Lue keskustelun säännöt.
Miehen toiminnan aiheuttama katkeruus
03.02.2021 |
Olin joitain kuukausia suhteessa miehen kanssa, jonka kanssa olimme olleet ystäviä useamman vuoden. Suhteen aikana mies puhui aivan yltiöromanttisia juttuja ja ihastuin häneen aivan täysin. Kun olimme olleet pari kertaa sängyssä, hän muuttui. Ei pitänyt yhteyttä enää samalla tavalla, ei suostunut tapaamaan, hylkäsi puhelun, kun yritin soittaa ja lopuksi "virallisesti" jätti minut viestillä. Olimme seurustelleet useamman kuukauden ennen kuin menimme sänkyyn. Mies tiesi, että sänkyyn meneminen on minulle iso juttu ja sen piti olla samaa hänelle. Luotin häneen kuin vuoreen ystävyytemme ja varmaan hänen kauniiden sanojensakin vuoksi.
Tästä on jo monta kuukautta, mutta edelleen tunnen katkeruutta ja vihaa. Lisäksi mietityttää, mikä oli todellinen syy sille, että hän ei halunnut minua. Välillä tunnen ikävää ja toivon, että hänestä vielä kuuluisi. Välillä koko ihminen yököttää.
Tunnen itseni typeräksi ja lapselliseksi, kun uskoin häneltä lauseita, joiden aikuisen tulisi tietää olevan vain sanahelinää. Esim. rakkauden vannominen hyvin aikaisessa vaiheessa suhdetta. Suunnittelimme myös vakavasti yhteenmuuttoa. Sänkyyn meneminen ja sen jälkeinen hylkääminen taas aiheutti jonkinlaista inhoa omaa kroppaa kohtaan. Inhottaa ajatella, että olen ollut hänen kanssaan alasti ja mitä hän on miettinyt vaikkapa jostakin kroppani osasta. Inhottaa, että olemme olleet niin läheisissä tekemisissä.
Taustatietona vielä se, että tässä on "se tavallinen tarina": mies oli naimisissa, mutta eroprosessi oli käynnissä, hän (kertomansa mukaan) järjesteli ositusasioita ja asui yksin. Lisäksi hän oli jo vuosia, oikeastaan koko "ystävyytemme" ajan, valittanut minulle onnettomasta liitostaan. En osannut epäillä, etteikö hän olisi tosissaan eronsa kanssa.
Minulla vaihtelee tunteina katkeruus, itsesääli, inho ja itseinho, viha, kaipaus, kaikki nuo. Jälkimmäisin on tosin kokoajan vähenemään päin. Mutta en kestä ajatusta, että kaiken tämän jälkeen hän vain jatkoi elämäänsä niinkuin mitään ei olisi tapahtunut. Ja itse olen aivan rauniona. Miten näistä tunteista pääsee eroon ja koko asiasta yli? Ja miten ikinä voisi enää luottaa kehenkään?
Kommentit (178)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä anna yhden miehen vaikuttaa loppu elämääsi, hän nyt vaan sattui olemaan tuollainen. Mitä nopeemmin pääset takaisin normaaliin omaan elämääsi, sen parempi. Aika moni nainen haksahtaa elämänsä aikana johonkin sellaiseen mieheen joka ei sitten olekkaan se oikea. Kenenkään miehen takia ei kannata itsetuntoaan menettää. Nyt keräät itsesi kasaan ja kohti uusia juttuja.
Tämä.
"Aika moni NAINEN haksahtaa elämänsä aikana johonkin sellaiseen mieheen joka ei sitten olekkaan se oikea."
Niin myös moni MIES eli samassa veneessä me kaikki ollaan!
T. N35
Tämä totta, mutta jotenkin tuntuu näillä vuosien kokemuksilla etteivät miehet jää vatvomaan sitä menetettyä "oikeaa", vaan hyvin nopeasti löytävät uuden "oikean". Naiset vellovat tunteissaan, jotkut kovinkin pitkään.
