Lue keskustelun säännöt.
Älkää pakottako lapsia syömään, ruokailu ei ole kurinpitoasia!
07.02.2021 |
Tiedän, on turhauttavaa katsoa, kun pieni lapsi kieltäytyy syömästä. Houkutus pakottaa hänet syömään istuttamalla pöydässä tai tarjoamalla samaa ruokaa seuraavilla aterioilla, että "oppii olemaan ronkeloimatta" on suuri.
Torjukaa se houkutus silti. Siirtäkää omat turhautumanne sivuun.
Syöminen ei ole kurijuttu ollenkaan. Jos pakotatte, lapsi pullikoi vastaan ja syömisestä tulee valtataistelu.
Ja aivan satavarmaa on, että pakolla syödystä ruuasta tulee entistä vastenmielisempää.
On meillä aikuisillakin inhokkeja ja muistikuvia siitä, miten lapsuudenkodissa oli pakko syödä aamulla puuroa - ja siksi sitä ei aikuisena saa alas enää millään. Tai päiväkodissa on lapettu kitusiin puolipakolla lohilaatikkoa ja sen takia ei lohta halua aikuisenakaan syödä.
Koettakaa tehdä syömisestä mahdollisimman rento tilaisuus. Jos ei maita, ei palkita herkuilla eikä välipaloilla, seuraavalla kerralla ruokaa on tarjolla seuraavalla aterialla. Mutta ei sitä samaa, jämiintynyttä ruokaa pakolla.
Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa.
Se mikä ON kuriasia on ruokailutavat. Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä. Saa sanoa, että ei maistu, mutta ruokaa ei haukuta.
Monelle tuo on itsestäänselvää, mutta moni kokee, että lapsen nirsoilu on äidille tarkoitettu henkilökohtainen loukkaus ja se on kurilla ja pakolla juurittava pois. Siksi tämä aloitus.
Täältä voi lukea lisää. Tsemppiä perheille, joissa asuu "pelkällä ilmalla" eläviä lapsia, heistä yksi osui meillekin.
https://neuvokasperhe.fi/artikkeli/10-vinkkia-nirsoiluun-ja-valikoivaan…
Kommentit (134)
Mun kaverilla on 3 tyttöä, kaksi heistä tosi laihoja. Melkein kuin luurankoja, koska ovat niin nirsoja.
Olivat kerran kolmevuotiaan kanssa meillä kylässä, niin kieltämättä kauhistuin, miten hoikka tämä tyttö oli. 13 kiloa ja kun kokeilin, mun etusormi ja peukalo ylettyi hyvin hänen olkavartensa ympäri. Ai kamala!
Mun puolitoista vuotiaskin tuntui painavammalta kuin tää tyttö. Tää mun kaveri ei ollu huolissaan kun ei kerran neuvolassakaan oltu oltu huolissaan, olivat vaan sanoneet että niin kauan kun kasvaa omalla käyrällään ei oo huolta.
Mua kyllä kauhistuttas jos oma tyttö olis noin hoikka. Vaikka hänellekin on nyt näitä nirsoilukausia ruvennut tulemaan enemmän kuin aikaisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhön ranskalaiset lapset kasvavat aikuisiksi jotka rakastavat ruokaa eivätkä nirsoilematta vaikka heidät on todellakin pakotettu maistamaan ihan kaikki pöydässä pienestä asti?
Maistaminen on eri asia kuin pakkoruokailuttaminen. Olisin voinut hyvin maistaa ihan mitä vaan haarukallisen tai lusikallisen ja sitten syödä aterian itselle sopivaa ruokaa. Eri asia, että palkotetaan syömään lautasellista ruokaa ja siiten jää kostona ilman ruokaa, jos ei saa tarjottua ruokaa alas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhön ranskalaiset lapset kasvavat aikuisiksi jotka rakastavat ruokaa eivätkä nirsoilematta vaikka heidät on todellakin pakotettu maistamaan ihan kaikki pöydässä pienestä asti?
Maistaminen on eri asia kuin pakkoruokailuttaminen. Olisin voinut hyvin maistaa ihan mitä vaan haarukallisen tai lusikallisen ja sitten syödä aterian itselle sopivaa ruokaa. Eri asia, että palkotetaan syömään lautasellista ruokaa ja siiten jää kostona ilman ruokaa, jos ei saa tarjottua ruokaa alas.
Täällä joku kertoi aiemmin odottavansa että lapset maistavat uusia makuja edes lusikan kärjellisen ja sai heti porukan kimppuunsa kun ”pakottaa”!lapset syömään ja tapaa lapsensa nälkään ruokapöydän ääressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Meillä 1v otettiin aikanaan painon laskemisen vuoksi lastensairaalaan ja se mitä siellä tekivät ruokailun eteen oli PAKKOSYÖTTÄMINEN. Lääkärin ohjauksessa sairaanhoitajien opastuksessa antoivat määrät paljonko mitäkin ruokaa lappasivat sisään, vaikka lapsi huusi ja itki. Välillä oksensi ulos, mutta sekään ei auttanut, vaan jatkoivat silti. Lisäksi äitinä en saanut nukkua lapsen kanssa samassa huoneessa, vaan lapsen piti opetella nukkumaan yksin. Tämä oli sairaalan ammattilaisten ratkaisu lapseni syömättömyyteen 15v sitten.
