Eri näkemykset parisuhteessa

Vierailija kirjoitti:

Meillä kotityöt tehdään tasan, siinä ei ole ongelmaa.

Henkinen yhteys ja romantiikka taas eivät miestä kiinnosta. Sitten ihmettelee, ettei makuukammarissa tapahdu ihanuuksia ja syyllistää asiasta.

En ymmärrä miksi haluaa suhteen. Ero kolkuttelee ovella.

Pystyisitkö elämään miehen kanssa, jota pitäisi hoputtaa kotitöihin, mutta henkinen yhteys ja romantiikka olisi kunnossa?

Joillain miehillä on sellainen ajatus, että he ovat oikeassa. Ja koska mies on oikeassa, on naisen oltava väärässä. Naiset keskimäärin useammin tajuavat, että molempien kokemus on oikea, sitten pitäisi löytää keino muuttaa molempien fiilis paremmaksi. 

Tästä ainakin on meillä väännetty ja mies alkaa pikkuhiljaa tajuta, että se, että hän validoi minun kokemukseni ja tunteeni ei automaattisesti tarkoita sitä, että hänen pitäisi jotenkin myöntää olleensa väärässä. Tosin tässä ei olla ihan vielä selvillä vesillä ja pari kertaa vuodessa tulee hirveä riita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla ei ole muuta annettavaa miehille kuin se reikä ja kotityöt? 

Näin omien sanojenne mukaan 

Naiset haluavat miehen kanssa yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä, miehet tuntuvat tyytyvän vain siihen, että naiselta saa reikää ja kotitöiden tekemistä. Miehet eivät halua itse ehdottaa mitään tekemistä, koska ne on "sirkustemppuja" eivätkä he tykkää, jos nainen ehdottaa jotain, jonne miehet haluavat mennä kavereiden kanssa. Tällaista on tässä ketjussa mainittu.

Yksikään nainen ei rupea parisuhteeseen miehen kanssa, jos hän tietää jo alusta alkaen, että miehen motiivit yhteen muuttamiseen ovat vain reikä ja kotityöt. En kyllä keksi sitäkään, minkälaiselle miehelle nuo asiat riittävät.

Seksi ja kotityöt ovat kivoja joo, mutta minä kaipaisin eniten sellaista henkistä ja älyllistä yhteyttä naisen kanssa. Että päästäisiin ihan oikeasti toistemme pään sisään ja tutustuttaisiin syvemmällä tasolla. Ja että voisi keskustella mistä tahansa. Jopa kasvettaisiin yhdessä henkisesti. Omissa suhteissani en oikein sellaista ole löytänyt. Nainen tuntuu aina pakenevan jotain ja siksi pitäisi koko ajan lentää ja olla menossa ja järjestää jotakin ulkoista toimintaa. Mitä se jatkuva ryntäily oikein on? Miksi ei voi pysähtyä nauttimaan hetkestä ja toisesta ihmisestä juuri siinä ja nyt? No, joidenkin kumppaneideni kohdalla se on johtunut melko varmasti omasta rikkinäisyydestä, on ollut kaikenlaista traumaa taustalla. Ehkä se on sitten liian tuskallista pysähtyä kohtaamaan niitä asioita ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisilla ei ole muuta annettavaa miehille kuin se reikä ja kotityöt? 

Näin omien sanojenne mukaan 

Naiset haluavat miehen kanssa yhteistä aikaa ja yhteistä tekemistä, miehet tuntuvat tyytyvän vain siihen, että naiselta saa reikää ja kotitöiden tekemistä. Miehet eivät halua itse ehdottaa mitään tekemistä, koska ne on "sirkustemppuja" eivätkä he tykkää, jos nainen ehdottaa jotain, jonne miehet haluavat mennä kavereiden kanssa. Tällaista on tässä ketjussa mainittu.

Yksikään nainen ei rupea parisuhteeseen miehen kanssa, jos hän tietää jo alusta alkaen, että miehen motiivit yhteen muuttamiseen ovat vain reikä ja kotityöt. En kyllä keksi sitäkään, minkälaiselle miehelle nuo asiat riittävät.