Oma kokemukseni on täysin päinvastainen. Miehille jää useammin kummittelemaan "the one that got away", jota muistellaan, ja jonka perään itketään vuosia jopa. Minulla on tällaisia miehiä ollut parikin kappaletta(eli niitä peräänitkijöitä) sekä kavereillani jotka ovat miehiä, ja jopa nykyisellä miehelläni on tällainen ollut. Siis kyllähän ne niistä pääsee eroon sitten joskus 10v päästä, kun aikaa on kulunut tarpeeksi, mutta siihen asti jopa vain verrataan kulloistakin parisuhdetta tähän "elämäni rakkauteen".
Naisilla nämä rakkaudet jäävät junnammaan yleensä siksi että kyseinen ihastus käyt kuitenkin välillä sutaisemassa paremman puutteessa, joten naisella on ikään kuin toivoa vielä mielestään, vaikka todellisuudessa näin ei ole, vaan hän joutuu vain hyväksikäytetyksi. Miehet jaksavat haikailla ilman että nainen antaa mitään "toivoa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa vaimolle tietoa paneskelustanne. Ei teidän suhde siitä palaa, mutta ainakin minulle tuli parempi mieli kun mies selitteli kotonaan mitä oli tullut tehtyä. Onko vientipuolen äijiä?
Ei ole. Ja en aio laittaa vaimolle tietoa. Minulla on vielä kuitenkin tunteita häntä kohtaan enkä pystyisi tekemään sitä hänelle siitä huolimatta, miten törkeä hän oli minulle.
Mies on kyllä pelannu korttinsa täysin nappiin, kun sais sinusta uskollisen liittolaisen.
Ehkä näin. Mutta minun tyyliini ei vaan kuulu mikään tuommoinen kostaminen. Haluaisin vain selvitä tästä jutusta. Haluaisin vaan unohtaa koko jutun ja jatkaa eteenpäin. Mutta silti ajatukset pyörii kokoajan siinä.
ap
Katkeroituminen ilmeisesti kuitenkin kuuluu tyyliisi?
Ihmisestä tulee katkera kun hän antaa kävellä ylitseen, ja hyväksikäyttää itseään ilman seuraamuksia. Seuraamukset tässä olisi juuri tuo että vaimolle menisi tieto miehen petturuudesta. Ei ole ihme että katkeroituu tuollaisella tyylillä.
Kyllä nyt tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista tuntea katkeruutta jonkin aikaa, jos kokee, että toinen on kohdellut väärin tai epäoikeudenmukaisesti. Se sitten ei ole tervettä, jos tuota jatkuu vuosikausia.
Itsekään en ole sitä ihmistyyppiä, joka saa kiksejä kostamisesta. Ymmärrän siis ap:n näkökannan asiaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei sussa oo vikaa. Se mies aikonutkaan erota tai löysi jonkun muun. Olin kymmenvuotta sinkkuna ja järjestäen kaikki miehet mitä taipailin selvisi jälkikäteen et olivat naimisissa vaikka muuta väittivät.
Ne haluavat vaan piristystä pitkään suhteeseen ja käyttävät häikäilettömästi hyväksi. Nainenhan on lumppu jos tilanne selviää ulkopuoliselle niin kuin kenelläkään olisi kristallilamppua josta näkisi todellisen tilanteen.
Sen voit ottaa positiivisena että halusi sinun kanssa pettää eli et ihan huonoa tasoa ole.
Tämä on niin totta. Raadollista, mutta totta. Kiitos tästä kommentista.
