Eri näkemykset parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan miehet nyt vaan on "yksinkertaisempia" hyvällä tavalla.

Monesti saattaa olla jokin tilanne, joka harmittaa molempia mutta mies ei edes muista sitä enää seuraavana päivänä ja asiat on taas hyvin, kun taas minä jään pyörittelemään, märehtimään ja analysoimaan asiaa päiväkausiksi tehden kärpäsestä härkäsen. Lopulta mies huomaa, että minua vaivaa jokin ja avaudun asiasta, jolloin puolisoni tyrmistyneenä vakuuttaa, ettei mitään huolta ole, ja lopulta minäkin pääsen asiasta yli.

Typerä kaava, jonka me molemmat tunnistamme mutta joka ei meillä ole ollut ongelma muuten kuin minun mielenterveydelleni, mutta näkisin silti tässä potentiaalia kriisiin monessa suhteessa. Etenkin, jos se mies ei huomaa ja tiedosta, että toista jää asiat kaivelemaan vaikka itse pääseekin niistä äkkiä yli. Tai jos se nainen ei saa sitä suutaan auki, itse en ainakaan saa jos toinen ei suoraan kysy.

Hyvä pointti. Minä olen törmännyt naisten kanssa tähän melkein jokaisessa suhteessa. Miehenä sitä jotenkin katsoo suhdetta aina kokonaisuutena, isossa kuvassa. Siinä ei mitkään pienet murheet heilauta tilannetta suuntaan tai toiseen, jos on muuten hyvä tausta suhteella. Sitä ei sitten aina huomaa että naista on jäänyt painamaan joku juttu, jonka itse on jo unohtanut.

Oliko naista jäänyt painamaan joku asia, joka sinusta oli pikkujuttu, mutta hänen mielestään merkityksellinen asia? Vai oliko se joku sellainen asia, jota kaikkien pitäisi pitää pikkujuttuna?

Jännää, minulla ei ole ollut tuollaisia ongelmia suhteissani, vaikka olen ollut suhteessa sekä miesten että naisten kanssa. 

Hyvä kysymys, sen kun tietäisi. Ja ei tiedä kun nainen ei puhu.

Vierailija kirjoitti:

Jälleen uusi naisvihaketju havaittu!

Arvelen, että kukaan nainen ei koe kovinkaan suurta menetystä, kun ap pysyy sinkkuna niin kuin tähänkin asti.

Päinvastoin!

Siinä tilanteessa voittavat kaikki: ap voi jatkaa sinkkuna ihan yksin omissa oloissaan naisvihamielisyyden kylvämistä niin kuin tähänkin asti. Naiset puolestaan voittavat siinä, että eivät joudu vahingossakaan ap:n kanssa parisuhteeseen, kun ap pysyy kotonaan. 

Tinder pois kännykästä, ap, jotta voimme olla varmoja omasta turvallisuudestamme. 

Menehän sinä siitä nyt vaahtoamasta, et itsekään liene hääppöistä materiaalia jos vedät vihakortit pöytään pienimmästäkin poikkikapulasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttanee myös miten kokenut parisuhteissaolija ihminen on. Tietääkö yksilö paremmasta? Aiemmin olisin sanonut pitkän suhteeni olleen hyvä, muttaa sen jälkeen olen kokenut millainen oikeasti on hyvä parisuhde, millaista olla rakastunut ja millaista on hyvä seksielämä. Olisi pitänyt tuon muka hyvän suhteen päättyä paljon aiemmin, tosin jos niin olisi käynyt niin kaksi ihanaa lasta olisi jäänyt puuttumaan.  

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Päätelmäsi on väärä. Vai seurusteliko tämä nainen koko ajan sen väkivaltahulllun kanssa kun oli sinun kanssasi? Jos ei, niin eihän hän ollut jäänyt sen miehen kanssa  yhteen, vaan oli sinun kanssasi. Suhteenne loppui, syy voi aivan yhtä hyvin olla sinussa, vaikka nianen ei sitä kertonutkaan. Syy tuskin on se että nainen halusi hakkaavan miehen, vai miten muuten selität sen ettei hän jäänyt sen miehen luo, vaan oli sinun kanssasi? 