Seksi ja kotityöt ovat kivoja joo, mutta minä kaipaisin eniten sellaista henkistä ja älyllistä yhteyttä naisen kanssa. Että päästäisiin ihan oikeasti toistemme pään sisään ja tutustuttaisiin syvemmällä tasolla. Ja että voisi keskustella mistä tahansa. Jopa kasvettaisiin yhdessä henkisesti. Omissa suhteissani en oikein sellaista ole löytänyt. Nainen tuntuu aina pakenevan jotain ja siksi pitäisi koko ajan lentää ja olla menossa ja järjestää jotakin ulkoista toimintaa. Mitä se jatkuva ryntäily oikein on? Miksi ei voi pysähtyä nauttimaan hetkestä ja toisesta ihmisestä juuri siinä ja nyt? No, joidenkin kumppaneideni kohdalla se on johtunut melko varmasti omasta rikkinäisyydestä, on ollut kaikenlaista traumaa taustalla. Ehkä se on sitten liian tuskallista pysähtyä kohtaamaan niitä asioita ihan oikeasti.

Se on sitä kemiaa ja yhteyttä. Joidenkin kanssa sitä on ja joidenkin kanssa siihen ei vaan päästä, vaikka ehkä molemmilla jopa olisi halu.

Kaikissa suhteissa olisin janonnut sitä, mutta vain yhdessä löytänyt ja se on todella antoisaa ja ihminen kasvaa humisten, monellakin eri tavalla. Olen itse traumalapsuuden elänyt, joten ei sekään ole se määrittävä tekijä. 

Ehkä kehottaisin etsimään älykästä ja kirjoja lukevaa ihmistä, joka on kiinnostunut asioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Mikä parisuhde sellainen on, missä ei haluta tehdä mitään yhdessä toisen kanssa? Pelkkä kämppissuhde med sex. Kannattaa etsiä riittävän samanlainen kumppani, niin on yhteisiäkin kiinnostuksenkohteita. Niiden omien ohella.

Miksi ne tekemiset on aina naisten mielen mukaisia? 

Mennään ikeaan ja viikonloppuna kylpylään kasvohoitoihin? Monestiko sinä olet naisena ehdottanut miehille oktoberfesteille lähtöä tai moottoripyörämessuille? -eri 

Monestiko mies on ehdottanut ikean reissua? Ei miehen kuulu maata sohvalla ja odottaa että nainen ehdottaa miehelle kivoja juttuja. Miehen kuuluu ehdottaa itse. "Mutku sitte se suuttuu!!!"

Tämän takia minä en ole sopiva parisuhteeseen. Kiinnosta paskaakaan järjestellä jotain reissuja koko ajan. Jos löytyisi nainen, jonka mielestä olen kiinnostava ihmisenä, enkä matkanjärjestäjänä.

Miten se se sinun kiinnostava ihmisyytesi näkyy, jos et puhu, järjestele mitään tai tee mitään muutakaan puolisosi kanssa yhdessä. Mikä tarkalleen ottaen sinusta olisi sitä kiinnostavaa?

Jaa-a, pitäisi kai kysyä että onko miehessä ylipäänsä koskaan mitään sellaista kiinnostavaa, joka ei liittyisi hänen järjestämäänsä ulkopuoliseen viihteeseen?

Jälleen uusi naisvihaketju havaittu!

Arvelen, että kukaan nainen ei koe kovinkaan suurta menetystä, kun ap pysyy sinkkuna niin kuin tähänkin asti.

Päinvastoin!

Siinä tilanteessa voittavat kaikki: ap voi jatkaa sinkkuna ihan yksin omissa oloissaan naisvihamielisyyden kylvämistä niin kuin tähänkin asti. Naiset puolestaan voittavat siinä, että eivät joudu vahingossakaan ap:n kanssa parisuhteeseen, kun ap pysyy kotonaan. 

Tinder pois kännykästä, ap, jotta voimme olla varmoja omasta turvallisuudestamme. 

Monilla on säännöllistä seksiä, mutta kuinka moni pitää yllä säännöllisiä keskusteluja? Aiemmissa suhteissani sellaista yhteyttä ei ollut, mutta nykyisessäni pidämme huolta, että keskustelemme joka ainoa päivä. Se pitää yllä kiinnostusta ja sitä, että tunnemme toisemme ja yhteys säilyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan itse alaoituksen otsikkoon: naisilla ja miehillä on erilaiset näkemykset parisuhteessa.

Naiset odottavat parisuhteelta lisäarvoa, hyvää keskustelua, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä.

Mies odottaa parisuhteelta tilaa, jossa saa olla rauhassa.