Häpeä on valtava. Ja suru ja viha. Ne välillä kasvavat niin suureksi että miltei toivoisi että kaikki salaisuudet tulisivatkin ilmi, vaikka kaikki ajattelisivatkin mitä. Pääsisikö siitä pelosta ja häpeästä jos antaisi kaiken vain paljastua. En voi uskoa että olen ollut näin typerä. En ole aloittaja, meitä on monia vastaavissa tilanteissa. Omani vielä piirun verran pahempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa vaimolle tietoa paneskelustanne. Ei teidän suhde siitä palaa, mutta ainakin minulle tuli parempi mieli kun mies selitteli kotonaan mitä oli tullut tehtyä. Onko vientipuolen äijiä?
Ei ole. Ja en aio laittaa vaimolle tietoa. Minulla on vielä kuitenkin tunteita häntä kohtaan enkä pystyisi tekemään sitä hänelle siitä huolimatta, miten törkeä hän oli minulle.
Mies on kyllä pelannu korttinsa täysin nappiin, kun sais sinusta uskollisen liittolaisen.
Ehkä näin. Mutta minun tyyliini ei vaan kuulu mikään tuommoinen kostaminen. Haluaisin vain selvitä tästä jutusta. Haluaisin vaan unohtaa koko jutun ja jatkaa eteenpäin. Mutta silti ajatukset pyörii kokoajan siinä.
ap
Ei ole kosto, vaimolla on oikeus tietää petollisen miehensä tekosista. Kerro hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Voi kuule, melkein kaikki haksahtavat ainakin kerran elämänsä aikana. Ja se itseinho on todella inhottava sen jälkeen. Vieläkin saan sen tunteen kiinni, vaikka omasta mokastani on yli 15 vuotta. Mutta sen mokan jälkeen löysin nykyisen mieheni ja ollaan oltu 13 vuotta yhdessä ja on lapsi. Eli ei se moka loppupeleissä haittaa ja se tunteen kanssa pärjää.
Mutta yksi neuvo on se, että jos suostuu vain ja ainoastaan jo virallisesti eron saaneiden miesten pauloihin, niin pääsee vähemmällä. Lähtee juksautetuksi tulemisista varmaan puolet pois. Se on niin klassista. Miehen avioliitto on jo ”pitkän aikaa” ollut huono, olet mennyt antamaan henkistä tukea ja sitten jossain vaiheessa luulet, että teillä on suhde ja sitten se mies menee takaisin vaimonsa luokse tai löytää jonkun kolmannen jonka kanssa ei ole avioliitostaan keskustellut.
Vielä parempi neuvo. Älä anna henkistä tukea miesten avioliitto-ongelmille. Jää lopuista haksahtamisista vielä puolet pois. Sellainen suhde harvoin tulee toimimaan, missä on oltu tukena miehen avioliitto-ongelmille.
Jep. Klassinen esimerkki "ymmärtäjästä". Jompi kumpi puolisoista, tai miksei molemmatkin, löytävät ymmärtäjän, jolle puretaan sydäntä kun se oma siippa on niin sysisurkea. Tässä kuviossa yleensä molemmat luulevat saavansa jotain, eli ymmärtäjä luulee saavansa parisuhteen, ja ymmärrettävä ihanan ihmisen joka kuuntelee ja ymmärtää niin paljon paremmin kuin muut. Tosiasiassa molemmat viilaavat linssiin. Ymmärtäjä esittää että on kiinnostunut ja halukas auttamaan avio-ongelmissa, vaikka todellisuudessa hän tuolla tempulla yrittää saadatoista ihastumaan itseensä esittämällä olevansa parempi kuin ymmärrettävän puoliso, että kannattaa vaihtaa kun minä näin hyvin sinua ymmärrän.
Ymmärrettävä taas esittää että on lähdössä huonosta suhteesta, ja haluaa ymmärtäjältä ihailua ja ilmaisua että ymmärrettävällä on varmasti tosi vaikeaa, ja että hän on varmasti kaikkensa tehnyt, ja että se puoliso on kyllä hirveä, haluaa siis sympatiaa ja ihaliua toiselta, mutta ei ole valmis parsiuhteeseen tämän kanssa.