Itse totesin, että tämä on nähty ja ymmärretty ja lähdin ekan yön jälkeen lapsen kanssa kotiin. Mutta pienellä pakkosyötöllä, tosin olin kyllä aika paljon lempeämpi, oppi syömään edes jotain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
Kyllä pieni lapsi innostuu asioista, joista hänen vanhempansa ovat aidosti innostuneita. Jos teillä ei tykätä ruuanlaitosta ja lapsi pakotetaan syömään, sitä innostusta ei tietysti voi teeskennellä.
Se ei silti tee minun metodistani väärää ja sinun metoridyasi oikeaa. Kyllä, pakottaminen on tyhmää, vaikka se ei olekaan välttämättä pahantahtoista. Pakottamalla vain pahennat lapsesi syömisongelmia.
Ap
Hei nyt oikeasti! Miten vaikeaa se nyt on ymmärtää, että kaikki lapset eivät ole samanlaisia kuin sinun lapsesi? Minä olen ollut innostunut aika monenlaisista asioista silloin kun lapset ovat olleet pieniä (ja vähän isompiakin), mutta lapsia ei ole voinut vähempää kiinnostaa. Olen esimerkiksi tehnyt käsitöitä, maalannut, jumpannut, pyöräillyt, leiponut jne, mutta harvoin lapsia on kiinnostanut ne asiat paria minuuttia pidempään. Minusta on todella törkeää tulla sanomaan tuollaisia asioita yleisinä totuuksina, kun selvästikään sinä et edes kuuntele muiden kokemuksia.
Ap on lukenut jonkun kasvatusteoriakirjan ja kommentoi nyt valaistuneena sen pohjalta.
Ap on niin tietäväinen, melkein ammattilainen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Ei, tämä ei ole minun kommenttini. Minä vastasin sinulle tuohon sinun kommenttiisi tuolla eri tavalla. En ole vastannut yhteenkään kommenttiisi kahta kertaa.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Uhriutumisen sijasta voit kyllä ihan vaan kirjoittaa 23.
Kai nyt kumminkin ymmärrät, miksi on aika mahdotonta tietää, mitkä noista ovat sinun kommenttejasi?
Minä muuten nyt kysyn toisin päin. Miksi ajattelet, että pakottaminen olisi ollut parempi strategia? Tässäkin ketjussa on viestejä useammalta, joita ON pakotettu syömään lapsena huonoin tuloksin. Pahimmillaan pakottamalla aiheutetaan vakaviakin syömishäiriöitä.
Jos uskot ja jopa tiedät toimineesi oikein, miksi sitten syyllistyt?
Ap
Juu ymmärrän, että viestit menivät sekaisin, kun oli muita kommentoijia, mutta useamman kerran minun piti sinulle kyllä sanoa, että meillä ei pakotettu etkä siltikään meinannut uskoa.
siinä kommentissani 23 mielestäni selitän, miksi syyllistyn ja koen olleeni huono äiti. Toisaalta sanotaan, että ei saa pakottaa, mutta toisaalta kun en pakottanut, nyt sitten syödään paahtoleipää ja nuudeleita eikä hienosti ravintoloissa portobellosieniä kuusenkerkkäpyreellä.
Tottakai minä syyllistyn, kun sinun kaltaisesi tulevat selittämään, miten oikein toimimalla lapsi oppii pitämään monenlaisista mauista. Et voi väittää, että et olisi tässä koko ajan vihjaillut, että vanhemmassa on jotain vikaa, ellei lapsi opi syömään.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Ei, nyt kyllä kirjoitat minun suuhuni asioita, joita en ole sanonut.
Ihmisistä iso osa on valikoivia aikuisinakin ja se on ominaisuus, jolle toki olisi ehkä voinut tehdä lapsena jotakin toimimalla toisin, ehkä ei - mutta joka on ok, kunhan ihminen tulee ruualla toimeen ja pysyy terveenä.
Kysyttäessä olen kertonut, miten lasta VOI houkutella maistamaan uusia makuja ja syömään. Jos todella olet kertomiani konsteja kokeillut, älä syyllisty.
Se, mitä OLEN sanonut on, että pakottaminen on tyhmää. Siitä ei ole HYÖTYÄ lapsen opettamisessa monipuolisemmin syöväksi.