Miksi se mies et sit voi elää rauhassa siellä omassa tilassaan eli sinkkuna omassa kodissaan? Onko syy oikeasti se että parisuhde alkaa vain siksi että mies haluaa jonkun tekemään kotityöt?

Kertoo kaiken teistä naisista, jos alatte suhteeseen jossa ainoa tehtävänne on kotityöt. 

Ja implikoit siis että yksikään mies ei tee ikinä mitään totitöitä, koskaan? Edes sinkkumiehet? 

Sinäkin muutat mieheltä toiselle siivoamaan? 

Siis mitä v it tua? Itse juuri sanoit että naiset haluavat suhteelta keskustelua, läheisyyttä yms. ja miehet omaa rauhaa. Nyt yhtäkkiä naiset ovat niitä jotka ovat suhteessa vain kotitöiden vuoksi. Luetko omia kommenttejasi ennen lähettämistä? Aukenisi ehkä sullekin ettei niissä ole päätä eikä häntää.

Mitä sä öyhötät? Teidän mukaannehan te ette muuta teekään kuin kotitöitä. Aamusta iltaan ja yö vielä päälle. Eikö teidän ulinaisten pitäisi olla sinkkuina koska joudutte siivoamaan 24/7? 

Jospa nyt vain yrittäisit vastata kysymykseen. Miksi mies joka ei halua viettää aikaa naisensa kanssa haluaa olla tämän kanssa parisuhteessa?

Vastaan täältä sivusta omasta puolestani, että minä kyllä haluan viettää aikaa naiseni kanssa. Vaikka koko hereilläoloajan, ei siinä ole mitään ongelmaa. Ongelma on siinä, että miten sitä aikaa vietetään. Naiselle ei riitä pelkkä yhdessäolo, pitää olla niitä sirkushuveja jatkuvasti ja siinä tulee sitten hankausta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Minulle ei riitä tuo, lainkaan. Eikä suurelle osalle naisia muutenkaan, vain yksinäisyyttä pelkääville tai elättäjää etsiville tai ja silloin sinun pitäisi olla kiinnostunut myös elättämään naista. 

Kun oikeasti kiinnostut ihmisestä, ne vuoret todella liiikahtavat. Moni vaan tyytyy paljon, paljon vähempään ja sitä sitten oireillaan eri tavoin. 

Vierailija kirjoitti:

Seksi ja kotityöt ovat kivoja joo, mutta minä kaipaisin eniten sellaista henkistä ja älyllistä yhteyttä naisen kanssa. Että päästäisiin ihan oikeasti toistemme pään sisään ja tutustuttaisiin syvemmällä tasolla. Ja että voisi keskustella mistä tahansa. Jopa kasvettaisiin yhdessä henkisesti. Omissa suhteissani en oikein sellaista ole löytänyt. Nainen tuntuu aina pakenevan jotain ja siksi pitäisi koko ajan lentää ja olla menossa ja järjestää jotakin ulkoista toimintaa. Mitä se jatkuva ryntäily oikein on? Miksi ei voi pysähtyä nauttimaan hetkestä ja toisesta ihmisestä juuri siinä ja nyt? No, joidenkin kumppaneideni kohdalla se on johtunut melko varmasti omasta rikkinäisyydestä, on ollut kaikenlaista traumaa taustalla. Ehkä se on sitten liian tuskallista pysähtyä kohtaamaan niitä asioita ihan oikeasti.

Oi, sinä ihana sielunkumppanini, missä olit, kun olin perheenperustamisvietin vallassa joskus kauan sitten ja etsin sopivaa isää tuleville lapsilleni, joista olin ehtinyt haaveilla jo jonkin aikaa. Tuli kyllä isä lapsille, mutta ilmeni, ettei ollut häävi ihminen mieheksi. Jälkeenpäin olen ihmetellyt, miksi valitsin juuri hänet, joka ei viitsi olla isä omille lapsilleen edes avioeron jälkeen.

Niin joo, voi olla, ettet ole ehtinyt syntyäkään vielä silloin.

Toivot, että meillä molemmilla on parempi onni myötä etsiessämme kuvailemasi kaltaista uusia seurustelukumppaneja itsellemme.