Näitä kuvioita kannattaa miettiä ihan silleen jo etukäteenkin, ja tosiaan itse esim. en ala kenenkään miehen olkapääksi, eikä minun mieheni ala naisille olkapääksi. Tämä on ihan elämänkokekemuksen mukana tullut juttu. Minä olen ollut itse ymmärtäjä, kuten myös se ymmärrettäväkin, ja niin on ollut miehenikin aikoinaan molemmissa rooleissa, joten ollaan päätetty että oma parisuhteemme puidaan vain meidän välillä, ja tarvittaessa sitten ammattilaisten kanssa, että tähän ei sotketa muita, kun siitä tulee vain jollakin tasolla ongelmia sitten kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laitapa vaimolle tietoa paneskelustanne. Ei teidän suhde siitä palaa, mutta ainakin minulle tuli parempi mieli kun mies selitteli kotonaan mitä oli tullut tehtyä. Onko vientipuolen äijiä?
Ei ole. Ja en aio laittaa vaimolle tietoa. Minulla on vielä kuitenkin tunteita häntä kohtaan enkä pystyisi tekemään sitä hänelle siitä huolimatta, miten törkeä hän oli minulle.
Mies on kyllä pelannu korttinsa täysin nappiin, kun sais sinusta uskollisen liittolaisen.
Ehkä näin. Mutta minun tyyliini ei vaan kuulu mikään tuommoinen kostaminen. Haluaisin vain selvitä tästä jutusta. Haluaisin vaan unohtaa koko jutun ja jatkaa eteenpäin. Mutta silti ajatukset pyörii kokoajan siinä.
ap
Katkeroituminen ilmeisesti kuitenkin kuuluu tyyliisi?
Ihmisestä tulee katkera kun hän antaa kävellä ylitseen, ja hyväksikäyttää itseään ilman seuraamuksia. Seuraamukset tässä olisi juuri tuo että vaimolle menisi tieto miehen petturuudesta. Ei ole ihme että katkeroituu tuollaisella tyylillä.
Kyllä nyt tuoreen eron jälkeen on ihan luonnollista tuntea katkeruutta jonkin aikaa, jos kokee, että toinen on kohdellut väärin tai epäoikeudenmukaisesti. Se sitten ei ole tervettä, jos tuota jatkuu vuosikausia.
Itsekään en ole sitä ihmistyyppiä, joka saa kiksejä kostamisesta. Ymmärrän siis ap:n näkökannan asiaan.
Katkeruus ei ole tunteena mikään 5min juttu, vaan tyylilaji. Jotkut ovat katkeroitujia, ja se on elämän mittainen prosessi. Ne jotka vaativat itselleen oikeutta, ovat harvoin katkeria. Se että huonosti kohtelulla on seurauksia ei ole kostamista, se on kynnysmattoilusta kieltäytymistä. Toisilla tuntuu olla vaikeuksia erottaa syyn ja seurauksen yhteyttä kostamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä syyn mies antoi jättämiselle?
Se jäi vähän hämärän peittoon. Ainakin hänellä oli masennus tms. kriisi. Mitään kunnollista selitystä en saanut.
ap
Eikö tuossa ole syytä jo kerrakseen? Miksi oletat syyn olevan juuri seksissä?
Siis hän itse väitti, että masennus tai jotain. Ei nyt sanoittanut noin, vaan hyvin epämääräisesti ja itse päättelin, että tarkoittaisi tuota, kun en saanut mitään tolkkua. Eikä hän vaikuttanut masentuneelta aikaisemmin. Jättäminen tai paremminkin siihen johtanut prosessi alkoi heti sen jälkeen, kun oltiin vietetty yö yhdessä tokaa kertaa. Siksi kai ajattelin, mutta en siis tiedä. Sehän tässä juuri mietityttää, että mikä mahtoi olla totuus.
