Miesystävä mieluummin aikuisten lastensa kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Onko uusi kumppani ”vieras ihminen”? Tuo jos jokin on pershedelmän palvojan ja narsistisen oman siemenensä insestisen rakastajan sairas tie.

Lapsille vieras on aina vieras. Mieluummin palvon hedelmääni kuin lokkeilijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Teini on itsekäs kaikkimulle heti. Aika paha, jos hän ei sitä opi, vaan kostoksi myöhemmin hylkää vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli oma elämä. Minä ja lapseni sovitettiin siihen. Ja nyt äitini on 82 v ja ymmärrän oikein hyvin, miksi hän eli niin kuin eli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Onko uusi kumppani ”vieras ihminen”? Tuo jos jokin on pershedelmän palvojan ja narsistisen oman siemenensä insestisen rakastajan sairas tie.

Lapsille vieras on aina vieras. Mieluummin palvon hedelmääni kuin lokkeilijaa.

Tässä keskustelussa on kyse ihan henkilökohtaisesta ongelmastasi.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Onko uusi kumppani ”vieras ihminen”? Tuo jos jokin on pershedelmän palvojan ja narsistisen oman siemenensä insestisen rakastajan sairas tie.

Lapsille vieras on aina vieras. Mieluummin palvon hedelmääni kuin lokkeilijaa.

Täysin kipeä ajatus roikkua insestisesti aikuisissa lapsissaan. Tuolla mentaliteetilla ei tule koskaan saavuttamaan rakkaussuhdetta - eikä kyllä sellaista ansaitsekaan. Mene terapiaan.

Mahtaako ongelma kuitenkaan olla se, että mies haluaa tavata juuri lapsiaan? Yhtä hyvin hän voisi haluta tavata kavereitaan, käydä kirkkokuorossa, pelaamassa lätkää tai suunnistamassa monta kertaa viikossa, vaikka ap:lla olisi lapseton viikko. Mies on tottunut tietynlaiseen elämään, eikä halua muuttaa sitä ap:n vuoksi. Totta kai se loukkaa. Se ei kuitenkaan ole niiden lasten vika. Sinulla ap on mahdollisuus valita, haluatko elämääsi miehen, joka ei ole valmis muutoksiin. Aloituksesi perusteella tämä ei ehkä ole sitä, mitä itse toivot ja odotat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Teini on itsekäs kaikkimulle heti. Aika paha, jos hän ei sitä opi, vaan kostoksi myöhemmin hylkää vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli oma elämä. Minä ja lapseni sovitettiin siihen. Ja nyt äitini on 82 v ja ymmärrän oikein hyvin, miksi hän eli niin kuin eli.

Jokaisella aikuisella ihmisellä on oma elämä. Muu on sairasta riippuvuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

AP linjoilla.

Mielenkiintoisia kommentteja.

Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin.  Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu. 

Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.

Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin. 

Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla. 

En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.

Huvittavaa. Huomaa ettei sinulla ole aikuisia lapsia. Hylkäätkö omat lapsesi heti kun he täyttävät 18 vuotta? Todella on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että kun lapset aikuistuvat, he häviävät savuna ilmaan ja sen jälkeen heitä ei koskaan enää näy tai kuulu. Puhumattakaan tulevista lapsenlapsista. Minulle ainoa lapseni on niin tärkeä, etten anna kenenkään tulla meidän väliin. Tällä tarkoitan, että kukaan ulkopuolinen ei määrittele sitä, kuinka usein tai milloin saan tavata lastani. 

Ei, kukaan ulkopuolinen ei määrittele, kuinkausein omia lapsiaan saa tavata. Ongelma ap: tilanteessa on, että mies puuttuu ap:n oikeuteen, mutta ei anna ap:n tehdä vastaavaa. Kuulostaa kontrollilta. Valta-asetelmalta.

Luulen, että kyse on juuri tästä.

Kuten kirjoitin, on suhteessamme myös mustasukkaisuutta, miehen taholta.

Ja kyllä minullekin exä soittelee lasten asioita myös lapsivapailla viikoilla, myös lasten harrastuksiin tai kouluun liittyviä juttuja saattaa olla. Mutta smoin nykyisen mieheni aikuisillä lapsilla saattaa olla jotain tärkeää, vaikka nyt kotiinsa liittyen, mihin mieheni sinkoilee. Myös urheilee lastensa kanssa, kuten minunkin. 

Olen tässä saanut nyt vinkkejä ja ajattelin, että yritän sopia miheni kanssa päivät etukäteen, eli siloin kun meillä on yhteinen viikko, niin hän ilmoittaisi hyvissä ajoin minkä illan hän viettää lastensa kanssa niin minä voin suunnitella muuta. Samoin sovin hänen kanssaan myös päivistä niillä viikoilla, kun minulla on lapset, että minä päivinä voisin häntä tavata, koko muun ajan hän sitten voi viettää näiden aikuisten lastensa kanssa. 