Tuo minun autismikirjolaiseni esimerkiksi on kyllä muuten monipuolisesti syövä ja kokeilunhaluinen, tykkää etnisistä ruokalajeista. Mutta maitoa tai maitotuotteita sellaisenaan hän ei syö, eikä kyse ole edes allergiasta tai laktoosi-intoleranssista. Ei vain maistu, enkä todellakaan pakota tai tee siitä ongelmaa. Onneksi kerma, juusto yms. menevät sentään lämpimissä ruuissa, mikä on helpotus, koska ilman allergiadiagnoosia hänelle ei päiväkodissa tai koulussa olisi saanut erikoisruokavaliota. Maitoa on helppo aikuisena välttää juomana ja syödä kalsiumia purkista!
Eli ei, en minä pidä valikoivuutta aina vanhemman syynä tai edes isona ongelmana. Olen sanonut, että valikoivuutta ei kannata yrittää pakolla vähentää, koska pakko vain pahentaisi ongelmia.
Ap
Itse asiassa en kyllä kysynyt, millä tavoin voi houkutella. Kysyin, mitä voi tehdä, jos mikään houkuttelu ei auta. Sanoin senkin sinulle aika monta kertaa, että on kokeiltu ja kokeiltu ja kokeiltu ja kokeiltu, mutta silti väitit, että kyllä lapsi innostuu, kun vain vanhempi toimii oikein.
Ja onpas tosiaan hienoa kuulla, että se autisminkirjolaisesi onkin nyt kokeilunhaluinen ja tykkää monenlaisista ruoista, kun aluksi annoit ymmärtää, että hän on todella nirso tapaus. Tuotahan minä sinulle olen koko ajan yrittänyt selittääkin, että et tunnu käsittävän lainkaan miten vaikeaa joitakin lapsia on saada kokeilemaan oikein mitään edes sitä ensimmäistä kertaa. Silti vain väitit tietäväsi ja olleesi samassa tilanteessa. Etkö tosiaan näe, miten ylimielisiä nämä kommenttisi ja opetuksesi ovat?
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
23, minä en ole voinut - pitääkö tätä edelleen vääntää sinulle rautalangasta, ilmeisesti pitää - tietää, mitkä niistä olivat sinun kommenttejasi. Et ole myöskään sanonut, mitä olet tarkalleen ottaen kokeillut.
Ja olen sanonut alusta alkaen, että autismikirjolaiseni on aistiyliherkkyyksien takia ollut todella haastava syöjä, eikä tosiaan siis maitoa/maitotuotteita sellaisenaan syö edelleenkän. Mutta olen todella pitkämielisellä houkuttelulla ja keittoharrastuksella saanut hänestä nyt aikuisena houkuteltua kokeilunhalua esille. Nyt menevät jo simpukat, etanat, kalat, kaikki. Ei juustoja, ei maitoa.
Kerroin, millä konsteilla olen tuossa onnistunut. Tietenkin kaikki lapset ovat erilaisia, mutta lähtötilanne oli siis todella valikoiva lapsi. Olet tuota itse kysynyt, ja ottanut hurjasti itseesi, kun olen kertonut. Miksi ylipäätään olet kysynyt, kun omasta mielestäsi olet kaikkea kokeillut ja kaiken tiedät paremmin? Niin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne vanhemmat keiden lapset eivät suostu maistamaan edes positiivisesti kannustamalla, niin kaipaavat enemmän konkreettista apua. Esimerkiksi meidän lasten kohdalla sitä ei löytynyt neuvolasta tai lastenlääkäriltäkään, saatikka ravintoterapeutilta kun jouduimme ramppaamaan laskevien painokäyrien vuoksi niissä.
Ainoa järkevä neuvo meillä on ollut lisäravinteet. Meillä nuorimman kanssa neuvo tuli lääkäriltä kouluikäisenä. Tämä selvisi pitkien sairastelukierteiden ja erikoislääkäreillä käynnin jälkeen, kun löytyi lääkäri joka osasi tulkita veriarvoja vähän tarkemmin (myös niitä vähän raja-arvoilla heiluvia).
Ainoastaan nuorin lapsemme on sitten kasvanut pituudeltaan vähän pidemmäksi. Vanhimmat lapset ovat lyhyitä/lyhyehköjä meihin vanhempiin ja sukuun verrattuna. Mutta ovat muuten terveitä. Nuorimmalla on selittämättömiä vatsavaivoja ja yritetään löytää syytä tutkimuksista.
Joskus hieman sieppaa nuo väittämät, että lapsi syö kun on nälkä. Jotenkin hengen pitimikseen kyllä, mutta ei välttämättä tosiaan riittävästi terveen kasvun kannalta. Nälkäänkin tottuu ja kierre syömättömyyteen on valmis.
Valitettavasti lapsieni suvusta löytyy myös näitä huonosti syöneitä ja puutostiloista kärsineitä. Lasteni toinen vanhempi oli lapsena aneeminen ja yksi isovanhempi riisitautinen, vaikka isovanhemmat samanikäiset sisarukset eivät tuosta kärsineet (muistavat vain kuinka epäreilua oli kun hänellä oli herkku odottamassa, jos sai syötyä ruoan), sekä toinen isovanhempi muistelee edelleen kuinka ei lapsena saanut syötyä ja oksensi ruoat usein pois.
