Lue keskustelun säännöt.
Älkää pakottako lapsia syömään, ruokailu ei ole kurinpitoasia!
07.02.2021 |
Tiedän, on turhauttavaa katsoa, kun pieni lapsi kieltäytyy syömästä. Houkutus pakottaa hänet syömään istuttamalla pöydässä tai tarjoamalla samaa ruokaa seuraavilla aterioilla, että "oppii olemaan ronkeloimatta" on suuri.
Torjukaa se houkutus silti. Siirtäkää omat turhautumanne sivuun.
Syöminen ei ole kurijuttu ollenkaan. Jos pakotatte, lapsi pullikoi vastaan ja syömisestä tulee valtataistelu.
Ja aivan satavarmaa on, että pakolla syödystä ruuasta tulee entistä vastenmielisempää.
On meillä aikuisillakin inhokkeja ja muistikuvia siitä, miten lapsuudenkodissa oli pakko syödä aamulla puuroa - ja siksi sitä ei aikuisena saa alas enää millään. Tai päiväkodissa on lapettu kitusiin puolipakolla lohilaatikkoa ja sen takia ei lohta halua aikuisenakaan syödä.
Koettakaa tehdä syömisestä mahdollisimman rento tilaisuus. Jos ei maita, ei palkita herkuilla eikä välipaloilla, seuraavalla kerralla ruokaa on tarjolla seuraavalla aterialla. Mutta ei sitä samaa, jämiintynyttä ruokaa pakolla.
Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa.
Se mikä ON kuriasia on ruokailutavat. Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä. Saa sanoa, että ei maistu, mutta ruokaa ei haukuta.
Monelle tuo on itsestäänselvää, mutta moni kokee, että lapsen nirsoilu on äidille tarkoitettu henkilökohtainen loukkaus ja se on kurilla ja pakolla juurittava pois. Siksi tämä aloitus.
Täältä voi lukea lisää. Tsemppiä perheille, joissa asuu "pelkällä ilmalla" eläviä lapsia, heistä yksi osui meillekin.
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan…
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee?
Totta tuokin ja se pakottaminen vasta luo epätervettä suhdetta ruokaan. Omasta kokemuksesta tiedän , kun lapsena se oli itke ja syö esim hernekeittoa joka ei vaan pysynyt sisällä...söin ja oksensin...söin ja oksensin...Sentään ei oksennettuja pakoitettu syömään uudelleen.
Meillä käytössä kevyt pakotus...Siis esim lautanen tyhjäksi niin saa jälkkärin (joskus), muuten ei. Lautanen tyhjäksi, peliaikaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Minä elin lapsuuden jossa ruokaan liittyi pakottamista, nöyryyttämistä jne.
Meni monta vuotta ennen kuin edes kykenin syömään kenenkään kanssa.
Enkä todellakaan syö mitään mistä en pidä. En yhtäkään niistä ruoista joita lapsena pakotettiin syömään
Kaikilla meillä tyttärillä syömähäiriötä teineinä. Painoin pahimmillaan 44 kiloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee?
No ei pakotettu meilläkään ja tyttärestä tuli vegaani, poika taas kokkailee kaikenlaista perinneruokaa ja tarjoaa meillekin mykyjä. Kikherneen liemestä tehdyt marengit - kaikkea sitä joutuu näin vanhana maistelemaan, kun ei aikanaan osannut pakottaa lapsia syömään limaista sienikastiketta ja korppuvanukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee?
No ei pakotettu meilläkään ja tyttärestä tuli vegaani, poika taas kokkailee kaikenlaista perinneruokaa ja tarjoaa meillekin mykyjä. Kikherneen liemestä tehdyt marengit - kaikkea sitä joutuu näin vanhana maistelemaan, kun ei aikanaan osannut pakottaa lapsia syömään limaista sienikastiketta ja korppuvanukasta.
No onnea teille, mutta kerro nyt, mitä meillä tehtiin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten siedetään kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä lapsia joiden verensokeri pyörii nollalukemissa. Sekä heitetään ruokaa roskiin.
Kyllä, siedetään. Ja sanotaan lapsellekin, että nyt sinulla on nälkä, koska et syönyt aterialla, kahden tunnin päästä on välipala-aika.
Ruokaa on pienten lasten perheissä joka tapauksessa tarjolla niin tiheästi, ettei lapsi siitä vahingotu. Ja kiukutteluakin kuuntelet aika lyhyen ajan.
Sellaista se on se vanhemmuus, että kiukuttelua on pakko oppia sietämään.
