Eri näkemykset parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? 

No mun kumppanilla ainakin on ollut pelkästään hyviä ehdotuksia, olen lähtenyt mukaan kaikkiin :) Mutta hän onkin fiksu mies, ja meillä menee kiinnostukset aika hyvin yhteen muutenkin. Toisaalta on kiva tehdä välillä sellaisiakin juttuja, joita ei yksin tulisi koskaan tehtyä. Rikastaa elämää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Tässä ketjussa tyrmättiin aiemmin sellaiset mainitut syyt olla yhdessä kuin rakkaus, hyvä seura ja seksi. Tätä ketjua lukiessa tulee vähän sellainen olo, että kaikki syyt olla yhdessä ovat huonoja, paitsi se, että normin mukaan täytyy vaan olla joku ihminen talossa samalla lailla kuin huonekalutkin ovat. Rahakin taitaa olla huono syy. Olisi kiva, että joku nyt sitten kertoisi, mitkä ovat niitä hyväksyttäviä, hyviä syitä olla yhdessä toisen kanssa.

- myös eri

Kaikki syyt rahasta takapuoleen, kunhan kumpikin ovat selvillä sitä miksi itse, ja toinen suhteessa on.

Itse olen mieheni kanssa suhteessa siksi että 6 vuotta sitten en vain enää halunnut pyöriä illanvietoissa kavereiden kanssa vaan olin saanut siitä tarpeekseni. Olin ollut 8v sinkkuna, ja sinä aikana oli muutamia tapailuja ja fwb juttuja ollut. En halunnut niitäkään enää. Olin totaalisen kyllästynyt siihen. En myöskään halunnut linnoittautua kotiini yksin loppuelämäkseni. Olin tavannut mieheni jo vähän aiemmin, ja me tultiin niin hyvin juttuun toistemme kanssa, ja mieskin oli minuun korvia myöten ihastunut. Ehdotin sitten että mitäs jos alettaisiin seurustelemaan oikein tosissamme toistemme kanssa, mies oli samaa mieltä, ja nyt 6v myöhemmin meillä on yhteinen talo, ja rakkautta on riittänyt, sekä hyvää seuraa ja seksiä. Ei mulla ole tämän kummempia syitä, ja mieskin tietää sen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin. Perjantai, viikonloppu edessä.

Ja palstan surkeat u.l.i.zi.jat alkaa kerätä kiukkua, että ei he mitään naista haluaisikaan, NIH. Ikäänkuin joku heille parisuhdetta olisi ollut edes tarjoamassa.

Huvittavia :)

ja te ulinaiset jaksatte paskaräksyttää. 

Mistä me ulisisimme? Meillä kun on ne perheet ja onnelliset parisuhteet. Eikä mitään tarvetta avata loputtomia haukkumaketjuja. Emme myöskään hauku miehiä, u.li.zijat on eri asia kun miehet.

Mutta pussaa sinä vaan sitä kylmää kaljatölkkiä, niinhän se meni :)

Vai on muka ulinaisella perhe 😄 Kuka mies jaksaa katsella palstalla rähisevää alkoholistiämmää?

Olet samanlainen kuin mieheni. Mistään asiasta ei voi edes yrittää riidellä, kun pitää päästä heittelemään ihme piikkejä asian sivusta. Voitaisko pysyä asiassa? Tai siis oletan, että tähän ketjuun on yleisvittuilemassa sama tuikkis. Minäkin olen se katkera ämmä joka opiskelijamiehensä lompakon takia vain kestää ja kesätä <3

-sivusta seuraaja katkera ämmä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen erotarina on, että nainen on yrittänyt mahdollisesti vuosia muuttaa sitä tosiseukkaa, että esim. kotitalouden työnjako ei ole reilu tai makuuhuone ei tyydytä tms. Mies ei ole ottanut tätä kuuleviin korviinsa. Lopulta nainen hakee eroa. Jos miehet kuuntelisivat vaimojaan, niin ei ne erot yllätyksenä tulisi. 

Sieltähän ne kotityöt taas tulikin. Säälin jokaista naista, jonka elämässä ei ole mitään muuta kuin ne kotityöt.