Ja sanottakoon vielä se, että nämä aikuiset lapset ovat oikein mukavia, kaksi heistä vielä opiskelee ja kolmas on jo työelämässä. Tulemme hyvin toimeen, ei ole ollut mitään erimielisyyksiä. 

Omat lapset tosiaan ovat vielä nuorempia, mutta koen, että mikäli he aikuisina tarvitsevat minua ja isäänsä niin paljon kuin nämnä miesystäväni lapset, olen kasvattajana epäonnistunut. Toki tuen ja autan tarvittaessa, niin kauan kuin he sitä tarvitsevat, mutta aion myös elää omaa elämääni.

Ja alkaessani seurustella miehen kanssa jolla aikuiset lapset, en olisi todellakaan osannut kuvitella, miten kiinni mies heissä vielä on.  Onneksi ei ole vielä anoppia säätämässä kuvioissa, saati hänen exäänsä ;)

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan.

Kuten sinun vanhuksena, kun elämänkumppani lähti lätkimään.

Et voi jättäytyä lastesi riesaksi. Siitäkö fantasioit? Että oma siemen pesee persettäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Teini on itsekäs kaikkimulle heti. Aika paha, jos hän ei sitä opi, vaan kostoksi myöhemmin hylkää vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli oma elämä. Minä ja lapseni sovitettiin siihen. Ja nyt äitini on 82 v ja ymmärrän oikein hyvin, miksi hän eli niin kuin eli.

Tässä ap ei halua sovitella, joten on itsekäs. Jos minut hylätään, minä hylkään. Reilu peli, eikö? Minunkin vanhempani on yli 80-vuotias, eikä vieläkään ymmärrä miksi on nyt yksin.

Toki omat lapset menee uusperheessä kaikkien muiden edelle. MIehelle ne ovat ne omat lapset.

Muuten kahden aikuisen ydinperheen ajankäytön suunnittelu on paljon helpompaa kuin uusperheessä kahden aikuisen oman talouden ja heidän exiensä ja ja näiden perheiden ajankäytön yhdistäminen. Kahden aikuisen ja lapsien sijaan on uusperheiden kuviossa ajankäytössä huomioitava kuuden aikuisen ja parhaimmillaan viiteen perheeseen kuuluvien lasten aikataulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan.

Kuten sinun vanhuksena, kun elämänkumppani lähti lätkimään.

Et voi jättäytyä lastesi riesaksi. Siitäkö fantasioit? Että oma siemen pesee persettäsi?

Riesaksi en jättäydykään, saan pidettyä heidät muuten lähelläni kuin hylkäämällä. Sinäkö se olet taas, jonka mies hylkäsi ja valitsi lapset? En ihmettele. Kauniit puhetavat ja käytös sinulta löytyykin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan.

Kuten sinun vanhuksena, kun elämänkumppani lähti lätkimään.

Elät vain lapsillesi varmistaaksesi, että he hoitavat sinut vanhana? Saatat pettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan.

Kuten sinun vanhuksena, kun elämänkumppani lähti lätkimään.

Elät vain lapsillesi varmistaaksesi, että he hoitavat sinut vanhana? Saatat pettyä.

Lue edellinen vastaus jos osaat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Teini on itsekäs kaikkimulle heti. Aika paha, jos hän ei sitä opi, vaan kostoksi myöhemmin hylkää vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli oma elämä. Minä ja lapseni sovitettiin siihen. Ja nyt äitini on 82 v ja ymmärrän oikein hyvin, miksi hän eli niin kuin eli.

Tässä ap ei halua sovitella, joten on itsekäs. Jos minut hylätään, minä hylkään. Reilu peli, eikö? Minunkin vanhempani on yli 80-vuotias, eikä vieläkään ymmärrä miksi on nyt yksin.

Ymmärrän, mutta eihän tässä keskustelussa ole hylkäämisestä kyse. Eikä minun vanhempani minua hylänneet, vaan olin osa sitä elämää. En sijalla yksi, mutta tärkeä osa siinä missä muutkin.

Minusta ap sovittelee. Hän itse joustaa omien lastensa kohdalla, niin olisi suotavaa, että myös mies tekisi samoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Teini on itsekäs kaikkimulle heti. Aika paha, jos hän ei sitä opi, vaan kostoksi myöhemmin hylkää vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli oma elämä. Minä ja lapseni sovitettiin siihen. Ja nyt äitini on 82 v ja ymmärrän oikein hyvin, miksi hän eli niin kuin eli.

