Miesystävä mieluummin aikuisten lastensa kanssa
Emme asu yhdessä, koska minulla lapset vuoroviikoin. Olen päättänyt, että vasta kun lapset muuttavat kotoa, voin harkita yhteenmuuttoa miesystäväni kanssa.
Kun lapset ovat minulla, koitan järjestää yhteistä aikaa, käymme kävelyllä tai hän vierailee luonani.
Sitten kun lapset ovat isällään, niin minulla olisi aikaa miehelle. Mutta hän viettää aika paljon aikaa aikuisten lastensa kanssa, heillä on tosi läheiset välit.
Minusta tuntuu vähän kurjalta, että kun meillä olisi yhteistä aikaa, niin hän ei halua koko aikaa kanssani olla. Jotenkin ajattelisin, että voisi olla näillä minun lapsiviikoilla lastensa kanssa.
Molemmilla siis omat kodit ja työt, luonnollisesti hänen lapsensa eivät enää asu kotona.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.
Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.
Häh? Ne aikuiset lapset myös ymmärtää, että vanhemmillakin on oma elämä. Jos ei ymmärrä, niin jotain outoa on. Niille aikuisille lapsille voi kertoa tilanteen ja ne aikuiset lapset sitten tajuaa sen , ellei halua tahallaan vaikeuttaa vanhempien elämää. Vanhemmat ei ole enää vastuussa aikuisista lapsistaa, eikä ehidän myöskään tavitse rytmittää elämäänsä heidän terpeilleen enää. Vaan ne aikuiset lapset on aikuisia, joiden tulee alkaa myös käyttäytymään kuin aikuiset
Eiköhän tämä vanhempi halua viettää aikaa aikuisten lastensa kanssa. Seurustelin aikoinaan italialaisen kanssa ja tämä omi ihan normi hommaa. Tosin minä oli matkassa mukana. Syötiin siis usein yhdessä ja sillä tavalla tuli vietettyä sitä aikaa yhdessä.
Itse kyllä arvostaisin todella, jos esimerkiksi oma isäni haluaisi viettää aikaa esim. perheemme kanssa. Lapset kaipaavat häntä. Mutta kun vaimo ei anna, ja riidan paikka on silloinkin, jos tapaa meitä esim. vaimon ollessa reissussa ym. Eli aika hankalaa. Ei toki edes mitään jatkuvaa ajanviettoa oltaisi vaikka, vain satunnaisia näkemisiä joskus, ja totta kai vaimokin on tervetullut mukaan mutta sille vaimolle tämä kaikki on liikaa.
Elämänkumppani? Niitä nykymaailmassa tuntuu menevän ja tulevan, lapset ja vanhemmuus ovat ne, jotka pysyvät.
Vanhuksia kun hoidan usein mietin, keitä ovat ne, jotka käyvät näitä dementikkoja katsomassa ja vahtimassa saako vanhus inhimillistä hoitoa, kyllä ne ovat ne lapset, joille on annettu juuret ja siivet.
Ei ne lapset, joiden vanhemman elämänkumppani on ollut muu kuin lasten toinen vanhempi, pitkin hampain hoitavat virallisia asioita, 'emme oli niin läheisiä' , jos se elämänkumppani on usein vaihtunut ja aikuiset ovat paljon laatuaikaa tarvinneet, ei yksikään lapsista halua edes virallisia asioita hoitaa.
Ei se uusin elämänkumppani, kummasti nämä häviävät varsin pian, sukupuolesta riippumatta, varsin riipaisevia tarinoita, 70v ja aivotapahtuma, jossa menee puhekyky, eipä sitä 'elämänkumppania' enää näy.
Toki ne pitkäaikaiset elämänkumppanit, joiden kanssa on yhdessä koettu ilot ja surut ja hoidettu ne yhteiset lapset maailmalle, pidetty ovet auki lasten, aikuistenkin tulla ja mennä ja välit avoimina, nyt väsyttää, nyt on vaivaa, otettu lastenlapset hoitoon kun on sopiva hetki, he pitävät yhtä kunnes toista ei ole, mutta sen jälkeen on ehkä vuosi kymmeniä kun toinen on yksin.
AP linjoilla.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu.
Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.
Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin.
Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla.
En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
AP linjoilla.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu.
Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.
Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin.
Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla.
En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.
Älä jää tuohon kuvioon. Etsi itsellesi ihminen, jolla on ajatusmailma samanlainen. En minäkään äitinä häiritse aikuisia lapsiani, kun he viettävät poikaystäviensä kanssa aikaa. Jos tuo mies välittäisi sinusta, niin se harvemmin näkisi lapsiaan juuri sillon, kun sinulla on vapaata omistasi.