Lisäksi aloittaja ei puhunut sinun valitsemistasi miehistä, eikä pitkistä suhteista 

Naisellehan ne kotityöt jää, jos mies ei tee osaansa. Harva niistä niin paljon tykkää, että olisi tilanteeseen tyytyväinen. Kotitöiden epätasa-arvoinen jakautuminen on iso syy eroihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuu varmaan siitä, että edelleen naiset hoitavat suuremman osan talouden töistä, sen lisäksi että käyvät palkkatöissä tai toimivat yrittäjinä. Miehet käyvät töissä ja makaavat loppupäivän sohvalla. Totta kai siinä on mukava olla, suhde ja elämä rullailee mukavasti eteenpäin pleikkaa ja tattia hakatessa..

Ehkä kannattaisi jo seurusteluaikana katsoa millainen on miehen kotityöosaaminen ja aktiivisuus. Ellei mies sinkkuna koskaan pese uunia, imuroi, vaihtaa lakanat kerran vuoteen, pese vessaa jne. niin ei hän parisuhteessakaan niitä yllättäen ala tekemään. 

Tämä. Kyllä kotitöistä valittavilla naisilla on usein peiliin katsomisen paikka. Yhteen on pitänyt muuttaa muutaman kuukauden tuntemisella ja on ajateltu, että se poikamiesboksi-elämä kyllä muuttuu sitten yhteisessä kodissa.

Et tosiaan teeskentele yhtään. Laitat kaiken naisen vastuulle. Kaiken. Et edes sano "toisaalta". Ei. Kaikki naisen syyksi ilman mitään teeskentelyä.

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan miehet nyt vaan on "yksinkertaisempia" hyvällä tavalla.

Monesti saattaa olla jokin tilanne, joka harmittaa molempia mutta mies ei edes muista sitä enää seuraavana päivänä ja asiat on taas hyvin, kun taas minä jään pyörittelemään, märehtimään ja analysoimaan asiaa päiväkausiksi tehden kärpäsestä härkäsen. Lopulta mies huomaa, että minua vaivaa jokin ja avaudun asiasta, jolloin puolisoni tyrmistyneenä vakuuttaa, ettei mitään huolta ole, ja lopulta minäkin pääsen asiasta yli.

Typerä kaava, jonka me molemmat tunnistamme mutta joka ei meillä ole ollut ongelma muuten kuin minun mielenterveydelleni, mutta näkisin silti tässä potentiaalia kriisiin monessa suhteessa. Etenkin, jos se mies ei huomaa ja tiedosta, että toista jää asiat kaivelemaan vaikka itse pääseekin niistä äkkiä yli. Tai jos se nainen ei saa sitä suutaan auki, itse en ainakaan saa jos toinen ei suoraan kysy.

Tilanteet eivät liene kuitenkaan olleet sellaisia, että sinua jää kaivelemaan joku miehen väärin tekemä juttu erityisesti? Miehet on kuin koiria ja niitä pitää kouluttaa heti virheistä eikä viikon päästä, ei ne silloin enää osaa yhdistää asioita. Itseäni ärsytti muutamassa naisessa tuo itsekseen märehtimisominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

MP-messuille mentiin ainakin vuosi sitten minun aloitteestani, aiemmista vuosista en enää jaksa muistaa kumpi milloinkin ehdotti. Oktoberfesteille mies tuskin lähtisi, mutta minä olen se, joka ehdottaa että lähdetään baariin kuuntelemaan live-musiikkia (ennen korona-aikaa). En ole ikinä käynyt kasvo- enkä muissakaan hoidoissa. Ikea olisi minulle helvetti maan päällä (mies sen sijaan tykkäsi käydä siellä ennen pandemiaa).

Miksi pitää aina keksiä päästä näitä naiset sitä, naiset tätä -väitteitä?

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?

Lisäarvo ei tarkoita rahaa, vaan läheisyyttä, kumppanuutta, toisen tukemista, kiinnostavia keskusteluja, kivaa yhteistä tekemistä, seksiä jne. Minusta ihan perusjuttuja, joita hyvässä parisuhteessa saa kumpikin.

