Mikä itsestäänselvä asia sinulle selvisi aivan liian myöhään?

Vierailija kirjoitti:

70-luvun alkupuolella tuli jotain britti-sarjoja joissa oli 1. maailmansota tai 2.maailmansota ja luulin melko isoksi asti, että Englannissa on aina siihenkin aikaan sota. Ja että he pukeutuvat nuhjuisiin tweed-lippilakkeihin ja paksuihin päällystakkeihin ja sellaisiin  vanhan aikaisiin vaatteisin. Kaikki britit. 

Kuitenkin olin nähnyt elokuvia tai kuvia lehdistä sellaisista swinging sixties-aiheista. Ne värikkäät vaatteet ja iloinen meininki ilmeisesti  hävisivät 70-luvun "sodan melskeisiin".

 Isosiskon luokalla lukiossa oli vaihto-oppilaana tyttö Amerikasta. Kun sisko näytti valokuvan hänestä, olin pettynyt: Olin arvellut tämän tytön näyttävän joltain Marilyn Monroelta tai Farrah Fawcetilta, olikin vain ihan tavallisen näköinen tyttö. Höh, vaikka ihan Ameriikasta asti oli tullut.

 Että äiti on hirmuisen pitkä. Hän on 156 ja itse olen 171.

 Että ei saa iltarukouksessa unohtaa yhtään ihmistä, eläintä, asiaa tms tai Jumala tulee ja tappaa kostoksi.

Ihmettelin 28-vuotiaaksi asti, että miksi ihmeessä kukaan haluaa seurustella miesten kanssa, kun kaikki miehet ovat patalaiskoja, sovinistisia ja juntteja. Kaikki ystäväni ja tuttavani haukkuivat päivästä toiseen miestensä tekemisiä ja minä törmäsin pelkkiin sammakoihin myös omalla miesrintamalla, joten olin aika ällikällä lyöty, kun törmäsin 28-vuotiaana nykyiseen mieheeni ja rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni. En tajunnut, että maailmassa on myös kohteliaita, ystävällisiä, hauskoja, ahkeria, muita kunnioittavia ja tasa-arvoisia miehiä.

Vielä 90-ja 2000 luvun ekalla vuosikymmenellä työhaussa ei vaikuttanut se  ketä tunnet, millaisesta suvusta tulet vaan  katsottiin mitä osaat. Ei myöskään tarvinut 4 suosittelijaa a la head of fuking everything. Työhaastattelun teki ammattilaiset, eivät 26 v HR- Jennicat. 

Nyt jouduin työttömäksi korona auliilla myötävaikutuksella ja voi v ttu mitä alakoululaisten teatteria tämä työnhaku on.

Joo näin se maailma muuttuu. Nyt tajuan kun 5 vuotta sitten pomoni sanoi HR-n oleva yritysten syöpä.

Säästäminen ja sijoittaminen olisi kannattanut aloittaa jo teininä, eikä vasta 40-vuotiaana.

Olisi pitänyt opiskella vakaa ammatti, jota nuorena piti tylsänä.  Mielenkiinnon kohteet pitäisi jättää vain harrastuksiksi, joita leipätyöllä voi sitten kustantaa.  

Etten löydä noin vaan uutta kumppania. En tarkoita että haikailen eksän perään, mutta olisi voinut asennoitua yksin olemiseen paremmin ja kunnioittaa eksää paremmin, sillä hän todennäköisesti kaikesta yhteensopimattomuudesta huolimatta oli parasta mitä maailmalla on tarjota. 7v sinkkuna on todella säälittävä saavutus. Itse olin varma että olen jo naimisissa ja asun ihanassa puutalossa tms. Niin se elämä vaan vei toiseen suuntaan ja vasta nyt olen alkanut tajuamaan, että jään loppuelämäkseni yksin ja se tuntuu pahalta kun sen joutuu käsittelemään.