Ruokaa ei joudu heittämään roskiin, lapsi syö samoja ruokia vuoden ikäisestä lähtien kuin muutkin. Jos aterialta jää jotain, pane jääkaappiin ja syö itse vaikkapa seuraavalla aterialla.
Vauvasoseissa toki tulee hiukan hävikkiä, mutta sitä tulee väistämättä muutenkin, koska taaperolle ei voi syötättää lautasta tyhjäksi. Ylipäänsä yli taroeen syömistä ei pidä lapsille opettaa, eikä sortua siihen itse.
Ap
Se, että kiukuttelua on pakko oppia sitämään on näitä nykypäivän kasvatusoppeja.
Kyllä. Nykyään ymmärretään, että lapsella on oikeus olla pahallakin päällä, ihan siinä missä meillä aikuisillakin.
Tietenkin se on sitten kasvatusasia, miten sitä kiukkua ilmaisee. Jos on väsynyt ja kärttyinen, ei saa silti tapella tai rikkoa mitään, mutta saa puuhailla rauhassa omiaan, olla kärttyinen ja haluta vaikkapa lohdutettavaksi syliin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä elin lapsuuden jossa ruokaan liittyi pakottamista, nöyryyttämistä jne.
Meni monta vuotta ennen kuin edes kykenin syömään kenenkään kanssa.
Enkä todellakaan syö mitään mistä en pidä. En yhtäkään niistä ruoista joita lapsena pakotettiin syömään
Kaikilla meillä tyttärillä syömähäiriötä teineinä. Painoin pahimmillaan 44 kiloa.
Sama minulla, vieläkään en aikuisena toimi kuin ohjeiden mukaan pitäisi. Kun muutin pois kotoa, lopetin samantien melkein kaiken ruuan syömisen ja keskityin vain niihin ruokiin, joita halusin syödä. Yllättäen en syönyt herkkuja, kuten aina väitetään nirsojen haluavan syödä, minulle ruokaonnen antoivat keitetyt ohrasuurimot ja valkosipuli. Kesti monta vuotta oppia syömään edes jotain lapsuudenkodissa pakkosyötettyjä ruokia, mutta esimerkiksi pastaa en voi edelleenkään syödä oksentamatta.
Joten pakkomaistattakaa ja vaatikaa nirsoja lapsianne syömään lautasete tyhjäksi, heillekin on todennäköisesit kehittymässä anoreksiaan verrattava syömishäiriö.
Tärkeää on, ettei lapselle anneta aterioiden välillä välipaloja. Aamiainen, lounas, välipala, illallinen. Tai aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala. Nämä riittävät jo yksivuotiaasta asti. Eri asia sitten isommat kovasti urheilevat lapset. Ainainen puputtaminen on tyypillistä Suomessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottakaa lapset mukaan esim. brunsseille. Meillä ovat saaneet valita vapaasti, mitä haluavat. Ovat vähitellen laajentaneet valikoimaa, kun nähneet muiden syövän suurella halulla. Nykyisin ei ole mitään ruokaa, mitä eivät syö.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tätä logiikkaa, että näin tulee nirsoja aikuisia. Meillä ei ole lapsia pakotettu syömään mitään ja nyt poika syö pelkkää paahtoleipää ja tytär nuudeleita. Sitten kun tästä kirjoittaa esimerkiksi tälle palstalle, tulee kommentteja, että mitäs et opettanut lapsia syömään monipuolisesti. Eli miten se nyt sitten menee?
No ei pakotettu meilläkään ja tyttärestä tuli vegaani, poika taas kokkailee kaikenlaista perinneruokaa ja tarjoaa meillekin mykyjä. Kikherneen liemestä tehdyt marengit - kaikkea sitä joutuu näin vanhana maistelemaan, kun ei aikanaan osannut pakottaa lapsia syömään limaista sienikastiketta ja korppuvanukasta.
No onnea teille, mutta kerro nyt, mitä meillä tehtiin väärin.
Eivät kaikki ihmiset ole monipuolisia ruokailijoita. Joidenkin keholle ei sovi liha, toiselle ei palkokasvit ja jollain on herkkä makuaisti. Mikä ihme siinä on, että pitäisi pakottaa jokainen syömään kaikkea?
