Eri näkemykset parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että edelleen naiset hoitavat suuremman osan talouden töistä, sen lisäksi että käyvät palkkatöissä tai toimivat yrittäjinä. Miehet käyvät töissä ja makaavat loppupäivän sohvalla. Totta kai siinä on mukava olla, suhde ja elämä rullailee mukavasti eteenpäin pleikkaa ja tattia hakatessa..

Ehkä kannattaisi jo seurusteluaikana katsoa millainen on miehen kotityöosaaminen ja aktiivisuus. Ellei mies sinkkuna koskaan pese uunia, imuroi, vaihtaa lakanat kerran vuoteen, pese vessaa jne. niin ei hän parisuhteessakaan niitä yllättäen ala tekemään. 

Muutin yhteen erittäin siistin miehen kanssa. Yhteisessä kodissa mies ei enää tehnyt muuta kuin istui tietokoneella. Kotityöt ja kaupassakäynti jäi minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.

M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.

N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.

M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne. 

Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa. 

Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa. 

Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä? 

Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa. 

Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.

Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.

Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?

Haluaisin edelleen auttaa sinua.

Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?

Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.

Joo, onhan tuo varmasti HYVÄKSYNNÄN osoitus. Mutta kun ainakaan minulle ei riitä parisuhteen perustksi pelkkä hyväksyntä. Kyllä siinä pitäisi olla henkilökohtainen kiinnostus toiseen ihmisenä, seksuaalinen vetovoima, halu viettää aikaa yhdessä, ja viihtyminen yhdessä.

Esim. itse en koe kaipaavani mitään hyväksyntää. Itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten se, että joku HYVÄKSYY minut, ei oikeastaan liikauta itsessäni mitään. Ja toiseksi koen muutenkin, että maailma hyväksyy minut kyllä, joten yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei edes ole mitään ihmeellistä.

Minustakin hyväksyntä oli ehkä vähän väärä sana, mutta vastasin sillä kun sitä käytettiin edellisessä. Mutta tuo mustaamani osuus, sanotaan noita nyt miksi tahansa, se on kyllä tarjolla ja se on itsellänikin perusodotus, en puhu noista. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, jos minun kanssani on suhteessa. Minä tarkoitan, että nuokaan eivät riitä naiselle, vaan se se mitä nainen haluaa on jotain muuta, mutta mitä?

Koita jo ymmärtää, että muut eivät tiedä sinun itsestäänselvyyksiäsi ellet kerro niistä ja nytkään emme tiedä miten konkreettisesti ilmennät niitä. Kuulostaa siltä, että sinussa on jotain todella pahasti pielessä, jos olet unelmakumppani, joka osaa vastata toisen tarpeisiin ja silti tulee lempatuksi, koska ei riitä. Todella ristiriitaista. 

Selvästikään en osaa vastata kaikkiin tarpeisiin ja sitä tässä yritän selvittää. Yritän olla tarkempi jatkossa, en osannut huomioida että on myös parisuhteita joissa ei puhuta eikä pussata.

Olisi ihanaa, jos joku hoitaisi kaikki asiat kotona, siivoaisi, järjestäisi, kokkaisi, huolehtisi lemmikistä ja minä saisin pötköttää sohvalla ja tuijottaa tv:tä. 

Jonain päivänä löydän komean nuoren miehen, joka elää passatakseen minua. <3

N

PS Hehe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.

M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.

N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.

M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne. 

Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa. 

Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa. 

Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä? 

Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa. 

Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.

Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.

Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?

Haluaisin edelleen auttaa sinua.

Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?

Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.

Joo, onhan tuo varmasti HYVÄKSYNNÄN osoitus. Mutta kun ainakaan minulle ei riitä parisuhteen perustksi pelkkä hyväksyntä. Kyllä siinä pitäisi olla henkilökohtainen kiinnostus toiseen ihmisenä, seksuaalinen vetovoima, halu viettää aikaa yhdessä, ja viihtyminen yhdessä.

Esim. itse en koe kaipaavani mitään hyväksyntää. Itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten se, että joku HYVÄKSYY minut, ei oikeastaan liikauta itsessäni mitään. Ja toiseksi koen muutenkin, että maailma hyväksyy minut kyllä, joten yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei edes ole mitään ihmeellistä.

