmasti haluaisi ajaa minua siihen tilanteeseen, että maksaisin opiskelijabudjetilla kahta vuokraa tai menemään huonompaan harjoittelupaikkaan siksi etten voisi tulla heidän kotipaikkakunnalleen harjoitteluun. Jos minulla on joskus lapsia, pyrin varmasti ottamaan saman asenteen.
Luulen, että meidän tapauksessamme tällaisesta kieltäytyminen olisi aiheuttanut syvän haavan vanhempieni ja minun välille.
Ei sopimatta, mutta eihän tässäkään kai sopimatta olla menossa? Jos omat vanhempani kaipaisivat vastaavaa majapaikkaa kuin ap:n tytär, voisivat he halutessaan olla meillä. Hämmästyisin, jos eivät edes kysyisi.