Enpä tiedä, naisen oli ollut todella vaikea lopettaa suhdetta sen aiemman miehen kanssa. Mies sai hänet houkuteltua monta kertaa uudestaan suhteeseen, vaikka naisen sisarukset yrittivät puhua hänelle järkeä. Niin vahva se alistajamiehen veto on, onhan näitä tapauksia tämä maa väärällään. Ymmärsin että väkivalta oli enemmän henkistä kontrollointia kuin fyysistä, vaikka sitäkin sai joskus maistaa. Jonkinlainen henkinen koukkuhan siihen tulee ja muutenkaan traumatisoituneena ihminen ei ole ihan normaalien toimintamallien piirissä. En ihmettelisi, vaikka olisi palannut yhteen tämän exänsä kanssa, vaikka kovasti julisti että ei enää koskaan ja terapiassa on käynyt ja vaikka mitä.

Kaikesta huolimatta olen tietysti ottanut huomioon senkin mahdollisuuden, että vika on ollu täysin minussa. Enhän minäkään täydellinen ole, niin kuin ei kukaan. En vain nähnyt itse mitään sellaisia ongelmia, joista voisi kvuitella suhteen päättyvän. Mutta en saa koskaan tietää, kun en mitään kunnon selitystä erolle saanut eikä nainen ollut halukas keskustelemaan tai tekemään töitä että saataisiin suhde pelastettua. Mainitsi jotain ettei ole parisuhteeseen voimia ylipäänsä, vaikka toisaalta ei tekisi mieli yksinkään olla. Oli kyllä ihan silminnähden ihan loppu henkisesti, ei todellakaan ollut kaikki kunnossa. Toivon että hän on hankkinut lisää apua itselleen kun minä en kyennyt auttamaan. Elämä on kyllä niin raadollista, että ihan yhtä hyvin hän on voinut ihastua lennosta johonkin toiseen ja osasi vain peittää sen.

Samapa tuo loppupeleissä, mennyttä mikä mennyttä.

Onseniin kirjoitti:

Koska useat miehet valitettavasti vieläkin luulevat, että olemalla pelkästään vain mies, on riittävän hyvä naiselle. Miehille ei läheskään aina ole samanlaisia ulkonäkö, hyvä äiti, uskollinen seksikäs puoliso, uranainen ym. vaatimuksia, kuin miehelle. Toki monet naiset tykkää esim. sporttisista tai varakkaammista miehistä, mutta kyllä se miehen vaatimuslista jopa tutkitusti rajautuu hyvin usein ulkonäkökeskeisiin asioihin ja useilla hoikkuuteen. 

Naisen rooli ei vuosisatojen saatossa ole juurikaan muuttunut, mutta vaatimuksia on vain tullut lisää. Enää ei riitä, että on kiltti kotiäiti, vaan pitää olla myös superhot ja tehdä töitä vähintäänkin saman verran kuin mies, käydä sporttamassa, tienata rahaa sekä usein myös hoitaa kotia ja naiset ovat myös pidemmälle koulutettuja. Miesten rooli on taas kaventunut, eikä enää ole edes sitä turvaa, jonka monitaitoinen, vahva ja suojeleva mies toisi perheeseen. Mies lähtee, jos nainen lihoo, on nykypäivän tyyli. Siksi nuo huonot ominaisuudet on hyvä testata jo heti alussa, jos alkaa ilmenemään huolen aihetta. Miksi lähteä rakentamaan mitään ns. huonon yksilön kanssa. 

Naisen ei ole pakko enää nykypäivänä olla suhteessa ja nainenkin pärjää omillaan, jopa lasten kanssa. Enää ei ole pakko ottaa siihen jotain miestä, etenkin jos sen toisen maailma pyörii pelkän seksin ja ulkonäön ympärillä. Naiset ovat vain enemmän käytökseltään semmoisia, mitä miehet ovat olleet kautta ajan. Nykynaiset etenkin tietävät että kun se naisen työsarka on vain kasvanut,  se ei ole mikään meriitti, jos kotona on mieslapsi, josta on ehkä vain enemmän stressiä ja työtä, kuin seuraa, rakkautta, yhdessä elämistä ja turvaa. 