On varsin yleistä, että syömishäiriöt (tai niille ominaiset tavat periytyvät suvussa). Mainitsemasi esimerkki, jossa syömiseen liitetään palkintoja ja rangaistuksia, kuvastaa tätä sinänsä viattoman oloista mutta häiriintynyttä mentaliteettia.
Kerroit, että yritetään selvittää lapsen vatsavaivojen syytä. En tiedä oireita, mutta siltä varalta että ongelma on iskeeminen, tarjotkaa lapselle toistaiseksi vain ruokia, joista hän todella tykkää - sillä voi olla niin suuri psykologinen merkitys, että ongelma katoaa (jos johtuu hänelle aiheutetusta stressistä). Ravitsemuksellisesti on yhdentekevää, tuleeko esim. naudanliha lihapullista, pihvistä, vai makkarasta.
Kyseinen lapsi on kyllä 16v ja on yrittänyt itse pitää ruokapäiväkirjaa ja miettiä syömisiään. Ei häntä pakoteta muuhun kuin lähinnä niihin vitamiineihin. Viimeksi kun kävi lääkärissä vatsavaivojen vuoksi, niin lääkäri epäili ettei saa riittävästi kuituja.
Ja en usko että suvussa on syömishäiriöitä, vaan ihan fyysisiä suolisto/vatsaongelmia, mutta niihin ei vain ole löytynyt syytä (läpipaskoja myös useampi, joilla kiire vessaan). Ei löydetty aikanaanomaanikaan voimakkaaseen vatsakipuun syytä, jolloin tulehdusarvot huitelivat sillä tasolla, että halusivat ottaa jo sairaalaan sisälle.
Tämä esimerkkimme on vain tuosta älyttömyydestä, että oletetaan syömättömien lasten olevan terveitä ja oikealla suhtautumisella syömisen edistyvän. Taustalla voi olla myös ihan muitakin syitä, eikä niistä tiedetä/ymmärretä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että tässäkin neuvoillaan pätevät sellaiset vanhemmat, joiden lapset ihan luonnostaan ovat uteliaita eivätkä niin ronkeleita. Vähän niin kuin huonosti nukkuvien lapsien vanhemmille tullaan sanomaan, että viet vain lapsen sänkyyn etkä jää viihdyttämään, niin kyllä se siellä itsekseen nukahtaa.
Luepa aloitukseni loppu uudelleen. En todellakaan puhu asemassa, jossa minulla olisi ollut kaikkea innolla syöviä hyväruokaisia lapsia. Toisella on ollut ummetusta on-off lapsena ja siitä johtuen heikko ruokahalu, toinen on autismikirjolaisena aistiyliherkkä ja vaatinut todella kärsivällistä makuihin totuttelua.
Nyt he ovat jo nuoria aikuisia ja kaikkiruokaisia, ruuanlaitosta kiinnostuneita kokeilijoita. Jopa tuo autismikirjolainen, mistä olen erityisen ylpeä.
Ap
Aloituksessa kirjoitit näin: "Uusien makujen harjoitteluun kannustetaan, mutta ei siis pakkosyöttämällä. Pienet lapsetkin ovat jo erilaisia sen suhteen, montako maistamiskertaa vaaditaan ennen kuin maku on tuttu ja ruokaa uppoaa."
Pystytkö ymmärtämään tilannetta, jossa ei päästä edes tuohon maistamiseen vaikka miten kannustettaisiin. Mitä sinä siis ehdotat siinä tilanteessa, kun ei saa pakottaa, mutta kannustaminen ei johda mihinkään?
Totta kai pystyn. Kuten sanoin, minulla on luontaisesti äärimmäisen valikoiva autismikirjolainen. Hänellä sitä uutta ruokaa saattoi olla tarjolla kymmeniä kertoja, ennen kuin hän maistoi sitä oma-aloitteisesti. Jo pelkkä lautaselle uuden ruuan laittaminen oli saavutus, josta kehuttiin.
Mutta kun meillä lapsia on kannustettu pienestä pitäen olemaan mukana aterioiden suunnittelussa, kaupassa tutustumassa valikoimiin ja tekemässä ruokaa, tuossa on aina edetty jossakin vaiheessa maistamiseen, ihan ilman pakottamista.
Ap
Et näköjään pysty. Jos sitä oma-aloitteista maistamista ei tule oikeasti KOSKAAN edes yhden ruoka-aineen kohdalla, saati sitten, että niitä totuteltavia ruoka-aineita on vaikka miten paljon ja jokaiselle pitäisi saada se muutama maistelukerta.
Mutta tottakai minä tein jossakin kohtaa väärin, kun en ihan joka kauppareissulle ja ruoanlaittoon voinut lapsia ottaa mukaan. Olen siis vain todella huono äiti.