Mielelläni viettäisin aikaa miehen kanssa, joka on kiinnostunut jonkinlaisesta älyllisestä toiminnasta ja voisi vaikka puhuakin minulle. Sitten voisimme puhua tunteista toisillemme, ja vaikka vähän hempeilläkin toistemme seurassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttanee myös miten kokenut parisuhteissaolija ihminen on. Tietääkö yksilö paremmasta? Aiemmin olisin sanonut pitkän suhteeni olleen hyvä, muttaa sen jälkeen olen kokenut millainen oikeasti on hyvä parisuhde, millaista olla rakastunut ja millaista on hyvä seksielämä. Olisi pitänyt tuon muka hyvän suhteen päättyä paljon aiemmin, tosin jos niin olisi käynyt niin kaksi ihanaa lasta olisi jäänyt puuttumaan.  

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Joskus nainen saattaa erehtyä ajattelemaan, että kunhan on paljon tunteita ja draamaa, niin se korreloi suoraan rakkauden määrän kanssa. Vaikka ne tunteet ja draama olisivat negatiivisia. Yleisesti ottaen naisille tunneyhteys ja tunteiden näyttäminen on tärkeä, ei siitä mihinkään pääse.

Näinhän se on. Ja minä kyllä näytän tunteita, olen hyvinkin romanttinen siinä mielessä. Mutta sellaisen vuoristoratasuhteen jälkeen olen tietysti tylsä, kun olen tasainen ja turvallinen. Naisen aivot eivät saa sitä tykitystä mihin ovat tottuneet. Se on kyllä ihan totta, että ilmeisesti aivomme ovat sellaiset että ne janoavat näitä tunnekuohuja, eivätkä osaa erotella että onko sen kuohun aiheuttanut negatiivinen tai positiivinen asia, kunhan sitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikuttanee myös miten kokenut parisuhteissaolija ihminen on. Tietääkö yksilö paremmasta? Aiemmin olisin sanonut pitkän suhteeni olleen hyvä, muttaa sen jälkeen olen kokenut millainen oikeasti on hyvä parisuhde, millaista olla rakastunut ja millaista on hyvä seksielämä. Olisi pitänyt tuon muka hyvän suhteen päättyä paljon aiemmin, tosin jos niin olisi käynyt niin kaksi ihanaa lasta olisi jäänyt puuttumaan.  

Ei päde tämäkään aina. Minä olen jostain syystä vetänyt puoleeni vähän rikkoutuneita naisia, joiden edelliset miehet ovat olleet narsistisia tai muulla tavoin ikäviä, ei ole siis ollut ihan normaalia arkea. Aluksi sitten minun kanssani menee tosi hyvin ja ihmetellään että voiko olla näin helppoa ja kivaa, mutta lopulta nainen sitten lähtee minunkin luotani. Mitä olen sitten eron syitä saanut näistä irti, mikä on hyvin vähän, vaikuttaa siltä että ei sitten kuitenkaan osattu olla suhteessa jossa mies ei kurmota ja määrää tahtia joka asiassa. Kyllä välillä tuntuu, ettei voi voittaa vaikka miten päin olisi. Sitten taas kun tietää suhteita joissa on väkivaltaa, alkoholismia tai ties mitä paskaa ja ne silti kestävät vuodesta toiseen, niin kyllä sitä vähän katsoo kameraan että mikä on homman nimi. Mikä on se todellinen juttu, mikä saa naisen jäämään. Tietävätkö naiset sitä itsekään?

Joskus nainen saattaa erehtyä ajattelemaan, että kunhan on paljon tunteita ja draamaa, niin se korreloi suoraan rakkauden määrän kanssa. Vaikka ne tunteet ja draama olisivat negatiivisia. Yleisesti ottaen naisille tunneyhteys ja tunteiden näyttäminen on tärkeä, ei siitä mihinkään pääse.

Näinhän se on. Ja minä kyllä näytän tunteita, olen hyvinkin romanttinen siinä mielessä. Mutta sellaisen vuoristoratasuhteen jälkeen olen tietysti tylsä, kun olen tasainen ja turvallinen. Naisen aivot eivät saa sitä tykitystä mihin ovat tottuneet. Se on kyllä ihan totta, että ilmeisesti aivomme ovat sellaiset että ne janoavat näitä tunnekuohuja, eivätkä osaa erotella että onko sen kuohun aiheuttanut negatiivinen tai positiivinen asia, kunhan sitä on.