Alapeukutin, vaikka olen nainen ja vaikka olen samaa mieltä siitä, millainen on ideaali parisuhde.

Alapeukutin siksi, että tuolla vaatimuslistalla ammut lopulta itseäsi jalkaan.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Perjantai, viikonloppu edessä.

Ja palstan surkeat u.l.i.zi.jat alkaa kerätä kiukkua, että ei he mitään naista haluaisikaan, NIH. Ikäänkuin joku heille parisuhdetta olisi ollut edes tarjoamassa.

Huvittavia :)

Tämä on tosiaan ihan tunnistettavissa oleva ilmiö. Seuraava katkeruuden huippu on sunnuntai-iltana, kun he tajuavat, että taas meni yksi viikonloppu yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla. 

Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa. 

Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa. 

Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D 

Sekä paska huumori että politiikasta puhuminen ovat molemmat ihan ok. Eri ihmiset tykkäävät eri asioista. Kannattaa valita sellainen kumppani, jonka kanssa persoonat osuvat yksiin, ja joka haluaa suhteelta samanlaisia asioita kuin itse. Ongelmia tulee juuri silloin, kun ollaan yhdessä vähän kenen kanssa sattuu, ja sitten yritetään hankalasti sovittaa yhteen personia ja toiveita, jotka eivät sovi yhteen ollenkaan. Oikean ihmisen kanssa vapaa-ajan vietto ja keskustelunaiheet ovat kuin itsestään juuri oikeanlaisia.

Olen lainausketjun ensimmäinen kirjoittaja, enkä usko siihen, että mitään ongelmia vapaa-ajan vietosta ei tulisi, jos puoliso olisi oikeanlainen. En itse haluaisi täysin samanlaista ihmistä, vaan pidän siitä, että olemme mieheni kanssa hieman erilaisia. Lisäksi pidemmässä parisuhteessa ajat muuttuvat ja paljon keskustelevasta miehestä saattaa tulla vetäytyvämpi, kuten on käynyt omassa parisuhteessani. Hän itsekin tiedostaa keskustelun tärkeyden, mutta introverttinä ajattelijana hyvin helposti ajattelee ne ajatuksensa yksin. Välillä toivoisin, että hän kertoisi niitä minulle vapaammin.

Mitä tulee siihen, että kaikki vapaa-aika pitäisi olla yhdessä, niin ei tietenkään näin. Mutta välillä haluan laadukasta yhdessäoloa. En halua olla pelkkä kassien tyhjennyspaikka, vaan että minusta ollaan kiinnostuneita ihmisenä, jolla on mielenkiintoisia ajatuksia. Uskon, että tämä on jokaisen naisen ensimmäinen toive parisuhteessa.

Mieheni on täysin vapaa menemään ja kulkemaan itsenäisesti. Työn vuoksi matkustaa paljon ja hän on ollut esimerkiksi yhtäjaksoisesti useampia kuukausia poissa kotoa. Hänellä on kavereita ja yksi harrastus ja lasten takia meillä on lopulta aika vähän yhteistä aikaa. Saatan toki itsekin sanoa miehelle, että tänä iltana haluan lukea yksin, menehän siitä häiritsemästä jne. Siksi ehkä se arkinen yhdessä tekeminen korostuu entisestään, kun muutenkin on aika vähän aikaa olla yhdessä ja välillä pitää kummankin saada olla myös yksin. Onneksi mies ymmärtää, ettei parisuhteessa voi vetäytyä kokonaan kuoreensa tai sitten on sanottava minulle heipat ja jatkettava yksin elämää. 

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan miehet nyt vaan on "yksinkertaisempia" hyvällä tavalla.

Monesti saattaa olla jokin tilanne, joka harmittaa molempia mutta mies ei edes muista sitä enää seuraavana päivänä ja asiat on taas hyvin, kun taas minä jään pyörittelemään, märehtimään ja analysoimaan asiaa päiväkausiksi tehden kärpäsestä härkäsen. Lopulta mies huomaa, että minua vaivaa jokin ja avaudun asiasta, jolloin puolisoni tyrmistyneenä vakuuttaa, ettei mitään huolta ole, ja lopulta minäkin pääsen asiasta yli.