Lue nyt herranen aika kunnolla ennen kuin alat uhriutua. Minähän sanoin, että ruokaa oli tarjolla kymmeniä kertoja ilman, että sitå maistettiin. Todella hidas prosessi siis.
Ja haloo. Jos mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua.
Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.
Ap
Meillä 1v otettiin aikanaan painon laskemisen vuoksi lastensairaalaan ja se mitä siellä tekivät ruokailun eteen oli PAKKOSYÖTTÄMINEN. Lääkärin ohjauksessa sairaanhoitajien opastuksessa antoivat määrät paljonko mitäkin ruokaa lappasivat sisään, vaikka lapsi huusi ja itki. Välillä oksensi ulos, mutta sekään ei auttanut, vaan jatkoivat silti. Lisäksi äitinä en saanut nukkua lapsen kanssa samassa huoneessa, vaan lapsen piti opetella nukkumaan yksin. Tämä oli sairaalan ammattilaisten ratkaisu lapseni syömättömyyteen 15v sitten.
Itse totesin, että tämä on nähty ja ymmärretty ja lähdin ekan yön jälkeen lapsen kanssa kotiin. Mutta pienellä pakkosyötöllä, tosin olin kyllä aika paljon lempeämpi, oppi syömään edes jotain.
Ja kai tuo oli se keino mitä enää heillä oli tarjota ennen nenä/maha-letkua. Lapsi oli kyllä testien perusteella terve, ei vain halunnut syödä tai edes maistaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
"Pöydässä ei leikitä eikä ruualle yökötellä". Asia ei ole noinkaan, joskus lapsi ei voi mitään jos sanoo yök kuten aikuisetkin sanovat tai voi huonosti. Aikuisen egossa on ongelma jos ottaa liian voimakkaasti sellaisen sanan lapsen suusta. Aikuinen saattaa huomaamattaan tehdä pahaa ruokaa, eli ruuassa on virhe ja sen voi sanoa.
Joo, en minä loukkaannu, jos ei tekemäni ruoka maistu. Meillä käydään kriittisiä keskusteluja yhdessä ruuasta koko ajan, mutta siis rakentavasti eli että olisiko parempi seuraavalla kerralla paistaa vähemmän tai maustaa toisin. Tai tuliko tosiaan valmistusvirhe. Virheistähän myös oppii.
Mutta lapsille on opetettu aika pienestä pitäen, parivuotiaasta alkaen, että jos ei tykkää, voi sanoa, että kiitos, mutta ei maistu nyt tai en halua syödä ja sitten kysyttäessä kertoa syyn, vaikkapa että oli oudon makuista. Nyt ei tämä ruoka onnistunut yhtä hyvin kuin normaalisti.
Mutta yököttelyä tai haukkumista ei suvaita - tämä on vain kohteliasta, etkä sinäkään varmaan kauheasti ylpeydestä rintaasi röyhistäisi, jos lapsesi kylässä yököttelisi emännän tarjoomuksille, ethän? Eikä tuota ole tarvinnut sanoa lapsille kuin pari kertaa, he oppivat ennen kaikkea vanhempien esimerkistä, mikä on ok kommentointia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja ap, voit lukea esim omat kommenttisi 55, 59, 63 ja 70 ja miettiä, oletko tosiaan sanonut niissä mitään, missä väität, että vanhempi toimii vain kertakaikkisen väärin, jos lapset eivät ole oppineet syömään monipuolisesti.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Sinä varmaan kopioit sieltä minulle kohdan, jossa niin vältän.
Juu, et löydä. Olen sanonut, että lapsista voi pitkämielisesti houkutella maistelua esille, mutta en ole väittänyt, että valikoivuus aikuisena olisi ollut äidin vika.
Kamalan kova puolustusreaktio sinulöa, ja ymmärrän sen sikäli kyllä, että kaikkihan nykyään tupataan panemaan kasvatuksen viaksi. Todellisuudessa lapset ovat kyllä geneettisestikin erilaisia. Se ei silti tarkoita, etteikö neofobiaakin voisi viisaalla kasvatuksella yrittää lieventää.
Ainoa, missä olen järkkymätöntä mieltä on, että ainakaan pakolla ei ruokainhokkeja vähennetä
Ap
Sehän nyt ei mene niin, että huonosti syövä automaattisesti yököttelisi tai olisi huonokäytöksinen.
Ihan hyvässä hengessä äidin kanssa puhuttiin, kun olin jo aikuinen, että hänellä on noin viisi ruokalajia, joita syön. Itse olen opetellut tekemään itselleni monipuolisemmin sopivaa ruokaa, mutta ei sitä saanut hoidossa, koulussa tai kotonakaan valitettavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lapsuudenkodissa ei pakotettu enkä pakota omia lapsianikaan, mutta kaikkea pitää maistaa vaikka sitten pieni lusikan järjellinen, koska muuten uusiin makuihin ei totu ikinä.
