Lue keskustelun säännöt.
Eri näkemykset parisuhteessa
05.02.2021 |
Mistä se johtuu, että nainen tuntuu useammin olevan tyytymätön asioihin suhteessa, kun taas miehen mielestä asiat rullailee ihan mukavasti? Enkä tarkoita mitään "mies ei hoida asioita" vaan naiset tuntuu ihan etsimällä etsivän epäkohtia. Sitten lopuksi ero tulee miehelle ihan yllätyksenä.
Kommentit (499)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Höpö ja höpö taas. Parisuhteissa olevat ihan itse päättävät sen yhteisen ajan määrän, turha kenenkään päsmäröidä sivusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta.
Niin, SINÄ odotat tätä, PARIsuhteessa. Yksikkö ja monikko.
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?
Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.
Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h
Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”
N52Samaa mieltä. Olisi tosi rasittavaa, jos pitäisi koko ajan miettiä että mitenköhän nyt tarjoaisin arvon rouvalle lisäarvoa. Olenko tänään tehnyt tarpeeksi rouvan miellyttämiseksi? Pitäisiköhän nyt tarjota enemmän seksiä tai olla vielä hieman rakastavampi. Kenties olin liian tylsä? Ei varmastikaan riitä, että vein lapset päiväkotiin ja tyhjensin astianpesukoneen. Olisi varmaankin lisäksi pitänyt keksiä rouvalle joku huima yllätysjuttu näin perjantain kunniaksi.
Onneksi oman vaimon ajatusmaailma ei ole tuollainen, vaan meidän parisuhteessa kumpikin saa olla oma itsensä hyvine ja huonoine puolineen, hyvine ja huonoine päivineen.
Ymmärrätte asian tahallanne väärin. Ei ole kyse mistään tuollaisesta vaan siitä yksinkertaisesta asiasta että kumppani rakastaa minua. Ja sen huomaa siitä että tuollaiset asiat suhteessa tapahtuvat nimenomaan luonnollisesti, tiedostamatta, pitkässäkin suhteessa. Minä olen onnellinen tämänhetkisessä suhteessani, kun edelleen tehdään paljon juttuja yhdessä ja tiedän että mies oikeasti rakastaa minua ja haluaa olla juurikin minun kanssani. Minä, tietenkin, rakastan myös häntä, pärjään yksinkin, joten en olisi muuten suhteessa. Olemme olleet yhdessä 10v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Ihmisillä on kummallinen tapa nimittää omia ongelmiaan "nykyajan ongelmiksi". -eri
Miten tuossa viitattiin omiin ongelmiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Perjantai, viikonloppu edessä.
Ja palstan surkeat u.l.i.zi.jat alkaa kerätä kiukkua, että ei he mitään naista haluaisikaan, NIH. Ikäänkuin joku heille parisuhdetta olisi ollut edes tarjoamassa.
Huvittavia :)
ja te ulinaiset jaksatte paskaräksyttää.
Mistä me ulisisimme? Meillä kun on ne perheet ja onnelliset parisuhteet. Eikä mitään tarvetta avata loputtomia haukkumaketjuja. Emme myöskään hauku miehiä, u.li.zijat on eri asia kun miehet.
Mutta pussaa sinä vaan sitä kylmää kaljatölkkiä, niinhän se meni :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri
Tässä ketjussa tyrmättiin aiemmin sellaiset mainitut syyt olla yhdessä kuin rakkaus, hyvä seura ja seksi. Tätä ketjua lukiessa tulee vähän sellainen olo, että kaikki syyt olla yhdessä ovat huonoja, paitsi se, että normin mukaan täytyy vaan olla joku ihminen talossa samalla lailla kuin huonekalutkin ovat. Rahakin taitaa olla huono syy. Olisi kiva, että joku nyt sitten kertoisi, mitkä ovat niitä hyväksyttäviä, hyviä syitä olla yhdessä toisen kanssa.
- myös eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.
Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?
Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.
Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?
Sinkkuna saa tehdä rauhassa omia juttuja. Miksi pitää ängetä parisuhteeseen jos toisen seura ei kiinnosta? Säästösyyt? Status? Yhteiskunnan vaatimukset? Miksi?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Ihmisillä on kummallinen tapa nimittää omia ongelmiaan "nykyajan ongelmiksi". -eri
Kuinka paljon sinä vietät aikaasi esim sukusi kanssa? Käyt kirkossa? Martta-kerhossa? Auttamassa omaa yhteisöäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ne erot välttämättä ole näkemyksissä, vaan siinä mitä näkemykset kummallekin tarkoittavat. Molemmat voivat haluta suhteelta täsmälleen samoja asioita, mutta ne saattavat näyttäytyä kummallekin eri tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?
Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.
Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h
Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”
N52Samaa mieltä. Olisi tosi rasittavaa, jos pitäisi koko ajan miettiä että mitenköhän nyt tarjoaisin arvon rouvalle lisäarvoa. Olenko tänään tehnyt tarpeeksi rouvan miellyttämiseksi? Pitäisiköhän nyt tarjota enemmän seksiä tai olla vielä hieman rakastavampi. Kenties olin liian tylsä? Ei varmastikaan riitä, että vein lapset päiväkotiin ja tyhjensin astianpesukoneen. Olisi varmaankin lisäksi pitänyt keksiä rouvalle joku huima yllätysjuttu näin perjantain kunniaksi.
