Eri näkemykset parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Minä olen miehenä ollut koko ikäni yksin koska en vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitä lisäarvoa nainen toisi elämääni. 

Ehkäpä ei tuokaan. Eivät kaikki tykkää olla suhteessa. Ja ehkä et tykkää naisista. Se on ihan ok, kaikkien ei tarvitse. (Enkä tarkoittanut tällä mitään homovihjailua, välttämättä, sillä heterokin voi olla sellainen, ettei oikeastaan viihdy vastakkaisen sukupuolen kanssa.)  Sun elämä on ehkä hyvää just noin, ja on hyvä, että tiedostat sen itse. Ei ole syytä ryhtyä suhteeseen vain siksi, että se on joku normi. Parisuhde ei ole ehkä sun juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Minä olen miehenä ollut koko ikäni yksin koska en vaan yksinkertaisesti ymmärrä mitä lisäarvoa nainen toisi elämääni. 

Ole ihmeessä yksin, jos se tuntuu paremmalta, niin pitääkin elää miten itselle parhaiten sopii. Mutta sitten sinun ei varmaankaan myöskään tarvitse haukkua kaikkia naisia maanrakoon, kun kerran niin tyytyväinen olet elämääsi. Ei minulla ainakaan ole tarvetta haukkua kaikkia miehiä, kun valitsen itse onnellisen sinkkuuden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?

Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.

Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h

Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”

N52

Onneksi pääsin irti orastavasta suhteesta, se olisi tullut olemaan varmasti raskasta kun jo alussa sai varpaillaan olla. Ei koskaan tiennyt mistä nainen suutahti ja se lopullinen repeäminen tuli myös aina pitkällä viiveellä synkkyyden loppua kohti syventyen etten enää edes meinannut muistaa koko asiaa. Paljon alkoi myös juttuja olemaan mihin nainen ei ollut tyytyväinen minussa ja sain niistä kuulla aggressiiviseen sävyyn. Tuli aina niin paska olo kun itse pidin naista täydellisenä ja päästin kaikki tämän minulle epähuomiossa möläyttämät ja tekemät mielenpahoitusjutut sormien lävitse. Olisi voinut ne epäkohdat tuoda esille vähän toiseen tyyliin kuin "v*tuttaa mitä teit eilen s*tanan sika".

Kerrot nyt yhdestä naisesta, joten toivoisin ettet yleistäisi tätä kaikkiin naisiin. Kyllä moni nainenkin voisi kertoa tarinoita hirviöpoikaystävistään.

No tehän kerrotte. Paitsi että harvemmin kukaan tulee muistuttamaan, ettei kannata yleistää. Eri juttu ilmeisesti kun nainen kyseessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla. 

Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa. 

Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa. 

Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D 

Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta. 

Niin sinä odotat...mies on saattanut puhua siitä koko päivän esim töissä ja haluaa välttää sitä, kun siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Voit sinä silti niille tyttökavereille kertoa kuinka teillä on sivistynyt kahden fiksun aikuisen parisuhde, jossa ollaan hienosti ajan hermoilla, eikä puuhastella mitään tyhjän päiväistä.

Kumpi tuossa on sitten se, joka tekee väärin? Se, joka odottaa yhteistä tekemistä ja luulee molempien tykkäävän siitä, vai se toinen, joka ei tykkääkään, mutta ei myöskään kerro toiselle, että ei halua syödä ja juoda viiniä yhdessä ja puhua politiikkaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla. 

Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa. 

Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa. 

Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D 

Ihmisillä on kummallinen tapa nimittää omia ongelmiaan "nykyajan ongelmiksi". -eri

Kuinka paljon sinä vietät aikaasi esim sukusi kanssa? Käyt kirkossa? Martta-kerhossa? Auttamassa omaa yhteisöäsi?

Kirjoitit väärään ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla. 

Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa. 

Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa. 

Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D 

Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta. 

Niin sinä odotat...mies on saattanut puhua siitä koko päivän esim töissä ja haluaa välttää sitä, kun siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Voit sinä silti niille tyttökavereille kertoa kuinka teillä on sivistynyt kahden fiksun aikuisen parisuhde, jossa ollaan hienosti ajan hermoilla, eikä puuhastella mitään tyhjän päiväistä.

Sinä voit vapaasti tehdä perjantai-illoillasi mitä haluat, meillä on tämä tapa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla. 

Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa. 

Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa. 

Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D 

Sekä paska huumori että politiikasta puhuminen ovat molemmat ihan ok. Eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa persoonat osuvat yksiin, ja joka haluaa suhteelta samanlaisia asioita kuin itse. Ongelmia tulee juuri silloin, kun ollaan yhdessä vähän kenen kanssa sattuu, ja sitten yritetään hankalasti sovittaa yhteen personia ja toiveita, jotka eivät sovi yhteen ollenkaan. Oikean ihmisen kanssa vapaa-ajan vietto ja keskustelunaiheet ovat kuin itsestään juuri oikeanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Mullekin tulee mieleen, ja olen myös huomannut aika monta esimerkkiä tästä, että moni mies (huom. eivät suinkaan kaikki) ei kumppanin valinnassa kiinnitä riittävästi huomiota siihen, että olisi niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja luonteet sopisivat yhteen. Riittää, että nainen on nätti ja sillä on tissit ja takamus. Tämä ei vain välttämättä sitten johda sellaiseen parisuhteeseen, jossa molemmilla olisi hyvä olla. Toinen onkin pidemmän päälle vain huonekalu, jonka kanssa ei ole mitään puhuttavaa eikä tehtävää, molemmat elävät täysin omia elämiään, yhteistä on vain sama sänky ja kotityöt.

Toisaalta ihan sama ongelma on naisillakin, jos mennään suhteeseen vääristä syistä. Ja ihan samoihin asioihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Vierailija kirjoitti:

Koska naisten prinsessaharhat. Itse ei kyllä tehdä sen parisuhteen eteen yhtikäs mitään 

Ok, hyvä tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Ehkä silloin ei kannata seurustella ollenkaan, jos toisen kanssa tekeminen tuntuu siltä että 'luopuu omasta elämästään ja jutuistaan'. Sinä siis haluat istua kotona hiljaa eri huoneissa ja käydä kävelylläkin mielummin naapurin kanssa. Ehkä et vaan ikinä ole ollut rakastunut?

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?

Lisäarvo ei tarkoita rahaa, vaan läheisyyttä, kumppanuutta, toisen tukemista, kiinnostavia keskusteluja, kivaa yhteistä tekemistä, seksiä jne. Minusta ihan perusjuttuja, joita hyvässä parisuhteessa saa kumpikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Perjantai, viikonloppu edessä.

Ja palstan surkeat u.l.i.zi.jat alkaa kerätä kiukkua, että ei he mitään naista haluaisikaan, NIH. Ikäänkuin joku heille parisuhdetta olisi ollut edes tarjoamassa.

Huvittavia :)

ja te ulinaiset jaksatte paskaräksyttää. 

Mistä me ulisisimme? Meillä kun on ne perheet ja onnelliset parisuhteet. Eikä mitään tarvetta avata loputtomia haukkumaketjuja. Emme myöskään hauku miehiä, u.li.zijat on eri asia kun miehet.

Mutta pussaa sinä vaan sitä kylmää kaljatölkkiä, niinhän se meni :)

Saatko orkkuja tosta paskaräksytyksestäsi? 

Minä saan orkkuja puolisoni kanssa. Samaa et sinä voi sanoa :D

Joo, en av-mamman kanssa harrastakaan seksiä. 

Oman kokemukseni mukaan miehet nyt vaan on "yksinkertaisempia" hyvällä tavalla.

Monesti saattaa olla jokin tilanne, joka harmittaa molempia mutta mies ei edes muista sitä enää seuraavana päivänä ja asiat on taas hyvin, kun taas minä jään pyörittelemään, märehtimään ja analysoimaan asiaa päiväkausiksi tehden kärpäsestä härkäsen. Lopulta mies huomaa, että minua vaivaa jokin ja avaudun asiasta, jolloin puolisoni tyrmistyneenä vakuuttaa, ettei mitään huolta ole, ja lopulta minäkin pääsen asiasta yli.