Ei, ei, ei. Miehelle riittää edelleenkin periaatteessa se, että nainen on mukavaa seuraa ja omaan silmään riittävän nätti. Seksiä pitää tietysti olla, mutta se lienee molemminpuolinen toive?

Kaikki nuo muut vaatimukset tulevat jostain muualta kuin miehiltä. Valtaosa tulee todennäköisesti muilta naisilta, naisten kesken on iso ryhmäpaine ja kova kyttääminen että miten kukakin elämäänsä elää. Mediassa toitotetaan feminististä nykyihannetta, eli uraa tekevää supernaista joka silti jaksaa pyörittää myös perhettä ja niin edelleen. Eivät nämä ole miesten keksintöä. Älkää olko niin lampaita kanssasisarustenne, median ja hömppälehtien edessä.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.

Vaikka vuosia asioista yrität puhua...

Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!

Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.

Naisten tavassa luokitella näitä ongelmia taas ei ole mitään päätä eikä häntää. Miehen "tylsyys" voi olla eroon johtava ongelma, alkoholi tai väkivalta taas ei. Siinä on miehellä pirullinen paikka selvitellä, että mikähän tämän naisen kohdalla on se ehdoton ongelmakohta, joka on pakko hoitaa ettei nainen lähde lätkimään. Mikä on kohtuullinen ongelma ja mikä on vain naisen itsekästä nillitystä muuten hyvällä pohjalla olevassa suhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.

Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.

Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.

Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken? 

Tulee pari asiaa mieleen:

1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.

2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)

En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla. 

En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.

Vaikka vuosia asioista yrität puhua...

Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!

Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.

Naisten tavassa luokitella näitä ongelmia taas ei ole mitään päätä eikä häntää. Miehen "tylsyys" voi olla eroon johtava ongelma, alkoholi tai väkivalta taas ei. Siinä on miehellä pirullinen paikka selvitellä, että mikähän tämän naisen kohdalla on se ehdoton ongelmakohta, joka on pakko hoitaa ettei nainen lähde lätkimään. Mikä on kohtuullinen ongelma ja mikä on vain naisen itsekästä nillitystä muuten hyvällä pohjalla olevassa suhteessa?

Mitään "tylsyyttä" ei ole olemassakaan, vaan rakkauden puutteestahan siinä on kyse. Parempi erota, jos toisen kanssa ei ole hyvä olla.

Mitä alkoholin ja väkivallan sietämiseen taas tulee, niin kyllähän moni kituuttaa huonossa liitossa tappiin asti. Miten se oikeastaan tähän liittyy? Etkö osaa ajatella ihmisiä tai ainakaan naisia yksilöinä, vaan niputat väkivaltaisessa suhteessa elävän naisen samaan "tylsyydestä" kärsivän naisen kanssa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.

Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.

Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.

Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken? 

Tulee pari asiaa mieleen:

1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.

2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)

En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla. 

En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)

Ehkä sulla ei sitten riitä energiaa parisuhteeseen. Tai et ole löytänyt itsellesi sopivaa kumppania. Kyllähän sen aika nopeasti huomaa, kaipaako toinen enemmän virikkeitä kodin ulkopuolella -> ei ole sopiva kumppani sinulle. Turha odotella että ihminen muuttuu, vaan etsiä sellaista, joka on jo alkujaan oikean tyyppinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla ei ole muuta annettavaa miehille kuin se reikä ja kotityöt? 

Näin omien sanojenne mukaan 

Naiset haluavat miehen kanssa yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä, miehet tuntuvat tyytyvän vain siihen, että naiselta saa reikää ja kotitöiden tekemistä. Miehet eivät halua itse ehdottaa mitään tekemistä, koska ne on "sirkustemppuja" eivätkä he tykkää, jos nainen ehdottaa jotain, jonne miehet haluavat mennä kavereiden kanssa. Tällaista on tässä ketjussa mainittu.