Tässä ap ei halua sovitella, joten on itsekäs. Jos minut hylätään, minä hylkään. Reilu peli, eikö? Minunkin vanhempani on yli 80-vuotias, eikä vieläkään ymmärrä miksi on nyt yksin.

Ymmärrän, mutta eihän tässä keskustelussa ole hylkäämisestä kyse. Eikä minun vanhempani minua hylänneet, vaan olin osa sitä elämää. En sijalla yksi, mutta tärkeä osa siinä missä muutkin.

Minusta ap sovittelee. Hän itse joustaa omien lastensa kohdalla, niin olisi suotavaa, että myös mies tekisi samoin.

Vaatimuksilla saa hyvän suhteen aikaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Toki omat lapset menee uusperheessä kaikkien muiden edelle. MIehelle ne ovat ne omat lapset.

Muuten kahden aikuisen ydinperheen ajankäytön suunnittelu on paljon helpompaa kuin uusperheessä kahden aikuisen oman talouden ja heidän exiensä ja ja näiden perheiden ajankäytön yhdistäminen. Kahden aikuisen ja lapsien sijaan on uusperheiden kuviossa ajankäytössä huomioitava kuuden aikuisen ja parhaimmillaan viiteen perheeseen kuuluvien lasten aikataulut.

Hmm. Lapseni ovat aikuisia. Priorisoin kyllä puolisoni nykyään. Lapseni elävät omaa elämäänsä, puoliso jakaa elämäni kanssani. Tämä ei mitenkään sulje pois sitä, että lapseni ovat minulle tärkeitä. Autan heitä aina kuin he tarvitsevat. Mutta jos ei eivät tarvitse, niin prioriosin puolisoni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.

Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.

Miksi ei?

Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.

Eri

Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.

Teini on itsekäs kaikkimulle heti. Aika paha, jos hän ei sitä opi, vaan kostoksi myöhemmin hylkää vanhempansa.

Minun vanhemmillani oli oma elämä. Minä ja lapseni sovitettiin siihen. Ja nyt äitini on 82 v ja ymmärrän oikein hyvin, miksi hän eli niin kuin eli.

Tässä ap ei halua sovitella, joten on itsekäs. Jos minut hylätään, minä hylkään. Reilu peli, eikö? Minunkin vanhempani on yli 80-vuotias, eikä vieläkään ymmärrä miksi on nyt yksin.

Ymmärrän, mutta eihän tässä keskustelussa ole hylkäämisestä kyse. Eikä minun vanhempani minua hylänneet, vaan olin osa sitä elämää. En sijalla yksi, mutta tärkeä osa siinä missä muutkin.

Minusta ap sovittelee. Hän itse joustaa omien lastensa kohdalla, niin olisi suotavaa, että myös mies tekisi samoin.

Vaatimuksilla saa hyvän suhteen aikaiseksi.

Sehän ap:m suhteessa onkin pielessä. Mies vaatii, mutta hän ei. Ja siksi häntä ottaa päähän.

Miksi mies on mustasukkainen? Toisinaan on syynä se että kun itse pettää niin kuvittelee toisenkin pettävän? Onko nuo miehen menot varmasti lastensa kanssa vai ihan jotain muuta?

Vierailija kirjoitti:

Miksi mies on mustasukkainen? Toisinaan on syynä se että kun itse pettää niin kuvittelee toisenkin pettävän? Onko nuo miehen menot varmasti lastensa kanssa vai ihan jotain muuta?

On mustasukkainen esim. miespuolisista työkavereista mutta lähinnä omistushaluinen eli vaatii minua tapaamisiin myös minun lapsiviikoilla ja jos sanon etten pääse olen lasten kanssa niin saattaa suutahtaa vaikka sanookin, että se on ok.

Miehen menoihin uskon kyllä, eli on harrastanut lasten kanssa tai käynyt kaupoilla tai ulkona syömässä heidän kanssaan. En jaksa uskoa pettämiseen.

AP

Tiivistettynä... mies ei halua tinkiä yhtään omien lastensa kanssa vietetystä ajasta, mutta vaatii ap:ta jättämään omat lapsensa ja tinkimään siitä ajasta hänen hyväksensä. Eli yhteinen aika on pois ap:n lasten ajasta. Ja on vielä lisäksi mustasukkainen.

Reilua, niinkö? 

Ap, lopeta tuo pelleily. Säännöt selväksi. Aikuiset lapset eivät tarvitse viihdyttäjää. Heidän pitäisi alkaa elää

omaa elämää eikä isän olla heidän viihdyttäjä 24/7. Mitäs sitten, kun nämä miehen lapset alkavat seurustella, siinä jää iskä kuin nalli kalliolle.  Lasten TUKENA voidaan olla ja ollaankin vaikka koko loppuelämä, mutta on luonnollista, että lapsi etääntyy ja alkaa luoda omaa elämää, perhettä.