Lue keskustelun säännöt.
En halua aikuista lasta enää tänne asumaan..
07.02.2021 |
Tyttäreni on 22v, asunut omassa kodissaan lukion jälkeen eli melkein 3 vuotta. Hiljattain hän muutti opintojen perässä toiselle paikkakunnalle..
Nyt hänellä on tulossa työharjoittelujaksoja, jotka hän haluaisi suorittaa täällä vanhalla kotipaikkakunnalla. Ja ajatuksena tulla siis asumaan "kotiin" niiden ajaksi.
En oikeastaan edes tiedä miksi, mutta ajatus tuntuu minusta vaikealta. Hän on käynyt yksittäisiä viikonloppuja täällä, ja asunut meillä, mikä on ok ja kivaakin, mutta silti tuntuu aina ihan kivalta kun lähtee takaisin. Koti on taas oma... ajatus useammasta parin kuukauden pätkästä tuntuu nyt kyllä siltä, että en jaksaisi. Mies on samoilla linjoilla tässä kanssani, meillä on vihdoinkin talo ns omassa käytössä, kun nuorinkin muutti hiljattain pois ja nyt taas pitäisi sopeutua siihen, että täällä asuukin taas yksi nuori aikuinen.
Meillä on tyttären kanssa ihan hyvät välit noin muuten, mutta aika erilainen temperamentti. Hän on puhelias, seurallinen, koko ajan touhuamassa. Itse taas rauhallinen, viihdyn hiljaisuudessa, en jaksa koko ajan rupatella.
Saa kivittää.
Kommentit (775)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tuollaiseen pidempään asumiseen olisi kyllä aikuisille lapsille mukavia tiloja. Patjalle pääsee kyllä muutamaksi yöksi halutessaan, mutta kaikki huoneet ovat ihan käytössä, ei odottamassa kyläilyjä.
Ei tietenkään tarvitse olla odottamassa tyhjän panttina. Kotikuntokeskus ja kangaspuut olleet matkan varrellakin niin miksi ei jatkossakin jotain vastaavaa. Tottakai voi olla erityisiä tarpeita tiloille mutta harvassa tulee ongelmia keskustelun aihepiirissä että voiko joku tilapäisesti nukkua huoneessa enää.
No meillä on kummatkin lastenhuoneet nyt työhuoneita. Teemme miehen kanssa molemmat etätöitä kokonaan (jo ennen koronaa). Ei niitä ihan kevein perustein muuteta vierashuoneiksi, kun ei meillä oikein työpisteille muitakaan tiloja ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tuollaiseen pidempään asumiseen olisi kyllä aikuisille lapsille mukavia tiloja. Patjalle pääsee kyllä muutamaksi yöksi halutessaan, mutta kaikki huoneet ovat ihan käytössä, ei odottamassa kyläilyjä.
Ei tietenkään tarvitse olla odottamassa tyhjän panttina. Kotikuntokeskus ja kangaspuut olleet matkan varrellakin niin miksi ei jatkossakin jotain vastaavaa. Tottakai voi olla erityisiä tarpeita tiloille mutta harvassa tulee ongelmia keskustelun aihepiirissä että voiko joku tilapäisesti nukkua huoneessa enää.
No meillä on kummatkin lastenhuoneet nyt työhuoneita. Teemme miehen kanssa molemmat etätöitä kokonaan (jo ennen koronaa). Ei niitä ihan kevein perustein muuteta vierashuoneiksi, kun ei meillä oikein työpisteille muitakaan tiloja ole.
No onko teille joku tulossa??
Oletko ap?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että kun nykyajan nuoret pääsevät joka asian suhteen sen verran paljon helpommalla kuin meikäläinen aikanaan, että ei ole tarve heitä enää hyysätä ekstraa. En aio jättää edes perintöä, vaan käytän se itseeni. Ja omat lapseni hoisin, se riittää.
Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta minä olen huomannut ettei nuoriso arvosta mitään mitä heille antaa. Olkoon ilman. Minun ei kannata olevan pankkiautomaatti, lastenhoitaja, siivooja ja lomakeskus.