Yksikään nainen ei rupea parisuhteeseen miehen kanssa, jos hän tietää jo alusta alkaen, että miehen motiivit yhteen muuttamiseen ovat vain reikä ja kotityöt. En kyllä keksi sitäkään, minkälaiselle miehelle nuo asiat riittävät.

Seksi ja kotityöt ovat kivoja joo, mutta minä kaipaisin eniten sellaista henkistä ja älyllistä yhteyttä naisen kanssa. Että päästäisiin ihan oikeasti toistemme pään sisään ja tutustuttaisiin syvemmällä tasolla. Ja että voisi keskustella mistä tahansa. Jopa kasvettaisiin yhdessä henkisesti. Omissa suhteissani en oikein sellaista ole löytänyt. Nainen tuntuu aina pakenevan jotain ja siksi pitäisi koko ajan lentää ja olla menossa ja järjestää jotakin ulkoista toimintaa. Mitä se jatkuva ryntäily oikein on? Miksi ei voi pysähtyä nauttimaan hetkestä ja toisesta ihmisestä juuri siinä ja nyt? No, joidenkin kumppaneideni kohdalla se on johtunut melko varmasti omasta rikkinäisyydestä, on ollut kaikenlaista traumaa taustalla. Ehkä se on sitten liian tuskallista pysähtyä kohtaamaan niitä asioita ihan oikeasti.

Se on sitä kemiaa ja yhteyttä. Joidenkin kanssa sitä on ja joidenkin kanssa siihen ei vaan päästä, vaikka ehkä molemmilla jopa olisi halu.

Kaikissa suhteissa olisin janonnut sitä, mutta vain yhdessä löytänyt ja se on todella antoisaa ja ihminen kasvaa humisten, monellakin eri tavalla. Olen itse traumalapsuuden elänyt, joten ei sekään ole se määrittävä tekijä. 

Ehkä kehottaisin etsimään älykästä ja kirjoja lukevaa ihmistä, joka on kiinnostunut asioista. 

Yhden naisen kanssa oli kyllä aika erityinen yhteys henkisesti ja älykäs oli kuin mikä. Mutta sitten taas jäi vähän se fyysinen vetovoima jotenkin uupumaan. Ei voi voittaa.

Vierailija kirjoitti:

Monilla on säännöllistä seksiä, mutta kuinka moni pitää yllä säännöllisiä keskusteluja? Aiemmissa suhteissani sellaista yhteyttä ei ollut, mutta nykyisessäni pidämme huolta, että keskustelemme joka ainoa päivä. Se pitää yllä kiinnostusta ja sitä, että tunnemme toisemme ja yhteys säilyy. 

Vierastan ajatusta, että keskustelut olisi jotenkin kiintiöity, mutta parhaimmillaan tuo asia on syntynyt ihan luonnostaan. Etenkin suhteen alussahan se monesti toimii mahtavasti. Mennään sänkyyn ja jutellaan, kohta peuhataan, sitten jutellaan ja sitten taas peuhataan. Näitä vuorotellaan ja voi jopa koko yö mennä siinä jos ei ole tarkkana. Ah, miksei tuo voi kestää ikuisesti..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista. 

Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin. 

Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.

On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.

Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.

Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.

Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken? 

Tulee pari asiaa mieleen:

1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.

2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)

En ole kokenut, että rahan perässä oltaisiin oltu. Eli enemmän tuo kakkoskohta. Naisilla on liikaa energiaa. Minä haluan töiden jälkeen olla ja rentoutua. Kaikki vapaat ja lomat pitäisi täyttää aina jollain ohjelmalla tai kyläilyllä tai mitä lie kissanristiäisiä nainen vain keksiikään. Toki nyt välillä pitää jossain käydä, en sitä sano, mutta kun ovi käy koko ajan. Ei kotona mökötetä, siellä nautitaan kovalla vaivalla rakennetusta pesästä ja ennen kaikkea siitä kumppanista, kaikessa rauhassa ilman että tarvitsee olla jossain seinäkiipeilyssä roikkumassa tai Maikin luona kuuntelemassa koiran sairauksista tuntikaupalla. 

