Lue keskustelun säännöt.
Älkää pakottako lapsia syömään, ruokailu ei ole kurinpitoasia!
07.02.2021 |
Tiedän, on turhauttavaa katsoa, kun pieni lapsi kieltäytyy syömästä. Houkutus pakottaa hänet syömään istuttamalla pöydässä tai tarjoamalla samaa ruokaa seuraavilla aterioilla, että "oppii olemaan ronkeloimatta" on suuri.
Torjukaa se houkutus silti. Siirtäkää omat turhautumanne sivuun.
Syöminen ei ole kurijuttu ollenkaan. Jos pakotatte, lapsi pullikoi vastaan ja syömisestä tulee valtataistelu.
Ja aivan satavarmaa on, että pakolla syödystä ruuasta tulee entistä vastenmielisempää.
On meillä aikuisillakin inhokkeja ja muistikuvia siitä, miten lapsuudenkodissa oli pakko syödä aamulla puuroa - ja siksi sitä ei aikuisena saa alas enää millään. Tai päiväkodissa on lapettu kitusiin puolipakolla lohilaatikkoa ja sen takia ei lohta halua aikuisenakaan syödä.
Koettakaa tehdä syömisestä mahdollisimman rento tilaisuus. Jos ei maita, ei palkita herkuilla eikä välipaloilla, seuraavalla kerralla ruokaa on tarjolla seuraavalla aterialla. Mutta ei sitä samaa, jämiintynyttä ruokaa pakolla.
Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa.
Se mikä ON kuriasia on ruokailutavat. Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä. Saa sanoa, että ei maistu, mutta ruokaa ei haukuta.
Monelle tuo on itsestäänselvää, mutta moni kokee, että lapsen nirsoilu on äidille tarkoitettu henkilökohtainen loukkaus ja se on kurilla ja pakolla juurittava pois. Siksi tämä aloitus.
Täältä voi lukea lisää. Tsemppiä perheille, joissa asuu "pelkällä ilmalla" eläviä lapsia, heistä yksi osui meillekin.
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan…
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Myös toistuva pakottaminen inhokkiruuan maistamiseen on VÄKIVALTAA.
Vuonna 2021 kaikki on väkivaltaa.
PS. Muistattehan tehdä lasun jos havaitsette väkivaltaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ne vanhemmat keiden lapset eivät suostu maistamaan edes positiivisesti kannustamalla, niin kaipaavat enemmän konkreettista apua. Esimerkiksi meidän lasten kohdalla sitä ei löytynyt neuvolasta tai lastenlääkäriltäkään, saatikka ravintoterapeutilta kun jouduimme ramppaamaan laskevien painokäyrien vuoksi niissä.
Ainoa järkevä neuvo meillä on ollut lisäravinteet. Meillä nuorimman kanssa neuvo tuli lääkäriltä kouluikäisenä. Tämä selvisi pitkien sairastelukierteiden ja erikoislääkäreillä käynnin jälkeen, kun löytyi lääkäri joka osasi tulkita veriarvoja vähän tarkemmin (myös niitä vähän raja-arvoilla heiluvia).
Ainoastaan nuorin lapsemme on sitten kasvanut pituudeltaan vähän pidemmäksi. Vanhimmat lapset ovat lyhyitä/lyhyehköjä meihin vanhempiin ja sukuun verrattuna. Mutta ovat muuten terveitä. Nuorimmalla on selittämättömiä vatsavaivoja ja yritetään löytää syytä tutkimuksista.
Joskus hieman sieppaa nuo väittämät, että lapsi syö kun on nälkä. Jotenkin hengen pitimikseen kyllä, mutta ei välttämättä tosiaan riittävästi terveen kasvun kannalta. Nälkäänkin tottuu ja kierre syömättömyyteen on valmis.
Valitettavasti lapsieni suvusta löytyy myös näitä huonosti syöneitä ja puutostiloista kärsineitä. Lasteni toinen vanhempi oli lapsena aneeminen ja yksi isovanhempi riisitautinen, vaikka isovanhemmat samanikäiset sisarukset eivät tuosta kärsineet (muistavat vain kuinka epäreilua oli kun hänellä oli herkku odottamassa, jos sai syötyä ruoan), sekä toinen isovanhempi muistelee edelleen kuinka ei lapsena saanut syötyä ja oksensi ruoat usein pois.
Olen ollut vähän tuonsuuntainen lapsi. En koskaan kiukutellut tai protestoinut, mutta en vaan saanut ruokaa alas. Mummulassa söin hyvin, koska siellä oli niin hyvä fiilis ja ruoka maukasta ja koin olevani siellä jotenkin onnistuneempi ruokailija.
Vasta aikuisena löydettiin immunoglobuliini G:n kautta (perusallergiatesteissä tai perusterveydenhuollossa ei oteta näitä) yliherkkyydet ja kun tiesin aiemman mutun lisäksi mitä muuta karsia pois, olen alkanut pystymään syödä lähes kaikkea hyvällä halulla. Ei tarvitse pelätä pahaa oloa, migreeniä, ihottumia jne jälkiseurauksia ja pystyn nielemään ruuan ilman, että se jää suuhun pyörimään.
Lapsuudesta on jäänyt sellainen, ongelma, että keho ei vaadi säännöllisesti lämmintä ruokaa, koska niin moniin vuosiin ei ollut minulle sopivaa ruokaa saatavilla vaan oli oltava nälässä. On liian helppo siirtyä sellaiseen selviytymismoodiin, että vaan närppii jotain pientä energiapitoista, jolla saa energiat siirtyä hetkestä toiseen. Paras olo on kuitenkin silloin, kun tietoisesti muistuttaa itselleen ruokailun tärkeydestä ja löytää ajan laittaa ruuan ja rauhoittua syömään.