Mä pyrin siihen että joka aterialla on tarjolla jotain josta lapset takuuvarmasti pitää, vaikka sitten kurkkuviipaleita tai porkkanatilkuja. Aterioiden välillä ei myöskään mussuteta jatkuvia välipaloja.
Kyllä nirsoinkin lapsi syö kun sillä on tarpeeksi nälkä.
Itse asiassa ei syö, koska lapsi tottuu nälkään eikä enää ymmärrä, mistä on kyse. Ruualla kiusattu lapsi voi kuolla nälkään ruokapöydän ääressä. Pakkomaistaminen on vähän sama asia kuin antaisi lapselle joka päivä pienen sähköshokin, jotta tämä tottuisi siihen, joten oikeastaan kyse ei ole makuihin tottumisesta vaan väkivallasta. Utelias lapsi maistaa pakottamatta, pakotettu lapsi oppii, että ruokailu on vanhemman tapa tehdä lapselle pahaa.
Juuri näin. Maistamaan kannustetaan, ei pakoteta.
Ja varsinkaan ei nälässä pitämällä pakoteta lasta syömään outoa tai pahanmakuista ruokaa, koska sillä.se e takuulla ikinä alakaan maistua. Uusia makuja opetellaan iloisella ja uteliaalla asenteella uutuuksia kohtaan ja kannustamalla.
Ap
Eli miten tämä käytännössä tapahtuu? Oma poikani ei ole koskaan suhtautunut uusiin ruokiin iloisella ja uteliaalla asenteella, vaan nyrpistellen ja nyppien lautaseltaan "mitä tämä on".
Saa olla epäluuloinen, muttei haukkua ruokaa. Ylipäänsä kotona vanhemmat puhuvat ruuasta positiivisesti ja innostuneena. Mitä uutta kokeillaan tänään! Kaupassa lasten kanssa ihaillaan uusia juttuja, vaikkapa erikoisen värisiä munakoisoja ja jutellaan, että hei, täsfä saisi ihanaa munakoisopaistosta, ostetaanpa tätä, saat punnita.
Kotona katsotaan reseptiä yhdessä ja jutellaan ruuan teosta, annetaan lapsen olla mukana. Kun ruoka on valmista aikuiset maistelevat sitä innolla, lapsi saa ottaa sitä suuhun jos haluaa, muttei pakoteta yhtään.
Kun lapsi on ollut mukana alusta alkaen, hän on utelias kokeilemaan. Ota lapsi suunnittelemaan aterioita ja tekemään niitä! Kyllä meillä kotona puhutaan myös ruuista analysoiden, ei kyse ole teennäisestä ja keinotekoisesta innotuksesta. Mikä mauste sopisi tähän seuraavalla kerralla paremmin?
Ap
Teet melkoisia yleistyksiä siitä, että mistä lapsi on mahdollista saada innostumaan.
Tosielämä ei sitten välttämättä ole ihan sellaista kukkaiskedolla tanssimista.
Kannattaisi muistaa, että vanhemmat jotka ovat tiukkoja lapsilleen ja pitävät kuria eivät suinkaan ole sen paremmin pahantahtoisia kuin tyhmiäkään, vaan yksinkertaisesti tekevät sen mikä on välttämätöntä.
23, tuoko ei ole sinun kirjoittamaasi, vaikka vastasit minun sinulle kirjoittamaani kommenttiin?
Kyllä, minä luen sen pakottamisen puolustamiseksi.
Ap
Ei, tämä ei ole minun kommenttini. Minä vastasin sinulle tuohon sinun kommenttiisi tuolla eri tavalla. En ole vastannut yhteenkään kommenttiisi kahta kertaa.
"tyhmä epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Uhriutumisen sijasta voit kyllä ihan vaan kirjoittaa 23.
Kai nyt kumminkin ymmärrät, miksi on aika mahdotonta tietää, mitkä noista ovat sinun kommenttejasi?
Minä muuten nyt kysyn toisin päin. Miksi ajattelet, että pakottaminen olisi ollut parempi strategia? Tässäkin ketjussa on viestejä useammalta, joita ON pakotettu syömään lapsena huonoin tuloksin. Pahimmillaan pakottamalla aiheutetaan vakaviakin syömishäiriöitä.
Jos uskot ja jopa tiedät toimineesi oikein, miksi sitten syyllistyt?
Ap
Juu ymmärrän, että viestit menivät sekaisin, kun oli muita kommentoijia, mutta useamman kerran minun piti sinulle kyllä sanoa, että meillä ei pakotettu etkä siltikään meinannut uskoa.
siinä kommentissani 23 mielestäni selitän, miksi syyllistyn ja koen olleeni huono äiti. Toisaalta sanotaan, että ei saa pakottaa, mutta toisaalta kun en pakottanut, nyt sitten syödään paahtoleipää ja nuudeleita eikä hienosti ravintoloissa portobellosieniä kuusenkerkkäpyreellä.