Vierailija kirjoitti:
AP linjoilla.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu.
Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.
Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin.
Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla.
En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.
Huvittavaa. Huomaa ettei sinulla ole aikuisia lapsia. Hylkäätkö omat lapsesi heti kun he täyttävät 18 vuotta? Todella on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että kun lapset aikuistuvat, he häviävät savuna ilmaan ja sen jälkeen heitä ei koskaan enää näy tai kuulu. Puhumattakaan tulevista lapsenlapsista. Minulle ainoa lapseni on niin tärkeä, etten anna kenenkään tulla meidän väliin. Tällä tarkoitan, että kukaan ulkopuolinen ei määrittele sitä, kuinka usein tai milloin saan tavata lastani.
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä ajattelin, että eikö hän voisi järjestää aikaa silloin kun minäkin olen lasten kanssa?
Kuitenkin aikuiset lapset jo, eivätkö pärjää viikkoa ilman isäänsä?
Ehkä tosiaan vain olen mustasukkainen.
Mutta tässä on sellainen ristiriita, että silloin kun minulla on lapsiviikko, niin mies vaatii järjestämään meille yhteistä aikaa.. Eli minä tavallaan laiminlyön yhteistä aikaa lasteni kanssa ja hän ei kuitenkaan halua sitä kun minä olisin "vapaana".
Tässähän tämä ongelma. Et koe, että suhde on tasapuolinen.
Hassu palsta tämä av. Uusperhekeskusteluissa (vaikka ette asukaan yhdessä) äitipuoli on aina pahis. Näkyy alapeukkujen määrässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.
Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.
Miksi ei?
Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.
Eri
Ap, milloin sinulla on _omaa_ aikaa? Jos joka toinen viikkon on lapset, niin itse kuvittelisin, että lapsettomilla viikoilla kaipaisit myös ihan omaa, yksityistä aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP linjoilla.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu.
Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.
Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin.
Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla.
En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.
Huvittavaa. Huomaa ettei sinulla ole aikuisia lapsia. Hylkäätkö omat lapsesi heti kun he täyttävät 18 vuotta? Todella on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että kun lapset aikuistuvat, he häviävät savuna ilmaan ja sen jälkeen heitä ei koskaan enää näy tai kuulu. Puhumattakaan tulevista lapsenlapsista. Minulle ainoa lapseni on niin tärkeä, etten anna kenenkään tulla meidän väliin. Tällä tarkoitan, että kukaan ulkopuolinen ei määrittele sitä, kuinka usein tai milloin saan tavata lastani.
Ei, kukaan ulkopuolinen ei määrittele, kuinkausein omia lapsiaan saa tavata. Ongelma ap: tilanteessa on, että mies puuttuu ap:n oikeuteen, mutta ei anna ap:n tehdä vastaavaa. Kuulostaa kontrollilta. Valta-asetelmalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP linjoilla.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu.
Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.
Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin.
Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla.
En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.
Huvittavaa. Huomaa ettei sinulla ole aikuisia lapsia. Hylkäätkö omat lapsesi heti kun he täyttävät 18 vuotta? Todella on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että kun lapset aikuistuvat, he häviävät savuna ilmaan ja sen jälkeen heitä ei koskaan enää näy tai kuulu. Puhumattakaan tulevista lapsenlapsista. Minulle ainoa lapseni on niin tärkeä, etten anna kenenkään tulla meidän väliin. Tällä tarkoitan, että kukaan ulkopuolinen ei määrittele sitä, kuinka usein tai milloin saan tavata lastani.
Ei, kukaan ulkopuolinen ei määrittele, kuinkausein omia lapsiaan saa tavata. Ongelma ap: tilanteessa on, että mies puuttuu ap:n oikeuteen, mutta ei anna ap:n tehdä vastaavaa. Kuulostaa kontrollilta. Valta-asetelmalta.
Mikä ap:ta estää sanomasta, että haluaa viettää aikaa lastensa kanssa? Miehenkipeys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.
Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.
Miksi ei?
Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.
Eri
Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
No lähinnä ajattelin, että eikö hän voisi järjestää aikaa silloin kun minäkin olen lasten kanssa?
Kuitenkin aikuiset lapset jo, eivätkö pärjää viikkoa ilman isäänsä?
Ehkä tosiaan vain olen mustasukkainen.
Mutta tässä on sellainen ristiriita, että silloin kun minulla on lapsiviikko, niin mies vaatii järjestämään meille yhteistä aikaa.. Eli minä tavallaan laiminlyön yhteistä aikaa lasteni kanssa ja hän ei kuitenkaan halua sitä kun minä olisin "vapaana".
