Älkää pakottako lapsia syömään, ruokailu ei ole kurinpitoasia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitten siedetään kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä lapsia joiden verensokeri pyörii nollalukemissa. Sekä heitetään ruokaa roskiin.

Kyllä, siedetään. Ja sanotaan lapsellekin, että nyt sinulla on nälkä, koska et syönyt aterialla, kahden tunnin päästä on välipala-aika.

Ruokaa on pienten lasten perheissä joka tapauksessa tarjolla niin tiheästi, ettei lapsi siitä vahingotu. Ja kiukutteluakin kuuntelet aika lyhyen ajan.

Sellaista se on se vanhemmuus, että kiukuttelua on pakko oppia sietämään.

Ruokaa ei joudu heittämään roskiin, lapsi syö samoja ruokia vuoden ikäisestä lähtien kuin muutkin. Jos aterialta jää jotain, pane jääkaappiin ja syö itse vaikkapa seuraavalla aterialla.

Vauvasoseissa toki tulee hiukan hävikkiä, mutta sitä tulee väistämättä muutenkin, koska taaperolle ei voi syötättää lautasta tyhjäksi. Ylipäänsä yli taroeen syömistä ei pidä lapsille opettaa, eikä sortua siihen itse.

Ap

Se, että kiukuttelua on pakko oppia sitämään on näitä nykypäivän kasvatusoppeja.

Kyllä. Nykyään ymmärretään, että lapsella on oikeus olla pahallakin päällä, ihan siinä missä meillä aikuisillakin.

Tietenkin se on sitten kasvatusasia, miten sitä kiukkua ilmaisee. Jos on väsynyt ja kärttyinen, ei saa silti tapella tai rikkoa mitään, mutta saa puuhailla rauhassa omiaan, olla kärttyinen ja haluta vaikkapa lohdutettavaksi syliin.

Ap

Vaikutat nielaisseen kaikki muodikkaat kasvatusopit karvoineen päivineen...

Tosiasia on kuitenkin se, että aikuisten kohdalla ei jatkuvaa kiukuttelua todellakaan katsota hyvällä, ja sillä on seurauksensa sille aikuiselle. Tällaiset sosiaalisen kanssakäymisen perusasiat on hyvä opettaa lapsillekin, sekä ympäristön että lapsen itsensä vuoksi.

Ihme että lapset kasvavat kun ei syödä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa. 

Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.

Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.

Ap

Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa." 

Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään? 

Höpö höpö. Joskus toki voi olla näinkin, mutta meillä ruuasta kiukuttelu alkoi kun pikkusisarus syntyi (=uhma). Yks kaks kaikki ruoka oli pahaa ja koko ruokailu yhtä pelleilyä. Tämä vaihe meni parissa viikossa ohi kun se ruoka nyt oli yksinkertaisesti pakko syödä silloin kun se oli tarjolla tai sitten se oli edessä seuraavalla aterialla. Nyt meillä on taas nätisti ruokansa syövä 3v joka ei nirsoile.

Toki meillä lähtökohtaisesti oli hyvin syövä lapsi, jollakin muulla voi olla toisin ja toisenlaiset ratkaisut tarpeen.

Ihanaa, että tässäkin asiassa on menty eteenpäin. Itse olen ysärin lapsi ja kyllä meillä syötiin väkisin. Jos tuli ylös, niin se mössökin piti syödä. Varsinkin isälle ruokailu oli joku auktoriteettijuttu eikä hän koskaan tajunnut, että en ollut vaikea uhmatakseni häntä. Jännä, etten vielä tänä päivänäkään siedä tiettyjä ruokia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.

Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.

Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.

Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.

Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.

Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.

Ap

Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on". 

Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.

Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.

Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee? 

No ei pakotettu meilläkään ja tyttärestä tuli vegaani, poika taas kokkailee kaikenlaista perinneruokaa ja tarjoaa meillekin mykyjä. Kikherneen liemestä tehdyt marengit - kaikkea sitä joutuu näin vanhana maistelemaan, kun ei aikanaan osannut pakottaa lapsia syömään limaista sienikastiketta ja korppuvanukasta.

