Lue keskustelun säännöt.
Oletko uskossa?
05.02.2021 |
Oletko uskossa?Siis oletko uskovainen?
Jos et ole haluaisitko olla?
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuka on tämä kristinuskon Jumala? Minä olen kristitty koska uskon Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanani. Tuo mitä kuvasit on lähinnä new age eksytystä. Lue ja tutki Raamattua. siellä kerrotaan Kuka on Jeesus ja Jumala ja mm. mitä ja miten rukoillaan oikein. Tämän maailman pahuuden ja pimeyden herra rakastaa tunkea eksyttämään niitä jotka eivät ole valppaana... etenkin ns. rukousvastauksilla joilla maallista mammmonaa tulee omien tarpeiden tyydykseen. Heikko horjahtaa uskoon luulossa että Jumala vastaa mutta linjoilla on joku ihan muu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänäänkin tahdon olla uskossa Jeesukseen.
Hänellä oli 12 opetuslasta, jotka halusivat oppia kalastamaan. Miten, ei ole vaikea asia, mutta miksi kalastusta sanotaan "pyytämiseksi"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Tahtoisin olla. Jumala vain ei huoli minua.
Lue raamattua, jumalalle kyllä kelpaa, sun tunne-elämä vaan voi olla niin rikki että et pysty uskomaan siihen että kelpaat tai että sua rakastetaan. Kun mä tulin uskoon, musta ei tuntunut miltään, aina uudestaan ja uudestaan rukoilin että jumala pelastaisi mut, mutta ei tuntunu miltään. Sitten kävin kasteella ja täytyin pyhällä hengellä, sen jälkeen tunsin jumalan rakkauden ja läsnäolon ja johdatuksen mun elämässä ihan konkreettisesti. Silti voi kestää pitkään että pystyy uskomaan että jumala oikeesti rakastaa mua, mutta niin se vaan on. Kun paljon mokailee elämässä ja saa aina uudestaan anteeksi synnit, se kasvattaa uskoa siihen että taivaan isä on todella rakastava isä ja haluaa hyvää meille.
En ollut tuo, jolle vastasit, mutta täälläkin palstalla tuntuu olevan monta, jotka haluaisivat olla uskossa ja ovat yrittäneet sitä, mutta ovat epäonnistuneet siinä ja kokevat, etteivät kelpaa Jumalalle tai eivät osaa uskoa, ja ajattelevat sitten, ettei se usko ollutkaan heitä varten, ja luovuttavat sen suhteen, osa jopa katkeroituu sen vuoksi.
Miksi Jumala ei voi heti alkuun parantaa sitä ihmisen rikkinäistä tunnemaailmaa edes sen vertaa, että se evankeliumin vastaanottaminen olisi ihmiselle ylipäätään mahdollista? Miksi Jumala jättää ihmiset piehtaroimaan sinne omaan tuskaansa siitä, ettei kelpaa edes Jeesukselle? Miksi Jumala sallii ihmisten epäonnistua näin uskon etsimisessä vaikka halua ja yritystä heille siihen olisi? Miksi ei voi vaan auttaa alkuun, vähän tuuppasta vauhtiin pääsemiseksi? Jumalalle, kun kaikki on mahdollista.
Oisko kellään uskovalla ajatuksia näihin liittyen? On monesti mietityttänyt nämä kysymykset...
Kuten täällä on sanottu lue Raamattua. Ja kuuntele RKK sovellusta missänRqamattuabperusteellisesti selitetään ja opetetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En.
En usko kristinuskon hahmoihin jumalina. Minulle he ovat esi-isiä ja -äitejä muiden joukossa.
Kunnioitan kuitenkin heitä. Tämä pätee kaikkiin esivanhempiini.Oliko heillä uuttu rantapolulla? Siitä keräsivät aina ilmestyneen, uuden telkänmunan:-D
https://www.sanakirja.org/search.php?q=ovum&l=8
Eri kielillä ne on tunnettu eri nimillä, mutta ihmisiä ei olis, jos eivät olisi saaneet ravintoa keltuaisista, sitä cholinia/koliinia. Ilman sitä hermosto ei toimi oikein.
https://areena.yle.fi/1-2843731
hmmm...:-D
Vierailija kirjoitti:
50 luvunlapsi kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko vanhoja satuja. Uskon siihen ihmiseen, joka peilistä kurkistaa.
Uskovaiset ovat lampaita. Useimmat uskonnot ovat patriarkaalisia eli niissä on naisille varattu se synnyttäjän ja ruuanlaittajan vakanssi.
Sanotaanhan raamatussakin, että "nainen vaietkoon seurakunnassa".
Usein kuulee väitettävän, että "Nainen vaietkoon seurakunnassa" olisi sanatarkkaa tekstiä Raamatusta.
