Eri näkemykset parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Moni vaimo alkaa vihollisek si miehelleen kuhan lapset pois kodista.

Sääliksi käy

Tästä haluaisin kuulla lisää, joten voisitko kertoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttanee myös miten kokenut parisuhteissaolija ihminen on. Tietääkö yksilö paremmasta? Aiemmin olisin sanonut pitkän suhteeni olleen hyvä, muttaa sen jälkeen olen kokenut millainen oikeasti on hyvä parisuhde, millaista olla rakastunut ja millaista on hyvä seksielämä. Olisi pitänyt tuon muka hyvän suhteen päättyä paljon aiemmin, tosin jos niin olisi käynyt niin kaksi ihanaa lasta olisi jäänyt puuttumaan.  

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Joskus nainen saattaa erehtyä ajattelemaan, että kunhan on paljon tunteita ja draamaa, niin se korreloi suoraan rakkauden määrän kanssa. Vaikka ne tunteet ja draama olisivat negatiivisia. Yleisesti ottaen naisille tunneyhteys ja tunteiden näyttäminen on tärkeä, ei siitä mihinkään pääse.

Negatiiviset tunteet ja draama eivät tosiaan korreloi suoraan rakkauden määrän kanssa, siinä olet oikeassa. Toisaalta kääntöpuolena myöskään isompaa rakkauden määrää ei tarkoita tunteiden puuttuminen tai arjen tylsyys.

Ei ole mitään henkilöä nimeltä "nainen", joka voitaisiin kätevästi yleistää useimpiin tai edes moniin naisiin draaman tai ailahtelevien tunteiden osalta. Tämä on ihan persoona- ja luonnekysymys, ja draamataipumuksiin ja negatiivisten tunteiden vuoristorataan mieltymiseen vaikuttavat mm. lapsuuden tunnekokemukset, itsetunto, minäkuva, oma parisuhdekäsityskin ja omat tunne- ja kommunikointitaidot. Näissä löytyy ongelmia ihan yhtä lailla naisilla kuin miehilläkin. Ja sitten, onneksi, molemmissa sukupuolissa löytyy sellaisia, jotka pystyvät tasapainoiseen suhteeseen, jossa tunnetaan voimakkaita (positiivisia tunteita), uskalletaan myös näyttää kiintymystä ja rakkautta, ja koetaan toisen kanssa oleminen mielekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Jos haluaa noin paljon tilaa, pitää katsoa parisuhteeseen toinen samanlainen. Useimmat haluavat parisuhteessaan yhteistä tekemistä. Katsoisin kyllä todella pahasti, jos oma mies lähtisi mieluummin naapurin kanssa kävelylle kuin minun. 

Eikö se olisi kiva välillä jutella jonkun muunkin kanssa kuin oman puolison? Joku tuolla sanoi että haluaa jutella tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Entä jos juttelisi näistä naapurin kanssa kävelyllä, niin ei miehen tarvitsisi tällaisista jutella, jos ei kiinnosta?

Nähdäkseni suurin ongelma nykyajan parisuhteissa on se, että naiset odottavat miehen täyttävän kaikki naisen tarpeet ja tämä on lähes miehelle kuin miehelle mahdotonta. Miehet taas eivät vastaavaa oleta, vaan esimerkiksi autoista ja äänentoistosta keskustellaan sitten toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, eikä yritetäkään pakottaa naista keskustelemaan näistä asioista. Kärjistän tahallani havainnollistaakseni pointtiani.

Tuota... kukaan ei ole kieltänyt juttelemasta muiden kanssa. Sinä keksit skenaarioita, joita ei tässä ketjussa ole tullut esille muuten.

Mutta jos nainen on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, niin aika todennäköisesti hän haluaa kumppanin, joka pystyy myös keskustelemaan näistä. Niin ainakin itse haluan. Jos sitten taas haluan vaikkapa juoruilla naisten jutuista, niin teen sen jonkun naispuolisen ystäväni kanssa :)

Ikuinen dilemma. Jos otat hyvännäköisen naisen, se ei osaa puhua mistään vähääkään älyllisestä. Jos taas otat älyllisen naisen, se näyttää Paavo Väyryseltä. Ei voi saada kaikkea.