Typerä kaava, jonka me molemmat tunnistamme mutta joka ei meillä ole ollut ongelma muuten kuin minun mielenterveydelleni, mutta näkisin silti tässä potentiaalia kriisiin monessa suhteessa. Etenkin, jos se mies ei huomaa ja tiedosta, että toista jää asiat kaivelemaan vaikka itse pääseekin niistä äkkiä yli. Tai jos se nainen ei saa sitä suutaan auki, itse en ainakaan saa jos toinen ei suoraan kysy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että edelleen naiset hoitavat suuremman osan talouden töistä, sen lisäksi että käyvät palkkatöissä tai toimivat yrittäjinä. Miehet käyvät töissä ja makaavat loppupäivän sohvalla. Totta kai siinä on mukava olla, suhde ja elämä rullailee mukavasti eteenpäin pleikkaa ja tattia hakatessa..

Ehkä kannattaisi jo seurusteluaikana katsoa millainen on miehen kotityöosaaminen ja aktiivisuus. Ellei mies sinkkuna koskaan pese uunia, imuroi, vaihtaa lakanat kerran vuoteen, pese vessaa jne. niin ei hän parisuhteessakaan niitä yllättäen ala tekemään. 

Mutku se amislippis-Janne on vaan niin ihana ja seksikäs!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?

Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.

Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h

Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”

N52

Ei tietysti aina tarvitsella olla, mutta enemmän pitää pitkällä aikavälillä olla hyvää kuin huonoa. Kuka jaksaa pieruverkkareissa itsekseen möllöttävää kumppania, jota ei yhtään kiinnosta olla hyvää seuraa toiselle.

No, Parisuhteen ei kuulu olla työtä, jossa suoritetaan erinäisiä toimenpiteitä, jotta saadaan palkaksi toisen rakkaus. On jo riittävästi, että töissä on se hyvä tyyppi.

Tosirakkaus haluaa toiselle hyvää. Jos tietää toisen haluavan x, niin kyllähän sitä toiselle haluaa antaa. Jos ei halua sitä tehdä, tai antaminen tuntuu vastenmieliseltä, niin tulee miettiä rakastaako alkuunkaan. Vaihtoehtoisesti pitää miettiä, olisiko paras pysyä sinkkuna.

Toisaalta rakkaus myös hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on. Jos ei hyväksy pieruverkkareissa makaavaa kumppania, niin voi taas miettiä omaa rakkauttaan. Ja muistaa, että Vaatimukset tappavat rakkauden.

N52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Ehkä silloin ei kannata seurustella ollenkaan, jos toisen kanssa tekeminen tuntuu siltä että 'luopuu omasta elämästään ja jutuistaan'. Sinä siis haluat istua kotona hiljaa eri huoneissa ja käydä kävelylläkin mielummin naapurin kanssa. Ehkä et vaan ikinä ole ollut rakastunut?

Siltähän tuo kuulostaa, että kumppanin kanssa tehtävät jutut ovat pakkopullaa, jota on pakko välillä suorittaa. Kunnes pääsee taas Oman Elämän (tm) pariin, ja voi huokaista helpotuksesta ;)

Ei tässäkään ketjussa ole tainnut olla montaa (jos ketään) naista, joiden mielestä ihmisellä ei pitäisi olla omaa elämää parisuhteen ohella. Nuo on niitä olkinukkeja, joita jotkut palstamiehet tykkäävät kehitellä.

Toisekseen osan naisista ei edes halua miehen kanssa yhteistä kotitaloutta. Mites silloin tuon yhteisen tekemisen kanssa, vai onko tilanne jotenkin erilainen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että edelleen naiset hoitavat suuremman osan talouden töistä, sen lisäksi että käyvät palkkatöissä tai toimivat yrittäjinä. Miehet käyvät töissä ja makaavat loppupäivän sohvalla. Totta kai siinä on mukava olla, suhde ja elämä rullailee mukavasti eteenpäin pleikkaa ja tattia hakatessa..

Ehkä kannattaisi jo seurusteluaikana katsoa millainen on miehen kotityöosaaminen ja aktiivisuus. Ellei mies sinkkuna koskaan pese uunia, imuroi, vaihtaa lakanat kerran vuoteen, pese vessaa jne. niin ei hän parisuhteessakaan niitä yllättäen ala tekemään. 

Tämä. Kyllä kotitöistä valittavilla naisilla on usein peiliin katsomisen paikka. Yhteen on pitänyt muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella ja on ajateltu, että se poikamiesboksi-elämä kyllä muuttuu sitten yhteisessä kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? 

Niin, ethän sinä tosiaan tiedä kun et ole ikinä uskaltanut ehdottaa. Ja kehtaat vielä katkeroitua.