– Tämä on yksi niistä kuuluisista raamatunlauseista, joita Raamatussa ei ole. Paavali antaa kyllä naisille ohjeita jumalanpalveluksessa toimimisesta, mutta ei noilla sanoilla.
"----eli ongo Jumalan sana teistä tullut? Taicka ongo se ainoastans teidän tygönne tullut?"
Tarkoittaa kuukautista kuunkiertoa, mitä koko luonto noudattaa, uskoit siihen tai et. Sitä voi ymmärtää, mutta ei kannata yrittää muuttaa, kuten ei muitakaan luonnonlakeja.Kiinassa Wuhanin pandemia muuten alkoi just uudenkuun aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Tahtoisin olla. Jumala vain ei huoli minua.
Lue raamattua, jumalalle kyllä kelpaa, sun tunne-elämä vaan voi olla niin rikki että et pysty uskomaan siihen että kelpaat tai että sua rakastetaan. Kun mä tulin uskoon, musta ei tuntunut miltään, aina uudestaan ja uudestaan rukoilin että jumala pelastaisi mut, mutta ei tuntunu miltään. Sitten kävin kasteella ja täytyin pyhällä hengellä, sen jälkeen tunsin jumalan rakkauden ja läsnäolon ja johdatuksen mun elämässä ihan konkreettisesti. Silti voi kestää pitkään että pystyy uskomaan että jumala oikeesti rakastaa mua, mutta niin se vaan on. Kun paljon mokailee elämässä ja saa aina uudestaan anteeksi synnit, se kasvattaa uskoa siihen että taivaan isä on todella rakastava isä ja haluaa hyvää meille.
En ollut tuo, jolle vastasit, mutta täälläkin palstalla tuntuu olevan monta, jotka haluaisivat olla uskossa ja ovat yrittäneet sitä, mutta ovat epäonnistuneet siinä ja kokevat, etteivät kelpaa Jumalalle tai eivät osaa uskoa, ja ajattelevat sitten, ettei se usko ollutkaan heitä varten, ja luovuttavat sen suhteen, osa jopa katkeroituu sen vuoksi.
Miksi Jumala ei voi heti alkuun parantaa sitä ihmisen rikkinäistä tunnemaailmaa edes sen vertaa, että se evankeliumin vastaanottaminen olisi ihmiselle ylipäätään mahdollista? Miksi Jumala jättää ihmiset piehtaroimaan sinne omaan tuskaansa siitä, ettei kelpaa edes Jeesukselle? Miksi Jumala sallii ihmisten epäonnistua näin uskon etsimisessä vaikka halua ja yritystä heille siihen olisi? Miksi ei voi vaan auttaa alkuun, vähän tuuppasta vauhtiin pääsemiseksi? Jumalalle, kun kaikki on mahdollista.
Oisko kellään uskovalla ajatuksia näihin liittyen? On monesti mietityttänyt nämä kysymykset...
Kuten täällä on sanottu lue Raamattua. Ja kuuntele RKK sovellusta missänRqamattuabperusteellisesti selitetään ja opetetaan.
Olipas tylyn oloinen vastaus... Sulla on varmaan sitten vinkata sieltä joitain kohtia, joissa puhutaan noista asioista, mistä kysyttiin? Sillä muuten tuollainen vastaus on tosi tympeä ja ihan yhtä tyhjän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Olen luterilainen.
Mutta miten Luther käsitti asiat/välitti toisille, kun ei ollenkaan uskonut Kopernicukseen?
https://www.ursa.fi/extra/tahtikartta/tahtikartta.php?PAIVA=6&KUUKAUSI=…;Piispojen olisi pitänyt välittää tietoa alaisilleen, mutta minne se tieto katosi? Tuossa kuvaa tänään.
"Tämänlainen yhtäjaksoinen elämän virta on olemassa kaikissa muissakin eläimissä ja kasveissa. Kana oli kerran kananpoika, tämä oli kerran alkio, alkio oli kerran pieni täplä munanruskuaisen pinnalla, ja ruskuainen oli kerran osa emon ruumista, muna sen munasarjassa.
---21-päiväinen poikanen valmiina kuoriutumaan. Nokan päässä on sarvinyppy." Kirjasta Jokamiehen luonnonkirja.1946
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, joka tekee Jumalan tahdon kuuluu Jeesus Kristuksen seurakuntaan. Moni kirkkoon kuuluvakin luetaan pois tuosta joukosta.
Jumalan valtakunta on ihmisessä sisäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uskossa, mutta en "uskovainen." Näissä asioissa on selvä ero. Esimerkiksi äitini on uskovainen mutta ei ole koskaan lukenut Raamattua, tai muutenkaan yrittänyt perehtyä siihen mitä Jeesus ihmisille yritti opettaa.