Tottakai minä syyllistyn, kun sinun kaltaisesi tulevat selittämään, miten oikein toimimalla lapsi oppii pitämään monenlaisista mauista. Et voi väittää, että et olisi tässä koko ajan vihjaillut, että vanhemmassa on jotain vikaa, ellei lapsi opi syömään.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Ei, nyt kyllä kirjoitat minun suuhuni asioita, joita en ole sanonut.
Ihmisistä iso osa on valikoivia aikuisinakin ja se on ominaisuus, jolle toki olisi ehkä voinut tehdä lapsena jotakin toimimalla toisin, ehkä ei - mutta joka on ok, kunhan ihminen tulee ruualla toimeen ja pysyy terveenä.
Kysyttäessä olen kertonut, miten lasta VOI houkutella maistamaan uusia makuja ja syömään. Jos todella olet kertomiani konsteja kokeillut, älä syyllisty.
Se, mitä OLEN sanonut on, että pakottaminen on tyhmää. Siitä ei ole HYÖTYÄ lapsen opettamisessa monipuolisemmin syöväksi.
Tuo minun autismikirjolaiseni esimerkiksi on kyllä muuten monipuolisesti syövä ja kokeilunhaluinen, tykkää etnisistä ruokalajeista. Mutta maitoa tai maitotuotteita sellaisenaan hän ei syö, eikä kyse ole edes allergiasta tai laktoosi-intoleranssista. Ei vain maistu, enkä todellakaan pakota tai tee siitä ongelmaa. Onneksi kerma, juusto yms. menevät sentään lämpimissä ruuissa, mikä on helpotus, koska ilman allergiadiagnoosia hänelle ei päiväkodissa tai koulussa olisi saanut erikoisruokavaliota. Maitoa on helppo aikuisena välttää juomana ja syödä kalsiumia purkista!
Eli ei, en minä pidä valikoivuutta aina vanhemman syynä tai edes isona ongelmana. Olen sanonut, että valikoivuutta ei kannata yrittää pakolla vähentää, koska pakko vain pahentaisi ongelmia.
Ap
Itse asiassa en kyllä kysynyt, millä tavoin voi houkutella. Kysyin, mitä voi tehdä, jos mikään houkuttelu ei auta. Sanoin senkin sinulle aika monta kertaa, että on kokeiltu ja kokeiltu ja kokeiltu ja kokeiltu, mutta silti väitit, että kyllä lapsi innostuu, kun vain vanhempi toimii oikein.
Ja onpas tosiaan hienoa kuulla, että se autisminkirjolaisesi onkin nyt kokeilunhaluinen ja tykkää monenlaisista ruoista, kun aluksi annoit ymmärtää, että hän on todella nirso tapaus. Tuotahan minä sinulle olen koko ajan yrittänyt selittääkin, että et tunnu käsittävän lainkaan miten vaikeaa joitakin lapsia on saada kokeilemaan oikein mitään edes sitä ensimmäistä kertaa. Silti vain väitit tietäväsi ja olleesi samassa tilanteessa. Etkö tosiaan näe, miten ylimielisiä nämä kommenttisi ja opetuksesi ovat?
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
23, minä en ole voinut - pitääkö tätä edelleen vääntää sinulle rautalangasta, ilmeisesti pitää - tietää, mitkä niistä olivat sinun kommenttejasi. Et ole myöskään sanonut, mitä olet tarkalleen ottaen kokeillut.
Ja olen sanonut alusta alkaen, että autismikirjolaiseni on aistiyliherkkyyksien takia ollut todella haastava syöjä, eikä tosiaan siis maitoa/maitotuotteita sellaisenaan syö edelleenkän. Mutta olen todella pitkämielisellä houkuttelulla ja keittoharrastuksella saanut hänestä nyt aikuisena houkuteltua kokeilunhalua esille. Nyt menevät jo simpukat, etanat, kalat, kaikki. Ei juustoja, ei maitoa.
Kerroin, millä konsteilla olen tuossa onnistunut. Tietenkin kaikki lapset ovat erilaisia, mutta lähtötilanne oli siis todella valikoiva lapsi. Olet tuota itse kysynyt, ja ottanut hurjasti itseesi, kun olen kertonut. Miksi ylipäätään olet kysynyt, kun omasta mielestäsi olet kaikkea kokeillut ja kaiken tiedät paremmin? Niin?
