Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Sivut

Kommentit (664)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ettei tarvitse tehdä liikaa ja olla aina ilman vapaa-aikaa.

Kumpa minun hullut kaverit olisi tajunneet tuon.     itsestään  selviä asioita yleensä ei ole.  Usein et tajua jotain tai toinen ei tai joku muu ei rajua ja oikaisee asiat selviksi.

Syökää sieniä

Tajusin, että psykedeelisten huumeiden kohtuullinen ja vastuullinen käyttö on yksinomaan positiviinen, kannatava asia.

  • ylös 13
  • alas 24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos jätetään itsestäänselvä ja liian kysymyksestä pois, niin myöhään selvisi sarjamurhaajan profiili. En ole aiemmin murhaajia suuremmin miettinyt.
Nyt tässä vasta vanhoilla päivillä olen katsonut amerikkalaista sarjaa "Murhaaja kotonani" ja tajunnut että hehän ovat pahoiksi syntyneitä, aivovammaisia. Ovat kotona suhteellisen normaaleja ja toisaalla murhataan. Kyllä ihmismieli voi olla outo ja julma.

Omaan elämääni tämä asia ei tietenkään ole mitenkään vaikuttanut, eikä väliä vaikkei tämä asia olisi selvinnyt koskaan, mutta kunhan nyt joutessani tänne kirjoittelen vähän asian vierestä. Olen muutenkin vähän yksinkertaista sorttia.

Sori ohis, mutta on pakko korjata:

Suurin osa murhaajista ei synny pahana (jos ylipäätään kukaan). Monen murhaajan lapsuusolot ovat niin kurjat ja rakkaudettomat, että ei ole mikään ihme jos pää ei kestä. Monia näistä ei ole koskaan halattu ja kannustettu, vaan huudettu ja pahoinpidelty vauvasta asti.

Ja ennen kuin kukaan sanoo: Että ei minustakaan tullut murhaaja, vaikka minua kohdeltiin kaltoin. Kyllä, kaikista ei tule toki murhaajia, mutta joillakin huonot tuurit (yhdistettynä moneen muuhun asiaan kuten olematon itsetunto) oikeasti kasautuvat liian suuriksi liian nuorena, jolloin mieli näkee kaiken mustana eli toisin kuin pitäisi normaalilla lapsella olla.

Kiitos.


Varmaan on niin, että suurin osa murhaajista ovat tavallisia ihmisiä, jotka jossain vaiheessa vinksahtaa. Eihän kirjoittaja niin väittänytkään, vaan hän funtsasi sarjamurhaajia (murto-osa) jotka yleensä ovat psykopaatteja. Harvasta psykopaatistakaan tulee kuitenkaan sarjamurhaajaa. Kyseisessä tosi-tv sarjassa esimerkiksi äiti tai sisarus saattaa kertoa läheisensä elämäntarinaa. Äiti esimerkiksi on nähnyt poikkeavuuden (esim suuren vihan) jo pienestä lähtien ja rakastanut ja parhaansa yrittänyt kasvattaa, mutta enempää ei ole voinut. Yllätyksenä on kuitenkin tullut läheisille ja myöhemmin vaimolle, kun paljastuu sarjamurhaajaksi. Sarjamurhaajalla on himo kiduttamisen ja murhaamiseen eli poikkeaa tavallisesta murhaajasta. Pystyy kaksoielämään.
Se siitä. Oli miten oli. Jatketaan vaan niistä hauskemmista aiheista.

Vierailija

Kuulin ehkä 3-4-vuotiaana kun äitini ja tätini juttelivat enoni uudesta naisystävästäni. Tätini sanoi "Se *Riitta on *Paulille vaan laastari" Lapset kun ajattelevat loogisesti (no joo), luulin että enoni seurustelee ihmisen kokoisen laastarin kanssa. Hämmennyin kun meille tulikin syömään kävelevän laastarin sijasta oikea ihminen :D Olisi kyllä ollut jännempää nähdä se jalallinen laastari :(

  • ylös 46
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun läpi lukeneena voin todeta, että firmojen tulisi suunnitella logonsa selkeämmin :D Kiitos vastauksista ja jatketaan!

