Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko uskossa?
Kommentit (555)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen siinä uskossa, että maailmassa tapahtuu enemmän hyvää kuin pahaa.
Olen siinä uskossa, että lapseni ovat todella minun lapsiani.
Olen siinä uskossa, että minulla on maanantainakin työpaikka.
Olen siinä uskossa, että minulla on aika hyvä kunto.
...onhan näitä...https://www.scribd.com/doc/128272255/Brown-Companion-to-Bede
Onko tuttua?
Referoi. En avaa epämääräisiä linkkejä, joten en osaa sanoa.
Ei siinä mitään epämääräistä ole. Bede kirjoitti Englannin historian kauan sitten.
http://michaeldmann.net/mann9.htmlTuolla muuten on - merenrantaan liittyen - Crista Ampullaris. Sanooko se mitään?
Merenkulussa olennainen asia, myös kalastajilla:-)
http://www.animalbase.uni-goettingen.de/zooweb/servlet/AnimalBase/home/…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Kaakkois-Aasia syntyi tulesta ja saa voimansa auringosta, mutta Kuu hallitsee monin paikoin elämää saarilla. Nousu- ja laskuvedet rytmittävät lukuisten eläinten elämää mangrovemetsissä.
Kuun mahti on voimakkainta rannikolla ja matalikoilla, mutta Maan seuralaisen vetovoimalta ei voi välttyä yksikään alueen elävistä olennoista. Saarilla tavataan kaloja, jotka pakenevat puiden runkojen sisälle tai pyristelevät vettä karkuun. Öisin hyönteiset muodostavat valoketjuja ja äyriäiset karkeloivat."
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/03/avara-luonto-saarten-monet-kas…
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut mutta nyt alkaa usko hiipua, niin paljon pahaa ja epäoikeudenmukaista on meidän perheen kohdalle sattunut ja kaikista rukouksista huolimatta minkäännäköistä helpotusta ei tule. Periksi ei tietenkään anneta, mutta en enää halua uskoa sellaiseen ylempään voimaan, joka näin paljon kärsimystä antaa meille tapahtua jatkuvalla syötöllä. Surullista, etten enää pysty tuntemaan lohtua uskosta.
Voisitko vähän avata. Onko teitä kohdeltu huonosti vai mistä on kysymys. Toivottavasti asiat järjestyvät.
Olen uskovainen, mutta minulle se tarkoittaa päivittäistä parannuksen tekemistä . Vielä jaksan uskoa Jumalan rakkauteen ja anteeksiantamuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen, uskon itseeni vahvasti!
Sekin on hyvä!
Osaatko tulkita tuon asetelman taivaalla:
https://www.ursa.fi/extra/tahtikartta/tahtikartta.php?PAIVA=13&KUUKAUSI…;
Se on se uudenkuun aika, jolloin elävien olentojen siemenet alkavat itää:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itäminen tapahtuu siksi kun ne auringon säteet eivät pääse vaikuttamaan niin voimakkaasti. Se kivipallo edessä - oli se mikä tahansa, kuu tai Venus tai Merkurius, estää - siis suojelee herkimpiä kärventymästä:-)
Tähänkin päivään olen lähtenyt turvaamalla Jeesuksen apuun ja armoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä7437 kirjoitti:
Tahtoisin olla. Jumala vain ei huoli minua.
Lue raamattua, jumalalle kyllä kelpaa, sun tunne-elämä vaan voi olla niin rikki että et pysty uskomaan siihen että kelpaat tai että sua rakastetaan. Kun mä tulin uskoon, musta ei tuntunut miltään, aina uudestaan ja uudestaan rukoilin että jumala pelastaisi mut, mutta ei tuntunu miltään. Sitten kävin kasteella ja täytyin pyhällä hengellä, sen jälkeen tunsin jumalan rakkauden ja läsnäolon ja johdatuksen mun elämässä ihan konkreettisesti. Silti voi kestää pitkään että pystyy uskomaan että jumala oikeesti rakastaa mua, mutta niin se vaan on. Kun paljon mokailee elämässä ja saa aina uudestaan anteeksi synnit, se kasvattaa uskoa siihen että taivaan isä on todella rakastava isä ja haluaa hyvää meille.
En ollut tuo, jolle vastasit, mutta täälläkin palstalla tuntuu olevan monta, jotka haluaisivat olla uskossa ja ovat yrittäneet sitä, mutta ovat epäonnistuneet siinä ja kokevat, etteivät kelpaa Jumalalle tai eivät osaa uskoa, ja ajattelevat sitten, ettei se usko ollutkaan heitä varten, ja luovuttavat sen suhteen, osa jopa katkeroituu sen vuoksi.