En tiedä. Olette naiset ihania, mutta en vain ole yhteensopiva teidän kanssanne :)

Ei ole isäaineista tämä mies. Ei olisi virtaa viedä lasta harrastuksiin, mennä rakentamaan lumilinnaa pihalle ta pelata afrikan tähteä iltaisin. 

Miehet hei, se rakastaminen pelkkänä tunteena on sama kuin nolla. Sen pitää konkretisoitua teoiksi, aktiivisiksi teoiksi. Sitoutuminen on passiivinen teko.

Kun eläinsuojelulääkäri menee katsomaan huonosti pidettyjä lemmikkejä, saavat usein kuulla, että omistaja rakastaa lemmikkiä. Sanovat, että ihan hyvä, mutta lemmikki tarvitsee tiettyjä tekoja huolenpidoksi, ei elä rakastamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista. 

Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin. 

Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.

On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.

Mitä iloa siitä on, että "joku" haluaa viettää elämänsä kanssani? Ihmeellinen tapa ajatella asiaa, kuten palstalla tietyillä mieskirjoittajilla tuntuu olevan. Se on ihan yksi ja sama, haluaako "joku" minua, jos minä en halua häntä. Eli mikäli oikeaa, juuri minulle sopivaa ihmistä ei tule vastaan, ihan yhtä yksin olen.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ja kotityöt ovat kivoja joo, mutta minä kaipaisin eniten sellaista henkistä ja älyllistä yhteyttä naisen kanssa. Että päästäisiin ihan oikeasti toistemme pään sisään ja tutustuttaisiin syvemmällä tasolla. Ja että voisi keskustella mistä tahansa. Jopa kasvettaisiin yhdessä henkisesti. Omissa suhteissani en oikein sellaista ole löytänyt. Nainen tuntuu aina pakenevan jotain ja siksi pitäisi koko ajan lentää ja olla menossa ja järjestää jotakin ulkoista toimintaa. Mitä se jatkuva ryntäily oikein on? Miksi ei voi pysähtyä nauttimaan hetkestä ja toisesta ihmisestä juuri siinä ja nyt? No, joidenkin kumppaneideni kohdalla se on johtunut melko varmasti omasta rikkinäisyydestä, on ollut kaikenlaista traumaa taustalla. Ehkä se on sitten liian tuskallista pysähtyä kohtaamaan niitä asioita ihan oikeasti.

Oi, sinä ihana sielunkumppanini, missä olit, kun olin perheenperustamisvietin vallassa joskus kauan sitten ja etsin sopivaa isää tuleville lapsilleni, joista olin ehtinyt haaveilla jo jonkin aikaa. Tuli kyllä isä lapsille, mutta ilmeni, ettei ollut häävi ihminen mieheksi. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi valitsin juuri hänet, joka ei viitsi olla isä omille lapsilleen edes avioeron jälkeen.

Niin joo, voi olla, ettet ole ehtinyt syntyäkään vielä silloin.

Toivot, että meillä molemmilla on parempi onni myötä etsiessämme kuvailemasi kaltaista uusia seurustelukumppaneja itsellemme.

Mielelläni viettäisin aikaa miehen kanssa, joka on kiinnostunut jonkinlaisesta älyllisestä toiminnasta ja voisi vaikka puhuakin minulle. Sitten voisimme puhua tunteista toisillemme, ja vaikka vähän hempeilläkin toistemme seurassa. 

Ai että, traaginen kohtalo meillä, mutta tämä viestisi toi kuitenkin hyvän mielen. Ehkä meille sopivia tyyppejä on olemassa. Jos sitä vielä yrittäisi etsiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttanee myös miten kokenut parisuhteissaolija ihminen on. Tietääkö yksilö paremmasta? Aiemmin olisin sanonut pitkän suhteeni olleen hyvä, muttaa sen jälkeen olen kokenut millainen oikeasti on hyvä parisuhde, millaista olla rakastunut ja millaista on hyvä seksielämä. Olisi pitänyt tuon muka hyvän suhteen päättyä paljon aiemmin, tosin jos niin olisi käynyt niin kaksi ihanaa lasta olisi jäänyt puuttumaan.  

