Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Tajusin tänään että (pulla)pitko tulee sanasta pitkä.

Että ihminen on totaalisen yksin ajatustensa ja tunteidensa kanssa, vaikka hetken harhaisesti kuvittelisikin jonkun ymmärtävän. Että ei oikeasti ole ystäviä, on vain tuttavia.  

Luulin pitkään, yli opintojeni puoliväliin, asti että diplomi-insinöörin tutkinto on varma työllistäjä siinä missä lääkärinkin tutkinto. Luulin että pelkät DI:n paperit riittää vaikka suhteita ei niin olisikaan. En siis tajunnut rakentaa verkostojani heti opiskeluiden alusta asti.

Se, että en ole saman arvoinen kuin muut ihmiset. Oikeasti minulla ei ole ihmisarvoa. Sen osoittivat esim. koulussa kiusaajat minulle selvästi kiusaamalla minua ja opettajat sillä, että eivät tehneet asialle mitään vaikka tiesivät asiasta. Jo päiväkodissakin muut lapset kiusasivat minua eivätkä hoitajat tehneet asialle mitään vaikka tiesivät asiasta.

Että on ihmisiä, jotka jäävät yksin - ilman ystäviä, ilman parisuhdetta. Luulin kauan että kaikille löytyy pari.

Mä luulin yläasteen kotsantunneille asti, että munakoiso on munasta valmistettava ruoka, tyyliin omeletin tapainen. Hämmästys oli suuri, kun kotsanopettaja esitteli vihanneksia ja munakoiso oli niistä yksi.

Mä luulin tyyliin 8-vuotiaaksi asti, että Singapore on Englannissa. Kaverillani oli englantilaisia sukulaisia, jotka asuivat Singaporessa ja hän usein puhui heidän tulevan sieltä käymään. Selvisi vasta myöhemmin, että he olivat muuttaneet eri maahan.

Luulin yli parikymppiseksi että kaikki saa asuntolainan jos on puhtaat luottotiedot. Siis ainakin jonkunlaisen lainan, sen tiesin ettei esim. työtön saa lainaa 300 neliön lukaaliin yms. Minulle tuli aivan yllätyksenä että pienen kerrostaloasunnon verran lainaa ei tipu jos pankki katsoo tulot liian pieniksi. En voinut käsittää että miten muka pankki katsoo asiakkaan ei-kykeneväksi maksamaan pientä asuntolainaa jos asiakas on aina vuokrastakin selvinnyt. Ja että asuntolainaan tarvii omia säästöjä. Sen jos oisin tiennyt niin olisin laittanut asuntosäästötilin jo ensimmäisten kesätöiden aikana.

Sellasta hedelmää kun mangomeloni ei ole olemassa, vaan siinä jäätelössä on sekä mangoa että melonia. 

Vähän ohi aiheen, mutta saatan vieläkin pelätä mörköjä. Jotenkin tiedostan ettei niitä ole olemassa, mutta pimeän tultua möröt on taas mielessä.

T:28v

Monet on lietsonut pelkoa eläimiin.

"Joutsenet käy päälle"

"Sudenkorennot puree"

"Käärmeet on vaarallisia"

"Rotat on toisten niskoihin hypänneet ja on valtavia"

Jotain tuollaisia ollaan sanottu ja sitten kun itse olin kohdannut näitä eläimiä niin aika lutuisia ja harmittomia nuo eläimet oikeasti on. Tietysti joskus voi käydä päälle, mutta ei ne automaattisesti ole aggressiivisia ihmisille.

Yhtä vaarallisia eläimet ovat ihmisille, kuin ihminen ihmiselle.

20 vuotiaasta 27 vuoteen olen äkännyt tämän.

En nyt sinänsä myöhään ole hoksannut tätä, mutta tarpeetontahan on väärin perustein pelätä eläimiä.