Vierailija kirjoitti:
Suomi on julma maa erityisesti lapsille. Lasten pitää syödä kaikkea ruokaa, vaikka samaa ei edellytetä aikuisilta. Kasvuikäistä lasta rangaistaan ravinnon rajoittamisella, jos ei suostu syömään lautasta tyhjäksi, maistamaan jotain tiettyä yms. Suomessa(kin) on aikuisia, jotka syövät vain hyvin rajoitetusti. Englanniksi tälläisia kutsutaan nimellä "picky eaters". Monilla on taustalla varmaan aistiyliherkkyys. Itselläni on lapsi, joka on vauvasta saakka ollut tälläinen. Ruoka-aine toisensa jälkeen putosi pois heti kun sitä oli kokeiltu. Hedelmät ovat erityisen vastenmielisiä. Hedelmien ja marjojen haju on hänen mielestään kammottava. Me ratkaisimme asian niin, että otimme lapsen mukaan kauppaan ja hän sai lastata kärryyn kaikkia niitä ruokia, joita halusi syödä. Niitä otetiin niin paljon, kuin halusi (koska sopivan ruuan loppuminen kotoa aiheutti ahdistusta). Kaikki ruuan pakottaminen ja ystävällinen tuputtaminen lopetettiin. Osa näistä ruuista oli sokerisia ns. "herkkuja" (hirveä sana, jota kaikki nykyään hokevat), osa sitten muita. Meillä ei ollut aikaisemminkaan perheessä sokerin kanssa mitään rajoituksia ja ylläri pylläri lapset eivät syö koko ajan sokeria, kuka olisi uskonut!? Aina kun lapsi on sanonut haluavansa kokeilla jotain uutta ruokaa, olen sitä heti ostanut, koska tärkeintä alusta saakka oli saada lisää vaihtoehtoja että sosiaalinen elämä hänellä helpottuisi. Kasvanut on hyvin ja ollut terve muuten. Olen vakuuttunut siitä, että hän haluaa silloin tällöin kokeilla uusia asioita, juuri sen vuoksi, ettei siihen ole ollut mitään pakkoa.
En näe nuudeleissa ja paahtoleivässä mitään pahaa. Tärkeintä lapselle on AINA saada ruuasta tarpeeksi kaloreita. Ruoka pitäisi nähdä vain erilaisina komponentteina (proteiini, rasva, hiilihydraatti) ja niiden erilaisina yhdistelminä. Kaikki moraali pitäisi erottaa ruuasta mahdollisimman nopeasti. Ruoka ei ole "roskaa" tai "syntiä" tai "puhdasta". Äidin suurin häpeä ei ole lapsi, joka ei syö kaikkea!
Toimitte aivan oikein siinä, että lasta ei pakotettu.
Sanoin nuudeleista ja paahtoleivästä, että niiden ohella jatketaan taistoa ja tuodaan tarjolle muutakin, ja otetaan lapsi mukaan tekemään muuta ruokaa.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että hetkellistä huonostisyömistä voi ja pitää vanhemman sietää, mutta ei niin, että nostetaan kädet pystyyn ja kuukausia ja vaikka vuosiakin annetaan lapselle joka ruualla niitä nuudeleita, kun "ei se kumminkaan syö muuta".
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Voi kuules, yläasteikäisten kanssa ei enää mennä neuvolaan..
Ei mennä, heihin tehoaa järkipuhe. Jos olet pakottanut lapsiasi syömään åienestä pitäen, kannat nyt satoa. Homma korjaantuu vähitellen sitten, kun lapsesi ovat muuttaneet omilleen ja saavat itse päättää, mitä syövät.
Ap
Minä kyllä sanoin, että meillä nimenomaan ei pakotettu eikä painostettu ja nyt kannetaan sitten tällaista satoa. Mutta ethän sinä usko, kun erinomaisuudessasi olet päättänyt, ettei tällainen ole mahdollista, vaan jotenkin olen henkisesti pahoinpidellyt lapsiani koko ajan.
olet todella törkeä.
Et muuten kyllä sanonut. Et ole kertonut oikeasti omasta tilanteestasi yhtään mitään, vaan keskittyny haukkumaan ja uhriutumaan.
Ottaen huomioon, että sitten toisessa kommentissa nimenomaan puolustit pakottamista, on aika oletettavaa, että sitä itsekin sitten teit.
En välitä keskustella kanssasi enempää, koska et halua oikeasti keskustella. Sinulla on siis - sekin ilmeni vasta usean kommentin jälkeen - teini-ikäinen valikoiva lapsi.
Henkinen pahoinpitely tuskin on kyseessä, väärin toiminen ehkä toki - mutta sitähän et tule koskaan itsellesi saati muille myöntämään. Ei se minulle kuulu, itsepä kysyit.
Ap
Kommentti 23 oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Näytäpäs vielä, missä olen puolustellut pakkosyöttöä. Minä olen koko ajan ainoastaan kysynyt, miten olisin voinut opettaa lapsilleni eri makuja, ettemme olisi nyt tässä tilanteessa.
Myös kommentissa 56 mielestäni ihan selvästi sanon, että meillä ei pakotettu ja nyt sitten syödään vain nuudeleita ja paahtoleipää. En tiedä, minkä ikäisistä sinä kuvittelit, että minä puhuin, kun mielestäni kyllä aika selkeästi ilmaisin, että kyseessä on pitkän kokemuksen tulos.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Voi kuules, yläasteikäisten kanssa ei enää mennä neuvolaan..
Ei mennä, heihin tehoaa järkipuhe. Jos olet pakottanut lapsiasi syömään åienestä pitäen, kannat nyt satoa. Homma korjaantuu vähitellen sitten, kun lapsesi ovat muuttaneet omilleen ja saavat itse päättää, mitä syövät.
Ap
Minä kyllä sanoin, että meillä nimenomaan ei pakotettu eikä painostettu ja nyt kannetaan sitten tällaista satoa. Mutta ethän sinä usko, kun erinomaisuudessasi olet päättänyt, ettei tällainen ole mahdollista, vaan jotenkin olen henkisesti pahoinpidellyt lapsiani koko ajan.
olet todella törkeä.
Et muuten kyllä sanonut. Et ole kertonut oikeasti omasta tilanteestasi yhtään mitään, vaan keskittyny haukkumaan ja uhriutumaan.