No onnea teille, mutta kerro nyt, mitä meillä tehtiin väärin. 

Eivät kaikki ihmiset ole monipuolisia ruokailijoita. Joidenkin keholle ei sovi liha, toiselle ei palkokasvit ja jollain on herkkä makuaisti. Mikä ihme siinä on, että pitäisi pakottaa jokainen syömään kaikkea? 

Olen ollut lapsi, jolla on olematon ruokahalu, koska minulle ei tarjottu minulle sopivaa ruokaa. Vasta aikuisena olen oppinut rakastamaan ruokaa ja kokeilen uusia makuja, koska siihen ei liity pakottamista, kiristämistä tai ravinnotta jäämistä, jos ei pystykään syömään. Lapsena kärsin liian vähästä ravinnosta. 

Eli on ihan ok, että lapset elävät paahtoleivällä ja nuudeleilla? Sehän tässä ahdistaa, kun annetaan ymmärtää, että kaikkien lasten pitäisi osata syödä lähes kaikkea tai muuten on mennyt kasvatuksessa jotain pahasti pieleen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa. 

Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.

Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.

Ap

Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa." 

Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään? 

Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.

Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.

Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.

Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.

Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.

Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.

Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.

Ap

Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on". 

Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.

Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.

Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?

Ap

Okei. Eli sinun on mahdotonta ymmärtää tilannetta, jossa se lapsi ei vain innostu niistä uusista asioista lautasella. Minäkin tein noin ja lapset olivat kyllä innolla tekemässä ruokaa, mutta siinä ruokaa tehdessä kysyivät, onko sitä sitten pakko myös syödä. 

Ei lasta tarvitse pakottaa syömään. Jos lapsi ei jostain ruoasta tykkää, tee seuraavalla kerralla eri makuista. Vaihda mausteita toisiin. Voihan olla, että syy nirsoiluun on vain ja ainoastaan joku yksittäinen mauste, jota sinä laitat "joka ruokaan".

Ainut, mikä minua nirsoilussa ärsyttää, on se, kun lapsi sanoo että ruoka on pahaa, vaikka ei ole edes maistanut sitä vielä.

Jos lapsi nirsoilee, kannattaa välttää sellaisia aterioita, joilla kaikki ruoka-aineet ovat samassa padassa. Myös salaatit yms. kannattaa nirsolle lapselle tarjota niin, että jokainen kasvis on tarjolla eri kipossa. Sieltä lapsi voi sitten maistella, ja syödä sitä, mistä tykkää.

Kasvisten maisteluun hyvä apu on, jos löydät salaatinkastikkeen, josta lapsi tykkää.

Ja joka ikisellä aterialla ei tarvitse syödä saman kokoista annosta.

Niin. Syöminen on ihmisen biologinen perustarve. Terveellä ihmisellä perustarpeista huolehtiminen tapahtuu helposti. Jos joku ei syö, niin hänellä on jokin ongelma, joka tekee syömisestä vaikeaa. Siis jokin taustalla vaikuttava "sairaus" tai muu paha olo. Syömättömyys on vain sen sairauden oire. Ja eipä mikään sairaus parane sillä lailla että vain pakotetaan niitä oireita piiloon, sillä lailla vain tehdään sairaudesta krooninen, entistäkin pahempi. Eli syömään pakottaminen vain pahentaa asiaa. Todellinen ratkaisu olisi sen jonkin taustalla vaikuttavan pahoinvoinnin parantaminen.

Eli niin. Syöminen ei ole kuriasia/kasvatusasia. Syöminen on terveysasia.

Ruokailutavat ovat sosiaalinen asia eli kasvatusasia.

Biologiset perustarpeet ovat tärkeämpiä kuin sosiaaliset tavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa. 

Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.

Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.

Ap

Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa." 

Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään? 

Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.

Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.

Ap

  Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta. 

Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee? 