Miksi Jumala ei voi heti alkuun parantaa sitä ihmisen rikkinäistä tunnemaailmaa edes sen vertaa, että se evankeliumin vastaanottaminen olisi ihmiselle ylipäätään mahdollista? Miksi Jumala jättää ihmiset piehtaroimaan sinne omaan tuskaansa siitä, ettei kelpaa edes Jeesukselle? Miksi Jumala sallii ihmisten epäonnistua näin uskon etsimisessä vaikka halua ja yritystä heille siihen olisi? Miksi ei voi vaan auttaa alkuun, vähän tuuppasta vauhtiin pääsemiseksi? Jumalalle, kun kaikki on mahdollista.
Oisko kellään uskovalla ajatuksia näihin liittyen? On monesti mietityttänyt nämä kysymykset...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen, uskon itseeni vahvasti!
Sekin on hyvä!
Osaatko tulkita tuon asetelman taivaalla:
https://www.ursa.fi/extra/tahtikartta/tahtikartta.php?PAIVA=13&KUUKAUSI…;Se on se uudenkuun aika, jolloin elävien olentojen siemenet alkavat itää:-)
https://www.timeanddate.com/moon/phases/
Tänäkeväänä 13.3, ei aina sama tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Ps 89:37 Hänen siemenens on olewa ijancaickisest/ ja hänen istuimens minun edesäni nijncuin Auringo.
Ps 89:38 Ja nijncuin Cuu/ wahwistetan hän ijancaickisest/ ja on wahwana nijncuin todistus pilwisä. Sela."
https://www.finbible.fi/jakeittain/VT/psalmi_89.htm
Olen ollut, mutta en tiedä uskonko enää. Haluaisin kyllä, mutta en voi koskaan hyväksyä naisvihaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut, mutta en tiedä uskonko enää. Haluaisin kyllä, mutta en voi koskaan hyväksyä naisvihaa.
Kristinuskoon ei kuulu naisviha millään muotoa, eikä viha muutenkaan. Olet ymmärtänyt jotain väärin, jos niin ajattelet.
En ole. Pidän outona ihmisiä, jotka ajattelevat omaavansa ainoan oikean uskon. Olen agnostikko. Jos jumala on, häntä ei voi käsittää, eikä hän kilpailuta ihmisiä tällä tavoin, että mihin lahkoon/uskontoon kukin kuuluu.
Ihmisen pienen mielen harhaa.
Minä uskon kristittyjen Jumalaan ja Jeesukseen. En ole mikään hyvä uskova, päinvastoin. Tunnen etten elä yhtään kuin Raamattu opettaa mutta pyytelen rukouksilla kaikenlaista.
Eniten toivon sydömessäni kaikille onnellista elämää omalla tavallaan ja että itse saan synnit anteeksi ja kykenisin elämään edes jotenkin hyvää elämää.
Vierailija kirjoitti:
En ole. Pidän outona ihmisiä, jotka ajattelevat omaavansa ainoan oikean uskon. Olen agnostikko. Jos jumala on, häntä ei voi käsittää, eikä hän kilpailuta ihmisiä tällä tavoin, että mihin lahkoon/uskontoon kukin kuuluu.
Ihmisen pienen mielen harhaa.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/03/avara-luonto-saarten-monet-kas…
Katsoitko, kun tuo tuli telkkarista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole. Tieteellinen maailmankuva.
Minullakin on melko tieteellinen maailmankuva, mutta siitä huolimatta olen uskossa. Tiedehän ei sulje Jumalaa pois. Toki tiede mahdollistaa sellaisen ajatusmallin, että tämä maailmankaikkeus olisi syntynyt ja jatkaisi toimintaansa ilman Jumalaa, mutta se ei kuitenkaan millään tavalla tee Jumalan olemassaoloa mahdottomaksi.
Samaistun Juha Tapioon siinä, että hänen tavoin minäkin olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en osaa. Jos minulta lähtisi usko, niin minulta lähtisi paljon muutakin, koko persoonallisuuteni. Minun arvoni rakentuvat niin vahvasti siihen mihin uskon, että jos arvoiltani lähtisi pohja, niin olisin aivan erilainen ihminen. Siitä huolimatta olen joskus halunnut olla uskomatta, mutta en vain osaa.
Tieteellisissä selostuksissa puolestaan tökkii mm. se, kun evoluutioteorian mukaisesti solulima on synnyttänyt uusia soluja, kun taas mikrobiologian puolella tiedetään, että solulima ei voi synnyttää uusia soluja. Samalla myös mietityttää kaiken materian ja energian synty. Minulle "alku" tarkoittaa sellaista tilaa, jolloin ei ole ollut mitään. Tiede kertoo, että energian määrä on vakio, eli energia ei katoa eikä sitä tule lisää. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitäisi uskoa, että energia on ollut aina olemassa. Tämä on minulle jotenkin tosi vaikeaa. Samoin on vaikeaa uskoa, että jotain materiaa olisi ollut aina olemassa, eli että se ei olisi syntynyt mistään. Olen ratkaissut ongelman sellaisella selityksellä, että on olemassa jokin sellainen todellisuus, jossa ei ole aikaa. Kun ei ole aikaa, ei ole alkua eikä loppua, vaan sellainen on ollut aina ja on olemassa ikuisesti. Tätä minä kutsun Jumalaksi. Näen, että tällä meidän ajallisella todellisuudellamme on ollut alku, ja tälle tulee joskus myös loppu. Jumalalla puolestaan ei ole alkua eikä loppua, vaan Jumala on ajaton ja ikuinen. Ja koska maailmankuvani nojaa vahvasti tähän, niin minun olisi entistä vaikeampaa olla uskomatta Jumalaan.