Eikö se riittäisi, että ottaa itsensä kanssa samalla älykkyyden tasolla olevan? En tiedä, mikä taso olisi sellainen, jossa ajattelu kulkee logiikalla "hyvännäköiset ovat tyhmiä, älykkäät ovat rumia", mutta jos tuolla lailla ajattelevat lyöttäytyvät yksiin, tulevat varmasti hyvin toimeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa nyt vain yrittäisit vastata kysymykseen. Miksi mies joka ei halua viettää aikaa naisensa kanssa haluaa olla tämän kanssa parisuhteessa?

En halua luopua yhteisasumisesta ja arjen jakamisesta lapseni kanssa.

Nyt jäi vaivaamaan että miten parisuhde, avioliitto ja lapsi pääsi syntymään jos et halua viettää aikaa naisesi kanssa? Vai halusitko joskus?

Halusin.

Miksi et enää?

Riittämättömyyden tunne.

No mutta se on oikeasti surullista. Voisitteko hakea jostain apua tilanteeseen? Eihän se ole hyvä elää suhteessa, jossa tuntuu tuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

"Naiset aina...", "miehet aina..."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan miehet nyt vaan on "yksinkertaisempia" hyvällä tavalla.

Monesti saattaa olla jokin tilanne, joka harmittaa molempia mutta mies ei edes muista sitä enää seuraavana päivänä ja asiat on taas hyvin, kun taas minä jään pyörittelemään, märehtimään ja analysoimaan asiaa päiväkausiksi tehden kärpäsestä härkäsen. Lopulta mies huomaa, että minua vaivaa jokin ja avaudun asiasta, jolloin puolisoni tyrmistyneenä vakuuttaa, ettei mitään huolta ole, ja lopulta minäkin pääsen asiasta yli.

Typerä kaava, jonka me molemmat tunnistamme mutta joka ei meillä ole ollut ongelma muuten kuin minun mielenterveydelleni, mutta näkisin silti tässä potentiaalia kriisiin monessa suhteessa. Etenkin, jos se mies ei huomaa ja tiedosta, että toista jää asiat kaivelemaan vaikka itse pääseekin niistä äkkiä yli. Tai jos se nainen ei saa sitä suutaan auki, itse en ainakaan saa jos toinen ei suoraan kysy.

Hyvä pointti. Minä olen törmännyt naisten kanssa tähän melkein jokaisessa suhteessa. Miehenä sitä jotenkin katsoo suhdetta aina kokonaisuutena, isossa kuvassa. Siinä ei mitkään pienet murheet heilauta tilannetta suuntaan tai toiseen, jos on muuten hyvä tausta suhteella. Sitä ei sitten aina huomaa että naista on jäänyt painamaan joku juttu, jonka itse on jo unohtanut.

Oliko naista jäänyt painamaan joku asia, joka sinusta oli pikkujuttu, mutta hänen mielestään merkityksellinen asia? Vai oliko se joku sellainen asia, jota kaikkien pitäisi pitää pikkujuttuna?

Jännää, minulla ei ole ollut tuollaisia ongelmia suhteissani, vaikka olen ollut suhteessa sekä miesten että naisten kanssa. 

Kotitöissä menee usein sukset ristiin. Tyypillisesti naiset opetetaan tekemään kaikki kotityöt militanttisen huolellisesti ja toimimaan arjen "projektipäällikköinä", tosin mieskin voi olla tällainen. Jos toinen puoliso on "rennompi", ei esim. koskaan pese vessaa, viikkaa pyykkejä tai tee aktiivisesti asioita kodin eteen, niin konfliktihan siitä tulee. Tällaisessa tilanteessa päädytään usein kompromissiin, joka on hiertävä kivi molempien kengässä. Toiselle on vaikeaa tehdä kotona enemmän askareita kuin mihin "rento" mielenlaatu on tottunut, toinen taas joutuu sietämään sotkua, mihin ei ole tottunut.