Ap

Ehkä tuonelan portilla kysytään että onko lukeeko siinä Olvi vai onko siinä tynnyri ja vastauksen mukaan lajitellaan väki.

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Ihan pienenä menimme äidin kanssa sukulaistaloon ja osassa tienpätkää kulki sähkölinja. Ensimmäisessä sähköpylväässä oli kyltti ja kysyttyäni, äiti sanoi, että siinä lukee: "Varokaa hengenvaarallista". Myöhemmin osasin mennä kyläilemään jo yksin, mutta juoksin aina tienpätkän henkeni edestä. Luulin, että ne pylväät voi vaan yks'kaks' kaatua päälleni ja henkeni on vaarassa.

  • ylös 35
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että Hernesaari kirjoitetaan noin eikä "Hernessaari". Tosi moni lausuu tuossa s-kirjaimen tuplana, niin siitä jäänyt harhakäsitys.

Kyllähän esim. hernekeittokin kirjoitetaan yhdellä koolla, mutta ihan yleisesti lausutaan hernekkeitto.

Vaihtelee sen mukaan, missä päin Suomea ollaan.

Tää on nimeltään jäännöslopuke, jossa lausutaan esimerkiksi sadettakki tai hernekkeitto, mutta kirjotetaan sadetakki ja hernekeitto. Löytyy monista muistakin sanoista, ja on ihan virallista suomen kieltä eikä murretta (tosin murteethan sitä aitoa oikeeta suomea on, mutta kirjakieli vaan päätetty ns yleiskieleksi).

Nää on musta tosi kiehtovia. Lapsenakin pohdin tarkkaan että tuleeko niihin kirjoittaessakin tuplat vai ei.

Nature

Luulin että kauppaan pitää mennä aina täydet meikit päällä, kun äitinikin meni. Hän väitti että se on kohteliasta muita asiakkaita kohtaan
Olin tässä luulossa yli 20-vuiotiaaksi saakka. Nykyään tajuan, ettei ketään kerta kaikkiaan kiinnosta miltä näytän kun teen ostoksia. Vielä vähemmän kun on maski naamalla.

  • ylös 38
  • alas 1
Vierailija

Tajusin vasta nelikymppisenä että hei, vitsi mä oonki aika ihana nainen kaikkine epätäydellisyyksineni. Eli opin rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni.

  • ylös 31
  • alas 0
Vierailija

Viimevuonna eräs palstailija avasi silmäni.
En ole tajunnut Palmolive olevan palm olive.

Myös Airam merkki on toisin päin Maria.

25 vuotiaana aikaisintaan olen sivistynyt näistä.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinappituubi avataan tökkäämällä suuaukkoa korkin keskellä olevalla terävällä kohdalla. 
Tupla-patukka avataan katkaisemalla se.
Nämä opin 28-vuotiaana

Ei ole kovin montaa vuotta sitten kun itsekin tuon tajusin. Mä olin jo 30 silloin. :) Sinappituubia piti pitkään jollain puukolla vääntää auki ja joskus junan ravintolavaunusta ostin Tuplan ja katsoin käärettä ja siinäkin näkyi, että ai tämän voi katkaistakin. No käyhän se toki se perinteinenkin tapa sen avaamiseen. 

Vierailija

Vähän päälle 20 vuotiaana tajusin, ettei tarvitse elää toisten mieliksi. Omaa elämäänihän mä elän.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin yli 30v kun minulle selvisi että kaikki ihmiset ei ole jatkuvasti väsyneitä ja halua tappaa itseään. Ja että masennus on muka sairaus josta saa sairaslomaa. Minä luulin että esitän hyvinvoivaa vain huonommin kuin muut ja syön lääkkeitä koska olen niin heikko ja tyhmä toisin kuin muut jotka hallitsi hittomän itsemurhatarpeensa kepeästi. Maailmani oikeastaa luhistui kuin kuoleva tähti sillä hetkellä. Tajusin että elän ihan toisessa todellisuudessa kuin ihmiset ympärilläni.