Kai sinäkin jätät vastaamatta lastesi/exäsi puheluihin ja viesteihin silloin kun miehellä olisi aikaa tavata sinua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP linjoilla.
Mielenkiintoisia kommentteja.
Käytännnössä siis asun miesystäväni luona silloin kun lapset ovat isällään. Näitä hänen tapamisiaan lastensa kanssa on silloin pari kertaa viikossa, eli aika vähän kuitenkin. Käytännössä tämä tarkoittaa, että minä keksin sitten jotain muuta tekemistä ja se on minulle ok, mutta sitten mies olettaa, että tulen "kutsusta" hänen luokseen kun seurustelut on hoidettu.
Nämä aikuset, sinkut lapset ovat viettäneet myös yhteistä aikaa esim. mökillä meidän kanssa.
Kun ajattelen omaa varhaisaikuisuutta, eipä tullut oma isä ja äiti ensimmäisenä mieleen kun vapaa-aikaa oli, mitä nyt viikonloppuisin kävin syömässä ja toki soiteltiin.
Tässä suhteessa on muutakin ongelmaa, hänen mustasukkaisuutta ja tosiaan tuota omistushalua myös niillä viikoilla kun lapset ovat minulla.
En halunnut miestä, jolla on pienet lapset, mutta näköjään ongelmaa on myls aikuisten lapsen kanssa.
Huvittavaa. Huomaa ettei sinulla ole aikuisia lapsia. Hylkäätkö omat lapsesi heti kun he täyttävät 18 vuotta? Todella on olemassa ihmisiä, jotka kuvittelevat että kun lapset aikuistuvat, he häviävät savuna ilmaan ja sen jälkeen heitä ei koskaan enää näy tai kuulu. Puhumattakaan tulevista lapsenlapsista. Minulle ainoa lapseni on niin tärkeä, etten anna kenenkään tulla meidän väliin. Tällä tarkoitan, että kukaan ulkopuolinen ei määrittele sitä, kuinka usein tai milloin saan tavata lastani.
Ei, kukaan ulkopuolinen ei määrittele, kuinkausein omia lapsiaan saa tavata. Ongelma ap: tilanteessa on, että mies puuttuu ap:n oikeuteen, mutta ei anna ap:n tehdä vastaavaa. Kuulostaa kontrollilta. Valta-asetelmalta.
Mikä ap:ta estää sanomasta, että haluaa viettää aikaa lastensa kanssa? Miehenkipeys.
Oletan, ettei ap:lla ole ongelmaa, että jättää lapsensa keskenään kävelyiden ajaksi. Ongelma tässä on Se, ettei mies pelaa samoilla säännöillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.
Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.
Miksi ei?
Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.
Eri
Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.
Onko uusi kumppani ”vieras ihminen”? Tuo jos jokin on pershedelmän palvojan ja narsistisen oman siemenensä insestisen rakastajan sairas tie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kostolta kuulostaa. Miks ei vietä niilä viikoilla aikaa "lastensa"kanssa, kun sinulla on oikeesti siis lapset. Ei aikuiset lapset. Mies tässä on outo. Ja kuulostaa kostolta. Koska sie, ni sit miekii.
Hä? Ne aikuiset lapsetkin on ihmisiä. Ei niille sanota, että joka toinen viikko voi ottaa yvteyttä Ritvan lasten rytmin mukaan.
Miksi ei?
Kyllä minä suunnittelen koko elämääni kokonaisuutena. Aikuinen lapseni tulee luokseni silloin, kun molemmille on paras aika. Ei silloin, kun hänelle sopi, mutta minulle ei.
Eri
Minä osaan ottaa huomioon myös muut. Jos kovin usein torjun lapseni ja laitan vieraan ihmisen edelle, ymmärrän että se lopulta yksinäinen tie. Keski-ikäisenä ja vielä voimiensa tunnossa sitä kuvittelee itsensä voittamattomaksi, mutta parinkymmenen vuoden kuluttua asiat onkin toisinpäin.
Eihän se torjumista ole, vaan aikataulujen sovittamista. En ehdi nähdä tällöin, mutta tällöin ehdin.
Aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuisten lasten pitää pärjätä omillaan.
Kuten sinun vanhuksena, kun elämänkumppani lähti lätkimään.
Sovitte kaikille viikoille suunnilleen samanverran tapaamisia. Eli vaikka 2 iltaa joka viikko. Silloin kun rytmi on selkeä, niin ei tule ongelmia.