ap
Tapailin pitemmän aikaa fwb:n merkeissä erästä miestä. Jossain vaiheessa hänellä alkoi olla ongelmia "sillä saralla". Syyksi paljastui sitten että vaimolla on pulla uunissa, ja mieheltä loppui tämän myötä paukut, ja varmaan omatuntokin kolkutteli molempiin suuntiin. Minua kohtaan koska ei ollut kertonut vaimosta ja pullasta, sekä vaimoa kohtaan kun ei ollut kertonut minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kaikkia näitä katkeria tilityksiä siitä et tapailu on pistetty poikki seksin jälkeen. Itse olen tehnyt niin muutaman kerran jos seksi on ollut huonoa. Eihän sitä tiedä millaista se on ennen kuin sitä kokeilee.
Siis näin aikuiset ihmiset toimivat. Kokeilevat toimiiko jokin ja ja jos ei jatkavat eteenpäin. Eivät tyydy huonoon suhteeseen.
Jos toinen on antanut ymmärtää että kyse ei ole pelkästä seksistä, kyllä silloin voi vähän loukkaantua jos selviääkin, että kyse olikin pelkästä seksistä. Se valehtelu siinä v*tuttaa. Mulle mies sanoi että ei etsi yhden illan juttuja, ja siinä mielessä hän kyllä piti sanansa. Pisti sitten poikki kahden illan jälkeen. Aika ovelaa.
Eihän seksin jälkeen jättäminen välttämättä tarkoita, että henkilö on alunperinkin hakenut pelkkää seksiä. Kyllä ihminen voi ihan rehellisesti muuttaa mieltään - myös seksin jälkeen. Ainakin itsellä seksin laatu vaikuttaa myös romanttisiin tunteisiin, ja jos sänkyhommat on väkinäistä räpiköintiä niin vahvanakin alkaneet tunteet hiipuu nopeasti. Silti olen koko ajan etsinyt loppuelämän kumppania. Minulle vaan toimiva seksi kuuluu hyvän parisuhteen ehdottomiin vaatimuksiin.
En siis tarkoita, että kaikilla syy olisi huonosti toiminut seksi. Osalla se ihastuminen onkin perustunut vahvaan seksuaaliseen jännitteeseen, jonka purkauduttua vasta itsekin huomaa ettei todellista pohjaa suhteelle ole. Osa taas muuttaa mieltään muusta syystä. Jotkut ahdistuvat suhteen edetessä seuraavalle tasolle ja panikoivat. Ja osa on varmaan ihan oikeasti kusettanut, mutta veikkaa että vähemmistö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä syyn mies antoi jättämiselle?
Oiskohan syy se että mies on naimisissa.
Mun on täysin mahdoton samaistua naisiin jotka touhuavat varattujen miesten kanssa ja sitten itkevät kun hommasta tullutkaan vuosisadan rakkaustarinaa. En voi ymmärtää miten joku voi olla niin vietävissä.
Mutta nyt on maito jo maassa eli toivotan aapeelle vilpittömästi nopeaa toipumista ja kaikkea hyvää jatkoon. Älä enää suostu yhdenkään vihityn miehen p.a no.patj. aksi.
Olen ihan samaa mieltä kanssasi ja minäkään en ole ymmärtänyt tuollaisia ihmisiä, jollainen nyt itse olen. Minulla jotenkin hämäsi se, että olin kuunnellut hänen jorinoitaan onnettomasta liitosta vuosia. Sitten, kun hän vihdoin sai aikaiseksi lähteä eroprosessiin, ei tullut mieleenkään, että hän voisi vielä palata vanhaan elämäänsä varsinkin ottaen huomioon kaikki jutut, mitä hän on liitosta kertonut. Tiedän, että eroprosessi oli ainakin jossakin määrin aito, sillä hän kertoi siitä avoimesti muillekin (jotka myös tunnen). Mistään salaisesta kaksoiselämästä ei ollut kyse.