Minustakin hyväksyntä oli ehkä vähän väärä sana, mutta vastasin sillä kun sitä käytettiin edellisessä. Mutta tuo mustaamani osuus, sanotaan noita nyt miksi tahansa, se on kyllä tarjolla ja se on itsellänikin perusodotus, en puhu noista. Ne ovat itsestäänselvyyksiä, jos minun kanssani on suhteessa. Minä tarkoitan, että nuokaan eivät riitä naiselle, vaan se se mitä nainen haluaa on jotain muuta, mutta mitä?

Kyllä uskon, että nuo riittävät, jos ovat oikeasti molemminpuolisia, ja jos niiden lisäksi myös kaikki toimii - niin kanssakäyminne, kommunikointi, seksi, yhteinen arki. Tai sanotaan näin, että useimmiten se riittää ihmisille - niin, naisille myös.

Mitä naisen mielestä on toimiva arki ja mitä tarkoittaa kun arki ei toimi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.

M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.

N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.

M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne. 

Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa. 

Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa. 

Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä? 

Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa. 

Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.

Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.

Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?

Haluaisin edelleen auttaa sinua.

Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?

Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.

Joo, onhan tuo varmasti HYVÄKSYNNÄN osoitus. Mutta kun ainakaan minulle ei riitä parisuhteen perustksi pelkkä hyväksyntä. Kyllä siinä pitäisi olla henkilökohtainen kiinnostus toiseen ihmisenä, seksuaalinen vetovoima, halu viettää aikaa yhdessä, ja viihtyminen yhdessä.

Esim. itse en koe kaipaavani mitään hyväksyntää. Itsetuntoni on ihan kohdallaan, joten se, että joku HYVÄKSYY minut, ei oikeastaan liikauta itsessäni mitään. Ja toiseksi koen muutenkin, että maailma hyväksyy minut kyllä, joten yksittäisen ihmisen hyväksyntä ei edes ole mitään ihmeellistä.

Mua nimenomaan kiinnostaa mun miehen ajatukset ja hän myös mielellään keskustelee kanssani kaikesta mahdollisesta. Olen ollut myös suhteessa, jos mies vain hyväksyi minut ja pitkin hampain muutettiin yhteen jne. Kun olisin tiennyt, että kiinnostus on näin nolla, niin en olisi jäänyt suhde väliin. Olin sitten vaativa nainen ja halusin suhteelta enemmän. Mies jankkasi, että tykkää, kun ei muuten tässä olisi ja suostui(!) muuttamaan kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Naisilla on suuremmat vaatimukset parisuhteelle. Ei riitä, että saa seksiä pari kertaa viikossa ja että joku maksaa osan laskuista. Naista pitää viihdyttää ja kiihdyttää, sekä tehdä sirkustemppuja. 

Voi v kunpa saisikin. Seksiä ei aina saa moneen kuukauteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin tuntuu, että ihmiset (ainakin niaset?) lataavat liikaa paineita parisuhteelle. Kumppanin tehtävä tehdä toinen onnelliseksi, tuoda elämään sen arjen, turvan ja rakkauden lisäksi uusia innostavia asioita, olla keskustelukumppani kaikissa niissä itseä kiinnostavissa asioissa, kumppani itseä kiinnostavissa harrasteissa ja asioissa. Mikä se oma vastuu oman elämän onnellisuudesta? Eikö työkavereita ja muita ystäviä saa mukaan IKEAan tai salsatunneille? 

Toisaalta kumppaniin ei suhtauduta uteliaan kiinnostuneesti. Olisko kiva lähteä mukaan lätkämatsiin, entä luontoreissulle vaikka ei kalastaisikaan? Ja hyväksyä, että osa asioista on omia juttuja, kummallakin.