Sariporri kirjoitti:

Tajusin vasta yli nelikymppisenä, etten voi koskaan olla matemaattisesti lahjakas, koska en ole aspergeri. Ihmettelin kouluaikoina, miten en oppinut millään niitä monimutkaisia matemaattisia juttuja, mutta meidän luokan Tuomas ja rinnakkaisluokan hampputukka osasivat ihan tuosta vaan. Heillä ei ollut sosiaalisia taitoja ja olivat kömpelöitä. Hampputukka ei oppinut ajamaan pyörällä ja kompuroi joka päivä ja kävelikin kuin vaivaisakka. Sama Tuomaksella. Kummallakaan ei huumorintajua ja pukeutuivat kuin vanhukset. Hampputukka puhui kirjakieltä. Hänen tukassan oli järkyttäviä takkuja ja koko likka oli vastenmielinen ja vielä ilkeä. Tajusin ihan lähipäivinä kuinka onnekas olen, että olen juuri minä enkä noiden kahden kaltainen yksinäinen kummajainen pomppimalla liikkuva laskukone. Vattuilen takkutukalle välillä kaupassa eikä se ymmärrä edes sitä, kun yhtälöt vaan pyörii päässä.

Se, ettet oppinut monimutkaisia matemaattisia juttuja, ei varsinaisesti ole sinun vikasi. Mutta se, että ”vattuilet” kaupassa ihmiselle vain sen takia, että pidät itseäsi häntä parempana, on sinulla nimenomaan vika, junttiutta ja typeryyttä.

Pienenä sairastelin aika usein. Kuulin kun äitini sanoi, että Maijan naama on taas niin kalpea, että varmaan tulee kipeäksi. En tiennyt mitä kalpea-sana tarkoittaa. Funtsasin, että se tarkoittaa, että kaula on kapea. Menin peilin eteen katsomaan ja ihmettelin, että kaulahan on ihan samanlainen kuin ennenkin.

Pyhäkoulussa sanottiin, että ihmisellä on omatunto. Opettaja sanoi, että kun tekee jotain syntiä, niin omantunnon ääni sanoo, ettei niin saa tehdä. Pitää kuunnella omantunnon ääntä.

Meillä oli komerossa ylähyllyllä vierasvaraksi piilotettuna pipareita joita äiti oli kieltänyt ottamasta. Minä sitten kokeilin, että mitä se omatunto sanoo. Kiipesin ylähyllyltä ottamaan muutaman piparin. Kuuntelin, mutta kukaan ei sanonut mitään. Söin piparit tyytyväisenä ja ajattelin että ei se sitten syntiä ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt puoliksi tarkoittaa pyykinpesu+kuivaus+pinkkaus, siivous, tiskikone, lastenhoito, ruokahuolto, kaupassakäynti jne puoliksi. Autojen tankkaus, pesussa, huollossa/korjauksessa, renkaanvaihdossa, katsastuksessa käyttö. Sekä lumityöt, ruohonleikkuu, lehtien haravointi yms puutarhatyöt,  metallit ja pahvit yms kierrätykseen. Ja mitähän unohdin. Nämä kaikki eivät ole kotitöitä, vaan miehen harrastuksia. 

 Kiitos. Alkaa olla mitta täynnä.

Olisi mukava, jos miehetkin olisivat vielä miehiä. Miten on näin pieleen mennyt.

Miltä muuten tuntuu käyttää niitä lapsia vaateostoksilla tai lääkärissä, parturissa tai käydä koulujen vanhempainilloissa ja muissa kissanristiäisissä ja muistaa lasten kummien kaimojen syntymäpäivät ja ostaa lahjat niihin. Hoitaa, että kaikki asiat tulevat hoidetuiksi tietyssä järjestyksessä jne Ai niin, nämä ovatkin vaimon harrastuksia.