Toinen asia on se, miten konfliktit käsitellään. Jos ei osata puhua niistä tai aletaan mykkäkouluun, niin miten asiasta on tarkoitus päästä yli? Yllättävän monilla aikuisilla on huonot tunnetaidot ja vuorovaikutustaidot. Onneksi niitä voi oppia, mutta pitää vaan ensin tunnistaa asia ja motivoitua parantamaan omia taitojaan.

Tl;dr kannattaa valita puoliso, joka pitää kotia samaan tyyliin kuin sinä itsekin ja osaa/haluaa oppia vuorovaikutus- ja tunnetaitoja. Muuten edessä on varmasti kivikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttanee myös miten kokenut parisuhteissaolija ihminen on. Tietääkö yksilö paremmasta? Aiemmin olisin sanonut pitkän suhteeni olleen hyvä, muttaa sen jälkeen olen kokenut millainen oikeasti on hyvä parisuhde, millaista olla rakastunut ja millaista on hyvä seksielämä. Olisi pitänyt tuon muka hyvän suhteen päättyä paljon aiemmin, tosin jos niin olisi käynyt niin kaksi ihanaa lasta olisi jäänyt puuttumaan.  

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Päätelmäsi on väärä. Vai seurusteliko tämä nainen koko ajan sen väkivaltahulllun kanssa kun oli sinun kanssasi? Jos ei, niin eihän hän ollut jäänyt sen miehen kanssa  yhteen, vaan oli sinun kanssasi. Suhteenne loppui, syy voi aivan yhtä hyvin olla sinussa, vaikka nianen ei sitä kertonutkaan. Syy tuskin on se että nainen halusi hakkaavan miehen, vai miten muuten selität sen ettei hän jäänyt sen miehen luo, vaan oli sinun kanssasi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan itse alaoituksen otsikkoon: naisilla ja miehillä on erilaiset näkemykset parisuhteessa.

Naiset odottavat parisuhteelta lisäarvoa, hyvää keskustelua, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä.

Mies odottaa parisuhteelta tilaa, jossa saa olla rauhassa.

Miksi se mies et sit voi elää rauhassa siellä omassa tilassaan eli sinkkuna omassa kodissaan? Onko syy oikeasti se että parisuhde alkaa vain siksi että mies haluaa jonkun tekemään kotityöt?

Kertoo kaiken teistä naisista, jos alatte suhteeseen jossa ainoa tehtävänne on kotityöt. 

Ja implikoit siis että yksikään mies ei tee ikinä mitään totitöitä, koskaan? Edes sinkkumiehet? 

Sinäkin muutat mieheltä toiselle siivoamaan? 

Vastaa siihen mitä kysytään. Jos mies haluaa omaa tilaa ja olla rauhassa, niin miksi mies alkaa parisuhteeseen? Eihän se ole millään mittarilla rationaalista.

Vielä: MIKSI MIES ALKAA PARISUHTEESEEN?

Sinun mukaasi tekemään kotitöitä. Miksi helvetissä yksikään mies katselisi mätisäkkiä nurkassaan pelkkien kotitöiden takia? 

Voi raukkaa. Miten vakava lukihäiriö. Kokeillaan vielä. Miksi sinusta (SINUSTA = sinun mielestäsi) mies alkaa parisuhteeseen, jos mies haluaa omaa tilaa ja olla rauhassa?

Kykenetkö?

MIKSI sinä lainaat ja levität naisvihaviestejä??? Miksi ruokit naisvihatrollia?