Ensi treffit alttarilla on antanut hienoja esimerkkejä miten nähdään vaan ne omat toiveet parisuhteelle eikä osata asettua toisen nahkoihin. Se ikipissis, nelikymppinen Heidi raahasi miestään meikki- ja vaatekaupoissa niin Pariisissa kuin Tukholmassa, mutta ei osannut rauhoittua hetkeksikään pienellä patikointireissulla luonnossa vaan häsläsi koko ajan selfieitä. Tai joskus vielä aikaisemmilla kausilla ope-Heidi ikävystyi kuoliaaksi erotuomari miehensä peliä katsoessaan mutta loukkaantui kun mies ei innostunut tanssista - ja halusi lomaillessaan jatkaa riitaa heti kun mies tuli nälkäisenä kotiin ja alkoi laittaa itselleen ruokaa. Miten paljon helpommin suhteet menisivät jos katsottaisiin välillä peiliin ja tajuttaisiin ihmisten erilaiset arvot ja toiveet: käyttäydynkö minä toista kohtaan niin kuin haluaisin hänen käyttäytyvän minua kohtaan, otanko itse huomioon toisen toiveet ja teen kompromisseja?

Helpompaa on etsiä sellainen puoliso, jonka kanssa on yhteiset jutut ja mielenkiinnonkohteet jo valmiiksi. Miehillehän tämä on toki liian vaativa ajatus. 

Niin, siinä on lähtökohtaisesti se ristiriita että mies on alunperin kiinnostunut naisesta itsestään, nainen taas miehen järjestämistä ulkoisista asioista. Suhde toimii vain, jos mies hyväksyy että hänen arvonsa on tarjoamissaan palveluissa. Jos se tekee miehen onnelliseksi, mikäs siinä. Minulla on vähän vaikeuksia sen kanssa.

Älä viitsi puhua paskaa. Miehiä kiinnostaa naisessa ulkonäkö, se ei ole yhtään sen enemmän nainen itsensä kuin se millaista aikaa ja mitä tekemistä miehen kanssa voi tehdä, mikä taas kiinnostaa naisia. Vai sekö olisi se onni ja autuus, jos nainekin arvottaisi miehen pelkän ulkonäön perusteella?

Ulkonäkö on yksi ominaisuus joka kiinnostaa, mutta ei todellakaan pelkästään se. Se on tuhat pientä asiaa siinä naisessa, ei sitä pysty yksilöimään että tämän tai tämän takia olen valinnut tämän naisen. Oletteko te koskaan edes nähneet rakastunutta miestä? Olenko ainoa romanttinen pönttö täällä? Ja silti minä olen se, josta naiset eivät näe että rakastan. On tämä hullua tämä elämä.

Et sinä ole romanttinen. Sinua ei kiinnosta pätkän vertaa mitä se nainen haluaa tehdä, miten se haluaa viettää lomansa, vapaapäivänsä.

Mistä tuollaisen päätelmän vedit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.

Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.

Sitoutuminen on passiivinen teko? Jaa, no silläpä te katsottekin pettämistä ja pelailua sormien läpi, jos mies vaan osaa muuten järjestää kivoja juttuja. Alan vihdoin ymmärtää naisia, eikä mennyt kuin keski-ikään asti.

Olen keskittynyt ihan väärin asioihin. Minä kun luulin että esimerkiksi sitoutuminen siihen yhteen naiseen olisi tärkeää ja keskeistä parisuhteessa. Mutta se onkin ihan yhtä tyhjän kanssa, yritän muistaa jatkossa.

Kertokaa lisää näistä konkreettisista teoista, mitä kaipaatte.

Mä sanoisin, että sitoutuminen on ihan perusasia, ei siitä vielä papukaijamerkkiä ja kunniamainintaa saa.

Näyttää monen kommentin perusteella siltä että sitoutuminen ei ole edes välttämätöntä, kunhan tekee muuten naista miellyttäviä asioita. Tai ainakaan sitoutumista ei pidetä minään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun n⁸ämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.

--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.

Esimerkkejä näistä?

Ei sillä ole esimerkkejä, kun se ei ole koskaan naista edes kädestä pitänyt, saati ollut suhteessa. Tempparit paljastaa viimeistään, että kyseessä on naispelkoxvuotta, vätys ja mammanpoika. Hirveästi yrittää päteä, mutta substanssi nolla.