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Joskus nainen saattaa erehtyä ajattelemaan, että kunhan on paljon tunteita ja draamaa, niin se korreloi suoraan rakkauden määrän kanssa. Vaikka ne tunteet ja draama olisivat negatiivisia. Yleisesti ottaen naisille tunneyhteys ja tunteiden näyttäminen on tärkeä, ei siitä mihinkään pääse.

Näinhän se on. Ja minä kyllä näytän tunteita, olen hyvinkin romanttinen siinä mielessä. Mutta sellaisen vuoristoratasuhteen jälkeen olen tietysti tylsä, kun olen tasainen ja turvallinen. Naisen aivot eivät saa sitä tykitystä mihin ovat tottuneet. Se on kyllä ihan totta, että ilmeisesti aivomme ovat sellaiset että ne janoavat näitä tunnekuohuja, eivätkä osaa erotella että onko sen kuohun aiheuttanut negatiivinen tai positiivinen asia, kunhan sitä on.

Olen sitten varmaan poikkeus, joka vahvistaa säännön (tai se, joka on tajunnut, mikä on oikeasti hyväksi). Juuri siksi, että on traumaa taustalla, tarvitsen tasaisen ja turvallisen suhteen, jossa näytetään positiivisia tunteita. Silloin toimin itsekin tasapanoisesti, rakentavasti, pitkäpinnaisesti ja turvallisesti ja kaikilla on kivaa. Alan oireilla vuoristoradalla ja sitten koko suhde lähtee pieleen. Olen tajunnut, että minulle vaihtoehdot ovat joko todella hyvä ja tunneyhteydeltään terve suhde tai ei suhdetta lainkaan. 

Taidat olla erittäin hyvällä itsetuntemuksella ja itseymmärryksellä varustettu, tai sitten olet ihan oikeasti tehnyt töitä sen eteen, että olet saavuttanut tuollaisen viisauden. Erittäin harvalla on tuollainen ote itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan itse alaoituksen otsikkoon: naisilla ja miehillä on erilaiset näkemykset parisuhteessa.

Naiset odottavat parisuhteelta lisäarvoa, hyvää keskustelua, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä.

Mies odottaa parisuhteelta tilaa, jossa saa olla rauhassa.

Miksi se mies et sit voi elää rauhassa siellä omassa tilassaan eli sinkkuna omassa kodissaan? Onko syy oikeasti se että parisuhde alkaa vain siksi että mies haluaa jonkun tekemään kotityöt?

Kertoo kaiken teistä naisista, jos alatte suhteeseen jossa ainoa tehtävänne on kotityöt. 

Ja implikoit siis että yksikään mies ei tee ikinä mitään totitöitä, koskaan? Edes sinkkumiehet? 

Sinäkin muutat mieheltä toiselle siivoamaan? 

Siis mitä v it tua? Itse juuri sanoit että naiset haluavat suhteelta keskustelua, läheisyyttä yms. ja miehet omaa rauhaa. Nyt yhtäkkiä naiset ovat niitä jotka ovat suhteessa vain kotitöiden vuoksi. Luetko omia kommenttejasi ennen lähettämistä? Aukenisi ehkä sullekin ettei niissä ole päätä eikä häntää.

Mitä sä öyhötät? Teidän mukaannehan te ette muuta teekään kuin kotitöitä. Aamusta iltaan ja yö vielä päälle. Eikö teidän ulinaisten pitäisi olla sinkkuina koska joudutte siivoamaan 24/7? 

Jospa nyt vain yrittäisit vastata kysymykseen. Miksi mies joka ei halua viettää aikaa naisensa kanssa haluaa olla tämän kanssa parisuhteessa?

Vastaan täältä sivusta omasta puolestani, että minä kyllä haluan viettää aikaa naiseni kanssa. Vaikka koko hereilläoloajan, ei siinä ole mitään ongelmaa. Ongelma on siinä, että miten sitä aikaa vietetään. Naiselle ei riitä pelkkä yhdessäolo, pitää olla niitä sirkushuveja jatkuvasti ja siinä tulee sitten hankausta.