Ottaen huomioon, että sitten toisessa kommentissa nimenomaan puolustit pakottamista, on aika oletettavaa, että sitä itsekin sitten teit.
En välitä keskustella kanssasi enempää, koska et halua oikeasti keskustella. Sinulla on siis - sekin ilmeni vasta usean kommentin jälkeen - teini-ikäinen valikoiva lapsi.
Henkinen pahoinpitely tuskin on kyseessä, väärin toiminen ehkä toki - mutta sitähän et tule koskaan itsellesi saati muille myöntämään. Ei se minulle kuulu, itsepä kysyit.
Ap
Kommentti 23 oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Näytäpäs vielä, missä olen puolustellut pakkosyöttöä. Minä olen koko ajan ainoastaan kysynyt, miten olisin voinut opettaa lapsilleni eri makuja, ettemme olisi nyt tässä tilanteessa.
Et sinä ole KYSYNYT, olet syytellyt ja inttänyt. Lähdit jo liikkellekin tekemällä oletuksia, että "ainoastaan helposti syöviä kaikkiruokaisia lapsia" jne.
Tuolla oli useampi kommentti samoissa ketjuissa, joissa olet itse kommentoinut, joissa sanoit/joku sanoi, ettei ole pahansuopaa jne. pakottaa lasta syömään. Pahansuovaksi en minäkään ole sitä väittänyt, ainoastaan tyhmäksi.
Pelkkänä vierailijana kommentoivaa on mahdoton erottaa, jos samoihin ketjuihin ilman ohis-mainintaa kommentoi moni muukin. Voit allekirjoittaa kommenttisi vaikka alkuperäisellä kommenttisi numerolla, niin ne erottaa muista.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on julma maa erityisesti lapsille. Lasten pitää syödä kaikkea ruokaa, vaikka samaa ei edellytetä aikuisilta. Kasvuikäistä lasta rangaistaan ravinnon rajoittamisella, jos ei suostu syömään lautasta tyhjäksi, maistamaan jotain tiettyä yms. Suomessa(kin) on aikuisia, jotka syövät vain hyvin rajoitetusti. Englanniksi tälläisia kutsutaan nimellä "picky eaters". Monilla on taustalla varmaan aistiyliherkkyys. Itselläni on lapsi, joka on vauvasta saakka ollut tälläinen. Ruoka-aine toisensa jälkeen putosi pois heti kun sitä oli kokeiltu. Hedelmät ovat erityisen vastenmielisiä. Hedelmien ja marjojen haju on hänen mielestään kammottava. Me ratkaisimme asian niin, että otimme lapsen mukaan kauppaan ja hän sai lastata kärryyn kaikkia niitä ruokia, joita halusi syödä. Niitä otetiin niin paljon, kuin halusi (koska sopivan ruuan loppuminen kotoa aiheutti ahdistusta). Kaikki ruuan pakottaminen ja ystävällinen tuputtaminen lopetettiin. Osa näistä ruuista oli sokerisia ns. "herkkuja" (hirveä sana, jota kaikki nykyään hokevat), osa sitten muita. Meillä ei ollut aikaisemminkaan perheessä sokerin kanssa mitään rajoituksia ja ylläri pylläri lapset eivät syö koko ajan sokeria, kuka olisi uskonut!? Aina kun lapsi on sanonut haluavansa kokeilla jotain uutta ruokaa, olen sitä heti ostanut, koska tärkeintä alusta saakka oli saada lisää vaihtoehtoja että sosiaalinen elämä hänellä helpottuisi. Kasvanut on hyvin ja ollut terve muuten. Olen vakuuttunut siitä, että hän haluaa silloin tällöin kokeilla uusia asioita, juuri sen vuoksi, ettei siihen ole ollut mitään pakkoa.
En näe nuudeleissa ja paahtoleivässä mitään pahaa. Tärkeintä lapselle on AINA saada ruuasta tarpeeksi kaloreita. Ruoka pitäisi nähdä vain erilaisina komponentteina (proteiini, rasva, hiilihydraatti) ja niiden erilaisina yhdistelminä. Kaikki moraali pitäisi erottaa ruuasta mahdollisimman nopeasti. Ruoka ei ole "roskaa" tai "syntiä" tai "puhdasta". Äidin suurin häpeä ei ole lapsi, joka ei syö kaikkea!
Toimitte aivan oikein siinä, että lasta ei pakotettu.
Sanoin nuudeleista ja paahtoleivästä, että niiden ohella jatketaan taistoa ja tuodaan tarjolle muutakin, ja otetaan lapsi mukaan tekemään muuta ruokaa.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että hetkellistä huonostisyömistä voi ja pitää vanhemman sietää, mutta ei niin, että nostetaan kädet pystyyn ja kuukausia ja vaikka vuosiakin annetaan lapselle joka ruualla niitä nuudeleita, kun "ei se kumminkaan syö muuta".
Ap
Voi herranjumala, onko pikkulapsen vanhemmalle tosiaan näin vaikeaa ymmärtää, että teinien kanssa on ehditty kokeilemaan ja havaitsemaan aika monenlaisia tilanteita? Missähän ihmeessä olen sanonut, että nyt olisimme 10 vuotta tarjonneet lapsille pelkästään nuudeleita ja paahtoleipää eikä mitään muuta ole enää taaperoiän jälkeen edes yritetty. Oletko tosiaan noin yksinkertainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Voi kuules, yläasteikäisten kanssa ei enää mennä neuvolaan..
Ei mennä, heihin tehoaa järkipuhe. Jos olet pakottanut lapsiasi syömään åienestä pitäen, kannat nyt satoa. Homma korjaantuu vähitellen sitten, kun lapsesi ovat muuttaneet omilleen ja saavat itse päättää, mitä syövät.