Olen sitten varmaan poikkeus, joka vahvistaa säännön (tai se, joka on tajunnut, mikä on oikeasti hyväksi). Juuri siksi, että on traumaa taustalla, tarvitsen tasaisen ja turvallisen suhteen, jossa näytetään positiivisia tunteita. Silloin toimin itsekin tasapanoisesti, rakentavasti, pitkäpinnaisesti ja turvallisesti ja kaikilla on kivaa. Alan oireilla vuoristoradalla ja sitten koko suhde lähtee pieleen. Olen tajunnut, että minulle vaihtoehdot ovat joko todella hyvä ja tunneyhteydeltään terve suhde tai ei suhdetta lainkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palaan itse alaoituksen otsikkoon: naisilla ja miehillä on erilaiset näkemykset parisuhteessa.

Naiset odottavat parisuhteelta lisäarvoa, hyvää keskustelua, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä.

Mies odottaa parisuhteelta tilaa, jossa saa olla rauhassa.

Miksi se mies et sit voi elää rauhassa siellä omassa tilassaan eli sinkkuna omassa kodissaan? Onko syy oikeasti se että parisuhde alkaa vain siksi että mies haluaa jonkun tekemään kotityöt?

Kertoo kaiken teistä naisista, jos alatte suhteeseen jossa ainoa tehtävänne on kotityöt. 

Ja implikoit siis että yksikään mies ei tee ikinä mitään totitöitä, koskaan? Edes sinkkumiehet? 

Sinäkin muutat mieheltä toiselle siivoamaan? 

Siis mitä v it tua? Itse juuri sanoit että naiset haluavat suhteelta keskustelua, läheisyyttä yms. ja miehet omaa rauhaa. Nyt yhtäkkiä naiset ovat niitä jotka ovat suhteessa vain kotitöiden vuoksi. Luetko omia kommenttejasi ennen lähettämistä? Aukenisi ehkä sullekin ettei niissä ole päätä eikä häntää.

Mitä sä öyhötät? Teidän mukaannehan te ette muuta teekään kuin kotitöitä. Aamusta iltaan ja yö vielä päälle. Eikö teidän ulinaisten pitäisi olla sinkkuina koska joudutte siivoamaan 24/7? 

Jospa nyt vain yrittäisit vastata kysymykseen. Miksi mies joka ei halua viettää aikaa naisensa kanssa haluaa olla tämän kanssa parisuhteessa?

Vastaan täältä sivusta omasta puolestani, että minä kyllä haluan viettää aikaa naiseni kanssa. Vaikka koko hereilläoloajan, ei siinä ole mitään ongelmaa. Ongelma on siinä, että miten sitä aikaa vietetään. Naiselle ei riitä pelkkä yhdessäolo, pitää olla niitä sirkushuveja jatkuvasti ja siinä tulee sitten hankausta.

Mitä sirkushuveja? Jos sinun mielestäsi ihan normaali, tasapainoinen, vastavuoroinen, keskusteleva ja yhteistyökykyinen parisuhde on sirkushuveja, voi olla ihan viisasta kasvaa henkisesti vielä vähäsen äidin ruokapatojen ääressä ennen kuin lähdet maailmalle etsimään itsellesi  sitä ihkaensimmäistä tyttöystävää. Ihan sen vuoksi vaan olisi parempi odotella, ettei sinusta kasvaisi yhtään ylimielisempää, omaa naistaan kaltoin kohtelevaa, itsekästä oliota. 

Eksä halusi vaan olla sohvalla, katsoa telkkaria, juoda olutta ja mielellään olisi lähtenyt kanssani baariin tai vanhemmilleen. Kaikki muu olikin sitten ylimääräistä sirkushuvia ja tarpeetonta viihdyttämistäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että tuo lisäarvoa". Mitä se tämäkin on tarkoittavinaan? Pitääkö miehen olla esim. joku varakas luksuskartanossa elelevä kuuluisuus ennenkuin tuo lisäarvoa?

Ei, vaan rakastava, hyvää seuraa ja seksiä tarjoava.

Kauheeta, jos parisuhteessa pitäisi koko ajan olla varpaillaan ”olenkohan tänään osoittanut tarpeeksi rakkauttani, sanoinko jo koskinko jo riittävästi, entä olinko viihdyttävä, h

Kerroinko hyviä juttuja, etten vain ollut liikaa ajatuksissani”

N52

Kauheeta, jos luetun sisäistäminen on tätä luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen erotarina on, että nainen on yrittänyt mahdollisesti vuosia muuttaa sitä tosiseukkaa, että esim. kotitalouden työnjako ei ole reilu tai makuuhuone ei tyydytä tms. Mies ei ole ottanut tätä kuuleviin korviinsa. Lopulta nainen hakee eroa. Jos miehet kuuntelisivat vaimojaan, niin ei ne erot yllätyksenä tulisi. 