Vierailija kirjoitti:

Se, että en ole saman arvoinen kuin muut ihmiset. Oikeasti minulla ei ole ihmisarvoa. Sen osoittivat esim. koulussa kiusaajat minulle selvästi kiusaamalla minua ja opettajat sillä, että eivät tehneet asialle mitään vaikka tiesivät asiasta. Jo päiväkodissakin muut lapset kiusasivat minua eivätkä hoitajat tehneet asialle mitään vaikka tiesivät asiasta.

Olet parempi kuin kiusaajasi ja he, jotka kiusaamiselta sulkivat silmänsä ja korvansa. He ovat rottia ja pelkureita, et sinä.

Suurin osa ihmisistä ei kykene eikä halua ajatella kuin vain itseään. Joillain laajennettuna tämä koskemaan vain läheisempiä ihmisiä. Muista totaalisesti viis.

Vierailija kirjoitti:

Luulin, että vanhempani ovat fiksuja. Aikuistuttuani järkytyin, kun asian laita selvisi minulle. Ovat he silti rakkaita ja tärkeitä, mutta välillä ihmettelen miten selvisin hengissä aikuiseksi saakka heidän lapsenaan.

Luulin myös nuorena, että alan jossain vaiheessa näyttää aikuiselta. Siis että ulkonäköni muuttuisi humps vaan jotenkin "aikuiseksi". Jossain vaiheessa tajusin, että näytän itseltäni koko ajan ja vaan vanhenen. Että ulkonäköni ei muutu myyttisesti esim 50-vuotiaana arvokkaaksi rouvaksi ihan tuosta vaan.

Sama. Siis tuo aikuisuus-osuus. Kysyin äidiltäni, että missä iässä hän huomasi olevansa aikuinen. Ei oikein tuntunut ymmärtävän kysymystä.

Minä myös uskoin etten koskaan voi oppia kelloa, koska pikkusiskoni oli oppinut ensin

M26 kirjoitti:

Että on ok olla oma ittesä.

Jotkut joutuvat raastupaan tai mielisairaalaan kun ovat omia ittiänsä.

Että olen arvokas eikä minulle saa tehdä pahaa.

Hyväksikäyttäjä isä teki pahaa jälkeä.

Kiintymyssuhdehäiriössä jää odottamaan jotain hyväksytyksi tulemista, mitä ei koskaan tule siltä henkilöltä. No vallanhaluiset kiusaajat huomaa kuka on täysin auki eikä osaa yhtään puolustautua. Kauheita asioita tapahtunut, mutta en tehnyt rikosilmoitusta mistään. Väkivaltaisia miesystäviä, jotka vain tuhosi lisää.

Olisipa joku sanonut että suojele itseäsi.

Kävin kyllä mielenterveystoimistossa ja näin jälkeenpäin ihmettelen, miksei psykologi sanonut mitään. Oli vain jotenkin vahingoniloinen.

Myöhemmin olen oppinut, mutta olen jo vanha eikä katkeruus meinaa helpottaa.

Se, ettei mikään asia ole itsestäänselvä.

Että olis pitänyt taktikoida kevään yhteishaussa. Olen alanvaihtaja ja laitoin hakemukset oppilaitoksiin meneen maaliskuussa vilkaisematta sisäänpääsyprosentteja tms. Ennen esim amkiin pääsi tosi helposti sisälle. Nyt on pikkuhiljaa alkanut valkenemaan että malli on muuttunut ja sisäänpääsy korkeakouluun ei ensikertalaisena onkin kohtuullisen vaikeaa. Olisi siis kannattanut tehdä taustatyö ensin jonka jälkeen minullekin olisi ollut itsestään selvää että opiskelupaikan saaminen ei ole itsestäänselvyys.

Miksi junan kyljessä luki Pectopac.

Myöhemmin opettelin venäläiset kirjaimet.

Luulin pienenä, että pappani on ollut Suomen presidentti. Väärinymmärrys johtui siitä, että olin kuullut puhuttavan miten pappa oli ollut aikanaan kunnanvaltuustossa :D

Oli aika pettymys, kun ekaluokalla koulussa oli seinällä kehyksissä presidenttien kuvat, eikä meidän papan kuvaa ollutkaan siellä..