Rehellisesti sanottuna uli ilmiö kiinnostaa minua. Eilinen ketjuni jossa pyysin uleja kertomaan perhetaustoistaan ja naissuhteistaan poistettiin. Olisi hienoa tietää millaiset on uli pojan ja äidin, uli pojan ja siskojen, uli pojan ja mummon yms. suhteet? Ja millainen on ulin äidin ja isän suhde? Miten jakautui hoiva, vastuu, kotityöt yms. Kiehtovaa. Jostainhan tuo valtava naisviha ja katkeruus kumpuaa. Kuka kasvattaa ulin ja miten se saadaan aikaan? Kirjan runko olisi jo valmiina.

En ole itse, mutta tunnen kaksi tällaista miestä. Molemmilla on äitisuhteen kanssa ongelmia. Kokevat ettei äiti ole heitä halunnut, että joku muu sisaruksista on ollut äidille tärkeämpi, ja ettei ole saaneet äidiltä rakkautta. Toisen näiden äidin satun myös tuntemaan, ja nämä väitteet mitä mies esittää eivät ole totta. Kallistun siis mt-ongelmien puoleen.

Koska useat miehet valitettavasti vieläkin luulevat, että olemalla pelkästään vain mies, on riittävän hyvä naiselle. Miehille ei läheskään aina ole samanlaisia ulkonäkö, hyvä äiti, uskollinen seksikäs puoliso, uranainen ym. vaatimuksia, kuin miehelle. Toki monet naiset tykkää esim. sporttisista tai varakkaammista miehistä, mutta kyllä se miehen vaatimuslista jopa tutkitusti rajautuu hyvin usein ulkonäkökeskeisiin asioihin ja useilla hoikkuuteen. 

Naisen rooli ei vuosisatojen saatossa ole juurikaan muuttunut, mutta vaatimuksia on vain tullut lisää. Enää ei riitä, että on kiltti kotiäiti, vaan pitää olla myös superhot ja tehdä töitä vähintäänkin saman verran kuin mies, käydä sporttamassa, tienata rahaa sekä usein myös hoitaa kotia ja naiset ovat myös pidemmälle koulutettuja. Miesten rooli on taas kaventunut, eikä enää ole edes sitä turvaa, jonka monitaitoinen, vahva ja suojeleva mies toisi perheeseen. Mies lähtee, jos nainen lihoo, on nykypäivän tyyli. Siksi nuo huonot ominaisuudet on hyvä testata jo heti alussa, jos alkaa ilmenemään huolen aihetta. Miksi lähteä rakentamaan mitään ns. huonon yksilön kanssa. 

Naisen ei ole pakko enää nykypäivänä olla suhteessa ja nainenkin pärjää omillaan, jopa lasten kanssa. Enää ei ole pakko ottaa siihen jotain miestä, etenkin jos sen toisen maailma pyörii pelkän seksin ja ulkonäön ympärillä. Naiset ovat vain enemmän käytökseltään semmoisia, mitä miehet ovat olleet kautta ajan. Nykynaiset etenkin tietävät että kun se naisen työsarka on vain kasvanut,  se ei ole mikään meriitti, jos kotona on mieslapsi, josta on ehkä vain enemmän stressiä ja työtä, kuin seuraa, rakkautta, yhdessä elämistä ja turvaa. 

Onseniin kirjoitti:

Miehille ei läheskään aina ole samanlaisia ulkonäkö, hyvä äiti, uskollinen seksikäs puoliso, uranainen ym. vaatimuksia, kuin miehelle.

Kuin "naiselle" siis, eikä miehelle. Ajatusvirhe...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Eli naisen pitää siis ehdottaa ja suunnitella nämäkin. Mikset sinä voisi miehenä ehdottaa jotain? Mikset halua tehdä mitään kumppanisi kanssa ja viettää hänen kanssaan aikaa?

Milloin miehen ehdotukset on kelvanneet naisille? Monestiko olet käynyt ikeassa vuoden sisään? 

Niin, ethän sinä tosiaan tiedä kun et ole ikinä uskaltanut ehdottaa. Ja kehtaat vielä katkeroitua.