Ap
Minä kyllä sanoin, että meillä nimenomaan ei pakotettu eikä painostettu ja nyt kannetaan sitten tällaista satoa. Mutta ethän sinä usko, kun erinomaisuudessasi olet päättänyt, ettei tällainen ole mahdollista, vaan jotenkin olen henkisesti pahoinpidellyt lapsiani koko ajan.
olet todella törkeä.
Et muuten kyllä sanonut. Et ole kertonut oikeasti omasta tilanteestasi yhtään mitään, vaan keskittyny haukkumaan ja uhriutumaan.
Ottaen huomioon, että sitten toisessa kommentissa nimenomaan puolustit pakottamista, on aika oletettavaa, että sitä itsekin sitten teit.
En välitä keskustella kanssasi enempää, koska et halua oikeasti keskustella. Sinulla on siis - sekin ilmeni vasta usean kommentin jälkeen - teini-ikäinen valikoiva lapsi.
Henkinen pahoinpitely tuskin on kyseessä, väärin toiminen ehkä toki - mutta sitähän et tule koskaan itsellesi saati muille myöntämään. Ei se minulle kuulu, itsepä kysyit.
Ap
Kommentti 23 oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Näytäpäs vielä, missä olen puolustellut pakkosyöttöä. Minä olen koko ajan ainoastaan kysynyt, miten olisin voinut opettaa lapsilleni eri makuja, ettemme olisi nyt tässä tilanteessa.
Myös kommentissa 56 mielestäni ihan selvästi sanon, että meillä ei pakotettu ja nyt sitten syödään vain nuudeleita ja paahtoleipää. En tiedä, minkä ikäisistä sinä kuvittelit, että minä puhuin, kun mielestäni kyllä aika selkeästi ilmaisin, että kyseessä on pitkän kokemuksen tulos.
Pitkä kokemus on kolmevuotiaan huonosti syövänkin vanhemmalla omasta mielestään.
Mistä luulet, että sinun kommenttisi erottaa samoissa ketjuissa kommentoivista muista vierailijoista?
Opettele allekirjoittamaan kommenttisi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Reipas kiskaisu niskavilloista ja lusikka puoleenväliin ruokatorvea. Oppii kakara olemaan nirsoilematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Voi kuules, yläasteikäisten kanssa ei enää mennä neuvolaan..
Ei mennä, heihin tehoaa järkipuhe. Jos olet pakottanut lapsiasi syömään åienestä pitäen, kannat nyt satoa. Homma korjaantuu vähitellen sitten, kun lapsesi ovat muuttaneet omilleen ja saavat itse päättää, mitä syövät.
Ap
Minä kyllä sanoin, että meillä nimenomaan ei pakotettu eikä painostettu ja nyt kannetaan sitten tällaista satoa. Mutta ethän sinä usko, kun erinomaisuudessasi olet päättänyt, ettei tällainen ole mahdollista, vaan jotenkin olen henkisesti pahoinpidellyt lapsiani koko ajan.
olet todella törkeä.
Et muuten kyllä sanonut. Et ole kertonut oikeasti omasta tilanteestasi yhtään mitään, vaan keskittyny haukkumaan ja uhriutumaan.
Ottaen huomioon, että sitten toisessa kommentissa nimenomaan puolustit pakottamista, on aika oletettavaa, että sitä itsekin sitten teit.
En välitä keskustella kanssasi enempää, koska et halua oikeasti keskustella. Sinulla on siis - sekin ilmeni vasta usean kommentin jälkeen - teini-ikäinen valikoiva lapsi.
Henkinen pahoinpitely tuskin on kyseessä, väärin toiminen ehkä toki - mutta sitähän et tule koskaan itsellesi saati muille myöntämään. Ei se minulle kuulu, itsepä kysyit.
Ap
Kommentti 23 oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Näytäpäs vielä, missä olen puolustellut pakkosyöttöä. Minä olen koko ajan ainoastaan kysynyt, miten olisin voinut opettaa lapsilleni eri makuja, ettemme olisi nyt tässä tilanteessa.
Et sinä ole KYSYNYT, olet syytellyt ja inttänyt. Lähdit jo liikkellekin tekemällä oletuksia, että "ainoastaan helposti syöviä kaikkiruokaisia lapsia" jne.
Tuolla oli useampi kommentti samoissa ketjuissa, joissa olet itse kommentoinut, joissa sanoit/joku sanoi, ettei ole pahansuopaa jne. pakottaa lasta syömään. Pahansuovaksi en minäkään ole sitä väittänyt, ainoastaan tyhmäksi.
Pelkkänä vierailijana kommentoivaa on mahdoton erottaa, jos samoihin ketjuihin ilman ohis-mainintaa kommentoi moni muukin. Voit allekirjoittaa kommenttisi vaikka alkuperäisellä kommenttisi numerolla, niin ne erottaa muista.
Ap
Kommentissa 23 minä ihan selvästi kysyin, että miten se nyt menee, että pitääkö väkisin totuttaa vai ei. Sen jälkeen joku selitti omista lapsistaan ja minä sanoin toimineeni täsmälleen samoin, mutta silti lopputulos on erilainen ja siinä kysyin, missä meillä on mennyt väärin. Sinulta olen myös kysynyt, mitä voi tehdä, jos se lapsi ei suostu maistamaan edes sitä ensimmäistä kertaa. Siihen sinä kerta toisensa jälkeen vain väitit, että kyllä se lapsi maistaa. Tottakai minä intän vastaan, jos olen omin silmin vuosikausia nähnyt, että ei se lapsi nyt vain maista. Kai minä nyt itse tiedän paremmin, mitä minun lapseni ovat tehneet ja mitä eivät. Sinähän siinä intät, kun väität tietäväsi asian paremmin kuin minä.