Onneksi oman vaimon ajatusmaailma ei ole tuollainen, vaan meidän parisuhteessa kumpikin saa olla oma itsensä hyvine ja huonoine puolineen, hyvine ja huonoine päivineen.
Ymmärrätte asian tahallanne väärin. Ei ole kyse mistään tuollaisesta vaan siitä yksinkertaisesta asiasta että kumppani rakastaa minua. Ja sen huomaa siitä että tuollaiset asiat suhteessa tapahtuvat nimenomaan luonnollisesti, tiedostamatta, pitkässäkin suhteessa. Minä olen onnellinen tämänhetkisessä suhteessani, kun edelleen tehdään paljon juttuja yhdessä ja tiedän että mies oikeasti rakastaa minua ja haluaa olla juurikin minun kanssani. Minä, tietenkin, rakastan myös häntä, pärjään yksinkin, joten en olisi muuten suhteessa. Olemme olleet yhdessä 10v.
Mistäpä nuo rakkautta ymmärtäisivätkään, heillä on vain se itserakkaus. Ja hirveä u.li-zeminen, miten kaikki naiset sitä ja kaikki naiset tätä.
No olkaa ilman, ei kukaan pakota teitä mihinkään. Mutta kun sekään ei kelpaa, kun ei ne osaa olla yksinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?
Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.
Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h
Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”
N52Onneksi pääsin irti orastavasta suhteesta, se olisi tullut olemaan varmasti raskasta kun jo alussa sai varpaillaan olla. Ei koskaan tiennyt mistä nainen suutahti ja se lopullinen repeäminen tuli myös aina pitkällä viiveellä synkkyyden loppua kohti syventyen etten enää edes meinannut muistaa koko asiaa. Paljon alkoi myös juttuja olemaan mihin nainen ei ollut tyytyväinen minussa ja sain niistä kuulla aggressiiviseen sävyyn. Tuli aina niin paska olo kun itse pidin naista täydellisenä ja päästin kaikki tämän minulle epähuomiossa möläyttämät ja tekemät mielenpahoitusjutut sormien lävitse. Olisi voinut ne epäkohdat tuoda esille vähän toiseen tyyliin kuin "v*tuttaa mitä teit eilen s*tanan sika".
Kerrot nyt yhdestä naisesta, joten toivoisin ettet yleistäisi tätä kaikkiin naisiin. Kyllä moni nainenkin voisi kertoa tarinoita hirviöpoikaystävistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta.
Niin, SINÄ odotat tätä, PARIsuhteessa. Yksikkö ja monikko.
eri
Hyvin on sama aktiviteetti kelvannut miehelle perjantai-iltaisin jo useamman vuoden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Ihmisillä on kummallinen tapa nimittää omia ongelmiaan "nykyajan ongelmiksi". -eri
Miten tuossa viitattiin omiin ongelmiin?
Siten että pidät omia mieltymyksiäsi ihanteena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Perjantai, viikonloppu edessä.
Ja palstan surkeat u.l.i.zi.jat alkaa kerätä kiukkua, että ei he mitään naista haluaisikaan, NIH. Ikäänkuin joku heille parisuhdetta olisi ollut edes tarjoamassa.
Huvittavia :)
ja te ulinaiset jaksatte paskaräksyttää.
Mistä me ulisisimme? Meillä kun on ne perheet ja onnelliset parisuhteet. Eikä mitään tarvetta avata loputtomia haukkumaketjuja. Emme myöskään hauku miehiä, u.li.zijat on eri asia kun miehet.
Mutta pussaa sinä vaan sitä kylmää kaljatölkkiä, niinhän se meni :)
Saatko orkkuja tosta paskaräksytyksestäsi?
Minä saan orkkuja puolisoni kanssa. Samaa et sinä voi sanoa :D
Vierailija kirjoitti:
Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.
😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Ihmisillä on kummallinen tapa nimittää omia ongelmiaan "nykyajan ongelmiksi". -eri
Kuinka paljon sinä vietät aikaasi esim sukusi kanssa? Käyt kirkossa? Martta-kerhossa? Auttamassa omaa yhteisöäsi?
Ootko koronasta vielä kuullu? -eri ja ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla.
Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa.
Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa.
Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D
Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta.
Niin sinä odotat...mies on saattanut puhua siitä koko päivän esim töissä ja haluaa välttää sitä, kun siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Voit sinä silti niille tyttökavereille kertoa kuinka teillä on sivistynyt kahden fiksun aikuisen parisuhde, jossa ollaan hienosti ajan hermoilla, eikä puuhastella mitään tyhjän päiväistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin. Perjantai, viikonloppu edessä.
Ja palstan surkeat u.l.i.zi.jat alkaa kerätä kiukkua, että ei he mitään naista haluaisikaan, NIH. Ikäänkuin joku heille parisuhdetta olisi ollut edes tarjoamassa.
Huvittavia :)
ja te ulinaiset jaksatte paskaräksyttää.
Mistä me ulisisimme? Meillä kun on ne perheet ja onnelliset parisuhteet. Eikä mitään tarvetta avata loputtomia haukkumaketjuja. Emme myöskään hauku miehiä, u.li.zijat on eri asia kun miehet.
Mutta pussaa sinä vaan sitä kylmää kaljatölkkiä, niinhän se meni :)
Saatko orkkuja tosta paskaräksytyksestäsi?
Minä saan orkkuja puolisoni kanssa. Samaa et sinä voi sanoa :D
Hih hih, girl power
Ihmisillä on kummallinen tapa nimittää omia ongelmiaan "nykyajan ongelmiksi". -eri