Olen ollut lapsi, jolla on olematon ruokahalu, koska minulle ei tarjottu minulle sopivaa ruokaa. Vasta aikuisena olen oppinut rakastamaan ruokaa ja kokeilen uusia makuja, koska siihen ei liity pakottamista, kiristämistä tai ravinnotta jäämistä, jos ei pystykään syömään. Lapsena kärsin liian vähästä ravinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lapset mukaan esim. brunsseille. Meillä ovat saaneet valita vapaasti, mitä haluavat. Ovat vähitellen laajentaneet valikoimaa, kun nähneet muiden syövän suurella halulla. Nykyisin ei ole mitään ruokaa, mitä eivät syö.
Ylipäänsä lasten kanssa on hyvä opetella syömään myös ravintolassa.
Ja kotonakin voi opetella valitsemaan itse lautaselleen syötävää. Esimerkiksi salaatin osaset voi kasata vadille erikseen, jolloin lapsi saa siitä kasata itselleen lautaselle mieluisaa vihannesta. Tuolla yksinkertaisella kikalla meillä on opetettu lapsista innokkaita vihannesten syöjiä, mitään ei ole ollut pakolla pakko syödä - salaattia on kumminkin aina pääruuilla tarjolla ja aikuiset tietysti näytämme esimerkkiä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Maistaa pitää muuten ei totu ikinä ja on nirso vielä aikuisenakin.
Pas..kat. Makuaisti kehitttyy iän mukana ihan luonnostaan. Ainaki mulla. En tykännyt joistain ruoista yhtään kakarana ja nyt voin syödä mitä vaan. Paitsi verilettuja, niistä tulee tosi kummallinen olo. Vaikkei ne maistu mienkään pahalle, mutta mulle tulee päähän niistä outo olo. En tiedä miksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Minut pakotettiin koulussa joka päivä maistamaan se lusikallinen. Opinko uusia makuja? En todellakaan. Ainoastaan huuhtelemaan pahanmakuisen ja -hajuisen ruoan maidolla alas. Tätä kidutusta jatkui päivästä ja vuodesta toiseen.
Vasta keski-ikäisenä tulin ajatelleeksi, että minulla on oikeus syödä ihan mitä itse haluan. En ole yhtään sen huonompi ihminen, vaikken syö tavallista suomalaista arkiruokaa. Itse asiassa syön nyt paljon herkullisempaa, ravinteikkaampaa ja terveellisempää ruokaa kuin moni muu.
Vierailija kirjoitti:
Ottakaa lapset mukaan esim. brunsseille. Meillä ovat saaneet valita vapaasti, mitä haluavat. Ovat vähitellen laajentaneet valikoimaa, kun nähneet muiden syövän suurella halulla. Nykyisin ei ole mitään ruokaa, mitä eivät syö.
Tuo on niin totta ja ihan parasta on mennä tuttavaperheiden kanssa. Yksi lapsi valitsee katkarapuja, toinen munakoisoa, kolmas jääkellarinlohta jne. Vähitellen oma lapsi pyysi lautaselleen palaa lohta ja katkarapuja ja niistä tuli herkkuja.
Nyt voi ottaa mukaan vaikka minkälaiseen ravintolaan, tavat on hallussa ja ruoka maittaan.
Vierailija kirjoitti:
Tärkeää on, ettei lapselle anneta aterioiden välillä välipaloja. Aamiainen, lounas, välipala, illallinen. Tai aamiainen, lounas, päivällinen, iltapala. Nämä riittävät jo yksivuotiaasta asti. Eri asia sitten isommat kovasti urheilevat lapset. Ainainen puputtaminen on tyypillistä Suomessa.
Tuo on kyllö ravitsemussuositusten vastaista. Välipaloilla pidetään pienten lasten ruokailurytmi hyvänä niin, että ravinnonsaantia tapahtuu 2-3 tunnin välein ja verensokeri tasaisena.
Pienen lapsen ruuansulatus ei toimi yhtä hitaasti kuin aikuisen ja tuossa olisi kuuden tunnin tauko lounaan ja päivällisen välissä, helposti pidempikin.
Siihen on kyllä syynsä, miksi päiväkodissakin on iltapäivällä välipala. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä olennaisempaa on saada tiheästi pieniä ruoka-annoksia.
Ap
Tiesitkö, että paha ruokaa maistuu pahalta vielä 100 maistamisen jälkeen. Meillä on melkoinen joukko väkeä, joka ei suostu syömään lihaa, koska se maistuu pahalta. Näitä nirsoja aikuisia ei kukaan katso pahalla, mutta annapa lapsen itse valita syömisensä, niin jo ollaan sanomassa, että siitä tulee nirso aikuinen. Ei tule, siitä tulee aikuinen, jolla on terve suhtautuminen ruokaan eikä mitään inhokkimakuja.