No, mielestäni kuitenkin jokainen saa uskoa juuri siihen mihin on uskoakseen. Moni sanoo ratkaisemattomiin tieteellisiin kysymyksiin, että he pystyvät elämään sen kanssa että eivät tiedä kaikkea, ja uskovat siihen että vielä joskus tiede antaa heille vastaukset. Tämäkin kuulostaa mielestäni järkevältä. Mutta usko Jumalaan ja kristillinen näkemykseni ovat kuitenkin asioita, jotka eivät lähde minusta vaikka tiedostan hyvin, että voisin valita tuollaisen vieläkin tiedekeskeisemmän näkökulman eli luottaa siihen, että tiede antaa vielä joskus vastaukset kaikkiin niihin aukkoihin, joita yritän paikata Jumalalla. Mutta toisaalta, vaikka tiede selittäisi kaikki nämä aukot niin en usko, että vielä silloinkaan osaisin nähdä maailmaa niin, että Jumalan olemassaolon mahdollisuutta olisi suljettu pois.
Melko pitkä pohdinta, mutta väittäisin, että ainakaan minulle ei voida sanoa, että olisin valinnut kristinuskon siksi että en olisi perillä asioista. Ei voida edes sanoa, että olisin itse valinnut kristinuskon, koska minä en koe itse varsinaisesti valinneeni sitä. Koen, että se on valinnut minut, enkä minä osaa tosiaan päästää siitä irti. Jotkut taas eivät osaa päästää uskonnottomuudestaan irti, eli eivät osaa kääntyä kristityiksi vaikka haluaisivat. Koen, että ymmärrän heitä jollain tasolla, mutta tämä minun tilanteeni on vain tosiaan näin päin, että tapahtuipa mitä tahansa, niin kaikesta huolimatta olen kristitty.
No eipä tuolla kyllä ole mitään tekoa kristinuskon Jumalan kanssa. Miten sinä olet onnistunut sellaiset yhtäläisyysmerkit siihen piirtämään?
Olet oikeassa. Tuolla pohdinnalla olen päätynyt "logiikan" kautta siihen, että Jumala on olemassa. Sehän ei itsessään vedä yhtäläisyyttä siihen, että kyse olisi juuri siitä Jumalasta josta Raamattu puhuu.
Siihen, että uskon juuri kristinuskon Jumalaan, vaikuttaa sitten sekä omassa että läheisteni elämässä tapahtuneet todistukset, rukousvastaukset yms. sekä kokemukset siitä, että Jumala puhuu minulle ja ohjaa minua oikeaan suuntaan. Minulla on ollut suuria vaikeuksia elämässäni, mutta kaikesta huolimatta näen valtavasti siunausta ja uskon, että olen täällä suorittamassa Jumalan minulle antamaa tehtävää. Sitten kun se on suoritettu, Herra kutsuu palvelijansa Taivaan kotiin. Kaikkia näitä ihmeitä nähtyäni ja koettuani minun olisi vaikeaa selittää niitä hyvällä sattumalla tai elää sen kanssa, ettei minulla ole selitystä sille, miten noin voi käydä. Kyllä minä siis tiedän että "sattumaakin" on olemassa, ja puhun sattumasta esimerkiksi silloin jos heitän Kimblessä kutosen 10 kertaa peräkkäin. :D Mutta liian monen ison ja ihmeellisen asian selittäminen "sattumalla" on mielestäni itsensä huijausta, varsinkin silloin kun asioiden ratkeamisen puolesta on rukoiltu ja solmut aukevat välittömästi tämän jälkeen.
Kuka on tämä kristinuskon Jumala? Minä olen kristitty koska uskon Jeesukseen Kristukseen Vapahtajanani. Tuo mitä kuvasit on lähinnä new age eksytystä. Lue ja tutki Raamattua. siellä kerrotaan Kuka on Jeesus ja Jumala ja mm. mitä ja miten rukoillaan oikein. Tämän maailman pahuuden ja pimeyden herra rakastaa tunkea eksyttämään niitä jotka eivät ole valppaana... etenkin ns. rukousvastauksilla joilla maallista mammmonaa tulee omien tarpeiden tyydykseen. Heikko horjahtaa uskoon luulossa että Jumala vastaa mutta linjoilla on joku ihan muu.
Alue: Aihe vapaa
http://www.arcturusastronomy.fi/index.php?page=pimennykset