Hitto, että on turhauttaavaa keskustella, kun suurin osa on naisia...Ärsyttää tämä kun mennään henkilökohtaisuuksiin ja kuvitelma siitä kun kerrotaan se mielipide luullaan, että toinen puhuu omasta henkilökohtaisesta elämästää. Pitänee vielä mainita, että olen eri, kun tätä tunnutaan pitävän chattina, jossa chattaillaan vain se yhden ihmisen kanssa.

Toki voi kertoa oman kokemukseni ihan viime viikonlopulta. Kysyin lähdetäänkö pilkille? Ei. No, jos minä menen? Et mene. Mitä sitten tehdään? En minä tiedä. Jos minä sitten menen? Mene. Ja söin ne paistin silakat yksinäni toisen nyrpistäessä nenäänsä vieressä. Seuraavan päivänä sain houkouteltua hänet kalastuskauppaan, kun lupasin viedä samalla syömään. Hän on varmaan ainoa nainen, joka näin toimii vai mitä naiset?

Mulla palelee varpaat pilkkiessä, pilkkimisen sijaan olisi kyllä voinut laittaa verkot jään alle. Saisi muutakin kun silakkaa.

Veikkaan että miehet vähättelee ongelmia ja naisen kokemusta, kun he ei itse koe jotain ongelmaksi parisuhteessa.

Vaikka vuosia asioista yrität puhua...

Ja hups, se nainen vaan lähti yhtäkkiä!

Sitä suhdetta pitäis myös hoitaakin. Miehet unohtaa tämän. Mitä tapahtuu autolle jos sitä ei koskaan huolla, vilkaise tai korjaa? Ja mit se kertoo arvostuksesta? Niimpä.

Naisille ei riitä mikään. aina tahtoo parempaa ja yleensä ettiikö parempaa kumppania. kyllä sinkkuna on helpompaa ei oo kaikkii hommia haittana

Vierailija kirjoitti:

Naisille ei riitä mikään. aina tahtoo parempaa ja yleensä ettiikö parempaa kumppania. kyllä sinkkuna on helpompaa ei oo kaikkii hommia haittana

Kun ei tyydy kehen tahansa, niin ei ole tarvetta etsiä koko ajan parempaa, koska on jo saanut parhaan.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.

Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.

Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.

Vierailija kirjoitti:

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Vähän sama juttu ja alan olemaan kyllästynyt siihen, että itselle on vain muiden miesten rikkomia hermoraunioita tarjolla, joiden kanssa elämä on aivan älyttömän raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti parisuhde vaatii työtä, ja tuntuu siltä että jotkut ihmiset olettavat, että kumppanilla on velvollisuus rakastaa vaikka itse ei laittaisi tikkua ristiin suhteen puolesta.

Ei ole olemassa pyyteetöntä rakkautta parisuhteessa. Ei, ellei molemmat ole alamaisia toisilleen. Liian usein halutaan, että se kumppani rakastaa pyyteettömästi, mutta itse ei tarvitse vaivautua siihen. Sitten ne, jotka eivät tee mitään suhteen eteen uhriutuvat, kun toinen ei enää rakastakaan.

Minä olen rakastanut naisiani pyyteettömästi. Samaa ei voi sanoa heistä. Naiselle ei riitä, että perusasiat ovat kunnossa. Jotain vuoristorataa pitäisi koko ajan olla järjestämässä ja uutta hankkimassa. Uutta ja uutta ja uutta ja uutta, vaihdetaan ja ostetaan ja mennään ja reissataan ja hankitaan. Jos siihen rumbaan ei suostu, nainen lähtee lätkimään. Olenko sitten jotenkin vajaa, kun minulle riittää että saan juuri sen tietyn naisen kanssa olla ja elää? Naiselle on ihan sama kuka minä olen, kunhan järjestetään jännitystä.

Mitä mahdat tarkoittaa "uudella" ja "vuoristoradalla"? Mainitse esimerkkejä? Ovatko naisesi siis vaatineet sinua maksamaan kaiken? 

Tulee pari asiaa mieleen:

1. Jos naisesi vaativat sinua maksamaan kaikesta, oletko kenties valikoinut vääriä kumppaneita, joita kiinnostaa vain raha. Katse peiliin.