Tämä on harhaa, että nykyajan nuoret pääsevät paljon helpommalla kuin me vanhemmat sukupolvet. Heillä on todella kova kilpailu opiskelupaikoista, ns hanttihommia ei enää ole, joihin me päästiin kesätöihin. Myöskään valmistumisen jälkeen ei ole välttämättä työpaikkaa. Ennen esimerkiksi korkeakoulututkinto oli varma tae töihin pääsylle. Nykyajan nuorilta vaaditaan oikeasti paljon enemmän kuin meiltä. Me emme välttämättä edes kestäisi nykyisiä vaatimuksia. Se mitä nuoriso eli omat lapset arvostaa on sitten toinen juttu ja jollain tavalla kasvatuksen tulos myös
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei tuollaiseen pidempään asumiseen olisi kyllä aikuisille lapsille mukavia tiloja. Patjalle pääsee kyllä muutamaksi yöksi halutessaan, mutta kaikki huoneet ovat ihan käytössä, ei odottamassa kyläilyjä.
Ei tietenkään tarvitse olla odottamassa tyhjän panttina. Kotikuntokeskus ja kangaspuut olleet matkan varrellakin niin miksi ei jatkossakin jotain vastaavaa. Tottakai voi olla erityisiä tarpeita tiloille mutta harvassa tulee ongelmia keskustelun aihepiirissä että voiko joku tilapäisesti nukkua huoneessa enää.
No meillä on kummatkin lastenhuoneet nyt työhuoneita. Teemme miehen kanssa molemmat etätöitä kokonaan (jo ennen koronaa). Ei niitä ihan kevein perustein muuteta vierashuoneiksi, kun ei meillä oikein työpisteille muitakaan tiloja ole.
No onko teille joku tulossa??
Oletko ap?
Ei mutta mietin tilannetta, jos omat jo aikuiset lapset tarvitsisivat pidempiaikaista majoitusta. Viikonloppuina ovat välillä käyneet yöpymässäkin, mutta silloin ei olekaan ongelma laittaa patjaa työhuoneeseen, kun ei itse tarvitse työtilaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että kun nykyajan nuoret pääsevät joka asian suhteen sen verran paljon helpommalla kuin meikäläinen aikanaan, että ei ole tarve heitä enää hyysätä ekstraa. En aio jättää edes perintöä, vaan käytän se itseeni. Ja omat lapseni hoisin, se riittää.
Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta minä olen huomannut ettei nuoriso arvosta mitään mitä heille antaa. Olkoon ilman. Minun ei kannata olevan pankkiautomaatti, lastenhoitaja, siivooja ja lomakeskus.
Tämä on harhaa, että nykyajan nuoret pääsevät paljon helpommalla kuin me vanhemmat sukupolvet. Heillä on todella kova kilpailu opiskelupaikoista, ns hanttihommia ei enää ole, joihin me päästiin kesätöihin. Myöskään valmistumisen jälkeen ei ole välttämättä työpaikkaa. Ennen esimerkiksi korkeakoulututkinto oli varma tae töihin pääsylle. Nykyajan nuorilta vaaditaan oikeasti paljon enemmän kuin meiltä. Me emme välttämättä edes kestäisi nykyisiä vaatimuksia. Se mitä nuoriso eli omat lapset arvostaa on sitten toinen juttu ja jollain tavalla kasvatuksen tulos myös
Paitsi että korkeakoulujen aloituspaikkoja on suhteessa ikäluokan kokoon enemmän kuin koskaan. Ja ensimmäisen työpaikan saaminen on ollut hankalaa aina 80-luvun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että kun nykyajan nuoret pääsevät joka asian suhteen sen verran paljon helpommalla kuin meikäläinen aikanaan, että ei ole tarve heitä enää hyysätä ekstraa. En aio jättää edes perintöä, vaan käytän se itseeni. Ja omat lapseni hoisin, se riittää.
Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta minä olen huomannut ettei nuoriso arvosta mitään mitä heille antaa. Olkoon ilman. Minun ei kannata olevan pankkiautomaatti, lastenhoitaja, siivooja ja lomakeskus.