ap
Mä tiedän parikin tällaista tapaujsta. Jokaisessa on oltu "ystäviä" ensin, vaikka oikeasti vain se nainen on ollut ystävä, mies on kyllä koko ajan pitänyt naista potentiaalisena polkaistavana. Kaverini odotteli kaveripohjalla pari vuotta kuunnellen "ystävänä" miehen murheita. Vähän väliä näytti siltä että just pääsisi mies ikävästä vaimosta eroon, ja kaverini pääsisi tukemaan oikein urakalla miestä sitten. Jopa kolmas lapsi syntyi tuohon liittoon, ja aina vain kaverini oli varma että kohta se ero tulee, kun mies niin kovasti siitä koko ajan puhuu. JA tämäkin mies puhui muillekin eroaikeistaan ja haukkui vaimoaan. Eipä tullut eroa vielä silloin. Ero tuli myöhemmin kun tämä mies ihastui aivan toiseen naiseen, ja sai alamannopeasti erottua.
Ainoa keino välttää näitä on oikeasti ainoastaan se, ettei ala "erokaveriksi" tällaisille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihme draamailua.
Jos itse ottaa riskin kun sekaantuu varattuun, pitää kestää seuraukset. Vaan trollihan tämä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä syyn mies antoi jättämiselle?
Se jäi vähän hämärän peittoon. Ainakin hänellä oli masennus tms. kriisi. Mitään kunnollista selitystä en saanut.
ap
Eikö tuossa ole syytä jo kerrakseen? Miksi oletat syyn olevan juuri seksissä?
Siis hän itse väitti, että masennus tai jotain. Ei nyt sanoittanut noin, vaan hyvin epämääräisesti ja itse päättelin, että tarkoittaisi tuota, kun en saanut mitään tolkkua. Eikä hän vaikuttanut masentuneelta aikaisemmin. Jättäminen tai paremminkin siihen johtanut prosessi alkoi heti sen jälkeen, kun oltiin vietetty yö yhdessä tokaa kertaa. Siksi kai ajattelin, mutta en siis tiedä. Sehän tässä juuri mietityttää, että mikä mahtoi olla totuus.
ap
Tapailin pitemmän aikaa fwb:n merkeissä erästä miestä. Jossain vaiheessa hänellä alkoi olla ongelmia "sillä saralla". Syyksi paljastui sitten että vaimolla on pulla uunissa, ja mieheltä loppui tämän myötä paukut, ja varmaan omatuntokin kolkutteli molempiin suuntiin. Minua kohtaan koska ei ollut kertonut vaimosta ja pullasta, sekä vaimoa kohtaan kun ei ollut kertonut minusta.
No saitko sentään tuoretta pullaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kaikkia näitä katkeria tilityksiä siitä et tapailu on pistetty poikki seksin jälkeen. Itse olen tehnyt niin muutaman kerran jos seksi on ollut huonoa. Eihän sitä tiedä millaista se on ennen kuin sitä kokeilee.
Siis näin aikuiset ihmiset toimivat. Kokeilevat toimiiko jokin ja ja jos ei jatkavat eteenpäin. Eivät tyydy huonoon suhteeseen.
Jos toinen on antanut ymmärtää että kyse ei ole pelkästä seksistä, kyllä silloin voi vähän loukkaantua jos selviääkin, että kyse olikin pelkästä seksistä. Se valehtelu siinä v*tuttaa. Mulle mies sanoi että ei etsi yhden illan juttuja, ja siinä mielessä hän kyllä piti sanansa. Pisti sitten poikki kahden illan jälkeen. Aika ovelaa.
Eihän seksin jälkeen jättäminen välttämättä tarkoita, että henkilö on alunperinkin hakenut pelkkää seksiä. Kyllä ihminen voi ihan rehellisesti muuttaa mieltään - myös seksin jälkeen. Ainakin itsellä seksin laatu vaikuttaa myös romanttisiin tunteisiin, ja jos sänkyhommat on väkinäistä räpiköintiä niin vahvanakin alkaneet tunteet hiipuu nopeasti. Silti olen koko ajan etsinyt loppuelämän kumppania. Minulle vaan toimiva seksi kuuluu hyvän parisuhteen ehdottomiin vaatimuksiin.