Seksi avioliitossa tulee kaikkein kalleimmaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotityöt puoliksi tarkoittaa pyykinpesu+kuivaus+pinkkaus, siivous, tiskikone, lastenhoito, ruokahuolto, kaupassakäynti jne puoliksi. Autojen tankkaus, pesussa, huollossa/korjauksessa, renkaanvaihdossa, katsastuksessa käyttö. Sekä lumityöt, ruohonleikkuu, lehtien haravointi yms puutarhatyöt,  metallit ja pahvit yms kierrätykseen. Ja mitähän unohdin. Nämä kaikki eivät ole kotitöitä, vaan miehen harrastuksia. 

 Kiitos. Alkaa olla mitta täynnä.

Olisi mukava, jos miehetkin olisivat vielä miehiä. Miten on näin pieleen mennyt.

Miltä muuten tuntuu käyttää niitä lapsia vaateostoksilla tai lääkärissä, parturissa tai käydä koulujen vanhempainilloissa ja muissa kissanristiäisissä ja muistaa lasten kummien kaimojen syntymäpäivät ja ostaa lahjat niihin. Hoitaa, että kaikki asiat tulevat hoidetuiksi tietyssä järjestyksessä jne Ai niin, nämä ovatkin vaimon harrastuksia.

Pääosin metatyöt tarkoittavat sitä, että nainen jakaa työt muille ja nainen päättää, mitä tehdään.

Minä olen aika suuren osan elämästäni yliarvioinut muiden ihmisten älykkyyttä. Lapsesta saakka olen jotenkin kuvitellut että oma ymmärryksen tasoni on se minimi ja vähimmäistaso mikä kaikilla automatico on.

Tätäkin ketjua kun lukee, niin saa ihan ahdistua. Totta kai nuo jutut on ihan hellyyttäviä, mutta siltikin pistävät miettimään, miten pihalla muut ihmiset voivat olla.

Itse en lapsena ollut noin...mmmmh..kujalla ja sekaisin. Sori nyt vaan.

Kun koulussa muut oppilaat saivat huonoja numeroita ja eivät osanneet, ajattelin että tekevät sen vaan tahallaan ja laiskuuttaan, ollakseen jotenkiin cooleja ja siistejä raggareita.

Luulin pikku tyttönä että presidenttimme Kekkonen on kekkonen.

Kun sitten tajusin että se on sukunimi.

On muitakin Kekkosia😄

Ahaa, sekös se onkin

Se millaisen kumppanin haluan ja minkälaisessa parisuhteessa voin elää. Jotenkin oudosti koko asiaa ei ajatellut 15-25-vuotiaana vaan sitä kelpuutti ihan kenet vaan kunhan toinen vaan osoitti kiinnostusta ja sitten sitä yritti parhaansa mukaan sopeutua ja mukautua toisen elämäntyyliin ja arvomaailmaan. 

Jotenkin sitä vaan takaraivossa jyskytti kuinka kukaan ei ole täydellinen (en itsekään) eikä parisuhteen ei kuulukaan olla mitään ruusuilla tanssimista vaan pitää tehdä kompromisseja ja jos liikaa nirsoilee niin jää luu käteen kun sellaista rakkautta ja romantiikkaa ei ole olemassakaan mitä hollywood-leffoissa..

Vierailija kirjoitti:

Säästäminen ja sijoittaminen olisi kannattanut aloittaa jo teininä, eikä vasta 40-vuotiaana.

Mä olin pentuna, jo 11-vuotiaana, helvetin säästeliäs. Kun muut pojat törsäs viikkorahat hakemalla lähimmältä kiskalta irtokarkkeja niin paljon kuin maha veti, niin minä pistin saamani rahat säästöpossuun ja pankkiin korkoa kasvamaan. 15-vuotiaana keräsin pulloja ja ostin pullorahoilla käyräsarvisen vaihdepyörän. Sitten mulla oli pankkitilillä yli viis tonnia rahaa, jotka kasvoivat korkoa sen 4,5 % vuodessa.