Tämä on harhaa, että nykyajan nuoret pääsevät paljon helpommalla kuin me vanhemmat sukupolvet. Heillä on todella kova kilpailu opiskelupaikoista, ns hanttihommia ei enää ole, joihin me päästiin kesätöihin. Myöskään valmistumisen jälkeen ei ole välttämättä työpaikkaa. Ennen esimerkiksi korkeakoulututkinto oli varma tae töihin pääsylle. Nykyajan nuorilta vaaditaan oikeasti paljon enemmän kuin meiltä. Me emme välttämättä edes kestäisi nykyisiä vaatimuksia. Se mitä nuoriso eli omat lapset arvostaa on sitten toinen juttu ja jollain tavalla kasvatuksen tulos myös
Paitsi että korkeakoulujen aloituspaikkoja on suhteessa ikäluokan kokoon enemmän kuin koskaan. Ja ensimmäisen työpaikan saaminen on ollut hankalaa aina 80-luvun jälkeen.
No tästä voi olla montaa mieltä. Itsessään nuo aloituspaikat ei auta mitään kun töitäkin pitäisi olla. Kukaan ei voi väittää etteikö työllistyminen ylipäätään ole nykyään paljon vaikeampaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Mutta jos ei halua nähdä sitä tosiasiaa missä tilanteessa nykyajan nuoret ovat, niin ei sille mitään voi. Heille ei myöskään jää eläkettä jaettavaksi, rahat on kulutettu edellisten sukupolvien toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen sitä mieltä, että kun nykyajan nuoret pääsevät joka asian suhteen sen verran paljon helpommalla kuin meikäläinen aikanaan, että ei ole tarve heitä enää hyysätä ekstraa. En aio jättää edes perintöä, vaan käytän se itseeni. Ja omat lapseni hoisin, se riittää.
Kuulostaa ehkä itsekkäältä, mutta minä olen huomannut ettei nuoriso arvosta mitään mitä heille antaa. Olkoon ilman. Minun ei kannata olevan pankkiautomaatti, lastenhoitaja, siivooja ja lomakeskus.
Tämä on harhaa, että nykyajan nuoret pääsevät paljon helpommalla kuin me vanhemmat sukupolvet. Heillä on todella kova kilpailu opiskelupaikoista, ns hanttihommia ei enää ole, joihin me päästiin kesätöihin. Myöskään valmistumisen jälkeen ei ole välttämättä työpaikkaa. Ennen esimerkiksi korkeakoulututkinto oli varma tae töihin pääsylle. Nykyajan nuorilta vaaditaan oikeasti paljon enemmän kuin meiltä. Me emme välttämättä edes kestäisi nykyisiä vaatimuksia. Se mitä nuoriso eli omat lapset arvostaa on sitten toinen juttu ja jollain tavalla kasvatuksen tulos myös
Paitsi että korkeakoulujen aloituspaikkoja on suhteessa ikäluokan kokoon enemmän kuin koskaan. Ja ensimmäisen työpaikan saaminen on ollut hankalaa aina 80-luvun jälkeen.
No tästä voi olla montaa mieltä. Itsessään nuo aloituspaikat ei auta mitään kun töitäkin pitäisi olla. Kukaan ei voi väittää etteikö työllistyminen ylipäätään ole nykyään paljon vaikeampaa kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Mutta jos ei halua nähdä sitä tosiasiaa missä tilanteessa nykyajan nuoret ovat, niin ei sille mitään voi. Heille ei myöskään jää eläkettä jaettavaksi, rahat on kulutettu edellisten sukupolvien toimesta.
No 90-luvun lopulla ja 2000-luvun alussa elettiin lyhyt it-kupla ja nousukausi, jolloin tosiaan töitä oli varsin hyvin tarjolla, joskaan ei tasaisesti kaikilla aloilla ja pätkätyöt olivat yleisiä. Sitä edelsi itsenäisen Suomen syvin lama, jolloin töitä ei tosiaan ollut. 2008 oli isohko talousromahdus, jolloin työttömyys taas nousi, mutta on siitä tasaisesti koronaan saakka laskenut. Nyt juuri tässä hetkessä on taas hankalampi tilanne.