Ihanko tosissaan teille pitää tavata, että mitkä ovat sellaisia asioita mitä tehdään jossain muualla kuin kotona? Luulisi teidän tietävän, kun teille niitä pitäisi koko ajan olla järjestämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.

Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.

Sitoutuminen on passiivinen teko? Jaa, no silläpä te katsottekin pettämistä ja pelailua sormien läpi, jos mies vaan osaa muuten järjestää kivoja juttuja. Alan vihdoin ymmärtää naisia, eikä mennyt kuin keski-ikään asti.

Olen keskittynyt ihan väärin asioihin. Minä kun luulin että esimerkiksi sitoutuminen siihen yhteen naiseen olisi tärkeää ja keskeistä parisuhteessa. Mutta se onkin ihan yhtä tyhjän kanssa, yritän muistaa jatkossa.

Kertokaa lisää näistä konkreettisista teoista, mitä kaipaatte.

Mä sanoisin, että sitoutuminen on ihan perusasia, ei siitä vielä papukaijamerkkiä ja kunniamainintaa saa.

Näyttää monen kommentin perusteella siltä että sitoutuminen ei ole edes välttämätöntä, kunhan tekee muuten naista miellyttäviä asioita. Tai ainakaan sitoutumista ei pidetä minään.

Ei sillä sitoutumisella mitään tee, jos "sitoutuja" on kotitöitä välttelevä paskiainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun n⁸ämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.

--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.

Esimerkkejä näistä?

Ei sillä ole esimerkkejä, kun se ei ole koskaan naista edes kädestä pitänyt, saati ollut suhteessa. Tempparit paljastaa viimeistään, että kyseessä on naispelkoxvuotta, vätys ja mammanpoika. Hirveästi yrittää päteä, mutta substanssi nolla.

Ihanko tosissaan teille pitää tavata, että mitkä ovat sellaisia asioita mitä tehdään jossain muualla kuin kotona? Luulisi teidän tietävän, kun teille niitä pitäisi koko ajan olla järjestämässä.

Ihan tosissaan pitää pystyä antamaan edes yksi esimerkki niistä mahdottomista, kodin ulkopuolisista sirkustempuista. Naispelko, häivy, kukaan ei sinua täällä kaipaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä leipä elättääkin...Että joku arvelee olevansa niin iso onni toiselle, että pelkkä hänen olemassaolonsa riittää. :)

Mitä lyödään vetoa, että nainen kyllästyi kotitöitä tekemättömään vätykseen, joka luulee että pelkkä se että hän on passattavana riittää parisuhteen sisällöksi sille naisellekin. Että yllätyksenä tuli ero.

Eipäs nyt väännellä sitä mitä on sanottu. Ei pelkkä olemassaolo riitä kenellekään, mutta minusta on outo ajatus ettei se tunnu missään jos toinen ihminen haluaa valita sinut loppuelämän kumppaniksi, oli sukupuolet sitten miten päin vain. Naisilla se taitaa tosiaan olla niin itsestään selvää, että jono on aina ovella. Te olette sitten varmaan niin iso onni kenelle tahansa, jumalaisia suorastaan joka ikinen Tiina ja Anneli. Sellainen ei käy edes mielessä, ettei kukaan teitä haluaisi pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä leipä elättääkin...Että joku arvelee olevansa niin iso onni toiselle, että pelkkä hänen olemassaolonsa riittää. :)

Mitä lyödään vetoa, että nainen kyllästyi kotitöitä tekemättömään vätykseen, joka luulee että pelkkä se että hän on passattavana riittää parisuhteen sisällöksi sille naisellekin. Että yllätyksenä tuli ero.

Eipäs nyt väännellä sitä mitä on sanottu. Ei pelkkä olemassaolo riitä kenellekään, mutta minusta on outo ajatus ettei se tunnu missään jos toinen ihminen haluaa valita sinut loppuelämän kumppaniksi, oli sukupuolet sitten miten päin vain. Naisilla se taitaa tosiaan olla niin itsestään selvää, että jono on aina ovella. Te olette sitten varmaan niin iso onni kenelle tahansa, jumalaisia suorastaan joka ikinen Tiina ja Anneli. Sellainen ei käy edes mielessä, ettei kukaan teitä haluaisi pysyvästi.