Sieltähän ne kotityöt taas tulikin. Säälin jokaista naista, jonka elämässä ei ole mitään muuta kuin ne kotityöt.

Lisäksi aloittaja ei puhunut sinun valitsemistasi miehistä, eikä pitkistä suhteista 

Minäkin säälin, siksi he eroavatkin koska omaan elämään ei enää mahdu muutakuin ne kotityöt kun mies ei tee niistä puolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

Mies tuntuu kiinnostuvan ilmaisesta siivoojasta ja patjasta.

Ja jos olet eri mieltä niin kuinka mies ilmaisee tämän että "hän on kiinnostunut naisesta itsestään" ? Miten se näkyy arjessa ja parisuhteessa? Käytännön esimerkkejä kiitos.

Se näkyy jo ihan siinä, että mies valitsee sinut ja jättää muut naiset pois kuvioista. Suostuu sinun kanssasi muuttamaan yhteen ja olemaan loppuelämän kanssasi. Mikä voi olla tuota suurempi osoitus kiinnostuksesta?

Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä vähemmän parisuhde tuntuu kiinnostavalta ajatukselta. Jos joku nainen minut vielä tästä saa suhteeseen, niin silloin on todella siirretty vuoria, eikä kiinnostustani tarvitse kyseenalaistaa.

Oh,  kuvitteletko tosiaan, että saat onnellisen, tasapainoisen parisuhteen ainoastaan valitsemalla itselleen naisen, jonka luokse muutat ja lupaat elää loppuelämän naisen kanssa? 

Vähän enemmän panostusta hei! Jos kuvittelet, että on ihan plussaa kaikki, mikä ylittää mainitsemasi asiat, olet pahasti hakoteillä. Jos luet tätä ketjua huolellisemmin, huomaat, että me naiset kaipaamme myös jonkinlaista älyllistä aivotoimintaa miehiltä. Vaikkapa päivittäinen ystävällismielinen keskusteleminen ja yhdessäolo pitäisivät kuulua ihan perusvaatimuksiin parisuhde-elämälle. Ehkä se kuitenkin on joillekin miehille sitä kuuluisaa sirkushuvia, josta täälläkin on kirjoitettu sormet näppäimistöllä verillä. Ehkä tosiaan on ihan kohtuutonta odottaa miehiltä  parisuhteeseen kuuluvia perusasioita. Niinkö? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Mutta miksi niitä asioita pitää aina tehdä yhdessä? Pitääkö parisuhteessa luopua omasta elämästään ja omista jutuistaan? Mitä mieltä siinä on? Miksi ei voi elää niin, että lauantaina toinen lukee vaikka rauhassa lehteä ja toinen kutoo villasukkia äänikirjaa kuunnellen. Sitten tehdään yhdessä lounasta ja syödään yhdessä, jonka jälkeen toinen lähtee koiran kanssa metsään samoilemaan ja toinen kävelylle naapurin kanssa. Miksi kaikki pitää tehdä yhdessä? Miksi esimerkiksi sinne metsään pitää väkisin ängetä mukaan, kun mies haluaisi mennä kaksin koiran kanssa? Miksi ei saa olla rauhassa ja tehdä omia juttuja?

Jos haluaa noin paljon tilaa, pitää katsoa parisuhteeseen toinen samanlainen. Useimmat haluavat parisuhteessaan yhteistä tekemistä. Katsoisin kyllä todella pahasti, jos oma mies lähtisi mieluummin naapurin kanssa kävelylle kuin minun. 

Eikö se olisi kiva välillä jutella jonkun muunkin kanssa kuin oman puolison? Joku tuolla sanoi että haluaa jutella tieteestä, taiteesta ja politiikasta. Entä jos juttelisi näistä naapurin kanssa kävelyllä, niin ei miehen tarvitsisi tällaisista jutella, jos ei kiinnosta?