Joka tapauksessa käytännössä 80-luvun jälkeen se ensimmäisen työpaikan saaminen on ollut huomattavan epävarmaa ja vaikeaa ja kulkenut monien pätkätöiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on periaate, että kun lapsilla on omat perheet, niin sitten pitää jo pärjätä omin neuvoin. Ehkä kuoleman tapauksessa voisin auttaa.
Tässä kiteytyy suomalaisten pahoinvointi. Jokaisen pitäisi pärjätä itsekseen...sitten ihmetellään esim. perhesurmia. Niillähän meni niin hyvin.
Ei tulisi mieleenkään olla auttamatta omaa lastaan. Aikuinen lapsi tuskin tarvitsee koko ajan huomiota tai palvelua. Hän voi varmaan itse huolehtia ruoasta jne.
Mitä jaksamista siinä on. Majoituspaikkaahan hän on vailla, eikä täyspalvelua.
Sovitte mitä kukakin tekee, jotta asiat sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kyllä kovin kivat ja läheiset välit, jos tuollaista harkitsee. Loukkaantuisin hirveästi, jos äitini sanoisi minulle, ettei halua luoksensa minua ja olen raskasta seuraa. Välit menisi luultavasti.
Ja kyllä ihan varmasti majoittaisin vanhemmat, jos he sitä tarvitsisivat....vaikka asun yksiössä.
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi te hankitte lapsia jos ette ole valmis olemaan osana heidän elämäänsä niin pitkään kunnes toinen kuolee. Voi hyvänen aika jos ei voi omaa tuotostaan auttaa parin kuukauden ajan.
Minulla ei ole lapsia, mutta omat vanhemmat elävät. Olen muuttanut jo hieman alle kaksikymmentävuotiaana pois vanhempieni luota. Nykyään olen yli 40v. Olen pärjännyt ihan hyvin elämässä, mutta aina on ollut turvallinen tunne, että jossain on paikka, jonne mennä, jos huonosti käy elämässä.
Olisi ollut ihan kauheaa, jos tällaisessa tilanteessa vanhemmat olisivat sanoneet "ei", kun olisin ollut heikommillani. Siis silloin kun olin jotain parikymmpinen.
Minun vanhemmat ovat nykyään ikääntyneitä ja autan paljon heitä. Se tuki on ollut molemminpuolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä lapseni olisivat ainakin tervetulleita aina minun luokseni!!
622/697 |
klo 11:59 | 9.2.2021
Itse olen saanut nauttia pian vuoden omasta rauhasta Koronaan vedoten. Suosittelen! Sanon lasten perheille jos suunnittelevat kyläilyä, että on ollut vähän nuhaa etten nyt uskalla tavata ketään. Säilyy rauha, siisteys ja omat aikataulut. En oikeastaan kaipaa lapsia, heidän lapsiaan ja puolisoltaan. Minulla on omat ystävät, he riittää.
Kauhee tyyppi. Toivottavasti hautajaisiisi ei tuu lapset häiritsemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olemme ilmeisesti mieheni kanssa hyvin outoja, kun halusimme asunnon, johon tuli erikseen vierashuone, jota mieheni vanhemmat voivat pääsääntöisesti käyttää (asuvat 500km päässä, omani asuvat 20km päässä ja käyvät päiväseltään). Olen henkisesti varautunut siihen, että kun appivanhemmat eläköityvät, niin voi olla, että he viettävät meillä parikin kuukautta vuodessa. En ymmärrä, mikä siinä on ongelma, että sukulaiset kyläilevät usein ja vaikka olisivat sen kk tai pari kerrallaan, jos oikeasti on läheiset välit... Voisin majoittaa myös miehen opiskelevaa veljeä esim työharjoittelun ajan jokusen kuukauden, jos hän sitä pyytäisi... Oma lapsi olisi aina tervetullut lapsuudenkotiinsa.
Vähän samoilla linjoilla. Joskus tietysti on se tilanne, että omat vanhemmat/sisarukset/lapset ovat syystä tai toisesta epämiellyttäviä ihmisiä. Silloin on aika ymmärrettävää, että ei halua nähdä kovin tiiviisti tai asua saman katon alla. Mutta kyllä se vähän hassulta kuulostaa, että samassa lauseessa sanotaan, että välit ovat hyvät/läheiset, mutta halutaan viettää aikaa yhdessä korkeintaan parin tunnin ajan kerrallaan ja yökyläilystä on hirveä vaiva.