Typerä kaava, jonka me molemmat tunnistamme mutta joka ei meillä ole ollut ongelma muuten kuin minun mielenterveydelleni, mutta näkisin silti tässä potentiaalia kriisiin monessa suhteessa. Etenkin, jos se mies ei huomaa ja tiedosta, että toista jää asiat kaivelemaan vaikka itse pääseekin niistä äkkiä yli. Tai jos se nainen ei saa sitä suutaan auki, itse en ainakaan saa jos toinen ei suoraan kysy.

Tuo on sinun oma, henkilökohtainen ongelmasi että märehdit liikaa. Muilla naisilla ei ole tuota ongelmaa, vaan otamme esiin epäkohdat silloin kun asiasta on pakko puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Jos haluaa noin paljon tilaa, pitää katsoa parisuhteeseen toinen samanlainen. Useimmat haluavat parisuhteessaan yhteistä tekemistä. Katsoisin kyllä todella pahasti, jos oma mies lähtisi mieluummin naapurin kanssa kävelylle kuin minun. 

Eikö se olisi kiva välillä jutella jonkun muunkin kanssa kuin oman puolison? Joku tuolla sanoi että haluaa jutella tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Entä jos juttelisi näistä naapurin kanssa kävelyllä, niin ei miehen tarvitsisi tällaisista jutella, jos ei kiinnosta?

Nähdäkseni suurin ongelma nykyajan parisuhteissa on se, että naiset odottavat miehen täyttävän kaikki naisen tarpeet ja tämä on lähes miehelle kuin miehelle mahdotonta. Miehet taas eivät vastaavaa oleta, vaan esimerkiksi autoista ja äänentoistosta keskustellaan sitten toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, eikä yritetäkään pakottaa naista keskustelemaan näistä asioista. Kärjistän tahallani havainnollistaakseni pointtiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kyllä vaativampi parisuhteessa kuin mieheni, jolle riittää, että työpäivän jälkeen kaadutaan yhdessä illalla sänkyyn ja että hän saa seksin jälkeen vähän hieroa leukaansa niskaani ja nukahtaa siihen. Hänen mielestään parisuhde on silloin loistavalla tolalla. Minä haluan enemmän keskustelua politiikasta, taloudesta, tieteistä ja kulttuurista sekä yhteistä tekemistä. Minulle oleellista on myös arjen jakaminen eli arkisten asioiden tekemistä yhdessä hyvällä huumorilla. 

Me olemme käyneet tästä jo ikuisuudelta tuntuvat ajan sotaa, että kumpi nyt sitten on oikea tapa olla parisuhteessa. Mies lupaa olla keskustelevampi, mutta helposti hautautuu omiin ajatuksiinsa ja havahtuu, vasta aamuiseen tukalaan oloonsa. 

Molemmat olisimme varmasti yhtä tyytyväisiä yksinkin, mutta yhdessä on silti paljon, paljon parempi. Aina toisinaan löydämme jopa hetkeksi sellaisen sopiva zen-tilan, jossa molempien tarpeet parisuhdetta ajatellen täyttyvät. Ne ovat onnellisia viikkoja. Onneksi niitä on aina vain enemmän ja enemmän ja se muukin aika on oikein mukavaa. 

Tässä on yksi ongelma näissä nykyajan parisuhteissa. Parisuhteen halutaan olevan liian tiiviitä ja kaikki sisältö siihen elämään haetaan sen parisuhteen kautta. Itselläni on erilaisia ihmisiä elämässäni, enkä haluaisi kumppani harteille asettaa kaikki niitä asioita, joista haluan esim. keskustella, enkä sitä kaikkea tekemistään. Kyllä sitä työpäivän jälkeen mielummin haluaa sitä paskaa huumoria, kun alkaa puhumaan politiikasta :D 

Minä taas odotan nyt perjantai-illallata, että viikon päätteeksi syödään hyvin, korkataan kuohuviinipullo ja puhutaan politiikasta. 