2. Moni ihminen kaipaa välillä elämään muutakin kuin tasaista arkea, vaikka nyt välillä elokuvissa tai ravintolassa käyntiä, matkustelua (varojen puitteissa) ja muita sellaisia asioita. Jos sinun näkökulmastasi nämä eivät ole normaaliin elämään kuuluvia asioita vaan "vuoristorataa", ehkäpä olet tässäkin kohdassa valinnut elämänkumppanisi väärin. Etsi joku sellainen, jota ei kiinnosta muu kuin kotona mököttäminen. Mikäli valikoit naisesi lähinnä ulkonäön perusteella, ihan itseäsi saat syyttää :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Vähän sama juttu ja alan olemaan kyllästynyt siihen, että itselle on vain muiden miesten rikkomia hermoraunioita tarjolla, joiden kanssa elämä on aivan älyttömän raskasta.

Entä jos naisille elämä sinun kanssasi on raskasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

N: Moottoripyörämessut on muuten parin viikon päästä.

M: Joo, täytyykin soitella Masalle ja Tonille minä päivänä ne pääsee käymään siellä.

N: Olis kyllä mahtava joskus mennä Oktoberfestille.

M: Riston ja Peran kanssa ollaan vähän puhuttu, että jos tehtäisiin yhdessä 40-vuotismatka sinne. 

Liian monen miehen mielestä naisen kanssa on hauskaa harrastaa seksiä ja kaikki muu hauskanpito tapahtuu miesten kanssa. 

Kannattaisi varmaan olla kiinnostavampi, kuin ne miehen kaverit. Peiliin et osaa sinäkään katsoa. 

Eikös se nyt kuitenkin niin päin mene, että jos miehen mielestä kaverit on huomattavasti kiinnostavampaa seuraa kuin kumppani, niin mies on silloin väärän ihmisen kanssa yhdessä? 

Niin, vika ei ole koskaan naisuhriraukkaparassa. Hohhoijaa. 

Nyt tää trolli paljasti jotain ajattelumaailmastaan. SYYLLINEN on aina löydyttävä. Ei kulta, ei tarvitse.

Asia on niin yksinkertainen silloin kun ollaan ihmisiä toisillemme, että jos miestä ei kiinnosta tehdä _mitään_ naisensa kanssa, niin silloin hänen on ihan turha ihmetellä jos nainen lähtee etsimään seuraa, jolle kokee paremmin kelpaavan. Ihmisinä haluamme kelvata ympäristöllemme.

Ei täsäs ole kyse siitä kumpi sukupuoli on paskempi ja parempi, vaan siitä, että kaikki halutaan hyväksyntää ja hyvää oloa siinä seurassa jossa olemme. Jos parisuhteen otinen osapuoli ei halua viettää aikaa toisen kanssa, niin onko hän silloin oikean ihmisen kanssa?

Haluaisin edelleen auttaa sinua.

Miesten ja naisten käsitykset siitä hyväksynnästä tuntuvat olevan jotenkin ristissä. Miehenä en ymmärrä, että mikä on suurempi hyväksynnän osoitus naiselle kuin se, että rakastaa häntä niin ettei mitään mahda, on valmis muuttamaan saman katon alle ja hankkii ehkä perhettäkin jos niin halutaan. Ylipäänsä se, että valitsee sen yhden naisen jonka kanssa on valmis elämänsä viettämään ja jättää muut pois. Mutta ei, se ei saa naisessa aikaan mitään erityisempää reaktiota. Yksi naiseni sitten oli ihan kyyneleet silmissä, kun olin ostanut yllätykseksi hänelle karkkipussin kotimatkaa varten (oltiin etäsuhteessa silloin). En vaan tajunnut, SEKÖ se oli sitten kyyneleiden arvoinen hyväksynnän kokemus?

Auttakaa naiset minua ymmärtämään teidän ajatuksenjuoksuanne.