Nähdäkseni suurin ongelma nykyajan parisuhteissa on se, että naiset odottavat miehen täyttävän kaikki naisen tarpeet ja tämä on lähes miehelle kuin miehelle mahdotonta. Miehet taas eivät vastaavaa oleta, vaan esimerkiksi autoista ja äänentoistosta keskustellaan sitten toisten samoista asioista kiinnostuneiden kanssa, eikä yritetäkään pakottaa naista keskustelemaan näistä asioista. Kärjistän tahallani havainnollistaakseni pointtiani.

Tuota... kukaan ei ole kieltänyt juttelemasta muiden kanssa. Sinä keksit skenaarioita, joita ei tässä ketjussa ole tullut esille muuten.

Mutta jos nainen on kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista, niin aika todennäköisesti hän haluaa kumppanin, joka pystyy myös keskustelemaan näistä. Niin ainakin itse haluan. Jos sitten taas haluan vaikkapa juoruilla naisten jutuista, niin teen sen jonkun naispuolisen ystäväni kanssa :)

Ikuinen dilemma. Jos otat hyvännäköisen naisen, se ei osaa puhua mistään vähääkään älyllisestä. Jos taas otat älyllisen naisen, se näyttää Paavo Väyryseltä. Ei voi saada kaikkea.

Eikö se riittäisi, että ottaa itsensä kanssa samalla älykkyyden tasolla olevan? En tiedä, mikä taso olisi sellainen, jossa ajattelu kulkee logiikalla "hyvännäköiset ovat tyhmiä, älykkäät ovat rumia", mutta jos tuolla lailla ajattelevat lyöttäytyvät yksiin, tulevat varmasti hyvin toimeen.

Riittäisi, varmaan parasta onkin jos on suunnilleen samalla älykkyystasolla kumppanin kanssa. Toki kärjistin tuossa heitossani, mutta kyllä siinä vain on perää elämänkokemuksenkin pohjalta, että äly ja kauneus tuppaavat korreloimaan negatiivisesti keskenään. On varmasti naisia, joilla on molemmat ominaisuudet, mutta he ovat sitten niin täydellisiä ja harvinaisia ettei heitä riitä kaikille. Ja kun itse ei ole näitä täydellisiä, eli ulkomuoto on tasoa ok. Siksi on valittava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset viihtyy hyvin yksinkin. Parisuhteen pitää olla todella hyvä, että se tuo jotain lisäarvoa naisen elämään.

Miksi sitten parisuhteessa se on yleensä nainen, joka haluaa tehdä juttuja yhdessä? Miehelle taas riittäisi että kumpikin puuhailee omiaan. Mies joutuu usein pakenemaan autotalliin tai muualle, että saa olla rauhassa.

Koska jos asioita ei tehdä yhdessä, miksi olla suhteessa? Miksi olla suhteessa, jos asioita tekee aina yksin?

Esimerkiksi mä rakastin sinkkuna puuhata kotona, hoitaa kukkiani, siivota ja istua sitten nauttimaan kauneudesta ympärillä. Nyt miehen tavarat rumentaa kotia ja television ääni rikkoo hiljaisuuden. Jos tuon lisäksi ei olisi niitä hyviä asioita, olisi vain ne haitat, jotka mies läsnäolollaan tuo, niin kyllä eroaisin.

Eli on vain sinun tapasi elää ja sisustaa. Eikä tässä ole mitään vikaa omasta mielestäsi? Miksi olet edes miehen kanssa yhdessä? Ai niin, lompakko. -eri 

Ei, kun mulla on mieheni kanssa mukavia yhteisiäkin harrastuksia, joiden vuoksi suhteessa kannattaa olla, vaikka mies tuokin elämääni tv:n melua ja rumia esineitä. Ja kyllä, se on subjektiivinen kokemus, että koen ne noin. Mutta juuri mun subjektiivinen kokemus merkkaa silloin, kun kyse on mun viihtymisestä ja tyytyväisyydestä (suhteeseen ja elämään). Parisuhde on aina vapaaehtoinen.

Naisilla on kummallinen tuo, että jotkut esineet ja äänet ovat niin ratkaisevia asioita. Kaiken pitäisi olla kuin jostain kuvastosta, joka heillä on päässään. Ihmiset ovat vain rekvisiittaa, joka pitää saada sopimaan siihen heidän näkymäänsä. Mies taas kiinnostuu naisesta itsestään ja ympäristö on täysin toissijainen asia.

"Naiset aina...", "miehet aina..."

Niin, on pakko yleistää jotta ylipäänsä voidaan keskustella laajemmista ilmiöistä.