Niin sinä odotat...mies on saattanut puhua siitä koko päivän esim töissä ja haluaa välttää sitä, kun siitä ei tule kuin kiukkuiseksi. Voit sinä silti niille tyttökavereille kertoa kuinka teillä on sivistynyt kahden fiksun aikuisen parisuhde, jossa ollaan hienosti ajan hermoilla, eikä puuhastella mitään tyhjän päiväistä.

On aika huvittavaa, että kerta toisensa jälkeen nämä ketjut, jotka yritätte tehdä naisia loukkaaviksi, halventavatkin miehiä. Miehet ovat niin reppanoita, että eivät saa esimerkiksi sanottua, ettei halua tänä perjantaina juoda skumppaa ja jutella. Aika säälittävä mies tuollainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?

Lisäarvo ei tarkoita rahaa, vaan läheisyyttä, kumppanuutta, toisen tukemista, kiinnostavia keskusteluja, kivaa yhteistä tekemistä, seksiä jne. Minusta ihan perusjuttuja, joita hyvässä parisuhteessa saa kumpikin.

Alapeukutin, vaikka olen nainen ja vaikka olen samaa mieltä siitä, millainen on ideaali parisuhde.

Alapeukutin siksi, että tuolla vaatimuslistalla ammut lopulta itseäsi jalkaan.

Nämä ovat ihan normaaleja parisuhdejuttuja. Olen jo saanut tällaisen miehen ja olen itse tällainen nainen miehelleni. Eihän tässä ole mitään kohtuutonta. En suostuisi parisuhteeseen, joka antaa vähemmän kuin otata. Olen surullinen, jos sinä et saa tällaisia asioita parisuhteessasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mikä juttu tämä Ikea nyt tässä keskustelussa on? Onko joillain miehillä sellainen käsitys, että naiset tykkäävät viettää aikaa ihan vaan pyörimällä Ikeassa? Ja jos, niin mistä olette sellaisen käsityksen saaneet?

Välillä tulee tällaisissa ketjuissa kyllä todella absurdi olo. Ihan kuin joillain olisi sekä naisista että miehistä omituisen stereotyyppinen käsitys - mutta oudosti sekään ei silti edes nojaa mihinkään perinteiseen käsitykseen, vaan on ihan jostain hatusta reväistyn oloinen. Ymmärtäisin Ikea-kliseen, jos Ikeoita olisi useita joka kaupungissa, mutta kun ne useimmiten sijaitsevat kaupunkien laidalla hankalan kulkumatkan päässä, eikä niitä koko Suomessa ole kovin montaa.

Joten kertokaas nyt - mikä juttu tämä on?

Yksin on kivampaa, kunnes on ollut yksin tovin. Sitten kaksin on kivampaa niin kauan, että yksin on kivampaa.

Avain lienee oppia, että olet väärässä silloin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Jos haluaa noin paljon tilaa, pitää katsoa parisuhteeseen toinen samanlainen. Useimmat haluavat parisuhteessaan yhteistä tekemistä. Katsoisin kyllä todella pahasti, jos oma mies lähtisi mieluummin naapurin kanssa kävelylle kuin minun. 

Eikö se olisi kiva välillä jutella jonkun muunkin kanssa kuin oman puolison? Joku tuolla sanoi että haluaa jutella tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Entä jos juttelisi näistä naapurin kanssa kävelyllä, niin ei miehen tarvitsisi tällaisista jutella, jos ei kiinnosta?

Nähdäkseni suurin ongelma nykyajan parisuhteissa on se, että naiset odottavat miehen täyttävän kaikki naisen tarpeet ja tämä on lähes miehelle kuin miehelle mahdotonta. Miehet taas eivät vastaavaa oleta, vaan esimerkiksi autoista ja äänentoistosta keskustellaan sitten toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, eikä yritetäkään pakottaa naista keskustelemaan näistä asioista. Kärjistän tahallani havainnollistaakseni pointtiani.

Tuota... kukaan ei ole kieltänyt juttelemasta muiden kanssa. Sinä keksit skenaarioita, joita ei tässä ketjussa ole tullut esille muuten.