Minä jaksan yhä edelleen ihmetellä että toisetko ihan oikeasti tykkää elämästään, eivät ole olleet koko elämäänsä masentuneita ja eivät vihaa itseään. Se tuntuu niin hämmentävältä, kuin toiset oikeasti eläisivät ihan eri todellisuudessa, enkä osaa kuvitellakaan millaista sellaisen ihmisen elämä on.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä elin pitkään jonkinlaisessa hyväntahtoisuuden kuplassa. Siis sinnikkäästi kuvittelin, että ihmiset joitakin hulluja sarjamurhaajapsykopaatteja lukuun ottamatta ovat kivoja ja reiluja ja ovat lähtökohtaisesti hyväntahtoisia. Totta kai vastaan tuli ärsyttäviä ja raskaita tyyppejä, mutta uskoin että heidänkin käytökseensä on jokin syy tai että he vain ovat hyvin erilaisia kuin minä ja siksi ärsyynnyn.

Vasta yli nelikymppisenä olen tajunnut, että maailmassa on aika paljon pahansuopia ihmisiä, jotka ovat  valmiita esimerkiksi huijaamaan, valehtelemaan ja vehkeilemään selkäsi takana, luistavat omista hommistaan sumeilematta ajattelematta yhtään muita ihmisiä ympärillään, että on tosi paljon ihmisiä jotka käyttäytyvät aivan törkeästi jos heille antaa siihen mahdollisuuden, ts. ei pidä rajojaan ja puoliaan. Karu havainto, mutta jotenkin kasvattava. 


Minulla meni päinvastoin, pitkään luulin että kaikki ihmiset ovat pahantahtoisia, yrittävät aina jotenkin hyötyä ja tekevät kaikkensa että elämäni olisi kurjaa. Vasta viime vuosina olen ymmärtänyt että maailmassa on paljon todella ihania, hyväntahtoisia ihmisiä jotka oikeasti välittävät ja pitävät minusta. Että se ei olekaan normaalia että oma "paras ystävä" tekee elämästä helvettiä ja jopa opettajat kiusaavat.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Akateeminen tutkinto ei riitä työllistymiseen. Eikä näköjään edes kaksi. Relevantti työkokemus, suhteet ja sattuma/ajoitus ovat tärkeämpiä.

  • ylös 19
  • alas 1
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Viimevuonna eräs palstailija avasi silmäni.
En ole tajunnut Palmolive olevan palm olive.

Myös Airam merkki on toisin päin Maria.

25 vuotiaana aikaisintaan olen sivistynyt näistä.

Mulle tämmöinen hoksaaminen on arkea, tajunnan räjäyttävää.

Viime viikolla tajusin, että Cruella De Vil nimen. Tuo loppuhan on siis devil.

N48

  • ylös 23
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tajusin vasta nelikymppisenä että hei, vitsi mä oonki aika ihana nainen kaikkine epätäydellisyyksineni. Eli opin rakastamaan ja kunnioittamaan itseäni.

Ja bliw-saippua on heijastuksena wild!

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Olin tavattoman hämmästynyt parikymppisenä, kun uusi poikaystäväni ei osannutkaan itse korjata autoaan vaan joutui viemään sen korjaamoon. Veljeni, heidän kaverinsa ja kaikki (siis molemmat) siihenastiset poikaystäväni olivat olleet hyvinkin taitavia konehommissa, joten olin jotenkin kuvitellut sen kulkevan miehillä geeneissä.

Sama ajatus, kun mieheni ei osannut sitoa muuttokuorman liinaa. En minäkään, mutta veljeni ja isäni hanskasivat tuommoiset. Siksi en varmaan ollut itse oppinut. Tuolloin.

  • ylös 16
  • alas 0

Sivut

Sisältö jatkuu mainoksen alla