Miten te kuvailisitte ahdistusta??

Sydän hakkaa ja rintaa puristaa

Se on joka suuntaan yhtaikaa repivä olotila, jossa haluaa vain rikkoa, repiä tai räjäyttää jotain saadakseen sen loppumaan. Mikään rikkominen ei lopulta kuitenkaan auta.

Se voi myös olla ahdas paikka, jossa näkymättömät, mustat, ovettomat seinät ympäröivät joka puolelta.

Pelkää aina pahinta, näkee kaikkialla mahdollisen katastrofin. Jatkuva huolestuneisuus tekee ärtyisäksi ja väsyneeksi, sydän hakkaa, ei pysty rauhoittumaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelkää aina pahinta, näkee kaikkialla mahdollisen katastrofin. Jatkuva huolestuneisuus tekee ärtyisäksi ja väsyneeksi, sydän hakkaa, ei pysty rauhoittumaan.

Onko sulla sellaista että saatat herätä yöllä ja ajatella " mulla on joku sairaus, joku vakava. "

Se tuntuu siltä kuin sun suoneen iskettäisi myrkkypiikki joka leviää kivuliaasti veren mukana joka soluun. Tuntuu ettei henki kulje kunnolla, kuin joku kuristaisi kurkkua samalla istuen rintakehän päällä. Se tuntuu siltä kuin haluaisi itkeä, mutta ei pysty koska on niin ylikierroksilla ja jännittynyt.  

Tuntuu siltä niinkuin joku uhkaisi henkeäsi, mutta paikalla ei ole ketään.

Kylmä, pimeä ja sateinen joulukuun aamu ruuhkabussissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkää aina pahinta, näkee kaikkialla mahdollisen katastrofin. Jatkuva huolestuneisuus tekee ärtyisäksi ja väsyneeksi, sydän hakkaa, ei pysty rauhoittumaan.

Onko sulla sellaista että saatat herätä yöllä ja ajatella " mulla on joku sairaus, joku vakava. "

Ei pelkästään yöllä vaan lähes aina kun olen yksin. Jos olen mukavien ihmisen seurassa, en huomaa "sairauteni oireita". Mutta jos joku seurassa vaikka mainitsee vaikka sanan syöpä, alan tuntea kipua, koska pelkään että minulla on syöpä (tutkimuksissa ei ole löytynyt). Tällaista on elää ahdistuksen kanssa. Yksin ollessa pelko on jatkuvaa.

Se on kuin sinut laitettaisiin ahtaaseen lasiseen laatikkoon, laatikko laitettaisiin lukkoon ja se asetettaisiin keskelle huonetta.  Ystäväsi, läheisesi, työkaverisi tulisivat iloisena kahville eikä kukaan kyseenalaistaisi sitä miksi olet laatikossa ja miten hirveältä sinusta tuntuu.  Jos sanoisit, että nyt on aika epämukava olo, niin sinulle vastattaisi:  "noh, mietit vaan jotai iloisia asioita niin kyllä se siitä kohta helpottaa,  otatko kahvia?"

Se tuntuu ettei voi hengittää kunnolla. Kauhean paha olla. Yksinäisyys. lohduttomuus.

Kannelmäki ja lähikauppakeskus sekä Neste. Liian suppeaksi rajoittunut elämä ja pelkkä kotona oleminen.

Ahdistus tuntuu epämiellyttävänä tunteena rinnassa ja levottomuutena. Siihen liittyy vähän stressin kaltaisia oireita mm. keskittymisvaikeuksia, sydämentykytystä, hikoilua, lihas jäykkyyttä. Tunne että jotakin on, mutta aina ei ole helppoa saada kiinni siitä.

Kavala tunne, joka kapeuttaa elämää.

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Että jotain pitäs tehdä nyt heti,mutta ei tiedä mitä.

Siltä kuin olisi lytistetty ison kiven alle

Epämiellyttävä tunnebrintakehässä muuten en osaa kuvailla. Jos osaisin kuvailla kunnolla niin en ehkä olisi jatkuvasti ahdistunut + lerikseen vielä asioista seuraavat parin päivän/viikon ahdistuskohtaukset.

Tunne on sanoinkuvaamaton ja päässä jyskyttää vain itsari

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Sanoisin, että ahdistus on aktiivista ja masennus passiivista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Sanoisin, että ahdistus on aktiivista ja masennus passiivista

Ei, ahdistus ei ole aina aktiivista vaan ihminen voi ahdistuksen vuoksi maata sängyssä koko päivän kun muuhun ei pysty.

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Ne tuntuvat erilaiselta. Ahdistunut ei välttämättä ole masentunut ja toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Miten loppujen lopuksi ahdistus ja masennus eroaa toisistaan?

Ahdistus on vähän niin kuin pelkoa siitä, että voi käydä huonosti. Masennus taas tuntuu enemmän siltä, että asiat ovat jo todella huonosti, niin huonosti ettei huonommin enää voisi olla.