En kyllä nyt vieläkään löydä, missä olen puolustellut pakottamista. Johonkin kommenttiketjuun saatoin tulla kommentoimaan sivusta ja lihavoin siihen väitteen, johon halusin esittää kysymyksen. MIelestäni siinäkään ei kyllä puolusteltu pakottamista, vaan siinä sinä selitit, miten se ei-pakottaminen toimii ja siihen vain kommentoin, että eipäs se vain aina toimi. Se ei vielä tarkoita, että olisin puolustellut pakottamista. Se tarkoitti ainoastaan sitä, että lopputulos ei ollut sellainen kuin tässä väitetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kun lukee, oikein kauhulla odotan kun vauva aloittaa ensin kiinteät ja sitten ennen pitkää alkaa syödä samaa ruokaa kuin muutkin... Paitsi, että eipä sille 1-vuotiaalle voi mitään panang currya ja tulisia nuudeleita syöttää muutenkaan.
Jos isäänsä tulee, kaikki uppoaa, mutta jos tulee minuun, niin saattaa sanoa suoraan, ettei tykkää. Nykyään kyllä syön kaikkea (myös sellaisia ruokia, joista en tykkää), mutta moniin asioihin en lapsuudessa tottunut, koska niitä ei yksinkertaisesti kotona ollut. Esim. raejuustoa taisin maistaa ekan kerran vasta aikuisena (sitä oli kyllä tarjolla koulussa, mutta siellä ei voinut maistaa, koska olisi pitänyt syödä lautanen tyhjäksi, vaikka ei olisi tykännyt) ja salaattiakaan en koskaan oppinut aktiivisesti syömään, koska sitäkään ei ikinä ollut tarjolla porukoilla eikä ole vieläkään. Jos meinaa salaattia kyläillessä saada, pitää viedä tarvikkeet itse, koska vanhempien käsitys salaatista on tyyliin perunasalaatti, sienisalaatti, italiansalaatti... Varmaan käsitätte.
Voi, kunpa saisi opetettua lapsenkin siihen, että vaikka ruoka ei olisi omasta mielestä mitään herkkua, sitä syödään silti silloin kun on tarjolla tai edes maistetaan, eikä ekasta kerrasta todeta, etten halua enää ikinä syödä, kun samaa ruokaa voi valmistaa eri tavoin. Sieniä monet inhoaa sen takia, että ensimmäisen kerran kun ovat niitä syöneet, ei ole valmistettu omaan makuun sopivasti, mutta kun maistaakin eri tavalla valmistettua/maustettua, onkin hyvää (pois lukien ne, joille koostumus tökkii). Tuttuni inhoaa kesäkurpitsakeittoa, mutta pitää ratatouillesta jne. Mieheni ei pidä keitoista koostumuksen takia (ei hänen mielestä ole täyttävää), mutta syö kuitenkin, koska maku on hyvä.
En aio pakottaa lasta syömään asioita, joita oikeasti vihaa, mutta maistaa pitää eikä tyrmätä kerrasta, etten syö enää koskaan (tiettyä ruoka-ainetta) jos ei ollutkaan mieluisalla tavalla valmistettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on julma maa erityisesti lapsille. Lasten pitää syödä kaikkea ruokaa, vaikka samaa ei edellytetä aikuisilta. Kasvuikäistä lasta rangaistaan ravinnon rajoittamisella, jos ei suostu syömään lautasta tyhjäksi, maistamaan jotain tiettyä yms. Suomessa(kin) on aikuisia, jotka syövät vain hyvin rajoitetusti. Englanniksi tälläisia kutsutaan nimellä "picky eaters". Monilla on taustalla varmaan aistiyliherkkyys. Itselläni on lapsi, joka on vauvasta saakka ollut tälläinen. Ruoka-aine toisensa jälkeen putosi pois heti kun sitä oli kokeiltu. Hedelmät ovat erityisen vastenmielisiä. Hedelmien ja marjojen haju on hänen mielestään kammottava. Me ratkaisimme asian niin, että otimme lapsen mukaan kauppaan ja hän sai lastata kärryyn kaikkia niitä ruokia, joita halusi syödä. Niitä otetiin niin paljon, kuin halusi (koska sopivan ruuan loppuminen kotoa aiheutti ahdistusta). Kaikki ruuan pakottaminen ja ystävällinen tuputtaminen lopetettiin. Osa näistä ruuista oli sokerisia ns. "herkkuja" (hirveä sana, jota kaikki nykyään hokevat), osa sitten muita. Meillä ei ollut aikaisemminkaan perheessä sokerin kanssa mitään rajoituksia ja ylläri pylläri lapset eivät syö koko ajan sokeria, kuka olisi uskonut!? Aina kun lapsi on sanonut haluavansa kokeilla jotain uutta ruokaa, olen sitä heti ostanut, koska tärkeintä alusta saakka oli saada lisää vaihtoehtoja että sosiaalinen elämä hänellä helpottuisi. Kasvanut on hyvin ja ollut terve muuten. Olen vakuuttunut siitä, että hän haluaa silloin tällöin kokeilla uusia asioita, juuri sen vuoksi, ettei siihen ole ollut mitään pakkoa.
En näe nuudeleissa ja paahtoleivässä mitään pahaa. Tärkeintä lapselle on AINA saada ruuasta tarpeeksi kaloreita. Ruoka pitäisi nähdä vain erilaisina komponentteina (proteiini, rasva, hiilihydraatti) ja niiden erilaisina yhdistelminä. Kaikki moraali pitäisi erottaa ruuasta mahdollisimman nopeasti. Ruoka ei ole "roskaa" tai "syntiä" tai "puhdasta". Äidin suurin häpeä ei ole lapsi, joka ei syö kaikkea!
Toimitte aivan oikein siinä, että lasta ei pakotettu.
Sanoin nuudeleista ja paahtoleivästä, että niiden ohella jatketaan taistoa ja tuodaan tarjolle muutakin, ja otetaan lapsi mukaan tekemään muuta ruokaa.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että hetkellistä huonostisyömistä voi ja pitää vanhemman sietää, mutta ei niin, että nostetaan kädet pystyyn ja kuukausia ja vaikka vuosiakin annetaan lapselle joka ruualla niitä nuudeleita, kun "ei se kumminkaan syö muuta".