Mutta jos nainen on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, niin aika todennäköisesti hän haluaa kumppanin, joka pystyy myös keskustelemaan näistä. Niin ainakin itse haluan. Jos sitten taas haluan vaikkapa juoruilla naisten jutuista, niin teen sen jonkun naispuolisen ystäväni kanssa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

MP-messuille mentiin ainakin vuosi sitten minun aloitteestani, aiemmista vuosista en enää jaksa muistaa kumpi milloinkin ehdotti. Oktoberfesteille mies tuskin lähtisi, mutta minä olen se, joka ehdottaa että lähdetään baariin kuuntelemaan live-musiikkia (ennen korona-aikaa). En ole ikinä käynyt kasvo- enkä muissakaan hoidoissa. Ikea olisi minulle helvetti maan päällä (mies sen sijaan tykkäsi käydä siellä ennen pandemiaa).

Miksi pitää aina keksiä päästä näitä naiset sitä, naiset tätä -väitteitä?

eri

Onneksi tässäkään ketjussa ei ole yhtäkään miesvihapaskayleistystä, eihän? 

Voisitko antaa esimerkin, kun en vaan näe. Se, etät SINÄ näet miesvihaa joka puolella, ei tarkoita, että sitä silti olisi. Oletko koskaan miettinyt, että se mihin keskityt lisääntyy, eli sinä tosiaan otat kaiken miesvihana. Ihan voisi kirjoittaa vaikka kommentin, että miehet tuppaavat tyytyä vähempään. Sinä näet tämän vihana?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Jos haluaa noin paljon tilaa, pitää katsoa parisuhteeseen toinen samanlainen. Useimmat haluavat parisuhteessaan yhteistä tekemistä. Katsoisin kyllä todella pahasti, jos oma mies lähtisi mieluummin naapurin kanssa kävelylle kuin minun. 

Eikö se olisi kiva välillä jutella jonkun muunkin kanssa kuin oman puolison? Joku tuolla sanoi että haluaa jutella tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Entä jos juttelisi näistä naapurin kanssa kävelyllä, niin ei miehen tarvitsisi tällaisista jutella, jos ei kiinnosta?

Nähdäkseni suurin ongelma nykyajan parisuhteissa on se, että naiset odottavat miehen täyttävän kaikki naisen tarpeet ja tämä on lähes miehelle kuin miehelle mahdotonta. Miehet taas eivät vastaavaa oleta, vaan esimerkiksi autoista ja äänentoistosta keskustellaan sitten toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, eikä yritetäkään pakottaa naista keskustelemaan näistä asioista. Kärjistän tahallani havainnollistaakseni pointtiani.

Tämän takia naiset laittavat puolisoa etsiessään pitkiä listoja siitä mitä toivovat. Että se, joka tykkää jutella politiikasta ja tieteestä löytäisi kaltaisensa kumppanin eikä miestä, joka tykkää pieruhuumorista. Moni kouluttamaton mies väheksyy näitä listoja ja pitää niitä suorastaan punaisena vaatteena. Totta kai, kun ne sanovat jo itsessään hedän kaltaisilleen miehille ei kiitos. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? 

En ole tuo, jolle vastasit, mutta mikä juttu tämä Ikea nyt tässä keskustelussa on? Onko joillain miehillä sellainen käsitys, että naiset tykkäävät viettää aikaa ihan vaan pyörimällä Ikeassa? Ja jos, niin mistä olette sellaisen käsityksen saaneet?

Välillä tulee tällaisissa ketjuissa kyllä todella absurdi olo. Ihan kuin joillain olisi sekä naisista että miehistä omituisen stereotyyppinen käsitys - mutta oudosti sekään ei silti edes nojaa mihinkään perinteiseen käsitykseen, vaan on ihan jostain hatusta reväistyn oloinen. Ymmärtäisin Ikea-kliseen, jos Ikeoita olisi useita joka kaupungissa, mutta kun ne useimmiten sijaitsevat kaupunkien laidalla hankalan kulkumatkan päässä, eikä niitä koko Suomessa ole kovin montaa.

Joten kertokaas nyt - mikä juttu tämä on?

Naisella vietti sisustaa pesää.

Eli kun pääsee toteuttamaan alkukantaista, ehkä piileevää, viettiään on usein tyytyväisempi