Mitä sirkushuveja? Jos sinun mielestäsi ihan normaali, tasapainoinen, vastavuoroinen, keskusteleva ja yhteistyökykyinen parisuhde on sirkushuveja, voi olla ihan viisasta kasvaa henkisesti vielä vähäsen äidin ruokapatojen ääressä ennen kuin lähdet maailmalle etsimään itsellesi  sitä ihkaensimmäistä tyttöystävää. Ihan sen vuoksi vaan olisi parempi odotella, ettei sinusta kasvaisi yhtään ylimielisempää, omaa naistaan kaltoin kohtelevaa, itsekästä oliota. 

Tarkoitin sirkushuveilla sirkushuveja, en parisuhteen perustaan kuuluvia asioita.

Aika ironinen tuo kommenttisi ylimielisyydestä, kun oma tekstisi on puhtaasti juuri sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista. 

Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin. 

Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.

On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.

Kerropa vielä mistä sellaisen miehen löytäisi joka ah niin romanttisesti kiinnostuisi juuri minusta (ei ympäristöstä, ulkonäöstä jne) ja valitsisi juuri minut ja muuttaisi yhteenkin?

Tai kerro ensin mistä löytäisi ylipäätään jotenkin kiinnostuneen ja huomiota osoittavan miehen? Sellaista kun ei ole vastaan tullut kertaakaan ja olen jo 38.

Ei minua kukaan metsästä ja halua. Yksin tässä elämä on mennyt ja näköjään menee edelleen. Olen juurikin enemmän hiljainen, vähään tyytyväinen, minimalisti, toki on harrastus ja mielenkiinnon kohteita, mutta unelma viikonloppu menee urheillessa ja kotona. Ei kylässä eikä kaupungilla jne.

Olenko kelvannut kenellekään? En. Saati sitten että joku olisi oikein rakastunut minuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista. 

Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin. 

Tässäkin on varmaan joku näkymätön ero sukupuolten väillä. Miehenä sitä ei todellakaan ota itsestäänselvyytenä, että *ikinä* välttämättä löytäisi ketään, joka olisi valmis viettämään koko elämänsä kanssani. Naisille se sitten kai on ihan peruskauraa, kai teitä niin paljon metsästetään ja saatte huomiota koko elämänne ajan.

On kyllä outoa, että naisilla on silti monesti niin huono itsetunto, vaikka heillä on täysi varmuus siitä että joku haluaa varmasti aina viettää elämänsä heidän kanssaan, koska he ovat niin upeita ihmisiä.

Ei ole mitään varmuutta siitä, että kukaan sopiva haluaisi olla kanssani loppuikää, mutta ihan kamala pallo jalkaan, kun joku asettuu elämääni loppuiäksi ilman, että tekisi sen eteen muuta kuin "pyydystäisi" minut. Kahden sellaisen suhteen jälkeen olen ollut ikisinkku ja eksä, jolla on vaimoke numero kolme menossa ihmettelee miten muka olen sinkkuna. No ihan vaan siten, että elämä on paljon parempaa ilman riippaa, joka ehkä jossain sisällään rakastaa ja on sitoutunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.

Vaikka vuosia asioista yrität puhua...

Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!

Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.

Naisten tavassa luokitella näitä ongelmia taas ei ole mitään päätä eikä häntää. Miehen "tylsyys" voi olla eroon johtava ongelma, alkoholi tai väkivalta taas ei. Siinä on miehellä pirullinen paikka selvitellä, että mikähän tämän naisen kohdalla on se ehdoton ongelmakohta, joka on pakko hoitaa ettei nainen lähde lätkimään. Mikä on kohtuullinen ongelma ja mikä on vain naisen itsekästä nillitystä muuten hyvällä pohjalla olevassa suhteessa?

Mieshän ei sitä määritä mikä naiselle on dealbreaker ja mikä ei. Ne on sen naisen asia katsoa ihan itse. Itselleni se tylsyys olisi kyllä paha. Juoppoakin katselee, jos tämä muuten on säkenöivä seuramies, mutta tylsä paska on tylsä paska aina.