Ap
Voi herranjumala, onko pikkulapsen vanhemmalle tosiaan näin vaikeaa ymmärtää, että teinien kanssa on ehditty kokeilemaan ja havaitsemaan aika monenlaisia tilanteita? Missähän ihmeessä olen sanonut, että nyt olisimme 10 vuotta tarjonneet lapsille pelkästään nuudeleita ja paahtoleipää eikä mitään muuta ole enää taaperoiän jälkeen edes yritetty. Oletko tosiaan noin yksinkertainen?
Kuka sinä sitten olet, "vierailija" ja kenelle luulet minun kohdistaneen kommenttini? Opettele allekirjoittamaan vaikkapa ekan kommenttisi numerolla viestisi, jos haluat käydä debattia juuri omasta tapauksestasi.
Viittasin tämän ketjun alkupäässä jonkun kommenttiin, jossa hän sanoo, että ei sitten ole siis huono asia, että lapsi syö pelkkää nuudelia ja paahtista.
Sanoin siellä siihen, että ei ole, kunhan ei nosteta käsiä pystyyn ja lopeteta yrittämistä.
En tunne sinua, enkä ota sinun "vierailija" tilanteeseesi kantaa. Turhaa syyllistyä siis jokaisesta yleisluontoisesta kommentista ikään kuin kaikessa olisi kyse sinusta, sinusta ja sinun teinistäsi.
Ps. Kuten ketjussa sanoin, lapseni ovat nyttemmin jo aikusia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Voi kuules, yläasteikäisten kanssa ei enää mennä neuvolaan..
Ei mennä, heihin tehoaa järkipuhe. Jos olet pakottanut lapsiasi syömään åienestä pitäen, kannat nyt satoa. Homma korjaantuu vähitellen sitten, kun lapsesi ovat muuttaneet omilleen ja saavat itse päättää, mitä syövät.
Ap
Minä kyllä sanoin, että meillä nimenomaan ei pakotettu eikä painostettu ja nyt kannetaan sitten tällaista satoa. Mutta ethän sinä usko, kun erinomaisuudessasi olet päättänyt, ettei tällainen ole mahdollista, vaan jotenkin olen henkisesti pahoinpidellyt lapsiani koko ajan.
olet todella törkeä.
Et muuten kyllä sanonut. Et ole kertonut oikeasti omasta tilanteestasi yhtään mitään, vaan keskittyny haukkumaan ja uhriutumaan.
Ottaen huomioon, että sitten toisessa kommentissa nimenomaan puolustit pakottamista, on aika oletettavaa, että sitä itsekin sitten teit.
En välitä keskustella kanssasi enempää, koska et halua oikeasti keskustella. Sinulla on siis - sekin ilmeni vasta usean kommentin jälkeen - teini-ikäinen valikoiva lapsi.
Henkinen pahoinpitely tuskin on kyseessä, väärin toiminen ehkä toki - mutta sitähän et tule koskaan itsellesi saati muille myöntämään. Ei se minulle kuulu, itsepä kysyit.
Ap
Kommentti 23 oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Näytäpäs vielä, missä olen puolustellut pakkosyöttöä. Minä olen koko ajan ainoastaan kysynyt, miten olisin voinut opettaa lapsilleni eri makuja, ettemme olisi nyt tässä tilanteessa.
Myös kommentissa 56 mielestäni ihan selvästi sanon, että meillä ei pakotettu ja nyt sitten syödään vain nuudeleita ja paahtoleipää. En tiedä, minkä ikäisistä sinä kuvittelit, että minä puhuin, kun mielestäni kyllä aika selkeästi ilmaisin, että kyseessä on pitkän kokemuksen tulos.
Pitkä kokemus on kolmevuotiaan huonosti syövänkin vanhemmalla omasta mielestään.
Mistä luulet, että sinun kommenttisi erottaa samoissa ketjuissa kommentoivista muista vierailijoista?
Opettele allekirjoittamaan kommenttisi.
Ap
No oletin, että minut tunnistetaan noista nuudeleista ja paahtoleivästä.
Sehän ei ole sitten minun ongelmani, jos pidät kanssakeskustelijaasi niin tyhmänä, että hän on 3-vuotiaan kohdalla jo havainnut, että lapsi ei tule koskaan syömään muuta kuin nuudeleita ja paahtoleipää, eikä mieleesi juolahtanut, että kyse voisi olla oikeasti vähän isommasta lapsesta tai jo teinistä.
Vierailija kirjoitti:
Sitten siedetään kiukkuisia ja keskittymiskyvyttömiä lapsia joiden verensokeri pyörii nollalukemissa. Sekä heitetään ruokaa roskiin.
Sillä saadaan lihavia lapsia. Lapsi syö kun on nälkä. Tällaiset ihmiset ovat näitä, jotka haukkuvat hoikkia ja toisten syömisiä aikuisenakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on julma maa erityisesti lapsille. Lasten pitää syödä kaikkea ruokaa, vaikka samaa ei edellytetä aikuisilta. Kasvuikäistä lasta rangaistaan ravinnon rajoittamisella, jos ei suostu syömään lautasta tyhjäksi, maistamaan jotain tiettyä yms. Suomessa(kin) on aikuisia, jotka syövät vain hyvin rajoitetusti. Englanniksi tälläisia kutsutaan nimellä "picky eaters". Monilla on taustalla varmaan aistiyliherkkyys. Itselläni on lapsi, joka on vauvasta saakka ollut tälläinen. Ruoka-aine toisensa jälkeen putosi pois heti kun sitä oli kokeiltu. Hedelmät ovat erityisen vastenmielisiä. Hedelmien ja marjojen haju on hänen mielestään kammottava. Me ratkaisimme asian niin, että otimme lapsen mukaan kauppaan ja hän sai lastata kärryyn kaikkia niitä ruokia, joita halusi syödä. Niitä otetiin niin paljon, kuin halusi (koska sopivan ruuan loppuminen kotoa aiheutti ahdistusta). Kaikki ruuan pakottaminen ja ystävällinen tuputtaminen lopetettiin. Osa näistä ruuista oli sokerisia ns. "herkkuja" (hirveä sana, jota kaikki nykyään hokevat), osa sitten muita. Meillä ei ollut aikaisemminkaan perheessä sokerin kanssa mitään rajoituksia ja ylläri pylläri lapset eivät syö koko ajan sokeria, kuka olisi uskonut!? Aina kun lapsi on sanonut haluavansa kokeilla jotain uutta ruokaa, olen sitä heti ostanut, koska tärkeintä alusta saakka oli saada lisää vaihtoehtoja että sosiaalinen elämä hänellä helpottuisi. Kasvanut on hyvin ja ollut terve muuten. Olen vakuuttunut siitä, että hän haluaa silloin tällöin kokeilla uusia asioita, juuri sen vuoksi, ettei siihen ole ollut mitään pakkoa.