No ei pakotettu meilläkään ja tyttärestä tuli vegaani, poika taas kokkailee kaikenlaista perinneruokaa ja tarjoaa meillekin mykyjä. Kikherneen liemestä tehdyt marengit - kaikkea sitä joutuu näin vanhana maistelemaan, kun ei aikanaan osannut pakottaa lapsia syömään limaista sienikastiketta ja korppuvanukasta.

No onnea teille, mutta kerro nyt, mitä meillä tehtiin väärin. 

Eivät kaikki ihmiset ole monipuolisia ruokailijoita. Joidenkin keholle ei sovi liha, toiselle ei palkokasvit ja jollain on herkkä makuaisti. Mikä ihme siinä on, että pitäisi pakottaa jokainen syömään kaikkea? 

Olen ollut lapsi, jolla on olematon ruokahalu, koska minulle ei tarjottu minulle sopivaa ruokaa. Vasta aikuisena olen oppinut rakastamaan ruokaa ja kokeilen uusia makuja, koska siihen ei liity pakottamista, kiristämistä tai ravinnotta jäämistä, jos ei pystykään syömään. Lapsena kärsin liian vähästä ravinnosta. 

Eli on ihan ok, että lapset elävät paahtoleivällä ja nuudeleilla? Sehän tässä ahdistaa, kun annetaan ymmärtää, että kaikkien lasten pitäisi osata syödä lähes kaikkea tai muuten on mennyt kasvatuksessa jotain pahasti pieleen. 

No tuota ei.

Kyllä lapsien ruuan terveellisyys on aikuisten käsissä. Ei se niin mene, että joko nostetaan kädet pystyyn eikä edes yritetä laajentaa makumaailmaa tai sitten tuputetaan pakolla.

Pikemminkin pakolla syövistä lapsista kehittyy aikuisena niitä, jotka syövät pelkkää vehnähuttua paahtiksena ja nuudeleina.

Mutta siitä ei kannata potea mitään ahdistusta, jos sinulla on neofoobikko lapsi ja hän todella hitaasri opettelee uusia makuja. Kunhan sinä et luovuta taistelussa kesken ja pyrit huolehtimaan siitä, että ruokavaliossa on myös proteiinia ja vitamiineja ja hivenaineita. Osaa voit täydentää toki purkista hätätilanteessa.

On toki lapsia, joilla on äärimmäisen kapea ruokavalio vaikkapa allergioiden takia, mutta he ovatkin jo sitten ravitsemusterapeutin valvonnassa neuvolassa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.

Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.

Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.

Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.

Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.

Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.

Ap

Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on". 

Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.

Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.

Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?

Ap

Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.

Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.

Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa. 

Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.

Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.

Ap

Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa." 

Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään? 

Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.

Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.

Ap

  Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta. 

Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti. 

Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.

Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.

Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee? 

No ei pakotettu meilläkään ja tyttärestä tuli vegaani, poika taas kokkailee kaikenlaista perinneruokaa ja tarjoaa meillekin mykyjä. Kikherneen liemestä tehdyt marengit - kaikkea sitä joutuu näin vanhana maistelemaan, kun ei aikanaan osannut pakottaa lapsia syömään limaista sienikastiketta ja korppuvanukasta.

No onnea teille, mutta kerro nyt, mitä meillä tehtiin väärin. 

Eivät kaikki ihmiset ole monipuolisia ruokailijoita. Joidenkin keholle ei sovi liha, toiselle ei palkokasvit ja jollain on herkkä makuaisti. Mikä ihme siinä on, että pitäisi pakottaa jokainen syömään kaikkea? 

Olen ollut lapsi, jolla on olematon ruokahalu, koska minulle ei tarjottu minulle sopivaa ruokaa. Vasta aikuisena olen oppinut rakastamaan ruokaa ja kokeilen uusia makuja, koska siihen ei liity pakottamista, kiristämistä tai ravinnotta jäämistä, jos ei pystykään syömään. Lapsena kärsin liian vähästä ravinnosta. 