Hän jopa itsekin sanoo uskovansa jonkinlaiseen jumalaan, mutta ei osaa nimetä mihin jumalaan uskoo. Kuuluu kirkkoon koska lapsena sinne liitettiin.
Itse uskon nimenomaisesti Jeesukseen. Olen eronnut kirkosta. Kirkko ei enää nykyisin edusta sitä mitä uskoni tarkoittaa. Nykykirkkomme on enää pelkkä vitsi, jolle kaikki nauraa.
Uskon Jeesukseen ja Jumalaan, olen ensisijaisesti Jeesuksen seuraaja (koska sitä teen) ja kristitty. Sanaan "uskovainen" liittyvä mielikuva ei taida kohdallani vastata todellisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, joka tekee Jumalan tahdon kuuluu Jeesus Kristuksen seurakuntaan. Moni kirkkoon kuuluvakin luetaan pois tuosta joukosta.
Jumalan valtakunta on ihmisessä sisäisesti.
Ehkä se vaan tuntuu siltä, kun kaikki on hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Olen uskossa, mutta en "uskovainen." Näissä asioissa on selvä ero. Esimerkiksi äitini on uskovainen mutta ei ole koskaan lukenut Raamattua, tai muutenkaan yrittänyt perehtyä siihen mitä Jeesus ihmisille yritti opettaa.
Hän jopa itsekin sanoo uskovansa jonkinlaiseen jumalaan, mutta ei osaa nimetä mihin jumalaan uskoo. Kuuluu kirkkoon koska lapsena sinne liitettiin.
Itse uskon nimenomaisesti Jeesukseen. Olen eronnut kirkosta. Kirkko ei enää nykyisin edusta sitä mitä uskoni tarkoittaa. Nykykirkkomme on enää pelkkä vitsi, jolle kaikki nauraa.
Minä käyn messussa ehtoollisella, saarnaa en aina kovin tosissaan kuuntele, riippuu niin puhujasta. Veikkaan, että kirkossa käy ihmisiä joille nimenomaan hengellisyys on tärkeä, näinköhän sitten eri henkilöt haluavat valtaa ja neuvostoihin istumaan....jännä olisi tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä korkeampaan voimaan, mutta vastustan järjestäytynyttä uskontoa, koska se perustuu pelolla hallitsemiseen ja ihmisten kontrollointiin.
Olen ollut jo 32 vuotta uskossa, mutta en ole koskaan kokenut, että joku ihminen pystyisi tai edes pyrkisikään minua hallitsemaan, Isä ja Jeesus vain sekä Pyhä Henki, joka asuu minussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä korkeampaan voimaan, mutta vastustan järjestäytynyttä uskontoa, koska se perustuu pelolla hallitsemiseen ja ihmisten kontrollointiin.
Olen ollut jo 32 vuotta uskossa, mutta en ole koskaan kokenut, että joku ihminen pystyisi tai edes pyrkisikään minua hallitsemaan, Isä ja Jeesus vain sekä Pyhä Henki, joka asuu minussa.
Ehkä hän tarkoitti jotain lahkoa, jossa ei ole ajattelun vapautta. Sellaista, jossa ulkopuolelta joku ihminen kertoo sinulle, mitä saat ja mitä et saa tehdä. Tuosta pääsee vapauteen sillä, että etsii Pyhän Hengen johdatusta uskonnollisen "pomon" mielipiteen sijaan.
On vain yksi Mestari ja on Jeesus.
En ole, ei ole ollut koskaan edes hilkulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskon kyllä korkeampaan voimaan, mutta vastustan järjestäytynyttä uskontoa, koska se perustuu pelolla hallitsemiseen ja ihmisten kontrollointiin.
Olen ollut jo 32 vuotta uskossa, mutta en ole koskaan kokenut, että joku ihminen pystyisi tai edes pyrkisikään minua hallitsemaan, Isä ja Jeesus vain sekä Pyhä Henki, joka asuu minussa.
Ehkä hän tarkoitti jotain lahkoa, jossa ei ole ajattelun vapautta. Sellaista, jossa ulkopuolelta joku ihminen kertoo sinulle, mitä saat ja mitä et saa tehdä. Tuosta pääsee vapauteen sillä, että etsii Pyhän Hengen johdatusta uskonnollisen "pomon" mielipiteen sijaan.
On vain yksi Mestari ja on Jeesus.
* ja se on
Vierailija kirjoitti:
Oon uskossa ja kun katsoo universumia niin todellakin uskon korkeampaan voimaan.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/03/avara-luonto-saarten-monet-kas…
Katsoitko, kun tuo tuli telkkarista?