En näe nuudeleissa ja paahtoleivässä mitään pahaa. Tärkeintä lapselle on AINA saada ruuasta tarpeeksi kaloreita. Ruoka pitäisi nähdä vain erilaisina komponentteina (proteiini, rasva, hiilihydraatti) ja niiden erilaisina yhdistelminä. Kaikki moraali pitäisi erottaa ruuasta mahdollisimman nopeasti. Ruoka ei ole "roskaa" tai "syntiä" tai "puhdasta". Äidin suurin häpeä ei ole lapsi, joka ei syö kaikkea!
Toimitte aivan oikein siinä, että lasta ei pakotettu.
Sanoin nuudeleista ja paahtoleivästä, että niiden ohella jatketaan taistoa ja tuodaan tarjolle muutakin, ja otetaan lapsi mukaan tekemään muuta ruokaa.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että hetkellistä huonostisyömistä voi ja pitää vanhemman sietää, mutta ei niin, että nostetaan kädet pystyyn ja kuukausia ja vaikka vuosiakin annetaan lapselle joka ruualla niitä nuudeleita, kun "ei se kumminkaan syö muuta".
Ap
Voi herranjumala, onko pikkulapsen vanhemmalle tosiaan näin vaikeaa ymmärtää, että teinien kanssa on ehditty kokeilemaan ja havaitsemaan aika monenlaisia tilanteita? Missähän ihmeessä olen sanonut, että nyt olisimme 10 vuotta tarjonneet lapsille pelkästään nuudeleita ja paahtoleipää eikä mitään muuta ole enää taaperoiän jälkeen edes yritetty. Oletko tosiaan noin yksinkertainen?
Kuka sinä sitten olet, "vierailija" ja kenelle luulet minun kohdistaneen kommenttini? Opettele allekirjoittamaan vaikkapa ekan kommenttisi numerolla viestisi, jos haluat käydä debattia juuri omasta tapauksestasi.
Viittasin tämän ketjun alkupäässä jonkun kommenttiin, jossa hän sanoo, että ei sitten ole siis huono asia, että lapsi syö pelkkää nuudelia ja paahtista.
Sanoin siellä siihen, että ei ole, kunhan ei nosteta käsiä pystyyn ja lopeteta yrittämistä.
En tunne sinua, enkä ota sinun "vierailija" tilanteeseesi kantaa. Turhaa syyllistyä siis jokaisesta yleisluontoisesta kommentista ikään kuin kaikessa olisi kyse sinusta, sinusta ja sinun teinistäsi.
Ps. Kuten ketjussa sanoin, lapseni ovat nyttemmin jo aikusia.
Ap
No anteeksi nyt vain, kun olen käsittääkseni ollut ainoa, joka on omien lapsiensa kohdalla maininnut nuudelit ja paahtoleivän ja tosiaan loukkaannun, kun sanotaan, että tällainen vanhempi on epäonnistunut tai jotenkin yksinkertainen, kun ei tajua tarjota mitään muuta. Minusta nyt on vain todella ylimielistä selittää että hei, mitä jos tarjoaisit jotain muutakin kuin sitä paahtoleipää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Ei, tämä ei ole minun kommenttini. Minä vastasin sinulle tuohon sinun kommenttiisi tuolla eri tavalla. En ole vastannut yhteenkään kommenttiisi kahta kertaa.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomi on julma maa erityisesti lapsille. Lasten pitää syödä kaikkea ruokaa, vaikka samaa ei edellytetä aikuisilta. Kasvuikäistä lasta rangaistaan ravinnon rajoittamisella, jos ei suostu syömään lautasta tyhjäksi, maistamaan jotain tiettyä yms. Suomessa(kin) on aikuisia, jotka syövät vain hyvin rajoitetusti. Englanniksi tälläisia kutsutaan nimellä "picky eaters". Monilla on taustalla varmaan aistiyliherkkyys. Itselläni on lapsi, joka on vauvasta saakka ollut tälläinen. Ruoka-aine toisensa jälkeen putosi pois heti kun sitä oli kokeiltu. Hedelmät ovat erityisen vastenmielisiä. Hedelmien ja marjojen haju on hänen mielestään kammottava. Me ratkaisimme asian niin, että otimme lapsen mukaan kauppaan ja hän sai lastata kärryyn kaikkia niitä ruokia, joita halusi syödä. Niitä otetiin niin paljon, kuin halusi (koska sopivan ruuan loppuminen kotoa aiheutti ahdistusta). Kaikki ruuan pakottaminen ja ystävällinen tuputtaminen lopetettiin. Osa näistä ruuista oli sokerisia ns. "herkkuja" (hirveä sana, jota kaikki nykyään hokevat), osa sitten muita. Meillä ei ollut aikaisemminkaan perheessä sokerin kanssa mitään rajoituksia ja ylläri pylläri lapset eivät syö koko ajan sokeria, kuka olisi uskonut!? Aina kun lapsi on sanonut haluavansa kokeilla jotain uutta ruokaa, olen sitä heti ostanut, koska tärkeintä alusta saakka oli saada lisää vaihtoehtoja että sosiaalinen elämä hänellä helpottuisi. Kasvanut on hyvin ja ollut terve muuten. Olen vakuuttunut siitä, että hän haluaa silloin tällöin kokeilla uusia asioita, juuri sen vuoksi, ettei siihen ole ollut mitään pakkoa.