Ap
Tuolla mainitsin neljä sinun kirjoittamaasi kommenttia, joista jokainen oli osoitettu minulle. Niistä jokaisessa väität, että minä olen pakottanut lapseni syömään, vaikka sitä ennen nimenomaan kerroin, että ei ole auttanut ne sinun keinosi. Jos et oikeasti tiennyt kenelle vastasit, miksi alun perinkään teit oletuksen, että minä olen pakottanut lapsiani. Totta helkkarissa minä otan itseeni, kun ihan suoraan sanot, miten paskasti olen toiminut! Kuvitteletko, että voit sanoa ihan mitä haluat, eikä sinun tarvitse niistä sanomisista kantaa mitään vastuuta? Nyt on vähän myöhäistä selitellä, ett "tietenkin kaikki lapset ovat erilaisia", kun sitä nimenomaan tuolla äsken niin pontevasti kieltäydyit uskomasta. Haukuit vain vahingoniloisena, miten nyt saan nyt sitten korjata sitä satoa, jonka olen itse pakottamalla kylvänyt.
Sinun ei olisi edes tarvinnut tietää, olivatko ne minun kommenttejani vain useamman eri kommentoijan. Kuitenkin otit lähtöoletukseksi sen, että jos jonkun lapsi ei suostu syömään, häntä on pakotettu eikä syy voi olla missään muualla kuin paskassa vanhemmuudessa.
"se tyhmä nuudelimamma 23"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ap, voit lukea esim omat kommenttisi 55, 59, 63 ja 70 ja miettiä, oletko tosiaan sanonut niissä mitään, missä väität, että vanhempi toimii vain kertakaikkisen väärin, jos lapset eivät ole oppineet syömään monipuolisesti.
"tyhmä ja epäonnistunut nuudelipaahtoleipämamma 23"
Sinä varmaan kopioit sieltä minulle kohdan, jossa niin vältän.
Juu, et löydä. Olen sanonut, että lapsista voi pitkämielisesti houkutella maistelua esille, mutta en ole väittänyt, että valikoivuus aikuisena olisi ollut äidin vika.Kamalan kova puolustusreaktio sinulöa, ja ymmärrän sen sikäli kyllä, että kaikkihan nykyään tupataan panemaan kasvatuksen viaksi. Todellisuudessa lapset ovat kyllä geneettisestikin erilaisia. Se ei silti tarkoita, etteikö neofobiaakin voisi viisaalla kasvatuksella yrittää lieventää.
Ainoa, missä olen järkkymätöntä mieltä on, että ainakaan pakolla ei ruokainhokkeja vähennetä
Ap
No todellakin minulla on kova puolustusreaktio, kun joku tuntematon ylimielinen mamma tulee minulle kertomaan, mitä minä olen tehnyt lapsilleni ja miten helkkarin väärin olen heidän kanssaan toiminut! Onko sinulla jotain ongelmia sisäistää sosiaalisia normeja, jos et ymmärrä, että jos haukut jotakuta, se saattaa mennä hiukan tunteisiin?
Ja uskomatonta, että et itse edes suostu lukemaan nyt noita viestejä, jotka sinulle mainitsin! Tässä vielä ihan sinun omia sanojasi:
”Mitä ilmeisimmin olet syöttänyt lastasi pakolla, koska suhtaudut asiaan noin aggressiivisesti, niin kyllä, olet mennyt jo metsään. Ei ihme, ettei lapsesi maista mitään vapaaehtoisesti. Ruokailustanne on jo tullut valtakamppailua. Muuta ei voi tuossa tilanteessa enää sanoa kuin kehottaa ottamaan yhteys neuvolan ravitsemusterapeuttiin. Hän tosin sanoo saman mitä minä.”
”Kyllä pieni lapsi innostuu asioista, joista hänen vanhempansa ovat aidosti innostuneita. Jos teillä ei tykätä ruuanlaitosta ja lapsi pakotetaan syömään, sitä innostusta ei tietysti voi teeskennellä.”
”Jos olet pakottanut lapsiasi syömään åienestä pitäen, kannat nyt satoa.”
”Miten sinnikääästi oikeasti oletkaan mahtanut malttaa antaa lapsesi tutustua rauhassa ja painostuksetta ruokiin....?
Niinpä. Et ole ja nyt yrität sen takia vähätellä neuvoja, jotka kumminkin ivat aivan samoja, joilla ravintsemusterapeutit hoitavat ruokaongelmaisia lapsia.”
Näistä ihan jokaisen kirjoitit henkilölle, joka ei ole koskaan pakottanut lastaan syömään, mutta et edes vaivautunut asiaa tältä henkilöltä kysymään. Miten noista kommenteistasi pitäisi käydä ilmi ymmärryksesi, että ”tottakai lapsia on erilaisia”? Minusta aika selkeästi tuossa tuot esiin, että ongelmat voivat johtua ainoastaan siitä, että olen toiminut väärin ja mitään muuta vaihtoehtoa (esim että lapset ovat erilaisia) ei voi olla.
"se tyhmä nuudelipaahtoleipämamma 23"
Mitenköhön ranskalaiset lapset kasvavat aikuisiksi jotka rakastavat ruokaa eivätkä nirsoilematta vaikka heidät on todellakin pakotettu maistamaan ihan kaikki pöydässä pienestä asti?