Eli on ihan ok, että lapset elävät paahtoleivällä ja nuudeleilla? Sehän tässä ahdistaa, kun annetaan ymmärtää, että kaikkien lasten pitäisi osata syödä lähes kaikkea tai muuten on mennyt kasvatuksessa jotain pahasti pieleen. 

No tuota ei.

Kyllä lapsien ruuan terveellisyys on aikuisten käsissä. Ei se niin mene, että joko nostetaan kädet pystyyn eikä edes yritetä laajentaa makumaailmaa tai sitten tuputetaan pakolla.

Pikemminkin pakolla syövistä lapsista kehittyy aikuisena niitä, jotka syövät pelkkää vehnähuttua paahtiksena ja nuudeleina.

Mutta siitä ei kannata potea mitään ahdistusta, jos sinulla on neofoobikko lapsi ja hän todella hitaasri opettelee uusia makuja. Kunhan sinä et luovuta taistelussa kesken ja pyrit huolehtimaan siitä, että ruokavaliossa on myös proteiinia ja vitamiineja ja hivenaineita. Osaa voit täydentää toki purkista hätätilanteessa.

On toki lapsia, joilla on äärimmäisen kapea ruokavalio vaikkapa allergioiden takia, mutta he ovatkin jo sitten ravitsemusterapeutin valvonnassa neuvolassa.

Ap

No mitä vaihtoehtoja siinä on, jos ei ole loputtomasti aikaa maanitella maistamaan edes sitä yhtä kertaa? Meillä nyt sattuu olemaan sellainen tilanne, että lapsia ei ole pakotettu ja painostettu maistamaan ja nyt syövät paahtoleipää ja nuudeleita. Mutta tietysti sinä tiedät minua paremmin, että meillä on väkisin pakotettu syömään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.

Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.

Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.

Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.

Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.

Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.

Ap

Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on". 

Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.

Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.

Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?

Ap

Okei. Eli sinun on mahdotonta ymmärtää tilannetta, jossa se lapsi ei vain innostu niistä uusista asioista lautasella. Minäkin tein noin ja lapset olivat kyllä innolla tekemässä ruokaa, mutta siinä ruokaa tehdessä kysyivät, onko sitä sitten pakko myös syödä. 

Jos lapsi kysyy uudesta ruoasta, onko pakko syödä, sano, että ei ole pakko syödä, mutta kannattaa ainakin maistaa.

Meillä on käynyt sekin, että kun hyväksyn sen, että lapsi ottaa ruokaa vain sen teelusikallisen, hän onkin maistamisen jälkeen ottanut ihan kunnon annoksen. On tosin käynyt sekin, että ruoka on laitettu suuhun ja syljetty pois. Tämä on yleensä huomion hakemista. Mutta ei aina.

Jos lapsi kertoo maistamisen jälkeen, ettei pidä uudesta ruoasta, ei sitä kannata heti seuraavalla viikolla tehdä uudestaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa. 

Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.

Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.

Ap

Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa." 

Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään? 

Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.

Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.

Ap

  Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta. 

Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti. 

Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.

Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.

Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.

Ap

Voi kuules, yläasteikäisten kanssa ei enää mennä neuvolaan.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.

Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.

Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.

Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.

Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.

Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.

Ap

Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on". 

Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.

Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.

Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?

Ap

Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.

Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.

Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.

Kyllä pieni lapsi innostuu asioista, joista hänen vanhempansa ovat aidosti innostuneita. Jos teillä ei tykätä ruuanlaitosta ja lapsi pakotetaan syömään, sitä innostusta ei tietysti voi teeskennellä.

Se ei silti tee minun metodistani väärää ja sinun metoridyasi oikeaa. Kyllä, pakottaminen on tyhmää, vaikka se ei olekaan välttämättä pahantahtoista. Pakottamalla vain pahennat lapsesi syömisongelmia.

Ap

Entisenä nirsoilijana korostaisin sitä, että usein luotaantyöntävintä ruoassa on sen haju. Toisena tulee suuntuntuma. Maku ei ainakaan minulle ole koskaan ollut se varsinainen nirsoilun syy.

Hyvä idea siis vaihdella mausteita tai ruoan rapeusastetta.