En näe nuudeleissa ja paahtoleivässä mitään pahaa. Tärkeintä lapselle on AINA saada ruuasta tarpeeksi kaloreita. Ruoka pitäisi nähdä vain erilaisina komponentteina (proteiini, rasva, hiilihydraatti) ja niiden erilaisina yhdistelminä. Kaikki moraali pitäisi erottaa ruuasta mahdollisimman nopeasti. Ruoka ei ole "roskaa" tai "syntiä" tai "puhdasta". Äidin suurin häpeä ei ole lapsi, joka ei syö kaikkea!
Toimitte aivan oikein siinä, että lasta ei pakotettu.
Sanoin nuudeleista ja paahtoleivästä, että niiden ohella jatketaan taistoa ja tuodaan tarjolle muutakin, ja otetaan lapsi mukaan tekemään muuta ruokaa.
Olen aivan samaa mieltä siinä, että hetkellistä huonostisyömistä voi ja pitää vanhemman sietää, mutta ei niin, että nostetaan kädet pystyyn ja kuukausia ja vaikka vuosiakin annetaan lapselle joka ruualla niitä nuudeleita, kun "ei se kumminkaan syö muuta".
Ap
Voi herranjumala, onko pikkulapsen vanhemmalle tosiaan näin vaikeaa ymmärtää, että teinien kanssa on ehditty kokeilemaan ja havaitsemaan aika monenlaisia tilanteita? Missähän ihmeessä olen sanonut, että nyt olisimme 10 vuotta tarjonneet lapsille pelkästään nuudeleita ja paahtoleipää eikä mitään muuta ole enää taaperoiän jälkeen edes yritetty. Oletko tosiaan noin yksinkertainen?
Kuka sinä sitten olet, "vierailija" ja kenelle luulet minun kohdistaneen kommenttini? Opettele allekirjoittamaan vaikkapa ekan kommenttisi numerolla viestisi, jos haluat käydä debattia juuri omasta tapauksestasi.
Viittasin tämän ketjun alkupäässä jonkun kommenttiin, jossa hän sanoo, että ei sitten ole siis huono asia, että lapsi syö pelkkää nuudelia ja paahtista.
Sanoin siellä siihen, että ei ole, kunhan ei nosteta käsiä pystyyn ja lopeteta yrittämistä.
En tunne sinua, enkä ota sinun "vierailija" tilanteeseesi kantaa. Turhaa syyllistyä siis jokaisesta yleisluontoisesta kommentista ikään kuin kaikessa olisi kyse sinusta, sinusta ja sinun teinistäsi.
Ps. Kuten ketjussa sanoin, lapseni ovat nyttemmin jo aikusia.
ApNo anteeksi nyt vain, kun olen käsittääkseni ollut ainoa, joka on omien lapsiensa kohdalla maininnut nuudelit ja paahtoleivän ja tosiaan loukkaannun, kun sanotaan, että tällainen vanhempi on epäonnistunut tai jotenkin yksinkertainen, kun ei tajua tarjota mitään muuta. Minusta nyt on vain todella ylimielistä selittää että hei, mitä jos tarjoaisit jotain muutakin kuin sitä paahtoleipää.
Minä en kommentoinut sinua, joka lienet tuo herkkähipiäinen 23.
Vastasin ko. ketjussa olevan kommenttiin yleisellä tasolla, että hyvin toimittu, että he eivät pakottaneet lastaan, mutta kannattaa silti jatkaa ponnosteluja. Hän viittasi nuudeleihin ja paahtoleipään.
Edelleen et osaa allekirjoittaa kommenttiasi, vaikka keskustelua helpottaisi todella paljon, kun tietäisi kuka kulloinkin vierailijana kommentoi.
Ap
Usein nirsosta lapsesta sanotaan, että se ei syö mitään. Kun tarkemmin katsotaan saattaakin olla että se syö nuudeleita ja paahtoleipää ja jotain tiettyä jogurttia, jonkun tietyn aterian hampurilaisravintolassa, maitosuklaata, perunalastuja, perunamuusia (jostain syystä monet nirsot lapset syövät perunaa eri muodoissaan), maksalaatikkoa, makaronilaatikkoa, pihvejä jne. Ongelma tulee siinä kohdin, kun vanhemmat päättävät, että perunaa ei voi syödä perunalastuina, se jogurtti, josta lapsi tykkää on sokeroitua ja suklaata nyt ei lapselle voi antaa, koska sitten "se tottuu siihen, eikä koskaan enää syö mitään muuta" ja lihaa ei saa syödä pelkiltään tai mitä ne säännöt perheessä kulloinkin ovatkaan.
Kasviksissa ja hedelmissä on paljon aineita, jotka saattavat aiheuttaa erilaisia reaktioita ihmisen elimistössä, esim. salisylaatit ja oksalaatit. Nämä eivät ole vaarallisia ihmisille pääsääntöisesti, mutta joillekin saattavat aiheuttaa oireita (iho-oireita, munuaiskiviä). Ne saattavat myös olla niitä, jotka aiheuttavat makureaktion nirson syöjän suussa. Kasvisten merkitystä ruokavaliossa painotetaan nykyään jopa niin paljon, että jotkut luulevat, että ihminen syö saadakseen vitamiineja ja antioksidantteja. Vaikka oikeasti ihminen syö saadakseen energiaa. Lapselle energian saanti menee kasvisten saannin edelle kirkkaasti.
49 oli siis minun kommenttini, ei 54. Oletin, että ymmärsit, että sinulle vastasi kaksi eri ihmistä, kun sait samaan kommenttiin kaksi vastausta.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Kommentti 23 oli ensimmäinen, jonka tähän ketjuun kirjoitin. Näytäpäs vielä, missä olen puolustellut pakkosyöttöä. Minä olen koko ajan ainoastaan kysynyt, miten olisin voinut opettaa lapsilleni eri makuja, ettemme olisi nyt tässä tilanteessa.