En siis tarkoita, että kaikilla syy olisi huonosti toiminut seksi. Osalla se ihastuminen onkin perustunut vahvaan seksuaaliseen jännitteeseen, jonka purkauduttua vasta itsekin huomaa ettei todellista pohjaa suhteelle ole. Osa taas muuttaa mieltään muusta syystä. Jotkut ahdistuvat suhteen edetessä seuraavalle tasolle ja panikoivat. Ja osa on varmaan ihan oikeasti kusettanut, mutta veikkaa että vähemmistö.
Aivan turha väittää että tunteet olisivat olleet jotenkin vahvoja, jos seksi saa kerran parin jälkeen mielen muuttumaan. Tai sitten on kyllä aika mielenkiintoinen näkemys vahvoista tuneista. No, ehkä vahva panetuksen tunne, ja se ymmärrettävästi voi kadota kun pääsee pari kertaa itse asiaan.
Mitkähän oli ap:n prinssin nimikirjaimet tai muu tuntomerkki?
T. Vaimo, jonka mies käyttäytynyt oudosti. Ajallisesti täsmää ja on masennusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis minkä syyn mies antoi jättämiselle?
Se jäi vähän hämärän peittoon. Ainakin hänellä oli masennus tms. kriisi. Mitään kunnollista selitystä en saanut.
ap
Kävisikö syyksi se, että hän on NAIMISISSA?
Sori ap, ei tule sympatiaa täältä. Käsittämätöntä että sekaannutaan varattuun ja sitten itketään, kun ei se eronnutkaan. Seuraavan kerran valitse mies, jolla ei ole sormusta sormessa.
En ymmärrä miten se, että joku on eroamassa olisi houkutteleva hetki aloittaa suhde. En nyt puhu mistään moraalista vaan ihan itsekkäästä omasta hyödystä.
Eron JÄLKEEN kuluu pitkä aika, että on jotenkin kunnossa uuteen suhteeseen. Miksi haluaisin jonkun muun jättämät rippeet riesakseni hyppäämällä kelkkaan pahimman kriisin keskelle?
Vierailija kirjoitti:
Älä anna yhden miehen vaikuttaa loppu elämääsi, hän nyt vaan sattui olemaan tuollainen. Mitä nopeemmin pääset takaisin normaaliin omaan elämääsi, sen parempi. Aika moni nainen haksahtaa elämänsä aikana johonkin sellaiseen mieheen joka ei sitten olekkaan se oikea. Kenenkään miehen takia ei kannata itsetuntoaan menettää. Nyt keräät itsesi kasaan ja kohti uusia juttuja.
Juuri noin. Mieti asia läpi ja kun asia palaa mieleen niin älä jää vellomaan siihen älä jauha sitä mielessä niin asia häviää mielestä lopulta lähes kokonaan. Tiefdän ei helppoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä olisi hyvä kuulla miehen versio, epäilen että se on aivan erilainen kuin ap:lla. Ap:n viesteistä on helppo tulkita persoonaltaan epävarma ja epävakaa nainen ja tämä on varmasti vaikuttanut miehen päätökseen lopetta suhde.
Mikä viesteissäni sai aikaan tuollaisen näkemyksen?
ap
Miehen käyttäytymisestä sen jo pystyy päättelemään. Naiset erittäin helposti haukkuvat miehet (narsisti pelimies yms) jos mies jättää naisen, mutta useimmiten siihen on oikein hyvä syy. Oma vaimoni ei varmasti kutsuisi minua narsistiksi, mutta kun aikanaan en enää syystä tai toisesta halunnut jatkaa seurustelua naisen kanssa, niin sain kuulla tämän tyyppistä haukkumista, useimmiten selän takana.