Ei käy mielessä, että olisi jotenkin hyvä juttu, että joku loisiva hyypiö "sitoutuu". Parasta sellaisesta on heti päästä eroon.

Kas kun nainen osaa elää yksinkin, mikä näiltä loisijoilta ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.

M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.

N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.

M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne. 

Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa. 

Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa. 

Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä? 

Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa. 

Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.

Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.

Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?

Haluaisin edelleen auttaa sinua.

Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?

Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.

Naiset haluaa paljon pieniä huomionosoituksia. Yhteen muuttamisesta saa yhden pisteen. Muiden naisten poisjättämisestä toisen pisteen. Karkkipussin tuominen = yksi piste lisää. Et voi tehdä yhtä isoa asiaa ja saada sata pistettä vaan saat aina yhden pisteen jokaisesta toimesta, joten naiselle kannattaa sanoa/tehdä paljon pieniä asioita, jotta hän tuntee itsensä rakastetuksi. 

Ja tosiaan, yksi ruusu kerran viikossa on siis enemmän pisteitä kuin kaksitoista kerralla! :=) Tämä vinkiksi kaikille miehille jotka ihmettelee tätä naisten käytöstä. 

En vain ymmärrä sitä, että karkkipussin voin ostaa kenelle tahansa, mutta loppuelämän kumppaniksi en ole halunnut kuin kahta ihmistä koko maailmassa tähän mennessä. Silti karkkipussi aiheutti isomman reaktion. Mutta nainen ehkä aloittaa koko ajattelun vasta siitä, kun hänet on valittu jo, se on ihan itsestään selvää hänelle että niin tapahtuu. Miehenä ei kyllä voi niin ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun n⁸ämä eivät riitä naiselle, vaan sen lisäksi pitää jatkuvasti olla järjestämässä jotain ulkopuolista viihdykettä jostain. Siitä minä puhun. Eikä se edes riitä, että on mukana kun nainen haluaa järjestää jotain, vaan miehenä pitäisi itse olla ohjelmatoimistona.

--Tässäkin ketjussa joku mies valitti että nainen aina järjestää menoja, luuhaa pitkin kyliä ja miehen pitää lähteä mukaan. Ei saa vaan olla rauhassa kotona ja kattella telkkaria. Eli menee molemmin päin, kumpi nyt sattuu olemaan se, joka haluaa enemmän kodin ulkopuolisia juttuja.

Esimerkkejä näistä?

Ei sillä ole esimerkkejä, kun se ei ole koskaan naista edes kädestä pitänyt, saati ollut suhteessa. Tempparit paljastaa viimeistään, että kyseessä on naispelkoxvuotta, vätys ja mammanpoika. Hirveästi yrittää päteä, mutta substanssi nolla.

Ihanko tosissaan teille pitää tavata, että mitkä ovat sellaisia asioita mitä tehdään jossain muualla kuin kotona? Luulisi teidän tietävän, kun teille niitä pitäisi koko ajan olla järjestämässä.

Ihan tosissaan pitää pystyä antamaan edes yksi esimerkki niistä mahdottomista, kodin ulkopuolisista sirkustempuista. Naispelko, häivy, kukaan ei sinua täällä kaipaa.

Ei sillä ole esimerkkiä, kun ei sillä koskaan ole mitään suhdetta ollutkaan. Ja miten se ehtisikään, kun sen päivät menee täällä naisten haukkumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.

M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.

N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.

M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne. 

Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa. 

Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa. 

Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä? 

Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa. 

Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.

Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.

Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?

Haluaisin edelleen auttaa sinua.

Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?

Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.

Naiset haluaa paljon pieniä huomionosoituksia. Yhteen muuttamisesta saa yhden pisteen. Muiden naisten poisjättämisestä toisen pisteen. Karkkipussin tuominen = yksi piste lisää. Et voi tehdä yhtä isoa asiaa ja saada sata pistettä vaan saat aina yhden pisteen jokaisesta toimesta, joten naiselle kannattaa sanoa/tehdä paljon pieniä asioita, jotta hän tuntee itsensä rakastetuksi. 