Parikymppisenä hukkasin säästämisen taidon, kun tuli ostotarpeita. Oli yli 20 tonnin könttä, josta vain söin. Siitä olisi kannattanut edes osa sijoittaa. Mutta kun en vielä tänä päivänäkään ymmärrä sijoittamisista mitään. Ei mua oo luotu rahaa tekemään. Lempääläistä tubettajaa lainaten: En ole rahan tekijä... olen rahan käyttäjä. ☺

Ja sitten kun parikymppisenä menin paskaan duuniin ja muutin kotoa pois, niin sen jälkeen oli menot suuremmat kuin tulot. Ei ollut enää edes mahdollista säästää, vaikka olisi halunnutkin. Niin se elämä heittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajunnut ajoissa, ettei miehiin voi luottaa. Ikinä.

Sama, mutta toisinpäin.

Tajusit heti, että miehiin voi luottaa. Aina.

Vai

Ikinä luottaa voi miehiin ei. Ajoissa tajunnut en.

Vasta äskettäin tajusin et säätiedotuskartan värit kertoo lämpötilasta: sininen kylmää, punainen hellettä. Aiemmin en noteerannu, ajattelin vain et värittelevät karttaa muuten vaan eri tavoin. Jes!

Vierailija kirjoitti:

Disneymäiset mielikuvat rehellisyydestä, avoimuudesta ja parisuhdeonnesta ovat karisseet tavattuani monta vuotta sitten naisen, jonka repertuaariin kuului valehtelu, manipulaatio, ja kaikenlainen kikkailu ja jonka syy ei ikinä mikään ollut ja joka seisoi (ja edelleen seisoo) tuhoamiensa ihmisten ja asioiden keskellä täysin viattomana, puhtaana ja enkelimäisenä vakuuttaen viattomuuttaan. Jos on terävä katse pystyy näkemään pirunsarvet hänen päässään mutta valitettavasti itselläni ei ollut niin hyvää näköä ja ne sarvet peittyivät kauneuden, seksikkyyden ja yliaktiivisen seksuaalisuuden alle ja vasta vuosien ja lukemattomien unettomien öiden jälkeen olen tullut ymmärtäneeksi, että minua on vedätetty ja kunnolla. Noh, kaikesta oppii.

Eli minkä itsestäänselvyyden olen oppinut? Ei ole kaikki kultaa mikä kiiltää.

Kuulostaapa tutulta. Itse olen vasta raitistumisen myötä, jo vuosia sitten ymmärtänyt, miten kaksinaamaisia ja kieroja ihmisiä on. Aikoinaan oli vaikea ja raskas avioero, jonka myötä sairastuin alkoholismiin. Jouduin siinä melkoiseen pyöritykseen, kun kuvioihin ilmestyi tilaani härskisti hyväksikäyttäviä ihmisiä.

Se on jännä juttu, miten taitavasti jotkut osaavat vetää juuri niistä oikeista naruista, kun tietävät toisen heikkouden. Vetelevät sen mukaan, että saavat uunotettua toisen niihin omiin juttuihinsa. Kaikenlaista paskaa aiheutetaan toiselle, jonka jälkeen he pesevät kätensä, vetäytyvät vastuusta ja pilkaten syyttelevät uhriaan. Kun on oikeudenmukaisuudentaju hävinnyt tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, niin meno on sen mukaistakin. 💸💸💸

Menneestä elämästäni en ottaisi mitään takaisin. Hyvän kirjan, elokuvan ja draamasarjan siitä kyllä saisi aikaiseksi. 😄

Vierailija kirjoitti:

Luulin pikku tyttönä että presidenttimme Kekkonen on kekkonen.

Kun sitten tajusin että se on sukunimi.

On muitakin Kekkosia😄

Urkki reissaa Neukkulassa ja vaimo hoilaa radiossa. Jälkimmäisen etunimi oli Vieno.