Yksinkertaisin selitys on, että mies ihastui sinuun, mutta mitä paremmin sinut oli oppinut tuntemaan, niin huomannut, ettei halunnut olla sinun kanssa. Seksi saattoi olla huonoa, mutta todennäköisesti oli puhdas sattumus, että eroaminen osui samaan ajankohtaan. Ja epämääräisyys eron syistä johtuu siitä, ettei halua kertoa todellista syytä ja loukata sinua.
Sellaista tapahtuu kaikille ja hetken ketuttaa. Mutta itsesääliin ei kannata jäädä vellomaan, sillä pilaa vain oman elämän.
Vierailija kirjoitti:
Mitkähän oli ap:n prinssin nimikirjaimet tai muu tuntomerkki?
T. Vaimo, jonka mies käyttäytynyt oudosti. Ajallisesti täsmää ja on masennusta.
AV
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miten se, että joku on eroamassa olisi houkutteleva hetki aloittaa suhde. En nyt puhu mistään moraalista vaan ihan itsekkäästä omasta hyödystä.
Eron JÄLKEEN kuluu pitkä aika, että on jotenkin kunnossa uuteen suhteeseen. Miksi haluaisin jonkun muun jättämät rippeet riesakseni hyppäämällä kelkkaan pahimman kriisin keskelle?
Olen ollut muutamaankin otteeseen elämäni aikana sellaisessa tilanteessa että minun olisi pitänyt aloittaa suhde varatun miehen kanssa jotta olisin hänet voinut "saada". Eräällä oli mennyt suhteessaan pitkään jo huonosti. Ihastuin, ja hän ihastui, mutta hän ei halunnut mitään vakavaa kun on tämä eroprosessi tässä menossa, eli olisi pitänyt elää kahtaalla. Meillä olisi ollut oma kiva kuplamme, jossa oltaisiin intohimoisina, muusta maailmasta välittämättä, ja mies olisi illan päätteeksi mennyt omaan riitaisaan suhteeseensa tappelemaan. Minulle kävi sen oman aikani kyllä s-puuhat hänen kanssaan, mutta lemppasin sitten, kun löysin paremman miehen. Miehen mielestä minun olisi pitänyt jäädä odottelemaan että hän saa päätettyä suhteensa, mutta en halunnut sitä. Mies kyllä erosi sitten n. vuoden päästä, ja mirkkuja on riittänyt.
Toisella kertaa olin ihastunut mieheen joka oli naimisissa. Mitään sopimatonta ei tapahtunut välillämme, yhden suudelman mies antoi, johon semivastasin, kun olin aika hämmennyksissäni. Mies oli ollut minuun myös ihastunut, mutta tätä en tiennyt, koska MINUN olisi pitänyt jotenkin ilmaista oma haluni aloittaa suhde hänen kanssaan vaikka hän oli naimisissa. Minä taas olin sitä mieltä että hän erotkoon ensin, mikäli jotain kanssani haluaa. Ilmeisesti en ollut hänen mielestään tosissani, koska en lähtenyt suhtteeseen, ja minun mielestäni hän ei ollut tosissaan kun ei viitsinyt ensin erota. Meni pitkän aikaa ettemme nähneet toisiamme. Syykin selvisi sitten kun hänet näin. Hän oli löytänyt jonkun halukkaan tuohon rooliin, ja oli saanut erottuakin, ja lapsikin oli heille jo tulossa.
Katkeroituminen ilmeisesti kuitenkin kuuluu tyyliisi?
Ihmisestä tulee katkera kun hän antaa kävellä ylitseen, ja hyväksikäyttää itseään ilman seuraamuksia. Seuraamukset tässä olisi juuri tuo että vaimolle menisi tieto miehen petturuudesta. Ei ole ihme että katkeroituu tuollaisella tyylillä.