Toki, jos välit ovat huonot tai henkilökemiat eivät toimi, niin ymmärrän ettei haluta viettää pitkiä aikoja yhdessä. Mutta Ap totesi välien olevan läheiset eivät etäiset.
Hah! Tämä on hauska vitsi. Jos heillä olisi läheiset välit, ap olisi voinut puhua suoraan tyttärelleen, ei avautua täällä. Lisäksi apn sanavalinnat kielivät ihan muusta.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Olen pahoillani puolestanne! Mutta eihän se ole teidän kasvatuksen puutetta, jos kasvattamattomat kakarat ovat häntä koulukiusanneet. Olette ihania vanhempia, kun annatte hänen asua kotona.
Näitä kommentteja lukiessa on käynyt selväksi, että on valitettavan paljon tunnekylmiä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
On tabu, että oma lapsi saattaa olla ärsyttävä ja epämiellyttävä. Joskus todella voi olla niin, että omaa lasta ei välitä enää ikinä nähdä. Aikuisiän kemiat eivät vain kohtaa.
Itse olen rauhallinen ja sopuisa, tyttäreni riitaisa riivinrauta. Perinyt luonteen ex-anopilta. Molemmat riidoissa jatkuvasti koko maailman kanssa. Huoh.
En ikinä huolisi tytärtäni enää kattoni alle.
Hassuja täällä nämä "Itse olen rauhallinen ja sopuisa, ja anoppi sun muut miehen sukulaiset riivinrautoja"-jutut. Miten se aina sattuukin olemaan niin... Kannattaisikohan vielä kerran miettiä myös sitä omaa käytöstä, jos ei tule toimeen aikuisen lapsensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa kun olette miehenne kanssa onnistuneet kasvattamaan lapset jotka ovat lentäneet pesästä. Tyttäresi tuntien voitte varmaan sopia mikä olisi molemmin puolinen hyvä ratkaisu.
Itse emme ole ainoaa tytärtämme osaneet kasvattaa. Tyttäremme sairastui 16-vuotiaana koulukiusaamisen seurauksena vuosikymmeniä sitten, eikä ole vieläkään kyennyt lentämään pesästä. Ja väkisin ei ajeta. Peiliin tuijottaminenkaan ei ole asiaan auttanut, eikä ole itsellenikään vielä selvinnyt, miten olisin sairastumisen estänyt. Eli kysymyksessä on pysyvä sairaus josta ei parane. Ei se äidinrakkaus aina auta jos maailma on kylmä ja muut ei hiljaista lastasi hyväksy. Toisen puolesta ei voi elää, mutta vierellä voi kulkea.
Ei ole yhtään kaveria. Onneksi olemme me. Asumme omakotitalossa. Hoidamme taloustyöt vuorosysteemillä, että kukaan ei joudu passaamaan ketään, eikä ketään käytetä hyväksi. Ei ole kenelläkään alkoholiongelmaa, eikä nettiriippuvuutta ja yövalvomisia. Ihan normaalia peruselämää elämme. Vaikkakin tietysti outoja olemme, kun aikuinen lapsi asuu vanhempiensa kanssa, eikä yksin yksiössä tämän päivän yhteiskunnassa.
Luin tätä ketjua ja olin teille kaikille kateellinen jotka olitte onnistuneet lapsenne maailmalle saattelemaan, ehkä minäkin vielä joskus saan sen tehdä.
Älä liikaa harmittele. Teillä on oikeus tehdä niinkuin parhaaksi näette. Tärkeintä on, että se arki sujuu. Ette te mitään outoja ole. Onneksi teillä ei ole perheessä juoppoutta tms. hankaloittamassa elämää, sekin on suuri asia. Voimia perheellenne!
Toki, jos välit ovat huonot tai henkilökemiat eivät toimi, niin ymmärrän ettei haluta viettää pitkiä aikoja yhdessä. Mutta Ap totesi välien olevan läheiset eivät etäiset.