Ja tosiaan, yksi ruusu kerran viikossa on siis enemmän pisteitä kuin kaksitoista kerralla! :=) Tämä vinkiksi kaikille miehille jotka ihmettelee tätä naisten käytöstä. 

En vain ymmärrä sitä, että karkkipussin voin ostaa kenelle tahansa, mutta loppuelämän kumppaniksi en ole halunnut kuin kahta ihmistä koko maailmassa tähän mennessä. Silti karkkipussi aiheutti isomman reaktion. Mutta nainen ehkä aloittaa koko ajattelun vasta siitä, kun hänet on valittu jo, se on ihan itsestään selvää hänelle että niin tapahtuu. Miehenä ei kyllä voi niin ajatella.

Se että karkkipussista on enemmän iloa kuin sinun sitoutumisestasi, pitäisi kertoa ihan tarkkaan minkä verran sitoutumisesi parantaa sen naisen elämää.

Se että ei meinaa päästä huonosta miehestä eroon, ei elämää tee paremmaksi, vaan päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jo se yhteenmuutto ja sitoutuminen on tehtävä, jonka monet kokevat todella vaativaksi. 

Riippuu ihan siitä että miten paljon on vientiä ja mahdollisuuksia. Ja katsooko että ylipäänsä haluaa rajoittaa itsensä vain yhteen naiseen ja kaikkeen siihen mitä mahdollinen perhe-elämä tuo mukanaan. Eikö naista koskaan arvelluta sitoutua mieheen, sekö on teille aina ihan vettä vain?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkea sitä leipä elättääkin...Että joku arvelee olevansa niin iso onni toiselle, että pelkkä hänen olemassaolonsa riittää. :)

Mitä lyödään vetoa, että nainen kyllästyi kotitöitä tekemättömään vätykseen, joka luulee että pelkkä se että hän on passattavana riittää parisuhteen sisällöksi sille naisellekin. Että yllätyksenä tuli ero.

Eipäs nyt väännellä sitä mitä on sanottu. Ei pelkkä olemassaolo riitä kenellekään, mutta minusta on outo ajatus ettei se tunnu missään jos toinen ihminen haluaa valita sinut loppuelämän kumppaniksi, oli sukupuolet sitten miten päin vain. Naisilla se taitaa tosiaan olla niin itsestään selvää, että jono on aina ovella. Te olette sitten varmaan niin iso onni kenelle tahansa, jumalaisia suorastaan joka ikinen Tiina ja Anneli. Sellainen ei käy edes mielessä, ettei kukaan teitä haluaisi pysyvästi.

Ei käy mielessä, että olisi jotenkin hyvä juttu, että joku loisiva hyypiö "sitoutuu". Parasta sellaisesta on heti päästä eroon.

Kas kun nainen osaa elää yksinkin, mikä näiltä loisijoilta ei onnistu.

Mies se vasta kuule osaakin. Aina valitetaan, että miehet ovat sitoutumiskammoisia, mutta ättä ketjua kun lukee niin nyt se onkin yhtäkkiä ihan peruskauraa, no problem.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti jo se yhteenmuutto ja sitoutuminen on tehtävä, jonka monet kokevat todella vaativaksi. 

Riippuu ihan siitä että miten paljon on vientiä ja mahdollisuuksia. Ja katsooko että ylipäänsä haluaa rajoittaa itsensä vain yhteen naiseen ja kaikkeen siihen mitä mahdollinen perhe-elämä tuo mukanaan. Eikö naista koskaan arvelluta sitoutua mieheen, sekö on teille aina ihan vettä vain?

Ei arveluta, kun ei sitouduta yhteen mieheen, jos ne muut miehet yhä kiinnostavat. Osataan elää yksinkin, sitoudutaan vasta kun se ei ole mikään uhraus, vaan jotakin minkä oikeasti haluaa tehdä.

Jos muista naisista/miehistä luopuminen on kovin vaikeaa, on se suhde niin huonolla pohjalla ettei tosiaan kannattaisi kenenkään sitoutua, ei tule onnistumaan.